HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Lannoittaminen

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yleistä[muokkaa]

Kompostitee käymässä
kuvan lähde: flickr / sonicpenguin

Kasvit tarvitsevat kasvaakseen vaihtelevan määrän ravinteita ja hivenaineita. Näiden aineiden saaminen maaperään luonnonmukaisesti on mielenkiintoista. Kaiken A ja O on maan kasvukunnosta hoito! Mikäli maa on huonolaatuista, eivät kasvit pysty ottamaan ravinteita, saati maan eliöstö tuottamaan niitä. Maan ravinnepitoisuutta lisätään huolehtimalla viljelykierrosta eli vaihtelemalla kasvilajeja, lisäämällä kompostia tai lantaa ja lisäämällä hidasliukoisia kivennäislannoitteita.

Kasveille tarpeellisia ravinteita on 16. Ravinteet jaetaan makroravinteisiin, joita ovat Typpi (N), Fosfori (P) ja Kalium (K). Näitä kutsutaan pääravinteiksi, N-P-K. Tämän lisäksi makroravinteisiin kuuluvat Hiili (C), Happi (O), Vety (H), Rikki (S), Kalsium (Ca) ja Magnesium (Mg). Nämä ovat yleensä kasvin rakenne- ja aineenvaihduntayhdisteissä. Sivuravinteiksi kutsutaan Ca, Mg ja S -ravinteita. Hiili- ja happi tulevat ilmakehästä, vety vedestä. Tämän lisäksi on vielä mikroravinteet eli hivenravinteet, joita ovat Rauta (Fe), Mangaani (Mn), Sinkki (Zn), Kupari (Cu), Boori (B), kloori (Cl) ja Molybdeeni (Mo). Mikroravinteet ovat tärkeitä hapetus ja pelkistys reaktioissa ja ensyymien toiminnassa. Pääravinteiden määrät hehtaaritasolla on kiloina, hivenravinteiden satoina grammoina tai grammoina.

Muistivihjeenä on:
C. HOPKI (i) N'S CaFe Mighty good B, Cl, Cu, Mn, Mo, Na, Zn

Osan ravinteista kasvi voi jollain tavoin korvata muilla ravinteilla, esimerkiksi mangaanin magnesiumilla ja kaliumin rubidiumilla (Rb), mutta jokaisella on ainakin yksi tehtävä jota muut eivät korvaa. Lähinnä oireet näkyvät kasvuhäiriöinä, aiheesta on oma sivunsa kasvien ravinteiden puutosoireet. Ravinteet vaikuttavat toisiinsa myös keskinäisesti, joten on pyrittävä ravinteiden väliseen sopivaan suhteeseen.

Ravinteiden käyttökelpoisuus[muokkaa]

Ravinteet eivät ole maassa aina kasveille käyttökelpoisessa muodssa. Ravinteen intensiteetti tarkoitta kuinka helposti kasvi ravinnetta saa. Ravinteen kapasiteetti taas käyttökelpoisen ravinnevaraston kokoa.

Ravinnetase[muokkaa]

Ravinnetase kertoo paljonko ravinteita sadon mukana lähtee kasvimaasta pois ja paljonko sinne täytyy niitä palauttaa. Laskenta perustuu kokonaisravinteisiin NPK eli Typpi (N) Fosfori (P) ja Kalium (K), joista käytetään myös nimitystä pääravinteet. Tase kannattaa miettiä vähintään koko viljelykierron ajalle. Taseita on erilaisia kuten ravinnetase, porttitase, peltotase, ruokinnan ravinnetase ja lantatase. Minusmerkkinen tase tarkoittaa että ravinteita käytetään enemmän kuin peltoon palautetaan takaisin.

Tuhka ja kalkitus[muokkaa]

Katso sivu Tuhka

Hivenainelannoitus, sivu- ja hivenravinnelannoitus[muokkaa]

Maaperässä niitä on luonnostaan, mutta mikäli ne on kulutettu loppuun tai jatkuvan kääntämisen ja tehoviljelyn takia maaperän eliöstö on kuollut eikä pysty mineraaleja hajoittamaan, on niitä syytä lisätä. Hivenaineita ilmaantuu maaperään kasveille sopivaan muotoon luonnostaan kiven rapautumisen, sateiden vaikutuksesta mutta pääosin sienten ja bakteerien hajoittaessa niitä maaperästä ja peruskalliosta tuoden niitä pintaan vaihdettavaksi kasvien ja puiden juurten eritteisiin. Sateessa oleva hiilidioksidi on mietoa happoa, joka hajoittaa kivien ravinteita.

Luonnonmukainen viljely[muokkaa]

Täydennyslannoitus[muokkaa]

  • Jos riittävää ravinnemäärää ei voida saavuttaa käyttämällä monivuotista viljelykiertoa ja luomutuotantoyksiköistä saatavia eloperäisiä aineksia.
  • Kirjattava luomusuunnitelmaan tai lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Samoin käytetyt täydennyslannoitteet, käyttömäärät, käyttöpäivät.
  • Voidaan osoittaa esim. lannoitustarve- tai ravinnetaselaskelmalla.
  • Hivenravinteiden käytön perusteena esim. viljavuusanalyysi tai kasvustosta havaittavat puutteet

Yara tuotteita 2011-2012[muokkaa]

Yara Biotiitti (K,Ca,Mg)
Yara Bio-Apatiitti (P,K,Ca,Mg)
Yara Apatiitti (P,Ca)
Yara magnesiumpitoinen kalkki (Ca,Mg)
Booriravinne (Ca,Mg,S,B)
Kupariravinne typetön (Ca,Mg,S,Cu)
Sinkkiravinne typetön (Ca,Mg,S,Zn)
Mangaaniravinne typetön (Mg,S,Mn)
Hivenravinneseos (Ca,Mg,S,B,Cu,Mn,Fe,Zn,Mo)
Kalsium-magnesiumravinne (Ca,Mg,S,B,Cu,Mn,Mo)
Hortigrow Mikro, neste (B,Cu,Mn,Fe,Zn,Mo)
Kalsium-neste (Ca,Cl)

Viljelytapa ja ympäristöehdot; täydentävät ehdot 2010[muokkaa]

Täydentävät ehdot, viljelytapa ja ympäristöehdot 2010

  • Käytön rajoituksia nitraattiasetus 931/2000.
  • Lantalaan tulee mahtua 12 kuukauden lanta laitumelle jäävää lukuunottamatta ellei yhteislantala, pihattotyyppinen kuivikepohja, suppeat jaloittelualueet, lantaa luovutetaan pois. Alle 20 kuutiota vuodessa syntyvä lantamäärä voidaan varastoida tiivispohjaisella alustalla tai esim. katetulla siirtolavalla.
  • Biokaasulaitoksen sivutuote, mädätetty lanta verrataan lietelantaan.
  • Kotieläinsuoja ja jaloittelualueet eivät saa aiheuttaa pinta- ja pohjaveden pilaantumisvaaraa. Lannan kuormaus ajoneuvoon tiivispohjaisella alustalla. Jatkuvasti käytettävä tulisi kattaa.

Lantapatteri[muokkaa]

  • Tilapäinen työteknisistä tai hygieenisistä syistä. Ei korvaa lantalaa. Ei saa aiheutua vesien pilaantumisvaaraa. Kompostointilaitoksessa käsitelty lanta, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 30 %, voidaan siirtää patteriin kolmen kuukauden lantalavarastoinnin jälkeen. Ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ei tulvanalaiselle tai pohjavesialueelle.
  • Levitä lantapatterista lanta peltoon kasvukauden aikana mahdollisimman pian. Syksynä tehty heti keväällä maan ollessa sula. Luomuviljelyssä pellolle patteriin tehty lantakomposti levitetään seuraavan kasvukauden aikana. Jos tämä ei ole mahdollista peittäminen ja levitys viimeistään seuraavana keväänä.
  • Sijoitus tasaisen peltolohkon keskelle tai loivasti kaltevalle pellolle lähelle pellon yläreunaa. Ei 100 m lähempänä vesistöä, valtaojaa, talousvesikaivoa. Ei 5 m lähempänä ojaa. Pohjalla mutaa tai turvetta vähintään 15 cm kerros tai hätäratkaisuna 20 cm olkisilppua. Lumi poistettava ensin. Peitä aina muovipeitteellä tai vähintään 10 cm kerros turvetta, olkea tai mutaa. Vältä samaa kohtaa joka vuosi.
  • Tee vain yksi auma tai muutama suuri auma. Yhteen patteriin vähintään yhden peltohehtaarin tarvitsema lantamäärä. Lannan varastointi erillisissä kasoissa pitkin peltoa on lannan levittämistä.

Säilörehu[muokkaa]

  • Puristusneste talteen myös peltoaumoista. Tiiviissä säiliössä. Levitys lantaa koskevien määräysten mukaan.

Lannoitus rajoitusten mukaan[muokkaa]

  • Lannasta typpianalyysi vähintään viiden vuoden välein. Jokaisesta lantalajista jota syntyy yli 20 kuutiota vuodessa. Pidä kirjaa lannoitukseen käytetyistä typpimääristä ja saaduista satotasoista.
  • Lannan levitys niin että estetään valumat mahdollisimman tehokkaasti. Tarkista ympäristötuen ehdot.
  • Kielletty 15.10 - 15.4 paitsi jos maa sula ja kuiva 15.11 asti ja 1.4 alkaen. Nurmikasvuston pintaan levitys kielletty 15.9 jälkeen. Jos levitetään syksyllä sadonkorjuun jälkeen, on lanta mullattava tai pello kynnettävä viimeistään vuorokauden kuluessa.
  • Syksyllä enintään 30 000 kg kuivikelantaa hehtaarille, naudan lietelantaa 20 000 kg, sian lietelantaa 15 000 kg, siipikarjan lantaan 10 000 kg. Kalenterivuonna enintään määrä joka vastaa kokonaistypeltään 170 kg hehtaarille vuodessa. Kokonaistyppi lasketaan lanta-analyysin osoittaman kokonaistyppipitoisuuden avulla. Huomioitava lisäksi kasvilajikohtaiset liukoisen typen lannoitusrajoitukset (taulukko 7, s.17). Tarkista myös ympäristötuen ehdot.
  • Karjanlannan levitys kiellettyä peruslohkolla, jonka kaltevuus on yli 10%. Lohkon tasaisemmilla kohdilla voi levittää lantaa pintaan. Lannan levitys ei ole pintalevitystä, jos pelto kynnetään tai lanta muutoin muokataan vuorokauden kuluessa. Ei myöskään sijoituslaitteella, injektoimalla, letkulevittimellä viljan oraille, öljykasvien taimille tai nurmikasvustoon. Letkulevitys viimeistään nurmille toista säilörehusatoa varten tai heti kuivaheinän korjuun jälkeen odelmasato hyödynnettäessä.
  • Typpilannoituksen mitoitus keskimääräisen satotason, viljelyvyöhykkeen ja viljelykierron mukaan maan ravinnetasapaino säilyttäen. Typpilannoitteen levitys kielletty lumipeitteiseen, routaantuneeseen ja veden kyllästämään maahan. Ei 5 m lähempänä vesistöä, seuraavan 5 m leveydellä pintalevitys kielletty jos pellon kaltevuus ylittää 2%.
  • Enintään seuraavasti vuosittain:
Syysvilja 200 kg/ha, 30 kg/ha syksyllä, keväällä 170 kg/ha
Kevätvilja, sokerijuurikas, öljykasvit ja muut 170 kg/ha
Peruna 130 kg/ha, karkeilla hietamailla ja sitä karkeammilla hivennäismailla -10 kg/ha
Heinä, laidun, säilörehu, puutarhakasvit 250 kg/ha
Turvemailla sokerijuurikas ja vilja -40 kg/ha, Kainuu, Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa -20 kg/ha
Turvemailla nurmet -10 kg/ha
  • Ympäristötuen ehdoissa käytössä fosforin tasaus viiden vuoden jaksossa ja karjanlantapoikkeama. Jos fosforilannoitteena käytetään pelkästään kotieläinen tuottamaan lantaa sitä on sallitua vuosittain 15 kg fosforia vastaava määrä hehtaarille, paitsi arveluttavan korkeassa viljavuusluokassa. Monivuotisilla nurmilla 30 kg vastaava määrä viljavuusluokissa huono-tyydyttävä ja 20 kg tyydyttävän korkea. Lisäksi lantaa voi levittää kasvukaudella, mutta fosforin pintalannoitus on kielletty jos lohkolle on levitetty sian tai naudan lietelantaa. Multaustuki.

Puhdistamoliete[muokkaa]

Sivu 18.

Päällekkäisiä samoja tietoja edellisen kanssa - poistettava vertaamalla[muokkaa]

  • Biokaasulaitoksen sivutuotteena syntyvää mädätettyä lantaa verrataan pääsääntöisesti lietelantaan.
  • Kun lantaa syntyy vuodessa alle 20 kuutiota, se voidaan varastoida tiivispohjaiselle alustalle tai siirtolavalle, joka on katettu.
  • Lannan kuormaus tiivispohjaiselle alustalle.
  • Eläinten jaloittelualue ei saa vaarantaa pinta- tai pohjavesien laatua.
  • Selvitä kokonaistyppi ja liukoinen typpi (typpianalyysi) vähintään viiden vuoden välein.
  • Nitraattidirektiivi. Levitys välttäen valumia vesistöihin. Kielletty 15.10 - 15.4. Sulaan ja kuivaan 15.11 asti ja 1.4 alkaen. Nurmikasvuston pintaan ei 15.9 jälkeen. Syksyllä sadonkorjuun jälkeen levitettäessä tehtävä multaus tai kynnettävä vuorokauden kuluessa.
    • Karjanlannan pintalevitys kiellettyä yli 10 % kaltevalla lohkolla. Pintalevitys ei ole kyseessä, jos pelto kynnetään tai muokataan vuorokauden kuluessa tai käytetään sijoituslaitetta tms.
    • Syksyllä kuivikelantaa enintään 30 000 kg hehtaarille, naudan lietelantaa enintään 20 000 kg, sian lietelantaa 15 000 kg, siipikarjan lantaa 10 000 kg.
    • Kalenterivuoden aikana lantaa enintään 170 kg/ha kokonaistypeltään.
    • Jos liukoisen typen määrä yli 170 kg/ha/v, lannoitus kahdessa erässä vähintään kahden viikon välein
  • Kasvilajeittain liukoisen typen enimmäismäärät per hehtaari per vuosi:
    • Syysviljat 200 kg, syksyllä enintään 30 kg
    • Peruna 130 kg
    • Heinä, laidun, säilörehu, puutarhakasvit 250 kg
    • Kevätvilja, sokerijuurikas, öljykasvit, muut kasvit 170 kg
  • Maalajien vaikutus:
    • karkeat hiekkamaat ja sitä karkeammat kivennäismaat: pienennettävä 10 kg kasvilajikohtaisia määriä
    • turvemaat viljalla ja sokerijuurikkaalla: pienennettävä 40 kg (huom. Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi: 20 kg)
    • turvemaat nurmilla: pienennettävä 10 kg

Komposti[muokkaa]

Komposti on lannoitetta, katso sivu Komposti

Lannoitustarpeen määrittäminen[muokkaa]

Ravinteiden puutosoireet[muokkaa]

Katso sivu Kasvien ravinteiden puutosoireet

Ravinnetutkimus[muokkaa]

Maasta voidaan ottaa näyte, joka tutkitaan esimerkiksi Viljavuuspalvelussa. Tämän jälkeen lannoitus perustuu esimerkiksi pH, Ca, K, P ja johtoluku -perusteisiin. Hivenravinteita tutkitaan yleensä aloitettaessa viljely ja 3-5 vuoden välein.

Peruslannoitus[muokkaa]

Peruslannoituksella tarkoitetaan uuden viljelyn aloittamiseen liittyvää lannoitusta jossa ravinnetilanne ja kasvin vaatimukset saatetaan samalle tasolle. Yleensä tämä tarkoittaa kevätlannoitusta ennen kasvien viljelyä. Yleensä puutarhaviljelyssä kaikki ravinteet annetaan kerralla, mutta levitys määrissä on suosituksia ja osaa ravinteista kannattaa muutoinkin antaa vasta kasvukauden aikana lisää. Tällaisia ovat esimerkiksi typpi ja hivenravinteet.

  • Levitys tapahtuu sijoituslannoituksena, rivilannoituksena tai levittämällä pintaan ja äestämällä.
  • Yleisiä väkilannoitusohjeita ovat marjakasvit 2-5 kg/a, koristekasvit 3-5 kg/a, vihannekset 8-12 kg/a.

Typpi (N)[muokkaa]

Vaikuttaa eniten sadon määrään ja laatuun. Nitraatteja on orgaanisissa ja epäorgaanisissa typpilannoitteissa. Epäorgaanisia ovat esim. typpeä sisältävät väkilannoitteet. Orgaanisia esim. lannat, virtsa, perunan soluneste, säilörehun puristusneste, käsitelty puhdistamoliete, jätevesiliete, kalanviljelylaitosten jäte, maanparannuskompostit, mädätetty lietelanta, lannan tai mädätysjäännöksen separoinnissa syntynyt nestefraktio, kalkkistabiloitu saostuskaivoliete. Typen muodot lannoitteissa ja maassa ovat tavallisesti: orgaaniset typpiyhdisteet sitoutuneena maan eloperäiseen ainekseen, ammoniumtyppi (NH4+, nitraattityppi (NO3-, ammoniakki (NH3, urea ((NH2)2CO), aminohapot.

* Ammoniumtyppi (NH4+ sitoutuu helposti maahiukkasten pinnalle, mutta ei huuhtoudu herkästi. Kasvi saa sen kohtuullisen hyvin myös kylmästä maasta. Happamassa maassa sen saanti heikkenee. Tämä soveltuu siis helposti huuhtoutuville maille. Mikrobit muuttavat ammoniumtyppeä nitrifikaatiossa nitraatiksi.
* Nitraattityppi (NO3- ei sitoudu maahiukkasiin vaan jää maanesteeseen ja on näin huuhtoutuvampi ja liikkuvampi. Kasvi saa sen käyttöönsä helpommin kuin ammoniumtypen ja erityisesti lämpimästä maasta. Happamissa maissa kasville parempi kuin ammoniumt. Nitraattilannoitteita kutsutaan salpietareiksi.
  • Kylminä kesinä kun typen saanti on hidasta, nopeasti imeytyvä amidityppi, jota on esimerkiksi ureassa auttaa puutosoireisiin.
  • Ammonifikaatiossa orgaaninen typpi --> ammoniakki (NH3 --> ammoniumtyppi (NH4+ mikrobien toimesta maan pintakerroksissa.
  • Nitrifikaatiossa ammoniumtyppi (NH4+ --> nitraattityppi (NO3- nitriitti- ja nitraattibakteerien toimesta. Tämä aiheuttaa huuhtoutumistappiota nitraattitypen liikkumisen kannalta ja maan happamoitumista.
  • Denitrifikaatiossa NO3 --> N2O, josta N2 haihtuu. Tätä tapahtuu kun maassa on hapen puute ja mikrobit ottavat hapen nitraatista.

Typpilannoitus[muokkaa]

Typpeä on siis orgaanisissa ja epäorgaanisissa typpilannoitteissa. Epäorgaanisia ovat väkilannoitteet ja orgaanisia typpilannoitteita esimerkiksi lanta, virtsa, perunan soluneste, säilörehun puristeneste, käsitelty puhdistamoliete, jätevesiliete, kalanviljelylaitosten jäte, maanparannuskompostit, mädätetty lietelanta, lannan tai mädätysjäännöksen separoinnissa syntynyt nestefraktio ja tilalla kalkkistabiloitu saostuskaivoliete.

* Urea, virtsa N 46,3%, amidimuodossa. Lisälannoitus kastelulannoituksena. Nostaa valkuaispitoisuutta. Typpihäviö tapahtuu nopeasti. Separett -mainoksesta poimittu tieto virtsan jatkokäsittelystä: 8 osaa vettä + 1 osaa virtsaa kasveja lannoitettaessa.
* Kalkkisalpietari N 15,5%, josta ammoniumia 1%, loput nitraattia levitetään yleensä pintalannoituksena. Ei kostealle kasvustolle levitystä. Ei ole täysin vesiliukoista, joten saattaa tukkia kastelulaitteita. Puutarhakasveille 200-400 kg/ha. Ca 19% ?
* Oulunsalpietari N 27,5, josta puolet ammoniumt. ja puolet nitraattit. Perus- ja täydennyslannoitukseen.
* Ammoniumnitraatti N 34%, josta puolet ammoniumt. ja puolet nitraattit. Vaikea käsitellä räjähdysalttiuden takia.
* Chilen salpietari (guano) N 16%, NaNO3Lintujen lannasta ja jätöksistä.
* Katso myös kohdat Karjanlanta ja Lehtilannoitus

Typpilannoitusta kannattaa antaa alkusukkession kasveille joiden kasvua se lisää, sen sijaan loppusukkession kasvien kasvua se ei lisää merkittävästi. Puut itsessään typpilannoittavat maata hyvin paljon, esim. pelkkä lepikko 300 kg typpeä/ha ja koivikko jopa vielä enemmän typensitojabakteerien avulla jotka hajoittavat koivunlehtiä maassa. Yksi kertalannoitus esimerkiksi puille on riittävä, jatkuvaa tai suurta lannoitusta ei suostella. (EFG1). Typpilannoitteen liian määrän ongelmia ovat mm. sen kertyminen kasviin ja huuhtoutuminen vesistöihin.

Typpilannoitetta ei saa levittää lumipeitteeseen, routaantuneeseen tai veden kyllästämään maahan, 5 metriä lähempänä vesistöä ja tästä seuraavan 5 m päässä myös kielletty jos pellon kaltevuus ylittää 2%.

Vihantalannoitus[muokkaa]

Typenkerääjäkasvien (palkokasvit) avulla voidaan vihantalannoittaa joko käyttämällä niiden maanpäällisiä osia katteena, kääntämällä ne pintamultaan tai tekemällä niistä kompostia. Kasvit tulisi niittää juuri ennen kukintaa, sillä kukkiminen ja etenkin siemennys vievät kaiken energian ja kasvinosien typpipitoisuus on tällöin vähäisintä.

Typensidonnan toimivuuden voi tarkistaa juurinystyröistä: jos ne ovat isohkoja ja punaisen tai vaaleanpunaisen värisiä - ovat aktiivisia.

Typpi kasvissa[muokkaa]

  • Typen kulku tapahtuu vanhoista kasvinosista nuoriin. Sen vaikutukset ovat enemmän kasvussa kuin sadon tuottamisessa. Niukka typpi lyhentää kasvukautta ja jouduttaa tuleentumista. Sato saattaa olla pienempi, mutta laadukkaampi. Liika typpi rehevöittää ja altistaa näin kasvutaudeille sekä pidentää kasvukautta ja viivästyttää tuleentumista. Myös sadon laatu heikkenee.
  • Esimerkiksi herneen jälkeen typpilannoitusta voi vähentää noin 30 kg/ha

Fosfori (P)[muokkaa]

Vaikuttaa mm. verson ja juurten kasvuun, kukintaan, siementen muodostumiseen ja talvehtimisen onnistumiseen. Fosfori on kasvin energiatalouden avain, se kertyy ennemmin vanhempiin kasvinosiin kuin nuoriin. Sen tarve on esimerkiksi typpeen verrattuna viides tai kymmenesosa. Maassa fosforipitoisuus on alhainen, sitä on esimerkiksi apatiitissa. Fosfori pidättyy maahan tehokkaasti ja vapautuu kasvien käyttöön hitaasti, joten tämä tarkoittaa myös että se ei huuhtoudu niin helposti. Pintalannoituksena teho on heikko. Kasvi pystyy saamaan fosforia laimeistakin liuoksista. Fosforin otto on tehokkainta kasvukauden alkupuolella. Liukoisen fosforin pitoisuus on suurin karkeissa kivennäismaissa ja vähenee saven lisääntyessä. Myös happamissa maissa on vähemmän. Jos maassa on kohtalaisesti fosforia, kalkitus ja viherlannoitus riittävät muuttamaan fosforia käyttökelpoiseen muotoon. Kasvit ottavat fosforia parhaiten 6,5-7,5 pH-luvultaan maasta. Jos pH-luku laskee alle kuuden alkavat rauta ja alumiini sitomaan fosforia niin että kasvit eivät pysty ottamaan enää.

* Apatiitti liukenee maassa erittäin heikosti, parmmin kompostissa. Fosforia 14%, kalsiumia 34%. Jos maassa on vähän varastoitunutta fosforia, apatiitin käyttö on perusteltua.
* Luujauho on luonnontuote, jonka vaikutus on keskinopea. Se sisältää myös typpeä.
* Raakafosfaatti on fosfaatista jauhettua vaikealiukoista kalsiumfosfaattia. Hitain ja näin pitkävaikutteisin fosforilannoite. Hyvä happamille maille ja kompostin lisäaineena.
* Superfosfaatin fosforipitoisuus on 8,7%, josta 9/10 on vaikealiukoista. Nopeavaikutteinen jo nimensäkin puolesta. Pintalannoituksessa suositellaan mullata. Korkeassa pH:ssa tehokas vaikutus, happamassa pidättyy.

Kalium (K)[muokkaa]

Kalium vaikuttaa mm. kasvin nestetasapainoon, kylmänkestävyyteen, ravinteiden kulkeutumiseen ja korrenkestävyyteen. Kalium on typen ohella kasvin valtaravinne. Typen ollessa kasvin kuiva-aineessa, kalium on ioneina kasvin nesteissä ja on näin liikkuva. Kaliumin ja typen suhde keskenään on tärkeä, kaliumin puutteessa typen hyödyntäminen heikkenee. Runsas kaliumin määrä maassa saattaa saada kasvin ottamaan sitä yli tarpeensa. Kaliumia on vähiten karkeissa kivennäis- ja turvemaissa, kun taas enemmän savimaissa. Kaliumia tarvitsevat erityisen paljon esimerkiksi marjakasvit, peruna ja monivuotiset kasvit. Se vaikutta ravinteista eniten kasvin kylmänkestävyyteen ja sitä usein annetaan syyslannoitteena fosforin kanssa.

* Biotiitti sisältää kaliumia 8%, magnesium 10%, kalsium 7%. Yleensä kompostin lisäaine. Siilinjärven malmista kun siitä poistetaan apatiitti. Maanparannusaineena ja lannoitteena erityisesti karkeilla kivennäismailla sekä turvemailla. Maan kaliumin ja kalsiumin pitoisuus lisääntyy, magnesiumin pitoisuus nousee, mutta nousu on huomattavasti hitaampaa kuin esim. kaliumin, maan pH nousee lievästi. Se on tummaa kiillettä ja on hilaväleissä vapautuen rapautumisen yhteydessä.
* Kalisuola (KCl), kaliumsuola sisältää kaliumia 50% ja klooria 48%, joten sitä ei kannata käyttää kloorin aroille kasveille kuten perunalle ja mansikalle. 50-200 kg/ha.
* Kaliumsulfaatti (K2SO4) sisältää kaliumia 41,5% ja rikkiä 18%. Kloorivapaa. Sopii hyvin puutarhakasveille. 200-600 kg/ha.
* Paraisten kali sisältää 10% kaliumia, 21% kalsiumia.

Rikki (S)[muokkaa]

Rikki on valkuaisaineiden rakenneosa ja vaikuttaa koko kasvin kasvuun ja muiden ravinteiden hyväksikäyttöön. Kasvi ottaa rikkiä maasta SO42- muodossa ja ilmarakojen kautta SO2 muodossa. Tehokkainta otto on kasvun keskivaiheilla ja se kertyy siemeniin. Maaperässä rikki vaikuttaa happamoittavasti, sitä tulee mm. happamien vesisateiden mukana taivaalta. Öljykasvit erityisesti vaativat rikkiä.

* Karjanlanta
* Muut lannoitteet

Kalsium (Ca)[muokkaa]

Vaikuttaa soluseinien rakennuasineena, uuteen kasvuun ja ravinteiden kulkeutumiseen. Kalsiumin liikkuvuus kasvissa on heikkoa ja puutosoireet näkyvätkin nuorissa osissa. Kalsiumia tulee olla jatkuvasti kasvin saatavilla. Liiallinen määrä saostuu kalsiumoksalaatti -kiteiksi ja aiheuttaa raudan ja boorin puutosta. Usein kuitenkin siitä on puute. Tavallisin lannoitustapa on kalkitus. Esimerkiksi perunalle kalsium on tärkeä ravinne.

* Kalsiummaasalpa sisältää 14 % kalsiumia.

Magnesium (Mg)[muokkaa]

Vaikuttaa yhteyttämiseen, hiilihydraattien, valkuaisaineiden ja rasvojen muodostumiseen. Magnesiumin tärkein lähde on biotiitti. Savimaassa siitä on harvemmin puutetta, karkeissa kivennäismaissa taas huuhtoutuminen on voimakasta ja puutosta saattaa ilmetä. Voimakas kalkitus saa vaihtuvan magnesiumin sitoutumaan tiukemmin maahan. Kaliumlannoitus vaikeutta magnesiumin imeytymistä kasviin. Puutarhakasveista esimerkiksi vadelma ja mutaherukka kärsivät helpommin magnesiumin puuttuessa. Nurmikasveilla riittävä magnesium lisää niiden laatua.

* Karjanlanta. 1 kg tuhannessa kilossa tuoretta lantaa.
* Dolomiittikalkki sisältää 7-10% magnesiumia.
* Oulunsalpietari sisältää noin 2% magnesiumia.
* Kiseriitti (MgSO4) sisältää noin 16% magenesiumia.

Boori (B)[muokkaa]

Vaikuttaa verson ja juurten kasvupisteissä, soluseinän rakenneosa, kukkien kehittyminen, palkokasvien typensidonta. Happamassa maassa Boori on helppoliukoisempaa kuin emäksisessä. Merivedessä on runsaasti booria. Maassa on yleensä boorisilikaattia eli turmaliinia, joka riittää luonnonkasveille. Boorin lisälannoitus koskee usein juurikkaita, ristikukkaisia ja palkokasveja, ei niinkään esimerkiksi viljoja.

* Karjanlanta
* Lannoiteboraatti sisältää 14% booria.
* Soluboori sisältää 20,5% booria. Lannoitus käy myös lehtilannoituksena.

Mangaani (Mn)[muokkaa]

Vaikuttaa yhteyttämiseen ja muiden ravinteiden hyväksikäyttöön. Mangaani on niukemmin palkokasveissa, mutta heinäkasveissa runsaammin.

* Manganosulfaatti sisältää 26% mangaania ja 15% rikkiä.

Kupari (Cu)[muokkaa]

Vaikuttaa entsyymiaktivaattorina ja palkokasvien typensidontaan. Viljeltäviä kasveja häiritsevät kasvit usein tulevat toimeen hyvin vähällä kuparilla.

* Kuparisulfaatti
* Kuparikelaatti

Sinkki (Zn)[muokkaa]

Vaikuttaa entsyymiaktivaattorina ja hormonitoiminnan säätelyssä. Korkea fosforipitoisuus heikentää sinkin käyttöä.

Molybdeeni (Mo)[muokkaa]

Vaikuttaa ttypen hyväksikäyttöön ja palkokasvien typensidontaan. Modlybdeeni on lujasti maahan sitoutuneena kun maa on hapanta ja sen saatavuus paranee pH:n noustessa. Esimerkiksi fosfori ja magnesium edistävät molybdeenin ottoa kun taas rikki, mangaani ja kupari haittaavat. Maanesteestä sitä otetaan molybdaattianionina eli MoO42-. Kasvit tarvitsevat vähän muihin hivenravinteisiin verrattuna. Kasvit myös sietävät ravinnetta suuriakin pitoisuuksia. Kasvissa sen tärkein tehtävä on typpiaineenvaihdunnassa nitraattitypen pelkistämisessä nitriitiksi. Molybdeeniä vaaditaan myös palkokasvien typensidonnassa juurinystyröissä.

Puutosoireet muistuttavat typen puutteen oireita kuten vanhimpien lehtien vaalenemista ensin, lehtien reunojen nekroottiset laikut. Puutosoireita esiintyy erityisesti happamilla ja karkeilla kivennäismailla. Molybdeenia on sitoutunut orgaaniseen ainekseen ja sen hajotessa sitä vapautuu kasveille. Molybdeeniä on myös rakeina ja nestemäisenä lehtilannoksena.

Rauta (Fe)[muokkaa]

Runsas kalkitus vaikeuttaa raudan saantia. Yleensä tämä ei ole kriittinen ravinne Suomessa. Esimerkiksi persiljassa ja pinaatissa on runsaasti rautaa.

Seleeni (Se)[muokkaa]

Kala-lannoitus[muokkaa]

Kalan perkauksessa syntyneitä jätteitä tai muuten ylimääräisiä kaloja ja kalan osia voidaan käyttää lannoitteen tekemiseen. Yksinkertaisin tapa on haudata kala lannoitettavan kasvin alle tai viereen. Kalasta voi tehdä myös nestemäistä lannoitetta. Tämä tapahtuu liottamalla kaloja vedessä muutaman viikon. Kala-pohjaiset lannoitteet sisältävät esim. virtsaan verrattuna suhteessa vähemmän typpeä ja enemmän kaliumia, kalsiumia ja fosforia [1].

Porakaivojauho[muokkaa]

Karjanlanta, lanta[muokkaa]

Karjanlanta on yhtäaikaisesti moniravinnelannoite ja maanparannusaine, joka lisää maaperän pieneliötoimintaa, vedenpidätyskykyä ja humuspitoisuutta. Hajoamistuotteena orgaanisia happoja ja hiilidioksidia, joka liuottaa esimerkiksi metalleja. Lisää kasviravinteiden liukoisuutta. Haitallisia ominaisuuksia ovat mm. denitrifioituminen, hapenpuute, väliaikainen veden läpäisykyvyn laskeminen ja taimipolte. Orgaanisen aineksen laatuun vaikuttaa käytetty kuivike, ruokinta ja eläinlaji. Karjanlanta koostuu eläimen ulosteesta, kuivikkeesta tai vedestä ja rehuntähteistä.

* Eläimen uloste. Rehun sulamatonta ainesta ja suolen mikrobimassaa. Kuiva-ainepitoisuus 20 %. Typpi on aluksi sitoutunut, mutta pieneliötoiminta vapauttaa sen. Fosforia on puoliksi orgaanista, puoliksi epäorgaanista, ja 25 %:llä ei ole lannoitusvaikutusta. Kalium on vesiliukoista.
* Eläimen virtsa. Liukoisia yhdisteitä ja vettä. Hajoaa nopeasti ja ravinteet muuttuvat epäorgaaniseen muotoon. Typpi on ureamuodossa, josta se muuttuu ammoniakiksi ja haihtuu ilmaan nopeasti.
* Kuivikelanta. Olki, rahkaturve, sahanpuru. Olki nostaa kaliumpitoisuutta. Oljen hajotessa lannan lämpötila nousee ja ammoniakki haihtuu tehokkaammin. Tiivistäminen hidastaa. Paras on hapan turvepehku, joka sitoo nestettä ja pidättää ammoniakkia.
* Lietelanta. PH-luku on neutraali, typpihäviö on pientä, mutta pinnan sekoitus lisää. Kate, esimerkiksi olki, estää typen häviötä ja säiliövaraston täyttöä alakautta.
* Virtsa. Ei sekoitusta ja säilytys umpiastiassa tai kaivossa.
* Typpi ilmenee mineraalityppenä, 1. vuonna mineraloituvana typpenä ja myöhemmin vapautuvana jälkikasvutyppenä. Mineraalityppi on ammoniumin tai ammoniakin muodossa. Ammoniakki kohottaa maan pH-lukua, mutta hapettuessaan nitraatiksi se laskee pH-lukua.
* Fosfori on väkilannoitteiden veroista.
* Kalium ja natrium ovat samoin väkilannoitteiden veroista.
* Kahlitseva vaikutus. Lanta, erityisesti kananlanta, sisältää kalkkia.

Käyttäminen[muokkaa]

Lähtökohtana on lannan määrän arviointi ja sen ravinnesisältö. Lanta-analyysi antaa tarkimman tiedon. Karjanlantaa käytettäessä on vältettävä ravinnehäviötä. Levittämisajankohtaan, levitystapaan, tarkkuuteen, vesistöjen läheisyyteen ja säähän on kiinnitettävä huomiota. Multaus parantaa ravinteiden saatavuutta ja vähentään ammoniakin haihtumista. Se myös nopeuttaa hajoamista, ja huuhtoutuminen vähenee. Ammoniakin haihtumista vähentää myös laimennus vedellä, mikä myös parantaa imeytymistä. Levitysmäärän maksimin määrää typpisisältö. Pitkän kasvukauden omaaville lajeille sopii parhaiten kuivikelanta, viljoille lietelanta.

Muita[muokkaa]

  • Sarvijauho
  • Sorkkajauho
  • Luujauho
  • Lihajauho
  • Verijauho
  • Nahkajauho
  • Kalajauho
  • Villalumppu

Moniravinteiset lannoitteet[muokkaa]

Usein väkilannoitteita myydään sekoituksina, jotka rakentuvat pääravinteiden (N-P-K-S) suhteisiin. Tällainen on esimerkiksi YaraMila Puutarhan Y2, jonka suhde on NPKS 6-5-20-12, Nämä sisältävät myös vaihtelevan määrän muita ravinteita. Suhteet on määritelty kasvukauden ja kasvien tarpeiden mukaan ja ovat nk. yleislannoitteita. Valinta tapahtuu pääravinteiden mukaan. Esimerkiksi voimakkaasti typpipitoista lannoitetta ei suositella loppukesästä kun kasvit valmistautuvat talveen ja tuottavat satoa.

Lannoitteiden kuljetus, käsittely ja säilytys[muokkaa]

  • Kuivassa, varjossa ja sateelta suojassa. Paikka jossa maasta nouseva kosteus tai sadevedet eivät pääse säkkeihin. Maasta irti, esimerkiksi kuormalavoilla ja peitettynä. Säilyvyys useita vuosia. Varo suursäkkejä nostaessasi, ne voivat ainakin pidemmän varastoinnin jälkeen jopa revetä nostettaessa. Älä mene alle. Avaa suursäkkiveitsellä tai muulla pitkäteräisellä työkalulla.
  • Levittäessä tee lannoitelajikkeelle ensin kiertokoe. Lannoitesäiliön päällä verkko estämässä paakkujen pääsyä lannoitevantaisiin.
  • Suursäkkejä ottavat vastaan Yara Suomi ja 4H-nuoret.
  • Avotulen teko lannoitevarastossa on kielletty. Ei roikkalamppuja, jotka voivat pudota. Lannoitepalon sammutukseen käytetään vettä. Ilmoita palokunnalle jos palavassa kohteessa on lannoitteita.
  • Käytä lannoitteita vanhimmasta päästä

Täydennyslannoitteet[muokkaa]

Täydennyslannoitteita ovat esimerkiksi

* Peltokalkkisalpietari N

Lähteitä[muokkaa]

Lannoitusmenetelmät[muokkaa]

Levityslannoitus; hajalannoitus, pintalannoitus, sijoituslannoitus, rivilannoitus, kylvölannoitus, kastelulannoitus, peruslannoitus, lehtilannoitus, CO2-lannoitus jne.

Lehtilannoitus[muokkaa]

Peruslannoituksen lisä tarpeen vaatiessa tai tarkoituksenmukaisesti peruslannoitusta jakaen koko kasvukauden ajalle. Kasvukauden aikana lisälannoitus on lähinnä typpilannoitusta ja hivenravinteita. Käytetään pieninä määrinä.

  • Lisätyppilannoitus. Typen tarpeen huomaa esimerkiksi kasvuston ollessa arvioitua rehevämpää, kasvukauden alkupuoliskolla on satanut yli 10 cm, vanhaa olkea on jätetty tai käytetty paljon, kevätlannoitus on ollut pienempi.
    • Viljat: tarve suurin pensomisvaiheessa ja korren kasvaessa. Valkuaispitoisuuden nostaminen tapahtuu kun vilja on tullut tähkälle.
  • Hivenlehtilannoitus. Vaikutus on lyhytaikainen, mutta auttaa havaittuihin puutosoireisiin. Lannoitus annetaan 7-10 vuorokauden välein 2-3 kertaa.

Lannoitteen sekoittaminen[muokkaa]

  • Lisää astiaan 50-75 % vesimäärästä. Yli 10 asteiseen veteen liukeneminen tapahtuu nopeammin.
  • Sekoita vähitellen lannoite veteen.
  • Lisää loppu vesi.
  • Varmistetaan että lannoite on liuennut.

Vaihtoehtoisesti voidaan liuottaa ensin myös pieneen astiaan

Lannoitttaminen=[muokkaa]

  • Aikaisin aamulla tai illalla lämpötilan ollessa 10-25 astetta. Vältä auringonpaisteella lannoittamista.

Käsin[muokkaa]

Käsin lannoitetta levittäessä saadaan noin 0,4 - 0,5 ha/ tunnissa levitettyä, kun levitysmäärä on 400-800 kg/hehtaarille. Hevoskoneella 0,7-0,8 ha/tunnissa. Levitys sujuu harteilla kannettavalla vakalla, jolloin voidaan levittää molemmilla käsin. Vakka on isokehäinen, kuitenkin aika matalapohjainen.

Koneellisesti[muokkaa]

Linkkejä[muokkaa]

Kuvia[muokkaa]