HUOM! Voit itse lisätä ja korjata tekstiä muokkaa -painikkeiden avulla.

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Teroitus

Wikikko - koko kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Terätekniikka[muokkaa]

Katso sivu Terätekniikka

Teräkulmat[muokkaa]

Pääleikkuukulmat alfa, beetta ja gamma (summa on aina 90 astetta)

Esimerkkinä uurrekurso tai kovametallipyöröterä:

  • terän rintapinnan ja keskiöstä teränsuun kautta piirretyn suoran (muodostaa suorankulman leikkuupinnan kanssa) väli on rintakulma
gamma (pos tai neg)
  • terä on teroitettu teroituskulmaan beetta (on rintapinnan ja päästöpinnan välinen kulma)
  • terän päästöpinnan ja leikkupinnan välinen kulma on päästökulma alfa

Pyörösahanterässä kovametallipaloilla[muokkaa]

  • Radiaalinen sivupäästökulma eli terän suuntaisesti katsottaessa kovametallipala kapenee keskiötä kohti
  • Tangentiaalinen sivupäästökulma eli terän suuntaisesti katsottaessa kovametallipalaa päältäpäin se kapenee taaksepäin
  • Hammasmuodossa AB käytetään vuorottaista päästön vinohiontakulmaa
  • HM-pyöröterissä rintapinnan vinohiontakulma on käytössä vain erikoistapauksissa esim. kaksipuoleisessa tapituskoneessa

Käsitteitä[muokkaa]

  • Teroituspinta
  • Päästöpinta
  • Staattinen tasapainotus eli teroitettava terä ei saa pysähtyä aina samaan kohtaan.
  • Dynaaminen tasapainotus

Teroitusvälineet[muokkaa]

  • Katso myös kohdasta Puukko
  • Sahan teroituksessa katso sivulta Sahan teroitus
  • Kovametalliterät teroitetaan timanttilaikalla (SD)
  • HSS-teräksiset kivilaikalla, piikarbidi (SiC).
    • Viimeistelyhionta kangaslaikalla ja hiontavahalla, esim. puukko, taltat.
  • Pikateräs teroitetaan Al2O3 eli alumiinioksidilla (A) eli korundilla tai BN eli boorinitridilla (B) joka on hyvä materiaali. Sidosaine määrää laikan kovuuden.
  • Timanttiterät kipinöillä.
  • Tussi. Tussilla voi merkitä hiottavan alueen ja kun tussi häviää hiontaliikkeessä, on kulma sama kuin alkuperäinen.

Wikikko teroituskone1.jpg

Tahko[muokkaa]

Tahkon pyöristyksestä ja käytöstä on oma sivunsa Tahko

Penkkihiomakone[muokkaa]

Penkkihiomakone (smirgeli) on tehokas teroitustyökalu, mutta sen suurin ongelma lienee työstökappaleen kuumeneminen, joka tarkoittaa käytännössä terän kuumenemista helposti käyttökelvottomaksi, pehmeäksi metalliksi. Joten suhtaudu veitsien, talttojen, puukkojen, kirveiden ja muiden hienoteräisten teroittamiseen penkkihiomakoneella varauksellisesti. Penkkihiomakone soveltuu hyvin katkaisutalttojen ja muiden ronskimpien välineiden teroittamiseen. Penkkihiomakoneella teroitetaan myös porakoneen terät.

  • Säädä työtuki noin 3 mm etäisyydelle hiomakivestä. Puhdista hiomakoneessa kiinni olevat silmäsuojaimet.
  • Valkoinen kivi tarkoitettu...
  • Anna käynnistyä täyteen nopeuteen ennen hiontaa.
  • Pidä kappaleesta tukevasti, mutta jännittämättä kiinni.
  • Älä paina liikaa, vaan kevyesti. Lyhyet "pyyhkäisyt" vähentävät teräkappaleen kuumenemista. Älä pumppaa kappaletta laikkaa vasten.
  • Anna koneen pyöriä täysillä kierroksilla teroituksenkin aikana.
  • Anna koneen pysähtyä itsekseen virran sammuttamisen jälkeen.

Timantit[muokkaa]

  • Kuvassa porakoneeseen yhdistetty timanttilaikka. Reiät laikassa antavat mahdollisuuden nähdä laikan läpi ja estävät laikan "tukkiutumista".

MG 4333.jpg

Alasintaltta[muokkaa]

  • Teroituskulma yli 30 astetta. Tällöin taltalla voidaan katkaista myös kylmää terästä.

Keritsimet[muokkaa]

  • Keritsimen terät voidaan joko irrottaa toisistaan vetämällä tai painaa sellaiseen asentoon, että ne päästään teroittamaan tahkolla.

Wikikko keritsimet.jpg

Kirves[muokkaa]

Perusteroitus tahkoamalla. Huonokuntoiset terät kallitsee seppä (takoo uudelleen) jos ei omat taidot riitä. Teroita riittävän usein, jolloin terä pysyy paremmin lovettomana, koska voit käyttää vähemmän voimaa.

  • Kovasimella hiottaessa kostutetaan se kiven alkuperäisen tavan mukaan joko öljyllä tai vedellä. Hio pyörivällä liikkeellä.
  • Teroitus on yksinkertaisinta suorittaa vedessä pyörivällä tahkolla. Perinteinen ruismoottorilla toimivan tahkon pyöritys on lapsille mielekästä puuhaa. Tällaisessa käytetään yleensä apuna paininpuuta johon kirveenterä asetetaan ja saadaan oikea kulma terälle ja lisätään työturvallisuutta. Tahkoja on myös moottorilla toimivia kuten esimerkiksi kuvien Tormek -merkkinen tahko. Tähän tahkoon saa kirveelle nk. jigin, jolloin kulman säilyttäminen hionnan aikana on helpompaa.
    • Tahkolla terä vasten pyörimissuuntaa
  • Smirgeliä tai rälläkkää (kulmahiomakonetta) käytettäessä täytyy varoa ettei terä kuumene liikaa, pehmene ja mene pilalle. Näitä käytettäessä teroitus on tärkeää suorittaa vähissä erin antaen terän jäähtyä välillä. Näillä teroittamista jopa kannattaa välttää, varsinkin jos arvostaa kirvestään. Viimeistelyn voi suorittaa tahkon nahkalaikalla tai hiomakivellä tai timanttiviilalla.
  • Viilalla (tavallinen tai timanttiviila) teroitettaessa viilaa aina terän suuntaan eli kärkeä kohti.

Teroituskulmat ja teroitusjärjestys[muokkaa]

  • Teroituksessa tulisi säilyttää kirveen alkuperäinen terän muoto tai se mihin kirvestä käytetään. Näin kirves on tehokas ja ehkäisee tapaturmia. Veistotöissä suora terän muoto on kaarevaa parempi. Suurimmat epätasaisuudet kuten lovet poistetaan painamalla terää kohtisuoraan kiveä vasten ulkoreunalla. Tämä muotouttaa samalla tahkon kiven keskeltä koholle.
  • Jos ilmenee tarvetta aloita teroitus palauttamalla terän muoto työntämällä terää suoraan tahkokiveä päin ja muotoillen se.
  • Terän palko teroitetaan (20-)30 asteeseen (suorankulman kolmannes) noin 7 mm leveydeltä kummaltakin puolelta tasaisesti. Oikeanpuoleinen lape (katsotaan varren päästä terä alaspäin) tahkotaan kiven vasemmanpuoleisella reunalla ja päinvastoin. Kirves tulee pitää jatkuvasti liikkeessä.
    • Ohutteräinen Teho-hakkuukirves tahkotaan tasaisen pyöreäksi, sillä terä ei muuten kestä. Kirveisiin 12/2,7 ja Teho-halkaisukirveeseen tahkotaan tasainen, terän alkuperäistä muotoa noudattava 6-7 mm levyinen palko kummallekin puolelle.
  • Hyvän veistettävyyden aikaansaamiseksi terän muoto tulisi olla sellainen että kun oikein asennettu kirveen varsi on paikoillaan ja ponsi (varren tyvi) koskettaa pöytään samalla teränsuusta keskeltä 1/3 - 1/2 osan matkalta terä osuu myös pöytään.
  • Seuraavaksi ohennetaan kirvestä hieman molemmilta kasoilta, se helpottaa kirveen irtoamista puusta.
  • Seuraavaksi hiotaan kapea hiomapalko 50-60 astetta terän suuhun 1,5-2 mm leveydeltä kummaltain puolelta tasaisesti. Tämä antaa terälle kestävyyttä koviin iskuihin ja pakkaseen.
  • Lihakirveessä teroituskulma on 45-60 astetta. Halkaisukirveessä palko voi olla lähes suora.
  • Viimeistely hiomakivellä terän suuhun pyörivin liikkein ja lopuksi kärkikierteen poisto. Öljyä terä ruostumisen estämiseksi.

Teroitus kirves1.jpg

Teroitus kirves2.jpg

Kovametalliterä[muokkaa]

Pihkanpoisto kuumalla saippuavedellä, ohennusaineella tms. nesteellä. Ei koskaan koneen pöydälle, pudottaa tai kolhia. Ei saa teroittaa tavallisilla hiomalaikoilla ja hiomakivillä. Hiotaan vain kovametallipalaa, joka rungosta ulkona noin 1 mm. Hionta timanttilaikalla. Ainetta poistetaan vain 0,01-0,02 mm. Herkästi kuumeneva, käytä esim. ompelukoneöljyä. Ei saa koskaan jäähdyttää vedessä. Voimakkaasti kulunut esiteroitetaan piikarbidilaikalla, hiomapaine pienenä ja rintakulma entisenä. Pitkään käyttämättömät voidellaan. Ennen terien sijoittamista teräpäähän, poistetaan vastepinnoista rasva ja muut epäpuhtaudet liitujauhon ja rievun avulla.

Kuuma- ja kylmätaltta[muokkaa]

  • Kuumataltan teroituskulma 30 astetta
  • Kylmätaltan teroituskulma 60 astetta

Kyntekurso[muokkaa]

Teroitetaan päästöpinnasta.

Käsihöylä[muokkaa]

Terän etupinta säilytetään pääsääntöisesti aina suorana. Joissakin tapauksessa kuten esimerkiksi laajoja pintoja höylätessä voi terästä hioa hiukan kaarevan (kuperan). Tällöin terän reunat eivät jätä teräviä jälkiä. Tällöin reunat ovat noin 0,25 mm vajaammat kuin keskikohta.

  • Aloita teroittaminen tasaamalla höylän terän takapuoli hiomakiven sivua vasten noin 3 cm matkalta. Tasaiseksi ja sileäksi, esimerkiksi ruosteesta ja uusissa terissä tehtaan jäljistä. Kiillota takapuoli vielä nahkalla aivan sileäksi.
  • Perussääntö: teränsuun teroituskulma on 25-26 astetta.
  • Tormek tahkossa teroittamista helpottaa SVH-60 jigi. Jigiä käytettäessä teroitetaan vasten pyörimissuuntaa.Tormek ohjurit
  • Säädä oikea kulma tarkasti käyttäen terässä olemassaolevaa kulmaa apuna tai tahkon mukana tulevalla säätimellä. Esimerkiksi, väritä tussilla teroitettava pinta ja näin näet oikean kulman kun tussin jälki häviää tasaisesti.
  • Tahkoa tasaisesti koko terän alueelta ja lopuksi aivan kevyesti.
  • Hoonaa terä nahkalaikalla samassa kulmassa.
  • Kuivaa terä ja voitele kevyesti öljyllä.

Höylänterän teroittaminen japanilaisella vesikivellä[muokkaa]

Vesikivillä teroitettaessa perusperiaate on sama, eli ensin teroitetaan terän taustapuoli vaiheittain eri karkeuksilla. Sopivat karkeudet ovat esim. 1000, 3000 ja 6000. Välivaihe voidaan tarvitaess jättää väliin, mutta se hiukan pidentää kiillotusaikaa. Vesikivet kuluvat suhteellisen nopeasti ja siksi niitä on hyvä oikaista tarpeeksi usein esimerkiksi lasilevyn päälle asetetun vesihiomapaperin päällä. Hyvän tuloksen takaamiseksi on hyvä käyttää avuksi teroitustukia. Kun terään on teroituettu peruskulma n. 25 astetta on nopeinta tehdä teroitustukea apuna käyttäen vielä pari astetta jyrkempi viiste. Näin koko särmää ei tarvitse teroittaa samaan kulmaan. Näin uudelleen teroitus on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa.

Muuta aiheeseen[muokkaa]

Tahkoa riittävän usein ja pidä hiontapalko ohuena. Hiontapalkoa leventämällä saadaan huonompikin terä kestämään. Teränsuun mahdolliset pyköt ja ohennus suoritetaan tahkolla ja sitten kovasimella. Valmiiksiteroitus hienolla kovasimella vettä käyttäen tai öljykivellä hiomalla terää vuoroin kummaltakin puolelta. Jos ilmenee kierrettä, poistetaan se viiltämällä terän kärkeä kohtisuorasti kovaa puuta vasten.

Terään voi tehdä myös kapean toisen teroituksen varsinaisen teroituksen kärkeen.

Lovijyrsimenterä[muokkaa]

Teroitus aina päästöpinnasta, sivusärmät rintapinnasta eli uran puolelta.

Metalliporanterä[muokkaa]

Kärkikulman suuruus on noin 120 astetta. Kovalle teräkselle ja kuparille 140 astetta. Ei liian jyrkät! Leikkuureunojen tulee leikata yhtä vahvaa lastua.

Metallitaltta[muokkaa]

Tasataltan kärki hiotaan käsivaraisesti penkkihiomakoneessa vasten pyörimissuuntaa 60 asteen kulmaan, varotaan polttamasta mikä aiheuttaa kovuuden menettämisen

Moottorisaha[muokkaa]

Välineet teroitukseen: pyöröviila vaihdettavalla kädensijalla, lattaviila ja viilaohjain. Kuvassa näkyvää irtainta viilaohjainta näppärämpi ja nopeampi käyttää on viilaohjain joka kiinnitetään pyröviilaan.

Terävä ja oikein teroitettu ketju lisää turvallisuutta, tarkkuutta, laatua ja tietysti tehokkuutta. Teroitukseen liittyviä termejä ovat viilauskulma, etukulma, teräsärmän kulma ja alennus. Teroitus terävällä viilalla ei vie kuin muutaman minuutin ja se kannattaa ehdottomasti tehdä vähänkin jos tuntuu että saha ei helposti painu puuhun eli omalla painollaan.

IMG 1158.jpg

Kuvassa näkyy sahasta irrotettu teräketju, jonka yläpuolella nähdään vasemmalla leikkuuhammas eli kouruhammas ja sen edessä alennushammas. Kuvassa vasen pari teroitetaan katsojan puolelta ja oikea toiselta puolelta.

Pyöröviilat[muokkaa]

Pyöröviiloja on erikokoisia: 4.0mm eli 5/32", 4.5mm eli 11/64", 4.8mm eli 3/16" ja 5.5mm eli 7.32". Niinkutsuttu "liukas viila", joita voi ostaa esimerkiksi toreilta, on käytetty, lähes käyttökelvoton kapistus ;-D

Ketjutyypin mukainen pyöröviila[muokkaa]

0,325 - pyöröviila 4,8 mm/teräväkulmainen 4,5 mm, 
3/8 - 5,5 mm, 
0,404 - 5,5 mm, 
1/4 - 4 mm

Viilausohje[muokkaa]

  • Ennen teroitusta puhdista likainen ja teräketjuöljyinen ketju sahaamalla esimerkiksi kannonpäätä ja sammuttamalla saha välittömästi. Voit myös sahata pienen puun läpi piston sopivaan työkorkeuteen vetävällä ketjulla ja näin saada "teroituspenkin", kuitenkin niin että pystyt pyörittämään terää. Vedestä tai öljystä märkää ketjua on hankala teroittaa. Paineilmalla voidaan myös puhdistaa.
  • Tarvittaessa kiristä ketju ennen teroitusta.

IMG 0877.jpg

    • Löysää laipan kiristysruuvit, kiristä ketju säätöruuvista. Kun kiristät laipan, laita saha esimerkiksi puuta vasten kuten kuvassa tai nosta laippaa sen kärjestä käsin samalla tai nosta ketjua yläpuolelta, että syntyy rako ketjun ja laipan väliin.

IMG 0878.jpg

  • Myös laippa tulee välillä kääntää, viilata laipan reunat ja tarvittaessa jos ketju hölskyy pahasti vaihtaa koko laippa.
  • Istu kannolle ja tue sahaa jaloilla, viilaten molemmat suunnat muuttamatta sahan asentoa. Viilaus voidaan suorittaa myös työpöydällä seisoaltaan tai istuen.
  • Teräsärmän kulma on oikea kun viilauskulma, etukulma ja viilan koko ovat oikein:
Viilauskulma on noin 25-30 astetta
Jäistä ja kovaa puuta sahattaessa ? astetta
Pehmeää puuta sahattaessa ? astetta
Hirrenveistossa noin 30 asetetta
  • Kuvissa nähdään kuinka viilaohjuriin on merkitty eri viilauskulmat.

MG 4328.jpg MG 4343.jpg

  • Tarvittaessa voi tussilla esimerkiksi merkitä hampaan sen päälipinnasta, mistä viilauksen on aloittanut.
  • Pyöritä ketjua eteenpäin laippaa pitkin, niin et revi sormia juuri teroitetuissa hampaissa.
  • Viilattaessa painetaan viilaa hieman teräsärmää kohti, takaisin vedettäessä kevennetään. Viilaus tapahtuu siiten työntöliikkeessä. Viilan tulee pyyhkiä koko teräsärmää viilaustyönnön ajan.
    • Yleensä kolme viilaustyöntöä on riittävä per hammas, kun terä ei ole liukas ja viila on hyvä.
  • Etukulma eli kun viilaa vedetään syvennyksen tason suuntaisena korkeus- ja sivusuunnassa saadaan noin 90 asteen etukulma. Matala varsi (eli paina hiukan viilan kahvaa alaspäin) tekee suuremman kulman ja vähemmän ärhäkän ketjun, korkea varsi taas pienemmän kulman ja ärhäkän ketjun.
    • Kun hammasta katsotaan sivustapäin voidaan nähdä että se on saattanut kulua kourumaiseksi, eli sen yläreuna on edempänä kuin alareuna. Kyseessä on nk. haukannokka, mikä esimerkiksi hirrenveistossa ei ole hyvä. Se poistetaan em. keinoin painamalla vartta hiukan alaspäin vaakatasosta. Hirrenveistossa ketjun ei tule "pomppia" sahattaessa.
    • Kuvassa nähdään kuinka sormet tukevat ketjua läheltä viilaa ja viila on lähes vaakatasossa, ehkä hiukan viilan kädensija on painettuna alaspäin haukannokan välttämiseksi.

MG 4332.jpg

Alennuksen viilaus[muokkaa]

Laadukkaita viiloja, joita voi olla vaikea löytää, kun ne eivät kulu yhtä nopeasti liukkaiksi..

Alennushammas on leikkaavan hampaan edessä oleva pieni hammas, se määrää miten syvälle leikkuuhammas pureutuu. Liian suuri porrastus lisää takapotkun vaaraa ja heikentää tarkkuutta, mutta tulosta syntyy nopeammin. Liian vähäinen taas alentaa sahauksen tehoa. Jos alennusta ei ole tehty pitkään syntyy leikkuutuloksena lähes hienoa sahanpurua, josta tietää että viimeistään nyt on aika viilata alennus. Oikein teroitettu alennushammas myös huolehtii, että terä painautuu puuhun sahan omasta painostaan. Alennuksen viilaus tapahtuu joka 3. tai 4. teroituskerralla.

Alennushampaiden kärjet viilataan 0,6-0,8 mm leikkuuhampaita (kouruhampaita) matalammalle, kylmänä vuodenaikana kovassa puussa 0,5-0,7 mm, lämpimällä säällä pehmeässä puussa voidaan käyttää 0,8 mm.

Käytettäessä viilaohjainta, tasoitetaan alennushampaan kärki ohjaimen tasalle. Viilaa samalta puolelta kukin alennushammas kuin viilaisit leikkuuteränkin. Aseta ohjuri niin, että se tukee viilattavaa hammasta sen takaa, eli hammas ei pääse väräjämään viilaa työnnettäessä.

Terän saa pehmeämmin purevaksi viilaamalla alennushampaan alla oleva ketjun osa viistosti ohenevaksi, riittää kerran tehdä terälle.

IMG 0940.jpg

Helppokäyttöinen viilaohjuri (file holder), mutta osa kyseisistä malleista kiristettäessä saattaa vääntää pyöröviilan käyräksi. Kuvassa veistäjä tarkastelee juuri viilan suoruutta kiristyksen jälkeen. Tällainen ohjuri on usein helppokäyttöisempi ja nopeampi kuin pienet ketjun päälle asetettava, joiden päällä viilaa kuljetetaan. Näissä pienissä myös telat kuluvat ja niiden tarkkuus näinollen heikkenee.

Nostokoukku[muokkaa]

Metsurin työväline. Kärki teroitetaan kolmitahoiseksi siten, että taso on kädensijan puolella. Perusteroitus suoritetaan takomalla ja hoitoteroitus viilaamalla.

Oksapora[muokkaa]

Teroitus yksinomaan rintapinnasta, eräät vain ohuella litteällä viilalla ja pienellä kovasimella. Esileikkurien on leikattava noin 1 mm syvempään kuin tasoterien.

Petkele (Et.-K.:Kuorimarauta)[muokkaa]

  • Ensimmäisenä oikaistaan teränsuu suoraksi kuten kirveen teroittamisessa.
  • Seuraavaksi tahkotaan petkeleen alapinta ehdottomasti suoraksi.
  • Yläpintaan tahkotaan tasalevyinen suora tahkous, jonka leveys on terälevyn paksuudesta ja terän hyvyydestä riippuen 10-15 mm ja kulma noin 20 astetta.
    • Jos talvella pelätään terän murtumista kulmaa voidaan hieman jyrkentää.
  • Seuraavaksi muodostetaan "puuhun meno" ja vahvistetaan samalla teränsuu kestämään rasitusta. Terän alapuolelle tehdään hienohakkuisella viilalla jyrkähkö 0,5-1,5 mm:n levyinen tasaleveä viilaus joka viimeistellään kovasimella hioen.
    • Jos käytetään pelkästään kovasinta, saattaa syntyä pyöreähkö jälki.
    • Kesäaikaan viilaus voi olla pitempi, sulalla kuorella puun ollessa vielä jäässä hiukan lyhyempi ja jäässäolevalle kuorelle ja puulle aivan lyhyt.
  • Viimeistely tehdään kuorittavan puun äärellä, sillä alapuolen hionta säätää hyvin herkästi puuhun menon, yksi ainoa kovasimen veto voi muuttaa teroituksen. Petkeleen tökkääminen, "puuhun meno" estetään oikealla teroituksella.

Pilkkikaira[muokkaa]

  • Koveralta puolen

Pistepuikko ja piirtopiikki[muokkaa]

Teroitus asettamalla tyvi penkkihiomakoneen tukea vasten ja kärki teroituskiveä vasten, teroitetaan pyörittämällä piikkiä pyörivää kiveä vasten.

Pokara[muokkaa]

  • Kärki teroitetaan kolmitahoiseksi siten, että taso on kädensijan puolella. Perusteroitus suoritetaan takomalla ja hoitoteroitus viilaamalla.

Puukko, veitsi[muokkaa]

Nimityksiä[muokkaa]

  • terän kärki.
  • terän lape eli vaippa. Teräosan sivu.
  • terän särmä eli suu. Leikkaava osa.
  • terän perä
  • terän selkä eli hamara, kamara. Terävän teräosan vastakkainen puoli
  • tuki eli alahela eli väistin. Teräosan ja kahvan rajalla metallinen osa
  • tuen reuna
  • sormen suoja
  • ruoto eli tanga. Puukon kahvan sisällä terän jatke
  • kahva eli pää.
  • kahvan niitit
  • kädensuoja
  • kahvan kuoret
  • kahvan otepinta
  • kahvan pää eli ponsi?

Terän muotoja[muokkaa]

  • Suora kiilamainen. Saattaa olla liian ottava eli esimerkiksi kiehisten vuoleminen voi olla hankalaa, tällöin kannattaa kokeilla murtoteroitusta lisäksi. Kunnossapitäminen vaikeampaa.
  • Suippeneva, kupera muoto kohtuullisena kenties paras. Lapinleukuun kenties.
  • Kovera muoto hauras, mutta joidenkin mielestä paras.
  • Epäsymmetrinen.

Kaksoisteroitus eli murtoteroitus esimerkiksi kovaa kulutusta kuten eläinten nylkemistä tehtäessa tai keittiöveitsessä teroitetaan aivan teränsuun kärkeen loivemmalla teroituskulmalla kapeat viisteet. Murtokulma on jokaisella henkilökohtainen kyseiseen puukkoon. Vedetään pari kertaa kummaltakin puolelta muodostaen noin 1-1,5 mm levyinen viiste.

Teroitusvälineitä[muokkaa]

Ruismoottorinen tahko
  • Tahko (kuten tämän sivun Tormek). Hiekkakivitahko. Tahkolla teroitettassa teränsuuta pidetään vasten pyörimissuuntaa. Varo ettei terä tökkää kiveen! Tahkon kivi pyörii vedessä. Lisää aiheesta sivulla Tahko.
  • Kiviliipoilla teroitettaessa niitä ei koskaan käytetä kuivana. Käytetään vettä, sylkeä tai öljyä estämässä kiven tukkeentumista ja parantamaan näin teroituksen kulkua. Vedellä käytettävät kivet kannattaa laittaa veteen imeytymään hyvissä ajoin ennen käyttöä tai usein käytettäessä niitä voi säilyttää myös vedessä. Öljy on tarkoitettu hienompaan hiomiseen. Joihinkin kiviin ei missään nimessä saa laittaa öljyä.
    • Kiviä on karkeita ja erittäin hienoja, erittäin terviä teriä haluttaessa, yleensä käytetään myös karkean kiven lisäksi hienoa hiomakiveä. Hyviä japanilaisia kiviä voi tilata esimerkiksi saksasta http://www.dick.biz ... tai Suomesta http://www.plektratrading.com tai http://www.je-nettiverstas.fi
    • Rautakaupan karkeat kivet kannattaa usein öljytä. Kiven karkeuden mukaan voidaan päättää tehdäänkö kivestä öljykivi. Usein öljykivet ovat luonnonkivisiä. Tällöin se upotetaan pariksi tunniksi esimerkiksi moottoriöljyyn, jonka jälkeen tätä käsittelyä ei tarvita uudestaan.
    • Kiviliippoja on eri karkeuksisia. Esimerkiksi 800 sopii useisiin teroituksiin.
    • Pienempi kivi soveltuu repussa kuljetettavaksi ja puukkojen "ylläpitoteroituksiin". Höylänterille ja peruskunnostuksiin kannattaa hankkia riittävän leveä ja samalla myös pitkä kivi.
    • Hiiliteräkseen käy luonnon hiomakivet ja teolliset aluminioksidi ja piikarbidikivet.
    • Tasaisella tukevalla alustalla kivi. Kiven voi myös kiinnittää pöytään esimerkiksi rakentamalla kiven ympärille puulaatikon ja kiinnittämällä laatikon tukevasti pöytään.
    • Pyri pitämään kivi mahdollisimman tasaisena, eli älä hio siihen vääristyneitä muotoja.
Kovaan teräkseen ei pehmeää kiveä
Pehmeään teräkseen ei liian kovaa kiveä. 
  • Timanttikivi, timanttiliippa sopii useisiin teräksiin, tällöin ei käytetä mitään nesteitä hiomisessa. Viilassa usein karkeampi ja hienompi puoli ja syrjä puhdas teräs. Timanttiviila jättää helposti kierteen. Ei vaadi kovaa painamista.
  • Hiomapaperi n. 100 karkeudella sopii esimerkiksi kirveiden teroittamiseen. Hienommat vesihiomapaperit, yli 400 karkeudeltaan myös. Kiinnitä paperi jotain kovaa alustaa vasten.
  • Sulakkeella voi myös teroittaa esimerkiksi linkkuveitsen tai fileerausveitsen.
  • Keraamisen mukin lasittamaton pohjarengas.
  • Teroituspuikko. Tarkoitettu oikomaan mikroskooppinen hammastus.
    • Oikea kulma saadaan asettamalla puikkokäden peukalo puikon ja terän väliin mitaksi. Vedot aina särmään päin! Pidä puikkoa pystyssä tai vaakasuorassa kädessä, vedä veistä kevyesti 15-20-22 asteen kulmassa pitkin teroitinta kohti teroittimen kahvaa aloittaen veitsen tyvestä ja puikon kärjestä. Toista molemmin puolin terää muutamia kertoja, älä paina liian kovaa. Puhdista puikko välillä.
    • Leipäveitsi teroitetaan sileä puoli pienellä kulmalla vetämällä veistä puikon päällä sileältä puolen edestakaisin kun veitsi on 90 asteen kulmassa puikkoon. Teroitettu puoli aaltomaisten ohennuksien mukaisesti. Kevyet vedot, aaltoilee puikkoa pitkin. Yleensä riittää vain sileältä puolen teroitus.
  • Nauhahiomakoneessa voidaan käyttää erikarkeuksisia hiomapapereita. Varo etten kuumenna terää pilalle!! Kastele usein! Vaatii käsihionnan tämän jälkeen.
  • Kulmahiomakonetta voidaan käyttää myös teroituksessa, mutta terän helposti pilaa kun se kuumenee! Kastele usein! Vaatii käsihionnan tämän jälkeen.
  • Smirgeliä (sähkö- ja ruismoottorisia) käyttäessä varo ylikuumentumista ja kastele jatkuvasti. Hiominen suoritetaan hitaasti. Smirgelissä tulisi käyttää aina valkoista kiveä! Toisin sanoen vältä teräaseiden teroittamista smirgelillä, ettet pilaa terää smirgelin HELPOSTI aiheuttamalla kuumuudella!!
  • Kovalla huopalaikalla ja kiillotusvahalla saadaan aikaan uusien puukkojen peilikiilto ja huikea terävyys. Tämä on valitettavan tuntematon asia.

Teroitus[muokkaa]

"Voit teroittaa tai pilata". Teroita jokatapauksessa usein!

  • Säilytä alkuperäinen teroituskulma, ellet sitten tietoisesti halua muuttaa sitä toiseksi. Teroituskulman oppii aikanaan tuntemaan sormissaan. Teroita kummaltakin puolelta yhtä paljon, ettei terä ala kaartumaan ja heikentymään. Teroitus tapahtuu sekä työntävällä että vetävällä liikkeellä.
  • Pahasti pöyristynyt, tylsynyt ja jopa lovellinen terä kannattaa oikaista muotoonsa vedessä pyörivällä tahkolla tai tehokkaammin smirgelillä valkoisella hiomakivellä. Myös karkea kovasin käy. Kaikki lovet tulee säilyä ja veitsen alkuperäinen muoto.
  • Teroitusliikkeitä:
    • Pyörivä eli puukkoa pyöritetään oikeassa kulmassa kiven päällä
    • Ziz-zag eli puukkoa teroitetaan em. liikkeellä edes takaisin kiven päällä
    • Suora eli puukkoa työnnetään ja vedetään suoraan kiven päällä
  • Teroituskulmat:
Puukon teroituskulman on (16-) 17 (-20) astetta. 
Keittiöveitsen teroituskulma on 20-40 asteen välillä. 
Kulmaa jyrkentämällä (asteluku pieni) terä leikkaa enemmän, mutta tylsyy nopeammin
Laadukas terä toimii myös loivemmassa kulmassa
Tahko: Tormek 2000. Oikealla teroitus kivi ja vasemmalla nahkalaikka. Kuvassa kirveen teroitus meneillään.

Teroituksen kulku yleisesti[muokkaa]

  • Terän kunnon tarkastelu ja sen mukaisen teroitusvälineen valinta
  • Teroitus karkealla ja hienolla kivellä.
  • Kierteen eli purseen poisto!
  • Mahdollinen murtoteroitus
  • Testataan terävyys esimerkiksi tukkaan tai kynteen. "Ottaako"
  • Öljyäminen ruostumista vastaan jos puukko ei ole jatkuvassa käytössä. Älä pistä märkänä tuppeen!

Teroitusvälineissä kulku voisi mennä: keskikarkea kivi, hieno kovasin, erittäin hieno öljyhiomakivi ja nahka.

Tapa nro 1[muokkaa]

  • Hio karkemmalla liipalla tai luonnonkivellä jonkin nesteen kanssa terää kunnes teränsuuhun syntyy kierre, eli terän terävin osa kääntyy hiottavan puolen vastakkaiselle puolelle.
  • Hio toiselta puolelta kunnes kierre kääntyy takaisin ensiksi hiotulle puolelle.
  • Toista tämä hienommalla liipalla tai luonnonkivellä.
  • Poistetaan kierre vetämällä kevyesti hienon kiven pintaa pitkin helasta kärkeä kohti. Veto tapahtuu teränsuu edellä. Jokaisen vedon jälkeen vaihdetaan puolta. Tehdään 1- tai kaksi kertaa. Myös esimerkiksi timanttiviilan terässyrjää vasten.
  • Viimeistellään nahkaa tai sanomalehteä vasten
  • Viimeistellään huopalaikalla ja kiillotusvahalla.

Tapa nro 2[muokkaa]

  • Ensin hiotaan lappeet suoraksi suorahionnalla tai pyöröhionnalla koko terän leveydeltä ja pituudelta. Suorahionnassa terää työnnetään lape tasaisesti kiveä vasten itsestä poispäin. Pyöröhionnassa lapetta hiotaan pyörivällä liikkeellä kiveä vasten. Terä hiotaan umpeen eli kumpikin sivu yhtyy tasaisesti toiseensa teränsuussa.
  • Seuraavaksi tehdään pieni kaksoishionta, leikkaava osa hiotaan edellistä hiontaa loivempaan kulmaan. Vedetään terää edestakaisin kiveen sopivassa kulmassa puukon pituussuuntaisesti tai pyöritetään. Painetaan reilusti ja hiotaan kummaltakin puolelta.
  • Poistetaan kierre vetämällä hamarapuoli edellä öljyttyyn nahkaan välillä suuntaa vaihtaen tai vedetään kevyesti kummaltakin puolelta tavallisella sulakkeella.
  • Viimeistellään hienolla öljykivellä tai kiillotuslaikalla kevyesti.

Hoito ja käyttö[muokkaa]

  • Pese veitsi heti käytön jälkeen, esimerkiksi vedellä tai miedolla pesuaineella, kuivaa. Vähintään kuivaa puukko esimerkiksi housuihin.
  • Veitset säilytetään erillään toisistaan, esimerkiksi puisessa veitsitelineessä tai puukot tupessa.
  • Leikkaa keittiöveitsillä puulautaa vasten
  • Vältä kosketusta esimerkiksi hiekkaan, jota on juureksien pinnassa.

Puuporanterä[muokkaa]

Poranterät teroitetaan yksinomaan päästöpinnasta, sivut ainoastaan ohjaavat, eivät lastua. Esileikkureita teroitetaan ainoastaan sisäpinnasta. Hio smirgelin valkoisella hiomakivellä. Puuporanterässä etenkin leikkurien tulee olla samassa tasossa. Timanttiviilalla teroitat muut terät helposti.

Puutaltta[muokkaa]

Yksipuolisesti, kulma 18(-22) astetta, teränsuuhun muutaman millimetrin matkalta hiontakulma n. 26 astetta. Koristeveistotaltassa pieni teroituskulma 15-18 astetta. Käsikiveä käytettäessä, kivi tuetaan pöytään ja talttaa liikutetaan edestakaisin kiven pituussuuntaan nähden. Kourutalttoja käännetään rauhallisesti. Teroituspinta kiillotetaan esimerkiksi nahkalla vähentäen kitkaa. Kalleimmissa taltoissa, kuten esimerkiksi japanilaisissa saattaa teräosa olla hyvin kapea ja kovempi kuin muu osa taltan varresta. Talttaa ei siten kannata jatkuvasti teroittaa tahkolla vaan pitää terävänä teroittamalla sitä riittävän usein nahkalla tai enemmän kivellä.

  • Ilman nuijaa työskenneltäessä viimeistely tehdään kovalla huopalaikalla ja kiillotusvahalla.
  • Nahkalla viimeisteltäessä kannattaa käyttää kiillostuaineita apuna.

Pyörösahanterä[muokkaa]

  • Tavallisessa terässä haritus eli joka toinen vasemmalle, joka toinen oikealle, maksimissaan 1/3 terän vahvuudesta.
  • Nyrkkisääntö on että rinnasta noin .10 ja päästökulmasta noin .20.
  • Raakahalkaisuterässä rintakulma oltava 30 astetta, kuivahalkaisuterässä 20 astetta jos kaksoisterä on 30 astetta, katkaisuterässä rintakulma 0 astetta.

Ruuvitaltta[muokkaa]

Tylppä kärki luiskahtaa helposti. Urataltan kärjen pää tasainen latta, symmetrinen, kulma kummallakin puolen 10 astetta. Kärki hieman maljamainen jolloin se pysyy hyvin urassa väännön kohdistuessa uran pohjaan ts. kärki hiukan levenee kummaltakin sivulta. Liian ohueksi hiottaessa saattaa karkaisu hävitä.

Saha[muokkaa]

Katso sivu Sahan teroitus

Sakset[muokkaa]

  • Säilytä alkuperäinen kulma
  • Tahkolla helposti, mutta myös esimerkiksi timanttiviilalla.
  • Viimeistele tahkon jälkeen vetämällä terää pituussuunnassa puupalikan terävää reunaa vasten

Wikikko sakset.jpg

Sikli[muokkaa]

Silkiä käytetään esimerkiksi pintakäsittelyaineiden poistoon. Metallisessa teräslastassa on pieni käsin tunnettava teroituksesta syntyvä kierre kärjessä, jota ei poisteta kuten yleensä teriä teroitettaessa.

Sirppi[muokkaa]

Seppä vuosittain kallitsee. Maksetaan sepän haluamalla tavalla ettei sirpin vihoja saada niskoille. Vaaralliset vihat poistetaan loitsulla terään tiukasti tuijottamalla ja loitsuten

Leikkoo sirppi ruista
otroo, kaoroo,
älä viillä viattoman sormee
  • Pellolla hiotaan hiomakivellä tai sileäpintaista kiveä vasten.
  • Liippa saadaan vuolemalla 30 senttinen mäntypalikka litteäksi ja kastelemalla sulaan pikeen ja hiekkaan.
  • Tehokkaan liipan tekee eräoloissa sileäksi vuollusta tervaksen palasta hieromalla siihen savea tai hiesua.

Tukkisakset[muokkaa]

Kärjet teroitetaan takomalla jyrkähkön kolmitahoiseksi siten että yksi tasoista tulee nostusuunnan puolelle. Teroitusta voidaan korjata viilaamalla, mutta takominen on uusittava aika-ajoin.

Urakurso[muokkaa]

Teroitetaan selkäpuolelta eli päästöpinnasta.

Vaarnareikäpora[muokkaa]

Teroitus aina vain poran päästöpinnasta hienolla viilalla tai kovasimella, esileikkuri vain sisäpinnalta.

Viikate[muokkaa]

Pajalle kun terän ohuin osa on kulunut pois eli terän halkileikkaus suorasivuinen kolmio. Tällöin paksuksi kulunut ja pehmentynyt teräs kuumennetaan uudelleen ja karaistaan parhaaseen makuun. Terä ei saa olla liian pehmeä (ei pysy terävänä), eikä liian kova (katkeaa). Liippaus kun on jonkun aikaa niitetty. Väärävartinen liipataan eritavoin kuin suoravartinen. Pajaterä ohennetaan kampitahkossa.

  • Suoravartinen yhtäälle lyötävä viikate liipataan tukemalla varren alapää eli kunnia maahan ja terän juuri kainaloon.
    • Liippaus alkaa juuresta ja etenee kärkeä kohti.
    • Lyödä hipaistaan kahdesti vasemmalle eli hamaran puolelle ja kerran oikealle puolelle terää synnyttäen kolmijakoinen tahti.
    • Liipattaessa teroitus osuu vain kärkeen.

Vuolu-Kalle, Kuorima-Kalle[muokkaa]

Vuolu-Kallen terien teroitus meneillään timanttilaikalla.
  • Vuolukallen terät voi teroittaa esimerkiksi porakoneeseen kiinnitetyllä timanttilaikalla. Porakone kannattaa kiinnittää sitävarten suunitellulla nivelellä työpöytään tukevasti.
  • Terän viiste kannattaa värjätä tussilla ja näin nähdään että teroitus on tasainen.
  • Pidä porakonetta toisella kädellä käynnissä ja toisella paina kevyesti terää timanttilaikkaa vasten.
  • Viimeistele terän suu esimerkiksi timanntikivellä toiselta puolen poistaen kierre.
  • Näin voidaan teroittaa myös muotoillut terät. Terien karkeampi muotoilu suoritetaan ensin esimerkiksi smirgelillä.
  • Katso aiheesta lisää sivulta Vuolu-Kalle

Vuolurauta (Et.-K.: Vuolupuukko)[muokkaa]

  • Ensimmäiseksi tahkotaan alapinta suoraksi, jolloin raudasta tulee helposti hallittava ja tehokas.
    • Terän suusta lähtien tahkotaan alapinta ehdottoman suoraksi ainakin 1,5-2 cm leveydeltä.
  • Kokonaisuudessan suora alapinta tekee vuoluraudasta jäykän käytössä. Puolipuhdasta tavaraa tehtäessä saa raudan yläpinnalla olla palko, täyspuhtaalle yläpinnan täytyy olla tasaisen pyöreä ja teroituskulma noin 20 astetta.
    • Teroituskulman suuruuden määrää terän hyvyys. On pyrittävä mahdollisimman ohueen terään. Jos teräaines on heikkoa, voidaan teroitus suorittaa kuten paksuteräisessä kirveessä kahta palkoa käyttäen.
  • Viimeistely tehdään kovasimella hioen, jolloin myös säädetään raudan "puuhun meno".

Vänkäri[muokkaa]

Joko ruuvitalttamaiseksi tai tylpän kolmitahoiseksi siten, että tasopinta molemmissa tapauksissa on vetosuuntaa vastaan. Vanhojenn teroitus takomalla ja vain korjaukset viilaamalla.