Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Sidontapaikan laavu

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kyseessä on suomalaiseen metsään rakennettava yksinkertainen näkö-, tuulen- ja mahdollisesti myös sateensuoja, jonka pohjapinta-ala on yhden hengen teltasta puolijoukkuetelttaan. Sijoituspaikka kohtuullisen lähellä kulkureittiä, mikäli muuten järkevää, kulkureitistä tuulen yläpuolella, etuaukko avautuen kulkureitin suuntaan.

  • tuulen yläpuolella, jotta erä- ja lääkintätarpeet laavun takaosissa eivät kontaminoituisi mahdollisesti kapisista, yskivistä potilaista tai radioaktiivisesta tomusta.
  • etuaukko kulkureitin suuntaan, jolloin mahdollinen leirivalkea ei savuuttaisi silmille/rakovalkea tupruttaisi "tuhkapalleroita" viltteihin, jotta valkean saisi tarvittaessa näkymään ennen kaikkea kulkureitiltä, ja jotta potilaskuljetuksilla ja laavulla olijoilla mahdollisimman vaivaton jatkuva molemminsuuntainen näköyhteys {jotta hätätilanteessa mahdollisimman vähän harhailua ja jotta potilaan hoitaminen sekä ympäristön tarkkailu onnistuisi helposti}.


Sijoituspaikka


Alustaksi voi olla järkevää yrittää etsiä sellainen maankohta, josta pystyy tarvittaessa kaivamaan maata pois. Ei avoimelle, laakealle ja tuuliselle paikalle. Rakennustarvikkeita vastaavaan ympäristöön.


"Lehtimaja" -mallisen laavun rakennusohjeet[muokkaa]

Voidaan rakentaa periaatteessa mihin vain maastoon ilman lisävarusteita, ei tarvita puita, joita vasten pingottaa naruja, joihin kompastella, rakennettavissa yksin parissa tunnissa, hyvännäköinen ja käytännöllinen lopputulos. Puolijoukkueen kokoisena tietysti tarvitaan vähän naruakin, mutta lopputulos on todella hyvännäköinen ja toimiva. Tällainen laavu on kuitenkin väliaikainen ratkaisu esimerkiksi siitä syystä, että kattorakenteina käytettävät havut kesän mittaan kuivaessaan alkavat olla sen verran paloherkkiä, ettei hienoakaan ja laavua sovi jättää esimerkiksi pysyväksi retkeilykohteeksi metsäpaloriskin vuoksi valitettavasti. Tietenkin periaatteessa jos tekee rungon hyvin ja paikka tulee suosituksi, niin havutuksiahan voi laittaa uusiksi sopivin välein. Mikäli laavusta tehdään "syvempi", taaemmista huoneista tehdään hätäuloskäynnit lämmittelyvalkeasta vastapäiseen seinämään.


Tarvikkeet


Tarvikkeet voidaan koota esimerkiksi metsänkorjuun tai harvennushakkuun jälkeen jokamiehenoikeudella. Maja kannattaa skaalata mielummin turhan tilavaksi kuin turhan ahtaaksi.


  • pystyrunkoriu'ut (joista tehdään kolmijalkoja), joita kolmella jaollinen määrä; pituus 1,5 - 3 metriä.
  • vaakaorret (vähintään yhtä pitkiä kuin pystyrunkopuut, mahdollisesti hieman niitä tukevampia)
  • välivaakat (pystyrunkopuiden pituisia tai lyhyempiä, voivat olla niitä hieman notkeampia)
  • sidontaan kengänpaulat, narua, jekkulankaa, nauloja, ruuveja, muovisia tai metallisia nippusiteitä teippiä, elmukelmua taikka sitten vaikka pajunköyttä tai koivuvihtoja,
  • havutukseen pitkähköjä ja lyhyempiäkin havuoksia.
  • rakovalkean pitämiseen 0,5 - 1,5 metrisiä hirsiä, jotka ovat ehtineet vähäsen kuivahtaa.
  • pari suurin piirtein hirren paksuista kiveä (tai useita päällekäin tukevasti asettuvia pienempiä kiviä tai tiiliskiviä)


Rakenne


  1. valmistetaan tarvittava määrä kolmijalkoja. Pystyriukujen yhteenköyttämiseen käytetyn narun/paulan häntä/hännät jätetään roikkumaan (suunnilleen pystyriukujen toisiin päihin ulottuen).
  2. Ensimmäinen kolmijalka pystytetään tasasivuisen tetraedrin muotoon.
  • Toinen kolmijalka pystytetään ensimmäisen viereen (siten että sen kaksi tukijalkaa ovat ensimmäisen kolmijalan kahta tukijalkaa kohti), minkä jälkeen kolmijalkojen kärkien väliin asetetaan vaakaorsi.
  1. Lisäsiipiä (kolmijalan ja vaakaorren rakenteita), jolla tapaa majaa voidaan laajentaa taaemmas esimerkiksi käyttö- ja ruokatarvikkeiden sekä polttopuiden säilyttämiseksi, voi laittaa tarvittaessa. Hätäuloskäyntien tarve huomioiden.
    • Hätäuloskäyntien kohdista laavua on kätevä jälkikäteen laajentaa eteenpäin, holloin alkuvaiheessa ei tarvitse toteuttaa niin monimutkaista rakennetta.
    • valkean/nuotipaikan kannattaa sijoittaa yhden kolmijalan keskelle, jolloin esimerkiksi nokipannun saa kätevästi roikkumaan ja toisaalta tulen näkyvyyttä kauas on helpompi rajata.
  2. Välivaaka/-vaakoja sijoitetaan havutettavia lappeita vasten, joko köytösnarujen varaan vapaasti roikkumaan sitoen (soveltuen varauloskäynnin oviksi) tai sitten köytösnaruilla pystyriukuihin kiinni köyttäen (jäykistäen majan runkoa).
    • periaatteessa etuaukonkin eteen voisi sijoittaa tällaisen roikkuvan varauloskäyntioven {jolloin sidontapaikan pystyisi niin sanotusti sulkea}, kunhan siitä tekee kunnon paketin.
    • Astetta järeämpi ovi on A-pukki, joka avattaessa kaadetaan maahan kulkuaukon eteen tai pyöräytetään sivuun nojaamaan; periaatteessa aivan toimiva ratkaisu sekin.
  3. Jos majan lappeiden olisi välttämättä oltava kunnolla vettä- tuulta- tai lämpöä pitävät, on mahdollista ennen välivaakojen sijoittamista kohdilleen esimerkiksi pingottaa elmukelmua kolmijalkojen välille umpinaisiksi tarkoitettujen lappeiden kohtaan.
  4. Lappeiden havuttaminen käy vinottain toistensa lomaan oksia alhalta ylöspäin "punoen" ja/tai osaa oksista välivaakoihin narulla sitoen.
  5. Nuotiopaikan kolmijalan voi esimerkiksi välivaakoilla reunustaa, jolloin kyseinen kolmijalka jäykistyy tukevaksi ja tulta on turvallista ja yksinkertaista tarvittaessa näkösuojata tai tuulensuojata tai savua ohjailla.
    • Tulisijaa kannattaa yleensä kohottaa maanpinnasta, jotta lieskat lämmittäisivät paremmin. Nuotion voi pitää paksun pöllin päällä.
    • Rakovalkea soveltuu yön ajaksi hyvin sikäli, että sitä ei tarvitse niin intensiivisesti valvoa.


Laavun hyödyntäminen


  • Koska kuivat havut ovat aika lähellä liekkejä, täytyy tulta kokoajan valvoa sammutusveden kanssa, kuten täytyi joulukuusiakin aikanaan valvoa.
  • rakovalkean saa sytytetyksi esimerkiksi näin.
    1. toisiaan vasten palavat/hiilloksena hehkuvat hirsipinnat vuollaan auki kunnon puuhun asti
    2. alempi hirsi kohotetaan esimerkiksi kivien tai klapien avulla maasta hieman, jotta se pysyisi tukevasti paikallaan
    3. alemman hirren taakse asetetaan kaksi isoa kiveä (tarvittaessa osittain maahan kaivaen), joiden päälle ylempi hirsi, hieman takakenoon suhteessa alahirteen (jotta paloilmavirta ei jakaantuisi molemmille puolille ylä hirttä, vaan leimuaisi vain majan puolella ylähirttä.
    4. ylähirttä kohotetaan esimerkiksi oksien avulla tuuman verran raolleen alahirrestä.
    5. sytyttämiseen käytetään puukepistä vuoltuja lastuja, joita asetellaan rakovalkean hirsien väliin sitä mukaa lisää kun edelliset ehtivät palaa. Sytyttäminen aloitetaan tuulen puoleisesta päästä rakovalkeaa. Kaksi lastua vierekkäin kädessä syttyvät helposti ja palavat pienessä tuulessakin, niillä liekkiä voi viedä eteenpäin, ellei se itsestään etene. Liekkiä puhaltamalla "ruokkien" kannattaa kämmenillä tai vaikkapa sanomalehtitötteröllä ohjata puhallus suoraan liekin juureen.
  • Nuotion sytykkeiksi soveltuu edellä mainittujen vuolulastujen sijaan vanhan nuotion kuivat hiilet, joita pystyy keräilemään esimerkiksi sormin tai "kiinalaisin syömäpuikoin" tuhkan seasta.
    1. Halot saa syttymään asettamalla kaksi halkoa, esimerkiksi kepillä alustasta hieman kohottaen, vierekkäin siten, että kaksi samansuuntaista puupintaa ovat vastakkain noin tuuman raolla.
    2. Em. rakoa hieman levennetään, jotta hiilenpalaset (tai vuolulastut) syttyisivät siinä halkojen välissä kunnolla palamaan. Liekkejä "ruokitaan" lastuin/hiilin/pitkittäin taitetuin tuohisoiroin sitä mukaa kun palava kasa hupenee, kunnes puupinnat palavat ilman apua.
    3. lisähalkoja voidaan asetella esimerkiksi alle laitettavan apuhalon avulla poikittain sytytyshalkojen päälle, kunhan ne ovat syttyneet.


Tukevarunkoinen välipohjatasanne (esimerkiksi joukkosidontapaikaksi)[muokkaa]

  • Lastauslaituria muistuttava maan pinnasta kohotettu lattiataso, välipohja tai vaikka vesikatto.
  • Runkoniskat valmistetaan kahdesta paikan päällä kasvavasta puusta kaatamalla ne erikoismenetelmällä.
  • Puiden kantojen jäädessä vastakkaisiin kulmiin, lattialankkujen asennuksen myötä rakenteesta tulee jäykkä ja raskaampaakin kuormaa kantava välipohjataso ilman vino-orsijäykisteitä.
  • mahdollista pystyttää nopeasti isompiakin (monihuoneisia) rakennuksia erämaahan.
  • Periaatteessa seinät ja katto sen verran vahvoje, että rakenne soveltuu jonkinmoiseksi sirpalesuojaksi, mutta se ei tietenkään täsmäosumaa kestä.
  • voidaan soveltaa esimerkiksi rekan tai vastaavan lastauslaiturina.
  • "yläkerta" periaatteessa helppo lämmittää vesitiiviin välipohjan kautta pitämällä nuotiota "alakerran" puolella.


Periaatepiirrokset[muokkaa]

  1. kuvassa 1 tarvikkeita.
    • kannattaa ajan säästämiseksi tukeutua akkukäyttöisiin työkaluihin. Moottorisahaa jos osaa tarkasti käyttää, saa nopeasti homman hoidettua.
    • kuvassa ohjuripuiden väliaikaiseen kiinnittämiseen useita tapoja, joista kahden ruuvipuristimen käyttö kätevin. Puuhun ei kannata tehdä turhia reikiä (esim. väliaikaisin nauloin).
    • ohjuripuihin porattu myös niska-akselia varten tulevan teräsputken reiän poraamista oikeaan kohtaan ja kohtisuoraan helpottava poranterän ohjurireikä.
  2. kuvassa 2 kaatovaihe.
    • ensimmäiseksi päätetään todennäköisesti suorakulmioksi tarkoittevan välipohjan vastakkaiset kulmat (kahden maastossa kasvavan puun kasvupaikka).
    • seuraavaksi määritellään puiden runkojen tarkka kaatosuunta, joka suunta on tulevan välipohjan jommat kummat vastakkaiset seinäpinnat. Lisäksi välipohjan korko.
    • porataan niska-akselin reikä ja kiristetään terästanko (tai paksu jenkarauta) paikoilleen (kiristämiskohdasta kannattaa poistaa kaarna edestä; akselin kireys ehkäisee nivelen alapuolista korkeaa kantoa/tyvitukkia halkeamasta puun kaatuessa kumoon).
    • pingotetaan kuormausliina turvallisesti, estämään puun katkeaminen ja kaatuminen työskentelijöiden päälle.
    • seuraavaksi kiinnitetään ohjuripuut kaatolinjan suuntaan ja porataan/sahataan leikataan ohjuripuun alapuolinen puunrungon keskiosa hieman vinosti poikki kaatosuunnassa.
    • sitten sahataan (lovetaan) välipohjan ylemmän kerroksen katonrajan korkeudelle molemmin puolin ohjuripuuta puunrunko sivuilta ohjuripuuhun "syvyydelle".
    • seuraavaksi sahataan vuorotellen molemmin puolin ohjuripuuta alaspäin, kuormausliinan ollessa kiristettynä., jolloin jonkin verran ennen akselin tasoa sahaamaton osuus halkeaa syiden suunnassa molemmin puolin ohjuripuuta ja puunrunko kaatuu niska-akselin liitoskohdan pysyessä napakkana pakettina (ilman välystä, vaurioitumatta).
  3. kuvassa 3 hahmotelma vastakaadetusta puusta.
  4. kuvassa 4 hahmotelma puunkaadon jälkeen latvapuolelle tehtävästä vastaavasta niska-akselirakenteesta (peilisymmetrisesti)
    • akselitapin kohta on välipohjan toinen nurkka.
    • sahauksen nitkahtaessa (sahaamattoman osuuden pituussuunnassa hakeaminen) seuraavaksi katkaistaan pystypaalu oikean mittaiseksi.
    • paalun pohjustus esimerkiksi kuoppa kaivamalla, jonka pohjalle kiviä anturamaan tiivisteeksi. Jos taas tehdään jonkinlainen kivijalka, jolloin runkotolppa jää maanpinnan yläpuolelle, on mahdollista tunkata lattiaa, jos se laskeutuu kieroon aikaa myöten.
  5. kuvassa 5 periaatepiirros valmiista lastauslaiturin aihiosta (ilman esim. vesikatetta)
    • vastakkaisten kulmien (kuvassa etmmaisin ja taimmaisin) kannot estävät rakennuksen nitkahtamisen (kiertymisen) joka ulottuvuudessa/suuntaisesti).
    • mikään ei tietenkään estä seinien ja lattian vinopuujäykisteiden lisäämistä, mikäli esimerkiksi kantojen vastaista maata poistetaan tai halutaan muista syistä johtuen lujittaa rakennetta, esimerkiksi kestämään kuorma-autolla välipohjaa vasten peruuttelua.
    • jos tahdään useampia huoneita (toisistaan erillään olevat vierekkäiset suorakulmioiden muotoiset välipohjat), ne yhdistetään latomalla pitkittäin välipohjat yhdistävät lattialankut
    • jotta lattialankut eivät niiaisi pistekuormien takia, ne kannattaa muutamasta kohtaa poikittaislaudoin tai -lankuin ankkuroida keskenään jännevälillä eli välipohjan keskiosista.
    • periaatteessa voi vaikka valaa betonilaatan tuohon päälle esimerkiksi välipohjan jäykistämiseksi sekä sade- savu- ja sirpalesuojaksi, tai lämmönvaraajaksi.


Monenlaisiin tarpeisiin soveltuva hallimainen 'erä-basaari'[muokkaa]

Mikäli tarvitaan runsaasti sääsuojatilaa (esimerkiksi potilaspaikkoja), saattaa olla järkevää joukkosidontapaikan yhteyteen laittaa tällainen telttakatosratkaisu. Lämmitys/valaisu esimerkiksi myrskylyhdyin, joissa sisäkamiinassa käytettävää etanolipolttoainetta, jotta ei tarvita erityistä savunpoistoa. Termoelektronisella moduulilla saadaan lyhdyn lämmöstä jonkin verran USB-sähkövirtaa. Step-up moduulilla saadaan tarvittaessa säädettyä tämän sähkövirran jännite halutuksi.


"Erä-basaarin" rakennusohjeet kuvassa 1 ja kuvassa 2.

  • Tarvitaan:
A. Tarpeeksi pitkä tasapohjainen kahden tukevan puun väli.
B. Yhtäläisen pituisia päistään hieman pyöreäksi/tylpiksi vuoltuja (mahdollisesti jänteviä) riukuja.
C. Narua, esimerkiksi paalinarua.
D. Kiristysliinapari.
E. Pidennysliinoja tai lujaa köyttä.
  • kokoamistapa:
    1. Aluksi kiristetään kaksi liinaa päällekkäin esimerkiksi 60cm etäisyydelle toisistaan.
      • Alempi liina tulee olemaan täsmälleen räystäslinjan korkeus.
      • Molemmat liinat suurin piirtein samalle kireydelle. Kaksi kiristintä, jottei kaarna vaurioidu.
        • kaarnavaurioiden vähentämiseksi entisestään voidaan pujottaa liinan ja puunrungon välille muutama rungonsuuntainen risku- tai havutukko.
      • Mikäli puut saattavat heilua paljon tuulella, ennen liinojen kiristämistä vedetään lisäliinoista/-köysistä jäykistysliinat runkojen yläosista taaempien puiden runkojen alaosiin. Tähän kannattaa hyödyntää edullisia pikku kiristysliinoja.
    2. Seuraavaksi punotaan paalinarusta kannatinpunos.
      • Kevyesti tasaisella kireydellä, jolloin profiilista tulee keskisymmetrisesti suippo.
      • Voidaan esimerkiksi alapuolisen liinan koukkauksen yhteydessä tehdä jokin yksinkertainen lisäsilmukka hieman jarruttamaan punosta kuroutumasta.
    3. Vedetään (tarvittaessa lisävahvistettu) katospressu keskeisesti liinojen päälle.
      • Kiinnitetään kulmista pressu kohdilleen maakiiloin. Päimmäiset vaakariu'ut alemman liinan päälle asettaen.
      • Periaatteessa maakiilojen sijaan kannattaa ainakin kangasmaastossa käyttää kivipainoja. Maahan kuopaten, mikäli ovat tiellä. Painokivet kannattaa ensin "paketoida" paalinarulla, johon pressunaru on sitten yksinkertaista tukevasti kiinnittää.
      • kiinnitetään välillä olevat maakiilat löysästi heppiin.
    4. Lähdetään asettelemaan riukuja keskeltä alkaen alemman liinan päälle poikittain.
      • Katospressun pystyseinämä suoristaa harjanpuoleisen osan ja alustavasti stabiloi riu'un vaakatasoon.
      • Kun kaikki riu'ut ovat ripustetut, liina punoksineen on niiden painosta laskeutunut keskeltä hieman. Kiristetään tai löysätään ylempää tai alempaa liinaa, linjaten alempi luotisuoraan.
      • Poistetaan katospressun pystyseinämän lämpsät.
      • Jäykistetään katos kiristämällä ylempää liinaa.
    5. riukujen alapintaan voidaan esimerkiksi niitata rakennusteollisuuteen sekä viljelysuojiksi tarkoitettua kohtuullisen kestävää lasikuituharsoa (kokoleveydelle eli riu'un kärjistä kärkiin) sisätilan vaalentamiseksi ja lämpöeristämiseksi sekä palosuojaksi, hyönteissuojaksi ja siitepölysuojaksi. Tällöin samalla työtilan ilmanvaihto toteutuu siten, että lyhtyjen lämmin paloilma ja potilaiden uloshengitysilma kohoaa välikatto-osaan ja virtaa katoksen päistä ulos. Korvausilma tulee harsoseinien kautta. Pressuseinämien ja harsoseinämien välisiin kapeisiin tiloihin voidaan esimerkiksi sijoittaa kaapeleita, letkuja, kanistereita, apulaitteita, puhdasta pyykkiä, kertakäyttötarpeita ym. huoltotarpeita {joita helppo ulkokautta täydentää sisätilan toimintaa ja potilaitakaan häiritsemättä}.
      • Ei oleellisesti huonompi korvaava ratkaisu pussilakanaan on käyttää tavallista yksikerroksista lakanaa potilassängyn peittona, jonka päällä potilaan toivomuksen mukainen täkki. Mikäli makuupussi (talviolosuhteissa) potilassängyssä, olisi syytä olla vetoketjuun integroitava deluxe-levennysosa mahdollisten raajakipsausten yms. settien mahtumisen takia.


"Omppuhotelli" tasamaalle[muokkaa]

osa 1

I
Käytetyt tolppamainokset (ja vastaavat säänkestävät mainoskortit)


II
esivalmistellaan


III
ja asetellaan kortit tulevan kammion putkimaisten seinämien siluettiprofiiliin, johon esikiinnitetään ne.


osa 2


IV
särmätään korttien keskiosat ylöspäin.


V
Elementti elementiltä taitellaan kolmiuloitteiseen muotoonsa, ne yhdistetään toisiinsa, vaikkapa teippisaumalla kohtuullinen (ilmatiiveys ja puskusauman vedenpitävyys).


VI
ja tämä rakennelma stabiloidaan paikoilleen alustaansa!


Yatzy-Latchy -liitos[muokkaa]

Puuorsirunkorakenteen jäykkä, kestävä, siisti, monikäyttöinen, yksinkertainen, nopea, skaalattava liitostapa. Freeware.

  • Tartunnoiksi käynee myös (kyllin pitkät) naulat: joita kenties tarvitsisi karhentaa tai jengata liimaistutusten puolelta (akkuporakoneen avulla käy äkkiä).


Laminaaripalkki[muokkaa]

Yhtenäisen levymateriaalin hyödyntäminen kantavana runkorakenteena. Freeware.

Laminaaripalkki sivu 1

Laminaaripalkki sivu 2

Laminaaripalkki sivu 3

Laminaaripalkki sivu 4

Laminaaripalkki sivu 5

Laminaaripalkki sivu 6

Laminaaripalkki sivu 7



SimplyFacade -seinämä[muokkaa]

Erittäin kevytrakenteinen puinen melko jäykkä seinämä. Erittäin helppo valmistaa. Kompakti logistiikka sekä melko helppo kokoaminen (periaatteessa "metritavarasta" eli SF-seinämää voi valmistaa vaikka sadan metrin pituisen palasen aihion, jos jostain syystä haluaa). Ei grillikatosta rankempiin rakenteisiin (mahdollinen palosuojaus esim. elintarvikelisäaine kaliumsilikaatilla) Freeware.

SF-seinämä sivu 1

SF-seinämä sivu 2kohdassa kolme täytyy huomioida sirkkelinterän leveys vinoon sirkkelöitäessä. Kannattaa valmistaa pieni mallipala ensin.

SF-seinämä sivu 3

SF-seinämä sivu 4

[https://ibb.co/Tw1Q33f SF-seinämä sivu 5

SF-seinämä sivu 6soveltuvaa vähäoksaista esim. kuusilankkua löytää helposti etsimällä itse tavanomaisen myyntilaadun seasta. Ennen sorojen sahailun aloittamista, kannattaa sahata lankun kahdesta kylkilapepinnasta parempi siistiksi ja linjaan, eli ottaa siitä noin milli pois.

SF-seinämä sivu 7]Kolmannessa tekniikassa kannattaa tehdä siten, että kulmakoolaukset halkaisujiirisahaa ja askartelee puutappeja myöten kokoon valmiiksi etukäteen. Sitten kylki kerrallaan ampuu niihin etukäteen jiirisahatut rimat. Tällöin kulmakoolauksen puskusauma stabiloidaan niittinauloilla ja kulman kohtisuoruus pikkutapein, joilla ei tässä tapauksessa lävistetä puskusaumaa, vaan sen verran ulkonevasti, että jäävät sisäkylkeen osittain näkyviin. Tällä tavoin kulmaliitoksesta tulee jäykkä.


Jummijammi -pinta-asenteinen ovikoodilukko[muokkaa]

Soveltunee esimerkiksi eräkämppiin tai väestönsuojiin. Freeware.


Mikäli systeemiin sisällytetään sivun 8 mukainen hakkerointiesto, niinkin vähän kuin neljä eri asentoa kolmessa eri rullassa tuottaa 43=64 vaihtoehtoa, joista yhdellä ovi aukeaa, loput taas johtavat vilpillisen ovenavausyrityksen paljastumiseen (verekseltään sisälläolijoille tai sitten jälkikäteen esim. kesämökkiläisille).

sivu 1

sivu 2

sivu 3

sivu 4

sivu 5

sivu 6

sivu 7

sivu 8 - On olemassa myöskin syvyyssuunnassa kaksiasentoisia vastaavia avainlukkokielimekanismeja, jollaisia hyödynnetään esimerkiksi lukittavissa työpöydän vetolaatikoissa.


Lukuvinkkejä[muokkaa]

Harsimisommeltekniikka