Teroitus

hiominen

Johdanto[muokkaa]

Sivulla käsitellää erilaisia leikkaavien työvälineiden teroitusta ja hiomista. Terävällä työkalulla on turvallista ja mielekästä työstää kappaletta. Työkalun käyttämiseen ei tarvita samalla tavoin voimaa ja se ei lipeä niin helpolla. Sen lisäksi teroittamisella tavoitellaan terää, joka pysyy mahdollisimman pitkään terävänä käytössä. Joissain työkaluissa, esim. iskutaltoissa teräsärmä taas tulee olle sopivasti tylsä, jotta se kestää kovaan ainekseen lyömistä. Teroittaminen jaetaan usein muotoiluun ja varsinaiseen teroittamiseen. Muotoilu saattaa olla esimerkiksi lovien poistamista terästä ja uuden muodon hakemista työvälineeseen. Tämän jälkeen alkaa vasta varsinainen teroittaminen, jota kutsutaan hiomiseksi kun käytetään tahkoa tai muuta tehokkaampaa laitetta. Teroittamiseksi kutsuttaneen enemminkin teroituspuikolla ylläpitoteroitusta tms. Teroituksen jälkeen suoritetaan viimeistely, jolla terä saadaan lopulliseen terävyyteensä.

Tahko, sivu jossa tarkemmin hiomisesta tahkolla, esim. Tormek tai maatilojen vanhat tahkot.

Teroittamiseen käytetään usein esimerkiksi hiomakiviä (liippa, kovasin) ja teroituspuikkoja. Jatkuvassa käytössä nämä saattavat kasvattaa terän kulmaa eli 20° hiotusta veitsestä saattaa ajan myötä tulla 25°. Tällöin työvälineelle optimaalinen kulma palautetaan ennalleen hiomalla esimerkiksi huolellisemmin hiomakiveä tai tahkoa käyttäen. Tahkolla voidaan poistaa myös teräsärmään syntyneet lovet tai tehdä muotomuutoksia.

Liipalla ja kovasimella teroitettaessa olisi hyvä pyrkiä kohdistamaan teroitus koko teroitettuun pintaan, jotta teräsärmä säilyisi ennallaan. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa ja näin terän kärkeen alkaa helposti syntymään toinen pituudeltaan kapea viiste, jota kerta toisensa jälkeen teroitetaan. Osassa työvälineita, esim. taltoissa ja puukoissa on jo lähtökohtaisestikin kapea viiste, kaksoisteroitus, murtoteroitus (ks. puukko), toisella terän sivulla.

Terätekniikka[muokkaa]

Ks. sivu Terätekniikka.

Teräkulmat[muokkaa]

Särmäkulma (teroituskulma) on terän peruskulma. Se osuu usein ensimmäisenä leikattavaan materiaaliin. Terän aivan kärjessä saattaa olla kapea murtoteroitus. Kulma lasketaan esimerkiksi kummaltakin sivulta symmetrisesti teroitetusta sivusta, sivulta sivulle. Eli 180° on täysin tylppä teroittamaton. Työvälineen teroituskulmasta puhuttaessa, puhutaan pääsääntöisesti särmäkulmasta. Kulman asteluku määräytyy työstettävästä materiaalista. Pieni terävämpi särmäkulma tarkoittaa siis pienempää astelukua. Särmäkulma määritetään työvälineen käyttötarkoituksen ja työstettävän kohteen mukaan. Puolenkin asteen (0,5°) muutos voi olla merkittävä. Työvälineellä työskentelyn pitäisi olla tehokasta, mutta toisaalta työvälinettä ei pitäisi olla tarvetta jatkuvasti olla teroittamassa. Pehmeitä materiaaleja työstettäessä särmäkulma voi olla pienikin, mutta kovaan materiaaliin ja oksiin sen on oltava hiukan suurempi tai jos työvälinettä lyödään nuijalla tai pajavasaralla. On kyse sitten ruoanlaitosta, puutöistä tai kivenhakkaamisesta.
Viistekulma kohdistuu työkalun pituusakseliin, keskilinjaan. Keskilinjasta kummallekin sivulle muodostuu yksi viistekulma. Tavanomaisissa puukoissa terä on hiottu kummaltakin terän sivulta samalla tavoin, tällöin viistekulma on särmäkulma jaettuna kahdella (20° / 2 = 10°). Esim. taltoissa on vain toisella sivulla särmä, tällöin särämä- ja viistekulma ovat samat. Kun terässä on kapea viiste aivan terän kärjessä, tällöin lasketaan kummatkin terän puolen viisteet yhteen.
Tasokulma ja kallistuskulma: Esimerkiksi kourutaltoissa taltan reunat ovat eteenpäin ja leikkaavat puuta.

Pääleikkuukulmat alfa, beetta ja gamma. Summa on aina 90°.

Esimerkkinä uurrekurso tai kovametallipyöröterä:

Terän rintapinnan ja keskiöstä teränsuun kautta piirretyn suoran (muodostaa suorankulman leikkuupinnan kanssa) väli on rintakulma. gamma (pos tai neg).
Terä on teroitettu teroituskulmaan beetta, rintapinnan ja päästöpinnan välinen kulma.
Terän päästöpinnan ja leikkupinnan välinen kulma on päästökulma alfa.

Pyörösahanterässä kovametallipaloilla[muokkaa]

Radiaalinen sivupäästökulma eli terän suuntaisesti katsottaessa kovametallipala kapenee keskiötä kohti.
Tangentiaalinen sivupäästökulma eli terän suuntaisesti katsottaessa kovametallipalaa päältäpäin se kapenee taaksepäin.
Hammasmuodossa AB käytetään vuorottaista päästön vinohiontakulmaa.
HM-pyöröterissä rintapinnan vinohiontakulma on käytössä vain erikoistapauksissa esim. kaksipuoleisessa tapituskoneessa.

Käsitteitä[muokkaa]

Teroituspinta
Päästöpinta
Staattinen tasapainotus eli teroitettava terä ei saa pysähtyä aina samaan kohtaan.
Dynaaminen tasapainotus

Teroittamiseta yleisesti[muokkaa]

Käytä tarvittavia suojavälineitä, erityisesti suojalaseja tai visiiriä. Näitä tulee erityisesti käyttää kun teroitusväline on nopeasti pyörivä kone, kuten kulmahiomakone, smirgeli tai porakoneet. Jos hionnasta syntyy kipinöitä, hiontaa ei tule suorittaa puuverstaalla!
Teroittaminen edellyttää hyvää valaistusta. Tällainen on esimerkiksi pöytälamppu, jonka suuntaa voidaan säätää työpisteessä.
Työvälinettä hankittaessa, se on teroitettu määrättyyn särmäkulmaan. Kulma kannattaa mitata ja kirjoittaa esimerkiksi työvälineeseen tussilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että työvälineen särmäkulma olisi oikea työhön, johon sitä käytetään. Työkalua hiotaan ja teroitetaan tämän takia tarpeen mukaan.
Hiominen ja teroitus tapahtuu joko kuivana tai märkänä. Osan teroitusvälineiden kanssa ei voida tai ei tule käyttää nestettä ja osassa se on ehdoton edellytys. Märkähionnalla syntyy terävin hionta, joten sitä käytetään lähes aina kun on tehty ensin kuivahionta. Märkähionnassa neste mm. jäähdyttää terää ja tekee hionnasta hienompaa. Viikatetta teroitettaessa tapana on sylkäistä liippaan. Märkähionnassa teroitusvälineiden kierrosnopeudet ovat hitaita tapahtuu se sitten käsin pyörittämällä tai koneella.
Hiottaessa muodostuu lämpöä, jota jäähdytetään esimerkiksi vedellä. Liiallinen lämpö pilaa terän kovaksi tehneen karkaisun ja terästä tulee pehmeä. Vaikka terä ei palaisi puhki, saattaa terään syntyä näkymättömämpiä vaurioita, mitkä heikentevät sen kestoa. Pikateräs (HSS) kestää paremmin lämpöä, mutta sen varaan ei kannata liiaksi luottaa. Mitä ohuempi ja kapeampi teroitettava työväline on, sitä helpommin se kuumenee. Esimerkiksi veitsen kapea ja ohut kärki ei kestä samalla tavoin teroittamista kuin veitsen paksumpi ja leveämpi tyvi. Jos terä pilataan liiallisella kuumuudella, työvälineestä voidaan usein hioa pehementynyt osa pois ja tehdä uusi särmäkulma kovempaan materiaaliin. Tämän työstäminen voi ottaa aikansa, mutta lopputulos on hyvä. Pilalle teroitettua terää ei siis välttämättä kannata hylätä.
Hiominen edellyttää että teroitusväline, esimerkiksi kivi hioo työalusta ainesta pois. Tämä tapahtuu painamalla ja/tai työntämällä työkalua teroistusvälinettä kohti tai päinvastoin.
Hiottaessa syntyy terän materiaalista riippuen enemmän tai vähemmän kierrettä. Ts. terän materiaali ei välttämättä hioudu hiontapölynä pois vaan metalli kääntyy toisen särmän puolelle ja tuntuu sormissa. Särmä on tällöin pyöreä ja tylsä. Kierteen syntyminen osoittaa särmän hioitumista kärjestä. Kun hiotaan toisen puolen särmä, kierre kääntyy taas toiselle puolelle. Tämä poistetaan viimeistelemällä hionta määrätyllä tavoin kummaltakin puolen särmää. Kierre poistetaan esimerkiksi nahkalaikalla myötähiontana. Ks. alla kohta Puukko ja veitsi.
Viimeistely: Hiominen tulee aina viimeistellä esimerkiksi nahkalla, huovalla, sanomalehdellä tai muulla. Viimeistelyyn tarkoitetuilla erittäin hienoilla kivillä saadaan terävämpi terä kuin nahkalla, mutta nahka saattaa hitusen pyöristäessään tehdä terästä kestävämmän. Tällöin pinnasta tulee kiiltävä ja se vähentää kitkaa. Tämän seurauksena työvälineen käyttäminen on kevyempää, leikkausjälki on parempi ja tarkempi. Tämä myös edesauttaa työkalun pysymistä pitempään terevänä. Viimeistely voidaan tehdä vapaasti käsin tai hiontaohjaimia käyttäen. Pyörivää nahkalaikkaa käytettäessä, tyäkalua ei syötetä koskaan laikan pyörimissuuntaa vasten. Viimeistelyä ei tule kuitenkaan tehdä liiallisesti, pyörivään nahkalaikkaan nopea viimeistely ei muuta särmäkulmaa eikä pyöristä liiaksi aivan terävintä terän osaa. Nahkan kanssa voidaan käyttää viimeistelyyn tarkoitettua tahnaa. Viimeistelyä varten voi hankkia esimerkiksi profiloituja nahkalaikkoja tai karkeudeltaan erittäin hienoja vesi- tai öljyhiomakiviä, käsihiomakiviä. Profiloituja tarvitaan erityisesti kouru- ja V-talttojen viimeistelyyn.
Hiontapaine: Mitä voimakkaammin työvälinettä painetaan teroitusvälinettä kohti, sitä tehokkaammin hiominen tapahtuu, mutta myös nopeammin muodostuu lämpöä. Painamisessa tulee huomioida työkalun koon ja muodon vaikutus. Ts. painettaessa kapeaa talttaa voimakkaasti smirgelin kiveä vasten, terä voi ylikuumeta siniseksi/mustaksi ja pilalle muutamassa sekunnissa. Liiallinen painaminen saattaa myös tehdä teroitusvälineeseen uran, jos työväline on kapeampi kuin teroitusväline, esimerkiksi kivi. Painamiseen vaikuttaa myös työkalun terän materiaali. Esimerkiksi pikateräs vaatii kovempaa painamista.
Leveää terää hiottaessa teroituksesta pitäisi tulla tasainen ja esimerkiksi työvälineen pituussuuntaan nähden yleensä 90° kulma. Varsinkin leveää kaarevaa terää, jossa on myös leveä särmä, hiottaessa on haastavaa saada särmästä tasainen. Tällöin erilaiset hiontatuet ja -ohjaimet helpottavat työskentelyä. Ks. lisää alla kohta Hiontatuki.
Hiontasuunta: Pyörivää teroitusvälinettä kohden terää voidaan hioa joko myötä- tai vastasuuntaan. Lopputuloksen kannalta suunnalla ei ole juuri väliä, mutta hiomiseen kuluvalla ajalla saattaa olla merkittävä ero – vastahionta on nopeampi ja hiontaväline pysyy terävämpänä. Ymmärrettävästi vasten teroitusvälineen pyörintäsuuntaan hiottaessa syntyy riski, että työkalu tökkää ja lentää jopa käsistä. Tätä estetään käyttämällä ohjaimia (jigejä). Myötähionta sopii esimerkiksi varovaiseen hiontaan, jossa tärkeää on hallita työvälinettä teroituksen aikana. Kuivahionnassa nopeuden ollessa yleensä korkea, teroitus tapahtuu kuitenkin vastahiontana eli pyörimissuuntaa vasten.

Teroitusvälineet[muokkaa]

Ks. kohta Puukko.
Ks. sivu Sahan teroitus.
Kovametalliterät teroitetaan timanttilaikalla (SD).
HSS (pikateräs) kivilaikalla, piikarbidi (SiC) Al2O3 alumiinioksidilla (A) eli korundilla tai BN eli boorinitridilla (B), joka on hyvä materiaali. Sidosaine määrää laikan kovuuden.
Viimeistelyhionta kangaslaikalla ja hiontavahalla, esim. puukko, taltat.

Hiomapaperi. Karkeus noin 100 sopii esimerkiksi kirveiden teroittamiseen. Hienommat vesihiomapaperit, yli 400 karkeudeltaan. Kiinnitä paperi jotain kovaa alustaa vasten.
Hiomalaikka tai timanttilaikka, joka kiinnitetään esimerkiksi porakoneeseen ja porakone ruuvipenkkiin.
Keraaminen muki. Lasittamaton pohjarengas.
Kulmahiomakone. Pyörimisnopeus on niin korkea, että se pilaa ohuen terän helposti kuumenemisesta johtuen! Kastele terää usein! Vaatii käsihionnan tämän jälkeen.
Nauhahiomakone. Voidaan käyttää erikarkeuksisia hiomapapereita. Sama kuin kulmahiomakoneella, varo ettei kuumenna terää pilalle! Kastele terää usein! Vaatii käsihionnan tämän jälkeen.
Sulake. Esimerkiksi linkkuveitselle tai fileerausveitselle.
Teroituspuikko. Tarkoitettu oikomaan mikroskooppinen hammastus.
Timanttiterät kipinöillä.
Timanttikivi ja timanttiliippa sopivat useisiin teräksiin, tällöin ei käytetä mitään nesteitä hiomisessa. Viilassa on usein karkeampi ja hienompi puoli ja syrjä puhdasta terästä. Timanttiviila jättää helposti kierteen. Ei vaadi kovaa painamista.
Tussi. Tussilla voi värjätä hiottavan alueen ja kun tussi häviää hiontaliikkeessä, on kulma sama kuin alkuperäinen. Tämä ei ole välttämätöntä, jos käytetään hiontatukia, jotka voidaan säätää haluttuun oikeaan kulmaan.

Tahko[muokkaa]

Tahko: Tormek 2000. Oikealla teroituskivi ja vasemmalla nahkalaikka. Kuvassa kirveen teroitus meneillään.

Ks. sivu Tahko.

Kiviliippa[muokkaa]

Kiviliipoilla teroitettaessa niitä ei koskaan käytetä kuivana. Käytetään vettä, sylkeä tai öljyä estämässä kiven tukkeentumista ja parantamaan näin teroituksen kulkua. Vedellä käytettävät kivet kannattaa laittaa veteen imeytymään hyvissä ajoin ennen käyttöä tai usein käytettäessä niitä voi säilyttää myös vedessä. Öljy on tarkoitettu hienompaan hiomiseen. Joihinkin kiviin ei missään nimessä saa laittaa öljyä.

Kiviä on karkeita ja erittäin hienoja. Erittäin terviä teriä tavoiteltaessa, yleensä käytetään myös karkean kiven lisäksi hienoa hiomakiveä. Hyviä japanilaisia kiviä voi tilata esimerkiksi DICK brand shop tai Plektra Trading tai Nettiverstas.

Rautakaupan karkeat kivet kannattaa usein öljytä. Kiven karkeuden mukaan voidaan päättää tehdäänkö kivestä öljykivi. Usein öljykivet ovat luonnonkivisiä. Tällöin se upotetaan pariksi tunniksi esimerkiksi moottoriöljyyn, jonka jälkeen tätä käsittelyä ei tarvita uudestaan.
Kiviliippoja on eri karkeuksisia. Esimerkiksi 800 sopii useisiin teroituksiin.
Pienempi kivi soveltuu repussa kuljetettavaksi ja puukkojen "ylläpitoteroituksiin". Höylänterille ja peruskunnostuksiin kannattaa hankkia riittävän leveä ja samalla myös pitkä kivi.
Hiiliteräkseen käy luonnon hiomakivet ja teolliset aluminioksidi ja piikarbidikivet.
Tasaiselle tukevalle alustalle kivi. Kiven voi myös kiinnittää pöytään esimerkiksi rakentamalla kiven ympärille puulaatikon ja kiinnittämällä laatikon tukevasti pöytään.
Pyri pitämään kivi mahdollisimman tasaisena, eli älä hio siihen vääristyneitä muotoja.

Kovaan teräkseen ei pehmeää kiveä
Pehmeään teräkseen ei liian kovaa kiveä.

Vaihtoehtoiset liipat
- Liippa saadaan vuolemalla 30 senttinen mäntypalikka litteäksi ja kastelemalla sulaan pikeen ja hiekkaan.
- Tehokkaan liipan tekee eräoloissa sileäksi vuollusta tervaksen palasta hieromalla siihen savea tai hiesua.

Penkkihiomakone[muokkaa]

Penkkihiomakone (smirgeli) on tehokas teroitustyökalu, mutta sen suurin haaste lienee työstökappaleen kuumeneminen, joka tarkoittaa käytännössä terän kuumenemista helposti käyttökelvottomaksi, pehmeäksi metalliksi. Vältä teräaseiden teroittamista smirgelillä, ettet pilaa terää smirgelin HELPOSTI aiheuttamalla kuumuudella! Joten suhtaudu veitsien, talttojen, puukkojen, kirveiden ja muiden hienoteräisten teroittamiseen penkkihiomakoneella varauksellisesti. Penkkihiomakone soveltuu hyvin katkaisutalttojen ja muiden ronskimpien välineiden teroittamiseen. Penkkihiomakoneella teroitetaan myös poranterät.

Säädä työtuki noin 3 mm etäisyydelle hiomakivestä. Puhdista hiomakoneessa kiinni olevat silmäsuojaimet.
Smirgelissä tulisi käyttää aina valkoista kiveä! Valkoinen kivi on tarkoitettu <TARKENNA>
Anna käynnistyä täyteen nopeuteen ennen hiontaa ja anna koneen pyöriä täysillä kierroksilla teroituksen aikana.
Pidä kappaleesta tukevasti, mutta jännittämättä kiinni.
Älä paina liikaa, vaan kevyesti. Lyhyet "pyyhkäisyt" vähentävät teräkappaleen kuumenemista. Älä pumppaa kappaletta laikkaa vasten. Hiominen suoritetaan hitaasti. Kastele jatkuvasti.
Anna koneen pysähtyä itsekseen virran sammuttamisen jälkeen.

Timantit[muokkaa]

Kuvassa porakoneeseen yhdistetty timanttilaikka. Reiät laikassa antavat mahdollisuuden nähdä laikan läpi ja estävät laikan "tukkeutumista".

Alasintaltta[muokkaa]

Särmäkulma yli 30°. Tällöin taltalla voidaan katkaista myös kylmää terästä.

Hakku[muokkaa]

Ks. Kuokka.

Keritsimet[muokkaa]

Keritsimen terät voidaan joko irrottaa toisistaan vetämällä tai painaa sellaiseen asentoon, että ne päästään teroittamaan tahkolla.

Kirves[muokkaa]

Perusteroitus tahkoamalla. Huonokuntoiset terät kallitsee, takoo uudelleen, seppä, jos ei omat taidot riitä. Teroita riittävän usein, jolloin terä pysyy paremmin lovettomana, koska voit käyttää vähemmän voimaa.

Kovasimella hiottaessa kostutetaan se hiomakiven alkuperäisen tavan mukaan joko öljyllä tai vedellä. Hio pyörivällä liikkeellä.
Teroitus on yksinkertaisinta suorittaa vedessä pyörivällä tahkolla. Perinteinen ruismoottorilla toimivan tahkon pyöritys on lapsille mielekästä puuhaa. Tällaisessa käytetään yleensä apuna paininpuuta johon kirveenterä asetetaan ja saadaan oikea kulma terälle ja lisätään työturvallisuutta. Tahkoja on myös moottorilla toimivia kuten esimerkiksi kuvien Tormek-merkkinen tahko. Tähän tahkoon saa kirveelle jigin, jolloin kulman säilyttäminen hionnan aikana on helpompaa.
- Tahkolla terä teroitetaan vasten tahkon pyörimissuuntaa.
Smirgeliä tai rälläkkää (kulmahiomakonetta) käytettäessä täytyy varoa ettei terä kuumene liikaa, pehmene ja mene pilalle. Näitä käytettäessä teroitus on tärkeää suorittaa vähissä erin antaen terän jäähtyä välillä. Näillä teroittamista jopa kannattaa välttää, varsinkin jos arvostaa kirvestään. Viimeistelyn voi suorittaa tahkon nahkalaikalla, hiomakivellä tai timanttiviilalla.
Viilalla (tavallinen tai timanttiviila) teroitettaessa viilaa terän suuntaan eli kärkeä kohti.
Telsokirves kannattaa tahkolla hioa särmän pituussuunnan mukaan käyttäen hiomatukea kiven etupuolella.

Teroituskulmat ja teroitusjärjestys[muokkaa]

Teroituksessa tulisi säilyttää kirveen alkuperäinen terän muoto tai se mihin kirvestä käytetään. Näin kirves on tehokas ja ehkäisee tapaturmia. Veistotöissä suora terän muoto on kaarevaa parempi. Suurimmat epätasaisuudet kuten lovet poistetaan painamalla terää kohtisuoraan kiveä vasten kiven ulkoreunoilla. Tämä muotouttaa samalla tahkon kiven keskeltä koholle. Jos ilmenee tarvetta, aloita teroitus palauttamalla terän muoto työntämällä terää suoraan tahkokiveä päin muotoillen se.
Terän palko teroitetaan (20–)30° (suorankulman kolmannes) noin 7 mm leveydeltä kummaltakin puolelta tasaisesti. Oikeanpuoleinen lape (katsotaan varren päästä terä alaspäin) tahkotaan kiven vasemmanpuoleisella reunalla ja päinvastoin. Kirves tulee pitää jatkuvasti liikkeessä. Hyvän veistettävyyden aikaansaamiseksi terän muoto tulisi olla sellainen, että kun oikein asennettu kirveen varsi on paikoillaan ja ponsi (varren tyvi) koskettaa pöytään samalla teränsuusta keskeltä 1/3 - 1/2 matkalta terä osuu myös pöytään.
1. Ohutteräinen Teho-hakkuukirves tahkotaan tasaisen pyöreäksi, sillä terä ei muuten kestä. Kirveisiin 12/2,7 ja Teho-halkaisukirveeseen tahkotaan tasainen, terän alkuperäistä muotoa noudattava 6–7 mm levyinen palko kummallekin puolelle.
Ohennetaan kirvestä hieman molemmilta kasoilta, se helpottaa kirveen irtoamista puusta.
Hiotaan kapea hiomapalko 50–60° terän suuhun 1,5–2 mm leveydeltä kummaltain puolelta tasaisesti. Tämä antaa terälle kestävyyttä koviin iskuihin ja pakkasessa kovaa puuta iskettäessä. Lihakirveessä teroituskulma on 45–60°. Halkaisukirveessä palko voi olla lähes suora.
Viimeistely hiomakivellä terän suuhun pyörivin liikkein.
Kärkikierteen poisto.
Öljytään terä ruostumisen estämiseksi.

Kivitaltta[muokkaa]

Tahkolla vastahionnalla kiven päälipuolella.

Kovametalliterä[muokkaa]

Pihkanpoisto kuumalla saippuavedellä, ohennusaineella tms. nesteellä. Terää ei tule koskaan asettaa koneen pöydälle, pudottaa tai kolhia. Ei saa teroittaa tavallisilla hiomalaikoilla ja hiomakivillä. Hiotaan vain kovametallipalaa, joka on rungosta ulkona noin 1 mm. Hionta timanttilaikalla. Ainetta poistetaan vain 0,01–0,02 mm. Herkästi kuumeneva, käytä esim. ompelukoneöljyä. Ei saa koskaan jäähdyttää vedessä. Voimakkaasti kulunut esiteroitetaan piikarbidilaikalla, hiomapaine pienenä ja rintakulma entisenä. Pitkään käyttämättömät voidellaan. Ennen terien sijoittamista teräpäähän, poistetaan vastepinnoista rasva ja muut epäpuhtaudet liitujauhon ja rievun avulla.

Kuokka[muokkaa]

Tahkottaessa kannattaa hioa myötähionnalla.

Kuuma- ja kylmätaltta[muokkaa]

Kuumataltan teroituskulma 30°
Kylmätaltan teroituskulma 60°

Kyntekurso[muokkaa]

Teroitetaan päästöpinnasta.

Käsihöylä[muokkaa]

Terän etupinta säilytetään pääsääntöisesti aina suorana. Joissakin tapauksessa kuten esimerkiksi laajoja pintoja höylätessä voi terästä hioa hiukan kaarevan (kuperan). Tällöin terän reunat eivät jätä teräviä jälkiä. Tällöin reunat ovat noin 0,25 mm vajaammat kuin keskikohta.

Aloita teroittaminen tasaamalla höylän terän takapuoli hiomakiven sivua vasten noin 3 cm matkalta. Tasaiseksi ja sileäksi, esimerkiksi ruosteesta ja uusissa terissä tehtaan jäljistä.
Kiillota taustapuoli nahkalla aivan sileäksi.
Perussääntö: teränsuun teroituskulma on 25–26°. Tormek tahkossa teroittamista helpottaa SVH-60 -jigi. Jigiä käytettäessä teroitetaan vasten pyörimissuuntaa. Säädä oikea kulma tarkasti käyttäen terässä olemassaolevaa kulmaa apuna tai tahkon mukana tulevalla säätimellä. Esimerkiksi, väritä tussilla teroitettava pinta ja näin näet oikean kulman kun tussin jälki häviää tasaisesti.
Tahkoa tasaisesti koko terän alueelta ja lopuksi aivan kevyesti.
Hoonaa terä nahkalaikalla samassa kulmassa.
Kuivaa terä ja voitele kevyesti öljyllä.

Tahkoa riittävän usein ja pidä hiontapalko ohuena. Hiontapalkoa leventämällä saadaan huonompikin terä kestämään. Teränsuun mahdolliset pyköt ja ohennus suoritetaan tahkolla ja sitten kovasimella. Valmiiksiteroitus hienolla kovasimella vettä käyttäen tai öljykivellä hiomalla terää vuoroin kummaltakin puolelta. Jos ilmenee kierrettä, poistetaan se viiltämällä terän kärkeä kohtisuorasti kovaa puuta vasten.

Terään voi tehdä myös kapean toisen teroituksen varsinaisen teroituksen kärkeen.

Höylänterän teroittaminen japanilaisella vesikivellä[muokkaa]

Vesikivillä teroitettaessa perusperiaate on sama, eli ensin teroitetaan terän taustapuoli vaiheittain eri karkeuksilla. Sopivat karkeudet ovat esim. 1000, 3000 ja 6000. Välivaihe voidaan tarvitaessa jättää väliin, mutta se hiukan pidentää kiillotusaikaa. Vesikivet kuluvat suhteellisen nopeasti ja siksi niitä on hyvä oikaista tarpeeksi usein esimerkiksi lasilevyn päälle asetetun vesihiomapaperin päällä. Hyvän tuloksen takaamiseksi on hyvä käyttää avuksi teroitustukia. Kun terään on teroituettu peruskulma n. 25° on nopeinta tehdä teroitustukea apuna käyttäen vielä pari astetta jyrkempi viiste. Näin koko särmää ei tarvitse teroittaa samaan kulmaan. Näin uudelleen teroitus on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa.

Lovijyrsimenterä[muokkaa]

Teroitus aina päästöpinnasta, sivusärmät rintapinnasta eli uran puolelta.

Metallipora[muokkaa]

Kärkikulman suuruus on noin 120°. Kovalle teräkselle ja kuparille 140°. Ei liian jyrkät! Leikkuureunojen tulee leikata yhtä vahvaa lastua. Teroitukseen käytetään esim. penkkihiomakonetta.

Metallitaltta[muokkaa]

Tasataltan kärki hiotaan käsivaraisesti penkkihiomakoneessa vasten pyörimissuuntaa 60° kulmaan, varotaan polttamasta mikä aiheuttaa kovuuden menettämisen.

Moottorisaha[muokkaa]

Ks. sivu Moottorisaha.

Nostokoukku[muokkaa]

Metsurin työväline. Kärki teroitetaan kolmitahoiseksi siten, että taso on kädensijan puolella. Perusteroitus suoritetaan takomalla ja hoitoteroitus viilaamalla.

Oksapora[muokkaa]

Teroitus yksinomaan rintapinnasta, eräät vain ohuella litteällä viilalla ja pienellä kovasimella. Esileikkurien on leikattava noin 1 mm syvempään kuin tasoterien.

Petkele (Et.-K.: Kuorimarauta)[muokkaa]

Oikaistaan teränsuu suoraksi kuten kirveen teroittamisessa.
Tahkotaan petkeleen alapinta ehdottomasti suoraksi.
Yläpintaan tahkotaan tasalevyinen suora tahkous, jonka leveys on terälevyn paksuudesta ja terän hyvyydestä riippuen 10–15 mm ja kulma noin 20°. Jos talvella pelätään terän murtumista kulmaa voidaan hieman jyrkentää.
Muodostetaan "puuhun meno" ja vahvistetaan samalla teränsuu kestämään rasitusta. Terän alapuolelle tehdään hienohakkuisella viilalla jyrkähkö 0,5–1,5 mm:n levyinen tasaleveä viilaus joka viimeistellään kovasimella hioen. Jos käytetään pelkästään kovasinta, saattaa syntyä pyöreähkö jälki. Kesäaikaan viilaus voi olla pitempi, sulalla kuorella puun ollessa vielä jäässä hiukan lyhyempi ja jäässäolevalle kuorelle ja puulle aivan lyhyt.
Viimeistely tehdään kuorittavan puun äärellä, sillä alapuolen hionta säätää hyvin herkästi puuhun menon. Yksi ainoa kovasimen veto voi muuttaa teroituksen. Petkeleen tökkääminen, "puuhun meno" estetään oikealla teroituksella.

Pilkkikaira[muokkaa]

Koveralta puolen

Pistepuikko ja piirtopiikki[muokkaa]

Teroitus asettamalla tyvi penkkihiomakoneen tukea vasten ja kärki teroituskiveä vasten, teroitetaan pyörittämällä piikkiä pyörivää kiveä vasten.

Pokara[muokkaa]

Kärki teroitetaan kolmitahoiseksi siten, että taso on kädensijan puolella. Perusteroitus suoritetaan takomalla ja hoitoteroitus viilaamalla.

Poranterä[muokkaa]

Ks. kohdat Metallipora ja Puupora ja Vaarnareikäpora.

Puukko ja veitsi[muokkaa]

Nimityksiä[muokkaa]

Terän kärki
Terän lape (vaippa). Teräosan sivu.
Terän särmä (suu). Leikkaava osa.
Terän perä
Terän selkä (hamara, kamara). Terävän teräosan vastakkainen puoli.
Tuki (alahela, väistin). Teräosan ja kahvan rajalla metallinen osa.
Tuen reuna
Sormen suoja
Ruoto (tanga). Puukon kahvan sisällä terän jatke.
Kahva (pää)
Kahvan niitit
Kädensuoja
Kahvan kuoret
Kahvan otepinta
Kahvan pää (ponsi?)

Terän muotoja[muokkaa]

Suora kiilamainen. Saattaa olla liian ottava eli esimerkiksi kiehisten vuoleminen voi olla hankalaa, tällöin kannattaa kokeilla murtoteroitusta lisäksi. Kunnossapitäminen vaikeampaa.
Suippeneva, kupera muoto kohtuullisena kenties paras. Lapinleukuun kenties.
Kovera muoto hauras, mutta joidenkin mielestä paras.
Epäsymmetrinen.

Kaksoisteroitus (murtoteroitus) esimerkiksi kovaa kulutusta kuten eläinten nylkemistä tehtäessä tai keittiöveitsessä teroitetaan aivan teränsuun kärkeen loivemmalla teroituskulmalla kapeat viisteet. Murtokulma on jokaisella henkilökohtainen kyseiseen puukkoon. Vedetään pari kertaa kummaltakin puolelta muodostaen noin 1–1,5 mm levyinen viiste.

Teroitusvälineitä[muokkaa]

Luonnosta löytyvistä kivistä sopivia ovat esimerkiksi kavrtsi ja graniitti tai savea sisältävät kivet. Kivien tulisi olla mahdollisimman tasaisia pinnaltaa, kuten hiomakivet yleensä. Tätä voi edesauttaa hankaamalla tasaisia kiviä keskenään ennen puukon hiomista.
Tahko (kuten tämän sivun Tormek 2000) tai hiekkakivitahko. Ks. sivu Tahko.
Kiviliippa.
Timanttikivi ja timanttiliippa.
Hiomapaperi.
Sulake. Esimerkiksi linkkuveitselle tai fileerausveitselle.
Keraaminen muki. Mukin lasittamaton pohjarengas.
Teroituspuikko. Tarkoitettu oikomaan mikroskooppinen hammastus.
Nauhahiomakone. Voidaan käyttää erikarkeuksisia hiomapapereita. Varottava ettei kuumenneta terää pilalle!! Kastellaan terää usein! Vaatii käsihionnan tämän jälkeen.
Kulmahiomakone. Voidaan käyttää myös teroituksessa, mutta terän helposti pilaa kun se hiottaessa kuumenee! Kastellaan terää usein! Vaatii käsihionnan tämän jälkeen.
Penkkihiomakone (smirgeli). Hiottaessa varottava ylikuumentumista ja kasteltava jatkuvasti. Hiominen suoritetaan hitaasti. Smirgelissä tulisi käyttää aina valkoista kiveä! Toisin sanoen vältä teräaseiden teroittamista smirgelillä, ettet pilaa terää smirgelin HELPOSTI aiheuttamalla kuumuudella!!
Kova huopalaikka ja kiillotusvaha. Saadaan aikaan uusien puukkojen peilikiilto ja huikea terävyys. Tämä on valitettavan tuntematon asia.

Teroitus[muokkaa]

"Voit teroittaa tai pilata". Teroita jokatapauksessa usein!

Säilytä alkuperäinen särmäkulma, ellet sitten tietoisesti halua muuttaa sitä toiseksi. Teroituskulman oppii aikanaan tuntemaan sormissaan. Teroita kummaltakin puolelta yhtä paljon, ettei terä ala kaartumaan ja heikentymään. Teroitus tapahtuu sekä työntävällä että vetävällä liikkeellä.
Pahasti pöyristynyt, tylsynyt ja jopa lovellinen terä kannattaa oikaista muotoonsa hiomalla vedessä pyörivällä tahkolla tai tehokkaammin smirgelillä valkoisella hiomakivellä. Myös karkea kovasin tai timantti käy. Kaikki terään kuuluvat lovet tulee säilyä ja veitsen alkuperäinen muoto.

Teroitusliikkeitä

Pyörivä eli veitseä pyöritetään oikeassa kulmassa kiven päällä.
Ziz-zag eli veitseä liikutetaan edes takaisin kiven päällä.
Suora eli veitseä työnnetään ja vedetään suoraan kiven päällä.

Särmäkulmat

puukon särmäkulma on (16°) 17° (20°-25°) 
keittiöveitsen särmäkulma on (20°) 25–40°

Usein veistämiseen tarkoitettu puukko on 20°.
Esimerkiksi hienompaan keittiötyöhön kuten fileroimiseen, kuorimiseen ja viipalointiin soveltuu terävämpi enintään 30° kulma, kun taas lihan käsittelyyn ja yleisveitseksi keittiöön särmäkulma saa olla yli 30°.
Kulmaa jyrkentämällä (asteluku pieni) terä leikkaa enemmän, mutta tylsyy nopeammin
Laadukas terä toimii myös loivemmassa kulmassa

Teroituksen kulku yleisesti

Terän kunnon tarkastelu ja sen mukaisen teroitusvälineen valinta.
Hionta karkealla ja hienolla kivellä.
Kierteen eli purseen poisto.
Mahdollinen murtoteroitus.
Testataan terävyys esimerkiksi tukkaan tai kynteen, "ottaako".
Öljyäminen ruostumista vastaan, jos puukko ei ole jatkuvassa käytössä. Älä pistä märkänä tuppeen!

Kiviliipalla työnkulku voisi olla: keskikarkea kivi > hieno kovasin > erittäin hieno öljyhiomakivi > nahka.

Käsin, tapa 1

Hio karkeammalla liipalla tai luonnonkivellä nesteen kanssa terää kunnes teränsuuhun syntyy kierre, eli terän terävin osa kääntyy hiottavan puolen vastakkaiselle puolelle.
Hio toiselta puolelta kunnes kierre kääntyy takaisin ensiksi hiotulle puolelle.
Toista edellä kuvattu hienommalla liipalla tai luonnonkivellä.
Poista kierre vetämällä kevyesti hienon kiven pintaa pitkin helasta kärkeä kohti. Veto tapahtuu teränsuu edellä. Jokaisen vedon jälkeen vaihdetaan puolta. Tehdään yksi tai kaksi kertaa. Myös esimerkiksi timanttiviilan terässyrjää vasten.
Viimeistellään nahkaa tai sanomalehteä vasten.
Viimeistellään huopalaikalla ja kiillotusvahalla.

Käsin, tapa 2

Hiotaan lappeet suoraksi suorahionnalla tai pyöröhionnalla koko terän leveydeltä ja pituudelta. Suorahionnassa terää työnnetään lape tasaisesti kiveä vasten itsestä poispäin. Pyöröhionnassa lapetta hiotaan pyörivällä liikkeellä kiveä vasten. Terä hiotaan umpeen eli kumpikin sivu yhtyy tasaisesti toiseensa teränsuussa.
Tehdään pieni kaksoishionta, leikkaava osa hiotaan edellistä hiontaa loivempaan kulmaan. Vedetään terää edestakaisin kiveen sopivassa kulmassa puukon pituussuuntaisesti tai pyöritetään. Painetaan reilusti ja hiotaan kummaltakin puolelta.
Poistetaan kierre vetämällä hamarapuoli edellä öljyttyyn nahkaan välillä suuntaa vaihtaen tai vedetään kevyesti kummaltakin puolelta tavallisella sulakkeella.
Viimeistellään hienolla öljykivellä tai kiillotuslaikalla kevyesti.

Tahkolla Aseta tahko normaalia pöytäkorkeutta matalammalle.

Tartu toisella kädellä kahvasta ja aseta lähtökohtaisesti toisen käden sormet pikkusormesta etusormeen terän sivun päälle. Lyhyemmässä terässä vähemmän sormia.
Paina terä kiven pyörimissuunnassa hiukan ennen kiven päälikohtaa kiveä vasten. Teroitus tapahtuu myötähiontana eli pyörimissuunnan mukaisesti.
1. Jos käytetään ohjuria, teroitetaan vastahiontana.
Teroita viistettä niin kauan, että muodostuu koko matkalle kierre.
Teroita tämän jälkeen toinen puoli. Kierre kääntyy välittömästi takaisin jo hiotulle viisteelle, joten sitä ei voi käyttää merkkinä. Pyri tämän takia hiomaan yhtä kauan ja samalla hiontapaineella, jotta veitsi pysyy kummaltakin puolelta samanlaisena. Yksi onnistunut teroitus kummaltakin puolelta riittää!
Viimeistele teroitus, joka poistaa kierteen. Viimeistele koko viisteen matkalta, jotta särmäkulma ei muutu. Liikuta pari kertaa kumpaakin viistettä, mutta niin kauan että viiste häviää.

Teroituspuikko

Tarkoitettu oikomaan mikroskooppinen hammastus. Oikea kulma saadaan asettamalla puikkokäden peukalo puikon ja terän väliin mitaksi. Vedot aina särmään päin! Pidä puikkoa pystyssä tai vaakasuorassa kädessä, vedä veistä kevyesti 15–20–22° kulmassa pitkin teroitinta kohti teroittimen kahvaa aloittaen veitsen tyvestä ja puikon kärjestä. Toista molemmin puolin terää muutamia kertoja, älä paina liian kovaa. Puhdista puikko välillä.
Leipäveitsi: Teroitetaan sileä puoli pienellä kulmalla vetämällä veistä puikon päällä sileältä puolen edestakaisin kun veitsi on 90° kulmassa puikkoon. Teroitettu puoli aaltomaisten ohennuksien mukaisesti. Kevyet vedot, aaltoilee puikkoa pitkin. Yleensä riittää vain sileältä puolen teroitus.

Hoito ja käyttö[muokkaa]

Pese puukko ja veitsi heti käytön jälkeen, esimerkiksi vedellä tai miedolla pesuaineella ja kuivaa. Vähintään kuivaa puukko esimerkiksi housuihin.
Veitset säilytetään erillään toisistaan!!! Esimerkiksi puisessa veitsitelineessä tai puukot tupessa. Veitsien metallisten terien ei tule koskea toista metallia eli toista veistä, jos veitset halutaan pitää terävinä.
Leikkaa keittiöveitsillä puulautaa vasten.
Vältä kosketusta esimerkiksi hiekkaan, jota on juureksien pinnassa.

Puupora[muokkaa]

Poranterät teroitetaan yksinomaan päästöpinnasta, sivut ainoastaan ohjaavat, eivät lastua. Esileikkureita teroitetaan ainoastaan sisäpinnasta. Hio smirgelin valkoisella hiomakivellä. Puuporanterässä etenkin leikkurien tulee olla samassa tasossa. Timanttiviilalla teroitat muut terät helposti.

Puutaltta[muokkaa]

Puutalttojen teroitus määräytyy pitkälti työstettävästä materiaalista. Kyseiseen puuhun etsitään parhaiten soveltuva särmäkulma. Havainnoidaan miten kevyesti puun kuidut katkevat ja kuinka nopeasti terä tylsyy. Mitä pehmeämpi puu, sen pienempi särmäkulma. Samaa talttaa voidaan hioa eri kulmiin, mutta talttoja kannattaa olla useita eri kulmiin hiottuina. Hiotaan yksipuolisesti, särmäkulmaan 18° (-22°). Teränsuuhun mahdollisesti muutaman millimetrin matkalta viiste, murtoteroitus, jonka hiontakulma on n. 26°. Murtoteroitus ei ole välttämätön, mutta erityisesti käytettäessä lyöntivälineitä on hyvä käyttää murtoteroitusta tai teroittaa sitä ilman särmäkulma n. 26°. Koristeveistotaltassa pienempi särmäkulma, 15-18°.

Hiottaessa tahkolla hiontatukea käyttäen sama särmäkulma kuin aiemmin, kannattaa tussilla värjätä taltan alkuperäinen viiste ja asettaa taltta silmämääräisesti hiontatukeen kiinni kiveä vasten. Tämän jälkeen pyöiritetään kiveä käsin ja säädetään hiontatuen korkeutta niin, että kivi hioo koko viistettä.
Tasataltta:

Oikaise taltta tarvittaessa suorakaiteen muotoiseksi.
Tasoita taltan takapuoli tasaiseksi kiven sivua vasten.
Säädä taltta hiontatuen avulla oikeaan särmäkulmaan.
Hiotaan vastahiontana painamalla terän kärjen päältä esimerkiksi peukalolla toisen käden pitäessä kahvasta. Hiotaan yhdestä kohtaa kiveä, nostetaan irti kivestä ja siirretään toiseen kohtaan. Hionnan tulee tapahtua suorassa.
Viimeistele nahkalaikalla samassa särmäkulmassa tussia apuna käyttäen.
Viimeistellään taltan tausta nakalaikalla laikan päällä.

Veistokourutaltta, V-taltta: Tasatalttaa haastavampia teroittaa, jotta niiden muoto saadaan säilytettyä. Keskity hiomiseen! Näissä on varottava painamasta liikaa! Jos kevyemmät teroitusmenetelmät eivät ole riittäviä, hiotaan tahkolla tai jos halutaan muutta taltan muotoa tai särmäkulmaa.

Aloitetaan teroittaminen hiomalla tahkolla oikea särmän muoto, joka on sivusta katsottaessa suora. Tämä tapahtuu työntämällä särmän kärkeä suoraan tahkon kiveä vasten ja lopuksi hienompaa käsikiveä vasten hiomalla. Tarkasteltaessa särmän kärkeä taltan pituussuunnassa, havaitaan, että särmän kärjen paksuus on mahdollisesti toisesta kohtaa paksumpi kuin toisesta.
Hiotaan varsinaista särmää oikeassa särmäkulmassa. Tämä suoritetaan kiven pyörimissuunnan mukaisesti, jotta voidaan hallita hiomista paremmin. Hiomista suoritetaan vain siihen hetkeen saakka, kun särmästä tulee tasaisesti terävä eikä siihen jää valo "seisomaan". Hiontaa tehdää samanaikaisesti pyörittämällä koko särmän alueelta, mutta voimakkaampi hiominen kohdistetaan kohtiin, josta täytyy poistaa terämetallia enemmän. Vähän ennen kuin terä on terävä, poistetaan kierre esimerkiksi nahkalaikalla ja jatketaan tämän jälkeen uudelleen hiomista painamatta enää liikaa. Kierteen poisto tehdään tarvittaessa useamman kerran hiomisen aikana ettei kierrettä erehdytä luulemaan tylsäksi kohdaksi. Ts. hiotaan enemmän siitä kohdin, jossa särmän kärki on pituussuunnassa katsottuna paksumpi. Teroituksen täytyy tapahtua vain oikeasta kohtaa särmää, jotta kouruun ei synny lovea. Työvälinettä pyöritetään koko ajan, joten aloita teroittaminen/ohentaminen paksuimmasta kohtaa. Hiontapaineella on nyt merkitystä. Tässä käytetään apuna terästä heijastuvaa valoa. Valo heijastuu eri tavoin paksusta kohdasta kuin terävästä. Hiontaohjaimen avulla saadaan pidettyä oikea särmäkulma, joten voidaan keskittyä pelkästään terävyyden aikaansaamiseen.
Näissä taltoissa ulkoreunat ulottuvat eteenpäin muodostaen reunasärmän (ks. yllä kohta teräkulmat). Se on noin 20°. Tämä hiotaan esimerkiksi kovasimella.
Kuten muussakin hionnassa, poistetaan kierre ja viimeistellään terä hienoimmilla kivillä, huovalla tai nahkalla. Viimeistely pitää tapahtua samassa kulmassa, joten käytä tussia apuna kulman asettamisessa hiomatukea käytettäessä.

Käsikiveä käytettäessä, kivi tuetaan pöytään ja talttaa liikutetaan edestakaisin kiven pituussuuntaan nähden. Kourutalttoja käännetään rauhallisesti. Kalleimmissa taltoissa, kuten esimerkiksi japanilaisissa, saattaa särmä olla hyvin kapea ja kovempi kuin muu osa taltan varresta. Talttaa ei siten kannata jatkuvasti hioa tahkolla vaan pitää terävänä teroittamalla sitä riittävän usein nahkalla tai enemmän kivellä.
Ilman nuijaa taltalla työskenneltäessä viimeistely tehdään kovalla huopalaikalla ja kiillotusvahalla.
Nahkalla viimeisteltäessä kannattaa käyttää kiillostuaineita apuna. Näin saadaan pinta, joka on vähäkitkainen ja kyetään hyvin tarkkaan työskentelyyn.

Pyörösahanterä[muokkaa]

Tavallisessa terässä haritus on joka toinen vasemmalle, joka toinen oikealle, maksimissaan 1/3 terän vahvuudesta.
Nyrkkisääntö on että rinnasta noin .10 ja päästökulmasta noin .20.
Raakahalkaisuterässä rintakulma oltava 30°, kuivahalkaisuterässä 20° jos kaksoisterä on 30°, katkaisuterässä rintakulma 0°.

Ruuvitaltta[muokkaa]

Tylppä kärki luiskahtaa helposti. Urataltan kärjen pää on tasainen latta, symmetrinen, kulma kummallakin puolen 10°. Kärki hieman maljamainen, jolloin se pysyy hyvin urassa väännön kohdistuessa uran pohjaan. Ts. kärki hiukan levenee kummaltakin sivulta. Liian ohueksi hiottaessa saattaa karkaisu hävitä.

Saha[muokkaa]

Ks. sivu Sahan teroitus

Sakset[muokkaa]

Säilytä alkuperäinen kulma. Tahkolla helposti, mutta myös esimerkiksi timanttiviilalla. Viimeistele tahkon jälkeen vetämällä terää pituussuunnassa puupalikan terävää reunaa vasten. Älä viimeistele esimerkiksi nahkalla.

Sikli[muokkaa]

Silkiä käytetään esimerkiksi pintakäsittelyaineiden poistoon. Metallisessa teräslastassa on pieni käsin tunnettava teroituksesta syntyvä kierre kärjessä, jota ei poisteta kuten yleensä teriä teroitettaessa.

Sirppi[muokkaa]

Seppä kallitsee vuosittain. Maksetaan sepän haluamalla tavalla ettei sirpin vihoja saada niskoille. Vaaralliset vihat poistetaan loitsulla terään tiukasti tuijottamalla ja loitsuten

leikkoo sirppi ruista
otroo, kaoroo,
älä viillä viattoman sormee.

Pellolla hiotaan hiomakivellä tai sileäpintaista kiveä vasten.

Sorvitaltta[muokkaa]

Sorvitalttoja käytetettäessä talttaan kohdistuu kuumuus ja taltta valmistetaan yleensä pikateräksestä (HSS). Kuitenkaan pikateräskään ei hiottaessa kestä kovaa kuumuutta, mikä tulee ottaa huomioon erityisesti jos teroitetaan smirgelillä. Talttojen teroittaminen vaatii enemmän voimaa. Talttojen muodot ovat usein kouruja, joten tämä tuo lisähaasteen teroittamiseen. Ks. perusohjeet edellä kohdasta Puutaltta.

Särmäkulma 45–60°
Erotustaltta 45° kulmassa teroitetaan tahkolla tukea apuna käyttäen kiven etupuolella. .

Tukkisakset[muokkaa]

Kärjet teroitetaan takomalla jyrkähkön kolmitahoiseksi siten että yksi tasoista tulee nostusuunnan puolelle. Teroitusta voidaan korjata viilaamalla, mutta takominen on uusittava aika-ajoin.

Urakurso[muokkaa]

Teroitetaan selkäpuolelta eli päästöpinnasta.

Vaarnareikäpora[muokkaa]

Teroitus aina vain poran päästöpinnasta hienolla viilalla tai kovasimella, esileikkuri vain sisäpinnalta.

Veistopuukko[muokkaa]

Tahkolla myötähiontana. Ks. kohta Puukko ja veitsi.

Viikate[muokkaa]

Pajalle taottavaksi kun terän ohuin osa on kulunut pois eli terän halkileikkaus suorasivuinen kolmio. Kaikki nykyaikaiset terät eivät ole kuitenkaan ole tarkoitettu taottavaksi. Tällöin paksuksi kulunut ja pehmentynyt teräs kuumennetaan uudelleen ja karaistaan parhaaseen makuun. Terä ei saa olla liian pehmeä (ei pysy terävänä), eikä liian kova (katkeaa). Liippaus kun on jonkun aikaa niitetty. Väärävartinen liipataan eritavoin kuin suoravartinen. Pajaterä ohennetaan kampitahkossa.

Suoravartinen yhtäälle lyötävä viikate liipataan tukemalla varren alapää (kunnia) maahan ja terän juuri kainaloon.
Liippaus alkaa juuresta ja etenee kärkeä kohti.
Lyödä hipaistaan kahdesti vasemmalle eli hamaran puolelle ja kerran oikealle puolelle terää synnyttäen kolmijakoinen tahti.
Liipattaessa teroitus osuu vain kärkeen.

Tahkolla: Hionta myötähiontana eli kiven pyörimissuunntaan. Kannattaa asettua sille puolelle tahkoa, että kivi pyörii itseä kohti. Terä osoittaa itseä kohti. Tartutaan kämmenten sisätyvillä leveällä otteella viikatteen terään ja pidetään käsivarret lähellä kehoa.

Vuolu-Kalle, Kuorima-Kalle[muokkaa]

Vuolu-Kallen terien teroitus timanttilaikalla.

Vuolukallen terät voi teroittaa esimerkiksi porakoneeseen kiinnitetyllä timanttilaikalla. Porakone kannattaa kiinnittää sitä varten suunitellulla nivelellä työpöytään tukevasti.
Terän viiste kannattaa värjätä tussilla ja näin nähdään että teroitus on tasainen.
Pidä porakonetta toisella kädellä käynnissä ja toisella paina kevyesti terää timanttilaikkaa vasten.
Viimeistele terän suu esimerkiksi timanntikivellä toiselta puolen poistaen kierre.
Näin voidaan teroittaa myös muotoillut terät. Terien karkeampi muotoilu suoritetaan ensin esimerkiksi smirgelillä.
Katso aiheesta lisää sivulta Vuolu-Kalle.

Vuolurauta (Et.-K.: Vuolupuukko)[muokkaa]

Ensimmäiseksi tahkotaan vuoluraudan alapinta terän suusta lähtien ehdottoman suoraksi ainakin 15–20 mm leveydeltä, jolloin raudasta tulee helposti hallittava ja tehokas. Kokonaan suora alapinta tekee vuoluraudasta jäykän käytössä.
Puolipuhdasta puuta tehtäessä (kuorittaessa) saa raudan yläpinnalla olla palko. Palko tarkoittaa teroitettavan viisteen ja teroittaman yläpinnan harjamaista rajakohtaa. Ts. teroitusta (viistettä) ei tehdä teränsuusta hamaraan saakka vaan tehdään teränsuusta jonkin matkaa lasku eli viiste. Ensimmäisen kerran tämä tehdään jo takomisen jälkeen.
Täyspuhdasta puuta tehtäessä tasaisen pyöreä yläpinta helpottaa työtä.
Teroituskulma on noin 20°. Teroituskulman suuruuden määrää terän hyvyys (terämateriaalin laatu). On pyrittävä mahdollisimman ohueen terään. Jos teräaines on heikkoa, voidaan teroitus suorittaa kuten paksuteräisessä kirveessä kahta palkoa käyttäen: tällöin teränsuussa on kapea viiste suuremmalla teroituskulmalla kuin varsinainen leveämpi viiste.
Viimeistely tehdään kovasimella hioen, jolloin myös säädetään raudan "puuhun meno". Liian terävä saattaa "ärhäkkyytensä" ansiosta liian usein tökkiä kun taas sopivasti "tylsän terävä" menee kuin veitsi sulaan voihin ja vuoluraudan käyttö on nopeaa ja helppoa.

Vänkäri[muokkaa]

Joko ruuvitalttamaiseksi tai tylpän kolmitahoiseksi siten, että tasopinta molemmissa tapauksissa on vetosuuntaa vastaan. Vanhojen teroitus takomalla ja vain korjaukset viilaamalla.