Teroitus

hiominen

Johdanto

Sivulla käsitellää erilaisia leikkaavien työvälineiden teroitusta ja hiomista. Terävällä työkalulla on turvallista ja mielekästä työstää kappaletta. Työkalun käyttämiseen ei tarvita samalla tavoin voimaa ja se ei lipeä niin helpolla. Sen lisäksi teroittamisella tavoitellaan terää, joka pysyy mahdollisimman pitkään terävänä käytössä. Joissain työkaluissa, esim. iskutaltoissa teräsärmä taas tulee olle sopivasti tylsä, jotta se kestää kovaan ainekseen lyömistä.

Tahko, sivu jossa tarkemmin hiomisesta tahkolla, esim. Tormek tai maatilojen vanhat tahkot.

Teroittamiseen käytetään usein esimerkiksi hiomakiviä (liippa, kovasin) ja teroituspuikkoja. Jatkuvassa käytössä nämä saattavat kasvattaa terän kulmaa eli 20° hiotusta veitsestä saattaa ajan myötä tulla 25°. Tällöin työvälineelle optimaalinen kulma palautetaan ennalleen hiomalla esimerkiksi huolellisemmin hiomakiveä tai tahkoa käyttäen. Tahkolla voidaan poistaa myös teräsärmään syntyneet lovet tai tehdä muotomuutoksia.

Liipalla ja kovasimella teroitettaessa olisi hyvä pyrkiä kohdistamaan teroitus koko teroitettuun pintaan, jotta teräsärmä säilyisi ennallaan. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa ja näin terän kärkeen alkaa helposti syntymään toinen pituudeltaan kapea viiste, jota kerta toisensa jälkeen teroitetaan. Osassa työvälineita, esim. taltoissa ja puukoissa on jo lähtökohtaisestikin kapea viiste, kaksoisteroitus, murtoteroitus (ks. puukko), toisella terän sivulla.

Terätekniikka

Ks. sivu Terätekniikka.

Teräkulmat

• Särmäkulma (teroituskulma) on ensimmäisenä leikattavaan materiaaliin osuva terän kulma. Kulma lasketaan esimerkiksi kummaltakin sivulta symmetrisesti teroitetusta sivusta, sivulta sivulle. Eli 180° on täysin tylsä teroittamaton. Teroitusohjeissa puhutaan yleensä särmäkulmasta. Kulman asteluku määräytyy työstettävästä materiaalista. Pieni terävämpi särmäkulma tarkoittaa siis pienempää astelukua.
• Viistekulma kohdistuu työkalun pituusakseliin, keskilinjaan. Keskilinjasta kummallekin sivulle muodostuu yksi viistekulma. Tavanomaisissa puukoissa terä on hiottu kummaltakin terän sivulta samalla tavoin, tällöin viistekulma on särmäkulma jaettuna kahdella (20° / 2 = 10°). Esim. taltoissa on vain toisella sivulla särmä, tällöin särämä- ja viistekulma ovat samat. Kun terässä on kapea viiste aivan terän kärjessä, tällöin lasketaan kummatkin terän puolen viisteet yhteen.

• Pääleikkuukulmat alfa, beetta ja gamma. Summa on aina 90°.

Esimerkkinä uurrekurso tai kovametallipyöröterä:

• Terän rintapinnan ja keskiöstä teränsuun kautta piirretyn suoran (muodostaa suorankulman leikkuupinnan kanssa) väli on rintakulma. gamma (pos tai neg).
• Terä on teroitettu teroituskulmaan beetta, rintapinnan ja päästöpinnan välinen kulma.
• Terän päästöpinnan ja leikkupinnan välinen kulma on päästökulma alfa.

Pyörösahanterässä kovametallipaloilla

• Radiaalinen sivupäästökulma eli terän suuntaisesti katsottaessa kovametallipala kapenee keskiötä kohti.
• Tangentiaalinen sivupäästökulma eli terän suuntaisesti katsottaessa kovametallipalaa päältäpäin se kapenee taaksepäin.
• Hammasmuodossa AB käytetään vuorottaista päästön vinohiontakulmaa.
• HM-pyöröterissä rintapinnan vinohiontakulma on käytössä vain erikoistapauksissa esim. kaksipuoleisessa tapituskoneessa.

Käsitteitä

• Teroituspinta
• Päästöpinta
• Staattinen tasapainotus eli teroitettava terä ei saa pysähtyä aina samaan kohtaan.
• Dynaaminen tasapainotus

Teroittamiseta yleisesti

• Käytä tarvittavia suojavälineitä, erityisesti suojalaseja tai visiiriä. Näitä tulee erityisesti käyttää kun teroitusväline on nopeasti pyörivä kone, kuten kulmahiomakone, smirgeli tai porakoneet. Jos hionnasta syntyy kipinöitä, hiontaa ei tule suorittaa puuverstaalla!
• Hiominen ja teroitus tapahtuu joko kuivana tai märkänä. Osan teroitusvälineiden kanssa ei voida tai ei tule käyttää nestettä ja osassa se on ehdoton edellytys. Märkähionnalla syntyy terävin hionta, joten sitä käytetään lähes aina kun on tehty ensin kuivahionta. Märkähionnassa neste mm. jäähdyttää terää ja tekee hionnasta hienompaa. Viikatetta teroitettaessa tapana on sylkäistä liippaan. Märkähionnassa teroitusvälineiden kierrosnopeudet ovat hitaita tapahtuu se sitten käsin pyörittämällä tai koneella.
• Hiottaessa muodostuu lämpöä, jota jäähdytetään esimerkiksi vedellä. Liiallinen lämpö pilaa terän kovaksi tehneen karkaisun ja terästä tulee pehmeä. Mitä ohuempi ja kapeampi teroitettava työväline on, sitä helpommin se kuumenee. Esimerkiksi veitsen kapea ja ohut kärki ei kestä samalla tavoin teroittamista kuin veitsen paksumpi ja leveämpi tyvi. Jos terä pilataan liiallisella kuumuudella, työvälineestä voidaan usein hioa pehementynyt osa pois ja tehdä uusi särmäkulma kovempaan materiaaliin. Tämän työstäminen voi ottaa aikansa, mutta lopputulos on hyvä. Pilalle teroitettua terää ei siis välttämättä kannata hylätä.
• Hiominen edellyttää että teroitusväline, esimerkiksi kivi hioo työalusta ainesta pois. Tämä tapahtuu painamalla ja/tai työntämällä työkalua teroistusvälinettä kohti tai päinvastoin.
• Hiottaessa syntyy terän materiaalista riippuen enemmän tai vähemmän kierrettä. Ts. terän materiaali ei välttämättä hioudu hiontapölynä pois vaan metalli kääntyy toisen särmän puolelle ja tuntuu sormissa. Särmä on tällöin pyöreä ja tylsä. Tämä poistetaan viimeistelemällä hionta määrätyllä tavoin kummaltakin puolen särmää. Ks. alla kohta Puukko ja veitsi.
• Hiontapaine: Mitä voimakkaammin työvälinettä painetaan teroitusvälinettä kohti, sitä tehokkaammin hiominen tapahtuu, mutta myös nopeammin muodostuu lämpöä. Painamisessa tulee huomioida työkalun koon ja muodon vaikutus. Ts. painettaessa kapeaa talttaa voimakkaasti smirgelin kiveä vasten, terä voi ylikuumeta siniseksi/mustaksi ja pilalle muutamassa sekunnissa. Liiallinen painaminen saattaa myös tehdä teroitusvälineeseen uran, jos työväline on kapeampi kuin teroitusväline, esimerkiksi kivi. Painamiseen vaikuttaa myös työkalun terän materiaali. Esimerkiksi pikateräs vaatii kovempaa painamista.
• Leveää terää hiottaessa teroituksesta pitäisi tulla tasainen ja esimerkiksi työvälineen pituussuuntaan nähden yleensä 90° kulma. Varsinkin leveää kaarevaa terää, jossa on myös leveä särmä, hiottaessa on haastavaa saada särmästä tasainen. Tällöin erilaiset hiontatuet ja -ohjaimet helpottavat työskentelyä. Ks. lisää alla kohta Hiontatuki.
• Hiontasuunta: Pyörivää teroitusvälinettä kohden terää voidaan hioa joko myötä- tai vastasuuntaan. Lopputuloksen kannalta suunnalla ei ole juuri väliä, mutta hiomiseen kuluvalla ajalla saattaa olla merkittävä ero – vastahionta on nopeampi ja hiontaväline pysyy terävämpänä. Ymmärrettävästi vasten teroitusvälineen pyörintäsuuntaan hiottaessa syntyy riski, että työkalu tökkää ja lentää jopa käsistä. Tätä estetään käyttämällä ohjaimia (jigejä). Myötähionta sopii esimerkiksi varovaiseen hiontaan, jossa tärkeää on hallita työvälinettä teroituksen aikana. Kuivahionnassa nopeuden ollessa yleensä korkea, teroitus tapahtuu kuitenkin vastahiontana eli pyörimissuuntaa vasten.

Teroitusvälineet

Teroituskone

• Ks. kohta Puukko.
• Ks. sivu Sahan teroitus.
• Kovametalliterät teroitetaan timanttilaikalla (SD).
• HSS (pikateräs) kivilaikalla, piikarbidi (SiC) Al2O3 alumiinioksidilla (A) eli korundilla tai BN eli boorinitridilla (B), joka on hyvä materiaali. Sidosaine määrää laikan kovuuden.
• Viimeistelyhionta kangaslaikalla ja hiontavahalla, esim. puukko, taltat.

• Hiomapaperi. Karkeus noin 100 sopii esimerkiksi kirveiden teroittamiseen. Hienommat vesihiomapaperit, yli 400 karkeudeltaan. Kiinnitä paperi jotain kovaa alustaa vasten.
• Hiomalaikka tai timanttilaikka, joka kiinnitetään esimerkiksi porakoneeseen ja porakone ruuvipenkkiin.
• Keraaminen muki. Lasittamaton pohjarengas.
• Kulmahiomakone. Pyörimisnopeus on niin korkea, että se pilaa ohuen terän helposti kuumenemisesta johtuen! Kastele terää usein! Vaatii käsihionnan tämän jälkeen.
• Nauhahiomakone. Voidaan käyttää erikarkeuksisia hiomapapereita. Sama kuin kulmahiomakoneella, varo ettei kuumenna terää pilalle! Kastele terää usein! Vaatii käsihionnan tämän jälkeen.
• Sulake. Esimerkiksi linkkuveitselle tai fileerausveitselle.
• Teroituspuikko. Tarkoitettu oikomaan mikroskooppinen hammastus.
• Timanttiterät kipinöillä.
• Timanttikivi ja timanttiliippa sopivat useisiin teräksiin, tällöin ei käytetä mitään nesteitä hiomisessa. Viilassa on usein karkeampi ja hienompi puoli ja syrjä puhdasta terästä. Timanttiviila jättää helposti kierteen. Ei vaadi kovaa painamista.
• Tussi. Tussilla voi merkitä hiottavan alueen ja kun tussi häviää hiontaliikkeessä, on kulma sama kuin alkuperäinen.

Tahko

Tahko: Tormek 2000. Oikealla teroituskivi ja vasemmalla nahkalaikka. Kuvassa kirveen teroitus meneillään.

Ks. sivu Tahko.

Kiviliippa

Hiomakiviä

Kiviliipoilla teroitettaessa niitä ei koskaan käytetä kuivana. Käytetään vettä, sylkeä tai öljyä estämässä kiven tukkeentumista ja parantamaan näin teroituksen kulkua. Vedellä käytettävät kivet kannattaa laittaa veteen imeytymään hyvissä ajoin ennen käyttöä tai usein käytettäessä niitä voi säilyttää myös vedessä. Öljy on tarkoitettu hienompaan hiomiseen. Joihinkin kiviin ei missään nimessä saa laittaa öljyä.

Kiviä on karkeita ja erittäin hienoja. Erittäin terviä teriä tavoiteltaessa, yleensä käytetään myös karkean kiven lisäksi hienoa hiomakiveä. Hyviä japanilaisia kiviä voi tilata esimerkiksi DICK brand shop tai Plektra Trading tai Nettiverstas.

• Rautakaupan karkeat kivet kannattaa usein öljytä. Kiven karkeuden mukaan voidaan päättää tehdäänkö kivestä öljykivi. Usein öljykivet ovat luonnonkivisiä. Tällöin se upotetaan pariksi tunniksi esimerkiksi moottoriöljyyn, jonka jälkeen tätä käsittelyä ei tarvita uudestaan.
• Kiviliippoja on eri karkeuksisia. Esimerkiksi 800 sopii useisiin teroituksiin.
• Pienempi kivi soveltuu repussa kuljetettavaksi ja puukkojen "ylläpitoteroituksiin". Höylänterille ja peruskunnostuksiin kannattaa hankkia riittävän leveä ja samalla myös pitkä kivi.
• Hiiliteräkseen käy luonnon hiomakivet ja teolliset aluminioksidi ja piikarbidikivet.
• Tasaiselle tukevalle alustalle kivi. Kiven voi myös kiinnittää pöytään esimerkiksi rakentamalla kiven ympärille puulaatikon ja kiinnittämällä laatikon tukevasti pöytään.
• Pyri pitämään kivi mahdollisimman tasaisena, eli älä hio siihen vääristyneitä muotoja.

Kovaan teräkseen ei pehmeää kiveä
Pehmeään teräkseen ei liian kovaa kiveä. 

• Vaihtoehtoiset liipat
  • Liippa saadaan vuolemalla 30 senttinen mäntypalikka litteäksi ja kastelemalla sulaan pikeen ja hiekkaan.
  • Tehokkaan liipan tekee eräoloissa sileäksi vuollusta tervaksen palasta hieromalla siihen savea tai hiesua.

Penkkihiomakone

Penkkihiomakone (smirgeli) on tehokas teroitustyökalu, mutta sen suurin haaste lienee työstökappaleen kuumeneminen, joka tarkoittaa käytännössä terän kuumenemista helposti käyttökelvottomaksi, pehmeäksi metalliksi. Vältä teräaseiden teroittamista smirgelillä, ettet pilaa terää smirgelin HELPOSTI aiheuttamalla kuumuudella! Joten suhtaudu veitsien, talttojen, puukkojen, kirveiden ja muiden hienoteräisten teroittamiseen penkkihiomakoneella varauksellisesti. Penkkihiomakone soveltuu hyvin katkaisutalttojen ja muiden ronskimpien välineiden teroittamiseen. Penkkihiomakoneella teroitetaan myös poranterät.

• Säädä työtuki noin 3 mm etäisyydelle hiomakivestä. Puhdista hiomakoneessa kiinni olevat silmäsuojaimet.
• Smirgelissä tulisi käyttää aina valkoista kiveä! Valkoinen kivi on tarkoitettu <TARKENNA>
• Anna käynnistyä täyteen nopeuteen ennen hiontaa ja anna koneen pyöriä täysillä kierroksilla teroituksen aikana.
• Pidä kappaleesta tukevasti, mutta jännittämättä kiinni.
• Älä paina liikaa, vaan kevyesti. Lyhyet "pyyhkäisyt" vähentävät teräkappaleen kuumenemista. Älä pumppaa kappaletta laikkaa vasten. Hiominen suoritetaan hitaasti. Kastele jatkuvasti.
• Anna koneen pysähtyä itsekseen virran sammuttamisen jälkeen.

Timantit

• Kuvassa porakoneeseen yhdistetty timanttilaikka. Reiät laikassa antavat mahdollisuuden nähdä laikan läpi ja estävät laikan "tukkeutumista".

Hiontatuki

Jotta saadaan aikaiseksi oikea särmäkulma, tarvitaan usein hiontatukea tai hiontaohjainta. Kokenut teroittaja kykenee teroittamaan myös ilman tukia lihasmuistilla. Tällöin kannattaa käyttää apuna esimerkiksi tussia, jolla värjää särmän ja hakee kevyesti painamalla oikean teroituskulman. Usein tälläinen teroitustapa soveltuu kevyeen teroittamiseen. Syviä lovia ja teroituskulmaa muuttaessa on lähtökohtaisesti välttämätöntä käyttää tukia. Esimerkiksi käsin pyöritettävällä hiekkakivisellä tahkolla kirvestä hiottaessa, käytetään usein puusta tehtyä hiontaohjainta. Esimerkiksi työväline kiinnitetään hiontatukeen ja hiontatuki teroitusvälineeseen tai työvälinettä tuetaan teroitusvälineeseen kiinnitettyyn tukeen.

• Tukea käytettäessä on kiinnitettävä huomiota työkalun oikeaan kulmaan suhteessa pyörivään kiveen tms. Usein tämä on 90°. Työkalua painetaan kohti kiveä oikealla paineella ja tämä saattaa tapahtua esimerkiksi vipuamalla, eli nostamalla työkalun vartta ylöspäin, jolloin terä painuu kiveä vasten hiontatuesta riippuen. Tai painamalla käsin hiontatuea vasten. Työvälineen ei tulisi päästä nousemaan hiontatuesta irti niin, että esimerkiksi särmä lähtee levenemään ellei se ole tarkoitus.

Alasintaltta

Särmäkulma yli 30°. Tällöin taltalla voidaan katkaista myös kylmää terästä.

Keritsimet

Keritsimen terät voidaan joko irrottaa toisistaan vetämällä tai painaa sellaiseen asentoon, että ne päästään teroittamaan tahkolla.

Kirves

Perusteroitus tahkoamalla. Huonokuntoiset terät kallitsee, takoo uudelleen, seppä, jos ei omat taidot riitä. Teroita riittävän usein, jolloin terä pysyy paremmin lovettomana, koska voit käyttää vähemmän voimaa.

• Kovasimella hiottaessa kostutetaan se hiomakiven alkuperäisen tavan mukaan joko öljyllä tai vedellä. Hio pyörivällä liikkeellä.
• Teroitus on yksinkertaisinta suorittaa vedessä pyörivällä tahkolla. Perinteinen ruismoottorilla toimivan tahkon pyöritys on lapsille mielekästä puuhaa. Tällaisessa käytetään yleensä apuna paininpuuta johon kirveenterä asetetaan ja saadaan oikea kulma terälle ja lisätään työturvallisuutta. Tahkoja on myös moottorilla toimivia kuten esimerkiksi kuvien Tormek-merkkinen tahko. Tähän tahkoon saa kirveelle jigin, jolloin kulman säilyttäminen hionnan aikana on helpompaa.
  • Tahkolla terä teroitetaan vasten tahkon pyörimissuuntaa.
• Smirgeliä tai rälläkkää (kulmahiomakonetta) käytettäessä täytyy varoa ettei terä kuumene liikaa, pehmene ja mene pilalle. Näitä käytettäessä teroitus on tärkeää suorittaa vähissä erin antaen terän jäähtyä välillä. Näillä teroittamista jopa kannattaa välttää, varsinkin jos arvostaa kirvestään. Viimeistelyn voi suorittaa tahkon nahkalaikalla, hiomakivellä tai timanttiviilalla.
• Viilalla (tavallinen tai timanttiviila) teroitettaessa viilaa terän suuntaan eli kärkeä kohti.

Teroituskulmat ja teroitusjärjestys

1. Teroituksessa tulisi säilyttää kirveen alkuperäinen terän muoto tai se mihin kirvestä käytetään. Näin kirves on tehokas ja ehkäisee tapaturmia. Veistotöissä suora terän muoto on kaarevaa parempi. Suurimmat epätasaisuudet kuten lovet poistetaan painamalla terää kohtisuoraan kiveä vasten kiven ulkoreunoilla. Tämä muotouttaa samalla tahkon kiven keskeltä koholle. Jos ilmenee tarvetta, aloita teroitus palauttamalla terän muoto työntämällä terää suoraan tahkokiveä päin muotoillen se.
2. Terän palko teroitetaan (20–)30° (suorankulman kolmannes) noin 7 mm leveydeltä kummaltakin puolelta tasaisesti. Oikeanpuoleinen lape (katsotaan varren päästä terä alaspäin) tahkotaan kiven vasemmanpuoleisella reunalla ja päinvastoin. Kirves tulee pitää jatkuvasti liikkeessä. Hyvän veistettävyyden aikaansaamiseksi terän muoto tulisi olla sellainen, että kun oikein asennettu kirveen varsi on paikoillaan ja ponsi (varren tyvi) koskettaa pöytään samalla teränsuusta keskeltä 1/3 - 1/2 matkalta terä osuu myös pöytään.
   1. Ohutteräinen Teho-hakkuukirves tahkotaan tasaisen pyöreäksi, sillä terä ei muuten kestä. Kirveisiin 12/2,7 ja Teho-halkaisukirveeseen tahkotaan tasainen, terän alkuperäistä muotoa noudattava 6–7 mm levyinen palko kummallekin puolelle.
3. Ohennetaan kirvestä hieman molemmilta kasoilta, se helpottaa kirveen irtoamista puusta.
4. Hiotaan kapea hiomapalko 50–60° terän suuhun 1,5–2 mm leveydeltä kummaltain puolelta tasaisesti. Tämä antaa terälle kestävyyttä koviin iskuihin ja pakkasessa kovaa puuta iskettäessä. Lihakirveessä teroituskulma on 45–60°. Halkaisukirveessä palko voi olla lähes suora.
5. Viimeistely hiomakivellä terän suuhun pyörivin liikkein.
6. Kärkikierteen poisto.
7. Öljytään terä ruostumisen estämiseksi.

Kovametalliterä

Pihkanpoisto kuumalla saippuavedellä, ohennusaineella tms. nesteellä. Terää ei tule koskaan asettaa koneen pöydälle, pudottaa tai kolhia. Ei saa teroittaa tavallisilla hiomalaikoilla ja hiomakivillä. Hiotaan vain kovametallipalaa, joka on rungosta ulkona noin 1 mm. Hionta timanttilaikalla. Ainetta poistetaan vain 0,01–0,02 mm. Herkästi kuumeneva, käytä esim. ompelukoneöljyä. Ei saa koskaan jäähdyttää vedessä. Voimakkaasti kulunut esiteroitetaan piikarbidilaikalla, hiomapaine pienenä ja rintakulma entisenä. Pitkään käyttämättömät voidellaan. Ennen terien sijoittamista teräpäähän, poistetaan vastepinnoista rasva ja muut epäpuhtaudet liitujauhon ja rievun avulla.

Kuuma- ja kylmätaltta

• Kuumataltan teroituskulma 30°
• Kylmätaltan teroituskulma 60°

Kyntekurso

Teroitetaan päästöpinnasta.

Käsihöylä

Terän etupinta säilytetään pääsääntöisesti aina suorana. Joissakin tapauksessa kuten esimerkiksi laajoja pintoja höylätessä voi terästä hioa hiukan kaarevan (kuperan). Tällöin terän reunat eivät jätä teräviä jälkiä. Tällöin reunat ovat noin 0,25 mm vajaammat kuin keskikohta.

1. Aloita teroittaminen tasaamalla höylän terän takapuoli hiomakiven sivua vasten noin 3 cm matkalta. Tasaiseksi ja sileäksi, esimerkiksi ruosteesta ja uusissa terissä tehtaan jäljistä.
2. Kiillota takapuoli nahkalla aivan sileäksi.
3. Perussääntö: teränsuun teroituskulma on 25–26°. Tormek tahkossa teroittamista helpottaa SVH-60 -jigi. Jigiä käytettäessä teroitetaan vasten pyörimissuuntaa. Säädä oikea kulma tarkasti käyttäen terässä olemassaolevaa kulmaa apuna tai tahkon mukana tulevalla säätimellä. Esimerkiksi, väritä tussilla teroitettava pinta ja näin näet oikean kulman kun tussin jälki häviää tasaisesti.
4. Tahkoa tasaisesti koko terän alueelta ja lopuksi aivan kevyesti.
5. Hoonaa terä nahkalaikalla samassa kulmassa.
6. Kuivaa terä ja voitele kevyesti öljyllä.

Tahkoa riittävän usein ja pidä hiontapalko ohuena. Hiontapalkoa leventämällä saadaan huonompikin terä kestämään. Teränsuun mahdolliset pyköt ja ohennus suoritetaan tahkolla ja sitten kovasimella. Valmiiksiteroitus hienolla kovasimella vettä käyttäen tai öljykivellä hiomalla terää vuoroin kummaltakin puolelta. Jos ilmenee kierrettä, poistetaan se viiltämällä terän kärkeä kohtisuorasti kovaa puuta vasten.

Terään voi tehdä myös kapean toisen teroituksen varsinaisen teroituksen kärkeen.

Höylänterän teroittaminen japanilaisella vesikivellä

Vesikivillä teroitettaessa perusperiaate on sama, eli ensin teroitetaan terän taustapuoli vaiheittain eri karkeuksilla. Sopivat karkeudet ovat esim. 1000, 3000 ja 6000. Välivaihe voidaan tarvitaessa jättää väliin, mutta se hiukan pidentää kiillotusaikaa. Vesikivet kuluvat suhteellisen nopeasti ja siksi niitä on hyvä oikaista tarpeeksi usein esimerkiksi lasilevyn päälle asetetun vesihiomapaperin päällä. Hyvän tuloksen takaamiseksi on hyvä käyttää avuksi teroitustukia. Kun terään on teroituettu peruskulma n. 25° on nopeinta tehdä teroitustukea apuna käyttäen vielä pari astetta jyrkempi viiste. Näin koko särmää ei tarvitse teroittaa samaan kulmaan. Näin uudelleen teroitus on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa.

Lovijyrsimenterä

Teroitus aina päästöpinnasta, sivusärmät rintapinnasta eli uran puolelta.

Metallipora

Kärkikulman suuruus on noin 120°. Kovalle teräkselle ja kuparille 140°. Ei liian jyrkät! Leikkuureunojen tulee leikata yhtä vahvaa lastua. Teroitukseen käytetään esim. penkkihiomakonetta.

Metallitaltta

Tasataltan kärki hiotaan käsivaraisesti penkkihiomakoneessa vasten pyörimissuuntaa 60° kulmaan, varotaan polttamasta mikä aiheuttaa kovuuden menettämisen.

Moottorisaha

Ks. sivu Moottorisaha.

Nostokoukku

Metsurin työväline. Kärki teroitetaan kolmitahoiseksi siten, että taso on kädensijan puolella. Perusteroitus suoritetaan takomalla ja hoitoteroitus viilaamalla.

Oksapora

Teroitus yksinomaan rintapinnasta, eräät vain ohuella litteällä viilalla ja pienellä kovasimella. Esileikkurien on leikattava noin 1 mm syvempään kuin tasoterien.

Petkele (Et.-K.: Kuorimarauta)

1. Oikaistaan teränsuu suoraksi kuten kirveen teroittamisessa.
2. Tahkotaan petkeleen alapinta ehdottomasti suoraksi.
3. Yläpintaan tahkotaan tasalevyinen suora tahkous, jonka leveys on terälevyn paksuudesta ja terän hyvyydestä riippuen 10–15 mm ja kulma noin 20°. Jos talvella pelätään terän murtumista kulmaa voidaan hieman jyrkentää.
4. Muodostetaan "puuhun meno" ja vahvistetaan samalla teränsuu kestämään rasitusta. Terän alapuolelle tehdään hienohakkuisella viilalla jyrkähkö 0,5–1,5 mm:n levyinen tasaleveä viilaus joka viimeistellään kovasimella hioen. Jos käytetään pelkästään kovasinta, saattaa syntyä pyöreähkö jälki. Kesäaikaan viilaus voi olla pitempi, sulalla kuorella puun ollessa vielä jäässä hiukan lyhyempi ja jäässäolevalle kuorelle ja puulle aivan lyhyt.
5. Viimeistely tehdään kuorittavan puun äärellä, sillä alapuolen hionta säätää hyvin herkästi puuhun menon. Yksi ainoa kovasimen veto voi muuttaa teroituksen. Petkeleen tökkääminen, "puuhun meno" estetään oikealla teroituksella.

Pilkkikaira

Koveralta puolen

Pistepuikko ja piirtopiikki

Teroitus asettamalla tyvi penkkihiomakoneen tukea vasten ja kärki teroituskiveä vasten, teroitetaan pyörittämällä piikkiä pyörivää kiveä vasten.

Pokara

Kärki teroitetaan kolmitahoiseksi siten, että taso on kädensijan puolella. Perusteroitus suoritetaan takomalla ja hoitoteroitus viilaamalla.

Poranterä

Ks. kohdat Metallipora ja Puupora ja Vaarnareikäpora.

Puukko ja veitsi

Nimityksiä

• Terän kärki
• Terän lape (vaippa). Teräosan sivu.
• Terän särmä (suu). Leikkaava osa.
• Terän perä
• Terän selkä (hamara, kamara). Terävän teräosan vastakkainen puoli.
• Tuki (alahela, väistin). Teräosan ja kahvan rajalla metallinen osa.
• Tuen reuna
• Sormen suoja
• Ruoto (tanga). Puukon kahvan sisällä terän jatke.
• Kahva (pää)
• Kahvan niitit
• Kädensuoja
• Kahvan kuoret
• Kahvan otepinta
• Kahvan pää (ponsi?)

Terän muotoja

• Suora kiilamainen. Saattaa olla liian ottava eli esimerkiksi kiehisten vuoleminen voi olla hankalaa, tällöin kannattaa kokeilla murtoteroitusta lisäksi. Kunnossapitäminen vaikeampaa.
• Suippeneva, kupera muoto kohtuullisena kenties paras. Lapinleukuun kenties.
• Kovera muoto hauras, mutta joidenkin mielestä paras.
• Epäsymmetrinen.

Kaksoisteroitus (murtoteroitus) esimerkiksi kovaa kulutusta kuten eläinten nylkemistä tehtäessä tai keittiöveitsessä teroitetaan aivan teränsuun kärkeen loivemmalla teroituskulmalla kapeat viisteet. Murtokulma on jokaisella henkilökohtainen kyseiseen puukkoon. Vedetään pari kertaa kummaltakin puolelta muodostaen noin 1–1,5 mm levyinen viiste.

Teroitusvälineitä

Ruismoottorinen tahko

• Luonnosta löytyvistä kivistä sopivia ovat esimerkiksi kavrtsi ja graniitti tai savea sisältävät kivet. Kivien tulisi olla mahdollisimman tasaisia pinnaltaa, kuten hiomakivet yleensä. Tätä voi edesauttaa hankaamalla tasaisia kiviä keskenään ennen puukon hiomista.
• Tahko (kuten tämän sivun Tormek 2000) tai hiekkakivitahko. Ks. sivu Tahko.
• Kiviliippa.
• Timanttikivi ja timanttiliippa.
• Hiomapaperi.
• Sulake. Esimerkiksi linkkuveitselle tai fileerausveitselle.
• Keraaminen muki. Mukin lasittamaton pohjarengas.
• Teroituspuikko. Tarkoitettu oikomaan mikroskooppinen hammastus.
• Nauhahiomakone. Voidaan käyttää erikarkeuksisia hiomapapereita. Varottava ettei kuumenneta terää pilalle!! Kastellaan terää usein! Vaatii käsihionnan tämän jälkeen.
• Kulmahiomakone. Voidaan käyttää myös teroituksessa, mutta terän helposti pilaa kun se hiottaessa kuumenee! Kastellaan terää usein! Vaatii käsihionnan tämän jälkeen.
• Penkkihiomakone (smirgeli). Hiottaessa varottava ylikuumentumista ja kasteltava jatkuvasti. Hiominen suoritetaan hitaasti. Smirgelissä tulisi käyttää aina valkoista kiveä! Toisin sanoen vältä teräaseiden teroittamista smirgelillä, ettet pilaa terää smirgelin HELPOSTI aiheuttamalla kuumuudella!!
• Kova huopalaikka ja kiillotusvaha. Saadaan aikaan uusien puukkojen peilikiilto ja huikea terävyys. Tämä on valitettavan tuntematon asia.

Teroitus

"Voit teroittaa tai pilata". Teroita jokatapauksessa usein!

• Säilytä alkuperäinen särmäkulma, ellet sitten tietoisesti halua muuttaa sitä toiseksi. Teroituskulman oppii aikanaan tuntemaan sormissaan. Teroita kummaltakin puolelta yhtä paljon, ettei terä ala kaartumaan ja heikentymään. Teroitus tapahtuu sekä työntävällä että vetävällä liikkeellä.
• Pahasti pöyristynyt, tylsynyt ja jopa lovellinen terä kannattaa oikaista muotoonsa hiomalla vedessä pyörivällä tahkolla tai tehokkaammin smirgelillä valkoisella hiomakivellä. Myös karkea kovasin tai timantti käy. Kaikki terään kuuluvat lovet tulee säilyä ja veitsen alkuperäinen muoto.

Teroitusliikkeitä

• Pyörivä eli veitseä pyöritetään oikeassa kulmassa kiven päällä.
• Ziz-zag eli veitseä liikutetaan edes takaisin kiven päällä.
• Suora eli veitseä työnnetään ja vedetään suoraan kiven päällä.

Särmäkulmat

puukon särmäkulma on (16°) 17° (20°-25°) 
keittiöveitsen särmäkulma on (20°) 25–40°

• Usein veistämiseen tarkoitettu puukko on 20°.
• Esimerkiksi hienompaan keittiötyöhön kuten fileroimiseen, kuorimiseen ja viipalointiin soveltuu terävämpi enintään 30° kulma, kun taas lihan käsittelyyn ja yleisveitseksi keittiöön särmäkulma saa olla yli 30°.
• Kulmaa jyrkentämällä (asteluku pieni) terä leikkaa enemmän, mutta tylsyy nopeammin
• Laadukas terä toimii myös loivemmassa kulmassa

Teroituksen kulku yleisesti

1. Terän kunnon tarkastelu ja sen mukaisen teroitusvälineen valinta.
2. Hionta karkealla ja hienolla kivellä.
3. Kierteen eli purseen poisto.
4. Mahdollinen murtoteroitus.
5. Testataan terävyys esimerkiksi tukkaan tai kynteen, "ottaako".
6. Öljyäminen ruostumista vastaan, jos puukko ei ole jatkuvassa käytössä. Älä pistä märkänä tuppeen!

Kiviliipalla työnkulku voisi olla: keskikarkea kivi > hieno kovasin > erittäin hieno öljyhiomakivi > nahka.

Tapa nro 1

1. Hio karkeammalla liipalla tai luonnonkivellä nesteen kanssa terää kunnes teränsuuhun syntyy kierre, eli terän terävin osa kääntyy hiottavan puolen vastakkaiselle puolelle.
2. Hio toiselta puolelta kunnes kierre kääntyy takaisin ensiksi hiotulle puolelle.
3. Toista edellä kuvattu hienommalla liipalla tai luonnonkivellä.
4. Poista kierre vetämällä kevyesti hienon kiven pintaa pitkin helasta kärkeä kohti. Veto tapahtuu teränsuu edellä. Jokaisen vedon jälkeen vaihdetaan puolta. Tehdään yksi tai kaksi kertaa. Myös esimerkiksi timanttiviilan terässyrjää vasten.
5. Viimeistellään nahkaa tai sanomalehteä vasten.
6. Viimeistellään huopalaikalla ja kiillotusvahalla.

Tapa nro 2

1. Hiotaan lappeet suoraksi suorahionnalla tai pyöröhionnalla koko terän leveydeltä ja pituudelta. Suorahionnassa terää työnnetään lape tasaisesti kiveä vasten itsestä poispäin. Pyöröhionnassa lapetta hiotaan pyörivällä liikkeellä kiveä vasten. Terä hiotaan umpeen eli kumpikin sivu yhtyy tasaisesti toiseensa teränsuussa.
2. Tehdään pieni kaksoishionta, leikkaava osa hiotaan edellistä hiontaa loivempaan kulmaan. Vedetään terää edestakaisin kiveen sopivassa kulmassa puukon pituussuuntaisesti tai pyöritetään. Painetaan reilusti ja hiotaan kummaltakin puolelta.
3. Poistetaan kierre vetämällä hamarapuoli edellä öljyttyyn nahkaan välillä suuntaa vaihtaen tai vedetään kevyesti kummaltakin puolelta tavallisella sulakkeella.
4. Viimeistellään hienolla öljykivellä tai kiillotuslaikalla kevyesti.

Teroituspuikko

• Tarkoitettu oikomaan mikroskooppinen hammastus. Oikea kulma saadaan asettamalla puikkokäden peukalo puikon ja terän väliin mitaksi. Vedot aina särmään päin! Pidä puikkoa pystyssä tai vaakasuorassa kädessä, vedä veistä kevyesti 15–20–22° kulmassa pitkin teroitinta kohti teroittimen kahvaa aloittaen veitsen tyvestä ja puikon kärjestä. Toista molemmin puolin terää muutamia kertoja, älä paina liian kovaa. Puhdista puikko välillä.
• Leipäveitsi: Teroitetaan sileä puoli pienellä kulmalla vetämällä veistä puikon päällä sileältä puolen edestakaisin kun veitsi on 90° kulmassa puikkoon. Teroitettu puoli aaltomaisten ohennuksien mukaisesti. Kevyet vedot, aaltoilee puikkoa pitkin. Yleensä riittää vain sileältä puolen teroitus.

Hoito ja käyttö

• Pese puukko ja veitsi heti käytön jälkeen, esimerkiksi vedellä tai miedolla pesuaineella ja kuivaa. Vähintään kuivaa puukko esimerkiksi housuihin.
• Veitset säilytetään erillään toisistaan!!! Esimerkiksi puisessa veitsitelineessä tai puukot tupessa. Veitsien metallisten terien ei tule koskea toista metallia eli toista veistä, jos veitset halutaan pitää terävinä.
• Leikkaa keittiöveitsillä puulautaa vasten.
• Vältä kosketusta esimerkiksi hiekkaan, jota on juureksien pinnassa.

Puupora

Poranterät teroitetaan yksinomaan päästöpinnasta, sivut ainoastaan ohjaavat, eivät lastua. Esileikkureita teroitetaan ainoastaan sisäpinnasta. Hio smirgelin valkoisella hiomakivellä. Puuporanterässä etenkin leikkurien tulee olla samassa tasossa. Timanttiviilalla teroitat muut terät helposti.

Puutaltta

Puutalttojen teroitus määräytyy pitkälti työstettävästä materiaalista. Samaa talttaa voidaan hioa eri kulmiin, mutta talttoja kannattaa olla useita eri kulmiin hiottuina. Hiotaan yksipuolisesti, särmäkulmaan 18° (-22°) ja teränsuuhun muutaman millimetrin matkalta viiste, murtoteroitus, jonka hiontakulma on n. 26°. Murtoteroitus ei ole välttämätön. Koristeveistotaltassa pienempi särmäkulma, 15-18°.

• Veistokourutaltta ja esimerkiksi V-muotoinen taltta ovat tasatalttaa haastavampia teroittaa, jotta niiden muoto saadaan säilytettyä. Teroituksen täytyy olla jatkuvasti tasaista, jotta kouruun ei synny lovea. Näissä on varottava painamasta liikaa! Jos kevyemmät hiontamenetelmät eivät ole riittäviä, aloitetaan teroittaminen esimerkiksi tahkolla hiomalla oikea särmän muoto, joka on sivusta katsottaessa suora. Hiomista suoritetaan siihen hetkeen saakka, kun särmästä tulee terävä. Tässä käytetään apuna terästä heijastuvaa valoa.
• Käsikiveä käytettäessä, kivi tuetaan pöytään ja talttaa liikutetaan edestakaisin kiven pituussuuntaan nähden. Kourutalttoja käännetään rauhallisesti. Kalleimmissa taltoissa, kuten esimerkiksi japanilaisissa, saattaa särmä olla hyvin kapea ja kovempi kuin muu osa taltan varresta. Talttaa ei siten kannata jatkuvasti hioa tahkolla vaan pitää terävänä teroittamalla sitä riittävän usein nahkalla tai enemmän kivellä.
• Ilman nuijaa taltalla työskenneltäessä viimeistely tehdään kovalla huopalaikalla ja kiillotusvahalla.
• Nahkalla viimeisteltäessä kannattaa käyttää kiillostuaineita apuna. Näin saadaan pinta, joka on vähäkitkainen ja kyetään hyvin tarkkaan työskentelyyn.

Pyörösahanterä

• Tavallisessa terässä haritus on joka toinen vasemmalle, joka toinen oikealle, maksimissaan 1/3 terän vahvuudesta.
• Nyrkkisääntö on että rinnasta noin .10 ja päästökulmasta noin .20.
• Raakahalkaisuterässä rintakulma oltava 30°, kuivahalkaisuterässä 20° jos kaksoisterä on 30°, katkaisuterässä rintakulma 0°.

Ruuvitaltta

Tylppä kärki luiskahtaa helposti. Urataltan kärjen pää on tasainen latta, symmetrinen, kulma kummallakin puolen 10°. Kärki hieman maljamainen, jolloin se pysyy hyvin urassa väännön kohdistuessa uran pohjaan. Ts. kärki hiukan levenee kummaltakin sivulta. Liian ohueksi hiottaessa saattaa karkaisu hävitä.

Saha

Ks. sivu Sahan teroitus

Sakset

Sakset tulee aika ajoin teroittaa.

Säilytä alkuperäinen kulma. Tahkolla helposti, mutta myös esimerkiksi timanttiviilalla. Viimeistele tahkon jälkeen vetämällä terää pituussuunnassa puupalikan terävää reunaa vasten.

Sikli

Silkiä käytetään esimerkiksi pintakäsittelyaineiden poistoon. Metallisessa teräslastassa on pieni käsin tunnettava teroituksesta syntyvä kierre kärjessä, jota ei poisteta kuten yleensä teriä teroitettaessa.

Sirppi

Seppä kallitsee vuosittain. Maksetaan sepän haluamalla tavalla ettei sirpin vihoja saada niskoille. Vaaralliset vihat poistetaan loitsulla terään tiukasti tuijottamalla ja loitsuten

leikkoo sirppi ruista
otroo, kaoroo,
älä viillä viattoman sormee.

Pellolla hiotaan hiomakivellä tai sileäpintaista kiveä vasten.

Sorvitaltta

Särmäkulma 45–60°

Tukkisakset

Kärjet teroitetaan takomalla jyrkähkön kolmitahoiseksi siten että yksi tasoista tulee nostusuunnan puolelle. Teroitusta voidaan korjata viilaamalla, mutta takominen on uusittava aika-ajoin.

Urakurso

Teroitetaan selkäpuolelta eli päästöpinnasta.

Vaarnareikäpora

Teroitus aina vain poran päästöpinnasta hienolla viilalla tai kovasimella, esileikkuri vain sisäpinnalta.

Viikate

Pajalle kun terän ohuin osa on kulunut pois eli terän halkileikkaus suorasivuinen kolmio. Tällöin paksuksi kulunut ja pehmentynyt teräs kuumennetaan uudelleen ja karaistaan parhaaseen makuun. Terä ei saa olla liian pehmeä (ei pysy terävänä), eikä liian kova (katkeaa). Liippaus kun on jonkun aikaa niitetty. Väärävartinen liipataan eritavoin kuin suoravartinen. Pajaterä ohennetaan kampitahkossa.

1. Suoravartinen yhtäälle lyötävä viikate liipataan tukemalla varren alapää (kunnia) maahan ja terän juuri kainaloon.
2. Liippaus alkaa juuresta ja etenee kärkeä kohti.
3. Lyödä hipaistaan kahdesti vasemmalle eli hamaran puolelle ja kerran oikealle puolelle terää synnyttäen kolmijakoinen tahti.
4. Liipattaessa teroitus osuu vain kärkeen.

Vuolu-Kalle, Kuorima-Kalle

Vuolu-Kallen terien teroitus timanttilaikalla.

• Vuolukallen terät voi teroittaa esimerkiksi porakoneeseen kiinnitetyllä timanttilaikalla. Porakone kannattaa kiinnittää sitä varten suunitellulla nivelellä työpöytään tukevasti.
• Terän viiste kannattaa värjätä tussilla ja näin nähdään että teroitus on tasainen.
• Pidä porakonetta toisella kädellä käynnissä ja toisella paina kevyesti terää timanttilaikkaa vasten.
• Viimeistele terän suu esimerkiksi timanntikivellä toiselta puolen poistaen kierre.
• Näin voidaan teroittaa myös muotoillut terät. Terien karkeampi muotoilu suoritetaan ensin esimerkiksi smirgelillä.
• Katso aiheesta lisää sivulta Vuolu-Kalle.

Vuolurauta (Et.-K.: Vuolupuukko)

• Ensimmäiseksi tahkotaan vuoluraudan alapinta terän suusta lähtien ehdottoman suoraksi ainakin 15–20 mm leveydeltä, jolloin raudasta tulee helposti hallittava ja tehokas. Kokonaan suora alapinta tekee vuoluraudasta jäykän käytössä.
• Puolipuhdasta puuta tehtäessä (kuorittaessa) saa raudan yläpinnalla olla palko. Palko tarkoittaa teroitettavan viisteen ja teroittaman yläpinnan harjamaista rajakohtaa. Ts. teroitusta (viistettä) ei tehdä teränsuusta hamaraan saakka vaan tehdään teränsuusta jonkin matkaa lasku eli viiste. Ensimmäisen kerran tämä tehdään jo takomisen jälkeen.
• Täyspuhdasta puuta tehtäessä tasaisen pyöreä yläpinta helpottaa työtä.
• Teroituskulma on noin 20°. Teroituskulman suuruuden määrää terän hyvyys (terämateriaalin laatu). On pyrittävä mahdollisimman ohueen terään. Jos teräaines on heikkoa, voidaan teroitus suorittaa kuten paksuteräisessä kirveessä kahta palkoa käyttäen: tällöin teränsuussa on kapea viiste suuremmalla teroituskulmalla kuin varsinainen leveämpi viiste.
• Viimeistely tehdään kovasimella hioen, jolloin myös säädetään raudan "puuhun meno". Liian terävä saattaa "ärhäkkyytensä" ansiosta liian usein tökkiä kun taas sopivasti "tylsän terävä" menee kuin veitsi sulaan voihin ja vuoluraudan käyttö on nopeaa ja helppoa.

Vänkäri

Joko ruuvitalttamaiseksi tai tylpän kolmitahoiseksi siten, että tasopinta molemmissa tapauksissa on vetosuuntaa vastaan. Vanhojen teroitus takomalla ja vain korjaukset viilaamalla.