Energiataloudellisuus

Wikikko - kansan taitopankkista

energianeuvoja, energian säästäminen, energian säästövinkkejä

Johdanto[muokkaa]

Suomen energianhankinta (energiantuotanto) ja energiankulutus[muokkaa]

Suomen yhteiskunnassa tarvitaan ja energiateollisuus tuottaa/yhteiskunta toimittaa voimalaitoksistaan kahta pääasiallista energiamuotoa, lämpöä ja sähköä. Molempia muotoja tuotetaan kokoajan samalla teholla kuin niitä tarvitaan (kulutetaan). Tämän tasapainotilan ansiosta loppukäyttäjän päässä kaukolämpötuutista näyttää tulevan aina oikeanlämpöistä vettä ja töpselistä tasalaatuista sähköä "niin paljon kuin sielu sietää". Se on kuitenkin eräänlainen illuusio. Se, että loppukäyttäjä saa vuosikymmenestä toiseen samaa tavaraa, on sen ansiota, että energiantoimittajat osaavat etukäteisten laskelmien (ikäänkuin täsmäsääennusteiden) varautua tuottamaan täsmälleen saman määrän kuin sitä satutaan käyttämään, ja loppu epätarkkuus kompensoidaan automaattisin järjestelmin. Ilmiö on samankaltainen kuin, että ruokakauppias laskee kunkin tuhansien eri tuotteensa menekit asiakaskunnassaan välttääkseen toisaalta eioota, toisaalta viimeisten myyntipäivien ylittymisiä. Mummolle se näyttäytyy niin, että tuoretta kalaa ja mandariineja on aina laarissa.

Tuotannon ja kulutuksen tasapainoa ylläpidetään karkealla tasolla energiamarkkinoiden eli pörssihintojen avulla ja täsmällisemmällä tasolla automaattisten reaaliaikaisten säätöjärjestelmien kuten kaasusähköturbiinilaitosten avulla.


Edellä mainittu illuusio murtuu, kun energian tuotanto ja kulutus ajautuu syystä taikka toisesta epätasapainoon. Tällöin energiayksikön pörssihinta alkaa kohoata. Tällöin toisaalta osa energian loppukäyttäjistä lakkaa hankkimasta energiaa eli 'säästämään energiaa', toisaalta sammuksissa olevia kalliita energiantuotantomuotoja käynnistetään, sillä ne alkavat olla katteellisia.


Energiansäilymislaki toteutuu, jolloin mitä energiankäyttöön tulee, niin varsinaisesti energia "virtaa kotitalouden läpi", tulee muodossa, reittiä ja tavalla 1, tekee hyödyllisen tehtävänsä ja sitten, ei katoa, vaan karkaa (hukkalämpönä "harakoille").

Esimerkiksi mikäli ajettaisiin alas turpeenpoltto, ydinvoima, öljy ja kivihiili, maakaasussa toimitusongelmia eikä kovilla pakkasilla tuontisähköä ei välttämättä saada hankittua ulkomailta, ja kun talvipakkasjaksoilla tuuletkin tyyntyvät ja vesivoimakin tyrehtyy kun ei vesiä samalla tavalla kerry, ja aurinkokin paistaa taivaanrantaa viistäen aurinkopaneelien alapintaan.
Tällaisena vuodenaikoina mm. jouluaatonaattoisin kotitalouksissa tavataan laittaa illan hämärtyessä joulukinkut uuniin ja aamulla saunotaan joulusaunat sekä pannaan riisipuuropadat hautumaan, ja koko joulupyhien ajan pidetään sähköauto seinässä ja sisätilanlämmittimet valmiudessa, jotta päästäisiin muun muassa läheisten haudoilla käymään kireässä pakkasessakin. Ja kuitenkin huolimatta pyhistä, monet teollisuuslaitokset pyörivät ja tarvitsisivat jatkuvasti sähkövirtaa nekin, kuten kaikki sairaalatkin. Mitenkä käy sähkön pörssihintojen / mitä tapahtuu sähköverkolle? Iltaisin saadaan polttopuutakat päälle, mikä kylläkään ei asutuskeskuksissa ole välttämättä savutuksen takia sallittua, kuten todennäköisesti ei häkäpönttöautoilukaan.


Muutamia diagrammeja kannattaa opetella, mitä kotitalouden energiataloudellisuuteen tulee.

  1. lämpöenergian tuotanto
  2. lämpöenergian toimitukset eri sektoreille
  3. sähköenergian tuotanto
  4. sähköenergian toimitukset eri sektoreille
  5. lämpöhäviöt eri rakennustyypeissä
  6. sähköenergian kulutuksen jakautuminen kotitaloudessa
  7. tuotteen elinkaari


Kotitalouden energiansäästön kuten myös kotitalouden roskien lajittelun eri jakeisiin, hyötyliikunnan ym. viherharrastelun eräs keskeinen asia on sellaisen rakenteellinen sekä käytännöllinen yksinkertaisuus, helppous, vaivattomuus, huomaamattomuus. Miksi: siksi koska yhteiskunnallisesti, tilastollisesti, sillä tavalla, että edes jotain muutosta näkyy valtakunnan energiankulutusviisareissa, se realisoituu vasta silloin. 'Ympäristönsuojelun' eteen nähty vaiva ei useinkaan korreloi saavutettavan hyödyn kanssa. Luomumummo voi koko eläkeikänsä kastella, lannoittaa ja soittaa klassista musiikkia isolle tammelle takapihallaan ja kesän uurastuksesta palkinnokseen lentää syksyisin lomille, kun lentokoneen kulutus per kilometri on niin tosi pieni per matkustaja. Tai lapsi saattaa kävelyn sijaan pyöräillä kouluun säästääkseen energiaa, toinen taas pyöräilyn sijaan kävellä säästääkseen energiaa.

Harkinta, laskelmointi, kiinnittäminen huomiota vaivannäköön suhteessa hyötyyn. Muuten sitä ajautuu niin henkilökohtaisiin kriiseihin kuin yhteiskunnalliseenkin umpikujaan. Resurssien kesken loppumiseen ja riitaan niin itsensä kuin toistenkin kanssa.

Sähköverkosta huolehtiminen[muokkaa]

Poliittiset päätökset vaikuttavat siihen, miten altis sähköverkko on esimerkiksi kulutuspiikeille, odottamattomille häiriötekijöille ja keleille muissa maissa. Suomen valtakunnalliset sähkönkulutushuiput ovat perinteisesti olleet jouluaattoilta sekä uusivuosi.

Sähköverkkoa Suomessa ei saada pidettyä pelkällä roskienpoltolla yllä muutenkaan, saati jouluna. Mitä yksittäiset kotitaloudet pystyvät tehdä asian eteen?

  1. sähköautot pois latauksesta aatonaattoina.
    • Periaatteessa ellei tarvita juhlapyhinä autoa, voisi olla mahdollista myydä sähköä autosta valtakunnanverkkoon, mikäli auto on lämpimässä tallissa: liian tyhjä akusto vaurioituu pakkasesta.
  2. mikäli mahdollista, lähdettäisiin lämpimästä tallista autolla, jolloin ei tarvitse sisätilan eikä moottorin esilämmitystä.
  3. kansalaiset, jotka eivät hyväksy välttämättömien fossiilisten varavoimalaitosten pyörittämistä, eivät ainakaan lämmittäisi sähkösaunoja eikä kypsentäisi ruokalajeja uunissa joulun- eikä uudenvuoden pyhinä. Ja kytkisivät lämminvesivaraajan sähkövastukset pois päältä.
    • lämpimän käyttöveden kiertovesipumppu/-pumput pois päältä.
    • esimerkiksi puulämmitteinen palju / puusauna aattoiltana.
    • kinkun voi kypsentää etukäteen ja jouluaterian yhteydessä lämmittää viipale kerrallaan mikrossa.
    • lämminvesivaraajan lämmittäminen etukäteen muutaman asteen yli tavanomaisen, sitten boilerista virta pois ja villasukat jalkaan, kiertovesipatterien termostaattien tasot alas sekä lämpimän käyttäveden kuluttamisen välttäminen ennen joulun ja uudenvuoden kylpyjä. Pikasuihkut.
    • ilmanvaihtojärjestelmän toimintatehon reaaliaikainen pitäminen optimaalisena (esimerkiksi paperille aikatauluttaminen, milloin pidetään ilmanvaihto milläkin tasolla).
      • öisin ilmanvaihto minimille, aamuisin makuuhuoneen pika-tehotuuletus.
    • vedenkeittimestä vesi heti kuumentamisen jälkeen termoskannuun tai kuppikohtainen lämmitys mikrossa.
      • murukahvi kahvinkeiton sijaan
    • ei pyykkäystä juhlapyhinä
    • käsintiskaus lämmintä vettä säästäen (useampi saippuavaahto-huuhtelu -tiskauskerta, joista viimeinen vaahtotiskauskerta lämpimällä vedellä; esitiskaaminen märällä mikrokuiturätillä ilman saippuaa)
      • voi esimerkiksi tehdä kuppiin erittäin laimean vesi-saippuaseoksen. Tiskiharjan dippailu kupissa tiskejä tiskatessa. Kannattaa ripsauttaa tiskiharja kuivaksi ennen kuppiin kastamisa, jotta kupin vesi ei likaantuisi ennen aikojaan. Tiskien välihuuhtelun jälkeen saman laimean saippuavesiannoksen hyödyntäminen päätiskauskerralla.
    • monia sähkökojeita pystyy käyttämään/lataamaan USB-powerbankeista käsin (täyteenlataus ennen pyhiä)
  4. kansalaiset, jotka eivät hyväksy ydinsähköä, juhlapyhien viettäminen esimerkiksi retkeilymajalla (valaisemattomien hiihtoreittien varrella)
    • herneistä saa keiton ja riisistä puuron turbonopeudella murskaamalla kuiva-aineet karkeasti esimerkiksi kahvimyllyllä tai morttelilla, kiehauttamalla vedessä ja jättämällä aromipesään hautumaan (pari välikiehautusta), maito kannattaa lisätä vasta lopuksi ja vasta lautasella suolata ja nauttia heti, jotta suola ei ehdi imeytyä rakeiden sisään, jos maidon jättää kiehauttamatta, puuro jää maistumaan Riisi-frutilta, ei joulupuurolta.
    • mitä muuta keittoa valmistaakaan, ruokakomponentit kannattaa kypsentää itsenään (sekoittamatta niitä vielä kypsennysvaiheessa keskenään), jolloin isonkin padallisen vaikkapa lohikeittoa saa valmistettua vaikka armeijan keittopakilla nuotiolla, ja kunkin ruoka-aineen kypsyysasteen gastrologisen optimaaliseksi keitossa.
    • 'sähköautohotelli' -niminen eräänlainen iglunrakennustekniikka.
    • langattomien laitteiden ajastaminen käynnistymään hetkeksi / lentokonetilan ottaminen muutamaksi sekunniksi pois päältä esimerkiksi kolmella jaollisin tasatunnein.
  5. tarpeeksi isojen polttopuutarpeiden varaaminen pyhien ajaksi.
    • esikypsennettyjen/etukäteen kypsennettyjen ruokalajien jakaminen ateriakohtaisiin tarjoiluannoskokoihin esimerkiksi alumiinivuokiin, joita haudutetaan tarjoilulämpötilaan vaikkapa takassa hiilien päällä tai uunissa (uuni täyteen vuokia sulloen) tai tarjoiluastioissaan/annoksittain mikrossa.
  6. ylipäänsä, mahdollisimman monen eri ruokalajin valmistaminen lomittain tai samanaikaisesti yhdellä uuninlämmityskerralla (ruuat useille päiville, ja esimerkiksi uunimakkaratkin voi kypsentää tuolloin ja vain lämmittää kiukaalla (esim. foliossa).
    • kattiloiden kiehuttelun välttäminen, kansi päällä kattiloissa ja paistinpannuissa aina kun mahdollista, jotta liesituulettimen käyttötarve olisi mahdollisimman vähäinen (liesituulettimen kautta ulos puhaltuvan ilman myötä harakoille menevä lämpö vastaa teholtaan sähkökiuasta)
  7. ylläpitosiivous rikkalapioin, mopein ja rätein (imurin sijaan)
  8. aromipesäkypsennys (esimerkiksi kattilan kiehauttaminen ja sitten pyyhkeiden sisään kääriminen)
  9. tuulikaapin välioven pitäminen kiinni (ovitiivisteet tuulikaapin välioveen ja tuulikaapin lämpöpatterin termostaatin laskeminen))
    • kaikki tulijat yhtäaikaa sisään/lähtijät ulos samalla (lyhytaikaisella) ovenavauksella.
  10. sähköauto-kotitalouksissa vaihtaminen pörssisähkösopimukseen ilman hintakattoa (jolloin sähkön hinnan reaaliaikaisuus hajauttaa sähköautojen lataamiset ja muun sähkönkäytön alhaisen sähköntarpeen varteille ylikuomittamatta energiateollisuuden tuotantolaitoksia ja sähköverkkoa ja varastamatta polkuhintaista sähköä sähkökauppiailta (sähköyhtiöiltä).
    • 12 V (tai rekkakuskeille suunnitellut 24 V) savukkeensytytinpistokkeihin kytkettävät sähkölaitteet, 12/24V on saatavilla jopa televisioita ja mikroaaltouuneja sekä veden- ja kahvinkeittimiä, jopa keittoliesi.

Mikäli ' shit hits the fan ' ?[muokkaa]

Jos Suomen sähköverkko kaatuu (esimerkiksi kuten muutamien täkäläisten myrskyjen myötä on paikallisesti eli muutaman kymmenen tuhannen talouden osalta käynyt (ja vastedeskin tulee vähintäänkin paikallisesti käymään), kaikkein tärkeintä on estää jäätymisvauriot vesiputkissa metallisine liittimineen ja haarapaloineen.

  • Jokaisen jakotukin osalta vähintään yhdessä vesipistessä kylmä ja toisessa kuuma ääriasento valumaan voimakkuudeltaan valumisen ja tiputuksen rajamailla. Vettä voi ottaa talteen esimerkiksi kattiloihin tai hygieenisiin ämpäreihin (pidee-käsihanaletkun kautta ämpäriin, veden ylivuotomahdollisuus huomioiden).
  • Mitä paksumpi putki (liitospaloineen) on päässyt jäätymään, sitä todennäköisempää on niiden rikkoutuminen joko jäätymisen myötä tai sulaessa. Vaarana todella iso vesivahinko. Tämän ennaltaehkäisemiseksi jäätyneiden vesiputkiosuuksien sulkeminen sulkuventtiileistään, kunnes putkisto on onnistuneesti sulatettu.
    • Sulatus voi onnistua esimerkiksi suojaputken toisesta päästä imurilla toisen pään puolen lämmintä ilma imien tai (esimerkiksi maan alle päätyvän suojaputken tapauksessa) lämpimän paineilman puhaltaminen kompressorilla suojaputkeen, jota puhalluspilliä voidaan pidentää esimerkiksi silikoniputkella.
  • Asunnon rakenteiden jäätyminen läpikotaisin ei (muilta osin kuin mahdolliset pesukoneiden säästövesisäiliöt ja tyhjennysvesijämät, vesikaivojen vesilukot, lämminvesikiertoputket, WC-pönttöjen huuhteluvesisäiliöt sekä vesilukot, vesiputket ja juomapakkaukset sekä tietysti oleskelijoiden vesihöyrykuorma) ole periaatteessa vaarallista.
    • Auton jäähdytysnesteen (=myrkyttömän glyserolin) tai lasinpesunesteen sekoittaminen vesilukkoihin, myöskin lämminvesikierron veteen voi sekoittaa glyserolia, samalla hidastaen kiertovesiputkiston korroosiota, mutta todennäköisesti sitä tarvitaan silloin useampi kanisteri sekä tietysti mahdollisuus tai menetelmä sen syöttämiseksi varaajaveden sekaan.
    • Vesiputkistojen tyhjentäminen (esimerkiksi paineilmalla, varmaan kannattaa pyytää putkiammattilainen tekemään tai ohjeistamaan)
    • Ilmanvaihtojärjestelmän pyörittäminen tunnin tai kaksi asunnosta poistumisen jälkeen, jotta hengitysilman kosteus saadaan tuuletettua pois ilmasta sekä hengittävistä materiaaleista eli vaatekaappien ovet avoinna (vaihtoehtoisesti muutaman minuutin läpivetotuuletus parin tunnin välein), mutta sen jälkeen ei ole syytä pyörittää ilmanvaihtoa ennen asuntoon paluuta.
    • tyhjilleen jätetyn asunnon pihapiirin pitäminen siistinä kuten lumien kolaaminen, ja muutenkin silmällä pitäminen varkaiden/tihutyöntekijöiden varalta.


  • mikäli tarvitsee nopeasti saattaa kylmä huoneisto asumiskuntoon...
    • ilmanvaihto päälle
    • kaappien ja huoneiden ovet auki
    • puutakka ja/tai kaasulämmitin (kuten kaasugrilli tai kaasuhella) hetkeksi sisällä päälle, sijoittaminen sopivan etäälle poistoventtiileistä, jotta lämpö leviää huoneistoon, kaasulämmitin tuottaa huoneilmaan jonkin verran hiilidioksidia, mutta turvallisesti ilman häkää.


  • Suomen sähköverkko linkittyy Eestin sähkönhintoihin ja lisäksi on Ruotsin kautta yhteydessä Keski-Euroopan energiamarkkinoiden hintavaihteluihin (Tekniikan Maailma 26.1.22).
  • mitä tapahtuu, jos Suomen sähköverkko kaatuu (sähköntuotantoa ei saada järjestettyä täyttämään sähkön tarvetta tai kyberiskulla pakotetaan sähköverkko manuaaliohjaukseen)?
    1. mahdollisesti/todennäköisesti alkuvaiheessa valtioiden väliset siirtoyhteydet alkaisivat reistailla, minkä ohessa sähkön toimituksia eri asuinalueille alettaisiin vuorottelemaan siten, että kukin asuinalue kokisi tasaisin (muutaman tunnin tai muutaman kymmenen tunnin) välein lyhyitä sähkökatkoksia.
      • Laskutus toteutettaisiin esimerkiksi omatoimisesti kuukausittaisen sähkönkulutuksensa mukaan omat kulunsa laskien ja tilittäen.
    2. pitempiaikaisessa sähköntoimitusten kriisissä mahdollisesti paikalliset sähköverkot alkaisivat painottaa julkisten- ja kotitalouskiinteistöjen sulakekokoa, jotta heidän alueensa asukkaat väliaikaisesti vaihtaisivat pienemmän pääsulakkeen, jolloin kyseisen alueen sähkökatkontaa voitaisiin vähentää ja esimerkiksi pihavalot pidettyä turvallisuussyistä öisin päällä, mikäli tarvetta.
      • kirjaimellisen (koko pihan valaisevan) pihavalon voisi toteuttaa esimerkiksi kiinnittämällä pienikokoinen matalaprofiilinen lyhtyvalo tai vaikka säänkestävä lampunkanta lipputangon nupin holkkiin.

Nettiraittius[muokkaa]

Vuotuisen energiankulutuksemme jatkuvan lisääntymisen jarruttaminen onnistuu "helposti" esimerkiksi jarruttamalla langattoman netin käyttöä sekä sosiaalisen median sekä youtuben katselua, ja ylipäänsä muutakin verkkotoimintaa sekä keinoälyoperointia.


Nettiraittius helpottaa energiakriisiä silloin, kun se vähentää esimerkiksi pohjoismaisen sähköverkon alueella toimivien serverien kuomitusta ja näiden sähköverkkojen siirtoyhteydet esimerkiksi Keski-Euroopan sähköverkkoon ovat rajalliset. Taas jos sähköverkkojen siirtokapasiteetti / toimitushinnat eivät rajoita mitään, ne terawatit mitä toisaalla säästetään vähäisellä netintarpeella, syödään toisaalla. Nettiraittiudesta on kuitenkin esimerkiksi oman psyykeen kannalta (kun henkisen ja sitä kautta fyysisen mielenterveyden ylläpito ei vaadi tietoliikenneyhteyksiä, yhteiskunta ei ole tällaisten hiuskarvojen varassa, vastaava sadin kuin jos yhteiskuntajärjestelmä viritettäisiin kylmäketjua absoluuttisessa nollapisteessä tarvitsevien rokotteiden kansainvälisten toimitusketjujen varaan) sekä kansallisen puolustuskyvyn kannalta suoraakin hyötyä. Kriisiaikoina, kuten energiakriisi, moninaisen ylläpidon varaan hienoviritetty elämäntapa 'katkeaa kuin kanan lento', minkä jälkeen olo on 'kuin uitetulla koiralla'.


Yksittäisen kansalaisen "aktivismi" merkitsee esimerkiksi seuraaviin asioihin huomion kiinnittämistä:
  • 5G
  • 4G
  • sometus
  • kryptolouhiminen
  • televisioviihdepaketit
  • nettipelaaminen
  • videopalvelut
  • stream-musiikki
  • nettistreamatut äänikirjat
  • audiovisuaalisen sisällön (mm. elokuvat) latailu molemmin päin
  • warettaminen
  • googlailu
  • nettisivujen evästeet
  • älylaitteiden taustaprosessit
  • älyhuonekalut
  • älykojeet (kuten älykaiuttimet, älylamput, älypistorasiat)
  • keinoälytekniikan käyttö
  • wireless -groove/-hype/-lifestyle/-generation/-communism/-transhumanism


Käytännöllisesti katsoen oman energiankulutuksen meneillään olevan ja näillä näkymin hamaan tulevaisuuteen asti jatkuvan merkittävän, siis merkittävän eksponentiaalisen turbokiihtymisen abortointi, kävisi käden käänteessä hyvin yksinkertaisella kertaluontoisella toimenpiteellä ("to-do" -vaikeustaso; hommat hoideltu päivässä): 

älylaitteista luopuminen ja

kiinteähintaisista mokkulaliittymistä luopuminen

pro-manuaalisuus

Artikkeli oman netti-identiteettinsä poistamisesta (Tivi.fi)

Urheilun/liikunnan harrastaminen - negatiivinen ilmastoteko[muokkaa]

Todettakoon sellainenkin 'epämiellyttävä totuus', että myöskin ylimääräisen suihkussakäyntikerran vaativa toiminta imaisee yllättävän leveän siivun energiaa, tosin jäljempänä esitellään tapa, jolla pienentää tämä tarve 5 %:iin nykyisestä, jopa sitäkin vähäisemmäksi, ilman limboamista.

  • veden ominaislämpökapasiteetti 4186 J/kgK
  • vesijohtoveden lämmitystarve 20 K
  • suihkuveden virtaama 0,3 ltr/sek
  • suihkussakäynnin keskimääräinen kesto 5 min 18,5 sek = 318,5 sek
  • lämmitysenergian tarve per suihkussakäynti 4186 * 20 * 0,3 * 318,5 = 8 000 000 J = 2,2 kWh/kerta
  • vastaa noin 7 km reissua sähköautolla (15 kWh/100km kulutuksella)
  • kävelyyn panostaminen on toisaalta virkistävää, mutta toisaalta tarkoittaa suihkussakäyntitarpeen moninkertaistumista / muuttumista akuutiksi.

STS-energiansäästötekniikat[muokkaa]

Liikunnan harrastamiseksi energiataloudellisemmin.

Skating Turbo-Sprint[muokkaa]

Luisteluhiihtotekniikka, jota silloin tällöin saattaa ladulla nähdä.

  1. Luisteluhiihtäjä työntää tasatyöntöä, jossa oikeanpuoleinen sauva hieman ennen maahan, jolloin kroppa nojautuu vasemmalle.
  2. Vasemman sauvan osuessa maahan, vasemman kämmenen ollessa melko koukussa, lähellä olkapäätä, luisteluhiihtäjä koukistaa aavistuksen vasenta jalkaa, jolloin hänen koko painonsa "rojahtaa" pystyasennossa maata vasten olevan vasemman sauvan päälle.
  3. Tällöin vasen sauva "potkaisee" hiihtäjän rivakasti eteenpäin vasemman suksen suuntaan melko vähäisellä energiantarpeella

Slipping Tin Solidier[muokkaa]

Tasatyöntöhiihtotapa perinteiselle hiihtoladulle. Kätevä etenkin lipsuvien suksien kanssa sekä kun on tarvetta spurtata kaveri kiinni. Tai kiitää edes takaisin kantohangella. Hiihtotekniikka kehittyi brexit-äänestyksen aikoihin ja on nimetty engelsmannien kunniaksi.

  1. Hiihtotekniikassa hiihtäjä liu'uttaa suksiaan tavalliseen tapaan vuorotellen eteen ja taakse, mutta poikkeuksellisesti polvet suorina, jaloilla vauhtia potkimatta, rauhalliseen tahtiin.
  2. kummallakin kerralla kun sukset ohittavat toisensa, hiihtäjä iskee molemmat sauvat pystysuoraan maahan kämmenet olkapäiden lähellä ja samalla hetkellä "rojauttaa" painonsa sauvojen päälle.
  3. Tällöin suksia eteen ja taakse viedessä ja hiihtäjän kropan laskeutuessa, sauvat "potkaisevat" hänet rivakasti eteenpäin.
  4. sauvoilla voi taakse kurottaen lisätyöntää vauhtia tai sitten valmistautua seuraavaan iskuun
Stick Tip Slipping[muokkaa]

Vauhdin kiihtyessä (esimerkiksi myötämaata tai -tuulta mentäessä, tuntureilla luoviessa, koiran vedossa) käsien keiluttaminen tarpeeksi nopeaan tahtiin alkaa käydä mahdottomaksi. Slipping Tin Soldiers -tekniikasta voi portaattomasti siirtyä tälle seuraavalle vaihteelle, jossa sauvoilla isketään maata vuorotellen ja jalkojen vuoroliukua eteen-taakse tehdään polvia hieman koukistaen.

Stick Tip Swinging[muokkaa]

Vauhdin kiihtyessä edelleen (esimerkiksi jyrkemmässä myötärinteessä tai syöksyvirtauksessa), jalkojen vuoroliu'uttaminen eteen-taakse tarpeeksi nopeaan tahtiin alkaa käydä mahdottomaksi (tasapainon ylläpitäminen hankaloituu). Swinging eroaa Slippingistä siinä, että siinä sauvoilla vuorotellen maata iskiessä iskunpuoleista polvea vain koukistetaan vuorotellen, eli painoa impulssimaisesti rojautetaan sauvaniskun päälle.

Stitched T-Shirt[muokkaa]

Hölkkäystekniikka, joka parantaa juoksun suorituskykyä erään estimaation perusteella noin 15 %. Tehonlisäys johtuu siitä, että käsivarret on ripustettu lepoasentoon rinnan korkeudelle, jolloin sydämen kuormitus kevenee, kun veri virtaa käsivarsiin, eivätkä ne juurikaan kuluta happea verestä.

  1. Esimerkiksi t-paitaan voidaan neuloa ranneripustimet tai lisätaskut rinnan korkeudelle. Voidaan myös pyöräyttää liina niskan tai hartioiden takaa murtuneen käsivarren kolmioliinasiteen kaltaisesti.
  2. Juostessa voidaan roikottaa käsivarsia rentoina ripustettuna koukkuasentoon rintaa vasten.

Shoe Track Stepping[muokkaa]

Kävelyyn panostamisen toisessa vaakakupissa on mm. polttoaineen kallistuminen niin paljon, ettei aura-autojen lähettäminen kentälle ole taloudellisesti kannattavaa. Tällöin voi olla että ensiksi aura-autojen ja etukauhojen ajonopeuksia (eteneminen umpihangessa kohteeseen, johon aurauspalvelu on tilattu) joudutaan merkittävästi hidastamaan taloudellisemmiksi, jos akselikorkeus ylipäänsä riittää etenemiseen, ettei jouduta odottamaan kunnan auramiehiä. Aura-autohallille kävelykin vie oman aikansa. Tällöin voi olla, että jos vähän kinostaa, niin kestää tovin ennenkuin kaikki kadut ja parkkipaikat on taas aurattu ja hiekotettu, jos ajoon ylipäänsä kannattaa lähteä. Ratkaisu on STS -polut.

  1. matkaan kannattaa lähteä pitkävartisin kengin. Uuden kävelyreitin avaaminen lumesta tapahtuu lisävaivatta: tarpomalla väli muuten tavalliseen tapaan pisteestä A pisteeseen B, mutta aavistuksen lyhyemmin ja leveämmin askeltaen.
    • pakkaskelillä kengänjälki jäätyy kovaksi lumeksi muutamassa minuutissa/ennen pitkää (kiteiden katkeillessa ja jäätyessä kiinni toisiinsa)
  2. seuraava kävelijä astuu puolen kengänpituuden verran edellisen tarpojan askelkuoppien taakse.
    • ei eteen, koska mikäli astuttaisiin puoli askelta eteen, polku alkaa kaventua ja kiemurrella.
  3. kolmas askeltaja askeltaa taas puolen kengänpituuden verran edellisen askeleista taakse. Jne. Pian askeleet muodostavat paksuunkin kinokseen yhtenäiset vierekkäiset "kenkäladut", joissa kävely on vaivatonta kuin auratulla jalkakäytävällä.
    • ohittaessa täytyy jommankumman astua umpihankeen, ellei sitten eri kävelysuuntiin ole omat STS-polkunsa.
  4. jos haluaa, jäätyneet kenkäladut voi hiekottaa vahvistusompelemalla pienet reiät alaresorittomien hiihtohenkselituulipuvun housujen etutaskuihin, joiden alla verkkarihousut (taskut kiinni). Taskut täyteen hiekotushiekkaa. Verkkarien lahkeet kenkien päälle, kädet taskuun ja polulle, sormillaan hiekkaa tasaisesti kenkälatuihin levittäen. Voi myös esimerkiksi pakata hiekotushiekkoja pikku minigrip-pusseihin, joita on kätevä ottaa repusta, puhkaista pohjaan pikku reikä ja sujauttaa etutaskuihin.

Polttomoottoritekniikassa pitäytyminen[muokkaa]

Lyhyesti sanoen, synteettisiä polttonesteitä, jotka soveltuvat tavanomaisiin diesel- ja bensiiniautoihin, valmistetaan helposti ja erittäin hyvillä hyötysuhteilla monenlaisin gas-to-liquids –menetelmin periaatteessa mistä hyvänsä energiamuodosta. Polttomoottoriajoneuvot helpottavat oman kotitalouden energiantarpeeseen vastaamista hankalina kausina kuten sota-aikana ja energiakriisien aikoina, kun taas esimerkiksi sähköautojen sitävastoin voidaan arvioida kiihdyttävän energiakriisiä, sillä kun välttämätön sähköntarve ylittää tuotantokapasiteetin, hinta karkaa käsistä. Tulevina vuosina todennäköisesti eniten sähköä tulee kuluttamaan langattomaan tiedonsiirtoon liittyvä teollisuus ultranopeine tiedonsiirtoineen.

Edellä mainitulla tekniikalla metaanista {= maakaasusta = biokaasusta}, joka on hiilidioksidiin verrattuna 30-kertaa voimakkaampi 'kasvihuonekaasu', valmistetaan yksinkertaisella gas-to-liquid -tuotantoprosesseilla vanhoihin sekä nykyisiin nafta-, bensiini- ja dieselmoottoreihin soveltuvia polttonesteitä.

Kun kilo muutoin ilmakehään karkaavaa maa- / biokaasua {tai yläilmakehästä kondensoitua metaania} muutetaan kiloksi hiilidioksidia, kasvihuoneilmiöefekti pienenee sadan kilometrin matkalla noin 30-kertaa enemmän kuin se suurenee sähkö- tai hybridiautolla sama 100 km matka ajaen. Näin ollen polttomoottoriautojen, -traktoreiden jne. käyttökunnossa pysymisestä huolehtiminen olisi monikymmenkertainen nk. ympäristöteko.

Polttonestemoottoreissa on ilmeisesti mahdollista myöskin hyödyntää HHO-tekniikkaa kulutuksen pienentämiseksi eli tankkausvälin pidentämiseksi.

Hätätilanteiden varalta (esim. polttoaineiden saatavuus tökkii) saattaa olla järkevä asentaa polttoaineletkun varrelle ensin yksisuunta, sitten T-haara ennen polttoainepumppua, jonka lisäputken (esimerkiksi hehkutettua kuparia) vetää ohjaamoon, jonka imuputken päähän esimerkiksi sulkuhana sekä ilmanpoistoventtiili.

  • tällöin voisi hätätilassa väliaikaisesti syöttää paloturvallisesta lisäsäiliöstä ohjaamossa heikompilaatuista polttoainetta moottoriin niin, että kyseisen lisäsäiliön huomaamatta tyhjentyessä tai tarkoituksellisesti imuvirtaus sulkuhanasta keskeytettäessä polttoaineen normaali virtaus polttoainetankista polttoainepumpulle jatkuu jälleen.
    • polttoainetankin alempi korkeusasema suhteessa lisäsäiliöön aiheuttaa, että matalampivastapaineinen lisäsäiliö tyhjenee ensin.
      • esimerkiksi hyödynnettäessä autoa kiinteistön lämpö-/sähköenergian lähteenä kasviöljyllä, täytyy öljyä esilämmittää ennen moottoriin syöttämistä. Kasviöljysäiliön on syytäkin antaa tyhjentyä ennen moottorin sammuttamista, jolloin moottoriin päätyvä tavanomainen diesel puhdistaa sen suuttimet mahdollisesta karstasta.


Taloudellisen ajotavan perusmenetelmä: lähteä 2 minuuttia oletettua aiemmin matkaan, mikä heijastuu ajotapaan.

Tasoristeysten liikenteen sujuvoittamisvalo[muokkaa]

Vartioimattomia tasoristeyksiä on Suomessa parisen tuhatta. Tämä johtuu esimerkiksi sellaisesta, että Suomen kaikki kaupungit ovat pullollaan sähköistämättömiä raiteita, kuten tietyistä karttatyypeistä todetaan. Nämä raiteet ovat tarpeellisia ja helposti käyttöönotettavissa olevia resursseja esimerkiksi tarvikekuljetuksissa energiakriisin aikaan, eikä niitä kannata kuitenkaan purkaa. Käyttöönotto onnistuu esimerkiksi vaihtamalla maantiekuljetusvälineeseen maantierenkaiden tilalle kiskoihin istuvat pyörät (vanteineen päivineen tai sitten pelkästään pujottaen kiskoihin istuvat kehät kumien päälle (tyhjentämällä kumeja väliaikaisesti). Suomen rautateiden raideleveys on sama kuin henkilöautojen normaali akselileveys.

  • rautatiesiltojen yksikköhinta sekä tilantarve on valtava
  • tasoristeyspuomien pystyttely monin paikoin epämielekästä, kuten myös tasoristeysten käytöstäpoistot uusista rautatiesilloista puhumattakaan
  • nopeat junat ja salakavalat kaarteet
    1. puomittamattoman tasoristeyksen läheisyydessä olisi aurinkopaneelilatautuva USB-powerbank esimerkiksi tasoristeysliikennemerkin metallitolppaan integroituna (akuston maan alla asti sijainti tolppaputkessa ehkäisisi helteiden sekä toisaalta kovien pakkasten aiheuttamia isoja lämpötilavaihteluita
      • aurinkopaneeli pystysuunnassa esimerkiksi tasoristeysmerkkitolpan ympärille asennettu 360o, jotta lumi ja lehdet eivät eliminoisi hyötyä. Tällöin lisäksi helpompi suojata kleptomaaneilta sekä pikkupoikien tiktok-haasteilta kääntää paneeli varjoon päin.
    2. yksi kirkkaasti välkkyvä punainen polkupyörän takavalo jompaan kumpaan tai molempiin liikennemerkkitolppiin. Tolpan yläpäähän, jotta ei sekoittuisi tiktok-haasteisiin korvata kisko-ohjattu valo tavallisella polkupyörän välkkyvällä valolla.
    3. Maanalainen virtapiiri liitetty sähköisesti molempiin kiskoihin kuten tavanomaisen puomin virtapiirikin.
      • napaisuus niin päin, että valvontakeskuksen ratapätkäanturit toimivat normaalisti
    4. Vastaavasti toinen powerbank-piiri, jossa valkoisena välkkyvä valo (ei vihreä, koska joidenkin ihmisten punavihersokeus) ja käänteisesti käyttäytyvä virtapiiri eli edellisestä yksinkertaisesta virtapiiristä avaavan releen kytkentä (joka sulkee tämän virrankulun edellisen ollessa päällä).
      • vaihtoehtoisesti voi myös, mikäli 5V jännite antaa kiskojen kautta kiertäessään liian vaihtelevaa virtaa ledivaloille (resistanssi vaihtelee esim säästä riippuen), napaisuutta muuttava rele, jolloin käytetään esimerkiksi kaksiväristä ledivaloa (väri riippuu virran napaisuudesta), jolloin systeemin ohjauspiirissä voidaan käyttää nykyistä valvontajärjestelmän kiskoihin syöttämää jännite-eroa.
    • Mikäli jompikumpi valoista välkkyy, merkitsee se kyseistä statusta, mikäli ei kumpikaan, merkitsee se toimintahäiriötä ts. normaalia valvomatonta risteystä.
    • kun juna ajaa ratapätkälle, sen kiskopyörät sulkevat virtapiirin ja punainen valo alkaa välkkyä.
      • Mikäli ratapätkän alku on liian lähellä tasoristeystä suhteessa junien nopeuteen, kytketään kiskot sähköisesti yhteen seuraavan ratapätkän kanssa, jotta valo alkaa välkkyä tarpeeksi aikaisin junan tullessa. Valitettavasti tällöin junien ohjauskeskus saa tällöin epätarkemman paikkatiedon, mutta toisaalta yksiraiteisella haarautumattomalla osuudella sellainen ei todennäköisesti kuitenkaan heikennä junaliikenteen turvallisuutta.
  • sovellettavissa merimerkkien toimintavarmoiksi suunniteltuja loistoihin liittyvää tekniikkaa.

Sähköenergian säästökikkoja[muokkaa]

Kaikki energiamuodot muuttuvat hyödynnettäessä hukkalämmöksi, sillä luonnonlakien mukaan energia ei katoa minnekkään. Sähköenergia on energiamuodoista käyttökelpoisin ja arvokkain, toimituskuluineen noin 10 snt/kWh, lämpöenergia kehnoin, toimituskuluineen noin 5 snt/kWh. Kaikki sähköenergia muuttuu hukkalämmöksi ja sen verran vähenee tällöin huoneiston lämmitystarve. Esimerkiksi jos kaukolämmön maksaessa 5 snt/kWh, uusimalla vanha 15 kWh/kk kuluttava jääkaappi uuteen energiatehokkaampaan, 10 kWh/kk vievään, sähköenergiassa säästyy 5 kWh ja lämmitystarve kasvaa 5 kWh/kk, mikä tarkoittaa rahassa 5 kWh/kk * 10 snt/kWh - 5 kWh/kk * 5 snt/kWh = 25 snt/kk säästöä.

Kotitalouden sähkölaitteita energiatehokkaammiksi uusimalla ei tällä hetkellä helposti pysty saavuttamaan rahallista säästöä, koska kotitalouden sähköntarpeen aiheuttama lisäkustannus on loppujen lopuksi täsmälleen sama kuin asuinhuoneiston lämmöntarpeen aiheuttama lisäkustannus. Toisin sanoen riippumatta säästetäänkö vuotuisessa sähköntarpeessa 1000 kWh vai vuotuisessa lämmöntarpeessa 1000 kWh, säästetään euroissa saman verran. Sähkölaitteissa säästö kertyy enimmäkseen pitkän käyttöiän kautta, jolloin uusimpiin ja energiataloudellisimpiin laitteisiin vaihtaja säästää siis vähiten rahaa sekä luontoa. Sähkölaitteista johtuu vain noin viidesosa kotitalouden vuotuisesta energiantarpeesta, lämmityksestä (lämmin käyttövesi sekä huoneiston sisälämpötilan ylläpito) loput 4/5. Sähkölaitteet ovat nykyisin jo energiataloudellisuuden kannalta huipputasoista tekniikkaa, mistä syystä lämmöntarpeessa säästämiseen kannattaa keskittyä ennemmin. Toinen syy miksi näin päin, on että joka tapauksessa sähköllä tuotettavaa mekaanista energiaa tarvitaan esimerkiksi imurissa, mistä syystä optimoimisen varaa sähkölaitteissa on vähän, kun taas lämmön säästössä periaatteessa 100% (mm. passiivitalot). Lämpöenergiansäästöperusteisten investointien kustannusehokkuutta kannattaa kuitenkin niitäkin laskelmoida etukäteen, koska sellaista ei välttämättä muodostu investoinnin elinkaaren aikana. Tämän vuoksi otsikossa puhutaan säästökikoista, millä tässä yhteydessä viitataan ilmaisiin tai lähes ilmaisiin niin virallisiin kuin epävirallisiin lämmöntarpeen vähentämismenetelmiin, ei investointeihin.
  • Mikäli uudisrakennuksesta tai saneerauksen alla olevasta vanhemmasta rakennuksesta aiottaisiin jossain vaiheessa tehdä passiivitaloa, täytyy huomioida höyrynsulun paljon vaativammat tiiveysvaatimukset rakennusvaiheessa. Tällöin esimerkiksi höyrynsulun kaikki niitinkohdat sekä reiät ensin perkataan tussilla, sitten peitetään höyrynsulkuteipin palasin. Gyproc-ruuvien sekä kattopanelointinaulojen tekemät reiät pysyvät tarpeeksi tiiviinä kiinnityskohtien materiaalirajapinnoissa vaikuttavien puristustilojen ansiosta. Vesiputkien suojaputket viimeisellään huoneiden puoleisista päistään elastiseksi jäävällä uretaanilla taikka esimerkiksi alumiiniteipillä (esimerkiksi päävirtakaapelin suojaputken pää), samaten periaatteessa kaikki läpiviennit ja aukotukset. Uretaanivaahti ei ole välttämättä pitemmän päälle ilmatiivis, joten esimerkiksi ikkunankarmien asennusten yhteydessä kannattaa ensin vetää alumiiniteippi jommalle kummalle puolelle vaahdotettavaa väliä. Väliseinien sekä väliovien saumaraot (esimerkiksi jos käytetty alumiinisia koolauspalkkeja) kannattaa myöskin saumata umpeen, sillä huoneiden keskinäiset paine-erot aiheuttavat tällöin ilman virtausta väliseinien äänieristeiden lomitse, mikrohiukkaspäästöjä, jollaisille jotkut ihmiset ovat yliherkkiä. Hiirenmentävät koloset kannattaa verkottaa tai rautalangoin tukkia ennen uretanointia, ankkuroimatta verkkoa reunoihin, jotta tukkeen avaaminen tarvittaessa (esimerkiksi putkirikko) käy kätevästi pihdeillä vetäisten.

Taloudellisuusmielessä sähköenergia oli esimerkiksi syksyn 2021 kansainvälisessä tilanteessa ongelmallinen, sillä monien eri energianlähteiden yhtäaikaisessa energiakriisissään helisevän Keski-Euroopan energiankäyttö painottuu sitä enemmän sähköön. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat kytköksissä Keski-Euroopan sähkömarkkinoihin, jolloin hinnat nousevat täälläkin. Energiakriisi tarkoittaa käytännössä, että yhteiskunnan energiantarve ylittää energian tuotanto- ja toimituskapasiteetin, mistä syystä energiayksikön arvo nousee ja nousee, kunnes tarpeeksi monen energiantarvitsijan kuppi kääntyy nurin, jolloin kysyntä jää saatavuuden tasolle. Mitä pienempi kotitalouden kuukausittainen energian ostotarve on, sitä vähemmän energiakriisistä koituu haittaa itselle ja välillisesti sitä vähäisemmin hinnannousuin energian saatavuus eli tarjonta kohtaa tarpeen eli kysynnän.

  1. jänisverkon asentaminen puhallusvillamyllyjen suppilon pintaan, jolloin puhallusvilla tulee puuterina ei kokkareina ulos puhallusputken päästä. Säästö villapaalien tarpeessa noin 30% ja siitä huolimatta lopputuloksena olevan tasalaatuisen geelimäisen patjan lämmöneristävyys on parempi kuin vastaavanpaksuisen kokkarepuhallusvillapatjan. Villan valmistajan mukaan villa ei painu (kokkarepatjana), joten sitä vähemmän homogeeninen geelimäinen puuteripatja painuu. Ks. puhallushattarointi.
  2. rakennuksen ilmavuodot ja kylmäsillat korjaaminen. Havaittavissa esimerkiksi (kunnasta lainattavissa olevalla) lämpökameralla. Pikkuruinenkin ilmavuoto (konvektio) on arvaamattoman tehokas lämmöntuhlaaja, hyttysen mentävä ilmavuotorako pakkaskelillä helposti satoja watteja (yötä-päivää).
    • esimerkiksi ilmavuodot madalletun katon välitilasta vuotavat sisäkaton saumoista ja muista vastaavista kohdista sisälle viileää ilmaa ja välitilaan pakkasilmaa. Tällöin mikäli ilmavuotoa varsinaisessa höyrysulussa ei saisikaan tukittua, pyritään kuitenkin nämä sisäkaton ilmavuodot (kattolistojen takana ennen kaikkea, mutta mikäli vuotorako on pinnassa, reunustetaan se esimerkiksi maalarinteipillä ennen esimerkiksi sikaflexillä tai pistooliuretaanilla umpeen tiivistämistä; hankalanmuotoisen raon kuten halkeaman voi myös peittää teipillä, sitten terävällä veitsellä viiltää täytettävä rako/halkeama näkyviin). Mitä vähemmän on sisempiä ilmavuotoja, sen vähemmän korvaavaa pakkasilmaa valuu tällaiseen välitilaan. Vuodon ollessa joka tapauksessa sisäänpäin, ilmankosteuden kondensoitumista rakenteisiin ei tapahdu, toteutustapa on ei tyylipuhdas, mutta LVI-teknisesti OK / toiminnallisesti vastaava kuin varsinainen höyrysulun tiivistäminen umpeen, vaikka onkin niin, ettei tällainen ilmavuoto aivan täydellisesti eliminoidukaan.
  3. myöskin tuulikaapin huoneiston puoleisen oven kannattaa tiivistää, jolloin ulko-oven avaaminen ei rakennuksen ilmanvaihdosta johtuen humauta kylmää ilmaa asuntoon ja jotta tuulikaapin mahdollinen puolilämpöisyys (esimerkiksi kovilla pakkasilla) ei vaikuta huoneistoon.
    • ulko-oven ovenkarmin listakehykset auki ja tarvittaessa perin sentin syvyydeltä uretanoinnin kovertaminen pois ja uutta uretaanipistoolilla tilalle. Kovettumisen ajaksi ilmanvaihto pois päältä, koska ensiksikin pakkasilma saattaa haitata uretaanin jähmettymistä, toisekseen pienikin aktiivinen ilmavuoto jättää ilmaväylän kovettuvaan uretaaniin. Uretaanin kovetuttua kunnolla testataan ilmanvaihtolaitteella mahdolliset ilmavuodot, jotka injektoidaan umpeen (iv pois päältä).
  4. ovia kuten ikkunoitakin pystyy tiivistää monella eri periaatteella. Puskutiivistesauman heikkous on, että esimerkiksi tukevarunkoinenkin korkea ovi kuperoituu aikaa myöten millin-kaksi, jolloin ylä- ja alapäästä puskutiiviste alkaa vuotaa. Mikäli luukussa ei ole olakkeita, joihin asentaa tiivistenauhaa, sellaisen voi siististi pinta-asentaa.
    • Sivusuuntainen tiivistys, jossa tiivistyssauma on esimerkiksi o-rengastiivisteen kiinnityspinnan suuntainen, rasittaa vähemmän: haasteena löytää sopivan korkea ja elastinen tiivistenauha, viivottimen ja ohjurina toimivien teippipalojen kanssa linjaus tarkasti ovipinnan mukaisesti.
    • Kynsitiivistys, jossa on molemmilla puolin, sekä luukun että karmin pinnassa, elastiset tiivisteet, joko samansuuntaisesti tai sitten toisiina nähden kohtisuorassa, jotka asettuvat toisiaan vasten, on luukkua vähiten taivuttava, tiivein ja väljiin/kehnoihin luukkuihin parhaiten adaptoituva ratkaisu. Tietysti kaksinkertainen tiivistenauhan tarve. Enemmän näkösälle jäävän tiivistenauhan paikka linjataan, ja sitten vastatiivisteen paikka linjataan siihen, sitten valitaan kumpi nauhoista kannattaa ensin asentaa paikoilleen, minkä asentamisen jälkeen tarkistetaan millaiset toleranssit eli kuinka voimakas pusku tarvitaan, jotta linjatut tiivistenauhat ovat joka kohdalta tiiviisti vastakkain.
  5. vanhanaikaisessa imuilmakiinteistössä korvausilmaventtiilien sijaan ikkunaruutujen kumitiivisteiden raotusten kautta korvausilmat (esimerkiksi sisäikkunakarmiin lyhyt esim 5-10cm pituinen osuus vaahtomuovitiivisteellä taikka ilman vaahtomuovitiivistettä 1-5cm, joko ylä- tai alareunaan. Periaatteena että ikkunaruutujen välien kautta ulos siirtyvä sisäilma palaa takaisin, samalla palauttaen huoneeseen ikkunaruutujen lävitse johtuvaa lämpöä. Tällöin ruutujen pinnat jonkin verran viilenevät, mutta lämmönhukan ikkunaruutujen kautta pienentyessä nettoenergia jää merkittävästi plussan puolelle. Siitä tiivistesauma tiivistesaumalta ulospäin siirtyen jättäen ilmarako aina päinvastaiselle puolelle.
    • sisäpuolisimman kumi-/silikonitiivisteen ilma-aukon voi sijoittaa joko yläreunaan, jolloin korvausilma kantautuu sisäilmaan raikkaan viileänä, tai alareunaan, jolloin korvausilma lämpenee ikkunan alaisen lämpöpatterin vaikutuksesta mahdollisimman tehokkaasti.
    • mikäli ikkunassa on kaksi sisintä lasia on puukarmien puskupinnoin vastakkain, eli väli esimerkiksi avattavissa, voidaan joko teipata ikkunateipillä puskupinnat ilmatiiviiksi tai sitten lisätä puukarmien korkeuden puoliväliin vaakatasoiset tiivistenauhat ohjaamaan osan ilmavirrasta kulkemaan puskupintojen välitse.
    • ilmavirta per ikkunalasi (em. tiivisteiden rakojen leveydet) riippuu ikkunalasien kokonaismäärästä huoneistossa (mitä enemmän ikkunoita, sen kapeammat korvausilmaraot riittävät) ja lisäksi ikkunan k-arvosta (mitä enemmän lämpöenergiaa ikkunan läpi virtaa (esim. 1,8 W/m2*K), sitä isompi korvausilmavirtakin (kuivan ilman ominaislämpökapasiteetti 1,0 kJ/kg*K) kannattaa olla.
      • Teoriassa mikäli ikkunan läpäisevä ilmavirta olisi laminaarinen ja vastakkaissuuntainen lämpövuohon nähden. hukkalämpö olisi täydellisesti (100,00 %:sti) palautettavissa, mutta tällaisessa tilanteessa, kun ilma virtaa kohtisuoraan lämpövuohon nähden lasikerrosten välissä, lämmön talteenoton hyötysuhde riippuu keskeisemmin ilman tilavuusvirran suuruudesta.
      • ilman tiheyden ollessa 1,300 kg/m3 ja sisä-ulko-lämpötilaeron 15 K, niin
        laminaarinen vaatakkainvirtaus nopeudella
        1,8 J/m2*s*K * 15 K per 1000 J/kg*K * 1,3 kg/m3 * 15K =
        1,8 J/m2*s per 1300 J/m3 =
        0,00138 m/s eli tällaisessa periaatteellisessa tilanteessa laminaarinen ilmavirta neliömetrin kokoisen ikkunan lävitse ulkoa sisään päin virtausnopeudella 1,4 mm/s (1,4 ltr/sek) palauttaisi kaiken hukkalämmön.
        • lisäksi koska edellisessä tilanteessa ilma virtaisi laminaarisesti monikerrosikkunan läpi, ilman pyörteilyä ei esiintyisi, jolloin stabiilin ilmapatjan lämmöneristävyys otettaisiin huomioon ikkunan hukkalämpövuon suuruuden laskennassa, joka olisi arviolta noin sadasosa nykyisestä, eli tällöin palauttamisen tarpeessa oleva hukkalämpövuo olisi todella pieni, eikä näin ollen ilman tilavuusvirrankaan tarvitsisi olla kuin sadasosa edellisestä.
        • mikäli korvausilmavirta tuodaan monikerrosikkunan lävitse tällaisten tiivisterakojen kautta täysin laminaarisella hukkalämpövuon suuntaan nähden kohtisuoralla ilmavirralla lasivälissä (esimerkiksi siten, että ulomman lasiruudun alasauma tasaisesti avoin ja ilman virtaus esimerkiksi jollain kangaskaistaleella tai kuten perinteistä, rahkasammalkoristeella, ilmavälin pohjalla tasattaisiin lasivälin koko alapokan alueen pinta-alalle), tällainenkin melko laminaarinen ilmavirta eristäisi lämpöä stabiilin ilmapatjan kaltaisesti (koska lasivälin ilmavirrassa ei ilmene lasilta-lasille pyörteitä, vaan "sisälasin puoleinen ilma alareunasta lähtiessään pysyy sisälasin puolella yläreunaan saakka", ja vastaavasti "ulkolasin puoleinen ulkolasin puolella"). Tällaisen varsin yksinkertaisesti saavutettavissa olevan hukkalämpövuon suuntaan kohtisuoran laminaarisen ilmavirran aiheuttamasta hukkalämpövuon pienuudesta johtuen monikerrosikkunan tiivisteiden lävitse tarvittava korvausilmavirta, joka parantaa ikkunan eristävyyttä huomattavasti yli 50%, esimerkiksi 80%:sti, on yllättävän pieni, mahdollisesti jopa vain desilitran sekunnissa per ikkunaneliömetri suuruusluokkaa oleva yllättävän pikkuruinen korvausilmavirta.
  6. sälekaihtimen "paalaaminen" (paukkupakkasjaksojen ajaksi)
    • aluksi vedetään ikkunatiivistenauhaa sisemmän ikkunaruudun reunoihin siten, että sälekaihtimet vaaka-asennossaan lepäävät tätä tiivistettä vasten.
    • pyöräytetään yksikerroksisesti tuorekelmu alasvedettyjen vaaka-asentoonsa käännettyjen sälekaihdinten ympäri vaakasuuntaisesti.
      • Jätetään sälekaihdinten alapinta (kotelopalkin alalaippa) ja yläpinta (ripustin) kelmuttamatta, jotta paalatun sälekaihtimen sisäinen ilmankosteus so. kondenssivesi pääsee kuivamaan.
    • tällöin muodostuu ylimääräinen kaksikerrosikkuna olemassaolevan ikkunan sisään, kunnes sälekaihtimet seuraavan kerran vedetään ylös.
    • Ylösvedetyistä kaihtimista "paalauskelmu" helppo saksilla leikata poikki ja poistaa. Tiivistenauhat jätetään sillensä odottamaan.
  7. ulomman ikkunaruudun ilmavuotojen tiivistäminen
    • ulompi ikkunaruutu on ainakin perinteisissä monikerrosikkunamalleissa jätetty jopa täysin vaille tiivisteitä sillä ajatuksella, että ikkunan väliin päässyt vesihöyry haihtuisi nopeasti pois ja että ikkunapintaa myöten valuva vesi valuisi pois ikkuna-aukon alapeltiä pitkin.
    • edellä mainitut kriteerit huomioiden voidaan etenkin imuilmanvaihdon ollessa kyseessä, tiivistää vähintään ulkoikkunaruudun sivusaumat sekä yläsauma, todennäköisesti myöskin alasauma, sillä tämä tiivistys kuitenkin falskaa sopivasti.
    • voidaan pikaratkaisuna vetää tuorekelmua kimppuun, jota nauhaa viivottimella varovasti tungetaan tiivistettävän raon etuväliin (ei mahdolliseen vesiuraan asti). On myös myynnissä tähän tarkoitukseen tarkoitettua ikkunateippiä, jollainen toteutus ei ole sen kummempi kuin kelmun veto.
    • avattavan ikkunaluukun tapauksessa voidaan vetää (niittipyssyllä ampumalla varmistaen) tiivistenauha joko puskupintasaumoihin taikka sitten sovittaa ulkoikkunaruudun huoneenpuoleisen puupinnan reunaan tiivistenauha kynsimäisesti peittämään saumarako. Mikäli saumarako on erityisen väljä, voi sitä supistaa ensin niittaamalla korotus tiivistenauhasta pokan puolelle kynsitiivistettävää rakoa.
    • tuuletusluukkujen uloimman ikkunaruudun ulkopuolisiin listakehyksiin hyttysverkon asentaminen (stabiloi ilmapatjan lasipinnan eteen, siten vähentäen lämmönhukkaa ikkunan läpi).
  8. ikkuna-aukon muotoon leikattu XPS-eristelevy, joka voidaan paukkupakkasöisin asettaa ikkunan eteen ja aamuisin siirtää sivuun, esimerkiksi ripustaa ikkunan viereen seinälle taulunkoukusta roikkumaan.
    • ikkunoilla ei ole yöaikaan lisäarvoa; ikkunat peittäen huoneen lämmitystarve putoaa jopa alle puoleen.
    • eristelevyn huoneenpuolelle voi esimerkiksi kiinnittää julisteen tai maalata tapetoida tai laminoida sen sisustuselementiksi.
    • XPS-eristelevyllä, joka on pinnoitettu sisustusmuovilla, voi korvata esimerkiksi työpöydän.
      • käy huonekaluliikkeessä hakemassa ideoita ja mittoja työpöydän malliksi, sitten valmista XPS-levystä samalla designilla vastaava ikkuna-aukon kokoon. liitokset esim pistooliuretaanivaahtoliimalla puutappiliitoksin. Lopuksi pinnoitus sisustusmuovilla. Pakkasöisin nostetaan ikkuna-aukon eteen, levymäiset pöydänjalat sivuttain, jolloin saadaan samalla runsaasti lisää lattiatilaa.
  9. sisä- ja ulkoikkunaruudun väliin esimerkiksi lasivillapatjan sovittaminen ja tarvittaessa kiinnittäminen niittipyssyllä tai sivupokiin koukutetuin nyörein.
    • koukkuihin pingottaen esimerkiksi (mm. kukkasidontaan soveltuvaa kotitalous-rautalankaa. Kyseisiin nyöreihin voi myös ripustaa esimerkiksi villavaatteita tai froteepeittoja ikkunanpinnan eristämiseksi väliaikaisesti.
  10. paukkupakkasjaksojen ajaksi ulomman ikkunaruudun poistaminen paikoiltaan, korvaaminen alumiinipintaisella XPS-levyllä.
    • leikkaaminen täsmälleen oikeaan kokoon esimerkiksi irrotettua ikkunaruutua sapluunana käyttäen.
    • ikkunan kehyksen sisäpintojen muovittaminen talouskelmusoirolla tai rakennusteipillä, joka sitten uretanoidaan ilmatiiviiksi (ilmanvaihtolaite pois päältä pakkasuretaanin kovettumisen ajaksi). Voidaan tietysti myös teipata saumat ilmatiiviiksi.
  11. ikkunaseinän korkuiset, koko seinän leveydelle vedettävissäolevat kattokiskot ja maahan asti ulottuvat sivuverhot.
    • Miksi verhot lisäävät nin hyvin seinän eristävyyttä? Kun verhojen reunoista ei esiinny merkittävää ilmavuotoa, ulkoseinän jäähdyttämä ja painovoimaisesti alaspäin hakeutuva ilma virtaa laminaarisena ilmapatjana verhon lävitse. Tällaisen laminaarisen "ilmaverhon" lämmöneristävyys on parempi kuin XPS-eristeen, Joka lämmönjohtavuus on optimiolosuhteissa 0,026 W/m*K kun taas stabiilin ilman lämmönjohtavuus on 0,024 W/m*K. Kun verho on alareunastaan ikkunan karmeja vasten (yläreunasta virtausta verhon taa ei tarvitse yrittää tulpata, mutta on sen hillitsemisestä lisähyötyä), muodostuu tällainen laminaarinen patja, jonka paksuus vaihtelee, paikoin se voi olla vain sentti (esimerkiksi kun patterin lämmin ilmavirta pyyhkii verhon pintaa), paikoin jopa 10 cm (kun verhomateriaali päästää sopivissa määrin ilmaa lävitseen ja merkittäviä sekoittavia ilmakonvektioita verhopintaan päin ei esiinny).
  12. pimennysverhojen asennus ikkunan karmipinnan tasalle tai ikkunoiden karmien pintarimoitus kapeammilla listoilla, jotta vähintään pimennysverho alareuna asettuu rimoja vasten, jolloin ikkunanalaisen patterin tuottaman kuuman ilman passiivinen konvektio ikkunanpintaa vasten olisi mahdollisimman vähäistä pimennysverhon ollessa ikkunan edessä.
    • Pimennysverhon alarenaan nipsutin- tai koukkuankkurit taikka magneettiset ankkurit nappaamaan alareuna ikkunan kehyslistaa vasten, estäen patterin ilman konvektio ikkunan pintaväliin (pimennysverhon alareunan leijuessa vapaasti patterin lämpimän ilman virrassa).
    • esimerkiksi karminväriset (tai vaikkapa akryylimaalilla karminvärisiksi myöhemmin värjättävät, jota varten kannat esihiotaan tai viilataan ennen ruuvien ruuvaamista puuhun) lyhyet lattakantaiset ruuvit (kuten uppokantaruuvit) ikkunanpokan peitelistoitukseen, joita vasten verhot sitten voidaan siististi ja huomaamattomasti kiinnittää esimerkiksi pienillä jääkaappimagneeteilla.
    • esimerkiksi verhon värisillä teipinpaloilla verhon alahelman pingottaminen seinäpintaa vasten suoraksi. Irrotusvaiheen liimatahrat saadaan esimerkiksi uudella teipinpalalla taputellen poistettua seinästä, tosin välttämättä ei verhokankaasta.
    • yksittäisten verhonipsuttimien (kiinnityslenkki pihdeillä poikittain kääntäen) kiinnittäminen ruuvilla symmetrisille etäisyyksille ikkuna-aukon reunoista/karmin peitelistojen alakulmiin, joiden avulla verhon saa särmättyä seinää vasten.
    • Tällöin kannattaa aluksi kiristää nipsuttimet puunpalaseen kiinni niiden taivuttelemiseksi hyvin istuviksi, sitten hiomiseksi ja maalaamiseksi. Verhonipsutin kiinni verhoon, jolloin optimaaliset reiänpaikat seinässä on helppo valita. Reikien syvyydet sekä ruuvien pituudet enintään seinälevyn paksuus, jotta ei vaurioiteta höyrysulkua. Reikien ruuvikierteyttäminen esimerkiksi vesiliukoisen liiman ja irtoruuvien avulla, voidaan valita myös konekierreruuvit.
    • Ruuvinreiän täyttö aikanaan teipinpalasilla reikä reunustaen ja sitten esimerkiksi sikaflex-täyttö tai tulitikun painaminen reikään, jonka mattoveitsenterällä seinäpinnanmyötäiseksi poikki viiltäminen ja sitten seinän sävyyn värjäten (teipinpalasilla maalauskohta reunustaen).
  13. ikkunalasien, joiden lävitse ei tarvitse nähdä tarkasti, "lisälasittaminen"
    • monikerrosikkunan lämmöneristävyyden laskentakaava 6 W/m2K /n , missä n on ilmatiiviiden kalvojen kappalemäärä.
      • esimerkiksi "vanhanaikaiseen" kolmikerrosikkunaan pystytään periaatteessa asentaa vähintään neljät lisälasit, jolloin ikkunan lämmöneristävyys paranee 6/3 = 2 W/m2K:stä) 6/6 = 1 W/m2K:een), jolloin siis toisin sanoen ikkunan sisäpinnan ja huoneilman välinen lämpötilaerokin puolittuu ja vastaavasti "vetoisuus" ikkunan edustalla vähenee.
    • lisäkalvon asentaminen esimerkiksi pingottamalla ikkunaluukun reunoja vasten esimerkiksi tuorekelmua tai pölynsuojamuovia.
      • aluksi ikkunan puukehyksen reunat lakataan tai teipataan kapealla muoviteipillä sileäpintaiseksi, jotta muovikelmu painautuu siihen kiinni (painautuminen johtuu toisaalta kelmun staattisesta sähkövarauksesta, toisaalta "imukuppiefektistä").
        • Teippien päihin hiirenkorvakkeet helppoa poisrepäisyä varten. Teippejä kehyksen pinnasta poistaessa kannattaa pintoja esilämmittää hiustenkuivaajalla mahdollisen maalin repeilyn yms. repeämien ennaltaehkäisemiseksi.
      • isommissa ikkunoissa saattaa olla kätevä puhdistetulla pöytäpinnalla valmistaa ikkunakehykseen sopiva kelmuaihio valmiiksi, jotta tähän aihioon ei jäisi aaltomaisuutta eikä kelmujen lomiin ilmakuplia eikä ryppyjä.
      • kapean muoviteipin teline käden ulottuvilla keskitetään kelmuaihio kehysteippien varaan. Sitten teipinpaloilla (joihin taitetaan hiirenkorva) vetäen kiristetään kelmu tasaiseksi kalvopinnaksi. Lopuksi painellaan kelmu kehyksen pintaa/pintateippausta vasten.
      • joissakin muovikelmulaaduissa on termoelastisia ominaisuuksia, eli ne kuroutuvat pinkeäksi, kun niitä lämmitetään esimerkiksi kuumailmapuhaltimella, mutta tämä on periaatteessa tarpeeton työvaihe.
    • lisälasin asentaminen esimerkiksi teettämällä "ikkunaluukun leveys miinus 1 x puukehyksen leveys" periaatteella mitoitettu lisälasi:
      • lisälasin leikkaussärmät "tylsytetään" hienolla vesihiomapaperilla; porataan ripustusruuveille 2kpl reikiä lisälasiaihion sivureunoihin särmän puoliväliin; vedetään elastinen tiivistenauha lisälasiaihion särmienmyötäisesti ympäri; mallataan paikoilleen, ja ruuvataan kevyesti sijoilleen kumiprikkaisin peltiruuvein tai ohuin pikkukantaisin ruuvein.
        • kiinnitysruuvien reikien ruuvinkannanpuoleiset "reiänsärmät" pyöristetään tai jiirataan ruuvinkannan ja kierrevarren tyven pyöristyssäteen mukaisesti.
        • kiinnitysruuvit sivusärmien keskelle, ei ylä- ja alasärmien keskelle, sillä silloin koko lisälasi jäisi väistämättä kantamaan vain jommasta kummasta ruuvista; kahta ruuvia enempää ei kannata laittaa syystä että lisälasin paino eli ruuvien pystysuuntainen tukireaktio joka tapauksessa tulisi jakautumaan vain kahden ruuvin varaan. mikäli puukehys on epästabiili, kohteessa ilmenee (esimerkiksi myrskytuulista johtuvaa) tärinää tms. syystä voidaan tietysti kiinnittää useammallakin kuin kahdella ruuvilla, mutta lähtökohtaisesti ei tarvita kahta ruuvia enempää. Mikäli useammalla kuin kahdella ruuvilla kiinnitetään, kannattaa ensimmäiset kaksi ruuvia kiinnittää saranoiden ankkurointien kohtiin senpuoleiseen puukehykseen, jotta kyseinen puukehys säilyisi mahdollisimman stabiilina.
        • mikäli ikkuna on muodoltaan esimerkiksi erityisen leveä tai muusta syystä terve järki sanoo, että ikkunasaranat saattavat revetä irti lisälasien lisäpainosta johtuen, niin tällöin saranat kannattaa uudelleenankkuroida esimerkiksi liimavahvistaen. Tällöin aluksi saranan molempiin puoliin merkitään esimerkiksi tussilla sisäpuolinen kylki (helpottamaan niiden ruuvaamista alkuperäiselle syvyydelle ja samalle saranointilinjalle); esimerkiksi poikittaisen lattapäisen ruuvimeisselin ja pikkuvasaran avulla naputellaan kaikki saranatapit irti; nostetaan ikkunaluukku pois paikoiltaan; esimerkiksi tulitikun avulla levitetään vahviste kuten PU-max -liima saranakappaleen (saranakappaleen konekierreistukan) takainen reikä puukehyksessä ja sitten ruuvataan saranakappale (konekierreistukka) takaisin paikoilleen vanhoille jengoille, sarana saranalta, jolloin alkuperäinen saranointilinja on helpoiten palautettavissa.
        • mikäli ikkunan poka (ikkuna-aukotuksen vastainen ankkurointi on huono, voidaan esimerkiksi vetää uudet pistooliuretaanit vanhojen tilalle. Tällöin ilmanvaihto pois päältä (ja sen lisäksi mahdollisesti tuuletusikkuna raolleen) uretaanin kovettumisen ajaksi. Saattaa olla järkevä tehdä useampi täyttösaumaus, sillä uretaanin paisuntakerroin saumavälissä on hankala arvioida, ylitsepursuamisen välttämiseksi siis.
    • froteepyyhkeen taikka valoaläpäisevämmän kankaan kuten lakanakankaan ripustaminen monikerrosikkunan lasiväliin taikka huoneen puoleiseen pintaan ilmoitustaulunastoin (mielummin korkeilla kuin litteillä, litteät saattavat murtua poistamisen yhteydessä)
      • ikkunaluukku auki, sitten kapeaan ylälappeeseen nastaripustus. Ei jää epäsiistejä reikiä näkösälle, kun otetaan pois.
      • paksuhko froteekangas sitoo ilmaa eristeeksi, jolloin lisäeristys on parempi kuin pelkän lisäkalvon myötä.
        • hyöty ilmenee etenkin esimerkiksi sellaisissa pikkuikkunoissa, vaikkapa vaatehuoneessa ja saunassa, joissa huonetiloissa ei ole erillisiä lämpöpattereita.
  14. ikkunan alapuolisen kiertovesipatterin yläreunojen ankkurointihakasten siirtäminen keskemmälle, jotta ikkunan sivuverhon voi pujottaa verhon taa ja verhot stailata siististi keskeisesti raolleen tai löysästi kaareutuen kokonaan umpeen.
    • aluksi merkitään esimerkiksi teipillä patteriin uudet kiinnikkeiden paikat (kaikkiin huoneiston ikkunapattereihin samalla tavalla). Yksi ankkurointihakanen kiinnike kerrallaan siirtäminen alusta loppuun.
    • Ensin hakasen purkaminen ja irrottaminen patterin takaa (tässä saattaa olla apua esimerkiksi papukaijapihdeistä tai pienistä lukkopihdeistä ja hylsyistä tai hylsyn halki poikittain poratusta reiästä, jotta hylsyä mahtuu pyörittää patterin takana esimerkiksi sen poranterän avulla).
    • Aloitusreiän kohtaan aluksi oranssi suojateippaus tai maalarinteippaus, sitten sen läpi oikealle korkeudelle ankkurointihakasen uuteen kiinnityskohtaan aloitusreiän vinoporaaminen (huom. ei kannata kipsilevyn läpi asti, jottei mene höyrysulun läpi). Aloitusreiän imurointi ja lisävahvistaminen/ilmatiivistäminen esimerkiksi pistooliuretaanilla tai sikaflexillä tai kitillä tai liimalla tai sisäseinän värisellä silikonilla.
    • muovisen itsevetävän kipsilevypropun ruuvaaminen reiän kohtaan ja propun ulkonevaksi jäävän osan siistiminen puukolla tai mattoveitsellä jotakuinkin seinän tasalle, minkä jälkeen suojateipin irrotus varovasti.
    • vanhan kiinnityskohdan rajaaminen maalarinteipillä, siistiminen mattoveitsellä ja imurilla, (todennäköisesti ilmavuoto-) reiän tukkiminen em. massalla. Kittaaminen seinän myötäisesti, rajausteippien poistaminen, viimeistelyvedot.
    • vinkkinä, toinen yläreunan ankkurointihakanen kannattaa kiinnittää "vetoon" ja toinen "puskuun", jotta patteri ei helise (koska patteri on ankkuroituna neljästä pisteestä, se ei taivu vinoon. Yläankkurien proppaukset voi hätätilassa tehdä myös perhospropulla (jolloin kuitenkin höyrysulkuun jää ilmavuotoreikä ylipitkästä kiristysruuvista johtuen). Tällöin ruuvi-prikka-ankkurointihakasen seinäkappale ja perhosproppu -yhdistelmä kootaan ennen perhospropun työntämistä massavahvistettuun reikäänsä, samalla poistetaan suojateippi seinästä. Jotta perhosproppu ei alkaisi pyöriä reiässä, reikä ei liian väljä, tai sitten voi esimerkiksi antaa vahvistusmassan kuivaa ennen kiristämisvaihetta. Kannattaa valita torx-kantainen ruuvi perhosproppuun.
    • jos haluaa höyrynsulkumuovin näitä ilmavuotoja (ankkurointihakasten vanhojen reikien kohdissa, perhosproppujen kohdat) saada kurottua umpeen, toimenpiteiden ajaksi ilmanvaihto pois tai tuuletusikkuna auki ja sitten pistooliuretaanin injektointi reikään varovasti (perhosproppujen asentamisvaiheessa).
  15. ikkunaverhojen alareunaan pystyleikkaus, joka ulottuu lämpöpatterin yläklipsin (sekä alaklipsin) korkeudelle.
    • aluksi määritetään verhojen optimaalinen kohta niiden ollessa kiinni vedetty. Sitten lämpöpatterin klipsin kohtiin merkitään leikkauskohdat, jotka ensin vahvistus ommellaan (mm. konepesunkestävyys), joiden vierekkäisten ommelsaumojen keskeltä leikataan auki. Tällainen "viilto" on varsin huomaamaton. Periaattessa voisi laittaa myös jonkun silittämällä kiinnittyvän vahvikeneuhan ennen ompeluvaihetta tai ompelemisen sijaan.
    • Pakkaskeleillä voidaan kätevästi sujauttaa verhot siististi lämpöpatterin ja ulkoseinän väliin.
  16. Kolmas pystyverho ikkunoihin, leveydeltään lämpöpatterien yläklipsien etäisyys.
    • tällainen ratkaisu lienee ulkonäöltään neutraalein tapa välttää patterien lämmönrohmu kylminä pakkasjaksoina.
    • reunimmaiset sivuverhot voivat olla kapeampia, jolloin verhokankaan tarve ei oleellisesti poikkea tavanomaisesta.
    • päivisin verhot voidaan vetää kolmeen kimppuun, keskimmäinen kimppu lämpöpatterin taa ja keskelle ikkunaa jättäen, jolloin on yksinkertaisempi vetää verhot yöksi jälleen ikkunan eteen.
  17. pystyverhokisko sisä- ja ulkoikkunaruudun väliin (sälekaihtimien sijaan), esimerkiksi mikäli käytössä on ikkunan alapuolinen sähkövastuspatteri.
    • verhojen liikuttelumekanismi yksinkertainen toteuttaa vaikkapa irrottamalla ikkunankarmin ja seinän välinen sivulista ja porata siitä vinoreikä karmin läpi siimaa ja/tai jojokelaa varten. Vastaavaan kohtaan sivulistaa mahdollisimman lähellä siiman paksuutta oleva reikä per siima. Verhojen liikuttelu ees-taas kahdesta tai neljästä huomaamattomasta siimanpätkästä ikkunan peitelistoissa, ei paloriskiä.
    • sähköpatterien (ei kuitenkaan öljykiertoisen sähköpatterin) palovaara johtuu lämmityslaitteen teknisestä ratkaisusta, jossa ohuella "hiustenkuivaajavastuksella" muodostetaan patterin metallikotelon sisään huomattavan iso lämpötilaero, jolloin ilman passiivinen konvektio patterikotelon läpi on voimakasta. sähköliitosten vaurioista johtuen tällaisen vastuksen ylikuumeneminen saattaa oikeastikin sytyttää patterin PVC-liitososat tuleen, tällöin todennäköisesti tiputtaen pieniä palavia muovi pisaroita alapuolelleen - jolloin kätevintä kuitenkin on patterin pistokkeen irrottaminen, nostaa patteri paikoiltaan ja kantaa ulos. Vaihtoehtona tukahduttaminen.
  18. ikkunan alaisten lämpöpatterien alle (lattianrajaan) 12V tietokonepuhaltimia imemään patterin ja ulkoseinän välistä ilmaa, puhaltaen sitä yläviistoon huoneen keskelle.
    • tällöin ikkunasta alaspäin valuva ilma esilämpenee ennen puhaltumista huoneen oleskeluvyöhykkeelle ja toisaalta patterin takainen seinäalue ei luovuta niin paljon lämpöä ulkoseinän läpi pihalle.
    • tämä on mahdollisesti esteettisin ratkaisu, kun verhot voi pitää auki, mutta lämpöenergian säästön kannalta ei mikään optimaalinen, mutta tyhjää parempi kuitenkin.
  19. ovenkahvojen ja lukkomekanismien kylmäsiltojen eliminointi (vähentää ulko-ovien kahvojen ja lukitusten avausvipujen kondensoitumista ja jäätymistä talvisin)
    • ensiksi helat ja vastaavat poistaen valmistetaan uretaanivaahdosta helojen taakse eristekappale.
      • ilmanvaihdon alipaineen mahdollinen vaikutus poistaen vuorataan helojen alaiset pesäkkeet muovikelmulla huolellisesti, sitten pienellä suuttimen suihkunopeudella (vähäisempi paisunta) täytetään nämä pesät ja annetaan kovettua.
      • uretaanin kovetuttua (so. paisumisefektin loputtua) viimeistellään nämä kappaleet (esimerkiksi leikataan oven pinnan myötäisesti, varmistetaan helakappaleen istuminen eristettä vasten ja sitten esimerkiksi teipataan tai kelmutetaan tai kitataan leikkauspinta umpeen)
        • poistetaan eristepala pesäkkeestään ja siistitään teipin ja kelmun puskusauma sen verran kapeaksi, että se jää helan alle.
      • esimerkiksi naulan, ruuvin tai poran avulla valmistetaan kääntäjätapin/-tangon sekä ruuvien tarvitsemat reiät.
      • kylmäsilloista merkittävimpiä ovat oven yhtenäisenä läpäisevät kääntäjätapit ja kiinnitysruuvit.
        • Lukkokoneiston vastapuolella oleva kääntäjätanko tavallisesti loppuu puoleenväliin oven syvyyttä ja päässä on jonkinlainen istukka lukkokoneistolle. Tämä kontaktipinta on yleensä hyvin pieni pistemäinen pinta-ala, jolloin kylmäsilta eliminoituu, mutta sikäli kuin kyseinen kontaktipinta-ala ei ole pistemäinen, vaan pinta, sitä saattaa pystyä moottorisahan teroitusviilalla huolellisesti muotoilemaan (esimerkiksi pituussuunnassa kuperoittaen ja vesihiomapaperilla viimeistellen), jolloin kontaktipinta pistemäistyy mekaanisen toimintavarmuuden säilyessä entisellään.
        • oven (kanttiprofiilisen) kääntökahvatapin kylmäsiltaa voi supistaa aluksi ankkuroimalla tappi luotettavalla ankkurimassalla jomman kumman kahvan istukkaan, sitten merkitsemällä kahvan ollessa kiinni ovessa avauskoneiston holkin etäisyys kääntökahvatappiin. Sitten huolellisesti katkaistaan tämä kääntökahvatappi siten, että kahvaan ankkuroitu puoli ulottuu täsmälleen avauskoneiston holkin keskelle. Seuraavaksi moottorisahan teroitusviilalla sekä vesihiomapaperilla pyöristetään kääntökahvatapin katkaisupinnat linssimäisiksi. Seuraavaksi ankkurimassataan irtonainen kääntökahvatappi toisen puolen kahvaan oikealle etäisyydelle siten, että linssipinnat jäävät puskuun. Koverretaan näiden avaustappien päiden kontaktikylkipintoja moottorisahan teroitusviilalla ja vesihiomapaperilla, aavistuksen, jolloin kylmäsilta avauskoneiston holkin kontaktipintojen kautta pienenee.
          • ovenkahvojen kiinnitysvaiheessa näiden linssipintojen puskun väliin voidaan sijoittaa pieni palanen vaahtomaista kaksipuolista teippiä (erottamaan puskuja keskeisesti noin millin toisistaan) avausmekanismin mekaanisen toimintavarmuuden säilyessä entisellään. Mikäli pusku on liian tiukka tällaiseen, voidaan moottorisahan teroitusviilalla ja vesihiomapaperilla väljentää linssipuskua
        • ulko-oven läpäisevien kiinnitysruuvien kylmäsiltoja voidaan supistaa esimerkiksi pyörittämällä kelmua ruuvien päihin, jolloin kun ruuvit kiristetään normaaliin tapaan, helan ja ruuvinkannan väliin jää materiaalirajapinta: materiaalirajapinnalla on itsessään jo lämmöneristysominaisuutta (mm. Nasa hyödyntää kyseistä ilmiötä).
      • lopputuloksena talvipakkasillakin lämpimänä pysyvät ulko-ovien sisäpuoliset avauskahvat.
  20. lämmityspatterin ja ulkoseinän väliin esimerkiksi foliota tai ohutta telttapatjaa lisäeristeeksi. Ulkoseinän sisäpinta on kaikkein kuumin ja siksi lämmönhukka isointa lämpöpatterin takana.
  21. koristetakan kuumia metallipintoja / lasiluukkua kohti tuuletinpuhallus (esim. pöytätuuletin), jolloin pienemmällä liekillä pesässä pärjätään, sillä isompi osa tulen lämmöstä saadaan siirrettyä huonelämmöksi.
    • Ei heikennä varaavan takan lämmönvaraamiskykyä.
  22. suihkun aikana kylpyhuoneen ilmanvaihdon imuventtiilin sulkeminen, jolloin suhteellinen ilmankosteus nousee sataan prosenttiin, ja tällöin pikkuruinen spraysuihkukin (toisinaan esimerkiksi hierontasuihkukapulassa oleva vaihtoehtoinen suihkutussuutin) riittää suihkussakäymiseen, jolloin lämmintä vettä ei kulu nimeksikään (kulutus/tarve pienenee jopa yli 95%). Imuventtiilin sulkemisen vaihtoehtona (parempi) suihkukopin tai suihkuverhon yläosan ilmatiivistäminen sen verran, ettei kosteaa ilmaa imuilmanvaihdon ansiosta siirry suihkussakäynnin aikana lainkaan muuhun kylpyhuoneeseen. Katonrajan tiiveys ennen kaikkea on oleellinen.
    • ilmiö johtuu siitä, että ilmankosteuden kohotessa 100%:iin spraymuotoinen suihkuvesi ei enää jäähdy ilmassa ennen ihonpintaa, jolloin suihkussakäynti erittäin pienelläkin virtaamalla on mieluisan tuntuinen.
  23. lämmön talteenottaminen käyttöveden kylmävesilinjaan
    • suihkupäätteen termostaattijärjestelmä säätää reaaliaikaisesti KV:n ja LV:n sekoitussuhdetta ylläpitäen hanaveden lämpötilaa vakiona.
    • esimerkiksi suihkun sekoittajalle pinta-asenteisena tulevaan kylmävesiputkeen ankkuroitava putkimainen seinäsäiliö, joka käyttäytyy lämmönvaihtimen tavoin. Ja tähän säiliöön voidaan kaataa annos lämmintä harmaavettä, joka sen jäähdyttyä tyhjennetään alapäästään viemäriin. Tyhjennysmekanismi voi olla myös lappoputki, joka käynnistyy automaattisesti harmaavesisäiliön täyttyessä kyllin täyteen. Harmaaveden kerääminen esimerkiksi lattiakaivon kanteen integroidun pussimaisen keräyssäiliön avulla, joka manuaalisesti kipataan harmaavesisäiliöön sopivin väliajoin.
    • esimerkiksi suihkuhuoneen poistoilmaventtiiliin tai iv-kanavistoon integroitava KV:n esilämmitysmenetelmä, esimerkiksi kanavaventtiilin jatkaminen kulkemaan pinta-asenteisen KV-putken yhteydessä suihkupäätteen läheisyyteen, esimerkiksi KV-putkea ympäröivän muovisen suojaputken kautta poistoilmaimu suihkuhuoneesta toteuttaen.
      • esimerkiksi mikäli saunahuoneesta tai lavuaarin alta johtaa erillinen kuivakaivoputki suihkun läheisyydessä sijaitsevaan vesilukolliseen lattiakaivoon, on periaatteessa mahdollista näitä viemäriputkia pitkin imeä lämmintä ja kosteaa poistoilmaa suihkutilasta tämän poistoilman edelleen kierrättämiseksi KV-putken suojaputken kautta.
    • esimerkiksi taipuisan tulo- ja menoputken varassa suihkuhuoneen lattialle, kuten vesikaivon päälle aseteltava litteä donitsimainen kiekko, joka koostuu rullalle pyöritellystä hehkutetusta ohuesta kupariputkesta.
      • 1/2" kolmihaaraventtiilit sulkuventtiilin jälkeen
    • esimerkiksi lavuaarin juuresta vedetty KV-haara suihkulle, ja kyseisen lavuaarin alapuolella kyljistään yhteen juotetut kupariputket, joista toinen viemärivesiputki ja toinen KV-putki.
      • lapporeaktion ansiosta sisähalkaisijaltaan 12 mm putki (80 cm korkeuserolla) vastaa virtaamaltaan vähintään tavanomaista lavuaarin alapuolista 32mm viemäröintiputkea. Ilmiö johtuu lapon aiheuttamasta imuvirrasta ja toisaalta sen ansiosta ainakin viiden, mahdollisesti jopa 10 vuoden ajan huoltovapaasta putkiosuudesta eli puhtaana pysyvästä lappoputken sisäpinnasta.
      • periaatteessa lappoputken voi vetää vaakasuorassa pinta-asenteisen KV-putken kylkeen juotettuna, kunhan lopussa putki kääntyy alaspäin, jolloin se imun voimasta aina tyhjenee lopuksi koko pituudeltaan.
      • mahdollistaa lämpimän suihkun toteuttamisen lavuaarivalutuksen avulla silloinkin, kun lämmintä käyttövettä ei ole käyttövesiputkiston kautta tarjolla.
  24. saunan sekä KH ilmanvaihtoventtiilien sulkeminen lämmittämisen ajaksi, jotta tarpeeton ilmanvaihto ei hidastaisi saunan lämpiämistä.
  25. Lasiseen saunanoveen kunnolliset ovitiivisteet tavanomaisten silikoninappien sijaan.
    • lisäksi periaatteessa voisi asentaa kattokiskoverhon hylpyhuoneeseen saunanvastaista seinää peittämään saunan lämmityksen nopeuttamiseksi sekä jälkilämmön huoneistoon siirtymisen hidastamiseksi.
  26. Esimerkiksi hiustenkuivaaja tai sisätilanlämmitin saunan sisälle, puhaltamaan kiuasta kohti, (esimerkiksi roikkumaan ylälauteen alapuolisesta koukusta tai saunan oven alta, jolloin saunan kylmä ilma poistuu oven alta kylpyhuoneeseen) saunan pikalämmittämiseksi saunomislämpötilaan, jolloin varsinkin hirsisaunassa rakenteiden lämpiäminen ja hukkalämmöksi päätyminen on pienempää.
    • periaatteessa, jos saunassakäyminen vaatii aiemman tunnin lämmityksen sijaan vain puolen tunnin lämmityksen, lämpöhäviöt saunan seinämien kautta on puolet aiemmasta.
    • lämpöpuhallus kompensoi kiukaan sähkönkulutusta: lisää saunanlämmityksen aikaista tehontarvetta, mutta vähentää kokonais-sähköenergiantarvetta sekä jälkilämmön pihalle tuulettamisen tarvetta, (koska runko ei ole ehtinyt lämmetä niin syvälti eikä hukkalämpövuo senäpintojen läpi kestä niin kauaa).
  27. kylpyhuoneen ovi voidaan pitää raollaan saunan lämmetessä lämmityksenaikaisen hukkalämmön siirtämiseksi huonelämmöksi.
  28. saunomisen, kylpemisen ja suihkussakäynnin jälkeen ja lattian lastaamisen jälkeen jälkikosteuden pyyhkiminen rätillä, mikrokuiturätillä tai käsipyyhkeellä pois lattioilta ja muilta kastuneista pinnoilta.
    • tehostetun ilmanvaihdon tarve poistuu. Mahdollinen höyryilman ulostuuletus kannattaa tehdä mahdollisimman lyhyesti mutta tehokkaasti, tuuletus ei pintojen pyyhkimisen myötä ole tarpeen, sillä ilmanvaihdon ansiosta kylpyhuoneen ilmankosteus laskee melko nopeasti, kun pinnoista ei haihdu intensiivisesti kosteutta. Haihtuminen vie lömpöenergiaa.
    • lattialämmitys kytkeytyy päälle kostuneen lattian jäähtyessä lähelle huoneenlämpöä. Veden haihtuminen sitoo energiaa, kuivemmat lattiakaakelit ja saumauslaastit kuivuvat nopeasti, jolloin lattian pintalämpötila nopeasti palautuu ylläpitolämpötilaansa.
      • huom. mikrosementti tai kaakelimaali on siinä mielessä helppoja pintamateriaaleja, että ne eivät ime lainkaan kosteutta lävitseen, mutta aikaa myöten tietysti on ilmeistä, että esimerkiksi tavanomaisesta pintojen lämpövaihteluista johtuvien sisäisen jännitysten ja lämpövaihteluliikkeen myötä myötä tulee mikroskooppisia säröjä ei-toivottuihin kohtiin ja vesi pääsee imeytymään tällaisen pinnoitteen taakse ja aiheuttamaan rakennevaurion tai homeongelman. Tällaisten jälkikäteisten "pullorakennepinnoitteiden" alle täytyy aina jättää lattialämmitys (vaikkei valmistaja eikä käräjätuomarit eikä edes remonttireiska tietäisi miksi), muuten kyseessä on rakennusvirhe ja edessä käräjät mutu-hengessä (jossa asiantuntijakaan ei osaa kommentoida tilannetta).
        • mineraalissa on tai siihen muodostuu nanoskooppisia säröjä, joita kautta toisaalta materiaali pystyy haihtumalla kuivaa, toisaalta ilmavuotoa tapahtua, ja toisaalta kosteutta kapillaarisesti materiaalin säsään imeytyä. Haihtumalla kuivuvissa massoissa hyvin harvoin ilmavuotoluku jää täysin nollaksi lopputuloksen koko käyttöiän ajaksi. Mikäli pinnan viileyttä ilmenee (kondensoitumislämpötila rakenteen sisällä), se alkaa heti imeä vettä ilmasta sisäänsä.
  29. kiukaan sammuttamisen jälkeen kuumien kiuaskivien poimiminen pannukintailla varovasti kiukaan pinnasta (vastuksia raapimatta) ja hyödyntäminen muun huoneiston lämmöksi.
    • kiuaskivien poimimisen jälkeen voi laittaa luonnonkuituisen keittiöliinan/täkin kiukaan päälle turvallisesti hidastamaan jäähtymistä/ruoan jälkihauduttamiseksi: ei unohtamisen vaaraa koska kivien palauttamisen yhteydessä ennen seuraavaa lämmitykertaa se otetaan pois edestä.
      • esiliinan ansiosta saunan poistoilma pysyy keskilämpöisenä pitemmän aikaa, jolloin lämmönvaihdinkennosto voi siirtää pitemmän aikaa tätä lämpöä korvausilmaan.
  30. taloyhtiöiden saunojen ilmanvaihdon rele saunan valojen releeseen 10 minuutin viiveellä (valojen sammuttamisesta) sammuvaksi
    • vaihtoehtoisena ratkaisuna kaksoisrelekytkentä, jossa kiukaan ollessa päällä, mutta kylpyhuoneen valo pois päältä, ilmanvaihto kytkeytyy pois päältä. Tällöin saunan lämmityksen, saunavuorojen väliajan sekä kiukaan (yleisesti ottaen hyödyttömän) jälkilämmityksen ajan ilmanvaihto ei tehojäähdytä kylpyhuonetta eikä saunaa, mutta saunomisen loputtua ilmanvaihto kuivattaa pesutilat.
      • soveltuu myöskin kotitalouksiin.
  31. isojen tehontarvitsijoiden vuorottaisuus. Sähkön säännöstely (sähköntarpeen tasaantuminen) tällä tavalla.
    • rele joka kytkee kiukaan pois, kun liesi kytketään päälle
    • kiukaan väliaikainen sammuminen ei häiritse saunojia, mikäli saunomisen jälkeinen ruuanlaitto (kuten uunimakkarat) jatkuu, kiukaan melaaninen ajastin kuluu tällöin loppuun eikä kiuas enää kytkeydy päälle.
    • Sekä uuni/liesi että kiuas ivat lämmönlähteitä, joten niiden yhtäaikainen päälläolo lisää tuulettamisen tarvetta.
    • sähköautojen latausten ajankohtien ja lataustehojen optimointi
  32. sähköautoihin polttonesteellä tai nestekaasulla toimiva ilmastoinnin tuloilman lämmitin (lataustarvpeen vähentämiseksi)
  33. saunaan lämpösäätyvä ilmanvaihtoventtiili (sulkeutuu lämpötilan noustessa esim. yli 35 asteen)
  34. liesituulettimen poistoilman kierrätys
    • mikäli liesikuvussa on rasvanpoistosäleikön takana tuuletin itsessään sekä aktiivihiilisuodatin, se on suunniteltu puhaltamaan joko poistoilmakanavaan (puhallus ulos) taikka sitten kiertoilmana (puhallus takaisin huoneeseen). Tähän saattaa olla laitteessa manuaalisesti avattavat ja suljettavat sulkuläpät valmiina, jos ei, saattaa olla mahdollista liittää poistoilmakanavaan kiertoilmahaara takaisin huoneilmaan. Mikäli liesituulettimen ilma olisi em. suodattimien jälkeen palautettavissa huoneeseen, niin kannattaa tehdä.
      • oletetaan, että liesituulettimen tilavuusvirta on 300 m3/h:
      • tällöin jos ulkolämpötila on nollassa
        • tiheys 0,82 m3/kg
        • ei sisällä juurikaan vettä per kg kaasuseosta eikä latenttia lämpöä.
      • 300 m3 lieden poistoilmaa tunnissa painaa 333 kg
      • sisälten höyrystynyttä vettä 3,77 kg
      • ja tämä tunnissa poistettu kaasuseos sisäistä lämpöenergiaa 16,67 MJ
      • eli tehontarve (liesituulettimen sähköteholtaan esim. 200 watin puhaltimen lisäksi) kuuman ja kostean ilmavirran poiston myötä on noin 16 666 MJ/h / 3600 sek/h = 4,6 + 200 W =4,8 kW
        • tällaisella teholla liesituuletin syöttää hukkalämpöä poistoilman mukana ulos, mikä olisi palautettavissa takaisin huoneeseen varsin yksinkertaisesti.
          • tavanomaisen sähkösaunan lämmittäminen vie samalla 5 kW teholla sähköä.
      • mahdollisuuksien mukaan kattilassa keittäessä ja pannulla tai uunivuoassa paistaessa kannattaa käyttää kansia (aromien säilyttämiseksi, liesituulettimen tarpeen vähentämiseksi, ruuanvalmistuksen energiantarpeen pienentämiseksi.
      • lieden jäähtymistä kannattaa pitkittää esimerkiksi asettamalla kuuman levyn päälle metallinen kattilankansi, litteä posliinilautanen tai tyhjä puhdas kattila kansineen.
  35. saunan kiukaan jäähtymisen pitkittäminen esimerkiksi kaksikerroksisella peltisellä kansilevyllä
    • voidaan valmiiksi saranoida kiukaan kylkeen tai kiskottaa seinään
    • mikäli esimerkiksi molemmille puolille avautuvat kannet, saattaa kätevöittää jälkilämmön hyödyntämistä ruuanlaitossa.
    • poistettava kiukaan päältä lämmittämisen sekä saunomisen ajaksi eli kiukaan ollessa päällä (saunatilan lämpötilaa mittaava termostaatti ei reagoi oikein).
  36. ruokien valmistamisastioihin kaksoiskannet keittoprosessin energiantarpeen pienentämiseksi merkittävästi
    • esimerkiksi silikonisen roiskekannen päälle litteä lautanen
    • esimerkiksi kaksi litteää lautasta, joiden välissä pannulappu
  37. ruokien valmistaminen isoissa erissä ja/tai hauduttaen
    • mm. moduulisoppa, takan tai uunin jälkilämmöllä haudutetut ruuat, 'cold-brew coffee', (herneiden, riisin, pastan jne) esiliotus jääkaapissa
    • prepaid-mama (luottotietonsa menettäneen kevytversio nuudelikeitosta):
      • jääkaapissa esiliotettua makaronia + puolikas liha-, kana-, kala- tai kanaliemikuutio + lämmitys mikrossa
    • ruokien valmistaminen uunissa lieden sijaan on yleensä lämpötaloudellisempi sekä myöskin vaivattomampi vaihtoehto (ajankäytön opimointia).
    • lähes kaikkia ruokalajeja, joita tavataan valmistaa liedellä, voi valmistaa uunissakin.
      • mahdollisuus samalla uuninlämmityskerralla valmistaa useita erilaisia ruokia ja leivonnaisia ilman merkittävää lisäenergian tarvetta.
  38. lieden peittäminen esimerkiksi mittojen mukaisella vanerisella leivontapöydällä uunin lisäeristämismielessä sekä hyödyntämiseksi lisätyötasona.
    • nk. 'keittiön välitilalevy' lieden päälle. Käytännössä 3-10 mm paksu hygieeninen laminaattilevy tarkoitukseen soveltuvalla tekstuurilla, jolloin mahdollisuus uunin tassuja säätäen laskea liesi sen verran matalammalle tasolle.
      • samalla tiivistyy unni peitossa olevien kylkien yläsaumat ilmakonvektioilta, jolloin näiden saumavälien lämmöneristävyys paranee.
      • uunin ilmanpoistoaukon (liesitason takareunassa) kohtaan jätetään läpimeno
  39. esiliinan pingottaminen (erillisin ripustuslenkein kulmissa) tai kiinnittäminen (uunin avauskahvan ankkuroinnin väliin) uunin lasisen etupinnan eteen lämpöeristeeksi; uunin lasinen etupinta on ylivoimaisesti merkittävin lämmönhukkaa aiheuttava kylki, mahdollisesti jopa yli 90% hukkalämpövuosta johtuu etupinnasta.
    • lämpöhäviö monikerroksisen pystysuuntaisen lasi-ikkunan läpi noudattaa kaavaa 6 m2K/n, missä n on lasikerrosten (kalvojen) lukumäärä. Lasivälin (ilmavälin) paksuus ei merkittävästi vaikuta monikerroslasin lämmöneristävyyteen (ilmakonvektiopyörteistä johtuen).
    • joissain uunimalleissa on jätetty valmiit olakkeet tehdasasenteisten, mutta irrotettavissa olevien lasien väliin, joihin olakkeisiin voidaan asentaa jopa useita lisälasikerroksia pintalasien väliin. Näiden välilasien ei tarvitse olla laadultaan erikois-lämpölaseja, sillä nämä lämpenevät tasaisesti eivätkä altistu lämpöshokeille. Laajenemisvaraa ei tarvitse jättää, sillä lasilaadusta riippumatta uuninluukun metallirunko laajenee lasipintoja enemmän kuumetessaan (lisälasit voi ankkuroidakin yhdeltä särmältään jos haluaa).
    • lämpöeristystä tapahtuu, kun lasivälien yläreunat on tilkitty; esimerkiksi erityisellä massalla, alumiiniteipillä tai vaikkapa kapeilla lasivillasoiroilla.
  40. isojen ruokaerien jäähdyttäminen ei parvekkeella, vaan sisätiloissa. Kypsennetyn (steriilin) ruuan nopean jäähdyttämisen aikamääre on erään tietolähteen mukaan neljän tunnin sisällä +6oC:een.
    • Kannellinen astia tai sitten esimerkiksi alumiinifolio jo kypsennettäessä tai jäähdyttämisen alkuvaiheessa paikoilleen asettaen ehkäisee mikrobien pääsyä jäähtyvään ruokaerään tehokkaasti.
    • riisissä esiintyy mikrobia, jonka desinfioiminen vaatii 140oC:n lämpötilan. Toisin sanoen pitkään säilytettävässä riisiruokalajissa riisit paistetaan aluksi kuivana esimerkiksi kuivassa kattilassa tai rasvassa ennen keittämistä.
    • ruokaerän esijäähdytys esimerkiksi keittiötuolin tai emännänjatkojen alaisella ritilämäisellä aputasolla (tehokas luonnollinen ilmakonvektio)
    • esijäähdytys kylmän ikkunan alapuolella korvausilma-aukon alapuolella tai raolleen avatun tuuletusluukun edessä (ilmanvaihto vetää ulkoilmaa sisään huoneeseen)
    • esijäähdytys avatussa (alapinnoiltaan nopeasti jäähtyvässä) uunissa uuninritilän päällä (tehokas ilmakonvektio alhalta ylöspäin); ilman virtausta uuniin voi tehostaa esimerkiksi uunin omalla kiertoilmapuhaltimella tai uuniin sisälle puhaltavalla pienellä pöytätuulettimella avatun uuninluukun päällä.
    • kannellisen, lämpimän astian kääriminen pyyhkeeseen tai asettaminen toisen kannelliseen astian sisään, jotta jääkaapin viilennysteho riittäisi ylläpitämään sisälämpötilan viileänä ruokaerän loppujäähdytyksenkin aikana. Jälkilämpö siirtyy huoneilmaan (jääkaapin lämpöpumpun kautta).
  41. jääkaapin (ja pystypakastimen) sellaisten kylkien lisäeristäminen sisäpinnoistaan esimerkiksi ohuella alumiinipinnoitetulla XPS-eristeellä tai "retkipatjalla (umpisolumuovi), joissa ei kylmäkoneen viilennysmekaniikkaa (eli kylmäkoneen viilenninpintaa tai lämpötilatermostaattia).
    • käytännössä ainakin esimerkiksi oven sisäkylki, sekä mahdollisesti ala ja/tai yläpinta, mahdollisesti kylkiä sieltä täältä.
    • eristeen oltava ilmatiiviisti (ilman konvektio välissä heikentää huomattavasti lisäeristeen eristävyyttä) paikoillaan tällöin esimerkiksi teipataan saumat alumiiniteipillä, tai teipataan jääkaapin kiinnitysmassalinjan vastainen pinta tai käytetään kaksipuolista teippiä. Väliin jäävät pinnat kannattaa puhdistusaineella puhdistaa kunnolla ennen lisäeristekerroksen ilmatiivistä asentamista paikoilleen. Alumiini on pintamateriaalina disinfektiivinen.
    • alumiinin pinnoittaminen nanopinnoitteella (teippausvaiheen jälkeen), jotta pinnan naarmuuntuvuus vähenisi ja nanoskooppinen epätasaisuus siloittuisi eikä keräisi likatahroja.
  42. likaisten tiskien esihuuhtelu (harjan kanssa) ennen ruuan kuivamista astian pintaan.
    • periaatteessa samalla vesitilkalla saa aterian kaikki kulhot esihuuhdeltua.
      • voi myös pitää tiskipöydällä esimerkiksi pientä paineruiskupulloa, jossa puhdasta vettä tai erittäin laimeaa saippuavettä, jolloin esihuuhtelu on "yksi napin painallus". Paineruiskupullosta voi olla muutakin hyötyä, kuten pihasuihku tai vihannesten kasvatus kesäisin, mistä syystä puhdas vesi kätevämpi.
    • pesukoneen pikaohjelma riittää.
    • tiskiainetta (likaan/rasvaan sitoutuva emulsio) tarvitaan huomattavasti tavanomaista vähemmän samaan erinomaiseen lopputulokseen. Esimerkiksi neljäsosatabletti/teelusikallinen/vajaa pisara.
    • viemäröinti, tiskikoneen sekä astioiden herkät osat kuluvat laimeammasta pesulioksesta johtuen vähemmän ja kestävät pitempään.
    • likaiset astiat voivat odottaa pesukoneessa pitempään lian pinttymättä tiukempaan.
    • tiskikone voidaan täyttää täydemmäksi kuin ennen pesutuloksen siitä kärsimättä.
    • myös mm. muovisia jugurttipurkkeja ym voi myös olla järkevää pestä tiskikoneessa ja kerätä sisäkkäin torneiksi.
      • tulevaisuudessa ilmenevä käyttötarve tai jokin muu ennalta arvaamaton sovellustapa.
        • Voirasiaa voi hyödyntää mm. levitteenä käytettävän kookosöljyn (taikka omien levitetuotteiden kuten karkkilevitteen eli sulatetun irtokarkin ja vesitilkan seokselle).
        • Jugurttipurkkia voi hyödyntää mm. omien ateriatuotteiden ilmatiiviinä yksittäispakkauksena esimerkiksi siten, että
          1. purkki täytetään piripintaan ja sitten tuorekelmun annetaan laskeutua reunasta alkaen siihen päälle (poistaen samalla kaikki ilmakuplat välistä),
            • steriilin tuotteen (kuten mm. tuoremehut, hillot, kastikkeet, keitot, lihatuotteet) ilmatiivis säilöntä pidentää sen säilyvyyttä esim. huoneenlämmössä jopa vuosia, jolloin jääkaappisäilytyskin toimii vastaavasti paremmin.
          2. kelmun tavoitettua avoimen pinnan reunat, se pingotetaan keskeisesti suoraksi ja kapealla teipillä teipataan yläpinnan kielekkeen alapuolisesta tyvestä purkin ympäri kelmu paikoilleen,
          3. jolloin muovi pingottuu kielekkeen reunoilta ilmatiiviiksi, eikä nestemäistä tuotetta sisältävän kalvopintaisen purkin voimakas ravistelukaan vaurioita sitä (tietysti kannattaa käyttää minigrip-pussia esimerkiksi evääksi käsilaukkuun pakatessa). Tuotteen syömäkelpoisuutta/säilyvyyttä/ilmatiiveyttä pystyy läpinäkyvän kalvon ja valkoisen sisäpinnan ansiosta tarkkailemaan (UV-valon avulla kenties mittaamaankin).
          4. nautitaan esimerkiksi trip-mehupurkin tyyliin pillillä taikka sitten vaikkapa avaimella tai lusikan kahvalla kelmuun reikä pistäen ja juominen kuten kahvimukin kannesta, tai normaalisti lusikoiden. Tavanomainen jugurttipurkki ei sovellu mikroaaltouuniin (kyseinen muovityyppi itsessään kuumenee mikroaalloista.
  43. viiliä on helppo valmistaa myös itse, (jolloin säästyy pitkä penni). Tällöin kannattanee hyödyntää suunnilleen viilipurkin vetoisia litteähköjä pakasterasioita mm. siitä syystä, että niihin mahtuu lisätä höystettä päälle, kun rasian täyttää vain puolilleen. Käytännössä rasia täytetään ensin maidolla sopivan täyteen, sitten siihen lisätään kynnellinen viiliä ja jätetään kahdeksi vuorokaudeksi huoneenlämpöön kantta ilmatiiviisti sulkematta.
    • kannen voi asettaa 45-astetta vinottain rasian päälle, johon asettaa uuden pakasterasian päälle, jonka päälle kansi taas vastaavasti vinottain. Tällä periaatteella 5-10 viiliannosta torniksi pinoten ne eivät vie pöytätilaa juurikaan.
    • kun viiliannos on syöty ja siististi rapsittu, periaatteessa voidaan heti kaataa uusi annos maitoa siihen tekeytymään taas viiliksi, mikä kestää samat 2 vuorokautta. Ilmeisesti maitohappobakteerit levittäytyvät oma-alotteisesti ympäriinsä maidossa, mistä syystä sekoittaa ei tarvitse.
    • kermaviilin valmistamiseksi samalla periaatteella tarvitaan kermaviiliaihio, kyse on eri bakteerikannasta kuin maitopohjaisessa viilissä.
  44. termoskannujen (ja tilavampien termospannujen) hyödyntäminen
    • vaelluksilta tutut ateriatekniikat
    • nuudelikeitot, kahvit, teevedet.
  45. kuiva-aineiden kuten jauhot, makaronit, spaghetti, riisi, vilja säilöminen pula-aikoja varten kannattaa järjestää siten, että astia on sen verran tiivis, ettei se houkuttele tuhoeläimiä eikä jyrsijöitä sisällä eikä ulkotiloissa.
    • kuiva-aineiden sekaan voi turvallisesti sujauttaa esimerkiksi koronasylkitestipakkauksessa olevan kankaisen silikageelipussukan.
    • periaatteessa kuiva-ainepurkin täytyisi kestää konepesua, ellei kestä, tuhoeläimet vainuavat siaällön.
      • tuhoeläimiä varten voidaan esimerkiksi varsinaisen ruokasäiliön kylkeen kiinnittää helpommin puhki jyrsittävä säiliö, jossa rotanmyrkkyä vastaavaa tuotetta.
    • esimerkiksi puhdas limsapullo sekä "lasiset kurkkupurkit" saattaisivat soveltua kuiva-aineiden säilöntään (kurkkupurkkien peltikansien jenkapykäliä kannattaa pihdeillä painaen hieman enentää, ettei kansi ala kiristettäessä pyöriä tyhjää.
    • periaatteessa kannattaa, etenkn mikäli ulos säilöö, lisätä ruoka-ainesäiliön yhteyteen helpommin puhki jyrsittävässä astiassa jyrsijämyrkkyä, jotta jyrsijät ehdollistuvat olemaan koluamatta tällaisia ruokapulloja.
    • ruokasäilöt kannattaa suunnitella mielikuvitusta käyttäen, sillä tietyissä tapauksissa tietyillä viranomaisilla on lain mukaan oikeus takavarikoida kansalaisten yksityisistä/kenkilökohtaisista varmuusvarastoista materiaalia, ja heillä on tällöin mukanaan listat yleisimmistä piilopaikoista kuten vaikkapa ilmanvaihtokanavat.
  46. retkikeittimen poltin sekä johdollinen kinkkumittari varalla
    • esimerkiksi sähkön hintapiikkien aikaan (ek. Jouluaaton vastaisina öinä, kun lähes joka taloudessa on uuni päällä)sekä sähkökatkojen aikaan (mm. totutusti talvimyrskyt) takan hyödyntäminen paisto-/keittolietenä taikka uunina (polttimen sijoittaminen puhdistettuun tuhkaluukkuun, arinaritilän läpi paloturvallisesti ylläpitäen puhdistetussa palopesässä haluttua valmistuslämpötilaa) sekä asuinhuoneiston käyttöveden lämmityksessä ja varalämmitysjärjestelmänä.
      • periaatteessa savupellin jättäminen osittain kiinni parantaisi uunin hyötysuhdetta jonkin verran. Raottaminen onnistuu sulkemalla tulipesän kaikki ilmanottoluukut yhtä lukuunottamatta ja sitten varmistamalla sillä tavoin hormin vetävyys sopivasti raotetulla ja kyseiseen asentoonsa paikoilleen kiilatulla savuluukulla.
        • savupellin osittainen kiinniolo kannattaa havainnollistaa esimerkiksi asettamalla koriste häiritsevästi takan päälle, jotta pelli ei unohdu raolleen.
    • retkikeitin tavallisesti sisältää keittämistä tehostavia lämpötaloudellisia lisäratkaisuja kuten lämmönvaihdinkammat retkipannun pohjassa sekä tietysti paloilman ohjaaminen keittoastian laitoja myöten (sekä "kyljen eristäminen" että toisaalta keittämistä tehostava lisälämmönvaihtopinta.
    • retkeilyyn suunnitellun risupolttimen käyttäminen taikka risupolttimen yksinkertaisen rakenteen soveltaminen ruoanvalmistuksessa kiristetakassa. Polttopuiden sahaaminen esimerkiksi kolmasosamittaan.
      • esimerkiksi ison säilykepurkin avaaminen purkinavaajalla raolleen molemmista päistä tai ilmanvaihtoputkenpätkän asettaminen pystyyn takan sisälle. Tai pienen palopesän kasaaminen tiilistä tai luonnonkivistä.
    • vaikkapa luonnonkivistä tai pikkutiilistä koristetakan sisään koottu palopesä. Tai esimerkiksi joutilaan kattilan pohjan puolelle reunoja poratut savuilman poistumisreiät sekä keskikorkeudelle isompi reikä risujen lisäämiseksi, sitten kyseinen kattila ylösalaisin metalliverkon päälle palopesäksi koristetakan sisään. Voi myös laittaa esimerkiksi käytetyn foliovuoan, jonka päällä risut palavat palopesässä, tippumatta arinan läpi tuhkaluukkuun.
      • polttimen myötä saadaan huomattavia säästöjä kokkauksen polttopuutarpeessa määrällisesti sekä sen kautta, että pystytään hyödyntämään ulkoa keräiltyjä risujakin ja joitain roskiakin. Tietysti myös haketta ja turve- sekä puupellettiäkin. Ei kuitenkaan PVC-muoveja eikä suolapitoisia ruokajätteitä (jolloin saattaa* muodostua dioksiineja, joka on luonnossa hitaasti neutraloituva ympäristömyrkky)
        • erittäin vähän tai ei välttämättä lainkaan nokea (mikrohiukkasia) savukaasuissa, eli sovellettavissa kaikenlaisilla asuinalueilla.
        • savureikiä voi esimerkiksi jengata ja asettaa pystyputkia, jolloin palopesän veto voimistuu. Mikäli tällainen esimerkiksi kupariputken pätkä ulotetaan risupolttimen alaosiin esimerkiksi risunlisäysraon korkeudelle, risunlisäysaukosta vuotava savu osoittaa, että palaminen on epäoptimaalista ja savun vuotamattomuus puolestaan indikoi paloprosessin optimaalisuutta (sopivan runsas hapensyöttö palokammiossa suhteessa hormi-imun vakioon tilavuusvirtaan, kaasun viipymä palokammiossa pitempi ja lämpötila homogeenisempi; puhdas palaminen** ja noeton savukaasu)
          * savukaasujen jäähtyessä nopeasti (poistuessaan hormiputkesta) se jäähtyy äkkinäisesti tietyn kriittisen lämpötilavälin yli, mikä on vastaava puhdistumismekanismi kuin jolla ongelmajätteiden polttolaitoksissa minimoidaan dioksiinin muodostumisen määrät savukaasuissa.
          * hormin imu aiheuttaa paloprosessille suotuisia efektejä, kuten leijupetikattilaefektin eli että korvausilma tulee puhallusilmavirtana, jolloin se sekoittaa palavaa kaasuseosta palokammiossa, lisäksi hormi-imu mahdollistaa sekundääri-ilmansyötttön eli "lisähappea liekin eteen", jota tarvitaan hiilimonoksidin polttamiseksi. Perinteisesti, kun sekundääri-ilmaluukkuja ei ole, esimerkiksi puukiukaissa, on tavattu jättää arinaritilän etuosa avoimeksi, jolloin se toimii sekundääri-ilmakanavana.
        • savuputki/-putket voi olla myös J-mallista putkea, jotka koukkaavat ylösalaisin käännetyn kattilan laidan alitse palokammion yläpintaan ja toinen pää ulottuen kattilan yläpuolelle. Kätevin toteutustapa voisi tällöin olla kolmen tai neljän J-putken kiinnittäminen palokammiokattilan kylkeen siten, että edusta jää vapaaksi toisaalta kattilan/pannun käsittelyyn ja toisaalta polttoaineen lisäämiseen palokammiokattilan laidan alta. Kun tuli on sytytetty palokammiossa, aluksi savu tulee kattilan laitojen alta, mutta muutaman sekunnin sisällä käynnistyy veto näissä savuputkissa, jolloin polttoaineentehokas palaminen palokammiossa alkaa.
      • keittokattilan alapinta voidaan esimerkiksi folioida nokeentumasta, mikäli risupolttimen rakenteesta johtuen liekit nuolisivat kattilaa.
        • ylhältäpäin täytettävän risupolttimen voi rakentaa tavanomaiseen arinatakkaan rälläköimällä tai sahaamalla esimerkiksi keskelle arinaritilää polttoaineen lisäysrako, sitten (vetämällä tuhkalaari pois tuhkaluukusta ja) asettamalla esimerkiksi tiiliskiven palanen tuhkaluukun eteen (estämään tuhkan kulkeutuminen luukkua vasten sekä rajaamaan palokammiota). Arinaritilän työstön yhteydessä kannattaa samalla valmistella istukan/istukat hormiputkille, jolloin liekit nuolevat vähemmän keittokattilaa.
          • tällaisessa toteutuksessa voisi esimerkiksi metallirenkaasta (jonka yläpinnan kattilan pohja sulkee) muodostaa savukaasukammion. Järjestelmällisemmässä käytössä voisi olla metallilevy, joka asetettaisiin arinaritilän tilalle, johon läppään integroituna edellämainitut ominaisuudet eli aukko pikkukattilalle sekä polttoaineen lisäämiseksi, aukon ympärille korotuskehiä erikokoisille isommille kattiloille, paistinpannuille ja myös esimerkiksi vesipadalle, savukaasun poistoputket. Tällöin takan pesä säilyisi kokkauksen aikana savuttomana ja näin olisi hyödynnettävissä "liesituulettimellisena työtasona".
            • Metallilevy voi olla arinan päälle tai tilalle asetettava isompikin levy, tai jopa useasta osasta takan pesään koottava levy jolloin korotuskehien ansiosta saadaan laajennettua arina-aukon sivustoille kaksi, kolmekin vierekkäistä keittolevyä (kattilankannet päälle kuhunkin kun ei käytetä). Korotuskehien myötä muodostuvat palokaasukammiot voi integroida savukaasun poistoputkien kanssa, jotta palokaasu pakotettaisiin virtaamaan niiden kammioiden kautta, mutta tämä ei välttämätöntä.
  47. varaavan takan arinaritilän päälle tiheämpi metalliverkko taikka grilliritilä estämään hehkuvien kekäleiden putoilu tuhkaluukkuun.
    • voi muotoilla verkosta esimerkiksi kaukalon, jolloin on helppo ravistella tuhkat kekäleiden seasta, tai jopa taskumaisen pesän, joka kestää kattilan painon.
    • takkapuiden kekäleineen palettua tehokkaasti liekillä loppuun asti (kokonaan tuhkaksi), voidaan savupelti välittömästi sulkea turvallisesti, jolloin varaavan takan lämmöntasaantumisreaktio (ulkokylkien lämpeneminen) alkaa heti, eli ilman monen kilowatin tehoista lämmönhukkaa kekäleiden hiipumista odotellessa.
      • kekäleet voi myös lapioida kannelliseen kattilaan, jolloin ne sammuvat heti, ja ovat hyödynnettävissä erinomaisina sytykkeinä seuraavalla takansytytyskerralla (kahden vierekkäisen halon väliin vähintään kaksi hiilenpalaa, joiden väli sytytetään tulitikulla, jolloin hiilenpalat toisiaan ruokkien muuttuvat hehkuviksi kekäleiksi, näiden päälle voidaan vielä lisätä kekäleitä, jolloin kekäleet alkavat palaa liekillä).
    • Kekäleiden hehkussa hiili kaasuuntuu hiilimonoksidiksi, joka ei kuitenkaan liekkinä pala siitä enää hiilidioksidiksi, jolloin merkittävä osa polttoaineen energiasisällöstä menetetään, lisäksi viileämmästä savukaasusta pienempi osa sitoutuu varaavaan muuriin. Kekäleiden hehkumisesta eli takkapuiden loppuhiilloksesta varaavan takan muuriin ei sitoudu juuri yhtään lämpöä enää, sillä hormin sisäpinnan lämpötila on sama, tai jopa korkeampi, kuin hiilloksessa muodostuvan savukaasun.
    • varsinkin mikäli rakennuksessa on ilmanvaihtojärjestelmä, kekäleiden jättämisessä hehkumaan (niiden loppuun polttamisen sijaan) on sellainen kuumotuskerroin, että hormin veto kääntyy päinvastaiseen suuntaan kekäleiden vielä hehkuessa ja puhaltaa niiden häät huoneeseen. Myöskin mahdollinen savupellin häkäreikä toimii tällä tavalla virheellisesti ilmanvaihtojärjestelmästä johtuen. Häkäreiän tai muuten vuotavan savupellin voi todeta huomaa lievästä noenhajusta kylmän takan edustalla), rakennusvirhe on syytä korjata paitsi kuumotuskertoinen takia, myöskin energiansäästösyistä. Periaatteessa savupellin yläpuolisessa ulkohormissa saattaa vallita jatkuva ja melko voimakaskin ilmakonvektio eli lämmönhukka taivaalle. Periaatteessa tällaisen konvektion pystyisi estämään laittamalla hormiputken yläpäähän koukkausputki alaspäin, tai sijoittamalla hormin yläpäähän peltiämpäri tai kattila ylösalaisin savukaasujen virtauksen tarvitsemat välykset huomioiden.
      • mikäli häkäpelti vuotaa ja ongelmaa on vaikea korjata, saattaa olla mahdollista jälkiasentaa toinen tiviimpi hormipelti täydentämään ensimmäistä.
      • Myöskin piipunhattu kuten hormi-imurikin itsessään vähentää jonkin verran hukkalämpövuota piipun kautta estämällä ulkohormin kastumisen ja jarruttamalla ilmakonvektiota hiukan.
  48. kelluva kattilankansi
    • kattilan pohja on tavallisesti pienempi kuin sen yläreuna. Näin ollen kattilan pohjaa vasten saa taitellen muotoiltua alumiinifoliosta pyöreän levykkeen tai "kulhokkeen", joka jää kellumaan kattilassa keitettävän annoksen pintaan. Toisen ja kenties kolmannen foliokerroksen päällekkäinen muotoilu parantaa kelluvan kattilankannen eristävyyttä ja keittämisen energiantarvetta huomattavasti.
      • retkeilykäytössä erityisen hyödyllinen.
  49. kodin/karavaanarin keittoastian (kattilan, padan) vannehame
    • kattilan kahvojen tms. otinten alapuolisten kylkien peittäminen "foliohameella"/-kotelolla.
      • esimerkiksi pyöreä alumiinivuoka, josta "minihame": pohjaa vahvistaa alumiiniteipillä reunoista, sitten leikataan kattilan mentävä pyöreä reikä keskelle, sitten ylä- tai alakautta pujotetaan vuoka kattilan ympärille kahvojen varaan roikkumaan, tätä hametta mahdollista pidentää foliolla; taikka sitten pelkästään
      • esimerkiksi pitkittäin yhteen tai useampaan kertaan taitettu alumiinifolio, joka kattilan kylkeä vasten pyöräytetty ja alumiiniteipillä yhdistetty muutaman millin väljemmäksi lieriöksi. Tämä lieriö asetetaan paikoilleen lieden ympärille ennen kattilaa.
        • muodostaa kuuman ilmakuplan kahvojen alapuolelle, mikä eristää ja tehostaa keittymistä.
        • hyötysuhteen lisäystä etenkin retkikeittimessä, kaasuhellalla, takan arina-poltin -ratkaisussa/hiilloksella/tulella kypsennettäessä, tottakai sähköhellallakin.
  50. hellalla kypsentämiseen liittyvän veden kiehuttaminen valmiiksi vedenkeittimellä ennen kattilaan kaatamista
    • vedenkeittimen kanssa lämmönhukka (ajallisesti nopeampi ja vähemmän lämpönieluja kuten uunin metallirakenteissa, vähemmän jäähtymistä astian kylkien kautta eikä höyryn karkaamista) on huomattavasti pienempää
    • koko kokkausoperaatio ylipäänsä pikaisempi
    • ruoanvalmistus kiehuvan veden hyödyntämisen periaatteella harjaantuu (esimerkiksi moduulisopppa) ylipäänsä sellaisten tilanteiden varalle, kun sähköä ei ole käytettävissä.
    • vedenkeittimen jäähtymistä kylkien kautta voi entisestään pienentää esimerkiksi pyöräyttämällä pyyhe keittimen ympäri, jonka esimerkiksi kiinnittää pyykkipojalla paikoilleen.
      • Kylkien eristys pidentää kuuman veden käyttöaikaa ja toisaalta harventaa ja pienentää lisälämmitystarvetta.
      • vedenkeittimen eristämisen systematisointi vaikkapa muotoonommellulla eristepyyhkeellä saattaisi olla järkevää.
  51. takan arinaritilän päällä kypsentäminen
    • ensiksikin tällöin arinan muut kuin kattilan pohjan kohta peitetään aluksi, esimerkiksi monikerroksisella (rypistetyllä) alumiinifoliolla.
    • toisekseen kannattaa käyttää jotain metallista koroketta, vaikkapa rautalangan pätkiä, jotta mahdollisesti viileämpi arinaritilä ei jäähdyttäisi kattilan pohjaa.
  52. varaavan takan (kuten leivinuuni tai kakluuni) arinaritilän nostettavissa oleva tihennysverkko.
    • hehkuvien kekäleiden putoilun tuhkaluukkuun estämiseksi.
    • tuhkan ravistelu hiilloksen seasta tuhkaluukkuun helppoa ja kekäleiden polttaminen loppuun tulipesässä kätevämpää.
    • loppujen kekäleiden tyhjentäminen esimerkiksi peltiämpäriin (tuhkaämpäriin) tai vessanpönttöön, tai murskaaminen sammuksiin, jolloin pelti voidaan sulkea saman tien (jolloin uunin lämmönvarausmekanismi käynnistyy)
  53. koristetakan muuttaminen varaavaksi takaksi asettamalla tulipesään taikka koristetakan (ilmankiertoritilän päälle vesiastia (kuten vettä jerrykanisterissa) kuumenemaan.
    • vesikilon ominaislämpökapasiteetti on viisinkertainen tiilikiloon nähden, mutta veden massa vain puolet tiilen massasta.
    • puhtaita kanistereita voi kuljetella eri huoneisiin, kuten asettaa keittiön pöydän alle, nokista ei.
  54. ympäristötekijöihin parhaiten soveltuvat ruuanvalmistustavat ja ruokalajit
  55. sekoittajan liittäminen tiski- ja pyykkikoneiden vedentuloon, mikäli mahdollista, jolloin taloudellisemmin lämmitetty vesi tulee koneeseen valmiiksi pesuohjelman lämpöistä.
    • pyykkiohjelman tavanomaisen vedenpinnantason merkitseminen tussilla pyykkikoneen lasi-ikkunaan. Ennen pesuohjelman käynnistämistä pyykkikoneen täyttö pideesuihkulla (tai ämpärilapolla) pesuainelokeron kautta kyseiseen rajaan asti, jolloin energiaintensiiviseen vedenlämmitykseen ei kulu sähköä, vaan esimerkiksi kaukolämpöä.
      • esimerkiksi 5 vesilitran lämmittämiseen +5oC ⇒ 55oC eli 50K tarvitaan energiaa 4,2 kJ/kg*K eli tässä tapauksessa 1,0 MJ eli 0,2778 kWh. Sähkön hinnan kohotessa esimerkiksi 10 eur/kWh:iin säästömahdollisuus on 3 eur.
      • hifi-ratkaisu 1: käännetään lavuaarin vesihanan liitännät ristiin (etukäteen valmistettujen lisäpalasten avulla, olemassaolevia putkia taivuttelematta), jolloin pyykkikoneliitännästä / tiskikoneliitännästä saadaan kuumaa, +55oC vettä.
      • hifi-ratkaisu 1.5: sellaisten kannellisten ämpärien käyttäminen pyykkikoreina, jotka mahtuu työntämään pyykkikoneen luukusta sisään. Kyseisten ämpärien avulla pyykkikoneellisen mitoittamismenetelmä sekä pyykin esiliotus (esimerkiksi kunnes liotusvesi on jäähtynyt honeenlämpöiseksi, esimerkiksi makuuhuoneessa yön yli liotus). Tämän jälkeen likaveden tyhjennys, pyykit koneeseen ja pesu pikaohjelmalla.
        • esipesu tehostuu pesuveden erittäin vähäiselläkin liikkeellä, sillä tämä voimistaa entropian kasvua eli likojen liukenemista ja tasoittumista vaatteista pesuveteen. Tällaisen vähäisen liikkeen saa kätevästi aikaiseksi "elektronisella au-pairilla" eli vauvan istuimen sähkökeinuttajalla (lähes äänetön laite).
      • hifi-ratkaisu 2: pyykkikoneen tyhjennysventtiilin ankkuroiminen WC-istuimen säiliön ja kannen tyveen ja posliinisen altaanreunan reunustaminen esimerkiksi silikonitiivisteellä (esim. O-rengastiiviste). Tällöin pyykkikoneen pesuvesi tyhjenee WC-altaaseen, jolloin se lämmittää posliinin välityksellä huoneilmaa, toisaalta huuhtelee pönttöä, ja silikonitiiviste vaimentaa pöntönrenkaan ala-asentoon pudottamisen läiskähdysääntä.
  56. auton moottorin pikalämmitys kauttaaltaan esimerkiksi hiustenkuivaajan avulla pitkän ja tehottoman lohkolämmittelyn sijaan. Syylärin peittäminen talviläpällä.
    • homogenisempi moottoritilan lämmitys, lyhyempi lämmitysaika, lyhyempi lämmönhukka, esilämmennyt akku antaa paremmin virtaa
  57. mikäli saa jotenkin kätevästi toteutettua (esimerkiksi hiustenkuivaajalämmityksen yhteydessä), niin akun ylläpitolataaminen säännöllisesti vähentää autolaturin latausvoimaa ja näin ollen pienentää polttoaineenkulutusta sekä todennäköisesti myöskin pidentää akun käyttöikää.
    • mikäli ajelee verrattain lyhyitä matkoja, jolloin akku purkautuu nopeammin kuin auton laturi ehtii sitä ladata, rinnankytketty lisäakku aiheuttaa, että lataustasot alentuvat hitaammin, jolloin akkujen korkeammasta jännitetasosta johtuen (tiettyä virtaa antavan autolaturin kuormitus (laturin ja sähköjärjestelmän jännite-ero) on kevyempi (laturin latausteho alhaisempi, moottorinkuormitus pienempi ja polttoaineenkulutus alhaisempi), jolloin auton akunkestoa vaarantamatta isompi osuus auton tarvitsemasta virrasta tuodaan ylläpitolaturilla. Hieman kärjistettynä tällöin lähestytään käyttövoimaltaan hybridiautoa.
      • spekulatiivisesti, jos lisäakku on sijoitettuna auton tavaratilaan ja esimerkiksi auton peräkoukkuun olisi liitettynä esimerkiksi 2 kW suoravetosähkömoottorit (mm. sähköavusteisen yksipyörän), voitaisiin kaupunkiajon kiihdytyksiin saada lisävääntöä lisäämättä kuitenkaan ajoneuvon polttoaineenkulutusta.
  58. Vähintään pihavaloihin ym ulkovaloihin ledit
    • ulkovalot jäävät toisinaan vuorokaudeksi päälle, jolloin esimerkiksi 500 W kokonaisteholla kuluu vuorokaudessa 12 kWh (1,20 eur/vrk), ledeillä noin kymmenesosa tästä. Tällöin ledivalojen kanssa valoja voi pitää luontevammin päällä.
    • ledivalaisuun vaihtamisen oleellisin rahallinen hyöty, kuten yleisperiaatteena sähkökojeissa, tulee lamppujen vaihtotarpeen ja -vaivan merkittävästä harvenemisesta.
    • pihavalojen sijoittaminen valaisemaan sisätiloista ikkunan läpi pihaa, jolloin jotakuinkin valaisun verran lämpöenergiaa saadaan hyödynnettyä sisälämpönä.
  59. tyhjiöeristäminen
    • Sir James Dewarin (termospullon kehittäjä) jo vuonna 1892 kehittämä →100% eriste, joka "unohtui" reiluksi sadaksi vuodeksi lähes jokaisen ihmisen maailmassa keittiönkaappeihin sekä kansainvälisiin patenttitietokantoihin.
    • jokapäiväinen esimerkki tyhjiöeristeestä tyhjiöpakattu kahvipaketti. Toisin sanoen kahvipaketin kuumasaumaskelpoinen foliokalvomateriaali soveltuu hyvin tyhjiöeristeen valmistamiseen itse
      • kahvipakettimateriaalia saatavilla esimerkiksi lounaskahviloiden työntekijöiden kanssa asiasta sopien.
      • päällystämällä (oikeanlämpöisen silitysraudan avulla) esimerkiksi matto kahvipakettimateriaalilla (jossa esimerkiksi kulmassa tyhjiöventtiili kuten pyöränkumin venttiili takaperin) saa aikaan tyhjiöeristeen aihion, jonka imeä tyhjiöksi tyhjiöpumpulla.
    • toinen tuttu esimerkki tyhjiöeristeestä on imurilla tiivistettävä vakuumipussi.
      • levymäisen materiaalin kuten monikerroksisen aaltopahvin pakkaaminen tyhjiöpussiin ja pussin imeminen tyhjiöpumpulla saa aikaan tyhjiöeristeen.
  60. tiiliseinän alavarvissa oleviin tuuletusaukkoihin muoviputken muuraaminen, jotta jyrsijät ja hyönteiset eivät pesisi ulkoseinäeristeissä ja vaurioittaisi höyrysulkumuoveja, mahdollisia tyhjiöeristeitä sekä pääsisi näiden kolojen kautta asuntoon sisälle.
    • tuuletusputki kannattaa sijoittaa yläviistoon ja seinärakenteen puoleinen pää putkea tulpata ja porata putken päähän sivureikä, jotta tuulisilla keleillä ilmavirta ei puhalla kohti tuulensuojalevyä, vaan ilmavälin suuntaan. Niin tuuletusputki kuin avoin ilmavälikin syö tuulista johtuen vähitellen tuulensuojalevyä puhki.
  61. Joissain muissakin ulkovuoraustavoissa, kuten pysty lomittaislaudoitus, jää oravanmentäviä rakoja. toinen yleinen on räystäät Näiden rakojen tukkiminen lähtökohtaisesti laudanpaloin (ei jyrsijäverkoin).
    • höyrysuljettu rakenne, jossa ilmanvaihtojärjestelmä, ei tarvitse kuin hyvin pieni eristerakenteiden sisäinen ilmanvaihto, mikä käytännössä realisoituu jo esimerkiksi ponttilautojen rakojen kautta.
    • esimerkiksi räystäsrakojen peittäminen laudalla tai listalla
      • vesikatteen kondenssivesimuovin toimintamekanismi perustuu ilmiöön, että välikaton mahdollisesti kostea ilma kohoaa lomitetun kondenssivesimuovin lomaväleistä vesikatteen alapintaan (jatkaen matkaansa harjapellin lomasta taivaalle, tehden tilaa uudelle välikaton ilmalle), joten tämä rakennusmääräysten mukainen rakenneratkaisu perustuu aksioomaan/edellytykseen, että välikatto tuulettuu tällä periaatteella.
      • mikäli rakennuksessa höyrysulku, välikaton tehotuulettamisen vuoksi päätykolmioissa olevien tuuletussäleikköjen sisäpuolelle suljettavat ilmaventtiilit. Tai päätykolmioiden etupuolille säleikköä vasten linnunpöntöt.
      • mikäli rakennuksessa aaltopeltikate sekä alapaneloitu räystäiden alapinta, voi kondenssivesimuovin ja pellin välisen tuuletusilmakierron siitä häiriintymättä väliaikaisesti irrottaa seinänpuolimmaisen paneelilaudan ja kiilata/tunkea seinän yläreunan ja kondenssivesimuovin alapinnan välinen ilmaväylään kivivillasoirot (seinäpalojen palo-osastoivuus, mutta silti ilmanläpäisevyys välikatolle). Tällöin välikaton passiivisen ilmanvaihdon pysyessä yllä, myöskin tuulisilla keleillä välikaton keskilämpötila pysyy lämpimempänä, jolloin yläpohjan eristävyys pysyy parempana.
  62. Vanhan rakennustavan mukainen umpinainen ryömintätila, jossa on sokkelissa tuuletussäleikköjä (maaperän kosteuden poistamiseksi, on toiminut sillä periaatteella, että nämä säleiköt tukitaan syksyisin ja avataan keväisin.
    • vaihtoehtoinen ratkaisu näkyvien ilmavuotojen (sisätilasta sekä ulkoa ryömintätilaan) tukkiminen ja sitten ilmanvaihdon imuventtiilin tuominen ryömintätilaan. Tällöin samalla toteutuu maaperän radonin poisto, koska laminaarinen ilmavirta huoneilmasta ryömintätilaan päin täysin estää radonin nousun maaperästä huoneilmaan.
    • sokkeliseinämien sisäpintojen lisäeristäminen esimerkiksi ohuella XPS-levytyksellä. Sivupontitetut s=600 -levyt kannattaa asennusmukavuuden vuoksi pätkiä ryömintätilan korkeuden mukaan, ponttien jäädessä pystyyn, ei vaaka-asentaa. Kiinnitysmassatäpät (tai kiinnityslaastiräpät) sokkelin pintaan, josta kohdistaminen eristelevyn pintaan ja levytys molempiin esimerkiksi laastikammalla.
      • Ei uretaanivaahdolla, koska se paisuu, ja tarjoaa jyrsijöille kulkuväylän, jos uretaanilla, tällöin tehdään reikäporalla kiinnitykohdan aukot levyihin, jotka täytetään uretaanilla, jotta uretaaniankkurointi kestää jähmettymisvaiheessaan asennuksenaikaista pientä liikettä vaurioitumatta.
  63. pienitehoisten ja -kokoisten ilmalämpöpumppujen ulkoyksiköiden sijoittaminen toisaalta ryömintätilaan, toisaalta välikaton sisälle siten, että ulkoyksiköiden puhallussuunnan edessä ilmanohjaus ulos/ulkosäleikkö.
    • puhallusilman "ballistinen massa" aiheuttaa ilman puhaltumisen ulos asti samassa määrin kuin kyseisissä joutotiloissa esiintyy ilmavuotoa ja tuulettumista.
      • esimerkiksi voisi välikatolla ripustaa kattotuoleihin puhaltamaan metrin-kahden etäisyydeltä tai vaikka kurkihirren läheisyydestä kohti räystäskoteloa tai välikaton nurkkaa. Alapuolelle kondenssivesimuovitus.
      • esimerkiksi kondenssivesimuovein tai aaltopahvein kattotuolien ja ruoteiden pinnassa voidaan ohjata ilmavirta virtaviivaisemmin räystäskoteloa kohti.
        • kesäaikana, mikäli kyseessä on ilma-ilma lämpöpumppu, niin tarvitaan sisäilman viilennystä, jolloin joko oli syytä parantaa välikaton tuulettumista ilmalämpöpumpun läheisyydestä tai sitten periaatteessa kääntää ilman puhallussuunta päinvastaiseksi (jäähdytysilman otto räystäskoteloista). Tällainen onnistuisi suunnittelemalla ilmanohjaukset järkevästi.
          • esimerkiksi sijoittaen ulkoyksikkö puhallussuuntaa vastaisen lappeen puolelle, ottamaan varjoisemman räystään puolelta lauhdutusilmat, ilmanohjausmuovein/-pahvein puhaltaen kohti aurinkoisemman seinän räystäskoteloa. K ajaksi voidaan esimerkiksi ruuvata irti (niskojen alapinta verkottaen) varjonpuoleinen räystäskotelo tämän ulkoyksikön välikatolla kohdalta, jolloin ulkoyksikkö ottaa siitä enimmän osan lauhdutusilmaa
          • esimerkiksi ilmanohjausmuovilla tai -pahvilla sulkien lauhdutinyksikön vastaisten kattotuolien yläosat, jolloin lauhdutinyksikkö ottaa yläpohjan pinnassa (eli "välikaton lattiaa myöten) räystäiltä valuvaa viileämpää ulkoilmaa lauhdutusilmaksi, ja kattopellien kuumentama ilmapatja välikaton yläosissa pysyy puhaltimesta huolimatta stabiilisti paikoillaan.
      • esimerkiksi voidaan sijoittaa räystäskotelon alle/sisään. Mikäli ei mahdu leveyden puolesta kattoniskojen (koolauspuut) väliin, niin mikäli aaltopeltikate, periaatteessa voidaan turvallisesti madaltaa alalappeestaan yksittäinen niska räystäspäästään.
    • rakennuksen ulkoseinien ulkovuorauksen takaiset ilmavälit ovat tavallisesti suorassa ilmayhteydessä välikatolle. Tällöin periaatteessa on mahdollista hyödyntää rakennuksen kaikki hukkalämpövuo ilmalämpöpumpun lauhdutusilmana. Tosin tämä edellyttäisi optimaalista homogeenista laminaarista ilmavirtaa ulkovuorauksen lävitse, ulkovuoraukset harvoin suoltavat ilmaa lävitseen homogeenisesti, mutta joka tapauksessa merkittävä osuus, kuten 60-80% saatettaisiin joka tapauksessa varsin yksinkertaisin ja kauniiden vanhojen rakennusten ulkonäköä juuri lainkaan muuttamatta.
      • on syytä huolehtia, ettei rakennuksen ulkoseinäpintaan ole jäänyt yksittäisiä reikämäisiä vuotokohtia, koska tällaisista kohdista kun ilma jatkuvasti puhaltuu tai talvisin tuiskuaa rakenteen sisään, esimerkiksi tuulensuojalevy ja eristevilla kuluu ennen pitkää puhki (kuten ilman koneistettua välikattotuuletustakin käy sellaisessa rakennuksessa, tuulisista keleistä johtuen)
    • mahdollisesti kannattaisi harkita pientä ilma-vesi -lämpöpumppua, koska todennäköisesti tällöin hukkalämpö tulisi totaalisemmin hyödynnetyksi (yhtäjaksoisempi toiminta-aika)
    • toisaalta kannattaisi harkita poistoilmalämpöpumppua, jossa poistoilmaputkeen asennettava lauhdutinyksikkö asennettaisiin esimerkiksi kanavanpätkään, joka ottaisi ilmaa toisaalta ryömintätilasta (samalla radontuuletusputki, säätöventtiili), toisaalta välikatolta, puhaltaen viilennetyn jäteilman vaikkapa huippuimurin kautta katolle, tai päätykolmiosta ulos. Tällainen olisi kaikkein ketterin ratkaisu varsinkin vanhaan rakennukseen.
  64. lämpöpumppuelementin jäähdytys- ja lauhdutuskiertoputkien asentaminen (juottaminen/kittaaminen/pop-niittaaminen) peltisten korvaus- ja poistoilmanvaihtokanavien kylkiin (eristesukan ja putken rajapintaan): "KILP".
    • kyse on siis täysin pinta-asenteisesta ilmalämpöpumppuratkaisusta, joka ei esimerkiksi vaikuta kanaviston virtausvastukseen. Poistoilmakanavan kuuraantuminen ja kondenssivedenpoisto kannattanee huomioida esimerkiksi ajastamalla vartin tauko vuorokaudessa (poistoilma sulattaa kuuran).
    • yksi vakio käyttöteho, kylmälaitteelle optimaalinen.
    • virtalähde kannattaa yhdistää releellä ilmanvaihtopuhaltimen kanssa.
    • periaatteessa magnetokalorinen ilmiökin olisi sovellettavissa tällaisessa ilmanvaihtojärjestelmän lisälämmityselementissä, mutta ei ehkä itse askarrellen, koska keskeinen seikka on metalliseos, jossa magnetokalorisuus ilmenee parhaiten.
  65. "synteettisen tykkylumen" suihkuttaminen rakennuksen ulkoseiniin.
    • soveltunee esimerkiksi tiilitaloihin hyvin, muttei ehkä lautavuorattuihin ja lateksimaalattuihin pintavuorauksiin.
      • esimerkiksi betonivispilällä ensin "kirnutaan" pakkaslunta astiassa (jolloin lumikiteiden piikit katkeilevat ja alkavat jäätyä kiinni toisiinsa), sitten tällaisen lumen puhaltaminen esimerkiksi puhallusillamyllyllä seinää vasten tai sitten valaminen levymäiseen muottiin, kuten esimerkiksi pontillisesta XPS-eristelevystä valmistettuun vastaavanpaksuiseen muottiin, jossa siis esimerkiksi lautalaidat ja kyseisen kaukalon sivukylkiä vasten XPS-ponttisoirot sisäsuuntaan.
        • tällaisten levyjen koko voi olla yksilöllinen, talon ulkoseinän leveyden mukaisesti säädetty.
        • levyt voidaan talloa tai lankun lappeella taputella ja jähmetyttyään hiertää tasaiseksi.
        • voidaan esimerkiksi paikoilleen ripustamista tai "jäätartuntoja" varten jäättää tai porakoneella injektoiden jäädyttää naruja tällaisen pakkaseristyslevyn sisään.
        • voidaan ankkuroida esimerkiksi lankunpaksuuden etäisyydelle ulkoseinäpinnoista.
        • talon kulmista on kätevä aloittaa pakkaseristyslevyjen levittäminen. Muutaman metrin välein poikittaisia pilastereita/kulmauksia, jottei levyseinäke kaadu keskeltä.
        • voidaan myös valmistaa pakkaseristelevyjä pelkästään ikkuna-aukkojen eteen.
      • "massatuotannossa" voidaan kennottaa esimerkiksi korkealaitainen kippikärry taikka siirtolava ohuin pituus- tai poikkisuuntaisin pystylevyin kuten aaltopeltilevyin, (joiden päällä esimerkiksi kävelyverkko toisaalta kävelyä helpottamaan, toisaalta levyvälien paksuuksia sekä koostumusta tasalaatuistamaan).
        • aurauslunta kuormataan kärryyn varovasti ja tasaisesti, ja lopuksi tiivistetään esimerkiksi kuormauskauhalla, lopuksi voidaan perälevyn puolelta puskea tiiviimmäksi.
        • voidaan esimerkiksi kipata paketti tai vinssata se ulos kärrystä, voidaan myös purkaa kärrystä päin. Levyt leikataan esimerkiksi nokkakärryin kuljetettavaan kokoon.
        • levyjen pystyssäpysymisen kannalta voidaan esimerkiksi aaltopeltilevykennoista tehdä S-mallisia aaltoja, jolloin seinämien kaarevuus pitää niitä pystyssä.
          • Voidaan myös esimerkiksi anturaan laittaa vaakasuuntainen lumilevy, jonka päälle (aaltokuvioinnin ansiosta tukevasti kiinnittyvät) kylkituki-levysoirot. Seinämien jäätyminen anturajuoksuun tapahtuu verrattaen nopeasti, puskupinnan aaltomaisista pystyonteloista johtuen. Jäätymisen jälkeen onteloiden täyttö lumella.
      • ks. myös osio 'nietosten hyödynnys'


Kylmätilojen kaakelointi[muokkaa]

Kosteiden tilojen remontointi sisältyy energiansäästöön, sillä poikkeustilojen aikana rakenteiden jäähtyessä kosteiden tilojen LVI-tekninen toiminta saattaa muuttua siitä mitä keksijä/tuotteistaja/valmistaja/suunnittelija/markkinoija on kuvitellut, mikä saattaa aiheuttaa selittämättömiä rakennevaurioita, joista kaikki osapuolet pesevät kätensä ja asiakas jää kuin nalli kalliolle.

Sama kosteuden kapseloitumisilmiö, joka tapahtuu mikrosementin kanssa ilman lattialämmitystä, tapahtuu kosteiden tilojen sertifikaatin mukaisessa vesieristyksessä kaakeloinnissa. Kosteus imeytyy kapillaarisesti lasipintaisten kaakeleiden saumauslaastin kautta kiinnityslaastiin sekä kaakelin keraamiseen takapintaan, joka on kapillaarinen. Lisäksi harvakseltaan lämmitettävien tai osan vuodesta kylmillään olevien tilojen (kuten ulkosaunatilat, kesämökit) rakenteet elävät ilman kosteus- ja lämpötilavaihteluiden takia, aiheuttaen mm. säröjä laastisaumoihin sekä kaakeleiden putoilua. Tavanomainen sertifioitu vesieristys ei sovellu tällaisiin kohteisiin.

  1. kosteaksi kylmätilaksi tarkoitettavan vesieristämättömän höyrysuluttoman betonipinnan tai mineraalipinnan tai keraamisen pinnan jyrsiminen/pinnan viimeistely/muotoilu halutulla tavalla ja puhtaaksi imurointi tai pesu
    • vaihtoehto 1: kaakelimaalipinta.
      1. kaakelimaalattava pinta pohjustetaan kaakelimaalia imemättömäksi eli huokosten tukkiminen. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi usealla reilusti ohennetulla kerroksella polyeteenilakkaa (lievästi elastiseksi jäävä venelakka). Kyllästyskäsittelyn annetaan kuivaa ennen seuraavan levitystä. Tavoitteena huokosten tukkiminen, ei pinnan massaaminen.
      2. pinnan karkeahionta, pesu ja kuivaaminen
        • kaakelimaali reagoi vähäisenkin pinnankosteuden kanssa, ei välttämättä vaikuttaen lopputuloksen laatuun, mutta parempi varmistaa kuivuus ja puhtaus.
      3. kaakelimaalin huolellinen levitys, minkä jälkeen haihtumiskemikaalit ovat sen verran vahvoja, että huone kannattaa ilmatiivistää erilleen oleskelutiloista.
        • vettä eristävä rajapinta jää seinämän pinnaksi, jolloin vesi ei kapseloidu.
        • pienehkö rakenteen eläminen ei vaikuta {ei avaa tausta materiaalin syvälti tukossa olevia kapillaarisia huokosia), mutta silmin havaittavat halkeamat pinnassa täytyy tietysti käsitellä (esimerkiksi halkeamaväliin itsestään imeytyvällä polyeteenilakalla, pinta lakkabensiinillä kuivaten).
    • vaihtoehto 2: kaakeleiden silikonikiinnittäminen.
      1. kosteaksi kylmätilaksi tarkoitettavan vesieristämättömän höyrysuluttoman betonipinnan tai mineraalipinnan tai keraamisen pinnan jyrsiminen/pinnan viimeistely/muotoilu halutulla tavalla ja puhtaaksi imurointi tai pesu
      2. kaakeleiden (isokokoiset kaakelit kätevämpiä) kiinnittäminen silikoninokarein tai lievästi elastiseksi jäävällä ankkurointimassalla.
        • ensin pikku nokareet; kaakelin painaminen ankkurointikohtaan; esimerkiksi nitriilikäsineellä silikonin painaminen nokareiden kohdilta ankkurointipintoihin kunnolla kiinni, mutta ei tarpeettoman lavealti nokaretta levittäen; uusi nokare kaakeliin tai taustapintaan edellisten kohtiin; paikoilleen painaminen saumojen suoralinjaisuus varmistaen.
        • lattiapintoihin (joihin kohdistuu pistemäisiä kuormia) tiheämmälti nokareita, kuitenkin huolehtien, ettei keraamiset pinnat silikonoidu umpeen. Paksumpien lattiakaakelien käyttö kompensoi nokareiden tihentämistarvetta.
      3. kaikkien saumojen saumasilikonoiminen ankkurointisilikoninokareiden kiinnitysten valmistuttua (silikonin/ankkurointimassan kuivaminen voi viedä jopa useamman päivän, pääasia, että kaakeliankkuroinnit pysyvät vakaina niiden päällä asentamistoimien jatkettaessa, joten silikonilänttien ei periaatteessa tarvitse olla läpikotaisin kuivia.
        • ts. reunateippauksin rajaaminen; sauman umpeen silikonointi; sauman siklaaminen erityisellä kumisella profiilisiklillä tai esimerkiksi voiveitsen pyöreällä kärjellä; saumateippien irrottaminen; silikonisauman pinnan sekä rajojen viimeistely "paksuun" saippuavesiliuokseen kastetulla hanskallisella tai paljaalla sormella erittäin kevyellä kosketuksella ja vakain vedoin liippaamalla. Linjaintyökalusta on apua sormivedon pitämiseksi vakaana ja suorana.
      4. silikonisaumojen kovetuttua mahdollisten roiskeiden siklaaminen pois esimerkiksi mattoveitsenterällä tai puukonkärjellä.
        • vettä eristävä rajapinta jää seinämän pinnaksi, jolloin vesi ei kapseloidu.
        • isommatkaan taustapintojen kosteus-/lämpötila-elämiset eivät vaurioita kosteiden tilojen vesieristystä.
        • muurahaisten kolot tukitaan (esimerkiksi lisä-silikonoimalla)
          • muurahaisten pitämiseksi poissa voidaan nokareiden väleihin ripotella pöytäsuolaa.
        • pistekuormien (kuten lekan tipahtaminen vahingossa kaakeliin) aiheuttamat pintavaurioituneet laatat leikataan ja siklataan saumoineen irti ja korvataan ehjällä.
      5. satunnaisten lattialämmitysten toteuttamiseksi voidaan kaakelointivaiheessa jättää joidenkuiden kaakelien alle jättää ilmanpuhallusaukko(-ja) (läpimenot metalliheloin) sekä toisaalle vastaavan yhteispoikkipinta-alan verran ilmanpoistoaukkoja. Puhallus esimerkiksi hiustenkuivaajalla (minimiteholla). Tällöin huolehdittava, että silikonisaumat jäävät kaakelien välin korkeudelle eivätkä laskeudu kiinnitystaustaan asti ja että kaakelointi kiinnitetään tarpeeksi koholle taustastaan (esimerkiksi kiinnittäen kaakelisaumojen kulmakohtiin lievästi elastiset korotuspalaset, samoin muualle sopivasti ripotellen tällaiset nopat, joilla vakioidaan tämän ilmavälin paksuus sekä huolehditaan kaakelilattiaan tarvittava liikuntavara ja tukireaktion homogeenisuus).
    • vaihtoehto 3: lappolattialämmitys
      • lattian tasausvaluun (lattian kaadon laastikerros) vedetään tyhjentymiskelpoinen (sisäpinnastaan ei metallista, vaan esimerkiksi ohutta komposiittiputkea tai jopa esimerkiksi silikoniputkea) lämminvesikiertoputkisto siten, että putki toisesta päästään nousee kiukaan vastaiselle seinälle kiukaan vesisäiliön keskikorkeudelle ja toisesta nousee tätä matalammalle korkeudelle seinässä, josta putki päättyy seinäankkuroituun vesihanaan, jossa puutarhaletkun pikaliitin. Seinäankkuroidun vesihanan alapuolelle on mahduttava peseytymisvesisaavi.
        • kiukaanvastainen pää liitetään puukiukaan vesisäiliön keskivaiheille asennetun ylimääräisen hanallisen läpivedon jatkeeksi. Vesisäiliön sisäpuolelle läpimenoon asennetaan L-koukku alaspäin, joka lattiaputkistoa hieman paksumpi putkenpätkä ulottuu pohjalle asti (alemmalle tasolle kuin peseytymisvesihanan läpimenoputken alareuna). Paksuudella huolehditaan ettei lattialämmitysputkeen kantaudu ja kuivettuaan jämähdä irtorakeita.
      • saunan lämmitysvaiheessa (lattialämmitysputkiston molemmat hanat kiinni) kiukaan kuumavesisäiliö täytetään yli em. läpimenon korkeusaseman.
      • veden lämmettyä ja sanomisen alkaessa avataan aluksi seinäankkuroitu puutarhaletkuliittimellinen hana (ilman letkua), sitten kiukaan vesisäiliön puoleinen hana siksi aikaa että vettä alkaa virrata seinähanasta.
      • lattian lisälämmittäminen saunomisen aikana onnistuu avaamalla kiukaan vastaista hanaa hetkeksi aikaa taikka kunnes peseytymissaaviin alkaa virrata lämmintä vettä.
        • koska kiukaan vesisäiliön sisäinen L-koukku ulottuu pesuvesihanaläpimenon alareunaa alemmas, pesuvesisäiliön tyhjeneminen peseytymisen yhteydessä ei ilmaa ja katkaise lattialämmitysputkiston lappoa.
        • periaatteessa lattilämmitysjärjestelmän seinähanan kautta voidaan myös valmiiksi lantrata peseytymissaavin kylmä pesuvesi lämpimäksi taikka hyödyntää tätä hanaa kiukaan hanan sijaan kuumaveden otossa.
      • pakkaskelien varalta lattialämmitysputkisto voidaan tyhjentää liittämällä puutarhaletku seinähanan jatkeeksi, jonka letkun avoin pää viedään peseytymistilan lattiaa alemmalle korkeustasolle. Kun kiukaan vastainen hana nyt jätetään auki, tyhjenee sekä kiukaan säiliö että lattian lämminvesikiertoputkisto lapon (sifoniefekti) myötä joutuisasti ja kokonaan (tietysti jos L-putki on huomattavan paksu ja/tai ei pystysuorasti alaspäin, lappo ilmautuu ja katkeaa muutaman ruokalusikallisen ennen vesisäiliön kokonaan tyhjentymistä, mutta lattiaputkisto silti tyhjenee vedestä täydellisesti). Hanat voidaan esimerkiksi jättää auki (kunnes kiukaan vesisäiliön seuraavan täyttökerran yhteydessä kiukaan säiliön vastainen hana käännetään kiinni).

Ylipäänsä pesuhuoneen suihkun edustan lattialämmityksen saattaisi olla järkevä toteuttaa LV-vesiputken tulolinjalla (ei LVK-paluuputkella; tavanomaisen paksuinen komposiittiputki), jolloin riippumatta esimerkiksi siitä, onko kiertovesipumppu päällä tai termostaatti tarpeeksi korkealle säädetty, lattia aina lämpiää suihkun aikana ja kaakelointi kuivaa.

Kylpyhuoneeseen voidaan myös sijoittaa esimerkiksi hiljainen 5-12V tietokonepuhallin ilmankierron kautta kuivattamaan huonepintoja sekä pyykkejä, ja välittämään rättipatterin lämpöä huoneilmaan.

Voi esimerkiksi rakentaa imurille tarkoitetuista 12 x 12 cm kokoisista HEPA-suodatinkaseteista kuution, jonka kuudesta kyljestä osassa on kasetin sijaan tuetokonepuhallin. Virtalähde voi olla kuution sisälle sijoitettu esimerkiksi ladattava 9V paristo. Kuution ulkopuolelle tällaisen 9V pariston liitinpää lisälataamista varten. Tällainen kuutio soveltuu samalla/muina vuodenaikoina pölynpoistoon pölyävässä työskentelyssä, radioaktiivisessa laskeumassa sekä huonepölyn, siitepölyn ja tartuttavien mikrobien poistoon huoneilmasta. Laitteen voi asettaa pöytää tai muuta huonepintaa vasten miten päin vain, esimerkiksi baaripöydän, kaupankassan tai työpöydän pöytätuulettimeksi. Tai esimerkiksi huonekalun taikka huoneen johonkin ylä- tai alanurkkaan.
Esimerkiksi pikku nippusitein elementit tiukasti yhteen, sitten saumausaineella ilmatiivistys.


Brasilialainen veden reaaliaikaislämmitin[muokkaa]

Vesipisteen kuten suihkun, tiskipöydän tai WC-lavuaarin alle tavallinen vedenkeitin, jonka sisään LV-linjaan kytketty lämmönvaihdinkierukka.

Kun esimerkiksi käytetään vessaa, klikataan vedenkeitin päälle, jolloin se kiehauttaa vetensä. Nyt sekoittaja toimii normaalisti vaikka varsinainen lämmitys olisi pois käytöstä.

Hukkalämpö minimaalinen verrattuna boilerisysteemeihin. Ei kuitenkaan isompien sulakkeiden tarvetta (kuten mm. Brasiliassa).


Käyttöveden counterflow-lämmönvaihdinputkisto itse askarrellen[muokkaa]

Counterflow-vastakkainvirtaus on periaatteessa taloudellisin passiivinen lämmönvaihdin, sillä siinä toisiinsa nähden vastakkaissuuntiin virtaavan tulo- ja menoveden välisen lämmönsiirtimen lämpötilaero muodostuu isoimmaksi ja periaatteessa on mahdollista "invertoida fluidien (virtaavien aineiden) lämpötilaro täysin. Eli esimerkiksi jokin 30 asteisena lämmönvaihtimeen tuleva fluidi A ja 5 asteisesana lämmönvaihtimeen toisesta päästä tuleva fluidi poistuvat päinvastaisista päistä fluidi A 5-asteisena ja B 30-asteisena. Fluidien virratessa, lämmönvaihtimessa tapahtuu lämpötilaeroista ja lämmönsiirron dynaamisista resistansseista johtuva ilmiö, että koko lämmönvaihtimen lämmönsiirtoväliaineen(-pinnan) matkalla nesteiden, jotka virtaavat päinvastaisiin suuntiin, lämpötilaerot lämmönvaihdinpinnan vastakkaisilla puolilla, tasoittuvat homogeenisiksi. Lämpötilaeron suuruus riippuu lämmönvaihdinpinnan pinta-alasta ja lämpöresistanssista sekä tietysti fluidien virtausnopeuksista ja ominaislämpökapasiteeteista. Mitä pienempi lämpötilaero, sitä kokonaisvaltaisemmin counterflow-lämmönvaihdin siirtää lämpöenergian fluidista A fluidiin B.

Tarvitaan kaksi butaanikolvia (tai yksi kolvi ja "myrskysytkä"/"pikkutoho"), kolvaustinalankaa (pikkukelassaan) ja kupariset vesiputket (karkaistua tai hehkutettua) ja metallilankaa.

  1. aluksi (taivutuskohdistaan hehkutetaan karkaisu pois ja) taivutetaan esimerkiksi kupariputkivengillä molemmat muotoonsa. Tietysti voidaan myös tinata kaksi identtistä putkikieppiä "sisäkkäin".
  2. metallilangalla kiristetään kupariputket tiukasti toisiaan vasten pitkittäin.
  3. tohomoodiin käännetyllä butaanikolvilla taikka muulla vastaavalla esikuumennetaan pistemäisesti juottamiskohtaa.
  4. tinalankakelaa suussa pidellen ohjataan juotoslangan pää oikealla kädellä käytettävän kolvin tyveen, vastatusten olevien, vasemmalla kädellä käytettävällä toholla kuumennettavien putkien rajapintaan. Edetään sitä mukaa kun tina juottuu yhteen kuparin kanssa.
  5. poistetaan metallilanka putkiston ympäriltä (jotta mahdollinen sähkökemiallinen pari ei vaikuta tinaukseen/kupariin.
  6. lopputulos voidaan jättää sillensä tai esimerkiksi pujottaa suojaputkeen tai putkieristesukkaan.

Tällaisessa CF-lämmönvaihdinputkiston toteutuksessa putket säilytetään umpinaisina koko lämmönvaihtimen matkalla ja toisaalta tina väliaineena putkien välillä (vrt. kuparijuotoksella yhteen juotetut kupariputket) takaavat absoluuttisella tarkkuudella ettei fluidin A ja B välillä voi tapahtua mitään fluidienvälistä kontaminaatiota. Lämmönsiirron teho määritetään estimoimalla aluksi putkiston poikkileikkauksen muoto, jonka perusteella saadaan ratkaistua koko lämmönvaihdinosan lämmönsiirron vastus. Sitten määritetään fluidiyksikön viipymäaika lämmönvaihtimessa, jolloin fluidien ominaislämpökapasiteettien perusteella saadaan selville lämmönvaihtimeen muodostuva homogeeninen lämpötilaero. Joka lämpötilaero on siis se, miten paljon viileämpänä toinen ja lämpimämpänä toinen fluidi poistuu lämmönvaihtimesta suhteessa ideaalitilaan, (jossa kumpikin poistuu lämmönvaihtimesta täsmälleen toisensa tulolämpötilassa).

Kyseinen lämmönvaihdin ei periaatteessa vie lainkaan lisätilaa (esimerkiksi sijoitettaessa kulkemaan normaalin suojaputken sisään tai sitten avoimesti seinällä putkiston tavanomaisena pinta-asennuksena.

Mikroilmanvaihto[muokkaa]

  • ilman imeminen pistemäisesti suoraan epäpuhtauslähteistä (samankaltainen ilmiö kuin liesikupu)
    • WC-pöntön sisältä eli vesisäiliön ylivuotoputken kautta WC-altaasta
    • pisuaari
    • lavuaarin ylivuoto- ja pohjaviemäristä
    • lattia- ja seinäkaakeloinnin kampalaastikerroksen takaa
    • roskiskaapin sisältä
    • kuivauskaapit
    • pukuhuoneiden kaapit
    • likapyykkikaappi
    • astiankuivauskaapin sisältä
    • sohvan alta/sisältä
    • sänkypatjan alta/sisältä
    • happirikastimen jäteilmaputki
    • infektiopotilaan sängyn pääpuoli
    • jalkalistojen takaa (laminaattilattian alta)
    • väliseinien sisältä
    • välipohjan (äänieristyskerroksen) sisältä
    • madalletun katon sisältä
    • rakennuksen kelluvien pohjalaattojen alta
  • mikroilmanvaihdolla kannattaa pyrkiä saamaan sisäilman sekä rakenteiden sisäinen suhteellinen kosteus pysymään sopivan alhaisena, jolloin tuhoeläimille kuten muurahaispopulaatioille ja turkiskuoriaisille ei muodostu otollisia elinolosuhteita. Tällöin jyrsijätkään eivät pääse niin helposti rakennukseen.
    • nyrkkisääntönä, silloin kun imupisteeseen virtaava korvausilma on viileämpää, eli lämpeää, sen suhteellinen kosteus laskee, jolloin toteutuksella on rakenteita kuivattava vaikutus.
      • Myöskin jos muutoin seisova ilma pääsee vaihtumaan, se kuivattaa rakennetta, vaikka viitisen astetta viilenisikin, sillä tällöin mm. homeiden ja vastaavien mikrobikasvustojen esiintyvyys vähenee, ja tällaisilla kasvustoilla on ominaisuutena kyky tiivistää kosteutta ilmasta, jolloin myöskin tuhoeläimet saavat hyödynnettyä sitä.
      • esimerkiksi suihkussakäyntien aikaan (ihmisten kuivatellessa huoneiden puolella) huoneiston suhteellinen ilmankosteus kohoaa väliaikaisesti jopa 60%:iin. Tällaisia väliaikaisia kosteuspyösseja puskuroimaan voi potentiaalisesti kostuviin sopukoihin (esimerkiksi ulkoseinien vastaisten kaapistot sekä kaapistojen koteloinnit) sijoittaa silikageelipalleroita ei-luonnonkuituisissa verkkopussissa (kuten sukkahousut). Kostuneet (värjääntyneet) pallerot saa uudelleenkuivattua hauduttamalla niitä esimerkiksi paperiarkista taitellussa askissa kannellisessa kattilassa miedolla lämmöllä liedellä.
    • sisäilman alipaineisuus (ulkoilmaan nähden) kuivattaa rakenteita sitä kautta, että ilma virtaa sisäänpäin. Mittausanturi sijoitetaan sisätilassa katonrajaan. Marginaalisen pikkuruinenkin ylipaine riittää kuivattavan vaikutuksen toteutumiseen, ja tästä syystä siis painovoimainenkin ilmanvaihto teoriassa riittää (perustuu ilman kohoamiseen ilmanvaihtohormissa mahdollisimman korkealle ennen jäähtymistään, toisin sanoen huipun venttiilissä kannattaa olla supistusta, jotta poistoilmavirta olisi yksisuuntainen suihku eikä "hörppisi" kylmää ilmaa, kuten mm. öljynjalostamoiden savupiiput).
      • painovoimaimun voimakkuutta on mahdollista kerrata puutarhaletkupumpun logiikalla, eli poistoilmahormi koukataan huipulta ulkokautta uudestaan alas ja alhalta viedään sisäkautta uudelleen huipulle. Tämä ratkaisu kuluttaa jonkin verran lämpötehoa, mutta on huoltovapaa.


Menetelmä, reilu 10 vuotta sitten "Levin hangilla kehitetty" ja ilman patentoimisia tuotteistettu ja mm. useissa julkisissa tiloissa kuten esimerkiksi yliopiston WC:t ja urheiluhallin pukuhuone, ja yksityisasunnoissa, myös uudisrakennuksiin, koeasennettu (sekä suomalaisessa rakennusteollisuudessa ja LVI-teollisuudessa sittemmin imitoitu), perustuu toisaalta sellaiseen, että kun jäteilma imetään mahdollisimman korkeassa konsentraatiossa, saavutetaan suuri sisäilman laadun paranema minimaalisella poistoilman imulla. Imu muodostuu, kuten imurin putken edessä, pallomaiseksi kuplaksi, jossa ilma virtaa poistumisaukkoa/-pistettä kohti. Kun kontaminaation lähde on kotelomainen, kuten yleensä on, erittäin vähäinen imun tilavuusvirta riittää, koska korvaava ilma kotelon sisään vuotaa laminaarisesti (yksisuuntaisesti, ei pyörteillen), joka virtausnopeus kumoaa tehokkaasti ("on silti nopeampi kuin") kaasujen entrooppisen konvektion ("erilaisten komponenttien pitoisuuksien sekoittumisen", mm. hajujen leviäminen ympäristössä). Imun minimaalisuuden ansiosta mikroilmanvaihtojärjestelmän aiheuttama energianhukka/energiankulutus (sähkönkulutus + lämmönhukka) on esimerkiksi vanhaan isohkoon hirsitaloon toteutettuna samansuuruinen kuin tämän hetken energiataloudellisimmilla ilmanvaihtolaitteistoilla toteutetussa järjestelmässä. Mikroilmanvaihto on äänetön tai miltei äänetön systeemi.

Mikroilmanvaihtoputki asennetaan lähtökohtaisesti pinta-asennuksena, mikä käytännössä tarkoittaa, että putken on oltava siistin näköinen ja siro, mikä merkitsee huomattavasti korkeampaa virtausvastusta, mutta se ei tässä yhteydessä haittaa järjestelmän toimintaa eikä oleellisesti lisää puhaltimen energiantarvetta.

  • laitteisto voidaan integroida olemassaolevaan poistoilmaputkistoon, jolloin imuputken sisähalkaisijaksi riittää sähköputken 20mm.
    • rullatavarana myytävä kanttikanava helppo kiinnittää seinäpintaan (mutkat voidaan esimerkiksi muotoilla kuumentamalla kanttikanava pehmeäksi
  • laitteisto voidaan toteuttaa omalla poistopuhaltimella ja kokoojatukilla, jolloin sisähalkaisijaksi riittää komposiittiputken 10 - 15 mm.
    • esimerkiksi pihahuuseihin tarkoitettu 12V poistopuhallin
  • laitteisto voidaan toteuttaa sairaaloissa sekä esimerkiksi akvaarioissa sekä vedenpuhdistuksessa käytettävällä mikropumpulla (jakohaaroineen), jolloin putken sisähalkaisijaksi riittää 2-5 mm.
    • silikoniputket voidaan esimerkiksi uittaa seinän sisään tai listan taa ja imupääte helppo toteuttaa huomaamattomasti.
    • silikoninen O-rengastiiviste helppo kiinnittää seinäpintaan kulkemaan (huomioidaan mahdollinen littuun painuminen sekä mutkat).

Puhallushattarointi (puhallusvillausmenetelmä)[muokkaa]

  • lopputulos hienompirakenteinen, vuosien varrella vähemmän kokoonpainuva, paremmin ilmaa stabiloiva ja lämpöä eristävä, hiirille hankalakulkuisempi.
    • geelimäinen homogeeninen patja, joka ulottuu myös sopukoihin paremmin kuin rakeinen eristepatja
  • puhallusvillamateriaalia kuluu noin 30% vähemmän per puhallusvillaeristekuutiometri
  • turvallisempi ja ergonomisempi työskentely puhallusillamyllyn äärellä (villan myllyyn syöttäjä voi olla lapsi tai seniori)

Menetelmä perustuu siihen, että kun puhallusvilla-aihiota puretaan paalista puhallusmyllyyn tasaisemmin ja puhalluspäästä supistetaan suulaketta (kämmenellä), puhaltimen tuottama ilmanpaine-ero ja ballistiikka "räjäyttää" villan tomupölyksi puhalluspäästä normaalipaineeseen poistuessaan. Tällainen villapatja vasta toimii käytännössä / omaa sellaiset lämmöneristysominaisuudet kuin mitä kyseiselle tuotteelle on laboratorio-oloauhteissa mitattu. Kokkareisessa patjassa ilman konvektio on merkittävä ja toisaalta tiiviimmin pakjautunut eriste johtaakin lämpöä voimakkaammin eli eristää huonommin.

  • puhallettava välikattotila valmistellaan villan puhaltamista varten poistamalla tuulipahvit ja painot olemassaolevien eristeiden päältä (jolloin mahdolliset hiirenonkalotkin täyttyvät villalla) ja esimerkiksi sykloni-imurilla imuroidaan irtoroskat pois välistä. Samalla tukitaan esimerkiksi villalla, höyrynsulkuteipillä tai kevyesti uretaanilla selvät ilmavuotokohdat huonetilasta välikatolle.
  • räystäiden kohtiin, mikäli merkittävä tuuletusrako, niitataan (liipaisin -niittipyssyllä) tuulenohjauslevyiksi aaltopahvia tai rakennusmuovia 0,5 - 2 m etäisyydelle kulmasta, jotta toisaalta villaa ei päädy räystäskoteloihin, toisaalta myöskään ulkoseinärakenteen tuuletusrakoon. ** Esimerkiksi vanhoissa betonisissa kerrostaloissa ei aina ole ullakon tuuletusta räystäiden kautta.
    • Välikaton/ullakon tuulettumisesta puhallusvillauksen jälkeen on syytä huolehtia esimerkiksi lisäämällä katolle passiivinen tuuletushormiputki tai päätykolmioon säleikkö. Korvausilma mielellään tasaisena vuotoilmana välikatolle kuin pistemäisesti säleiköstä, eli kunhan ilma pääsee painovoimaisesti tuulettumaan pois välikatolta, sellainen riittää välikaton tuulettumiseksi (puhallusvilla on yleensä hengittävää biologista kuitua)
  • XPS-eristeestä valmistetaan välikatolle asetettavien kulkulankkujen alle korokelaatat.
    • kulkulankut kannattaa sijoittaa molempien sivuräystäiden puolelle, jotta voidaan myöhemmin tarvittaessa vetää lisäniskoja niiden välille.
  • Joko varustaudutaan kyllin kirkkaalla otsavalolla tai sitten ripustetaan välikatolle jätettäväksi esimerkiksi roikkavalot.
  • riippuen välikatosta, kannattaa villanpuhalluksen ajaksi laittaa tehokas rakennuspuhallin muodostamaan alipainetta välikatolle, tai esimerkiksi pitää kattoluukku auki jolloin vuotoilma-aukoista ja tuuletusraoista ilma virtaa välikattoa kohti. Puhallusilmaputki tuottaa ylipainetta välikatolle ja aiheuttaa villapölyn kulkeutumista vuotorakoihin.
    • huonetilan ilmanvaihto pois päältä tai teippaamalla imuventtiilejä umpeen/ruuvaamalla niitä pienemmälle muodostetaan ylipaine, jotta puhallusvillapöly ei kulkeudu sisälle ilmavuotoraoista (huoneiston ilmanvaihdon tavallisesti tuottamasta alipaineesta johtuen).
  • puhallusvillaajalla esimerkiksi kertakäyttöhaalari, korvakuulokkeet, tummentamattomat suojalasit, FFP-tason maski, jossa puhallusventtiili, puhallusilman lämpötilan mukaiset rukkaset (ilmavirtaa kuristetaan/säädetään kokoajan kämmenellä). Handsfree-kuulokkeet. Kännykkä voi olla järkevä pitää esimerkiksi minigrip-pussissa.
  • puhallusvillamyllyn päällä vanerilevy, jossa villa suppilon kohdalla aukko, johon laitetaan metallilankakori, jonka pohjan silmäkoko enintään 10 cm.
    • vanerilevyn olisi hyvä olla kooltaan sellainen, että sen päälle voi noistaa esimerkiksi 2 - 4 paalia helposti käsiteltäväksi.
  • paalien muovien avaamiseksi tarvittava puukko/sakset sekä purkamiseen tarvittava kuokka voidaan esimerkiksi naruin sitoa vaneriin, estäen niiden tippuminen vahingossa suppiloon.
    • myllyn puolella jakkaran tms. korokkeen avulla huolehditaan työasennon ergonomisuus.
    • mikäli myllyä käytetään peräkärrystä käsin, tunkkien/tassujen avulla tuetaan käärry vaakatasoon.
  • mikäli välikatolle ei ole kulkuaukkoa, tehdään yksi tai useampi sellainen peltikaton läpi. Myös esimerkiksi jos kattotuolien lomitse ei mahdu ryömimään, huoltoluukuista on hyötyä.
    • kattopeltiä vastaava pellinpala luukuksi. Ankkuroidaan esimerkiksi peltikattoruuveinntai rakennusliimalla tähän pellinpalaan, tulevaan alapintaan kulkuaukon kokoinen puukehys.
    • mallataan luukun paikka katolle, pujotettavaksi harjapellin alle. Merkataan puukehyksen kohta kattopeltiin, josta leikataan kattopeltiin kulkuaukko (huom. leikkausmenetelmästä riippuen kyseessä saattaa olla tulityö)
      • leikkaussärmät viilataan, hiotaan kevyesti ja sitten suojataan ruostumiselta esimerkiksi spraymaalilla.
    • tarvittaessa lisävahvistetaan tämän kulkuaukon reunat (välikaton puolelta)
    • kulkuaukko kannattaa kytkeä köydellä aukon sisälle, jotta esimerkiksi tuuli ei vahingossa heitä sitä katolta myöhemmin avattaessa.
    • kiinnitetään esimerkiksi kahdella ruuvilla paikoilleen räystään puoleisista kulmista. Nämä avattavien ruuvien kierteet liimavahvistetaan. Myöskin harjapellin paikoillaan pysyminen kannattanee varmistaa ruuvein.
    • huoltoluukkuihin voi integroida välikaton tuuletushormit, mikäli sellaisille tarvetta

Polttopuiden pikakuivatusmenetelmä[muokkaa]

Kuivatettavia polttopuupöllejä ei kannata halkoa liian pieniksi haloiksi, sillä ohuet polttopuut voivat olla epäkäytännöllisiä polttaa.

  • polttopuut paketoidaan kantolaitteeseen tai polttopuukoriin mahtuviksi nipuiksi kiristysliinojen ja rautalangan avulla, jotka kuivatetaan pystyasennossa, jolloin passiivinen kuivausilmavirta puiden lomitse (ylhältä alaspäin) on voimakas.
    1. käytetään muottina esimerkiksi kantolaite. Asetetaan sen pohjalle kiristysliinat, asetetaan kantolaite seinää vasten ja pakataan puut kantolaitteeseen toisesta päästään tasaten.
    2. vedetään kolme tai neljä ohuempaa puuta/oksaa/klapia ulkonemaan tasatusta päädystä. Kiristetään polttopuupaketti liinoilla ja pyöräytetään parilla rautalangalla kireään nippuun. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti voidaan "paalata" ohuelti talouskelmuun.
      • Tällöin kannattaa köyttää muovinarulla, jotta roskat helpompi lajitella.
      • Talouskelmurulla kannattaa tällöin katkaista esimerkiksi mattoveitsellä keskeltä kahteen, kolmeen tai neljään osaan, jolloin paalauksen elastinen kiristys on isompi suhteessa kelmun kulutukseen, ja rulla on kätevämpi käsitellä.
      • muovikelmun sijaan voisi pystyä käyttää tuohesta leikattua kostutettua punosnauhaa (kutistuu jonkin verran kuivuessaan), jolloin vältytään muoviroskilta, mutta toisaalta paloturvallisuus on kehnompi.
    3. nostetaan paketti pois kantolaitteesta, poistetaan liinat ja käännetään em. ulkonevien klapien varaan pystyyn kuivamaan. Ilma alkaa virrata alaspäin puiden lomitse. Kun virtausta ei enää tunne kämmenellä, viittaa se siihen, että puut ovat tarpeeksi kuivat syttyäkseen ja palaakseen hyvin.
  • puuvajan lattiaan voi esimerkiksi porailla pieniä reikiä (tai isompia hiiriverkolla) taikka lomittaa pari raudoitusverkkoa, jotka tiilien varaan kohottaen lattiasta (huom. paloturvallisuus huomioitava, esimerkiksi ampiaiskolonnia hyttyssavulla karkotellessa).
    • voidaan pinota päällekkäin em. kantolaitenippuja ilman ulkonevia klapeja, joista päällimmäiset kuivavat nopeiten (kuivausilman suhteellinen kosteus on yläpäässä matalin ja näin ollen sen kuivatuskyky paras)
    • polttopuuta voidaan varastoida pystykaappeihin kuivamaan.
    • nopeaa siirrellä ja kuljetella sylissä. Pinon päällerojahtamisen mahdollisuus vähäisempi kuin irtoklapeilla.
  • polttopuiden keräämisessä esimerkiksi metsästä vinkkinä, että käsivarrenpaksuisen puun kaatamiseksi riittää kun ohutteräisellä sahalla sahaa tai vaikkapa puukolla naputtaa täsmälleen kohtisuorasti 5 - 10 mm syvän viillon katkaisukohdan etu- ja takapintaan (tai puun ympäri) ja heijaa puuta hieman (tai pätkiessä lyö runkoa alustaa vasten). Vastaavasti lautojen pätkimiseksi polttopuiksi riittää kun viiltää mattoveitsellä 1 - 3 mm syvät viillot vastakkaisille lappeille katkaisukohtaan ja taittaa tai polkaisee ktkaisukohtaa.
    • ilmiö johtuu materiaalin nanoskooppisesta harmonisesta elastisuudesta, josta johtuen taivuttava rasitus keskittyy pistemäiseksi rasitukseksi katkaisukohtaan, josta puu katkeaa kuten lasikin lasiveitsellä pintaa naarmuttaessa ja gyproclevy katkaistessa pelkkä pintapaperi siitä ja stabiloimatta jäänyt luunmurtuma, jonka umpeenluutuminen epäonnistuu (normaalisti murtumakohtaan muodostuu ympäröivää luuta tiiviimpää luuta ehkäisemään tällainen katkeamisreaktio, mutta epästabiiliin murtumaan muodostuu saranamainen luutuma, jonka jälkeinen osuus murtumaa luutuu umpeen kiinnittymättä toisiinsa (josta kohtaa luu vääntyy ja katkeaa myöhemmin helposti).
  • voi myös niputtaa ja "paalata" kantolaitteen muotoon pitkänä puuorsia, jotka kimput sahaa tai sirkkelöi täsmällisiin polttopuun mittoihin vasta myöhemmin. Kimpuissa puut on juontokouralla helppoja käsitellä.

Polttopuiden turbokuivaus-systeemi[muokkaa]

Menetelmässä polttopuuannosta imetään pienellä tyhjiöpumpulla veden kolmoispisteeseen, joka on 0,01 oC ja 0,006 bar. Käytännöllisesti katsoen kun puuta imetään kohti tyhjiötä, kylmälaitten kylmäaineen tavoin vesi alkaa kaasuuntua siitä pois sitä voimakkaammin, mitä korkeampi puun lämpötila on. Toisin sanoen imuprosessi kannattaa keskeyttää välillä ja odottaa kuivatettavan annoksen lämpötilan palautumista takaisin ympäristön lämpötilaan. Ja/tai voidaan lisätä lämmönvaihdinpinta-alaa, jotta veden kiehumisen puuta viilentävää vaikutusta saataisiin vähäisemmäksi, jolloin vesi kaasuuntuu ulos puusta tehokkaammin. Mitä matalempaa painetta joudutaan pitämään, sitä hankalempi on lämmittää kuivatettavaa annosta (kuivatettavan annoksen lävitse virtaava ilma siirtää lämpöä ulkopinnoista annokseen, mutta tyhjiö eristää termoskannun tavoin). Turbokuivatus-systeemiä on toisaalta mahdollista hyödyntää kylmälaitteena kuivattamisprosessin ajan.

Tarvikkeet:

  • 1 m3 perunalaatikko, johon on lisätty pohjaan sekä sivulaitoihin yksi tai kaksi tukipuuta
  • perunalaatikon päälle edestä liu'uttaen asetettava puinen kansi (joka samalla tukee sivulaitojen lisätukipuut)
  • peltilevystä juotoshitsattu sisältä 1 m3 kuutio, jonka etusivulaita on irrallinen kansilevy ohuine saumatiivistenauhoineen. Kuution avoimet reunat/laidat puskusaumapinta. Ilmavuotojen vähentämiseksi kannattaa olla tiivistenauhat molemmilla puolilla saumaa. Peltikuutiossa eikä irtokannessa tarvita omaa runkoa.
  • Tyhjiöpumppu voi olla peltiseen etukanteen integroituna, ja imu voi olla kaksivaiheinen, eli ensimmäinen pumppu kannen pinnassa voidaan peittää ilmatiiviillä kopalla, johon on integroitu toisiopumppu. Toisiopumppu voidaan säätää käynnistymään automaattisesti esimerkiksi paine-eron laskiessa alle 0,9 bar, jolloin primääripumppu voi pyöriä energiataloudellisesti vaikka kokoajan.

- Kuivatettava puuannos lastataan perunalaatikkoon (mielellään pystyasentoon ilmakonvektion tehostamiseksi), joka viedään trukilla tai pumppukärryllä kuution sisään. Työnnetään puukansi paikoilleen. Myöskin trukin piikkien koteloon laatikon alla valmistetaan puinen kasetti (jotta pelti ei painu alipaineesta kasaan). Asetetaan peltinen etukansi paikoilleen, joka alipaineen muodostuessa tarttuu paikoilleen, mutta etukannen peltipintaan voidaan myös naksauttaa supermagneetti, jolloin etukansi pysyy heti paikoillaan. Turbokuivayssysteemi soveltunee myös ruoka- ja rehuviljan kuivaamiseen, mutta varsinkin tällöin kannattaa puukanteen ja/tai alakasettiin integroida (isosiipinen) puhallin ilmankierron (alipaineessa) tehostamiseksi (jotta kuivaminen tapahtuisi korkeammassa ylläpitolämpötilassa ja-paineessa).

Pitkistä orsista tehdyt kimput puolestaan voi turbokuivata valmistamalla esimerkiksi rakennusmuovista ilmatiiviin "pussilakanan", jonka väliin kimput. Kimput voi olla järkevä peittää kankain/välipressuin (rakennusmuovin venymisen ja puhkeamisen tyhjiöimussa estämiseksi). Rakennusmuovin saumat ehkä kannattaa sulkea ja tiivistää muovikelmulla höyrynsulkuteipin, liimausmassan tai kuumasaumauksen sijaan. Turbokuivausmuovitus saattaa olla kätevää tehdä peräkärryssä, pehmustettujen liinojen varassa voidaan nostella paketteja turbokuivamisen aikana.

Paksujen tukkipuiden kuivaaminen[muokkaa]

Kun puu kuivaa, sen solut kutistuvat vuosirenkaiden kehän suunnassa (josta syystä esimerkiksi hirsien pinnat halkeilevat ja laudanlappeet kuperoituvat). Kuivatettavan hirren pintaan tehdään esimerkiksi käsisirkkelillä, sirkkelinteräisellä kulmahiomakoneella, monitoimisahalla tai leukulla noin sentin syvyinen suora pitkittäinen ura sellaiseen kohtaan kylkeä, jossa ei ole oksia (puun sydän kulkee lähempänä kuorta). Tukin kuivaessa kyseinen ura repeää halkeamaksi sydänpuun syvyydelle, mikä toisaalta tehostaa tukin kuivumista, toisaalta vähentää sen halkeilua muista kohdista.

"Sarjatuotantona" sydänhalkeaman teko saattaisi onnistua poraamalla ensin ohuella terällä reiät jollain jaolla (kuten polttopuun pituus kuten k300), sitten poraan kiinni paksu vetäväkierteinen tappi, jolla kiilaa nämä reiät avarammiksi.

Koneellisesti kuivamishalkeama kannattanee tehdä neljällä toisiinsa nähden säteittäisellä lautasella, joiden keskeltä puutukki työnnetään: tällöin kuoret irtoavat ja putoavat puun kuivaessa, ja "sydänkanttautuneet" hirret on yksinkertainen myös halkoa tai sahauttaa halkeilemattomiksi parruiksi tai lautatavaraksi.

Lämmitysenergian kesken loppumisen bufferoimismenetelmä[muokkaa]

Keski-Euroopassa syksyn 2021 aikana energioiden hinnat alkoivat kohota hallitsemattomasti. Kyseinen trendi johtui siitä, että energiaa ei kyetty tuottamaan/toimittamaan niin paljon kuin sitä ruvettiin tarvitsemaan. Varsinkin talvisin, kun rakennusten lämmitystarve sekä ajoneuvoilla ajelutarve lisääntyy ja teollisuuden tuotanto vuosilomien jälkeen normalisoituu sekä Internet-serverit alkavat rouskuttaa, sähköntarve kasvaa. Sikäli kun energian toimituksia ei aleta säännöstelemään (esimerkiksi sähkökatkoin), vaan markkinamekanismin (kysyntä vs. tarjonta) annetaan normaaliin tapaan tasapainottaa hintoja, ne karkaavat hyvin korkealle tasolle. Tällöin teollisuuden lisäksi kaikki kotitaloudet joutuvat rationalisoimaan/minimalisoimaan mm. omaa jatkuvaa energiantarvettaan.

Menetelmässä osa huoneiston huoneista poistetaan aktiivisesta käytöstä (muunnetaan puolilämpimiksi varastotiloiksi, joihin väliaikaisesti varastoidaan mm. huonekaluja muista huoneista, jotta ruokakunnan kaikki jäsenet mahtuisivat asumaan ahtaammin.

  1. aluksi varmistetaan, että vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän kiertovesi ei jäädy helposti. Lisätään kiertoveteen glykolin omaista aiton jäähdyttimeen tarkoitettua pakkasnestettä (joka ei vaurioita putkistoja eli edistä putkivuotojen riskiä putkiston normaalitasosta).
    • Tällä ehkäistään esimerkiksi veden jäätymisen ja sulamisen aiheuttama putkensisäinen jännitys, mikäli tulee odottamattoman kovia pakkasia ja rakenteissa on esimerkiksi kylmäsiltoja. Tai on jokin muu ongelmatilanne, kuten ikkuna raollaan.
    • Veden kierrettyä putkistossa muutaman tunnin ja pakkasnesteen pitoisuuksien tasaannuttua, valutetaan esimerkiksi patterin ilmausventtiilin kautta kiertovettä pakastepussiin, jonka pussin pintaan on esimerkiksi kaksipuolisella teipillä kiinnitetty lämpötila-anturi. Kiertovesinäytepussi jäädytetään pakastimessa, minkä jälkeen pussi esimerkiksi sujautetaan pariin villasukkaan ja asetetaan kylmälaukkuun tai jääkaappiin hitaasti jäähtymään. Tarkkaillaan lämpötilan muutosta, voidaan esimerkiksi piirtää lämpötilakuvaaja ajan funktiona.
      • Pussin pintalämpötila alkaa nousta, kunnes kiertovesijääkimpale alkaa sulaa, jolloin pintalämpötilan kohoaminen hidastuu tai pysähtyy, ja kun kaikki jää on sulanut, lämpötila tasoittuu jääkaapin sisälämpötilaan.
      • kriittiseksi jäätymislämpötilaksi "valitaan" lämpötila sulamisprosessin loppuvaiheesta.
  2. valitaan käytöstä poistettavat huoneet. Lähtökohtaisesti huoneita kannattaa poissa käytöstä sen mukaan, missä on eniten ulkoikkunapinta-alaa suhteessa huoneen lattiapinta-alaan ja ei ilmanvaihdon poistoilmaventtiileitä.
    • Mikäli poistoilmaventtiili on, mutta juuri kyseinen huone, kuten vaatehuone, haluttaisiin poistaa käytöstä, varmistetaan, ettei kysymyksessä ole ilmanvaihtimen/huippuimurin ainut poistoilmakanava ja poistetaan tämä imuventtiili käytöstä eli suljetaan se. Muutoin muun huoneiston lämpimämpää ja kosteampaa ilmaa siirtyy oviaukon sekä sisäseinien väleistä tällaiseen huoneeseen ja se saattaa kondensoitua ulkoseinien viileämpiin sisäpintoihin.
  3. käytöstä poistettavien huoneiden ikkuna-aukot kannattaa peittää esimerkiksi XPS-eristelevyin tai useilla kalvomaisilla pinnoilla. Ikkuna-aukkojen sisäreunoihin teipataan leveä pakkausteippiä ja niiden varaan pingotetaan tuorekelmusta höyrysulkupinta. Tällä ehkäistään sisäilman kosteuden kondensoituminen / härmistyminen ikkunan sisäpintaan. Mikäli ikkunassa on raitisilmaventtiilisysteemi, tuorekelmuun tehdään esimerkiksi teippivahvisteinen sormenpaksuinen reikä
  4. huoneen korvausilmaventtiili suljetaan kokonaan taikka erittäin vähän auki, jotta huonekohtainen sisäilman paine mysyisi vähintään ulkoilmaa alemmalla tasolla ja enintään samana kuin muun huoneiston, ja toisaalta jotta oven availun huoneeseen valuttama kosteampi ilmapilvi tuulettuisi pois.
    • mikäli ilmanpaine jäisi korkeammaksi kuin ulkoilman, puolilämmintä ilmaa vuotaisi seinärakenteiden ilmavuotojen kautta pihalle, mikä talvisaikaan helposti kondensoisi vettä eristeisiin.
  5. säädetään huoneen lämpöpattereiden termostaatit alimmalle tasolleen (sulanapitilämpötila).
  6. varmistetaan, että väliseinien ja katon välinen sauma on tiivis.
    • rakenneratkaisusta riippuen siihen saattaa olla jätetty joko seinän tai sisäkaton liikuntasauma.
    • nämä ilmavuotokohdat voidaan ilmatiivistää (liikuntasaumaa häiritsemättä) kapealla uretaanieristevedolla (hieman elastiseksi jäävää uretaanilaatua käyttäen)
  7. varmistetaan, että käytöstäpoistettavan huoneen sisäoven karmin ja oviaukon välinen tiiviste on vähintään kohtuullisen ilmatiivis. Lisäuretanoidaan tarvittaessa.
  8. tiivistetään esimerkiksi teippikiinnitteisellä O-rengastiivisteellä huoneen sisäoven yläsauma sekä molemmat sivut, jotta tarpeetonta passiivista ilmakonvektiota oviaukon välysten kautta tapahtuisi vähän. Sitä tapahtuu mikäli ilmarakoja huoneistoon päin on useilla eri korkeuksilla.
    • mikäli oven yläpuolella on erityinen ilmaventtiili muualle huoneistoon, sisäovi tiivistetään kauttaaltaan.
    • etenkin jos huoneistossa on parkettilattia, ilmakonvektiota käytöstä poistetun huoneen ja muun huoneiston välillä esiintyy jalkalistojen takaa lattian alta väliseinien alitse, tästä syystä valitaan lattiantasa ilmakonvektioiden korkeudeksi mielummin kuin ylemmät korkeusasemat.
    • varastohuoneen sekä muun huoneiston ilmojen laatujen erilaisuus jonkin verran voimistaa niiden sekoittumusta toisiinsa (entropia)
  9. järjestellään huoneeseen muualta huoneistosta tieltä poistettavat huonekalut ja esimerkiksi päivisin tarpeettomat pedit siten, että niitä pystyy sieltä tarvittaessa kätevästi noutamaan käyttöönkin.
  10. pyritään availemaan tällaisia sisäovia harvemmin, jotta niiden huoneiden sisäilmat pysyisivät kuivina/pintoihin kondensoituneet kosteudet haihtuisivat.
    • huoneissa oleileminen (kostea uloshengitysilma) herkistää kondensoitumista.
  11. mikäli puolilämpimän huoneen vastaiset sisäseinät eivät ole eristettyjä (esim. lasivilalla äänieristys), ne kannattaa väliaikaisesti lisäeristää puolilämpimän tilan puolelta, jolloin väliseinärakenteiden lämpötilat pysyvät korkeampina ja sisäilman kondensoitumisriskiä väliseinissä ei ole.

Ilmaiskikkoja poikkeusoloissa selviytymiseksi[muokkaa]

Yhteiskuntajärjestelmät ovat harmonisesti toimiviksi viritettyjä huolellisesti suunniteltuja ja erittäin monimutkaisia ja monipuolisesti toiminnallisia kokonaisuuksia. Mm. Suomen lakia on säädetty toistasataa vuotta nykyisen elämänmuotomme pitämiseksi yllä muuttuvien ympäristöolosuhteiden keskellä.

Yhteiskuntajärjestelmät ovat harmonisia moraalisia ja teknisiä kokonaispaketteja, jolloin järjestelmän romahtaminen yhdestä kohtaa romauttaa sen monista muistakin kohdista. Esimerkiksi Suomen valtio on perustettu ja edelleenkin perustuu kristilliseen arvopohjaan, moraalikäsitykseen, etiikkaan ja toimintakulttuuriin. Tästä viitteenä esimerkiksi Suomen siniristilippu sekä Suomen vaakuna. Vaakunassa Suomenleijona kuvaa ns. Juudan Leijonaa (Raamatun Jeesuksen Kristuksen vanhatestamentillinen lisänimi), miekka (sama kuin mm. Suomen poliisin tunnuksessa) Raamatun Sanan miekkaa tai esivallalle kuuluvaa järjestyksen ylläpitämisen miekkaa (Paavalin toteamuksesta 'esivalta ei turhaan miekkaa kanna'), todennäköisemmin Raamatun Sanan miekkaa, sillä sapeli kuvaa Ottomaanien Valtakuntaa vastaan taistelemista. Leijonateemaa alettiin käyttää vaakunoissa Keskiajalla ottomaanien valloittaessa Keski-Eurooppaa. Heuristisesti tarkastellen Suomen valtion olemus, eli se ilmiö mitä maamme puolustusvoimien on määrä puolustaa, kytkeytyy vahvasti tai täysin kristilliseen arvopohjaan. Arvopohjasta kumpuaa moraalikäsitys, etiikka ja elämäntapa. Näiden muodostamat puitteet mahdollistavat Suomen lakien realisoitumisen yhteiskunnassa sillä tavoin kuin ne on säätämishetkellä eli alunperin eli tosiasiallisesti suunniteltu ja tarkoitettu realisoituvan. Hypoteettisena skenaariona, jos Suomen oikeusjärjestelmä implementoitaisiin johonkin muuhun kulttuuriin (erilaiseen arvopohjaan, moraalikäsitykseen, etiikkaan ja elämäntapaan), esimerkiksi Romaniaan, se luonnollisesti realisoituisi toisenlaisena, eikä välttämättä olisi siellä lainkaan toimintakykyinen, ja luultavasti samoin kävisi esimerkiksi Sveitsin oikeusjärjestelmän implementoimisessa Suomeen.


Miten toimintakykyisenä yhteiskuntajärjestelmä pysyy yllä vaikeina aikoina kuten lama, riippuu ensisijaisesti arvopohjan, moraalikäsityksen, etiikan ja ylipäänsä arkielämän toimintakykyisyydestä yksittäisissä perheissä so. kotitalouksissa. Seuraavassa esimerkinomaisesti muutama kikka kohtuullisen elintason ja sitä kautta toimintakyvyn ylläpitämiseksi poikkeusoloissa.


  1. vedenkulutuksessa säästäminen {veden säästämisen prioriteetilla, toissijaisesti lämpöenerian säästämisen prioriteetilla}
    • juoksevan veden käyttämisen integroiminen mökkielämästä tuttuihin kannettavan veden käytön menetelmiin, jolloin ajoittaiset tai pitkäkestoisemmat vesikatkot eivät ole niin ongelmallinen asia.
    • veden pitäminen steriilinä käyttämällä kansia vesiastioissa, metallisia astioita ja kauhoja, hopealusikoiden sijoittamista veteen likoon (hopea vaikuttaa veteen disinfektiivisesti)
    • aerosolin (paineistetun veden kihhtyminen pienen reiän ansiosta, jolloin ilma hajottaa nopeudeltaan ison vesisuihkun aerosolipisaroiksi) hyödyntäminen esimerkiksi käsisuihkukapuloissa ja käsienpesuhanoissa. Tällainen aerosoliventtiili on todennäköisesti toteutettavissa esimerkiksi hankkimalla päätteeseen tai letkunpäähän sopivan tulpan, johon poraa ensin isolla metalliporanterällä kartiomaisen syvennyksen, sitten sen pohjalle mahdollisimman ohuella poranterällä läpimenoreiän. Sitten syventää välikoon poranterällä tämä ohut (korkean virtausvastuksen) reikä mahdollisimman lyhyeksi osuudeksi.
      • puolen tuuman minipalloventtiili (kahvahana tai jopa painikeventtiili) 'mist'-ominaisuudella varustetun suihkukahvan juuressa tekee siitä toiminnallisuudeltaan pideesuihkun kaltaisen, jolloin tällaisella yhdistelmällä lavuaarin automaattisessa pideemekanismissa voi periaatteessa korvata suihkukalusteen.
    • saippuan vaahtoannostelija, jotta huuhteluvettä ei juurikaan kuluisi pesuaineliuoksen itsensä poispesuun esimerkiksi käsistä. Vaahtoava pesuaineliuos laimennettavissa.
    • lumen ja sadeveden kerääminen talteen, mikä edellyttää tarpeeksi laadukasta vedenpuhdistusmenetelmää, kuten esimerkiksi 'life-straw'.
      • Esipuhdistaminen esimerkiksi asettamalla sadevesirännien syöksytorvien alapäähän elintarvikekäyttöön soveltuva suodatinkangas vahvikeverkkoineen, minkä jälkeen annostellaan yläpäästä ränniin raekooltaan ylöspäin hienoneva suodatushiekkapilari. Desinfiointi esimerkiksi juomaveden otsonaattorilla tai keittämällä.
      • Veden kokoaminen esimerkiksi höyrynsulkumuovittamalla hiekkalaatikko tai muu vastaava kenttä.
      • Veden kokoaminen rwaawcr-teltan avulla [Rain-Water-And-Also-Wind-Collecting-Rim; 'rocker-teltta'], jossa iso kevytpressu pingotetaan joka kiinnityslenkistään hieman avarammalle puiden väliin kiristettyjen liinojen varaan tasaiseen kireyteen, sitten pudotetaan varovasti muutama pienehkö mukulakivi, jotka kerääntyvät pressun keskivaiheille ja pyöritellään ne alhalta päin stabiiliksi rykelmäksi stabiloimaan pressun leoatusta tuulella, muodostaen ison suppilonaisen katoksen. Sen jälkeen keskimmäisen kiven alapuolelta lämmitetään pressuun pistemäisesti sytkällä mahdollisimman pieni reikä, jonka alapuolelle sadevesiämpäri.
      • sininen pressu kerää linnunkakkaa, ilmeisesti siitä syystä että ainakin merkittävä osa lintulajeista pyrkii ensisijaisesti kakkaamaan veteen mikäli mahdollista, ja ovat tottuneet, että ylhältä katsottuna siniset ovat maaston vesilammikoita.
      • jos vettä sataa esimerkiksi yksi milli, tällöin sitä saadaan yksi litra per vaakatasoinen neliömetri.
    • veden kerääminen ilmasta ilmankuivaimella
  2. vaihtoehtoiset sähköjärjestelmät. (ks. myös kikka 9).
    • polttomoottoriautoissa oleva akun laturi tuottaa tyhäkäynnillä noin 0,5 kW teholla noin 14 V tasavirtaa.
    • moottoripyörien ja skootterien polttomoottorien akkulaturit tuottavat saman 14V latausjännitteen ja antavat lataustehoa noin 70-100 W.
    • 12-15 VDC:n sähköjärjestelmä on siinä mielessä 230VAC:a käytännöllisempi, että sille eli auton tupakinsytytinkäyttöön on tarjolla kohtuuhintaisia sähkökojeita ja komponentteja, kuten sulakkeet, ja 12V ei aiheuta mitään sähköiskua ihmiseen. Toisaalta pitkät siirtoetäisyydet ja ohuet johdot alentavat isotehoisten laitteiden (iso virta aiheuttaa ison resistanssin) vastaanottamaa jännitettä enemmän kuin 230VAC. 12V järjestelmä on käytettävissä verkkovirran kanssa lomittain yksinkertaisesti (polttomoottorin akun miinusnapa kaadoitetaan ja plusnapa viedään kaapelilla käyttökohteeseen; maksimi tasavirta otettavaksi pistorasian maadoituksen kautta on periaatteessa vähintään sama kuin kyseisen pistorasian sulakkeen koko, mikäli rakennuksen sähköliitokset ovat hyvässä kunnossa eivätkä esimerkiksi virheellisten komponenttien käyttämisen myötä sähköjärjestelmään jääneistä sähkökemiallisista metallipareista johtuen hapettuneita. Ainakin rakennuksen maadoituskiskolta on turvallista noutaa tasavirtajärjestelmän miinusnapa ja tällöin samaan yhteyteen kannattaa sijoittaa 12V sulakerasiakin.
      • 12V järjestelmässä, mikäli sähköä tuotetaan keskeytyksettä (esim. polttomoottoriajoneuvolla), kannattaa huonekohtaisesti olla niiden tarvitseman kWh/vrk määrän mukaan olla pieni edullinen puskuriakku kuten moottoripyörän akku, sulakerasioineen, jotta latausvirran suuruus ja samalla siirtokaapelien resistanssin vaikutus antotehoon olisi vähäinen.
        • tällainen järjestely mahdollistaa vähäisen 12V tasavirran ammentamisen auton perävaunun pistokkeesta (esimerkiksi kun parkki- ja takavalot on leditetty, sitä isompaa sähkövirtaa kyseinen sulake antaa ottaa perävaunupistokkeesta.
    • autoon voidaan esimerkiksi moottoritilaan, jalkotilaan tai tavaratilaan turvallisesti ankkuroiden integroida lisäakkuja, jotka sulakkein voidaan rinnankytkeä pääakkuun (kaapelointi lisäakuille voidaan vetää esimerkiksi auton ulkopohjan ja takapuskurin sisäisten poistoilmasäleikköjen kautta tai jälleenmyyntiarvoa alentamatta puhkaista ja tiivistää jalkotilan kuramaton alta läpimeno, jolloin kannattaa aluksi kartoittaa sopivat ripustuskohdat auton pohjassa).
      • lisäakkujen latautuminen automatkojen yhteydessä, ja näitä autoreissujen aikana latautuneita lisäakkuja voidaan silloin vaikkapa "nokkakärrykauppakassilla" tuoda tullessaan sisälle ja tyhjentyneitä akkuja palauttaa matkaan lähtiessä autoon (auton käynnistyttyä kytkeä vaihtoakku latautumaan esimerkiksi sijoittamalla akku kohtaan, johon kuljettaja yltää). Tällöin sähkön generoinnin hyötykerroin/hyötysuhde saadaan optimaaliseksi ja pakkaskelit ei hidasta (huoneenlämpöisten) vaihtoakkujen latautumista.
      • vaihtoakun lepojännitteen alenemistahtia (esimerkiksi jääkaappia pyöritettäessä) kannattaa seurata ja vaikka piirtää paperille (jännite aikayksikössä), jotta opittaisiin ennakoimaan paljonko käyttöaikaa kullakin akulla on ennen invertterin sammumista (tai alhaisen jännitteen hälytystä)
      • 12V sulakkeen pystyy liittää virtapiiriin periaatteessa myöskin ilman rasiaa, pelkin naaras-liitinpaloin, joissa oikosulkusuojat eli esimerkiksi kutistesukkaa päällä.
    • aurinkopaneeli on periaatteessa järkevä olla 12V järjestelmänä, jolloin niitä pystyy rinnenkytkemään latausregulaattoriin monia ja sähköakkuja pystyy siirtelemään ja hyödyntämään silloin kun sähköä tarvitsee.
      • sijoituspaikkoina vaikkapa leikkimökin tai grillikatoksen tai autokatoksen tai huusin katto, leikkipuiston keinun kate, vedenpinnan tuntumassa (mutta kuitenkin piilossa sen alla), katonharjan linja, aurinkolippamarkiisina, raja-aitana, näkösuojana, hirviaitana.
    • puolestaan 230VAC siniaaltoinvertteri on siinä mielessä kätevämpi, että se mahdollistaa pitkät siirtoetäisyydet vähäisellä tehohäviöllä sekä kiinteistön olemassaolevien sähkökytkentöjen hyödyntämisen (sähkön syöttäminen pistorasiasta sisään, kun päävirtakytkin on kiinni, jolloin virta tavoittaa kaikki pistorasiat syöttöpistorasian sulakkeen rajoittamalla maksimiteholla; mekaaninen sulake ei tunnista "kumpaan auuntaan vaihtovirta on matkalla", mutta häiriönsuojausmekanismilla varustettu pikasulake-sähkökaappi tunnistaa eikä välttämättä salli virran jakoa kyseisen sulakehaaran pistokkeita laajemmalle osalle asuntoa). 230 VAC invertterin käytön rakennuksen vaihtoehtoisena virranlähteenä aikana ei kotivakuutus varmastikaan ole voimassa, sillä etenkin pikasulakkeiden kanssa on olemassa potentiaalinen mahdollisuus kytkeä vahingossa samanaikaisesti verkkovirta päälle, jolloin invertteri ylikuormittuu (oikosulun omainen tehontarve, tavallisesti ylikuormituksesta aiheutuu automaattinen invertterilaitteen sammutus, epätodennäköisesti invertterilaitteen vaurioituminen).
      • 'pure sine wave' on suositeltavampi kuin porrasmainen 'modified sine wave', koska esimerkiksi USB-muuntajat toimivat nykyaikana "hakkuriperiaatteella", jotka eivät toimi porrasmaisella aallolla. Jääkaapit ja pakastimet, joissa ei uudenaikaista elektroniikkaa, toimivat modifioidulla siniaalto-vaihtovirralla. Yleisesti ottaen moottorit hurisevat hieman voimakkaammin (esim mikroaaltouunit, isotehoiset työkoneet) modifioidulla siniaallolla, ja lämpenevät hieman tavanomaista enemmän, mutta periaatteessa käyvät normaalisti modifioidulla sinilläkin.
      • mahdollisesti kätevämpi on hyödyntää useaa pienitehoista puresinewave invertteriä karavaanareiden hyödyntämien 10 kW myllyjen sijaan, jolloin invertterisähkönsyöttö kodin pistorasioihin voidaan toteuttaa varsin yksinkertaisesti sulakekohtaisesti, jolloin kyseisen suljetun sulakeportin ohella voidaan muilta osin käyttää verkkovirtaa tavalliseen tapaan.
        • tällöin yksinkertaisesti syötetään pikkuinvertteristä virta seinään johdolla, jonka molemmissa päissä on maadoitettu pistoke (taikka toisessa päässä esimerkiksi e27 lampunkanta tai vaikka keraamisen sulakepesän kansikierre). Sähköturvallisuuden vuoksi invertterin tällaista pistoketta ei tule käsitellä molemmin käsin ja syöttöpistokkeet kytkeä sellaisiin pistorasioihin, jotka eivät ole lasten ulottuvilla. Suljettu pikasulake on syytä lukita asentoonsa esimerkiksi pikkuruuvilla ja tussimerkinnällä.
    • 5V USB-virtaan perustuva varajärjestelmä saattaa olla kätevä sekin, sillä USB-powerbankit ovat käytännöllisiä ja turvallisella USB-virralla toimivia lisälaitteita on melko runsaasti markkinoilla.
      • tällöin kannattaa yleisemminkin keskittää USB-sähkövirtakäyttöisiin sähkökojeisiin kuten esimerkiksi yöpöydän ja olohuoneen valaisimiakin saattaa olla USB-käyttöisiä.
  3. kerosiinikattovalot
    • sähkökattovalon irroittaminen väliaikaisesti ja tavallisen myrskylyhdyn kiinnityskohdasta paljastuvaan koukkuun ripustaminen. Mikäli voimavalolyhty, kettingillä hieman alemmas pudottaen katon kuumenemisen vähentämiseksi sekä roihahtaneen voimavalolyhdyn ulos kiikuttamisen nopeuttamiseksi.
      • (kerosiini = lamppuöljy)
      • toimintakuntoisen myrskylyhdyn paloriski on hyvin pieni. Voimavalolyhtyä sen sijaan ei saa jättää valvomatta.
      • oleellisia määriä mikrohiukkaspäästöjä (savuttava liekki) syntyy mikäli palovoimakkuus säädetty väärin. Muutoin kynttilän eli parafiinin polttamiseen verrannollinen.
    • kynttilälyhdyn käyttäminen läikkyvän steariinin vuoksi lähinnä tunnelma-/koristevaloina.
    • lyhdyn ripustaminen räystään alle avattavan ikkunan eteen, ulkopuolelle amppelikoukkuun, huonetta valaisemaan.
  4. retkivalojen (mm. teltan valaistuskäyttöön tarkoitetut) käyttäminen kattovalojen paikoilla
    • telttavalaisimen kiinnittäminen riippuvan kattovalon varjostimen alle vaihtoehto sinänsä.
    • käytön hyötynä mm. kyseiseen valotyyppiin usein integroitu aurinkopaneelilaturi sekä mahdollisesti usein toistuvien sähkökatkojen häiritsemättömyys kotioloissa.
  5. vähittäismyynnissä on myöskin e27 -kantaisia lamppuja, jotka normaalitilanteen ohessa kytkeytyvät valaisemaan omalla akkuvirrallaan verkkovirran napojen ollessa "nollattu" eli maadoittaen sähköisesti yhteen kytketyt.
    • tällainen automaattinen napojen nollaus saattaa sisältyä joidenkin automaattisulakekaappien ja/tai vikavirtamoduulien ominaisuuksiin. Kokeilemalla selviää.
    • pöytävalo tms pistorasiaan kytkettävä valo syttyy esimerkiksi pyörittämällä metallilangan pätkän molemmat päät pistokkeen urosnavan ympärille tai vaikkapa kiristämällä pyykkipojalla nämä urosnavat kahden kolikon väliin.
  6. ajastettavat paristokäyttöiset LED-kynttilät / jouluvalot
    • niiden erittäin pieni virrankulutus keskeinen syy
    • ajastaminen mahdollistaa tällaisen kiristevalaisun automatisoinnin.
    • henkilökohtainen lähivalo
    • useammista kynttilävaloista muodostaen pöytäkohtainen valo esimerkiksi sanomalehden lukemiseen tai ruokailuun.
  7. ilmanvaihdon optimoiminen
    • ilmanvaihdon tärkein funktio on poistaa hiilidioksidia ja muita kaasumaisia epäpuhtauksia https://www.verkkouutiset.fi/rajoituksia-lievennetaan-maskisuositus-muuttui/huoneistosta
      • optimoitavissa liesikuvun kaltaisilla mekanismeilla, joissa pistemäiset kohdepoistot
      • esimerkiksi vessanpöntön jäteilman imeminen USB-käyttöisellä mikropumpulla onnistuu tiivistämällä valkoisella ilmastointiteippinauhalla (lämmin, nanopinnoittamaton) pöntön huuhteluvesisäiliön yläpuolisen posliiniluukun sauma, ilman mikroimun silikoniputki samalla teippikaistaleen teippauksen yhteydessä sauman kohtaan puskuun liittäen. Imu jakaantuu imuputken suulta teipin takana posliiniluukun väljän puskusauman syventymään. Tällöin mikroimu imee pierunhajut pois huuhteluvesisäiliön ylivuotoputken kautta tehokkaasti erittäin vähäisellä virrankulutuksella ja hiljaisella pumpulla.
    • ilmanvaihdon toiseksi tärkein funktio on rajata ja poistaa ylimääräistä ilmankosteutta huoneistosta (mm. peseytymistiloista kantautuva)
      • kantautuminen periaatteessa rajattavissa sisäovilla ja kosteudenpoisto toteutettavissa ilmankosteuden poistajalla.
    • ilmanvaihdon kolmanneksi tärkein funktio on ylläpitää pientä alipainetta. Rakennuksen ilmanvuotoluvun n50 suuruudesta periaatteessa riippuu se, miten hyvin tämä alipaineen ylläpitäminen onnistuu.
      • Jos rakennus vuotaa liikaa, ylimmän kerroksen katonrajan korkeudella vallitsee merkittävin ylipaine, jolloin ilma virtaa kaikista mahdollisista rei'istä rakennuksen rakenteiden sisään, jäähtyy ja kondensoi vettä sinne, vaikka rakennuksen lattianrajassa vallitsisikin alipaine ja ilma virtaisi, kuten on parempi, ulkoa sisälle päin siellä. Varsinkin monikerroksisissa rakennuksissa potentiaalinen ongelma ("kuumailmapallo-efekti").
      • pienten ilmavuotojen olemassaolon pystyy toteamaan imuilmanvaihtojärjestelmässä niin, että kun huoneiston ylimmässä korvausilmaventtiilissä ilmavirta edes vähän puhaltaa ulkoa sisälle päin, venttiilit eivät ole liian auki suhteessa ilmanvaihdon käyttötehoon, eikä haitallisten ilmavuotojen ongelmaa esiinny. Jos huoneiston ylimmässä korvausilmaventtiilissä ei ilma puhallu vähääkään sisäänpäin, huoneiston katonrajassa vallitsee ylipaine. Väliaikainen ylipaine voi tietysti johtua esimerkiksi siitä, että tuuletetaan tai tulisija päällä ja ilmanvaihto siksi keskeytettynä. Pitkäaikainen, rajenteita vaurioittava ylipaine esimerkiksi siitä, että korvausilmaventtiilit on säädetty liian auki tai/ja siitä, että ilmavuotoja on kriittisellä tavalla liikaa.
      • merkittävät ilmavuodot voidaan paikantaa pintalämpömittarilla tai lämpökameralla (tarkastelemalla ulkoseinärakenteiden sekä ulko- että sisäpinnan puoleisia lämpötiloja kylmällä ilmalla, eli esimerkiksi yöllä):
        • viileä sisäpinta ja samassa kohdassa viileä ulkopinta viittaa periaatteessa ongelmattomaan ilmavuotoon pihalta sisäänpäin.
        • viileä sisäpinta ja samassa kohdassa lämmin ulkopinta viittaa ongelmalliseen kylmäsiltaan.
        • lämmin sisäpinta ja samassa kohdassa lämmin ulkopinta viittaa erittäin ongelmalliseen ilmavuotoon sisältä ulospäin.
      • ilmavuodot tilkitään höyrynsulun välittömästä läheisyydestä, sisäseinien puolelta lämpöeristettä (seinärakenteen koko eristyskerroksesta/eristävyydestä enintään 1/4 voi olla sisäseinän puolella höyrysulkua, kuten joissain valmistaloissa on (lisäksi joissain valmistalossa on myöskin kaksien höyrysulkumuovien väliin pullotettuja seinäeristekerroksia), mutta paras on, että höyrysulku tulisi jäämään kovaa paneelipintaa vasten, jolloin jyrsijät eivät jyrsi sitä rikki (kuten heti tapahtuu mikäli höyrynsulku on esimerkiksi pystykoolauksen ja vaakaruoteen rajapinnan syvyydelle, jolloin sen molemmin puolin on eristemateriaali). Sisäkaton ilmavuodot pystyy välikatolta käsin tukkia esimerkiksi höyrynsulkuteipillä sekä pistooliuretaanilla. Seinän ilmavuodot pystyy ulkoseinän puolelta korjaamaan (tuulensuojalevyn paikallisesti leikaten ja väliaikaisesti poistaen ja sen takaisen eristeen pois leikaten, sitten pistemäisiä vuotoja umpeen teipaten ja/tai vuotavaa saumaa pistooliuretaanilla tilkiten).
        • lankun ja höyrysulun puskujen tiivistäminen kyljistä kapeilla uretaanisaumoilla (höyrysulun niittailun ja paneelien naulailun aiheuttamien reikien ilmavuotojen tilkitsemiseksi) jälkikäteisesti. Villojen palauttaminen paikoilleen vasta uretaanin jähmetyttyä.
      • kun rakennuksen ilmavuotoja on kyllin tukittu, katonrajassakin alkaa tavanomaisella ilmanvaihdon käyttöteholla vallita alipaine, jolloin runkorakenne pysyy terveenä ja mahdollisesti kostunut runkorakenne pääsee haihtumaan kuivaksi (välikaton juuri tätä skenaariota varten tarkoitettujen tuulettumismekanismien vaikutuksesta).
    • ilmanvaihdon neljänneksi tärkein funktio on rajata ja poistaa epäpuhtauksia (mm. mikrobit) ilmasta
      • periaatteessa korvattavissa paikallisin ilmanpuhdistimin, kuten dummy.
    • ilmanvaihdon viidenneksi tärkein funktio on osallistua huoneilmaston ylläpitämiseen edellämainittujen seikkojen lisäksi sopivan sisälämpötilan osalta yhdessä lämmitysjärjestelmän termostaattien kanssa.
      • ilmanvaihdolla melko merkityksetön rooli (ellei huoneen/huoneiston lämmitys perustu ylilämpöiseksi esilämmitettyyn korvausilmaan).
  8. intialaisen kylmäruukun arkkuversio
    • Intiassa sekä muissakin vanhoissa kulttuureissa hyödynnetty kylmäruukku toimii sellaisella periaatteella, että ulomman ruukun savi imee kapillaarisesti vettä sisäpinnan puolelta sopivan pienellä virtausnopeudella (vettymättä ulkopinnastaan) ja haihduttaa sitä ympäristöön samalla jäähtyen sisältään, tämän ruukun sisällä on ruokatarvikkeiden varastointiastia, joka samalla viilenee.
    • kylmäruukun toimivuus riippuu ennen kaikkea keraamisen materiaalin huokoisuudesta ja seinämän paksuudesta. Liian huokoinen materiaali käyttäytyy suodatinkasetin tavoin, liian tiivis ei päästä tarpeeksi vettä lävitseen viilentyäkseen tehokkaasti. Ja etenkin suorassa auringonpaisteessa liian tumma materiaali ei jäähdy, koska se käyttää auringon lämpösäteilyä veden haihduttamiseen.
    • Suomalaisversiossa aluksi valmistetaan sementtilaastista esimerkiksi uunin vuoassa, joka on vuorattu vaikkapa leivinpaperilla, ohuehkoja levyjä (valun keskikorkeudelle painetaan kanaverkosta taikka rappausverkon palanen raudoitusverkoksi). Muista kastella kovettumisen aikana valosta.
    • Sapluuna voi olla myös pelkät kehykset, jotka voidaan poistaa heti valoksen jähmetyttyä.
    • mahdollisimman ohueen levyyn, esimerkiksi 5-10mm, kannattaa pyrkiä, koska huokoista materiaalia on helppo tarvittaessa tiivistää pinnoittamalla sisäpintaa.
    • kylkipalasiin valetaan lisäksi (raudoittaen) pohjalevyn kannatinhylly, jotta pohjalevy ei jäisi aivan alustaa vasten kastelemaan sitä kapillaarisesti, vaan alle jäisi esimerkiksi 5-10 cm korkuinen "sokkeli". Pohjalevyn asettuu laitojen sisään väljästi, jolloin hyllyn ja pohjalevyn välinen välys/saumaväli jälkivaletetaan umpeen.
      • jälkivaluissa valupinnat karhentaen. Muista esikastella jälkivalettavat laastilevyt. Pohjalevyn hyllykannakkeiden valuväillä olevat tartunnat kannatinhyllyjen puolelta voivat olla esimerkiksi hyllyjen valuun jätettyjä (reunalistoihin porattuihin reikiin asetettuja) tappeja kuten nauloja.
      • mikäli kaikki viisi levyä ovat mitoiltaan samat, tällöin em. saumavälin muodostaminen onnistuu kaksinkertaisen saumavälin jättämällä pystysaumojen puskuihin. Näissä pystynurkkien jälkivalettavissa saumoissa kannattaa tappitartuntojen sijaan tuoda raudoiteverkko levyaihioiden valuvaiheessa toiselta puoln esim laatan päätyä vasten teipaten ja toiselta puolen valupinnasta ylös pokaten. Pystysaumavälit siis esimerkiksi "puskut myötäpäivään"(samankokoinen pohjalevy mahtuu paikoilleen).
        • Valut suoritetaan valuväli alustaa vasten, jolloin ei tarvitse erikseen "tuplata" laitoja umpeen. Aluksi valettavat laitalevyparit asetetaan toisiaan vasten esimerkiksi ruuvipuristimien avulla pystysuoraan vakauttaen. Kolmannen pystysauman valussa ripustetaan Ruuvipuristimen ja laudanpalasen avulla viimeinen neljäs pystysauma kohdilleen.
      • laatikon ja alustan välissä kapillaarikatkona esimerkiksi kannatintassut. Aluksi koeponnistetaan laatikon kapillaarisuus täyttämällä se vedellä ja varmistamalla, ettei kapillaarisesti kostuva pinta kuitenkaan vety. Jos vettyy, voidaan esimerkiksi homeenpoistoaineella käsitellä sisäpintaa vähemmän huokoisaksi. Ulkopintaa ei kannata käsitellä, koska mikroskooppinen rosoisuus tehostaa kosteuden haihtumista.
      • "alareunasokkelin" läpi voidaan tehdä tuuletusreikiä, jotta viilentävä ilma vaihtuisi alapinnassakin. Tätä haihtumista voi tehostaa pikku puhaltimella (luonnollinen konvektio on että kostea, jäähtynyt ilma valuu sokkelin alateunan alta pois ja korvaava ilma virtaa tuuletusrei'istä sisään)
        • periaatteessa savilaatikko voidaan vuorata ylhältä ilmatiiviillä ulkovaipalla ilmaväli jättäen, jolloin viilennysilma voidaan em. puhaltimella pakottaa virtaamaan kutakin keraamista seinämää vasten, jolloin laatikko imee mahdollisimman vähän haihdutuslämpöä muualta kuin keraamisesta jäähdytysmateriaalista.
    • jäähdytyslaatikon sisälle voidaan istuttaa esimerkiksi muoviämpäri tai styroksinen kylmälaukku, jonka sisälle ruuat. Keraamisen pohjalevyn ja sisäkotelon pohjan väliin esimerkiksi kankaanpalanen. Ulomman laatikon ja sisemmän kotelon väliin esimerkiksi pyyhkeitä, jotka pidetään kostutettuina. Tällöin ei ilmene sisemmän kotelon "kellumisreaktiota", minkä kellunnan estämiseksi tarvitsisi esimerkiksi sijoittaa lisäpainoja sisemmän kotelon pohjalle.
  9. kylmien lattioiden lisäeristäminen sekä toisaalta varastotilan tyhjentäminen levittämällä mattojen alle hieman pienemmät lisämatot.
    • myöskin mattojen imuroinnin efektiivisyys paranee "korvausilman" virratessa alemman maton lävitse päällimmäistä mattoa imuroidessa.
  10. pitkään säilyvien ruoka-aineiden puskurivarastot.
    • 'first-in-first-out' periaate. Esimerkiksi varastokaappien täyttömahdollisuus takaa.
    • mikäli esimerkiksi pakastimessa on joutotilaa, kuivaelintarvikkeita kannattaa säilöä sinne pois jaloista.
      • mm. jyrsijöiltä ja tuhohyönteisiltä suojaaminen yksinkertaisesti
    • esimerkiksi ruisleipien halkioiden irrottaminen toisistaan ennen pakastusta ja sitten pakastaminen "prässiin" (esimerkiksi sopiva määrä leipiä johonkin väliin ahtaen jäätymisen ajaksi, tai sitten 'imurimanööverillä' prässääminen.
    • varta vasten kaapin hankkimisen sijaan kannattanee harkita pakastimen hankkimista, ja kun, niin (kaappiväliin sijoitettavaksi tarkoitetun) pystypakastimen, sillä niissä ei lauhdutin ole integroitu ulkokylkiin kuten arkkupajastimissa, vaan on kaappipakastimen alla tai takana, mikä tarjoaa mahdollisuuden lisäeristää kaapin muita ulkokylkiä, jolloin jääkaapin sähkönkulutus jopa yli puolittuu.
      • periaatteessa jääkaappia sekä pystypakastinta voisi lisäeristää sisäkyljistäänkin (esimerkiksi yläpinta, alapinta, ovi) vastaavalla hyödyllä (jollain hygieenisellä eristeellä kuten alumiinipinnoitettu XPS-levy).
      • Tällöin täytyy huolehtia, ettei vahingossa peitä kylmäkoneen jäähdytysputkia/-pintoja eikä termostaatin anturin kohtaa.
    • Kuivaelintarvikkeiden varastoiminen mm. tuholaishyönteisiltä suojaan esimerkiksi 2 litran suljettavissa pakastepusseissa (minigrip-periaate), joiden sisään pakastepussin kokoa oleva kartonkiarkki (esim. 2 litran suljettavat pakastepussit ovat usein mitoiltaan A4-kokoa):
      • kun molemmille puolille kartonkia mitataan sama määrä elintarviketta ja ylimääräinen ilma poistetaan suljettaessa, tapahtuu tukireaktio, jossa pussi pysyy litteänä ja ryhdissään. Tällä tavalla elintarvikepakkauksen pystyy esimerkiksi varastoimaan litteisiin väleihin, kuten pystyssä kirjahyllyssä, sekä sujauttamaan ystävän postiluukusta sisään.
      • voi myös imeä minigrip-pussi tyhjiöksi "imurimanööverillä":
        1. täytetään pussi elintarvikkeella ja suljetaan se ilmatiiviisti.
        2. valitaan ilmatiivis suojakalvollinen teippi, kuten alumiiniteippi, josta muotoillaan kolikon kokoinen tilkku.
        3. avataan tämän tilkun suojakalvo puoleenväliin ja teipataan se säilöntäpussin kylkeen.
        4. pistetään neulalla reikä säilöntäpussin kylkeen teippitilkun teippaamattoman osan alapuolelle.
          • mikäli pussitettu kuiva-aine on niin hienoa, että pussia on vaikea imeä yhden reiän kautta tyhjiöksi aineen tukkiessa reiänkohdan, voidaan pakkausvaiheessa pyssiin sijoittaa esimerkiksi pumpulityyny, jota vasten imureikä sitten tehdään.
        5. imetään imurilla varovasti (imurin kahvan ohivirtausläppää hyödyntäen imun alussa) pussi alipaineiseksi.
          • mahdollista muotoilla pussi haluttuun standardimuotoon, esimerkiksi suorittamalla alipaineistamisimuvaihe laatikon kuten varastointilaatikon pohjalla.
        6. lopuksi pyyhkäistään sivuttaisliikkeellä imurin suulakkeella tilkun teippipinta kokonaan kiinni (suojakalvo samalla sujahtaa imurin roskasäiliöön).
  11. Muumilaakson vakioeväs
    • Muumilaaksossa, jossa eläimet ovat hillereistä ylöspäin puhetaitoisia, heitä on hankala pistää lihoiksi, mistä syystä esimerkiksi Muumimamman lihakastike ei tosiasiassa sisällä lihaa eikä kanakastike kanaa, vaan periaatteessa pelkkää kastikelientä.
      • lihaliemikuutioita voi säilyttää esimerkiksi pakastimessa, jolloin "säilyvyys ikuisesti".
    • sekoita sula rasvatilkka sekä teelusikallinen tai kaksi vehnäjauhoja tasaiseksi seokseksi muumimukin pohjalla.
    • kuumenna seos sihiseväksi ja sitten lisää siihen halutunmakuinen puolikas liemikuutiota ja täytä muki hanavedellä ja/tai maidolla ja/tai kermalla.
      • liha-, kala- ja kanakuutioiden lisäksi voidaan hyödyntää vaikkapa dippikastikejauheita.
    • lämmitä mikrossa, jolloin seos vähitellen suurustuu kastikkeeksi, välillä tasaiseksi sekoittaen.
    • tarjoillaan esimerkiksi keitettyjen perunoiden kanssa.
  12. Joulumuorin puuroriisi ja risottoriisi.
    • riisissä elävä bacillus cereus -bakteeri ei desinfioidu riisiä keittämällä, mistä syystä jäähtynyt riisi saattaa pitemmän päälle aiheuttaa ruokamyrkytyksen. B. Cereus-bakteerin itiöiden pastörointi vaatii korkeampia lämpötiloja, jollaisiin päästään paistamalla rasvassa/ruokaöljyssä kuiva riisi.
      • käytännössä riisille suoritetaan UHT-pastörointi eli iskukuumennus, eli "noin sekunti 1350C:ssa", mikä riittää kaikkein haastavimman Bacillus Cereus alalajin itiöiden tuhoamiseksi täysin.
    • Korvatunturilla nimittäin ei perinteisesti ole ollut käyttöä jääkaapeille, mistä syystä ilmaston lämmetessä, Joulumuorin keittämä riisi ei säily enää kauaakaan Pukinpajan höyläpenkeillä, vaan saattaa aiheuttaa ruokamyrkytyksiä kiireisille tontuille.
    • sulata sopiva määrä rasvaa kupissa, lisää kuiva riisi kuppiin ja sekoita rasva sen pintaan tasaisesti esimerkiksi ravistelemalla kannella peitettyä kuppia.
    • riisipuuron osalta kuumenna mikrossa puuroriisejä, kunnes ne sihisevät. Keitä normaalisti. Ylimääräinen rasva jää keitinveden pintaan kellumaan.
    • risottoriisin osalta kuumenna mikrossa puuroriisejä hitaammin ja muutaman sekunnin pidempään. Tällöin enemmän rasvaa ehtii imeytyä riisien kuitujen sisään, estämään niiden puuroutumista keitettäessä. Keitä ja paista normaalisti.
    • valmis ruoka on steriiliä ja kunnollisessa astiassa säilyy pitkään lämpimässäkin aiheuttamatta ruokamyrkytyksiä.
  13. Iinesateriat
    • ostettaessa einesruokia, tarkistetaan valmistusaineslista ja varataan lisäksi näitä eineksen aineksia. Iinesateria valmistetaan kypsentämällä nämä ylimääräiset raaka-aineet ensin, sitten yhdistämällä ne esilämmitettyyn einesruokaan.
    • yksistä einesaterioista saa valmistettua runsaan kattauksen ilman mitään ruuanlaittotaitoja.
  14. moduulisopat
    • kätevä tapa valmistaa isolle väkijoukolle lämmin ruoka pikku keittimellä
    • kätevä tapa valmistaa esimerkiksi viikkokaupalla säilyviä keittoaihioita jääkaappiin (vaikkapa ilmattomasti kinigrip-pusseihin pakaten) odottamaan, joista saa nopeasti mikrossa lämmittäen ja tuoreaineksin täydentäen keitot pöytään.
    • kokkaaja valmistaa kunkin ruoka-ainekomponentin erikseen, pilkkoo kannelliseen astiaan kuten posliinikulho ja leipälautanen.
      • perunan ilmassapilkontamenetelmä
        • motorisesti helpot liikeradat, nopea pilkkoa suoraan kattilaan.
        • pituussuuntaiset viillot voi halutessaan jättää vajaaksi ja naksauttaa lopuksi irti toisistaan, jos palaset eivät pysy hyppysissä.
      • sipulin ilmassapilkontamenetelmä
        • sipulin juurituppo vasemman käden kämmentä vasten toimii "viiltosuojana", veitsi ei saisi olla liian terävä, jotta "viiltosuoja" toimii. Sahalaitaterää tarpeen vaiheessa 3
        • vaiheessa 3 sipulia pyöritetään kämmenpohjassa, veitsellä viipaloidaan vaakasuuntaisesti "kiekkoja" sipulista ja juurituppo mahdollisimman tyystin vuollaan sipulipilkkeiksi.
        • Ennen vaihetta 1 naattituppo poikki ja juuritupon tyven ympäri tehdään pintaviilto, sitten kaksi vierekkäistä pintaviiltoa, jotta saadaan kapeahko suikale kuorta pois, minkä jälkeen loppu kuori lähtee siististi irti.
    • ruoka-ainekset kannattaa valmistaa kypsymisjärjestyksessä, hitaimmin kypsyvä ensin. Pilkotaan raaka-aine tasakokoisiksi paloiksi kattilaan kiehuvaan veteen ja ainesosan pehmetessä nostetaan vedestä hautumaan. Pilkotaan seuraava raaka-aine samaan kiehutusveteen. Kaikki komponentit saadaan tällä tavoin vaikka torniin pinoten kulhoissaan hautuen kypsymään juuri oikealle kypsyysasteelle eli "valmistumaan samalla hetkellä kun ruokailijat istahtavat pöytään".
    • kulhoista kukin ruokailija yhdistelee itse mieleisensä keiton.
    • maustettu liemi sijoitetaan liha-, kala-, kana- yms. pilaantumisen kannalta kriittisimmän komponentin yhteyteen. Neste säilyy parhaiten, koska se on helpoin varastoida hapettomaan tilaan, vaikkapa minigrip-pussiin taikka lasipurkkiin, jonka pintaan esimerkiksi ruokalusikallinen neutraalinhajuista kookosöljyä tai vaikka tuorekelmun palanen. Tai sitten vain täyttää purkin piripintaan, esimerkiksi lisäämällä pintaan varovasti lusikan pintaan kaataen ohuehkon faasin kokkaamisen yhteydessä kiehutettua vettä ja sitten painaa kannen paikoilleen, jolloin ylimääräinen vesi valuu yli (kiehutettu vesi on hapetonta).
    • ajan säästämiseksi: eräs sitrushedelmien ilmassakuorintatapa.
      • esivalmisteluna leikataan kaksi pitkittäistä viiltoa kuoreen, joiden viiltojen päistä viilletään "napapiirit".
      • Kuorimisvaiheessa irrotetaan "napapiirit" ja niitä yhdistävä kannas. Sitten peukalolla pyöräytetään loput kuoret irti.
    • ajan säästämiseksi: eräs siemenkotahedelmien ilmassakuorintatapa.
      • Esivalmisteluna leikataan pyörivällä liikkeellä "päiväntasaajan" kohdalta suunnilleen siemenkodan syvyydelle tässä tapauksessa omena puoliksi. Voidaan jo tässä vaiheessa pyöräyttää hedelmä kahteen puolikkaaseen (jotta osataan kohdistaa viillot siemenkotiin, mutta tämä ei välttämätöntä). Sitten tehdään kunkin siemenkodan pinnan syvyydelle ulottuvat pitkittäissuuntaiset viillot.
      • Jatkettaessa kuorimista naksautetaan pala palalta irti ja varovasti viilletään kota sekä tyvikuori irti. Viiltoliikettä voidaan jatkaa viiltäen samalla loputkin kuoret irti palasen "poskipuolelta".
    • banaanien osakuorintamenetelmä. Esimerkiksi mikäli banaania käytetään vain höysteenä jossain, vaikkapa viilissä, tai jakaa yksi banaani usean suuhun, jolloin koko banaania ei syödä yhdellä hotkaisulla.
      • esivalmisteluna voidaan esimerkiksi riveittäin osittaa taikka koko banaaniterttu purkaa. Sitten veitsellä leikataan esimerkiksi kolme puolen sentin syvyistä viiltoa baanaaninkuoren koveraan kylkeen/"sisäsyrjään". Nyt banaanista voidaan yksi kerrallaan taittaen siististi katkaista esimerkiksi neljä palasta.
  15. ateriaelementit
    • kotona valmistettavat kastikkeet ja uunipadat kuten keittopohjatkin koostuvat yleensä tietyistä samoista elementeistä. Samasta aihiosta saa yleensä kastikkeen, padan tai keiton.
      • proteiini (liha, kala, kana, GMO-vapaa soijavalmiste, papu, herne, pähkinä, sieni jne.)
        • yleensä kannattaa aloittaa tällä jotta yllettäisiin hygieniapassin tasolle. Jos iso erä täytyisi kerralla paistaa/uunissa kypsentää, saattaa olla järkevää ensin keittää. Keittämällä saa lihatkin samalla irti luista.
      • kastikemassa (esimerkiksi maitotuotteet, tomaattisose, soseutetut tuorekasvikset, pesto, fonduetahna tai liemikuutio)
        • lisäämisen ajankohta (eli kauanko kiehuu/muhii) vaikuttaa makuun
        • osa hapanmaitotuotteista saostuu, osa heroittuu
        • maitotuotteen kotona hapattaminen saattaa antaa laadukkaamman ja myöskin edullisemman tuotteen kuin mitä kauppa pystyy tarjoamaan.
        • soseutettujen kasvisten ja yrttien lisääminen kastikkeeseen on tavanomainen afrikkalainen tapa, soseutus tuo esiin "kielen päälle" ainesten kaikki aromit mahdollisimman intensiivisesti, mistä syystä "etninen maku" ruokaan.
      • suuruste (esimerkiksi paistettu vehnäjauho tai tärkkelys, valkuaiset ja/tai keltuaiset)
        • kannattaa valmistaa kastikemassan paksuiseksi tahnaksi/liemeksi erillisessä kupissa ennen lisäämistä)
      • kasvis (kuten paprika, sipuli, porkkana)
        • huom. kypsennysajan vaikutus makuun
      • mausteet (kuten suola, tuoreyrtit)
        • huom. kypsennysajan vaikutus makuun
      • michelin-kikat (kuten sitruunamehutilkka, maustevoipallot, tuorekastikkeet, rehukoristeet jne lautaskohtaiset hienostelut)
    • hiilarielementit kuten peruna, riisi, pasta imevät aromeita sisäänsä, siksi niitä ei kannata yhdistää etukäteen liemeen. Kypsennettyjen hiilarielementtien kunto myös heikkenee äkkiempää, minkä vuoksi niitä ei kannata kauaa säilytellä kypsennettynä.
      • jos kerran lähtee keittämään pastaa, kannattaa samalla kertaa valmistaa täysi kattilallinen. #*** Kypsät, pastat saa säilymään irtonaisina ja maultaan tuoreena jääkaapissa, kun sekoittaa lorauksen (hajutonta ja mautonta) MCT-öljyä pian kiehutusveden valutuksen jälkeen.
        • tutkimusten mukaan kypsennetyt ja jäähdytetyt hiilihydraattiruoat sisältävät enemmän nk. imeytymättömiä hiilihydraatteja, eli käytännöllisesti katsoen kuituja, jolloin toisin sanoen jäähdyttämisen jälkeen mm. pastan energiasisältö on alentunut, mistä on se haitta, ettei energiaa imeydy elimistöön niin paljoa, mutta toisaalta sellainen hyöty, että verensokerit eivät aterioidessa vaihtele niin nopeasti.
      • kuivapastan pystyy kypsentämään mikrossakin, esimerkiksi jättämällä pasta puhtaaseen veteen likoon 12 tunniksi, sitten kiehauttamalla pariin kertaan mikrossa. Pastan kosteustaso pysyy stabiilina, vaikka se jäisi hieman pidemmäksikin aikaa vesilikoon.
      • riisin vesiliossa kannattaa huomioida bacillus cereus -bakteerin mahdollisuus. Kyseinen pöpö desinfioituu esimerkiksi paistaen kuivariisiä 125-celsiuasteessa 5 minuuttia, vaikkapa iso riisimäärä kerralla uunissa.
  16. tiskien tiskaaminen "pelkällä kuravedellä"
    • tiskiharjalla esipuhdistettujen tiskien pääpesu pyyhkimällä ne saipuoimattomaan haaleaan veteen esikostutetulla mikrokuituliinalla. Jälkihuuhtelu esimerkiksi taikinakulhossa (vähäinen vedentarve)
  17. portable-käyttövesikaivo (esimerkiksi saippuattoman likaveden kierrätys takaisin juomavedeksi)
    • ämpäri, jonka sisään kiinnitetään esimerkiksi silikonilla ämpäriä matalampilaitainen kulho, kuten taikinakulho. Tämän kulhon laidan yli asetetaan (ämpärin pohjasta kulhon pohjalle ulottuva) tekstiili, kuten mikrokuituliina.
    • nyt kun ulompaan ämpäriin lisätään kuravettä, sisempään kulhoon alkaa mikrokuidun kautta kapillaarisesti "vuotaa" esipuhdistunutta vettä.
    • esipuhdistetun veden suodattamiseksi juomaveden puhtaustasolle on olemassa monia erilaisia helppotoimisia armeija- ja retkeilykäyttöön suunniteltuja laitteistoja, kuten life-straw (ja vastaava "vesileiliversiona"), joiden osmoosipuhdistuskalvoilla voidaan suodattaa jopa viruksia.
      • mikrobien määrät likaisessa tiskivedessä alkaa lämpimässä muutaman tunnin seisoessaan kuitenkin kohota ja alkaa tuottaa "ruokamyrkytyskemikaaleja" veteen, jollainen vesi sivumakuineen ei kelvanne enää juotavaksi, tosin muunlaiseksi käyttövedeksi edelleen. Paitsi tämän estämiseksi, niin yhtälailla tiettyjen rasvalaatujen esisuodattumiseksi paremmin kannattaa likavesi jäähdyttää esimerkiksi jääkaapissa ennen sen esisuodattamista.
  18. mikäli ruokapula on jatkuvaa, todennäköisesti kannattaa suosia nk. 12 tunnin pätkäpaastoamista. Tällöin elimistö parissa vuorokaudessa mukautuu ateriointirytmiin, jossa se siirtyy ketoositilaan osan ajasta, eikä maha kurni. Ketoositilassa elimistön solutason aineenvaihdunta on toisenlaista, mahdollistaen mm. elinkudosten korjaantumisen tavoilla, jotka eivät realisoidu normaalin glukoosiaineenvaihdunnan aikana. 12 tunnin pätkäpaastosta on siis lisähyötyä, terveysvaikutuksia.
    • Ketoositila kytkeytyy helposti pois päältä, jopa laimeaa teetä juomalla, mutta puhdas vesi tai hiilihapollinen kivennäisvesi ei aiheuta triggeroitumista.
    • hiilihappovesi poistaa näläntunnetta ja näin vaimentaa näläntunnetta 12 tunnin pätkäpaaston alkutunteina.
  19. mini-tiskikone pikkutiskeille
    • tiskien asettaminen esimerkiksi taikinakulhoon ja täyttö pesuvedellä esi-likoamaan.
    • esiliotusveden sekoittaminen sauvasekoittimella (kulhon pohjaa vasten asettaen), tyhjääminen ja täyttö mahdollisesti kuumennetulla ja mahdollisesti saippuapitoisella tiskivedellä. Sekoittaminen. Sen tyhjääminen; huuhteluvesitäyttö; sekoittaminen; tyhjääminen; kuivaksi valutus; valumavesien tyhjääminen, puhtaiden tiskien tyhjääminen takaisin astiakaappeihinsa.
  20. ämpäritiskattavat posliiniastiat
    • valitse astiamalli, joka pinotessa asettuu väljästi alapuolisen astian pohjaa, ei kylkiä vasten ja käännä astian pohja näkyviin ja hio pöytää vasten asettuvaan kehään leveitä aukkoja tasaisin välein. Nyt kun tällaiset astiat asetellaan pinoon, pesuvesi pääsee virtaamaan kaikilla pinnoilla, jolloin astiat peseytyvät pinottunakin.
  21. kylmiöhuoneen tai -kaapiston tai poistoilmalämpöpumpun tai ilmalämpöpumpun tai ilmankosteudenkerääjän modulointi puhkaisemalla jääkaapin kylkeen kiertoilman tulo- ja menoaukko (jääkaapin sisätilan ylä- ja alareunaan, tai -pintaan) säädettävin sulkuventtiilein.
    • esimerkiksi uretaanisukkaeristetyn putkituksen veto jääkaapista kohteeseen (alempi putki lattiatason kautta, jotta passiivinen kierto jääkaapin kautta tehostuu)
    • prosessin lämpöenergia (~sähkön ottoteho) siirtyy kokonaisuudessaan huoneilman lämmöksi. Maksimi-suorituskyky on se mikä on jääkaapin ollessa käynnissä.
      • muina aikoina jääkaapin tavanomainen käyttö tukkimalla läpimenoreiät esimerkiksi villalla tai solumuovieristeellä ja pyöreillä alumiiniteipinpalasilla sisäpinnassa.
  22. tarvikkeiden kulumisen ennaltaehkäiseminen
    • ulkomaalipintojen pesu sekä niitä vasten hipovien oksien katkominen
      • pöly kerryttää humusta, joka kerryttää kasvustoa, joka vaurioittaa kaalipintaa sekä siirtää kosteutta ilmasta maalin läpi materiaalin sisään.
    • vaatteiden ja muiden tekstiilien likaantumisen ehkäisy pesemällä iho paremmin;
    • vaatteiden kulumisen ehkäisy
      • varmistusompelemalla tavanomaisesti ratkeavat saumakohdat,
      • karkottamalla koit yms. huoneistosta ja/tai minigrippussittamalla/laatikoimalla vaatteet hyllyillä,
      • pesemällä vaatteet hellävaraisilla pesuohjelmilla (vaatteita myllyttävien pesuohjelmien sijaan)
      • kuivaamalla vaatteet narulla, telineessä, henkarilla tai tasolla (kourakaupalla kuitua puhtaista vaatteista irrottavan rumpukuivaamisen sijaan)
    • käsittelemällä huoneistossa olevia "katselupintoja" kuten silmälasit, kännykät, tabletit, TV:n ja tietokoneen näytöt, kromiset ovienkahvat ja vesihanat, posliinipinnat, peilit, ikkunoiden sisälasit, kiiltävät maalipinnat (esim kodinkoneiden pintoja) jne. paikallisesti autojen nanopinnoitteella.
      • myrkytön keraaminen liukas polymeerikalvo suojaa materiaalipintoja naarmuilta ja mikroskooppiselta lialta, pidentää visuaalista käyttöikää.
      • levitys esimerkiksi lateksisormikkaan avulla: sormenpää pesuaineessa kastaen, sitten sillä kiillotettava pinta kastellen, lopuksi mikrokuituliinalla kuivaksi pyyhkäisten ja liukkaaksi kiillottaen
      • huom. käsiteltyyn pintaan ei sen jälkeen enää tartu teipit eivätkä välttämättä hyönteisetkään pysty niillä kävelemään.
    • saranoiden ja muiden liikkuvien osien öljyäminen asianmukaisesti (mm. silikoilla, öljysuihkeella, voiteluöljyllä, vaseliinilla tms) ja vapaan liikkuvuuden varmistaminen
      • esimerkiksi repsottavien ikkunoiden ja ovien saranoiden kuluneet ruuvinreiät voi tulitikuin liimatikuttaa tai porata ja puutapittaa, jolloin saranan saa oikaistuksi.
      • karmeihin ahtaasti sopivia ovia taikka karmeja voi olla varaa höylätä, hioa tai sahata väljemmiksi
        • sahalla väljistäminen onnistuu tiukentamalla ensin klossipalan eli uhripalan eli esimerkiksi laudan sahalla madallettavaa pintaa vasten, sitten joko ohuella käsisahalla tai sitten esimerkiksi värisevän monitoimikoneen sahalla sahataan väli sahanterän leveyden verran auki.
    • kiinnittämällä huomiota tuotteiden pintamateriaalien ja tekstiilien laatuun ja huollettavuuteen ennen ostopäätöksiä.
  23. vaatteiden pikaviikkaustekniikat
    • tasapaksut pinot (jolloin esimerkiksi pystyy pinota paksumpiin pakkoihin, jotka eivät kaadu kumoon ja vaatteita mahtuu esimerkiksi laatikkoon tiiviimmin ja enemmän)
    • irtoreunat piilossa, siisti symmetrinen ulkonäkö
    • viikkaukset tehdään kokonaan ilmassa, yksinkertaisin liikkein, äkkiä, vaikka pimeässä.
    • samalla tavoin viikattujen vaatteiden soveltuvuutta on nopea arvioida.
    • vaatteiden käsittely on aika aikaekstensiivistä, joten siinä on iso ajansäästöpotentiaali.
    • eräät viikkaustavat: paita, housut, sukat, alushousut.
      • paita voi olla pitkä- tai lyhythiainen alus- tai päällyspaita ehdotetulla viikkaustavalla. tavoitteena on saada rintamus keskeisesti ja sileänä näkyviin. Kohdan 1 ja 2 välinen "jonglööriheilautus" tehdään kiristämällä kohdista A ja B, jotka samalla pyöräytetään vaakatasoon ja heti perään taitetaan yhteen niin, että puolenvälin taitos on oikean käden kyynärtaipeen kohdalla, jolloin se taittuu suoraksi linjaksi. Kohdan 4 ja 5 välinen hihojen haitarilaskos tehdään oikean kämmenen nostoliikkeellä. Oikea kämmen jätetään laskoksen väliin, koska kohdassa 6 ja 7 kolmasosa paidan molemmilta sivuilta laskostetaan keskelle kääntämällä ensin vasen kämmen oikean kämmenen päälle, sitten oikea kämmen vasemman kämmenen päälle.
      • housujen takataskuissa on yleensä kuviointia, josta erottaa housut toisistaan. Tavoitteena on jättää takatasku näkyviin. Kohdassa 3 tehdään 2/3 taitos, jotta housujen etutaskujen pussien aiheuttama paksuuntuma ja housunlahkeet eivät laskostuisi päällekkäin. Aihio pyyhkäistään kädellä sileäksi, koska seuraavaksi, kohdissa 4 ja 5 tehdään "jonglööriheilautus", jossa ensin muodostuu lahkeisiin taitos, sitten nivushaaran korkeudelle toinen taitos.
      • ehdotetussa sukkien taittelutavassa sukat kohdissa 3 ja 3 "rullataan sormirivistön ympäri" kahdesti laskostaen, rullaamisen voi tehdä kummin päin kätevämpi. Kaksi laskosta tarvitaan, jotta kohdissa 5 ja 6 näkyvistä sukkien resoreista vedettäessä sukat palautuvat auki oikeinpäin.
      • alusvaatteet laskostetaan ja rullataan vyötärökuminauhan ympäri niin päin, että takapuolen kangas jää pintaan. Kohdissa 4 ja 5 venytetään rullatessa kevyesti kangasta vasemman käden sormilla, jotta rullasta tulee kiinteämpi. Lopuksi kohdissa 6 ja 7 pötköä taivutetaan molempiin suuntiin, jolloin rullattuna vastakkain olevien kangaspintojen kuidut tarrautuvat toisiinsa, jotta tämä paketti pysyisi paremmin rullalla.
  24. kestävien tekstiilien valmistustaidot alusta lähtien
    • tekstiilien tuotanto maailmassa saattaa olla sen verran muutamiin tuottajiin keskittynyttä, että poikkeusoloissa niiden saatavuus saattaa tökkiä. Sitä tärkeämpiä itse punotut, kudotut, neulotut tekstiilit ovat. Niitä ei välttämättä kannatakkaan kutoa vaatteiksi, vaan tekstiiliraaka-aineeksi. Esimerkiksi lieriönmuotoisen tekstiiliaihion valmistamisessa kutoen tai virkaten ei vaadi esimerkiksi silmukoiden määrien laskemista.
      • Lieriöaihiosta voidaan sitten ommella esimerkiksi sarjan pitkähiaisia paitoja
    • kulutuskestävyyden parantamiseksi kannattaa käyttää vahvikekuiduilla seostettuja lankoja. Lisäksi kulutuskestävyyttä voi parantaa myös tekemällä tekstiiliaihioon ompelukoneella tai harsimisompeleella poikittaisia ripstop -ompeleita.
      • Ompeleisiin kannattaa varmaan käyttää samaa materiaalia kuin tekstiilikin sekä jotain joustavampaa siksak-ommelta.
      • harsimisompeleelle saattaa löytyä virallisempikin nimitys, tarkoittaen sellaista käsin ommeltua saumaa, että ensin harsitaan sauma (pitemmillä pistoväleillä) molempiin suuntiin (pistovälin kummallakin puolella kangasta kulkee lanka). Sitten ommellaan tihein viistopistoin harsittujen lankojen takaa koukaten kummallakin puolella tekstiilejä. Tällainen ommel on linjakas, tiukka ja kireä, mutta kuroutumaton, vaikka tektiili itsessään olisi haurasta/harvaa. Ei välttämättä tarvita nuppineulojakaan avuksi ennen tekstiilipalasten yhteen harsimista. Harsimisommel soveltuu myös pienten reikien "kehräämiseen" umpeen. Kauempaa katsoen harsimisommeltu sauma näyttää ompelukoneella tehdyltä. Ompelu onnistuu myös käsikopelolla hankalissa kohteissa, kuten kengän sisälle.
    • olemassaolevia vaatteita kannattanee hyödyntää suoraan kaavoina.
    • perinteisistä langankehruumenetelmistä pystynee hieman mielikuvitusta käyttäen hiukan nykyaikaistamaan, kuten vaikkapa akkukäyttöinen-ruuvinväännin-värttinä.
  25. tavarankuljetuskapasiteetista huolehtiminen
    • sähköpotkulaudalla sekä polkupyörällä kuljettamiseen potentiaalinen kuljetustapa on vetovarrellinen matkalaukku.
      • pysyy sähköpotkulaudan päällä vakaasti, painopisteen pysyessä matalalla.
      • kaksi tällaista laukkua kiinnitettävissä polkupyörän tarakan sivuille, painopisteen pysyessä matalalla.
    • polkupyörään integroitava maitokärrymäinen sivuvaunu tai perävaunu
      • ohjattavuus pysyy hyvänä, vaikka sivuvaunun molemmin puolin olisi pyörät (pikalukitus polkupyörän runkoon), mikäli niiden nivelletty kiinnitys vakautetaan polkupyörän taka-akselin kanssa yhdensuuntaisesti ja samalle pystytasalle.
      • potentiaalisesti mahdollista apumoottoroida sivuvaunun jompi kumpi pyörä.
      • pikalukittava sivuvaunu tarjoaa mahdollisuuden kuljettaa useiden satojen kilojen lasteja polkupyörän avulla. Pyöräilyn leppoisuuden ylläpitämiseksi toisellekin puolelle polkypyörää kannattaa sijoittaa sivuvaunu. Tällöin itse polkupyörän sähköavusteisuus on käytännöllisin apumoottorointitapa.
      • Eräs mahdollinen ratkaisu "raskaan perävaunuyhdistelmän" polkupyörällä sähköavusteisesti kuljettamiselle saattaisi olla olisi sähköavusteisen pyörän taka-akselin ankkurointikohdan vasemmalle sivustalle poikittain ankkuroitu auton pallopäinen vetokoukku (vetokoukun korkeudelle). Peräkärryn puomin poikittainen lisäpuomi siten, että vedettäessä kärryä soratien oikeanpuoleisessa rengasurassa polkupyörällä ajaen, kärry kulkee moottoriajoneuvon normaalissa oikeanpuoleisessa ajourassa, tosiasiallinen puomi pyöräilijän vieressä.
        • Tällainen (jäykistetty) sivuttaiskiinnitys ei "kankea polkupyörää kumoon", vaan polkupyörää sivusuunnassa vääntävä momentti rajoittuu peräkoukun pallopään etäisyyteen polkupyörän painopisteeltä.
        • kaatumisen varalta alkuperäisessä puomissa pehmustetta sekä kyseisen puomin keskilinjalla esim. 10 cm korkeudelle ulottuva peräkärryä jarruttava kampa tai kumitassu.
        • autolla sekä mönkijällä vedettävät laitteet periaatteessa käytettävissä.
      • kolmantena ratkaisutapana taka-akselin tuntumaan nivelletty tavanomainen polkupyörän tavarankuljetuskärry, jonka pohjalevyn alapuolella takana vastaavanlaisen nivelen kiinnittämismahdollisuus.
        • mahdollisuus koota pitkähkö juna, joka ei oio mutkia.
        • kaatuessa pyörällä, perävaunut rymähtelevät siksakkiin tai matomaiseksi letkaksi polkupyörän kanssa, perässä on kuitenkin jokseenkin paljon massaa.
      • neljäntenä riksa.
      • Todennäköisesti käytännöllisin ja käyttöturvallisin olisi polkupyörän taka-akselin vasemmalle puolelle nivelkiinnitetty metrinen tangonpätkä, joka normaalissa pyöräilyssä on käännettynä pystyyn tai vaakaan, ja vetoajossa ankkuroidaan kärryn puomiin poikittain taikka vinottain. Vaikka molemmin puolin polkupyörän taka-akselia, kahden aivan tavanomaisen maitokärryn vetoon vierekkäin (tangot kiinnitetään esimerkiksi pujottamalla ne maitokärryjen etureunan päistään avoimien vaakaputkien sisään taikka vaakaputkien eteen hitsattujen holkkien sisään, joissa molemmissa holkeissa esimerkiksi ruuvikiristeinen salpaus.
        • keskeisin riski, että koska maitokärryjen etureuna on lähellä maitojärryjen renkaiden akselia, äkkijarrutettaessa polkupyörällä, molemmat kärryt pyörähtävät polkupyörän etusivuille kärryjen etulaidat pyörää vasten. Jos taas kärryt ovat pitkänomaisemmat, tällaista pyörähtämisreaktiota ei tapahdu. Kaaduttaessa pitkänomaisten maitokärryjen omat tukijalat (edessä ja takana) vastaavat maahan. Maitokärryjen pituutta suunnitellessa kannattaa valita vähintään sen verran pitkä kärry, että poikkisuuntaisten vetotankojen irrottaminen ja pujottaminen holkeista onnistuu helpolla kärryjen pyöräyttämisliikkeellä. Kiinnittämisen ja irrottamisen kätevöittämiseksi kannattaa holkit asentaa kärryn työntelytangon puolelle eli takalaidan runkoputken kylkeen.
          • maitokärryt ovat tällöin etupainoisia ja riippuen kuorman jakautumisesta sivusuunnassa, jarrutettaessa kärryjen uloimmaiset tukitassut osuvat maahan. Jotta tällaisella kärry-yhdistelmällä pystyisi "pakittaa", kärryjen takareuojen kytkeminen molemmista päistään vaakasuunnassa nivelletyllä pyörän taka-akselin pituisella tangolla toisiinsa. Tällainen nivellys, mikäli välys on vähäinen, periaatteessa jäykistäisi kärryjen etureunat sattumasta maahan äkkijarrutettaessa, mutta häiritsee epätasaisessa maastossa ajellessa.
      • kuudes vaihtoehto olisi myöskin kaksi vierekkäistä kottikärryä, joiden kahvatankojen päissä on laakeroidut holkit poikittaiselle tangolle. Kyseisen tangon keskikohdassa on (vaakatasoisin akselein) kaksoisnivelletty liitospala, joka kytketään polkupyörän tarakkaan. Pakittamisen kätevöittämiseksi (jotteivät renkaat ala erkaantua toisistaan) kottikärryt voidaan kytkeä toisiinsa keskirenkaiden metallirunkojen väliin sidotulla köydellä, mutta poikittaistangon ollessa jäykkä, pakitus onnistuu ketterästi ilman lisäosiakin.
        • tällainen systeemi kulkisi hallitusti huomattavan epätasaisillakin sekä upottavilla pinnoilla, esimerkiksi metsäpolulla. Ankkurointipisteen ollessa polkupyörän taka-akselia korkeammalla ja lastin painopisteen lähellä renkaita, ajotuntumassa (ajotasapainon pysyminen, hidastuvuus sivukallistaessa pyörää, lapsen kuljettamisen takaistuimella kaltainen tuntuma) on havaittava ero, johon tottuu. Lastikärryt eivät kallistu sisäkurvin puolelle käännyttäessä, jolloin, kottikärry-yhdistelmän pyörien ollessa keskemmällä, lasti periaatteessa kaatuu kurvissa helpommin. Kapeampi "akselileveys" toisaalta mahdollistaa kapeammilla poluilla ajelut. Ulkokurvikallistumisten välttämiseksi voisi poikittaistangon ympärillä tarakan runkoputkien yläpuolella olla sopivanpaksuinen silikonikaulus {paksuus eli kallistuvuus sellainen, että se mahdollistaisi täyden lastin polkupyöräkuljettamisen mahdollisimman vinolla pinnalla eli ts. vasta lastin painopisteen ollessa renkaan kitkapinnan tasalla, silikonihelma alkaa elastisesti tukeutua tarakan reunaan}. Kottikärry-yhdistelmä lisäksi oikoo käännöksissä hieman tavallista enemmän, koska polkupyörän tarakka "ylikääntää" sitä, mutta tähänkin tottuu nopeasti. Kottikärrynpyörän apumoottorointikin kumin pinnasta on periaatteessa yksinkertainen ratkaisu; hyödyllinen esimerkiksi metsäpolkuja pitkin oikoessa sekä kottikärryjen tavanomaisessa käytössä kävellen.
        • Kuudennen kuormankuljetusmenetelmän yksinkertaisuus {yksi tanko nivel-istukoineen}, käytännöllisyys {muunnostoimenpiteen helppous} ja funktionaalisuus {kohtuullisen ajotuntuman säilyminen, kulkevuus erilaisissa maastoissa, pakiteltavuus, ajoturvallisuus} tekee siitä varsin mielekkään ratkaisuvaihtoehdon.
    • talvisin vedettävä pulkka, kesäisin esimerkiksi lastenrattaiden runkoon kiinnitettävät kuljetuslaatikot.
    • mm. Haltin putkirinkan olkahihnojen etupuolelle - miksei ruoraan runkoputkeenkin - saa kiinnitettyä esimerkiksi alumiinista valmistetun eturipustimen, joihin ripustaa esimerkiksi reppua tai kassia.
      • kuorman painopisteen ollessa keskeisesti hartioilla, selästään, nilkoistaan ja polvistaan terve mies-/naispuolinen vaeltaja pystyy yleensä kuljettamaan noin puolen omasta painostaan suuruista kuormaa mukanaan tällaisessa kantolaitteessa pitkiäkin etäisyyksiä, kunhan katsoo mihin astuu, koska nivelet, etenkin polvet, ovat tällöin kuitenkin lujilla. Hartialihakset tottuvat raskaan kuorman kantamiseen muutamassa päivässä, mutta tietysti saattavat särkeä ensin, kunnes oppivat pysymään rentoina.
    • yksinkertaisen pikakantolaitteen saa rakennettua kytkemällä esimerkiksi puutikun avulla tai klipsikoukulla kaksi muovipussia kahvalenkeistään toisiinsa ja nostamalla olapäälle.
    • yksinkertaisen etukantolaitteen vaikkapa lisärepun kantamiseksi tai pikkulapsen kuljetusistuimeksi saa rakennettua pujottamalla koiran kaulapannan kaltainen vyölenkki toisen käden kyynärtaipeeseen, johon sitten sujauttaa toisen käden roikkumaan (ranteen).
    • polttoainepuskurivarastot (esimerkiksi Jerry-kanisterit)
      • alkuinvestoinnin jälkeen maksuton hyötypotentiaali
        • esimerkiksi mikäli ajoittamalla 40 litran polttoainetankkauksen myöhemmälle täyttämällä 20 litraa kanisterista säästäisi 10 snt/ltr, kertyy säästöä 6 eur/tankkauskerta.
    • polttoainetaloudellisuuden parantaminen
      • oikeat rengaspaineet
      • vierintävastukseltaan alhaisten kumien valinta.
      • taloudellinen ajotapa
      • optimaaliset ajonopeudet
      • autojonoissa, joiden keulassa raskas ajoneuvo, ajaminen.
      • ajoneuvon virtaviivaisuus
        • mm. auton pohjan levyttäminen virtaviivaisemmaksi
      • moottorioptimointi vähemmän kuluttavaksi.
      • hyötyajojen yhdistäminen
        • esimerkiksi muistivihkon avulla hoitamista odottavien asioiden ajojen järkeistäminen
      • tarpeettoman tarvikekuorman poistaminen kyydistä
      • suksiboksin korvaaminen ajoneuvon sisäisellä "hattuhyllyllä"/ kattokiinnityskoukuilla
      • auton ylläpito moottorin sekä ulkonäön osalta hyvässä kunnossa.
        • mm. ruostumisenalkuihin puuttuminen
        • pohjan kiveniskemiltä suojaaminen esimerkiksi pohjamassalla
        • lasi- ja peilipintojen erikoispinnoittaminen naarmuuntumisen ehkäisemiseksi.
  26. jätehuolto poikkeuksellisena aikana
    • jätteiden keräämisresurssit hyvin herkästi alittavat niiden muodostumisvauhdin, jolloin roskalaatikot alkavat pullistella. Tällöin todennäköisesti (hitaalla sytytyksellä) taajamissa järjestetään ylimääräisiä jätelavoja yhteiskäyttöön.
    • biojätteiden kuivaaminen polttamista varten
      • kun biojätteisiin ei laiteta suolapitoisia jätteitä, niitä voi kuivata ja polttaa. Kuivaaminen onnistuu esimerkiksi imuilmanvaihdolla (kuten mikroilmanvaihto tai normaali poistoilmaventtiili) varustetussa kaapissa, kun jäteastian alareunan kylkiin (jotta liemet eivät vuoda pois) tai pohjaan tehdään tarpeeksi ilmankiertoreikiä ja astian sisälle asetetaan ritilä, jonka päälle serlanpalanen. Kun astian kanteen tai peiteläppään kiinnitetään pitkähkö putkenpätkä ylöspäin, astiaan muodostuu kompostoituessaan lämpeneviä jätteitä kuivattava passiivinen ilmankierto.
      • kenties kannattaa laittaa verkon päälle tavallinen muovikassi, jonka alareunaan on tehty reikiä ja pohjalle laitettu esimerkiksi suikaloituja sanomalehdenriekaleita.
    • jotkin jätteet kuten kahvin ja teen porot voi kaataa pönttöön tai huuhdella lavuaariin, mikä samalla puhdistaa saippuapinttymiä vesilukoista. Paperisia suodatinpusseja voi puhtaaksi huuhtaisten käyttää muutamaan kertaan uusiksi. Murukahvi tai 'aeropress'-kahvi ovat käteviä vaihtoehtoja.
      • asiakirjojen hävittäminen huuhtelemalla ne lavuaariin tai pönttöön on turvallisempi, koska periaatteessa paperisuikaleskannerilla pystyy vaivatta palauttamaan asiakirjat suikaleista. Kasteltua silppua/massaa ei pysty.
    • sanomalehtien ja aikakausilehtien paperimateriaali kannattaa kierrättää, mutta jos joutuu polttaa, kannattaa rullata ja esimerkiksi ampua niittipyssyllä kiinni, jolloin kalkkituhkaa kertyy vähemmän laariin.
  27. polttomoottoriauton adaptoiminen rakennuksen sähkö- ja lämpöenergian varavoimanlähteeksi
    • menetelmä kannattaa jalostaa niin käteväksi, että se on hyödynnettävissä myöskin tavanomaisessa kesämökin käytössä kesäisin.
      • mahdollisuus on joko jättää sähkö 12 VDC:ksi tai sitten muuntaa se 230 VAC. Molemmissa ratkaisuissa sähköä täytyy ensin johtaa ulos auton akulta paksuilla kaapeleilla. Seuraavassa ratkaisuehdotus tämän toteuttamiseksi turvallisesti.
        • auton kylkeen, kuten puskurin pintaan, kaksi suojaläpällistä 16A ulkopistorasiaa (huom: paripistorasiassa näiden pistokkeiden napoja ei tavallisesti pysty eriyttämään toisistaan). Toiseen pistorasiaan tuodaan akulta (sähkö-suojaputkessa) positiivinen ja toiseen pistorasiaan negatiivinen napa. Käytännössä tällöin molempien liitäntäjohtojen paksuudet tulee mitoittaa vähintään 16A * 3 = 48 ampeerille. Oheisen linkin taulukon perusteella käytännössä 10 mm2 tai 16 mm2 riittäisi. Sulakepidin plus-navan yhteyteen, sulakekoko on valittava pistorasian ja jatkojohtojen kapasiteetin mukaan eli 40 ampeerin sulake.
          • oheisessa tasasähköjärjestelmässä siis sekä pistorasian kaikki kolme napaa että invertterin tai muun pääteyksikön tulopuolen pistokkeen kaikki kolme napaa ovat rinnankytketyt. Tällöin kummankaan puolen liittäminen epähuomiossa normaaliin 230 VAC -vaihtovirtaan ei aiheuta kuin korkeintaan sulakkeen palamisen, ei vaaratilannetta.
        • edellisen linkin taulukon perusteella käynnissä olevan auton 14 V syöttöjännite antaa yht. 6 m jatkojohdoin (yht. 48 mm2) 30 A virralla noin 12 V käyttöjännitettä. 40A sulake palaisi vasta, kun laitteiden tehontarve aiheuttaa jännitteen aleneman (todennäköisesti alle kojeiden/invertterin minimi-käyttöjännitteen. Näin ollen sulake ei palaisi ensisijaisesti laitteiden paljoudesta johtuen, vaan laiteviasta tai oikosulusta, kuten kuuluu. Sulakekoko 40A näin ollen soveltuisi hyvin tällaiseen järjestelmään.
          • maksimi ottovirta 30-40 A ottoteholla 360-480 W. Tämä on sama mikä auton laturin tavanomainen latausteho tyhjäkäynnillä. Näin ollen auton akku ei vahongossa tyhjenisi auton ollessa pitkäaikaisestikin kytkettynä tällaiseen järjestelmään.
        • 230 VAC olisi helppokäyttöisempi (helpommin integroituva, funktionaalisempi) auto-varavirtajärjestelmä. Tällöin auton lisävalokytkennöissä hyödynnettävän releen taakse yksi isompi tai kolme pienempää siniaaltoinvertteriä ja niistä kustakin omat upotettavat pistorasiat esimerkiksi muovisen takapuskurin kylkeen.
          • Kolme valovirtapistoketta mielummin kuin kolmivaihevirtapistoke, koska mikäli sellainen laitetaan, ongelmaksi mahdollisesti tulee, että tällaisen kautta syötetään virtaa kiinteistön sähköverkon niihin osiin, joissa on kolmivaihevirtaa käyttäviä moottoreita kuten esimerkiksi isot työkoneet sekä vesi-ilmalämpöpumput. Niissä käämit palaa koska kolmivaihe ei ole synkronoitua. Valovirtapistokkeiden kautta kolmivaiheista virtaa on mahdollista eriyttää niihin osiin kiinteistön sähköverkkoa, joissa ei ole kolmivaihevirtamoottoreita, vaan sellaisia kolmivaihevirtalaitteita (mm. sähkökiuas sekä liesi), jotka eivät tarvitse synkronoitua virtaa.
          • Mikäli lisävalokytkentöjen relemoduulissa ei ole sulakepaikkaa, sellainen pää-sulakerasiamoduuli tietysti tarvitaan. Myöskin kullekin siniaaltoinvertterille kannattaa asettaa erilliset sulakerasiat, jotta kolmivaihevirtaa käytettäessä ei vahingossa pimenisi kerralla koko kiinteistö. Releen ohjausvirta tuodaan sellaisesta virtapiiristä autossa, joka on käynnissä ainoastaan moottorin käydessä, esimerkiksi ilmastointijärjestelmä, ja tällaisen releen taakse, invertterikohtaisten sulakerasioiden eteen, kytketään erillinen lisäakku.
            • Tämän lisäakun ansiosta varavirran hetkellistä tehoreserviä sekä ylipäänsä kWh-kapasiteettia on tarvittaessa enemmän käytettävissä. Enemmän tehoja tarvitsevien laitteiden, kuten liesi ja sähkökiuas, lämminvesivaraaja, käytön aikana kannattaa auto pitää käynnissä.
            • Lisäakun oma kapasiteetti on käytettävissä jatkuvasti, lisäakun tyhjetessä sen jälleenlataaminen voidaan aloittaa "lennosta" moottorin käynnistyksen jälkeen, jolloin laturin sekä käynnistysakun virta kytkeytyvät automaattisesti mukaan.
            • tyhjän lisäakun latautumisen maksimi ottovirtaa on syytä reguloida esimerkiksi vastuksella, mikäli releen pääsulake jatkuvasti palaa (yhdistetty virranotto laturista ja starttimoottorin akusta tyhjään lisäakkuun sekä kiinteistön tarpeisiin ylittää käytettävän releen koon).
            • auton 230 VAC -valovirtapistokkeista kiinteistön sähköverkkoon, joka ei ole valtakunnanverkkossa, (mm. jäätymis ja sulamisvaurioiden ennaltaestämiseksi välttämätöntä) varavirtaa on järkevintä tuoda sellaisten läpällisten pistokkeiden kautta, joiden sulakekoko on lähinnä invertterin maksimi antoa, sillä kyseinen sulake tietysti rajoittaa maksimi ottotehon.
              • pistoke, jota kautta virta syötetään, kannattaa pikkulasten takia pienellä ruuvilla, teipillä tai nippusiteellä kiinnittää pistorasian läppään. Jännitteiseen pistokkeeseen koskeminen aiheuttaa sähköpaimenesta tutun vaihtovirtasätkyn lisäksi oikosulun näiden metallitappien välille (18 mm välimatkalle), ja mahdollisesti tällaisen paikallisen kudosvaurion. Pikkulapsi sen sijaan saattaisi tarttua molemmin käsin pistokkeen metallitappeihin, mikä olisi hengenvaarallista. Jännitteellisen pistokkeen ankkuroiminen pistorasian läppään on turvallisuuden tasoltaan suunnilleen vastaava kuin nykyisten seinäpistorasioiden liitinteikien sisäiset suojaläpät, mistä syystä toteutus tässä kohdassa kuvatulla tavalla on periaatteessa soveltuva, vaikkakaan ei virallinen. tarvittava uros-uros -jatkojohtomoduulit kannattaa olla hyvin lyhyitä, esimerkiksi 10 cm pitkiä pätkiä. Nämä moduulit säilytetään lasten ulottumattomissa, kuten esimerkiksi asekaapissa.
      • rakennuksen matalapaineiseen kiertovesiputkistoon tarvitaan valitulle osuudelle (esim. lämminvesipatterien jakotukki) tulo- ja menopuolen rinnankytkentä Y-haaroin, joista lämmönkestävät letkut, joiden päissä naaras-pikaliittimet, joissa automaattiset sulkijat. Ei käsikäyttöisiä sulkuventtiilejä järjestelmään. Auton glykolikiertoiseen jäähdytysputkistoon (syylärille) tarvitaan syylärin putkistoon rinnankytkentä Y-haaraliittimin, joiden tyvessä voi suoraan olla vastaavat naaras-pikaliittimet automaattisin sulkijoin. Nämä liittimet suojassa/suojattuna likaantumiselta. Syylärin puolen virtauksen kuristinhana. Lisäksi tarvitaan esimerkiksi auton jäähdytysnesteen paluupuolelle suodatusseula, sillä rakennuksen kiertovesi voi olla vuosikymmeniä vanhaa ja sisältää ruostehiutaleita.
        • Letkut liittimineen ovat lepoasennossaan paineisia jäähdytysaineen tyhjentymisen letkuista välttämiseksi. Autossa vastaavasti. Rakennuksen letkut säilytetään pannuhuoneessa sisällä ja tuodaan läpimenoista auton luo. Kytketään auton lähtöihin (oikeinpäin esimerkiksi väri-indikaattoreiden perusteella) uros-uros -adapterien avulla, painaen rauhallisella nopeudella molemmat naarasliittimet adapteriin yhtäaikaa, jolloin automaattisista sulkimista matalapaineisemman puolen avautuessa ensin, adapteri täyttyy sekunnin murto-osassa nesteellä, jättämättä ilmakuplaa kumpaankaan putkistoon. Adapterissa sormilla tarttumista varten otepinta. Kierto käynnistetään kuristamalla syylärin kuristinruuvia.
        • Rakennuksen pääasiallisen kiertovesijärjestelmän ollessa pois päältä auton glykoli laimenee jakotukin osuuden kiertovedellä, säilyttäen kuitenkin lievän glykolipitoisuuden, sen ollessa päällä, laimenee lähes pelkäksi vedeksi. Rakennuksen puolella glykoli ei haittaa, vaan päin vastoin vähentää lämminvesikiertoputkiston korroosiokulumista (sekä sen, tosin epätodennäköistä, jäätymisputkirikon riskiä).
        • Irroitettaessa letkuja täytetään aluksi auton jäähdytinainesäiliö, sitten irrotetaan yksi kerrallaan kumpikin liitäntä aluksi rakennuksen puolelta adapteria, sitten auton puolelta. Adapterin avulla voidaan kiertovesi poistaa auton jäähdytysjärjestelmästä, jolloin järjestelmä ottaa jäähdytysnestettä säiliöstä lisää sen tilalle.
      • auton kuuma pakokaasu voidaan injektoida putken avulla rakennuksen alapuoliseen täyttömaahan, keskivaiheille rakennusta, lämmittämään rakennuksen pohjalaattaa, jolloin jäähtynyt jäännösilma poistuu mm. rakennusta kiertävän salaojaputkiston kautta. Pakokaasu voidaan myös tuoda esimerkiksi käyttövesipadan tai varaavan takan tai kamiinahellan palopesään taikka sisätiloihin varta vasten asennetun erillisen vaakatasoisen syylärilauhduttimen kautta (sisäilman passiivinen tai aktiivinen konvektiolämmitys) taikka lämpöätalteenottavan ilmanvaihtojärjestelmän poistoilmakanavaan taikka ilmalämpöpumpun ulkoyksikön taakse. Myöskin pakokaasun pneumaattista painetta eli liike-energiaa olisi periaatteessa mahdollista hyödyntää esimerkiksi imuilmanvaihdon/liesituulettimen/takkatuulettimen voimanlähteenä (mm. James Dysonin kehittämä bladeless fan -periaate).
        • siirrettäviä saavillisia vettä voi lämmittää lämmönvaihtimen, esimerkiksi pienen syylärilauhduttimen tai lämmönvaihdinkierukan avulla.
        • mahdollista on myöskin valuttaa virtaukseltaan kuristetun putken tai ylipäänsä ohuen putken kautta lämmitettävä vesi ylemmän korkeusaseman saavista alempaan pakokaasun virtausputken kautta koukaten. Lapon avulla, (kun vettä täynnä olevan putken sekä ylä- että alapää on lähtötilanteessa vesirajan alapuolella, äärimmäisen hidaskin virtaus onnistuu lapon katkeamatta).
          1. vesitiiviin alumiinipintaisen eristekulhon vesisaavin mittoihin valmistaminen onnistuu esimerkiksi seuraavalla menetelmällä. Tarvitaan alumiinipintaista XPS-eristettä, tuorekelmua, alumiiniteippiä sekä narua, pistooliuretaania sekä vesitiivistä ankkurointimassaa. Ja muovinen vesisaavi, mattoveitsenterä, viivotin/linjain sekä ruokaöljyä.
          2. aluksi pyörittele tuorekelmua useita kerroksia saavin ympärille melko tiukasti. Tasaa kelmun ylä- ja alareunat siististi saavin reunojen kanssa. Leikkaa kelmutus kohtisuoraan katki saavin ympäriltä.
          3. taita tämä viuhkanmuotoinen kelmusapluuna puoliksi (viuhkan puolet vastakkain) ja nämä puolet taas puoliksi vastakkain ja edelleen, kunnes taitoslinjojen etäisyys toisistaan on noin 5-10 cm.
          4. aseta sapluuna foliopintaisen XPS-eristeen pintaan ja hahmottele reunat sekä kohtisuorien taitoslinjojen paikat. Katki leikatut reunat kannattaa jättää pari senttiä sapluunaa leveämmiksi, kaarevat ylä- ja alareunat vähintään XPS-levyn paksuuden verran ulommiksi.
          5. viilletään toiselta puolen XPS-paneelia mattoveitsellä noin puoleen syvyyteen XPS-paneelia taitoslinjoista ja naksutellaan viillokset ehjän foliopinnan varaan.
          6. pyöräytetään aihio saavin ympärille keskeisesti eli lyhennetään sopivan pituiseksi eristemäisen kulhon ympärysmitta. Sidotaan narulla tukevasti paikalleen.
          7. käännetään tämä kulhoaihio ylösalaisin ja öljytään ämpärin pohjan kehä sekä vastaava XPS-paneelin folion näkyvä sisäkehä. Varoen suttaamasta öljyllä muuta aihiota. Uretanoidaan kohtisuoraan viilletyt raollaan olevat kyljen saumavälit pistooliuretaanilla umpeen, sotkematta XPS:n viilletyn puolen foliosoiroja, sekä rengasmainen uretaanidonitsi öljyttyjä pintoja vastaan.
          8. siistitään kylkiviiltojen uretaanitäytöt foliopinnan tasalle ja suojataan nämä uretaaniraidat folioteipillä. Irrotetaan uretaanidonitsi ja valmistetaan reunaleikkauksiltaan identtinen XPS-eristekiekko. Putsataan öljynjämät.
          9. istutetaan tämä eristekiekko eristekulhon pohjaan varmistaen, että saavin pohja vastaa siihen, eikä vedellä täytettynä saavi jäisi pelkistä reunoista kantamaan. Paikoillaan olevan kiekon pohjan myötäisesti viilletään mettoveitsellä kulhon sisäpuolinen (öljytty) alumiinipinta poikki ja poistetaan tulevan ankkurointimassattavan liimasauman vastainen foliosoiro.
          10. liimataan ankkurointimassalla kulhon pohja sekä viuhka-aihion kylkisauma umpeen, jotka liimasten kuivettua tasataan pintojen tasalle ja suojataan alumiinifolioteipillä.
          11. mikäli on tarkoitus hyödyntää eristekulhoa saavina ilman sisäpuolista muovisaavia, kieritellään rautalangasta rengasmainen vyyhti sekä ylä- että alapintaan kylkipintaa, jotka painetaan/upotetaan XPS-eristemateriaalin sisään pistooliuretaanilla upotusroilo täyttäen ja sen jähmetyttyä pinnat tasaten ja alumiiniteipinpätkin nämä ylä- ja alapäätypinnat moninkertaisesti suojaten.
  28. potentiaalisen viljelymaan lisäpinta-ala sekä ravinteiden karkaamisen ehkäiseminen
    • pintaojien muuntaminen salaojiksi
      • salaojitus ei estä vesiliukoisten ravinteiden pois valumista, mutta merkittävästi pienentää sitä, jopa kymmenesosaan.
        • mitä syvemmälle upotettu salaoja, sen paremmin esimerkiksi fosforia sitoutuu maannoksen mineraaleihin
      • salaojitus mahdollistaa avo-ojan pinta-alan ottamisen viljelykäyttöön
      • teoriassa jopa (kalattomia) puroja ja pieniä jokia olisi mahdollista salaojittaa.
        • moreenipatjan pintakerrosten puroihin ja pieniin jokiin ei ohjaudu merkittävästi pohjavesisuonia, joten vesiliukoisten ravinteiden kondensaatio on periaatteessa korkeampi kuin kallionvastaisten laskujokien.
        • pikku avo-ojien deltoille mahdollista (savihiekalla pengertäen) rajata valuma-altaita
        • esipuhdistunut kasteluvesi erillisten "J-shape" putkinousujen kautta tarvittaessa pumpattavissa (liitoshaara puron salaojaputken pohjassa) taloudellisesti
        • salaojitetun puroveden aktiivinen hapettaminen samojen putkinousujen kautta.
        • ylitäyttymisen automaattisesti aikaansaama lappoefekti/sifoniefekti tehostaa salaojapuron imua tulva-aikoina
        • salaojapuron keskijuoksulle (olettaen että alajuoksulla umpinainen sifoni) tai alajuoksulle helppo kytkeä moduulimuotoinen vesiturbiinilaitos. Alajuoksun yhtenäisen putken osuuden sifoniefektin ansiosta vesiturbiini voidaan merkittävittä tehohäviöittä sijoittaa maanpinnalle, vaikka varsinainen purosalaojaputki kulkisi metrejä maan alla.
  29. lannoituslietteen kerääminen viljelyksille "mattoimurikärjellä" järvien ym. seisovien vesien pohjasta
    • mahdollisuus lisäksi tarkoituksellisesti kaivaa ja sitten pressuttaa purojen deltoja, joissa kohdissa pohjapadoin hidastaa virtaama esimerkiksi sadasosaan ravinnelietteen naaraamiseksi kevätkylvökäyttöön esimerkiksi talvisin.
    • tällaisissa seisovissa vesialtaissa on yleensä kantavaa jäätä talvisin: ravinneliete periaatteessa kannattaisi imuroida järven pohjasta talvisaikaan kairaamalla imuputken kokoinen reikä jäähän.
      • Liete lienee järkevintä varastoida sellaisenaan (eikä esimerkiksi vaikkapa osmoosisuodattimella esisuodattaen).
      • esimerkiksi maatilojen lietealtaisiin
      • esimerkiksi pujottamalla aluksi kelluketta kuten sturoxpalleroita taikka lasivaahto- tai kevytsorarakeita isokokoisen kevytpressun reunapäärmeiden sisään, sitten kairaamalla arpanopan vitos-silmäluvun kuviossa reiät jäähän, jota kautta uitetaan pressu talvikalastusverkkojen tapaan jään alle. Sitten keskimmäisestä reiästä pumpataan lietettä "pussiin" (minimaalinen energiankulutus, koska lapon ansiosta tulopuolen ja menopuolen paine on sama).
      • Voidaan myös kaksi pressua yhdistäen tehdä umpinainen pressuleili, joka on helpompi pujottaa jään alle yhden avannon kautta. Leiliin voidaan aluksi sujauttaa tiiliskivi muovipussissa, jolloin leili asettuu pohjaa vasten enemmän pystyasentoon. Kun pellot on kylvetty ja maat kuivaneet, voidaan esimerkiksi kesäkuun puolenvälin tienoolla pumpata ravinneliejut, vaikkapa aurinkovoimalla, järvistä peltoihin.
        • lieteleileihin siis voidaan alkukesän aikana myöskin dumpata esimerkiksi silputut ruohonleikkuu- ja kevätharavointijätteet sekä biojätteitä ja esimerkiksi luujauhoa teurastamoilta (fosfori). Leilejä täytyy valvoa ilkivallalta.
      • Lietettä pystynee myös sumukuivata jauheeksi. Tämän etuna on, että käyminen/mätäneminen ja sitä kautta mahdollinen lannoitekomponenttien muuntuminen kemiallisiksi yhdisteiksi pysähtyy. Jauhe on myös helpompaa käsitellä, kun sen voi esimerkiksi granuloida tai puhaltaa esimerkiksi pölynä peltoon traktorilla tai vaikka droonein.
        • Lietteeseen saattaisi ennen kuivausta olla hyvä liuottaa biojätettä lisäämällä seokseen entsyymejä. Ainakin karjan ruuansulatusentsyymejä on mahdollista saada vaikkapa kotiteurastamoilta (teuraseläin on syönyt ennen teurastustaan, ja sen teurasjätteiden lämpötila on mahdollista ylläpitää luontaisena, estäen entsyymien denaturoituminen.
          • entsyymein pystyttäisiin esimerkiksi poistamaan lannoitelietteestä epäoleellisia komponentteja (kuten sokeri/tärkkelys) pois, hyödynnettäväksi esimerkiksi voimalaitoksissa tai kemianteollisuudessa (esim. paperiteollisuudessa).


Hevosenlannan liete- ja kuitukomponenttien mekaaninen erotteleminen[muokkaa]

Hevosenlanta käytännössä koostuu pehkusta (puru, hake, turve, olkisilppu jne), hienosta kuitujauheesta sekä ravinnepitoisesta savesta, jotka ovat paakkuuntuneet keskenään.

  • Periaatteessa pehkukomponentti olisi puhdistettuna hyödynnettävissä esimerkiksi uudelleen karjan pehkuna tai erilaisissa viljelykäytännöissä rikkaruohojen torjuntaan sekä rankkasateista johtuvan eroosion/ravinteiden pelloilta valuma-altaisiin huuhtoutumisen vähentämiseksi. Pehkupenkki saattaisi myös vähentää joidenkin maanpinnassa kasvavien viljelykasvien potentiaalisia satotuhoja esimerkiksi vähentämällä villieläinten mielenkiintoa niitä kohtaan.
  • Kuitujauhe saattaisi olla hyödynnettävissä vahvikkeiksi erilaisissa komposiittirakenteissa, kuten pölkkysaviseinät tai soratiet (pölynsidonta).
    • sorateiden leventäminen jopa monikaistaisiksi väyliksi saattaa tulla kysymykseen mikäli bitumista alkaa olla pulaa. Näin ollen saattaisi tulla kysymykseen myöskin rakenteeltaan kokonaan uudenlaisen tiepohjatyypin kehittäminen. Esimerkiksi salaojittamalla maantieojat, jolloin byrokraattisesti monimutkaista maantien leventämistä sekä hidasta tienpohjan kaivua ja uudelleenperustamista ei välttämättä tarvittaisi laisinkaan.
  • Savijae voidaan levittää lietteenä pelloille mahdollisesti jopa tavanomaisella ruiskutuslaitteistolla (suihkusuuttimia tarvittaessa muuntaen). Savijae voidaan myös kuivattaa tai em. entsyymikäsittelyin erotella siitä ravinteet, jolloin saven saattaisi pystyä hyödyntää vaikkapa muovia korvaavassa keramiikassa.
    • Käytännöllisesti katsoen savijakeen voisi esimerkiksi viemäröidä saostuskaivoihin tai lietealtaisiin, jota ravinnepitoista viemärivettä sitten kesän mittaan levittää tai pumpata pelloille.
    • periaatteessa mikäli oeltomaan pinnan muotoilee nyppyläksi, korkein kohta keskiakselilla, ja esimerkiksi perunapenkit ajetaan spiraalina keskiakselin suhteen, niin keskelle pumppaamalla vesi hakeutuu omalla painollaan kohti ulkokehää. Pelto, johon on ajettu spiraaliin penkit (esimerkiksi monimuotoistetussa viljelyjärjestelmässä), on myöskin työhevoselle helppo oppia työstämään, ehkä jopa ilman ohjastajaa. Sinänsä "yksiheppainen" hevonen ei ole mikään kovin tehokas ratkaisu.


Nämä komponentit saa eroteltua toisistaan 35 - 40 oC lämpöisellä vedellä pesten. Paakut liukenevat tässä lämpötilassa, mutta lämpötilan jäähtyessä tapahtuu uudelleenpaakkuuntumista. Tämä voidaan todennäköisesti ehkäistä kokonaan jollain denaturointimenetelmällä tai esimerkiksi emulsiolla tai esteröinnillä, koska tällainen paakkuuntuminen saattaa johtua kovien rasvojen kaltaisista komponenteista ulosteessa.

Todennäköisesti ultraäänellä tai jopa matalampitaajuisella värinällä saa syväpuhdistettua pehkut ja kuidut savesta tehokkaasti. Mahdollisesti jollain maitohappobakteerin kaltaisella ratkaisulla saa kuidut puhdistettua ravinteista, jolloin ne kestävät luonnossa pitempään, tarjoamatta esimerkiksi joillekin hyönteistoukille taikka etanoille mitään kasvualustaa.


Ylläpito on poistanut tekstin, joka sisälsi yhtä tai useampia seuraavista: uskonnollisesti tai poliittisesti värittynyt, mielipidevaikuttaminen, terveyteen liittyvä. // 9.2.2022 Ylläpito

Nietosten hyödynnys[muokkaa]

Talven lumien sekä jäiden jatkohyödyntämistä olisi esimerkiksi siksi järkevää suunnitella, että jäät aiheuttavat tulvia alajuoksuilla ja hanget kylvöjen viivästymistä ja sitä kautta huonontaa sato-odotuksia. Lisäksi voi olla edessä kuiva kesä, jolloin sato-odotukset entisestään heikkenevät. Viljan maailmanmarkkinahintojen kohotessa mm. tällä tavalla, tule lama ja lisäksi entistä isompi osa väestöä maailmassa kuolee aliravitsemukseen. Mineraalivapaan peltokasteluveden lisäksi lumi saattaisi olla hyödynnettävissä kylmiöissä ruuan säilytykseen sähköenergian hinnan raapiessa pilviä. Kuivana kesänä myöskin vesisuonet eli pohjavesi on matalalla.

  • Paras lumien varastoimisajankohta on ennenkuin ne alkavat sulaa, jolloin toisaalta pellot ovat vielä roudassa, toisaalta veden faasimuutoksen energia on parhaiten hyödynnettävissä. Tavoitteena on hidastaa lumien sulamista mahdollisimman pitkälle kesään. Likaisempaa kuralunta ei ole järkeä sekoittaa puhtaaseen lumeen. Mitä isompia ja tiiviimpiä pattereita saadaan muodostettua, sitä hitaammin lumi sulaa. Toisena tavoitteena on nopeuttaa viljelymaan sulamista ja kuivumista toukotöiden aikaistamiseksi sekä pellon ravinteiden huuhtoutumisen vesistöihin vähenpämiseksi.
    1. esimerkiksi voisi ajatella lumien ajamista ja tamppaamista muutamiin pohjaveden pinta-altaisiin (kuten hiekkakuopat avolouhokset), joissa avoveden virtaus (mm. purovesilähteinä) sekä vesisuonivirtaus (maansisäinen valuminen) on vähäistä.
    2. esimerkiksi voisi ajatella jokiuomien (syventymien/kurujen pohjalla kulkevat joet) osuuksien rummuttamista (jäidenlähtö huomioonotaen), sitten rummutetun osuuden pressuttamista ja sitten lumen tamppaamista sen päälle.
      • pelto-ojien salaojaputkitus ja lumitäyttö haittaa lintujen pesimistä.
    3. esimerkiksi voisi ajatella aurauslumen tiivistämistä tai linkoamista kippikärryihin, joita yhtenäisiä kalikoita sitten varovasti kippaillaan vaakatasoon tavallisesti tarpeettomien metsäautoteiden varrelle (tai esimerkiksi metsäpalo-osastointirintamiksi), näin ollen metsäpalojen osastointirintamat ja tällaiset huoltourat kannattaa suunnitella valuma-alueiden rajoille (korkeisiin, kuiviin maastonkohtiin).
      • Tällaisia yhteinäisiä kalikoita voisi myös harvakseltaan kippailla peltoojien ylle tai teiden penkoille (huom. jyrkkien ojanpenkkojen lovahtamisvaara).
      • pururatojen ja laskettelukeskusten yhteyteen (jäätä mahdollisesti hyödynnettävissä ensilumilatujen sekä laskettelurinteiden avaamiseksi (eli jos peitellään puruin ja pressuin).
      • palomiesten, armeijan tai poliisien harjoitusalueiksi
      • koulujen pihoille esimerkiksi mäenlaskupaikat
      • vedenalaisin pressuin muusta vedestä erotetut kesäavantoaltaat uimarannoilla, jää-vesiliukumäet uimarannoilla
      • maanteiden ja rautateiden varrelle äänenvaimennusvalleiksi.
      • Lappiin rautateitse (esimerkiksi pidentämään laskettelukautta).
      • traktorikärryn kohdalla voidaan esimerkiksi asentaa sidoskettingit ylälaitojen korkeudelle (mahdollisesti tukea kettinkien kohdasta pystysuunnassa lankuin), jolloin kun kauhalla taputellaan lumia kukkuraiseen kärryyn (todennäköisesti riittää kun keskeltä taputtelee, reunaosat tiivistyvät sivulle pursuavasta lumesta), samalla kettingit vetävät reunoja sisäänpäin, tiivistäen kyljistä ja toisaalta estäen lumilastia ahtautumasta kärryyn (helpottaen kippausvaihetta). Kettingit kippaamisen yhteydessä todennäköisesti itsestään irtoavat kuorman pintaan ja mahdollisesti sahaavat pintaa tasan, voi myös ratkaista kettingin juuttumisongelman pikasokalla.
    4. jos kasataan rakennuksen seinustaa vasten, täytyy seinänkylki pressuttaa ja kyllin korkealla lomituksella (seinäpressun takana) pressutuksen alahelma vetää esimerkiksi metrin etäisyydelle kivijalasta (mielellään pohjan koko alalle, jolloin sulavesi on tarvittaessa hyödynnettävissä) sekä huolehtia, ettei seinän ulkovuorauksen ilmavälin tuuletusrakojen toiminta esty.
      • tamppaus kannattaa tehdä ylhältä alaspäin, esimerkiksi kauhalla tai kummeli-tyyliin eli jalkaisin. Lumikasa tiivistyy noin kymmenesosaan, mikä on merkittävä ero. Lämmitetyn rakennuksen ulkoseinää vasten kuormattu ja tampattu lumi todennäköisesti sulaa/haihtuu seinän puolelta nopeasti seinän hukkalämpövuon energiasta johtuen, jolloin muodostuu parin sentin ilmarako seinän ja lumen väliin, eikä seinä kuormitu.
      • pohjoisen puoleista seinää vasten/ seinämän varjopuolelle on järkevämpi kasata lumia


Ahtojäiden poistot ja sulavesien imeyttäminen maahan[muokkaa]

Antti Keksi (1622-1705) oli 1600-luvun Ylitornion pitäjän johtohenkilöitä talonpoikien keskuudessa. Antti Keksiltä jälkimaailmalle säilynyt runoveisu Keksin laulu kertoo suuresta jäänlähdöstä Tornionväylässä keväällä 1677. Veisussa käsitellään vertauskuvallisesti jäiden ahtautumisen aiheuttamia tulvia, jotka tekivät tuhojaan mm. hukuttaen karjaa sekä asukkaita Tornionjoen varrella sijaitsevissa kylissä. Keksin runojen/veisujen tyylilaji sekä tämän runokokoelman käsikirjoitusten eri versioiden kansanlaulumainen leviämistapa pitäjästä toiseen on kansalliseepos Kalevalasta tuttu. Tästä voidaan, mitä Kalevalaan tulee, todeta esimerkiksi se, että Kalevalan runojen tyylilaji on 1600-luvulla ollut ainakin Antti Keksin käyttämä. Toisekseen, että Kalevala on todennäköisesti ollut yhden henkilön laatima teos, mahdollisesti Antti Keksin, mutta mikäli kyseinen tyylilaji on ollut keskiaikaisten runoilijoiden yleisemmin käyttämä, Kalevalan takana on saattanut olla kuka tahansa tai mikä hyvänsä yhteisö. Joka tapauksessa, tästä Kalevalaa paljon lyhyemmästä Keksin Laulu -runoveisukokoelmasta nähdään, että ahtojäät ja kevättulvat voivat saada todella pahaa jälkeä aikaan.

Ahtojäillä tarkoitetaan lyhyen ajan sisällä sulavien joenjäiden katkeilua jäälautoiksi, jotka ahtautuvat toistensa alle, tukkien jokien virtausta ja niin aiheuttaen yhtäkkisiä pahoja tulvia. Yläjuoksulla ahtojääpadot murtuessaan humauttavat patoutuneet vesimassat kerralla joen vartta pitkin "tsunameina" tulemaan. Lumisen talven jälkeen nopeasti koittava kevät on yhtäkkisten ahtojäiden syntymistä ja pahojen kevättulvien muodostumista edistävä yhdistelmä.


  • ahtojäitä voidaan yrittää uittaa deltan eli joen suistoalueen yli ikäänkuin etuajassa, tällöin joen keskiosiin esivalmistellaan täsmällisen levyinen ensiksi jäistä avautuva uoma. Risteäviin sivujokiin merkittävästi kapeammat vastaavat.
    • Tämän uoman leveys on hyvä olla vähintään kolmasosa joen tavanomaisesta leveydestä (jotta se aikanaan vetäisi ahtautumatta joenrantojen puolilta irtoilevat jäälautat).
    • Tämä joen keskilinjalla kulkeva uoma nostattaa tulvia keskelle jokea, joen syvimpään osaan, jolloin veden virtausvastus suhteessa virtaamaan on vähäisin eli tulvat myöskin purkautuvat nopeiten alajuoksulle.
  • voidaan esimerkiksi ajaa kahdella moottorikelkalla näiden uomien rajat:
    1. sidotaan köysi tai vaijeri oikeanpuoleisen kelkan perään ja vasemmanpuoleisen kelkan keulaan kiinni.
    2. oikeanpuoleinen kelkka ajaa tasaista nopeutta, määrää ajolinjan, vasemmanpuoleinen ajaa rinnalla toisella puolen jokea ja huolehtii köyden kireydestä.
    3. molempien kelkkaurien molemmin puolin sahataan esimerkiksi viiden sentin syvyiset sahausurat. Ohjurin avulla tasasyvyiseksi on parempi kuin käsivaralta vetää.
      • näiden avulla saadaan 1-2 metrin toleranssi, jota keskiuoman jäät tarvitsevat kaarteissa.
      • kelkanlevyinen ura on sen verran kapea, että se murskaantuu ahtojään paineesta, joka tapauksessahan vain yksi näistä neljästä urasta rapsahtaa ensiksi irti, joihin aikoihin jäälautat alkavat hitaasti siirtyä ja painaa toistensa kylkiä.
      • toleranssien ollessa tällaiset keskiuomien jäälauttojen irtoillessa niiltä pääsee turvallisesti loikkimaan rannan puolelle, jos haluaa.
    4. uoma tuodaan suistosta esimerkiksi kilometrin verran eteenpäin avovedelle, jossa uoman loppuun sadataan uoman reunaleikkauksiin nähden kohtisuora mahdollisimman syvä vinosahaus, esimerkiksi 45o, jotta ahtojäälevy uomaa pitkin tullessaan kiilautuisi muun jääkentän alle.
      • jääkentän alla irtojäälautatat kuljettuvat veden virtauksessa etäämmälle kuin jäädessään jääkentän päälle. L, lisäksi sulavat äkkiempää. Mahdollisesti lisäksi kohottavat jääkenttää, murtaen avointa uomaa entistä pitemmälle.
    5. valutetaan suolaa, tai käytännöllisemmin, kylläistä suolavesiliuosta, näihin neljään pitkittäissahaukseen, deltan puolelta aloittaen.
      • Suolakiteet käyttäytyvät jään päällä siten, että pakkaskelillä ne muodostavat "jään läpi porautuvia suolavesipisaroita", minkä jäljiltä nämä kohdat jäävät ympäröivää jääkenttää hauraammiksi "suolajääpilareiksi), jolloin jäälautat sulavat ja murtuvat niistä kohdista ensiksi, hauraimpiin kohtiin muodostuu pistemmäiset rasituskeskittymät jäiden lämpöliikkeestä johtuen. Suolavesi käyttäytynee jään päällä jotakuinkin irtokiteiden tavoin.
      • Jos urat on sahattu ohjurilla tasasyvyisiksi, suolavesi on kätevämpi. Jos urien syvyys vaihtelee, kide on parempi.
      • tärkeää on saada suolavesi/kiteet siististi uran sisään: jos esimerkiksi harjalla vain levitellään "siihen suuntaan", pistemäisiä rasituskeskittymiä ei muodostu, koska pehmeämmän jään vyöhykkeen raja jää liian "dynaamiseksi" vyöhykkeeksi (joustaa liian vähän ja liian leveänä vyöhykkeenä, plastisia halkeamia ei muodostu).
    6. periaatteessa tämän jälkeen urat voidaan jättää lumen alle odottamaan säiden lauhtumisia ja jäiden lämpötilan kohoamista.


  • maa-alueiden päälle sataneiden lumien sulamisiin voidaan myös varautua ennalta. Esimerkiksi esivalmistelemalla siihen imeytyskenttiä, kohtia, joissa ei ole routaa ja joiden imeytymisvauhtia voidaan helposti, rautakangella tehtävien imeytysreikien avulla, vielä entisestään vauhdittaa.
    1. sijoitetaan imeytyskenttä alavaan kohtaan, kolataan se väliaikaisesti vapaaksi lumesta. Pinta-ala esimerkiksi 4 m2.
    2. Lanataan alue tasaiseksi, johon pintaan ripsautetaan hiukan pöytäsuolaa ja sitten levitetään jyrsijäverkko, jonka päälle esimerkiksi XPS-eristettä. Jos pintaa ei ole saatu tasoitettua kunnolla, voidaan esimerkiksi tiivistää reunat vaikkapa hiekalla.
    3. peitetään tämä kenttä lumella.
      • maaperästä johtuva lämpöenergia sulattaa roudan, vaikka ulkona olisi paukkupakkaset. Mahdollisesti viikossa.
    4. lumien sulamisten alkaessa kannattaa pintalumet ja miksei mahdollisesti eristeetkin poistaa (ellei lämpötilat merkittävästi laske öisin) voidaan kangella tehdä imureikiä, mitä syvempiä, sitä kovempi vedenpaine imureikien pohjassa.
      • kuoppiin voidaan kangella iskeä myös suodatinkuiduiksi esimerkiksi puuvillaryysyjä, kuten housunlahkeita, tai vaikka köyttä, pitämään reikiä auki pohjan syvyydelle asti. Kannattaa lyödä keppi tai risukimppu pystyyn siihen, jotta pysyy paremmin avoinna.
    5. vaihtoehtoisesti voi jättää imeytyskentän keskiosiin erillinen kansimainen eriste, jolloin lumia ei tarvitse imeytyskenttien iskemisen yhteydessä vielä poistaa, sulavesien virratessa jyrsijäverkon lomitse keskelle, jyrsijäverkon samalla vähän hillitessä kuran ja ravinteiden kulkeutumista sulavesien mukana maaperän saven sekaan.
  • pohjaveden korkeuden noustessa sen virtaus merta kohti tehostuu merkittävästi, mutta kysymys on niin laajasta tilavuudesta, ettei se ihmisen toimesta muutu tavanomaisesta mitenkään, "vaikka kuinka monta imeytyskuoppaa iskettäisiin laksoihin".

Vaivaton kattolumien pudotusmenetelmä[muokkaa]

Perustuu sellaiseen, että kattopellin ja lumikerroksen rajapinta sulaa, jolloin lumi liukuu katonlappeelta maahan itsestään, mahdollisesti yhdessä hetkessä (pois alta!). Soveltuu katoille, joissa ei ole lumiesteitä eikä liian ylös ripustettuja räystäskouruja. Hyvä ajankohta lumien pudottamismenetelmän soveltamiselle on tuuleton keli lähellä nollaa, koska tällöin sulavesi ei jäädy uudelleen, vaan valuu rännejä pitkin maahan.

  1. tämä ensimmäinen työvaihe ei ole välttämätön, mutta tehostaa/nopeuttaa lämmönjakoa katonlappeen koko alalle ja herkistää lumipatjan liikkeellelähtöä katolta. Lapioi katonharja näkyviin. Rapsuta tiskiharjalla auki ilmayhteys harjapellin alle (kondenssivesimuovin ja pellin väliin).
  2. sulje rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä (ilmanpaine-erojen tasaantuminen).
  3. katonlape kerrallaan käynnistä ikkunanpuoleisissa huoneissa lisälämmittimet.
    • esimerkiksi hiustenkuivaajat puolitehoilla, ulkoseinien myötäisesti lattialle puhaltamaan.
    • sulje kyseisten huoneiden ovet (jotta merkittäviä määriä sisäilman kosteutta ei kulkeutuisi ulos seuraavassa vaiheessa)
  4. avaa kaikkien räystäänpuoleisten ikkunoiden kaikki ikkunaruudut auki, mutta vain hyvin vähän raolleen (väliin esimerkiksi paperitallaa, etteivät ruudut liiku itsestään), jolloin ikkunan alaosista viileä ulkoilma valuu alas, yläreunasta ylilämmin ilma valuu räystään alapuolelle.
    • lämmin ilma päätyy räystäskotelon sisään, josta edelleen kattopellin ja höyrynsulkumuovin väliseen ilmakanavaan. Ympäristöä lämpimämmän ilman virratessa tällaisessa ilmakanavassa, muodostuu hormiefekti, joka entisestään tehostaa ilman kulkeutumista räystästä kohti, jolloin kokoajan isompi osa lämpötehosta välittyy katonlappeen yläosiin.
    • kestänee muutaman minuutin, kun katon peitepuut ja ruodepuut sekä pellit esilämpenevät, jolloin ilma pääsee virtaamaan entistä lämpimempänä kattopellien alapuolella.
    • Kattopelli tasaa lämpövuota.
    • lumien sulaessa yksittäisestä kohtaa, kinoksen alapinta irtoaa pellin pinnasta, jolloin se kohta alkaa tarvitsemaan vähemmän lämpöä, jolloin kyseinen lämpö kuluu jossakin toisessa kohtaa kattoa.
    • mitä kuumempi huoneilma, sitä intensiivisemmin se valuu ulos, sen sijaan ikkunaruutuja ei kannata raottaa liikaa, jottei kuuma ilma valu räystään reunan yli harakoille.
    • tavoitteena on siis vain, että kattopellin ja lumikinoksen välinen rajapinta hieman lämmetessään pehmenee ja sulaa, jolloin lumipatja irrottuu.
  5. lähtökohtaisesti ei maksa vaivaa kiivetä katolle nopeuttamaan sulavien lumien humahtamista, vaan kannattaa vain odottaa, turvavaljaiden kanssa korkeintaan voi lähteä katolle pomppimaan tai esimerkiksi kastelukannun tai lehtipuhaltimen kanssa nopeuttamaan sulamista.
    • todennäköisesti ei tarvitse tehdä muuta kuin etukäteen huolehtia, ettei ole yksittäisiä tartuntoja lumikerrokselle, kuten kattoluukut ja huippuimurit. Jos on, kannattaa pitkittäissuunnassa (katonharjaan nähden kohtisuoraan sivulle) leikata erilleen soirot tartuntakohdasta harjalle asti (tai sitten lapioida kyseiset soirot lumista vapaiksi, tai em. kastelukannulla hoitaa homma). Sisäsuuntaiset taitteet (rakennuksen siipien nurkkien yläpuoliset katot) leikataan (etukäteen) sisäräystäskulmasta kohtisuoraan katonharjalle irti muusta kinoksesta.
    • räystäskotelon reunimmaiseen laudanrakoon voi esimerkiksi pujottaa/tökkiä pressua, lämpimän ilman harakoille valumisen estämiseksi kokonaan. Voi myös asentaa kukka-amppelikoukkuja tai silmuruuveja räystään reunan alle kattoniskoihin, joihin voi kätevästi ripustaa lautaa lämpimän ilman kaukaloimiseksi aina kun tarvitsee lumia pudottaa. Koska nämä kaukalolaudat voi olla kätevä pitää paikoillaan koko kevään, jotta auringossa lämpiävän seinäpinnan lämmittämä ilma kulkeutuisi räystäskoteloon paremmin, aikaistaen sulamista, niin ne kannattanee sahata siististi ja jopa kevyesti pintahioa ja maalata.
      • periaatteessa jos tällaiset kaukalolaudat kiertäisivät rakennusta ja olisivat paikoillaan koko talven, ei tarvitsisi kuin tyynillä nollakeleillä nostaa rakennuksen sisälämpötilaa muutaman asteen, jolloin kaikki ylimääräinen lämmitysenergia päätyisi sulattamaan kattolumia. Tällöin välikaton tuuletussäleiköt päätykolmioissa sekä päädyn räystäiden ilmayhteydet ulos tukitaan (esimerkiksi rakennuspahvilla), jotta välikaton kaikki lämpökonvektio siirtyisi kondenssivesimuovien yläpuolelle.


Kasvimaaviljelysten turbokasvatus[muokkaa]

  • Turbokasvatuksen perusajatuksena on, että kaikki viljeltävät kasvit esi-idätetään esimerkiksi lisäämällä perunoita puolillaan olevaan ämpäriin multaa ja sitten sekoittamalla, tai sitten vaikkapa sekoittamalla siemenpussiin kosteaa multaa.
  • Tällöin voidaan jonkin verran vaikuttaa, että viljelykset kypsyvät sopivina ajankohtina, kuten Juhannusviikolla.
  • Mikäli kasvukausi on alkanut eli ulkolämpötila tarpeeksi korkealla, voidaan istuttaa, ellei sitten haluta vielä jälki-idättää viljelyksiä.
    • vaikkapa kolmesta laudasta rakennetuissa kouruissa, joiden kourupinta tuorekelmutettu.
      1. tällainen lautakouru kannattaa rakentaa poralla ruuvinreiät esiporaten ja liimalla vahvistaen.
      2. laitoina toimivat laudat aluksi ankkuroidaan toisiinsa esimerkiksi liiman kanssa kapeita rimanpätkiä esimerkiksi k600 -jaolla ankkuroiden.
        • Näiden sidosrimojen yhteyteen kannattaa sitaista ripustusnarulenkit, joista nämä jälki-idätyskourut voidaan ripustaa kompaktisti vaikkapa ulkovajan sisäseinälle tai räystään alle päällekkäin seinäkoukkuihin.
      3. pohjalauta kannattaa ankkuroida esimerkiksi löysillä nauloilla harvakseltaan, jotta sen voi helposti irrottaa.
      4. kaivetaan jälki-idätyskourun muotoinen ura kasvimaahan, jolloin viljelykouru on varsin kätevä istuttaa kerralla: pohjalauta irti ja esimerkiksi saksilla suojakelmu keskeltä halki, sitten kouru oikeinpäin kääntäen ja nostaen pois edestä. Kelmun rippeet reunoilta pois, ennen sitä voidaan istutusuran reunoja vasten vetää vaikkapa sanomalehteä rikkakasvien juuriston kasvun estämiseksi. Todennäköisesti kelmua ei kannata jättää kylkiin rikkaruosuojaksi, koska ohut kelmu saattaa olla syksyllä riekaleina ja vaikea sihdata mullan seasta pois.
        • suojakelmun sijaan voi käyttää paksumpaa muovia, jolloin kannattaa laitalautojen muovien ja pohjalaudan muovisaumat jättää lautojen puskusaumojen väliin, jolloin pohjalaudan poistamisvaiheessa ei tarvitse saksia muoveja halki.
    • kasvimaahan istuttamisen jälkeen voidaan penkin yläpuolelle pingottaa kireä siima, jonka päälle vedetään pitkittäin esimerkiksi kaksi tuorekelmua.
      1. penkkien päihin voidaan lekalla lyödä esimerkiksi penkinsuuntaisesti käännetty harjateräksestä valmistettu U-koukku ylösalaisin (esim. 600+200+600).
      2. vedetään säänkestävä ohut naru toisesta U-koukusta 20 sentin päähän toisesta U-koukusta, päähän sidotaan umpilenkki (kuten jalussolmu), sitten erillisellä naruosuudella vyyhditään tuohon 20cm väliin narua kireälle, joka sidotaan rusetille.
      3. ensimmäisen kelmun toisen puolen reuna koukataan narun takaa (yhteen taittaen) ja toinen reuna vaikkapa pikku multakasoin tai kivin asennetaan maata vasten.
        • tämä ensimmäinen kelmu kannattaa vetää penkin itä-/pohjoispuolelle.
      4. toinen kelmu painetaan naruvedon yli ensimmäistä vasten ja samalla tavalla pikku multakasoin tai kivin asennetaan maata vasten.
      5. päät jätetään avoimeksi ilmanvaihdon takia, siihen voi koukata narunpätkät vahvikkeeksi tai pyöritellä kelmua rullalle.
      6. periaatteessa ei liene tarvetta purkaa tätä "elmukelmukasvihuonetta" ennenaikaisesti. Teoriassa voi silloin kun aurinko paistaa, sytyttämällä pikku kynttilä palamaan tuulenpuoleiseen päähän kelmutusta, lisätä hiilidioksidia kasvien käyttöön eli tehostaa fotosynteesiä.
        • kelmutus suojaa viljelyksiä hallaöinä sekä kaatosateelta ja raekuuroilta
      7. Kun viljelys alkaa olla pinteessä kelmua vasten, voidaan joko leikata kasvuaukkoja kelmuun tai sitten purkaa kelmu toiselta puolen ja esimerkiksi sillä puretulla kelmulla tukea istutus pystysuoraan kasvamaan pingotetun narun varaan.
        • mikäli aiotaan leikata kasvuaukot, kannattaa pystytysvaiheessa lisätä keskelle kolmas kelmuveto vahvikkeeksi, ettei kelmu lähde kasvuaukoista venymään halki.
        • ellei selkä taivu, niin kelmuttamalla polvitaipeensa kasvimaalla työskentely saattaa helpottua.


Turbokasvatus onnistunee myöskin 'ostoskoriviljelyn' menetelmää soveltaen. Ostoskoriviljelyn vahvuuksia on mm. Yksinkertainen sadonkorjuu (ravistelemalla koria).


Negatiivisia ilmastopäästöjä takova metaanimankeli[muokkaa]

Menetelmässä/järjestelmässä/teollisuuslaitoksessa metaanikaasua kootaan faasimaiseksi patjaksi maa-alueen kuten kaatopaikan yläpuolelle, josta patjasta sitä imetään jalostettavaksi (mm. GTL-tekniikka sekä MDA-prosessit) esimerkiksi lipputangonomaisten piippujen avulla.

  1. Alueen, kuten turvesuoalue, päälle levitetään aluksi palamattomasta kuidusta valmistettu melko tiheä harso, sitten harson päälle ilmatiivis kalvo kuten rakennusmuovi. Nämä kalvot on kytketty toisiinsa esimerkiksi viisi metriä pitkillä köysillä esimerkiksi viiden metrin välein. Nämä köydet on ankkuroitu maahan esimerkiksi painoin, kuten kivin.
  2. kalvojen reunimmaisten köysien linjoilla kalvo kääntyy alaspäin, helmaksi, ei kuitenkaan maahan asti ankkuroitavaksi, alueen kulmat voidaan kuumasaumata muotoonsa tai sitten esimerkiksi taitella tai rullata putken ympärille lepattamasta tuulella.
    • tämän patjamaisen kuplan tarkoitus on kerätä metaania
  3. edellä mainittujen reunimmaisten köysien sekä helmojen linjoilla on puolestaan maahan ilmatiiviisti (esimerkiksi kaivu-uraan haudaten) ankkuroitu ja muun muassa reunimmaisiin köysiin tuettu pressulaidake, korkeudeltaan esimerkiksi puolitoista metriä.
    • tämän allasmaisen patjan tarkoitus on kerätä hiilidioksidia, jota metaanin lisäksi mätänemisprosessissa syntyy.
  4. Alue muodostaa luonnostaan jonkin verran metaania, joka nostaa patjan ilmaan leijumaan. Ilmatiiviin patjan alapuolinen harso päästää lävitseen haihtuvaa metaania, vaimentaa tuulen vaikutusta metaanifaasiin ja parantaa paloturvallisuutta.
    • huom: metaani vaatii syttyäkseen tietyn täsmällisen metaani-happi-kaasuseospitoisuuden)
  5. kun patja on kohonnut paukoilleen, voidaan esimerkiksi osa köysistä korvata näillä lipputankomaisilla piipuilla. Piippua ei tarvitse pyrkiä kurottamaan korkeimpaan kohtaan patjaa, sillä kumminkaan ei metaania pystytä pumppaamaan patjasta käyttöön määräänsä enempää, sillä patja alkaa vajota maahan liiallisesta pumppaamisesta suhteessa "metaanimankelin" tuotantotahtiin.
  6. aktiivista metaanintuotantoa voidaan harjoittaa esimerkiksi kippailemalla rouhittua biojätettä (rekkalasteittain) metaanimankeliin eli kyseisen kaksikalvoisen patjan pohjalle käymään hapettomissa olosuhteissa.
    • biojätettä ylläpitokastellaan, mutta sitä ei todennäköisesti tarvitse upottaa mihinkään vesialtaaseen, sillä biojäte tuottaa itsestään hiilidioksidipatjan, minkä jälkeen mätänemisprosessissa alkaa muodostua metaania.
  7. ilman (tuulen) pääsyä metaanimankeliin säädellään esimerkiksi peittämällä mankelin avoimia sivuja tarvittaessa harsoverhoin.
    • periaatteessa mankelin sisällä käyskentely on turvallista (hiilidioksidiin ei "vahingossa" tukehdu, kuten esimerkiksi typpeen, mutta tietysti varahappi kuten happiviikset kannattaa pitää mukana. Rekanmoottorit saattavat tarvita jotain ilmanohjuria imeäkseen oikealta korkeudelta tarpeeksi hapekasta ilmaa. Biojäte voidaan syöttää metaanimankeliin myöskin elevaattorilla (hihnakuljettinella).
    • auringon lämpö tehostaa mätänemisprosessia hiilidioksidipatjan sekä metaanipatjan samalla lämpöeristäessä sitä.
  • GTL-tuotantolaitos/-kontti kannattaa sijoittaa metaanimankelin välittömään läheisyyteen, sillä metaanin reaaliaikainen toimittaminen jakeluputkistoon on oma aikaavievä sirkuksensa, kun taas polttonesteen reaaliaikainen pumppaaminen pesurin läpi tankkiautoon (huoltoasemille tai loppukäyttäjille toimitettavaksi) on varsin mutkatonta.
    1. setaanilukua saadaan todennäköisesti nostettua tavalliseen tapaan asetonin avulla.
    2. haja-asutusalueilla tai kansainvälisen energiakriisin myötä joutilailla sähköautojen latauspisteillä tai muutenkin poikkeustilan aikoina voidaan polttoainetta myydä yksityisautoihin suoraan tankkiautoista käsinkin, joihin lisäasennettuna (litramittareineen mäyräkoiran kokoinen ja painoinen) polttoainepumppu.

Pääsulakekoon alentamismahdollisuudet Grid Tie Inverterin avulla[muokkaa]

Järjestelmä on itsenäinen (erillinen esimerkiksi verkkoon kytketyn aurinkosähköjärjestelmän kanssa) ja perustuu yksinkertaiseen "karavaanaritekniikkaan". Järjestelmän funktio on purkaa autonakkuihin ladattua virtaa kotitalouden käyttöön, jolloin edestakaista sähkönsiirtoa talouden ja sähköverkon välillä ei tapahdu. Tästä on rahallista hyötyä paitsi aurinkosähköä verkkoon tuottavissa kotitalouksissa, myöskin yhteiskunnan sähköntarpeen ylittäessä valtakunnan tarjonnan kapasiteetin, jolloin joudutaan esimerkiksi alkaa säännöstellä sähköä, mikä saattaa ilmetä käytännössä esimerkiksi sähkön siirtohintojen nykyistä oleellisempana painottamisena asiakkaan päävirtasulakkeen kokoon.

Toisin sanoen tällöin mm. omaa piensähkötuotantoa harrastavilla asiakkailla on ylimääräistä liikkumavaraa, mikäli heillä on mahdollisuus varastoida vuorokautista ylijäämäsähköään "sähkömittarinsa etupuolelle". Sähkön kierrättäminen esimerkiksi nk. virtuaaliakkujen kautta tarkoittaa varastointikapasiteetin vuokran lisäksi siirtohintojen maksatusta talouden itse itselleen tuottamastaan sähköstä. Aurinkosähköjärjestelmään integroitavien akkujärjestelmien hankintahinnat taas ovat samaa suuruusluokkaa kuin itse aurinkosähköjärjestelmän, joten kysymyksessä ei ole taloudellisesti järkevä investointi. Lisäksi monimutkaisten digitaalisten/tietokoneohjasteisten järjestelmien resilienssi poikkeusolosuhteissa on tuntematon ((eli surkea)).


  1. Grid Tie Inverter on esimerkiksi 2 kW tehoinen pienikokoinen laite, jonka tulopuoli kytketään 10-50 V tasavirtalähteeseen ja menopuoli 230 V pistorasiaan. Laite muuntaa ja tahdistaa matalajännitteisen tasavirran verkkoon hyvällä hyötysuhteella. Laite sisältää sulakkeen.
  2. Pistorasian ja syöttöpistokkeen väliin tarvitaan päälle/pois -kytkin, kuten mekaaninen kelloajastin tai langaton pistorasiakytkinmoduuli.
  3. 12 V tai 24 V akkuja. Akut voivat olla käytettyjä. Akut tullaan kytkemään rinnakkain, mutta saattaa olla järkeä kytkeä 12 V akut pareittain sarjaan (mikäli akut hyväkuntoisia ja niiden Ah-kapasiteetit vastaavat toisiaan. Kustakin akusta erillinen johdotus sulakerasian kautta eli oma sulakkeensa. Kannattaa varata sulakepaikkoja lisäakkujen liittämiselle myöhemmässä vaiheessa. Grid Tie Inverter sisältää sulakkeen, joten erillistä "kenkäsulaketta" syöttöjohtoon ei tarvita.
  4. Akkujen sulakerasian jälkeisen syöttöjohdon ja Grid Tie Inverterin väliin tarvitaan erillinen alijännitesuojamoduuli/aurinkosähköjärjestelmän ohjainyksikkö, mikäli Grid Tie Inverter ei sellaista sisällä (todennäköisesti sisältää).
  5. Grid Tie Inverter kytketään sellaiseen pistorasiaan, jonka sulake jaksaa kantaa laitteen antotehon.
  6. Sähköä ladataan akustoon (esimerkiksi aurinkosähköjärjestelmän ylijäämäsähköllä) tavallisen auton akkulaturin avulla (hyötysuhde erittäin korkea). Järjestelmän rakenteen pitämiseksi intuitiivisen yksinkertaisena, ei kannata käyttää kuin yhtä akkulaturia per akkujärjestelmä. Tällöin nimellinen antovirta (tyhjään akustoon) on esimerkiksi 25 ampeeria, mikä tarkoittaisi 12 V toteutuksessa 300 watin nimellistehoa ja 12 V:n 600 watin nimellistehoa.
    • Mikäli kytkettäisiin useita latureita rinnan, hankitaan kullekin akulle/akkuparille omansa, ja kunkin akun sulakerasialle menevään napaan kytketään diodi. Tämä jälkimmäinen ratkaisu on järkevämpi etenkin kun hyödynnetään erilaisia ja erikuntoisia akkuja (joiden sisäiset resistanssit sekä kynnysjännitteet eroavat merkittävästi toisistaan), koska tällöin kunkin akun lataustaso/"täyttöaste" ei välttämättä ole optimaalinen laitteen latausjännitteelle.
      • akkukohtaiset laturit myöskin valvovat akkujen kuntoa kätevästi.
  7. akkulaturin/laturien virranjakajan pistokkeeseen ja pistorasian väliin liitetään edellä mainitun kaltainen/kaltaisia päälle/pois -kytkin/-kytkimiä, jolla/joilla siis voidaan esimerkiksi määrittää, minä tunteina viikossa sähköä puskuroidaan talteen milläkin teholla.


Dieselajoneuvon tankkaaminen kotona pistorasiasta[muokkaa]

Vety on melko reaktiivinen kaasu, ja dieseliä pystytäänkin valmistamaan siitä hyvällä hyötysuhteella hydraamalla sitä hiilidioksidin kanssa. Vetyä puolestaan pystytään valmistamaan erilaisin veden elektrolyysimenetelmin. Elektrolyyseistä paras hyötysuhde lienee sellaisessa vaihtovirtamemetelmässä, jossa hyödynnetään vesimolekyylille ominaista värähtelytaajuutta (resonant electrolysis). Vaikka vedyn tuottamisen hyötysuhde ei olisikaan paras mahdollinen, hukkaenergia saadaan hyödynnettyä huoneiston lämpönä (sekä happipitoisuuden nousuna).

Periaatteessa koje, joka siis valmistaa hana- tai harmaavedestä happea ja vetyä, joka hydrataan hiilidioksidin kanssa dieseliksi, on hyvin pienikokoinen. Mistä saada tarpeeksi hiilidioksidia, on hyvä kysymys, ellei omasta takaa, niin esimerkiksi voimalaitoksista vaikkapa kaupungin viemäriverkoston kautta. Dieseliä kannattaa valmistaa pienellä teholla tasaiseen tahtiin ja varsinkin silloin kun sähköä on tarjolla runsaammin suhteessa omaan tarpeeseen.

Polttomoottorin taloudellisuudesta[muokkaa]

Dieselmoottorin sekä bensamoottorin taloudellisuutta saa jonkin verran parannettua happi-vety-kaasuseoksen syötöllä moottorin ilmanoton kautta. Ilmiö johtuu ilmeisesti siitä, että happivedyn ansiosta diesel-ilma-seos sekoittuu sylinterikammiossa tasaisemmin ennen syttymistään. Ennen tällaista sinänsä yksinkertaista konversiota kannattanee selvittää, kannattaisiko esimerkiksi kaasun pH:ta neutraloida jotenkin, jottei se ennenaikaisesti vanhentaisi moottoria.

Spekulatiivisena hypoteesina sille, että miksi polttoaine palaa puhtaammin ja vähäpäästöisemmin ja käynti pehmenee, voisi antaa, että se lienee useamman erillisen tekijän yhteisvaikutus. Vety- ja happimolekyylit ehtivät tasaantua ilmanotossa, ja sylinterissä vety-happi -yhdistymisreaktio on nopeampi kuin polttoaineen palamisreaktio, jolloin se toimii polttoaineen syttymisen nallina. Vedyn ja hapen yhdistyminen aiheuttaa impulssimaisen painemuutoksen, jolloin polttoaineen syttymishetkellä paine sylinterissä on korkeampi, laskien sylinterin alaääriasentoon mennessä tavallista alhaisemmaksi, kuten palokaasun lämpötilakin, sillä paloprosessi sylinterin ylä-ääriasennossa on ollut em. seikoista johtuen nopeampi ja näin ollen kuumempi ja puhtaampi, ja näin ollen painemuutos sylinterin ääriasennoissa on isompi, jolloin lämpövoimakoneen hyötykerroin saadaan paremmaksi. Aiheuttaen aluksi mainittuja ulkoisia muutoksia moottorin toiminnassa.

SUP-autolautailu polttomoottoritoimisilla peltoautoilla[muokkaa]

Menetelmä perustuu 1800-luvulla kehitettyyn hydrofoil-tekniikkaan. Nimenomaan sen trampofoil-ideaan eli kulkuvälinettä eteenpäin työntävään pyrstöevämäiseen kiharamaiseen liikerataan.

  1. tavallisen nykyauton dimensiot ovat leveys 1800-1900 mm ja pituus 4500-5000 mm ja paino tyhjänä alle 2000 kg.
    • SUP-autolaudan kooksi valitaan 2000 x 6000 x 200 (kantavuus 2m x 6m x 0,2m = 2,4 tn)
  2. materiaalina SUP-autolauta on uumatäytöltään XPS-levyä eli umpisolukuovia, jolloin sellainen ei uppoa helposti. Ylä- ja alapinnassa on jäykkää merivedenkestävää aaltopeltiä (vrt maanteiden alitustunnelit ulkoilureiteillä), alapinnassa pitkittäin, yläpinnassa poikittain. Alapinnan laidat pokattu yläpintaan puskuun, jottei merivesi turhaa söisi XPS-patja.
    • Aaltopeltirakenne ankkuroitu XPS-patjaan mm. uretaanivaahtotäytöllä pellin aallonpohjissa.
    • yläpinta leveämpi kuin 2m (jotta autosta pystyy tulemaan uloskin keskellä merta), ja yläpinnankin laidat pokattu keulasta ja sivuilta ylöspäin (tyrskyjä ja sivusuuntaista kumoon kaatumista estämään). Perälaitakin voi olla pokattu ylöspäin. Laitojen kulmiin kannattaa tällöin laittaa myrskyjen varalta tarpeeksi isot kumiläpälliset yksisuunta-poistoaukot nerivedelle. Moori-öljyvuotojen varalta kannattaa olla myös tarkoituksenmukainen pumppu öljynerottimineen auton alaiselle pohjan alalle.
  3. auto (etuvetoisena) ajetaan etuperin SUP-laudan päälle niin, että vetävät pyörät putoavat syvennykseen, jossa on kaksi laakeroitua sileäpintaista metallirullaa, aluksi jarru päällä. Nämä vasemman sekä oikean pyörön rullaparit ovat keskenään lukittu samalle akselille. Sen sijaan etu- ja takarulla eivät ole lukitut keskenään, vaan niiden välillä on tasauspyörästö, joka keskipyörästö näiden rullien tasaisesti pyöriessä siis pysyy paikoillaan, mutta pyörittämällä tätä keskipyörästöä (esimerkiksi tietokoneavusteisesti tai kuljettaja manuaalisesti, saadaan rullien välistä pyörimisvaihetta muutettua lennossa.
    • Rullien välinen pyörimisvaihe vaikuttaa siihen, että miten aggressiivisesti vedenalainen hydrofoil-siiven kohtauskulma vaihtelee ylös-alas aaltoilevalla liikeradallaan.
    • Mikäli halutaan säätää myöskin hydrofoil-siiven aaltoilukorkeusväliä lennosta, voidaan esimerkiksi epäkeskoakseloinnin kampi toteuttaa A-pukkina, jonka kammen korkeutta voidaan säätää auton saksitunkista tutulla ruuvisysteemillä. Todennäköisesti riittää, että SUP-autolaudan tämä aallonkorkeusväli esisäädetään pysähdyksissä esimerkiksi kuorman painon mukaan.
    • myöskin hydrofoilsiiven kallistuskulma esisäädetään pysähdyksissä (toisen sauvan pituusmittaa muuttamalla) toki tällainen ominaisuus on yksinkertainen integroida myös niin, että sitä pystyy lennostakin säätämään.
  4. Molemmissa rullissa on epäkeskoakselointi, joista sauvat alaspäin, etummainen hydrofoil-siiven etuosaan ja taaempi rullan sauva vedenalaisen hydrofoil-siiven takaosaan. Sauvojen puolivälin paikkeilla on jonkinlainen vinoreevu jäykistämässä hydrofoil-siiven kannatusta horisontaalisesti.
    • kyseisin vinoreevuin pystytään siirtämään siipeä eteen tai taakse SUP-laudan alla (muuttamatta siiven kallistuskulmaa/kohtauskulmia). Tämä pääsiipi pyritään saamaan SUP-autolautan painopisteen tasalle.
  5. SUP-laudan kulmissa on pienet ja sirot hydrofoilit (2-4 kpl), jotka esimerkiksi tietokoneavusteisesti pitävät lautaa vaakatasossa (kohtauskulmaa säätäen) ja joiden kautta SUP-lautaa voi ohjata eri suuntiin.
  6. mikäli halutaan, että SUP-autolauta on ohjattavissa ajoneuvon omasta ohjauspyörästä, voidaan rullasto toteuttaa niin, että ainoastaan toinen eturenkaista vetää (etu- ja takarullan päällä), toinen eturengas pysyy paikoillaan ja toimii em. sirojen hydrofoilien "ruorina". Toisin sanoen tälläin auton tasauspyörästö siirtää kaiken vedon tuohon rullien päällä olevaan renkaaseen, joka siis pyörisi päinvastaiseen suuntaan kaksinkertaisella nopeudella.
    • Toinen vaihtoehto on toteuttaa ohjausperäsin tämän pääsiiven pystysauvojen avulla. Nämä kulmien sirot hydrofoilit olisi kuitenkin integroitava lisäperäsimiksi, koska pelkästään "kölin kohdalla" oleva peräsin ei käännä alusta.
  • periaatteessa tällainen SUP-autolauta mahdollistaa energiataloudellisen autoilun avomerellä, maksiminopeuksien ollessa jotain 50-200 km/h väliltä.

Energiansäästö[muokkaa]

Kun ostat[muokkaa]

  • tue paikallisten ihmisten yrittäjyyttä ja pysymistä asuinsijoillaan ostamalla suoraan heiltä. Osta lähiyrityksiltä tai naapureilta. Opi tuntemaan tuotteen valmistaja ja myyjä.
  • vältä ostamasta yrityksiltä, jotka eivät kunnioita toiminnassaan energiansäästämistä ja työntekijöiden hyvinvointia. Yksinkertaisesti ala boikotoimaan tiettyjä merkkejä ja yrityksiä. Ei ole huono asia että elinkelvottomat yritykset lopettavat tai järjestäytyvät uudelleen. Kyse ei ole vain yrityksestä, vaan myös tämän yrityksen käyttämistä alihankkijoista.
  • keskity asuntosi tai työpaikkasi lähellä oleviin kauppoihin, joihin pääset kävellen, pyörällä ja kotimatkalla.
  • kannusta ihmisiä kasvattamaan ruoka-aineita puutarhassa ja valmistamaan tavaroita samalla kun itse valmistat sitä, mitä itse ja muut kaipaavat.
  • opettele ostamaan sellaisia asioita, lähinnä ruokatarvikkeita, kerralla varastoon, jotka vaativat autolla tms. kulkemista. Kaupassa ei tarvitse käydä joka päivä. Ymmärrä asioita jopa niin, että jokainen kaupan liukuoven avautuminen kuluttaa energiaa.
  • osta tuotteita, joita ei ole pakattu. Älä pakkaa muoveihin, ohuisiin pusseihin tai ylimääräiseen paperiin kuljetuksen ajaksi. Kanna sylissä, laukussa tai kassissa.

Ruoka[muokkaa]

  • syö kotimaisia ja lähellä asuinpaikkaasi tuotettuja tuotteita.
  • vältä syömästä syksyllä, talvella ja alkukeväästä kasvihuoneissa lisävalolla ja lisälämmöllä kasvatettuja vihanneksia (salaatti, kurkku, tomaatti jne.) Niitä ilman pärjää hyvin kaalilla ja porkkanalla.
  • vältä ostamasta ulkomailla kasvatettuja vihanneksia ja hedelmiä. Eläminen on luksusta ilman banaaneja, appelsiineja, rypäleitä, talvitomaatteja, kurkkuja ja muita ulkomailla tuotettuja tuotteita.
  • viljele itse niin paljon kuin mahdollista. Viljelyyn riittää hyvin esimerkiksi 5 x 5 m alue.
  • hanki lähitilalta jyviä ja jauha ne itse viljamyllyllä kun leivot.
  • opettele säilömään ilman pakastinta.
  • kerää mahdollisimman paljon luonnontuotteita: marjoja, yrttejä, sieniä, villivihanneksia, kalaa ja riistaa.
  • osta lähinnä vain ruoanvalmistukseen tarvittavia raaka-aineita. Valmistuotteista on poistettu tärkeitä ravintoaineita säilyvyyden parantamiseksi.
  • osta lisäaineetonta, ja opettele pysymään erossa E-kirjaimista.
  • vältä pikaruokaa ja puolivalmisteita.
  • valmista ja opettele valmistamaan ruokaa raaka-aineista.
  • osta isommissa erissä. Pienet pakkaukset kuluttavat pakkausmateriaalia. Osta muovisia jugurttipurkkeja vain jos kunnassa on järjestetty niille kierrätys ja tällöinkin voit välttää niiden ostamista.
  • tee naapureiden kanssa yhdessä ruokaa ja sovi ruokavuoroista - minä päivinä syödään kenenkin luona. Kutsu ihmisiä syömään kotiin.
  • perusta ruokapiiri tai osta ruokapiiristä.
  • luovu sokerista, maidosta, tuoremehuista, limpsasta, karkista jne.

Tavarat[muokkaa]

  • osta tavaroissa kestävää, laadukasta, eleganttia, monikäyttöistä, yksinkertaista ja pitkäikäistä. Ajattele että kestää äitiltä naapurin pojalle. Nämä ovat myös yleensä kauniita ajattomia tavaroita.
  • suosi terästä ja puuta. Vältä muovia eli öljypohjaisia tuotteita.
  • opettele korjaamaan ja tekemään tavaroita itse.
  • mieti tarvitsetko enää uutta samanlaista sen tilalle mikä hajoaa tai sitä ei voi korjata. Voisiko sen korvata käytettynä ostetulla.
  • lopeta lehtien tilaaminen ja ostaminen ja estä mainokset ja ilmaisjakelulehdet.
  • ymmärrä että onnellisuus ei synny silloinkaan vaikka omistaisit kaikki saatavissa olevat hyödykkeet.
  • lainaa naapureille ja naapureilta. Osta yhdessä muiden kanssa ruokaa, tavaroita ja palveluita. Yhteinen keittiö, pesutupa, tietokone, internetyhteys, työkalut, auto, traktori jne.
  • kierrätä lehtiä, kirjoja, tavaroita jne.
  • vältä ostamasta leikkokukkia ja huonekasveja. Niiden kasvattamiseen käytetään ympäristölle ja kasvattajille erittäin vaarallisia myrkkyjä ja paljon energiaa. Niitä tuodaan rekoilla Euroopasta ja niitä myös kasvatetaan kasvihuoneissa, joita lämmitetään ympäri vuoden. Kasvata ja kerää kukkia puutarhasta ja luonnosta.

Vaatteet[muokkaa]

  • kulje laadukkaissa vaatteissa, pidä niistä huolta, korjaa ja tee itse. Katso että vaatteet sopivat toisiinsa, jolloin niitä on helppo yhdistellä. Osta myös käytettyinä.
  • suosi aitoa nahkaa, villaa ja pellavaa. Vältä tekokuituisia vaatteita.
  • suosi paikallisia ompelijoita ja suutareita, jotka tekevät mittatilauksesta sinulle sopivia vaatteita.
  • aidot nahkakengät kestävät jopa vuosikymmeniä ja niissä on miellyttävä kulkea.
  • unohda trendit ja ole oma itsesi.
  • tuuleta enemmän, pese vähemmän.
  • vaihda vaatteita ihmisten kanssa vaihtelua halutessasi.
Perinteiset maitokärryt - niillä kulkee pitempikin tavara ilman moottoria.

Asuminen[muokkaa]

  • pidä vain yksi ulkovalo, unohda jouluvalot. Älä edistä katuvalojen rakentamista.
    • vältä käyttämästä liiketunnistimia, vähintään jos ne syttyvät helposti oksista tms. Niissä kulkee jatkuva virta.
    • suunnittele asuntoon valot niin että niitä ei ole liikaa ja sen takia tule sytyteltyä. Sammuta ylimääräiset valot ja opettele toimimaan hämärässä.
  • älä vaihda sisustusta trendien mukaan, tee vain pieniä ehostuksia, elä pääpiirteittäin samanlaisessa sisustuksessa vuodesta toiseen.
  • rakentaessasi käytä materiaaleja ja ratkaisuja joita olet valmis katsomaan koko ikäsi tai ne on yksinkertaisia ehostaa.
  • suosi puuta rakenteissa ja pinnoissa ja muita luonnonmukaisia materiaaleja. Harkitse hirsitalossa asumista.
  • vältä rakennus- ja sisustusmateriaaleja jotka sisältävät palonsuoja-aineita, muovia tai kemikaaleja. Pysy perus raaka-aineissa.
  • älä käytä ilmastointikonetta (riippuu rakenteista).
  • poista vesivessa ja rakenna kompstoiva vessa sen sijaan sisälle tai ulos.
  • jääkaapiksi riittää pieni malli, käytä maakellaria niin paljon kuin mahdollista. Rakenna asuntoosi kylmäkaappi, joka kylmenee seinän läpi ulkoa venttiilin kautta.
  • lämminvesivaraajaa hankkiessa, mitoita käytön mukaan mahdollisimman pieni.
  • tiivistä ikkunat ja ovet sopivasti.
  • lisäeristä tarvittaessa.
  • vältä katsomasta sisustusohjelmia, joissa ei edistetä kestävää ja pitkäaikaista rakentamistapaa.

Piha[muokkaa]

  • suunnittele piha niin että siinä on turvallista kulkea myös talvisin ja ainoastaan luonnon valossa. Suosi paikallisia luonnonkasveja ja hyötykasveja.
  • suunnitele piha niin että pihanurmen määrä ja paikka on optimaalinen. Jokainen ylimääräinen ja turha neliö on lisää leikattavaa ja huolehdittavaa.
  • suunnittele lumen sijoitus niin että lumi on helppo luoda käsityökaluin ja se saa sulaa rauhassa ilman sen kuljettamista lumenkaatopaikoille. Kannusta tällaiseen rakentamiseen myös kaupunki ja taajamarakentamisessa. Osallistu kaavoitukseen.

Lämmitys[muokkaa]

  • säädä kodin lämpötila +2 - 18 Celsius astetta (riippuu rakenteista). Käytä villavaatteita, huopia, useita vaatekertoja, totuta kehosi viilemäpään.
  • lämmitä vain muutamaa huonetta pitäen muut huoneet viileinä tilanteen mukaan. Keskitä lokakuulta huhtikuulle eläminen ja asuminen vain muutamaan huoneeseen.
    • älä lämmitä ollenkaan toukokuusta elokuuhun.
  • opettele lämmittämään puulla niin että hyödynnät tehokkaasti puun energian ja saastutat mahdollisimman vähän. Keskity lämmitykseen, se vaatii huomiota!
  • polta vain kuivaa puuta.
  • Käytä roskakoria mahdollisimman vähän. Jos tönösi lämpenee lämmitysuunilla, polta roskat siellä. Kierrätettävät materiaalit jotka eivät pala kuten alumiini on hyvä viedä yleiseen kierrätysastiaan joka on tarkoitettu alumiinille.
  • älä lämmitä puu-uuneja ja takkoja kesäaikaan edes ruoanvalmistuksen tai leivän leipomisen takia.
  • vältä käyttämästä avotakkoja, jotka eivät varaa lämpöä rakenteisiin.

Hygienia ja terveys[muokkaa]

  • peseydy ja käy suihkussa tai saunassa 1-2 kertaa viikossa.
  • peseytymiseen riittää pelkkä vesi, saippua, sampoo, hoitoaine, hammasharja ja hammastahna.
    • Harkitse hiusten pesemistä pelkällä vedellä. Hiukset tottuvat siihen muutamassa viikossa ja lopettavat ylimääräisen rasvoittumisen.
  • käytä vain terveyttä ylläpitäviä tuotteita. Pyri käyttämään luonnonmukaisia aineita, joita voit myös valmistaa itse.
  • ennaltaehkäise ongelmia. Esimerkiksi sokerituotteiden syönnin lopettaminen vähentää niiden aiheuttamien ongelmien korjaamista hampaissa ja kehossa.
  • vältä käyttämästä uimahalleja, kylpylöitä ja maa-uimaloita. Ui luonnonvesissä. Vältä myös tällaisissa keskuksissa ruokailua ja majoittumista, koska se edistää näiden toiminnan muuttumista.
  • älä käytä terveyspalveluita flunssien ja muiden pienten haavereiden takia.

Matkustaminen[muokkaa]

  • pyöräile ja kävele mahdollisimman paljon, vähintään alle 5 km matkat.
  • harkitse auton pitämistä seisonnassa talvikauden. Käytä tällöin yhdessä naapurin autoa ja julkisia kulkuvälineitä.
  • käytä linja-autoa ja junaa pitemmillä matkoilla.
  • opettele liftaamaan ja kysymään kimppakyytiä. Netissä on esimerkiksi hyviä toimivia palveluita tähän Kimppa.net.
  • käytä kimppakyytiä naapurin kanssa vähintään toiseen suuntaan.

Retkeily[muokkaa]

  • polta ulkonuotioissa ainoastaan maastosta kerättyjä oksia ja tee nuotiosta pieni. Rakentaessasi kiinteää nuotiopaikkaa, nosta tuli ylemmäs että se lämmittää paremmin vaakatasossa.
  • pyydä että ohjelmapalvelujen järjestäjät eivät tuhlaa puuta polttamalla ylisuuria nuotioita. Pyydä luomaan tunnelma muulla tavoin.
  • autiotuvissa ym. mihin polttopuut täytyy viedä moottorikelkoilla ja helikoptereilla, polta niitä mahdollisimman vähän ja tehokkaasti ruoan valmistuksen tai vaatteiden kuivatuksen takia. Muuten vältä polttamasta puuta tunnelman takia, tunnelma syntyy ihmiskontakteista ja hyvistä tarinoista. Pyri kulkemaan niin että vaatteet eivät kastu ja ne kuivavat viimeisen kävelytunnin aikana ennen tuvalle pääsemistä.

Lapset[muokkaa]

  • Jos käytät vaippoja, käytä kestovaippoja. Vauvan voi opettaa olematta pissaamatta tai ulostamatta housuun heti syntymästä lähtien, tämä vaatii hoitajalta herkkyyttä.

Elämäntapa[muokkaa]

  • opettele vähäkulutteinen elämäntapa.
  • opettele ajattelemaan kokonaisvaltaisesti, miten tavara syntyy ja mitä kautta se kiertää sinulle.
  • Suosi vaihtotaloutta ja vähäistä ostamista. Pidä joskus kirjaa menoistasi ymmärtääksesi mihin rahasi menevät.
  • vähennä turhan työnteon määrää - kun kulutat vähemmän, ei sinun tarvitse tehdä niin paljon rahaa.
  • tee etätyöpäiviä. Vaihda työpaikkaan tai alalle, jossa etätyöpäivät ovat mahdollisia.
  • muista että toimeliaisuus ja työ pitävät mielen terveenä. Pysähdy miettimään mitä työ todellisuudessa tarkoittaa.
  • ymmärrä että yksityistalous on erittäin energiaa kuluttava yksikkö. Asuminen ja eläminen vähän suuremmissa yhteisöllisemmissä yksiköissä yksityisyys kuitenkin säilyttäen on kokonaisuuden kannalta järkevämpää.
    • liittoudu taloudellisesti sinkkuuden tai parisuhteen tms. kautta muiden sinkkujen ja suhteiden kanssa. Muuta perheenä toisen perheen kanssa yhteen tai yhdistä asuminen niin että pärjäätte yhdellä laajakaistalla, pesukoneella, jne.
  • luo ja vaali hyviä naapuruussuhteita. Pyydä heiltä ja anna heille.
  • liity paikallisiin yhdistyksiin ja kylä- tai kaupunginosatoimintaan.
  • opiskele estetiikkaa, kättentaitoja ja sosiaalisia suhteita lähimmäisten kanssa.
  • kehitä omaa asennettasi ja huomaa kauneus ympärilläsi.
  • ymmärrä että kaikki ei välttämättä enää ole mahdollista tai järkevää.
  • ymmärrä että työpaikkojen menettäminen energian säästämisellä ja muulla toiminnalla ei ole välttämättä negatiivinen asia. Yhteiskunta muuttuu ja ihmiset löytävät muita elämäntapoja ja työskentelymahdollisuuksia.

Lisälukemistoa[muokkaa]

Härkäpää -projektinhallintamenetelmä
Erämaaposti "eränkävijöiden postinjakelujärjestelmä"
Datahub -Suomen valtakunnallinen keskitetty sähköverkon dataliikennejärjestelmä (2/2022 alkaen)