Kehrääminen

Kehrääminen (eng. spinning) on vanha tapa tehdä valmiista eläin- tai kasvikuidusta lankaa. Kehräämiseen käytetään rukkia tai värttinää. Värttinä on helpompi oppia, mutta rukki lienee nopeampi ja senkin oppii kyllä päivässä.

Vaikka nykyään tuotetaan teollisesti tehokkaasti lankaa, kankaita ja vaatteita on omien lankojen kehräämisessä etunsa. Ensinnäkin voidaan saada maatiaislampaiden korkealaatuista lanoliinipitoista lankaa, lanka voidaan kasvivärjätä eikä se sisällä kemikaaleja ja langasta voidaan tehdä halutun paksuista, väristä ja muotoista. Lisäksi kehrääminen on hermoja lepuuttavaa puuhaa ja lankakerän verran saa tehtyä hetkessä! Se siis säästää rahaakin, etenkin jos kehrätään paksuja lankoja jotka ovat kalliimpia.

Periaatteet

Pohjimmillaan kehrääminen on täsmälleen sama tekniikka kuin nyörin valmistus. Vain materiaalit ja välineet poikkeavat.

Kun kuidut on kerätty ja tarvittaessa puhdistettu, ne järjestetään samansuuntaiseksi:

• sormin vetämällä
• karstaamalla tai harjaamalla
• kampaamalla.

Puhdasta laadukasta villaa voi kehrätä lähes suoraan tapulista, vain kärkipää yleensä tarvitsee hieman aukikampaamista.

Samansuuntaiset kuidut järjestetään ja tarpeen tullen limitetään kehräämistä varten:

• aivinat nippuina (limitetään kehrätessä)
• villa tasaisena jatkuvana pötkönä eli hahtuvana (karstamyllystä tai käsin ladottuna)
• villa vinottain rullaksi kierrettynä eli lepereenä (käsikarstoilta tai käsin ladottuna).

Valmistettua kuitua venytetään haluttuun paksuuteen ja kierretään säikeeksi:

• reittä vasten kädellä rullaamalla
• kapulan avulla rullaamalla
• värttinällä
• jalalla tai kädellä pyöritettävällä kiintovärttinällä
• rukilla.

Kaksi tai useampi säiettä kerrataan samoilla menetelmillä, yleensä säiekerät/puolat erillisinä pitävän telineen avulla.

Kerrattu lanka vyyhdetään lepäämään ja mahdollisesti jälkikäsitellään.

Villan hankkiminen

VAROITUS: Nahkatehtaiden villoja ei kannata ostaa, sillä ne ovat kemikaaleilla pilatut! Eikä kehrääminen niillä ole kovin terveellistä.

Lampaan villa on erinomainen raaka-aine vaatteisiin. Eri roduilla on erityyppistä villaa; suomalaisen maatiaislampaan villa on käsinkehrääjien keskuudessa arvostettua ulkomaillakin, se on melko pehmeää ja etenkin valkoisena siinä on pehmeä hohto. Rotulampaiden villa on useimmiten valkoista, suomenlampailta saadaan valkoisen lisäksi harmaata, mustaa, tummaa ruskeaa sekä vaaleaa ruskeaa.

Villaa voi saada jopa ilmaiseksi lammastiloilta, joilta sitä menee usein roskiin saakka vähäisen kysynnän vuoksi. Emolampaat ja siitospässit kun on terveytensä ja mukavuutensa vuoksi kerittävä pari kertaa vuodessa vaikkei villalle olisikaan käyttöä. Voi myös itse pitää lampaita, jolloin yhdestä lampaasta saa kilosta muutaman kiloon villaa. Kotilampaiden pidossa on se hyvä puoli, että lampaita voi kasvattaa nimenomaan villansaantimielessä. Lampaille voi pukea kevyen kankaisen loimen, joka suojaa villaa roskilta ja lialta eikä sopivankokoisena häiritse lammasta lainkaan. Omat lampaat voi myös kevyesti kylvettää ennen keritsemistä, jos se on tarpeen. Ihmisiin tottuneet ja hellästi hoidetut lampaat ovat herttaisia lemmikkejä. Karitsat voi totuttaa keritsemisotteisiin jo pienenä.

Keritty villa on yleensä likaista, ja se kannattaa pestä ja karstata ennen kehräämistä. Villa pestään varovasti esim. liottamalla sitä tasalämpöisessä vedessä. Kovakouraista käsittelyä ja veden lämpötilan vaihtelua kuuman ja kylmän välillä tulee välttää huopumisen estämiseksi. Villan pesuun voidaan käyttää myös pH -neutraaleja pesuaineita kuten Fairya.

Muut eläimet

Muita kehrättäväksi soveltuvia eläinkarvoja ovat muiden muassa:

• angorakanin karva (angora)
• alpakankarva
• angoravuohen villa (mohair)
• hevosen talvikarva
• ylämaankarjan karva
• puolipitkä- tai pitkäturkkisen kissan karva
• koirankarva.

Lyhyet, ohuet tai liukkaat karvat, etenkin angora, ovat vaikeita kehrätä ilman apukuitua kuten lampaanvillaa. Myös muihin karvoihin voidaan lisätä lampaanvillaa antamaan kestävyyttä, riittoisuutta tai väriä. Harjaten kerättävä karva on pehmeämmän tuntuista kuin leikattava. Hevosten ja lehmien lyhyenpuoleista, karkeaa karvaa on vanhastaan käytetty huonomman lampaanvillan seassa mattolangoiksi.

Koirankarvan parhaat laadut ovat tuuheaturkkisten rotujen alusvilla (valkoista, pehmeää ja erittäin lämmittävää) ja jatkuvakkasvuisturkkisten rotujen, etenkin villakoirien, ja villakoiraristeytysten villamainen karva. Myös muiden vesikoirarotujen karva on laadultaan hyvää, mutta rodunomainen turkinhoito ei niillä välttämättä ole omiaan kehruukelpoisen karvan kertymiseen.

Laajin värivalikoima lienee kissan- ja koirankarvassa.

Alpakka on miellyttävä kotieläin, jota sopii harkita elätiksi lampaiden sijaan. Se on hiljainen eikä riko sorkillaan maata lampaan tavoin.

Värttinä

Värttinä

Värttinä om muinainen keksintö, ja paljon vanhempaa perua kuin rukki. Se on rakenteeltaan erittäin yksinkertainen ja koostuu vain varresta ja vauhtikiekosta. Värttinöitä on ylä- ja alavartisia, joista alavartinen (kiekko värttinän yläpäässä) soveltuu paremmin ohuiden säikeiden kehruuseen. Isompi ja painavampi kiekko pyörittää värttinää pidempään kuin pienempi ja kevyempi.

Edut

• jonkin verran helpompi oppia kehräämään kuin rukilla
• värttinäkehruutaito soveltuu suoraan rukkikehruun omaksumiseen
• pieni ja kevyt, voi kantaa mukana ja kehrätä joutohetkinä pitkin päivää
• erittäin halpa ja erittäin helppo valmistaa
• ei tarvitse huoltoa
• lähes äänetön.

Haitat

• paljon hitaampi kuin rukki
• syntynyt säie tai kerrattu lanka pitää erikseen irrottaa värttinästä.

Värttinään kiinnitetään alkulanka, jonka päähän kehrättävät kuidut kierretään. Alkulanka/säie kiinnitetään värttinän varren kärjen tuntumaan allelyödyllä polvella. Värttinän annetaan roikkua alkulangan/säikeen varassa ja se päästetään pyörimään. Värttinän pyöriessä kädet venyttävät hahtuvaa sopivaan paksuuteen ja päästävät kierrettä kuiduille. Kuitujen kierryttyä värttinä lasketaan roikkumaan ja pyörimään syntyneen säikeen varaan. Tarvittaessa toinen käsi antaa värttinälle lisää vauhtia. Aika ajoin työ keskeytetään, polvi avataan, kehrätty kierre kieputellaan värttinään, ja lyhennetty säie kiinnitetään taas värttinän kärkeen.

Lautasvärttinä

Pienikokoinen värttinä, jonka annetaan pyöriä kärkensä varassa koveralla alustalla. Sopii hyvin hentojen lankojen kehräämiseen.

Potkuvärttinä

Telineessä oleva värttinä, jota vauhditetaan jalalla tönimällä.

• http://www.spindleandwheel.com/content/view/62/99/

Kampivärttinä

Kampivärttinä eli charkha on perinteinen intialainen kehruuväline. Se on muistuttaa rakenteeltaan alkeellista rukkia: värttinä on telineessä vaakasuunnassa ja pyörii käsin kierrettävän vauhtipyörän ja nyörin ajamana. Kuten värttinässä, valmistuva säie kierretään varren ympärille ja kelataan pois tarvittaessa.

Etuna tavanomaiseen värttinään on helposti hallittava pyörimisnopeus, vauhdin jatkuvuus ja soveltuvuus kaikenpaksuisten lankojen valmistamiseen työtahdin kärsimättä. Etuna potkuvärttinään ja rukkiin on pieni koko ja matala muoto; koneisto mahtuu kokonaisuudessaan vaikkapa matalaan puulaatikkoon eli "gandhiboksiin". Se on myös rakenteeltaan hyvin yksinkertainen, käyttöä kestävä ja helppo huoltaa. Käyttö ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, koska kuitua ja kierrettä käsittelemään joutaa vain yksi käsi ellei koneistoa muunna toimimaan jalalla polkien.

• http://www.markshep.com/nonviolence/Charkha.html
• http://en.wikipedia.org/wiki/Spinning_wheel#Charkha

Myyjät:

• eTrading Enterprises

- Perinteisiä charkhoja 90 dollarilla.

Rukki

Rukki

Rukki on verrattain monimutkainen väline, jolla kehrääminen on ylivoimaisesti nopeampaa kuin värttinällä tai charkalla. Polkien liikutettava vauhtipyörä pyörittää rullaa ja siihen liittyvää lyhtyä ja puolaa; khrääjä voi käyttää molempia käsiään kierteen hallintaan. Rukkeja on monia erilaisia tyylejä ja malleja. Suomessa tunnetuin lienee perinteinen vinorukki, jossa koneisto sijaitsee vaakasuunnassa ja pyörää liikuttaa yksi poljin. Yksinkertaisin rukki on telineeseen kiinnitetty värttinä, jota kehrääjä voi pyörittää vauhtipyörän ja polkimen avulla. Myöhempiä ominaisuuksia ovat piippu ja puola sekä lyhty.

Edut

• nopein kehruuväline; kehräysrupeama voi jatkua keskeytyksittä niin kauan kuin puolalla on tilaa
• säie/lanka kertyy rullalle, josta sen voi vaivatta kerrata tai ottaa käyttöön
• uuden rukin ostaja voi valita modernin mallin, joka esimerkiksi taittuu säilytystä varten pienehköön tilaan, tai jossa on kaksipolkiminen kampiakseli ja suora työasento
• sähköllä toimivan pienoisrukin valmistaminen on melko yksinkertaista--mahdollisuus hienosäätää nopeutta ja puolan kiertymisen suhdetta--sähkövirran voi tuottaa poljettavalla vauhtipyörällä toimivalla generaattorilla...

Haitat

• asianmukainen käyttö vaatii perehtymistä
• haastava valmistaa, kallis ostaa
• kunnostaminen ja korjaaminen on vaikeaa
• sisältää kuluvia ja helposti rikkoutuvia osia, joiden korvaaminen ei ole aivan yksinkertaista.

Myyjät:

• Wollinchen (Saksa)

- täältä saa ostettua rukkeja, värttinöitä sekä 50cm leveän kompaktin pöytäkangaspuun.

• Die Barocken Spindeln (Saksa)

- rukkeja sekä pöytäkangaspuut 40, 60 ja 80 cm.

• Kirpputoreilta ja nettikaupoista voi löytää halvalla vanhoja rukkeja, jotka ovat hyvin vaihtelevan kuntoisia. Riippuen vaurioista ja kulumista vanhaa rukkia ei välttämättä kannata ottaa kunnostettavakseen edes ilmaiseksi. Rukkikuiskaaja-blogin ohjeistus vanhan rukin hankkijalle.

Villan kehruu

Villan kehruu on helpointa koska sormia ei tarvitse kostuttaa ja villa on suhteellisen helposti hallittavissa verrattuna esim. rohtimen kehruuseen. Villaa voi kehrätä pesemättömänä, sillä villarasva eli lanoliini voi helpottaa karstaamista ja kehräämistä. Vaikka villa on likaista, jätä se pesemättä ja pese mieluummin kädet kehruun jälkeen. Toivottomasti takkuuntuneet möykyt, kakkakikkareet ja roskat kannattaa ensin nyppiä pois. Valmis lanka on vähempitöisempi pestä kuin hahtuva.

1. Villa on karstattu hahtuvapötkylöiksi, joita pidetään sylissä tai telineessä. Aloituslankaan vedetään pötkylän päästä hiukan hahtuvaa ja pyörää pyöritetään hiukan jotta tulee hahtuvaan tulee kierrettä. Toisella kädellä nipistetään hahtuvasta sopivalta kohtaa jotta kierre ei mene koko pötkylään.
2. Nyt annetaa pyörälle vauhtia ja aletaan polkemaan. Rukki vetää kokoajan hahtuvaa ja kiertää sen langaksi. Kehrääjän tehtävä on nyt polkea oikeaan tahtiin ja syöttää kevyesti vetämällä hahtuvaa puolalle.
3. Nipistyksen voimakkuudella ja nipistyskohtaa liu'uttamalla säädetään kierteen saapumista hahtuvalle. Pötkylöstä vetämisellä hallitaan langan paksuutta.
4. Jos lanka katkeaa, sitä avataan hiukan päästä ja hahtuvasta vedetty sopivan paksuinen suiro yhdistetään siihen.

Nykyään voi myös ostaa valmiiksi pestyä ja karstattua villaa. Tällaisesta karstalevystä voi repiä noin ranteen paksuisia nauhoja, joista voi sitten aloittaa kehräämisen samaan tapaan kuin hahtuvapötkylöiden eli lepereiden kanssa. Myöskään pestyä villaa kehrättäessä käsiä ei tarvitse kostuttaa.

Vinkkejä:

1. Kierrettä ei kannata päästää lepereen ohuemmaksi vetämättömään osaan, sillä se aiheuttaa paksun möykyn lankaan. Möykyn voi kuitenkin korjata pysäyttämällä rukin, nipistämällä möykyn alkupäästä kiinni ja pyörittämällä villaa niin, että kierre aukeaa ja villaa voi taas vetää ohuemmaksi.
2. Jos lankaa haluaa kerrata, ensimmäinen lankasäie saa olla niin kierteistä että se menee kovasti sikkuralle kun sen päästää irti. Kahden tai kolmen säikeen kertaaminen yhteen tasoittaa kierrettä. Kerrattaessa rukkia pyöritetään vastakkaiseen suuntaan kuin kehrätessä.
3. Jos kehrätystä langasta tulee kovaa ja karkeaa, syy voi olla liiassa kierteessä. Jos juuri kehrätty lanka hajoaa käsiin pienimmästäkin nykäisystä, kierrettä ei ole tarpeeksi.

Aivinoiden kehruu

Huom! Pellavakuidun oman kierteisen rakenteen vuoksi pellava tulee aina kehrätä S-kierteelle!

Aivinoiden kehruu on melko helppoa. Vaikeata voi olla jos kuidut eivät irtoa helposti lavasta. Voit kokeilla myös laittaa aivinat vyölle kiinni levälleen. Jotkut kehräävät mieluummin näin, koska se on ergonomisempaakin!

1. Aivinat, eli pitkät kuidut, solmitaan kevyesti rukin lapaan tai erityiseen pyörivään telineeseen nauhalla. Liian kireä nauha estää kuituja lähtemästä ja liian löyhä tekee sen että kaikki kuidut tulee kerralla.
2. Aivinoita vedetään mahdollisimman vähän ja niitä laitetaan tasaisesti koko lankaa myöten. Mitä vähemmän kuituja ja useammin vedetään, sitä laadukkaampaa lankaa.
3. Nipistyksen voimakkuudella ja nipistyskohtaa liu'uttamalla säädetään kierteen saapumista kuiduille. Kuitujen vetämisen tiheydellä säädetään langan paksuutta, ei kuitujen lukumäärällä!
4. Liu'uttaessa sormien tulee olla kostutetut joko vesikipossa tai syljellä, muuten kuidut ei takerru toisiinsa!

Rohtimien kehruu

Rohtimia ovat kuidut, jotka häkilöidessä jäävät piikkeihin. Piikeistä ne otetaan irti piikillä tai tikulla ja laitetaan koppaan, kuitenkin varoen ettei ne menetä ilmavaa olemustaan. Rohdinten laadusta riippuen voi olla vaikeampaa kuin aivinoiden tai villojen kehruu. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin! Anna alussa tulla vain huonoa lankaa ja keskity enemmän käsien kordinaatioon ja kokonaisuuteen. Kun kerä on kehrätty, alat jo päästä jyvälle!

1. Rohtimista tehdään ensin kuontalo, erottelemalla niitä erikseen hahtuvaiseksi ja asettelemalla ne pöydälle löyhäksi levyksi. Kuitujen suunnat menee vaaka- ja pystytasossa, kuten villahahtuvissakin. Näin ne tulee asettaa kerroksittain kuontalolevyksi.
2. Kun levy on valmis, se pyöräytetään löyhälle rullalle. Levystä on hyvä tehdä melko matala mutta pitkä. Valmis kuontalo laitetaan piikkeihin, hyvä on jos piikkipidike pääsee vielä pyörimään. Myös sylissä voidaan pitää tai keksiä jokin muu menetelmä.
3. Kuontalosta vedetään hahtuvaa vasemmalla kädellä samaan tapaan kuin villankin kanssa. Oikealla kädellä säädellään kierteen pääsyä kuiduille ja syötetään kuitua puolalle.
4. Nipistyksen voimakkuudella ja nipistyskohtaa liu'uttamalla säädetään kierteen saapumista kuiduille. Kuitujen vetämisellä säädellään langan paksuutta.
5. Liu'uttaessa sormien tulee olla kostutetut joko vesikipossa tai syljellä, muuten kuidut ei takerru toisiinsa!

Kertaus

Kertaus on helppoa ja sujuu joutuisasti. Kertaaminen on kehruuta helpompaa, ja se sopii kierteen hallinnan harjoitteluun ennen kehräämisen opettelua.

Kerrata voi rukilla tai värttinällä, joskin rukki on kertaamiseen niin miellyttävä, että jotkut käyttävät sitä kertaamiseen vaikka kehräävät mieluummin värttinällä.

Jos langasta halutaan tasalaatuista, kerrattavien säikeiden tulee olla samanpaksuisia ja samankierteisiä. Muutoin langasta tulee vinkkuraa, möykkyistä, yms. Tämä voi toki olla toivottukin efekti. Säikeen kierrettä voi parantaa nopeasti ja helposti "kehräämällä" se uudestaan.

Huom!

1. vain samoin päin kierretyt säikeet voi kerrata langaksi keskenään
2. rukkia/värttinää on pyöritettävä säikeen kierrettä vastakkaiseen suuntaan, eli myötäpäivään kehrätty säie kerataan vastapäivään
3. kertaamisen sujumiseksi on välttämätöntä olla jonkinlaiset kannattimet tai telineet kierrepuolille

Usean säikeen kertaus

1. säikeet syötetään kahdelta (tai kolmelta) puolelta
2. kuten kehrätessä, vahva käsi säätelee kierteen pääsyä säikeille, sekä päästää kerrattua lankaa puolalle. Heikompi käsi pitää säikeet erillään ja päästää niitä vahvalle kädelle.

Yhden säikeen kertaus eli ketjukertaus

1. käytetään ainoastaan yhtä säiettä
2. yksi käsi muodostaa säikeestä hyvin pitkälenkkistä ketjusilmukkaa, toinen käsi päästää kierrettä.

Linkit

• Pellavalangan kehräys rukilla - Ekenäs virtuaalimuseo

  Valitse "Talomuseo" -> "Talomuseon toimintapäivät" -> "Kehruu".

• Uusiorukki!

  Alkeellinen rukki kierrätysosista mm. polkupyörän vanne.

• Käspaikka - VILLAN KARSTAAMINEN JA KEHRÄÄMINEN
• Yahoo Groups - Kehruu

Suomen ainoa kehruuharrastajien ja -ammattilaisten yhteisö internetissä. Täältä saa tietoa välineistä, niiden hankinnasta sekä muutankin ensikäden tietoa aiheesta.

• http://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=1052