Lannoittaminen

Huom! Voit lisätä ja korjata tekstiä vapaasti sivun yläreunassa olevan muokkaa -välilehden kautta.

Wikikko - koko kansan taitopankki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

[muokkaa] Yleistä

Kompostitee käymässäkuvan lähde: flickr / sonicpenguin
Kompostitee käymässä
kuvan lähde: flickr / sonicpenguin

Kasvit tarvitsevat kasvaakseen vaihtelevan määrän ravinteita ja hivenaineita. Näiden aineiden saaminen maaperään luonnonmukaisesti on mielenkiintoista. Kaiken A ja O on maan kasvukunnosta hoito! Mikäli maa on huonolaatuista, eivät kasvit pysty ottamaan ravinteita, saati maan eliöstö tuottamaan niitä. Maan ravinnepitoisuutta lisätään huolehtimalla viljelykierrosta eli vaihtelemalla kasvilajeja, lisäämällä kompostia tai lantaa ja lisäämällä hidasliukoisia kivennäislannoitteita.

Ravinteet jaetaan makroravinteisiin, joita ovat Typpi (N), Fosfori (P) ja Kalium (K) joita usein kutsutaan N-P-K. Tämän lisäksi makroravinteisiin kuuluvat Hiili (C), Happi (O), Vety (H), Rikki (S), Kalsium (Ca) ja Magnesium (Mg). Nämä ovat yleensä kasvin rakenne- ja aineenvaihduntayhdisteissä. Tämän lisäksi on vielä mikroravinteet, joita ovat Rauta (Fe), Mangaani (Mn), Kupari (Cu), Sinkki (Zn), Molybdeeni (Mo), Boori (B) ja kloori (Cl). Mikroravinteet ovat tärkeitä hapetus ja pelkistys reaktioissa ja ensyymien toiminnassa. Muistivihjeenä on: 

C. HOPKI (i) N'S CaFe Mighty good B, Cl, Cu, Mn, Mo, Na, Zn

Osan ravinteista kasvi voi jollain tavoin korvata muilla ravinteilla, esimerkiksi mangaanin magnesiumilla ja kaliumin rubidiumilla (Rb), mutta lähinnä oireet näkyvät kasvussa. Katso aiheesta oma sivunsa kasvien ravinteiden puutosoireet. Puutos havaitaan yleensä kasville normaalin kasvun vajaatoimintoina.

[muokkaa] Ravinteiden käyttökelpoisuus

Ravinteet eivät ole maassa aina kasveille käyttökelpoisessa muodssa. Ravinteen intensiteetti tarkoitta kuinka helposti kasvi ravinnetta saa. Ravinteen kapasiteetti taas käyttökelpoisen ravinnevaraston kokoa.

[muokkaa] Ravinnetase

Ravinnetase kertoo paljonko ravinteita sadon mukana lähtee kasvimaasta pois ja paljonko sinne täytyy niitä palauttaa. Laskenta perustuu kokonaisravinteisiin NPK eli Typpi (N) Fosfori (P) ja Kalium (K), joista käytetään myös nimitystä pääravinteet. Tase kannattaa miettiä vähintään koko viljelykierron ajalle. Taseita on erilaisia kuten ravinnetase, porttitase, peltotase, ruokinnan ravinnetase ja lantatase. Minusmerkkinen tase tarkoittaa että ravinteita käytetään enemmän kuin peltoon palautetaan takaisin.

[muokkaa] Tuhka ja kalkitus

Katso sivu Tuhka

[muokkaa] Komposti

Komposti on lannoitetta, katso sivu Komposti

[muokkaa] Lannoitustarpeen määrittäminen

[muokkaa] Ravinteiden puutosoireet

Katso sivu Kasvien ravinteiden puutosoireet

[muokkaa] Ravinnetutkimus

Maasta voidaan ottaa näyte, joka tutkitaan esimerkiksi Viljavuuspalvelussa. Tämän jälkeen lannoitus perustuu esimerkiksi pH, Ca, K, P ja johtoluku -perusteisiin. Hivenravinteita tutkitaan yleensä aloitettaessa viljely ja 3-5 vuoden välein.

[muokkaa] Peruslannoitus

Peruslannoituksella tarkoitetaan uuden viljelyn aloittamiseen liittyvää lannoitusta jossa ravinnetilanne ja kasvin vaatimukset saatetaan samalle tasolle. Yleensä tämä tarkoittaa kevätlannoitusta ennen kasvien viljelyä. Yleensä puutarhaviljelyssä kaikki ravinteet annetaan kerralla, mutta levitys määrissä on suosituksia ja osaa ravinteista kannattaa muutoinkin antaa vasta kasvukauden aikana lisää. Tällaisia ovat esimerkiksi typpi ja hivenravinteet.

  • Levitys tapahtuu sijoituslannoituksena, rivilannoituksena tai levittämällä pintaan ja äestämällä.
  • Yleisiä väkilannoitusohjeita ovat marjakasvit 2-5 kg/a, koristekasvit 3-5 kg/a, vihannekset 8-12 kg/a.

[muokkaa] Typpi (N)

Typen muodot lannoitteissa ja maassa ovat tavallisesti: orgaaniset typpiyhdisteet sitoutuneena maan eloperäiseen ainekseen, ammoniumtyppi (NH4+, nitraattityppi (NO3-, ammoniakki (NH3, urea ((NH2)2CO), aminohapot.

* Ammoniumtyppi (NH4+ sitoutuu helposti maahiukkasten pinnalle, mutta ei huuhtoudu herkästi. Kasvi saa sen kohtuullisen hyvin myös kylmästä maasta. Happamassa maassa sen saanti heikkenee. Tämä soveltuu siis helposti huuhtoutuville maille. Mikrobit muuttavat ammoniumtyppeä nitrifikaatiossa nitraatiksi.
* Nitraattityppi (NO3- ei sitoudu maahiukkasiin vaan jää maanesteeseen ja on näin huuhtoutuvampi ja liikkuvampi. Kasvi saa sen käyttöönsä helpommin kuin ammoniumtypen ja erityisesti lämpimästä maasta. Happamissa maissa kasville parempi kuin ammoniumt. Nitraattilannoitteita kutsutaan salpietareiksi.
  • Kylminä kesinä kun typen saanti on hidasta, nopeasti imeytyvä amidityppi, jota on esimerkiksi ureassa auttaa puutosoireisiin.
  • Ammonifikaatiossa orgaaninen typpi --> ammoniakki (NH3 --> ammoniumtyppi (NH4+ mikrobien toimesta maan pintakerroksissa.
  • Nitrifikaatiossa ammoniumtyppi (NH4+ --> nitraattityppi (NO3- nitriitti- ja nitraattibakteerien toimesta. Tämä aiheuttaa huuhtoutumistappiota nitraattitypen liikkumisen kannalta ja maan happamoitumista.
  • Denitrifikaatiossa NO3 --> N2O, josta N2 haihtuu. Tätä tapahtuu kun maassa on hapen puute ja mikrobit ottavat hapen nitraatista.

[muokkaa] Typpilannoitus

Typpeä on siis orgaanisissa ja epäorgaanisissa typpilannoitteissa. Epäorgaanisia ovat väkilannoitteet ja orgaanisia typpilannoitteita esimerkiksi lanta, virtsa, perunan soluneste, säilörehun puristeneste, käsitelty puhdistamoliete, jätevesiliete, kalanviljelylaitosten jäte, maanparannuskompostit, mädätetty lietelanta, lannan tai mädätysjäännöksen separoinnissa syntynyt nestefraktio ja tilalla kalkkistabiloitu saostuskaivoliete.

* Urea, virtsa N 46,3%, amidimuodossa. Lisälannoitus kastelulannoituksena. Nostaa valkuaispitoisuutta. Typpihäviö tapahtuu nopeasti. Separett -mainoksesta poimittu tieto virtsan jatkokäsittelystä: 8 osaa vettä + 1 osaa virtsaa kasveja lannoitettaessa.
* Kalkkisalpietari N 15,5%, josta ammoniumia 1%, loput nitraattia levitetään yleensä pintalannoituksena. Ei kostealle kasvustolle levitystä. Ei ole täysin vesiliukoista, joten saattaa tukkia kastelulaitteita. Puutarhakasveille 200-400 kg/ha. Ca 19% ?
* Oulunsalpietari N 27,5, josta puolet ammoniumt. ja puolet nitraattit. Perus- ja täydennyslannoitukseen.
* Ammoniumnitraatti N 34%, josta puolet ammoniumt. ja puolet nitraattit. Vaikea käsitellä räjähdysalttiuden takia.
* Chilen salpietari (guano) N 16%, NaNO3Linnun paskaa eli lintujen lannasta ja jäännöksistä.
* Katso myös kohdat Karjanlanta ja Lehtilannoitus

Typpilannoitusta kannattaa antaa alkusukkession kasveille joiden kasvua se lisää, sen sijaan loppusukkession kasvien kasvua se ei lisää merkittävästi. Puut itsessään typpilannoittavat maata hyvin paljon, esim. pelkkä lepikko 300 kg typpeä/ha ja koivikko jopa vielä enemmän typensitojabakteerien avulla jotka hajoittavat koivunlehtiä maassa. Yksi kertalannoitus esimerkiksi puille on riittävä, jatkuvaa tai suurta lannoitusta ei suostella. (EFG1). Typpilannoitteen liian määrän ongelmia ovat mm. sen kertyminen kasviin ja huuhtoutuminen vesistöihin.

Typpilannoitetta ei saa levittää lumipeitteeseen, routaantuneeseen tai veden kyllästämään maahan, 5 metriä lähempänä vesistöä ja tästä seuraavan 5 m päässä myös kielletty jos pellon kaltevuus ylittää 2%.

[muokkaa] Vihantalannoitus

Typenkerääjäkasvien (palkokasvit) avulla voidaan vihantalannoittaa joko käyttämällä niiden maanpäällisiä osia katteena, kääntämällä ne pintamultaan tai tekemällä niistä kompostia. Kasvit tulisi niittää juuri ennen kukintaa, sillä kukkiminen ja etenkin siemennys vievät kaiken energian ja kasvinosien typpipitoisuus on tällöin vähäisintä.

Typensidonnan toimivuuden voi tarkistaa juurinystyröistä: jos ne ovat isohkoja ja punaisen tai vaaleanpunaisen värisiä - ovat aktiivisia.

[muokkaa] Typpi kasvissa

  • Typen kulku tapahtuu vanhoista kasvinosista nuoriin. Sen vaikutukset ovat enemmän kasvussa kuin sadon tuottamisessa. Niukka typpi lyhentää kasvukautta ja jouduttaa tuleentumista. Sato saattaa olla pienempi, mutta laadukkaampi. Liika typpi rehevöittää ja altistaa näin kasvutaudeille sekä pidentää kasvukautta ja viivästyttää tuleentumista. Myös sadon laatu heikkenee.
  • Esimerkiksi herneen jälkeen typpilannoitusta voi vähentää noin 30 kg/ha

[muokkaa] Fosfori ja kalium

  • Vaikuttavat mm. talvehtimisen onnistumiseen.

[muokkaa] Fosfori (P)

Fosfori on kasvin energiatalouden avain, se kertyy ennemmin vanhempiin kasvinosiin kuin nuoriin. Sen tarve on esimerkiksi typpeen verrattuna viides tai kymmenesosa. Maassa fosforipitoisuus on alhainen, sitä on esimerkiksi apatiitissa. Fosfori pidättyy maahan tehokkaasti ja vapautuu kasvien käyttöön hitaasti, joten tämä tarkoittaa myös että se ei huuhtoudu niin helposti. Pintalannoituksena teho on heikko. Kasvi pystyy saamaan fosforia laimeistakin liuoksista. Fosforin otto on tehokkainta kasvukauden alkupuolella. Liukoisen fosforin pitoisuus on suurin karkeissa kivennäismaissa ja vähenee saven lisääntyessä. Myös happamissa maissa on vähemmän. Jos maassa on kohtalaisesti fosforia, kalkitus ja viherlannoitus riittävät muuttamaan fosforia käyttökelpoiseen muotoon. Kasvit ottavat fosforia parhaiten 6,5-7,5 pH-luvultaan maasta. Jos pH-luku laskee alle kuuden alkavat rauta ja alumiini sitomaan fosforia niin että kasvit eivät pysty ottamaan enää.

* Apatiitti liukenee maassa erittäin heikosti, parmmin kompostissa. Fosforia 14%, kalsiumia 34%. Jos maassa on vähän varastoitunutta fosforia, apatiitin käyttö on perusteltua.
* Luujauho on luonnontuote, jonka vaikutus on keskinopea. Se sisältää myös typpeä.
* Raakafosfaatti on fosfaatista jauhettua vaikealiukoista kalsiumfosfaattia. Hitain ja näin pitkävaikutteisin fosforilannoite. Hyvä happamille maille ja kompostin lisäaineena.
* Superfosfaatin fosforipitoisuus on 8,7%, josta 9/10 on vaikealiukoista. Nopeavaikutteinen jo nimensäkin puolesta. Pintalannoituksessa suositellaan mullata. Korkeassa pH:ssa tehokas vaikutus, happamassa pidättyy.

[muokkaa] Kalium (K)

Kalium vaikuttaa mm. kasvin vesitalouteen ja puutosoireet näkyvät usein tämän seurauksina. Kalium on typen ohella kasvin valtaravinne. Typen ollessa kasvin kuiva-aineessa, kalium on ioneina kasvin nesteissä ja on näin liikkuva. Kaliumin ja typen suhde keskenään on tärkeä, kaliumin puutteessa typen hyödyntäminen heikkenee. Runsas kaliumin määrä maassa saattaa saada kasvin ottamaan sitä yli tarpeensa. Kaliumia on vähiten karkeissa kivennäis- ja turvemaissa, kun taas enemmän savimaissa. Kaliumia tarvitsevat erityisen paljon esimerkiksi marjakasvit, peruna ja monivuotiset kasvit. Se vaikutta ravinteista eniten kasvin kylmänkestävyyteen ja sitä usein annetaan syyslannoitteena fosforin kanssa.

* Biotiitti sisältää kaliumia 8%, magnesium 10%, kalsium 7%. Yleensä kompostin lisäaine. Siilinjärven malmista kun siitä poistetaan apatiitti. Maanparannusaineena ja lannoitteena erityisesti karkeilla kivennäismailla sekä turvemailla. Maan kaliumin ja kalsiumin pitoisuus lisääntyy, magnesiumin pitoisuus nousee, mutta nousu on huomattavasti hitaampaa kuin esim. kaliumin, maan pH nousee lievästi. Se on tummaa kiillettä ja on hilaväleissä vapautuen rapautumisen yhteydessä.
* Kalisuola (KCl), kaliumsuola sisältää kaliumia 50% ja klooria 48%, joten sitä ei kannata käyttää kloorin aroille kasveille kuten perunalle ja mansikalle. 50-200 kg/ha.
* Kaliumsulfaatti (K2SO4) sisältää kaliumia 41,5% ja rikkiä 18%. Kloorivapaa. Sopii hyvin puutarhakasveille. 200-600 kg/ha.
* Paraisten kali sisältää 10% kaliumia, 21% kalsiumia.

[muokkaa] Magnesium (Mg)

Magnesiumin tärkein lähde on biotiitti. Savimaassa siitä on harvemmin puutetta, karkeissa kivennäismaissa taas huuhtoutuminen on voimakasta ja puutosta saattaa ilmetä. Voimakas kalkitus saa vaihtuvan magnesiumin sitoutumaan tiukemmin maahan. Kaliumlannoitus vaikeutta magnesiumin imeytymistä kasviin. Puutarhakasveista esimerkiksi vadelma ja mutaherukka kärsivät helpommin magnesiumin puuttuessa. Nurmikasveilla riittävä magnesium lisää niiden laatua.

* Karjanlanta. 1 kg tuhannessa kilossa tuoretta lantaa.
* Dolomiittikalkki sisältää 7-10% magnesiumia.
* Oulunsalpietari sisältää noin 2% magnesiumia.
* Kiseriitti (MgSO4) sisältää noin 16% magenesiumia.

[muokkaa] Kalsium (Ca)

Kalsiumin liikkuvuus kasvissa on heikkoa ja puutosoireet näkyvätkin nuorissa osissa. Kalsiumia tulee olla jatkuvasti kasvin saatavilla. Liiallinen määrä saostuu kalsiumoksalaatti -kiteiksi ja aiheuttaa raudan ja boorin puutosta. Usein kuitenkin siitä on puute. Tavallisin lannoitustapa on kalkitus. Esimerkiksi perunalle kalsium on tärkeä ravinne.

* Kalsiummaasalpa sisältää 14 % kalsiumia.

[muokkaa] Rikki (S)

Kasvi ottaa rikkiä maasta SO42- muodossa ja ilmarakojen kautta SO2 muodossa. Tehokkainta otto on kasvun keskivaiheilla ja se kertyy siemeniin. Maaperässä rikki vaikuttaa happamoittavasti, sitä tulee mm. happamien vesisateiden mukana taivaalta. Öljykasvit erityisesti vaativat rikkiä.

* Karjanlanta
* Muut lannoitteet

[muokkaa] Hivenainelannoitus, sivu- ja hivenravinnelannoitus

Kasvit tarvitsevat myös hivenaineita, vaikkakin vähemmän kuin pääravintoaineita. Maaperässä niitä on luonnostaan, mutta mikäli ne on kulutettu loppuun tai jatkuvan kääntämisen ja tehoviljelyn takia maaperän eliöstö on kuollut eikä pysty mineraaleja hajoittamaan, on niitä syytä lisätä. Hivenaineita ilmaantuu maaperään kasveille sopivaan muotoon luonnostaan kiven rapautumisen, sateiden vaikutuksesta mutta pääosin sienten ja bakteerien hajoittaessa niitä maaperästä ja peruskalliosta tuoden niitä pintaan vaihdettavaksi kasvien ja puiden juurten eritteisiin. Sateessa oleva hiilidioksidi on mietoa happoa, joka hajoittaa kivien ravinteita.

[muokkaa] Boori (B)

Happamassa maassa Boori on helppoliukoisempaa kuin emäksisessä. Merivedessä on runsaasti booria. Maassa on yleensä boorisilikaattia eli turmaliinia, joka riittää luonnonkasveille. Boorin lisälannoitus koskee usein juurikkaita, ristikukkaisia ja palkokasveja, ei niinkään esimerkiksi viljoja.

* Karjanlanta
* Lannoiteboraatti sisältää 14% booria.
* Soluboori sisältää 20,5% booria. Lannoitus käy myös lehtilannoituksena.

[muokkaa] Kupari (Cu)

Viljeltäviä kasveja häiritsevät kasvit usein tulevat toimeen hyvin vähällä kuparilla.

* Kuparisulfaatti
* Kuparikelaatti

[muokkaa] Rauta (Fe)

Runsas kalkitus vaikeuttaa raudan saantia. Yleensä tämä ei ole kriittinen ravinne Suomessa. Esimerkiksi persiljassa ja pinaatissa on runsaasti rautaa.

[muokkaa] Mangaani (Mn)

Mangaani on niukemmin palkokasveissa, mutta heinäkasveissa runsaammin.

* Manganosulfaatti sisältää 26% mangaania ja 15% rikkiä.

[muokkaa] Molybdeeni (Mo)

Kun maan happamuus kasvaa, molybdeenin saatavuus paranee. Esimerkiksi apilalle tärkeä.

[muokkaa] Sinkki (Zn)

Korkea fosforipitoisuus heikentää sinkin käyttöä.

[muokkaa] Seleeni (Se)

[muokkaa] Kala-lannoitus

Kalan perkauksessa syntyneitä jätteitä tai muuten ylimääräisiä kaloja ja kalan osia voidaan käyttää lannoitteen tekemiseen. Yksinkertaisin tapa on haudata kala lannoitettavan kasvin alle tai viereen. Kalasta voi tehdä myös nestemäistä lannoitetta. Tämä tapahtuu liottamalla kaloja vedessä muutaman viikon. Kala-pohjaiset lannoitteet sisältävät esim. virtsaan verrattuna suhteessa vähemmän typpeä ja enemmän kaliumia, kalsiumia ja fosforia [1].

[muokkaa] Porakaivojauho

[muokkaa] Karjanlanta, lanta

Karjanlanta on yhtäaikaisesti moniravinnelannoite ja maanparannusaine joka lisää maaperän pieneliötoimintaa, vedenpidätyskykyä ja humuspitoisuutta. Hajoamistuotteena orgaanisia happoja ja hiilidioksidia, joka liuottaa esimerkiksi metalleja. Lisää kasviravinteiden liukoisuutta. Haitallisia ominaisuuksia ovat mm. denitrifioituminen, hapenpuute, väliaikainen veden läpäisykyvyn laskeminen ja taimipolte. Orgaanisen aineksen laatuun vaikutta käytetty kuivike, ruokinta ja eläinlaji. Karjanlanta koostuu eläimen ulosteesta, kuivikkeesta tai vedestä ja rehuntähteistä.

* Eläimen uloste. Rehun sulamatonta ainesta ja suolen mikrobimassaa. Kuiva-ainepitoisuus 20%. Typpi on aluksi sitoutunut, jonka pieneliötoiminta vapauttaa. Fosforia on puoliksi orgaanista, puoliksi epäorgaanista ja 25% ei ole lannoitusvaikutusta. Kalium on vesiliukoista.
* Eläimen virtsa. Liukoisia yhdisteitä ja vettä. Hajoaa nopeasti ja ravinteet muuttuvat epäorgaaniseen muotoon. Typpi on ureamuodossa, josta se muuttuu ammoniakiksi ja haihtuu ilmaan nopeasti.
* Kuivikelanta. Olki, rahkaturve, sahanpuru. Olki nostaa kaliumpitoisuutta. Oljen hajotessa lannan lämpötila nousee ja ammoniakki haihtuu tehokkaammin. Tiivistäminen hidastaa. Paras on hapan turvepehku, joka sitoo nestettä ja pidättää ammoniakkia.
* Lietelanta. PH-luku on neutraali, typpihäviö on pientä, mutta pinnan sekoitus lisää. Kate, esimerkiksi olki estää typen häviötä ja säiliövaraston täyttö alakautta.
* Virtsa. Ei sekoitusta ja säilytys umpiastiassa tai kaivossa.
* Typpi ilmenee mineraalityppenä, 1.vuonna mineraloituvana typpenä ja myöhemmin vapautuvana jälkikasvutyppenä. Mineraalityppi on ammonium- tai ammoniakki-muodossa. Ammoniakki kohottaa maan pH-lukua, mutta hapettuessaan nitraatiksi laskee pH-lukua.
* Fosfori väkilannoitteiden veroista.
* Kalium ja Natrium samoin väkilannoitteiden veroista.
* Kalitseva vaikutus. Lanta sisältää kalkkia. Erityisesti kananlanta.

[muokkaa] Käyttäminen

Karjanlantaa käytettäessä on vältettävä ravinnehäviötä. Levittämisajankohtaan ja säähän on kiinnitettävä huomiota ja vesistöjen läheisyyteen. Multaus parantaa ravinteiden saatavuutta ja vähentään ammoniakin haihtumista. Se myös nopeuttaa hajoamista ja huuhtoutuminen vähenee. Ammoniakin haihtumista vähentää myös laimennus vedellä ja parantaa imeytymistä. Levitysmäärän maksimin määrää typpisisältö. Pitkän kasvukauden omaaville parhaiten kuivikelanta, viljoille lietelanta.

[muokkaa] Maanviljely täydentävät ohjeet

  • Biokaasulaitoksen sivutuotteena syntyvää mädätetty lantaa verrataan pääsääntöisesti lietelantaan.
  • Kun lantaa syntyy vuodessa alle 20 kuutiota, se voidaan varastoida tiivispohjaisella alustalla tai siirtolavalla, joka on katettu.
  • Lannan kuormaus tiivispohjaisella alustalla.
  • Eläinten jaloittelualue ei saa vaarantaa pinta- tai pohjavesien laatua.
  • Selvitä kokonaistyppi ja liukoinn typpi (typpianalyysi) vähintään viiden vuoden välein.
  • Nitraattidirektiivi. Levitys välttäen valumia veistöihin. Kielletty 15.10 - 15.4. Sulaan ja kuivaan 15.11 asti ja 1.4 alkaen. Nurmikasvuston pintaan ei 15.9 jälkeen. Syksyllä sadonkorjuun jälkeen levitettäessä tehtävä multaus tai kynnettävä vuorokauden kuluessa.
    • Karjanlannan pintalevitys kiellettyä yli 10 % kaltevalla lohkolla. Pintalevitys ei ole kyseessä jos pelto kynnetään tai muokataan vuorokauden kuluessa tai käytetään sijoituslaitetta tms.
    • Syksyllä kuivikelantaa enintään 30 000 kg hehtaarille, naudan lietelantaa enintään 20 000 kg, sian lietelantaa 15 000 kg, siipikarjan lantaa 10 000 kg.
    • Kalenterivuoden aikana lantaa enintään 170 kg/ha kokonaistypeltään.
    • Jos liukoisen typen määrä yli 170 kg/ha/v, lannoitus kahdessa erässä vähintään kahden viikon välein
  • Kasvilajeittain liukoisen typen enimmäismäärät per hehtaari per vuosi:
    • Syysviljat 200 kg, syksyllä enintään 30 kg
    • Peruna 130 kg
    • Heinä, laidun, säilörehu, puutarhakasvit 250 kg
    • Kevätvilja, sokerijuurikas, öljykasvit, muut kasvit 170 kg
  • Maalajien vaikutus:
    • karkeat hiekkamaat ja sitä karkeammat kivennäismaat: pienennettävä 10 kg kasvilajikohtaisia määriä
    • turvemaat viljalla ja sokerijuurikkaalla: pienennettävä 40 kg (huom. Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi: 20 kg)
    • turvemaat nurmilla: pienennettävä 10 kg

[muokkaa] Lantapatteri

  • Tilapäinen säilytys työteknisistä tai hygieenisistä syistä.
  • Levitys peltoon kasvukauden aikana mahdollisimman pian. Syksyllä tehty heti keväällä maan sulettua. Luonnonmukaisessa viljelyssä pellolle patteriin tehty lantakomposti levitettävä maahan seuraavan kasvukauden aikana, jos ei mahdollista, peitettävä ja seuraavana keväänä.
  • Vähintään 1 peltohehtaarin tarvitsema lantamäärä yhteen aumaan.
  • Lantapatteri tasaisen peltolohkon keskelle tai loivan pellon yläreunaan. Ei 100 m lähemmäksi vesistöä, valtaojaa, talousvesikaivoa eikä 5 m lähempänä ojaa. Ei joka vuosi samaan kohtaan.
  • Pohjalle vähintään 15 cm mutaa tai turvetta keräämään ravinteita. Tai 20 cm olkisilppua. Ei lumen päälle.
  • Päällystä 10 cm kerroksella turvetta tai olkea, mutaa, (muovi)

[muokkaa] Muita

  • Sarvijauho
  • Sorkkajauho
  • Luujauho
  • Lihajauho
  • Verijauho
  • Nahkajauho
  • Kalajauho
  • Villalumppu

[muokkaa] Moniravinteiset lannoitteet

Usein väkilannoitteita myydään sekoituksina, jotka rakentuvat pääravinteiden (N-P-K-S) suhteisiin. Tällainen on esimerkiksi YaraMila Puutarhan Y2, jonka suhde on NPKS 6-5-20-12, Nämä sisältävät myös vaihtelevan määrän muita ravinteita. Suhteet on määritelty kasvukauden ja kasvien tarpeiden mukaan ja ovat nk. yleislannoitteita. Valinta tapahtuu pääravinteiden mukaan. Esimerkiksi voimakkaasti typpipitoista lannoitetta ei suositella loppukesästä kun kasvit valmistautuvat talveen ja tuottavat satoa.

[muokkaa] Lannoitteiden säilytys, varastointi

Kuivassa, varjossa ja sateelta suojassa. Paikka jossa maata nouseva kosteus tai sadevedet eivät pääse säkkeihin. Maasta irti. Säilyvyys useita vuosia. Varo suursäkkejä nostaessasi, ne voivat ainakin pidemmän varastoinnin jälkeen jopa revetä nostettaessa. Suursäkkejä ottavat vastaan 4H-nuoret.

[muokkaa] Täydennyslannoitteet

Täydennyslannoitteita ovat esimerkiksi

* Peltokalkkisalpietari N

[muokkaa] Lähteitä

[muokkaa] Lannoitusmenetelmät

Levityslannoitus; hajalannoitus, pintalannoitus, sijoituslannoitus, rivilannoitus, kylvölannoitus, kastelulannoitus, peruslannoitus, lehtilannoitus, CO2-lannoitus jne.

[muokkaa] Lehtilannoitus

Peruslannoituksen lisä tarpeen vaatiessa tai tarkoituksenmukaisesti peruslannoitusta jakaen koko kasvukauden ajalle. Kasvukauden aikana lisälannoitus on lähinnä typpilannoitusta ja hivenravinteita. Käytetään pieninä määrinä.

  • Lisätyppilannoitus. Typen tarpeen huomaa esimerkiksi kasvuston ollessa arvioitua rehevämpää, kasvukauden alkupuoliskolla on satanut yli 10 cm, vanhaa olkea on jätetty tai käytetty paljon, kevätlannoitus on ollut pienempi.
    • Viljat: tarve suurin pensomisvaiheessa ja korren kasvaessa. Valkuaispitoisuuden nostaminen tapahtuu kun vilja on tullut tähkälle.
  • Hivenlehtilannoitus. Vaikutus on lyhytaikainen, mutta auttaa havaittuihin puutosoireisiin. Lannoitus annetaan 7-10 vuorokauden välein 2-3 kertaa.

[muokkaa] Lannoitteen sekoittaminen

  • Lisää astiaan 50-75% vesimäärästä. Yli 10 asteiseen veteen liukeneminen tapahtuu nopeammin.
  • Sekoita vähitellen lannoite veteen.
  • Lisää loppu vesi
  • Varmistetaan että lannoite on liuennut.

Vaihtoehtoisesti voidaan liuottaa ensin myös pieneen astiaan

[muokkaa] Lannoitttaminen=

  • Aikaisin aamulla tai illalla lämpötilan ollessa 10-25 astetta. Vältä auringonpaisteella lannoittamista.

[muokkaa] Käsin

Käsin lannoitetta levittäessä saadaan noin 0,4 - 0,5 ha/ tunnissa levitettyä, kun levitysmäärä on 400-800 kg/hehtaarille. Hevoskoneella 0,7-0,8 ha/tunnissa. Levitys sujuu harteilla kannettavalla vakalla, jolloin voidaan levittää molemmilla käsin. Vakka on isokehäinen, kuitenkin aika matalapohjainen.

[muokkaa] Koneellisesti

[muokkaa] Linkkejä

[muokkaa] Kuvia

Haettu osoitteesta http://wikikko.info/wiki/Lannoittaminen
Henkilökohtaiset työkalut
contact