Pakkopaastot osa 1

Johdanto

Katovuodet -artikkelista erilleen koottuja alaotsikoita, mistä syystä etuliite 'pakko-', millä viitataan pakkosaumatilanteisiin, eli joissa joudutaan toimimaan tietyllä tavoin, mutta toisaalta "aivot on jumissa" kaikilla. Hyväksi oletettu yhteiskunnan 'resilienssi' osoittautuukin yllättävän kehnoksi/alueellisesti tai teemoittain huomattavan vaihtelevaksi.

Monimutkaisten ongelmakenttien kansallinen hallitseminen edellyttäisi monialaosaamista sekä huolellisuutta yleisesti kaikilta. Muuten riskinä on että "liian iso osa ajasta" kuluu niiden opastamiseen ja auttamiseen, jotka eivät kykene itse toimimaan kohtaamissaan periaatteessa triviaaleissa ongelmatilanteissa. Silti kaikkia on tietenkin yritettävä auttaa, koska jokainenhan joissain asioissa tarvitsee itsekin apua.

Pakkopaastot osa 2

Pakkopaastot osa 3

Pakko-vesipaasto

Kuplavettä nauttien pystyy hillitsemään paastonaikaista näläntunnetta, mikäli ravinnon vähäisyydestä johtuen on pakko alkaa välillä paastoamaan. Paaston ja ei-paaston aikajaksot kannattaa selvästi erotella toisistaan, leivänmurusilla kitkuttelun sijaan.

Pätkäpaastolla näyttäisi olevan sekä yleisiä hyötyjä että mahdollisesti myöskin joitain muistisairauksia jarruttavia vaikutuksia, mistä syystä jos ruokaa ei ole (yltä-)kyllin, niin sen nauttimisrytmin olisi (esimerkiksi jatkuvan napostelun sijaan) fiksua systematisoida pätkäpaastoksi (esimerkiksi oheista pakkopaastomenettelyä soveltaen).

Pakko-irtokarkkikosto

Mikäli jokapäiväinen leipä on kuitenkin suotu sen verran leveänä, ettei karkkihimoa kehity, voidaan aluksi esimerkiksi pizzapahville tai isolle tarjottimelle askarrella konvehtirasia keräämällä tyhjien konvehtirasioiden konvehtitelineitä tai munankennoja, tai sitten esimerkiksi intissä levittää ruutukuvioinen tyynyliina siihen pohjalle.

Kaupassa, jossa on järjettömän laaja irtokarkkivalikoima, haetaan vihannesosastolta puhdas vihannespussi, jolla poimitaan omaan pussiin yksi karkki kutakin lajia. Asetellaan karkit jonoihin ja riveihin.

Esimerkiksi mikäli tulee riitaa, voidaan riitapukareita rankaista irtokarkkikoston avulla: pelaajien tehtävänä on vuorotellen arvata ja napata toisen/seuraavan osapuolen nenän edestä jäljelläolevista karkeista tämän mielestä paras karkki sekä antaa hänelle syötäväksi tämän mielestä pahin karkki. Syyllinen / konfliktin aiheuttanut / kiusaamisen aloittanut osapuoli aloitta ensimmäisen pelikierroksen ja päättää kertosuunnan. Kumpi/kuka vain pelaaja voi päättää katkaista irtokarkkikoston kierteen. Syitä keskeyttää ovat esimerkiksi irtokarkkiähky, karkkivalikoiman säästäminen tuleville riidoille, riidan tasapuolinen sopiminen tai taktinen pyrkimys jättää riidan aloittanut henkilö irtokarkitta. Toisin sanoen irtokarkkikostopelin olemassaolo vaikuttaa, että mikäli joku yhteisön jäsen synnyttää riidan, kaikki läsnäolijat pyrkivät mahdollisimman nopeasti osallistumaan siihen. Paikallaolijoista hitain/säysein eli viimeinen riitaan havahtuja toimii pelin virallisena valvojana ja pelinjohtajana, mutta ei saa itse syödä ensimmäistäkään karkkia. Jos useampi kuin yksi ei halua osallistua riitaan, irtokarkkipeliä ei lähdetä pelaamaan. Toisin sanoen jos läsnä on liian lauhkeita ihmisiä, riiteleminen ei välttämättä kannata.

Pakkopullapalvelu

otipalvelu, jossa on sovittu esimerkiksi viikko tai kuukausi eteenpäin toimitusaikataulu sekä kokin määrittelemä menuu. Kokki hankki kaikille sen päivän asiakkailleen (kotihoidon asiakkaita) tukkuhinnalla oletusarvoisesti saman aterialajin valmistamiseen tarvittavat raaka-aineet, sitten kiertää pannuineen ja kihveleineen, mahdollisesti jopa induktioliesineen, airfryereineen ja vohvelipannuineen, kunkin kotona, vuorotellen valmistaen päivän ateriat (lounas sekä päivällinen taikka päivällinen ja seuraavan päivän lounas) ripeästi hänen keittiössään.

Huomioiden mm. että vanhuksilla ruoansulatusjärjestelmä ottaa tiettyjä ravinteita heikentyneesti vastaan, sen lisäksi että vanhusten annoskoot ovat pienempiä kuin työikäisillä. Tästä syystä myöskin aterioiden ravintoarvojen monipuolisuuteen ja kullekin asiakiaalle soveltuvuuteen olisi syytä panostaa. Yksilöllinen maustaminen mahdollistaa laajemman mausterepertuaarin (suurkeittiöruokien maustamisess mm. allergiat esteenä) Pakkopullapalvelun aterioissa on mahdollisuus päästä parempaan tuoreustasoon kuin keskuskeittiöpohjaisessa ruokahuollossa.

Pakko-teleskooppipizzat

Valmistetaan pizzataikinasta toinen toistaan pienempiä pizzapohjia, jotka asetetaan päällekkäin, välissä kelmunpalanen. Kun tällainen pakka litistetään tasalitteäksi ja pakastetaan, muodostuu "pannupizzapohjia", joissa on valmiiksi pulleat laidat. Pizzan maksimikoko uunin sekä pakjasen vetoisuuden perusteella. Huom. mahdollisuus myös kennopizzoihin, painelemalla useita pikkupuzzoja tai erityisiä syvennyssapluunoita vieri-viereen isolle pizzapohjalle. Kennopizzoja helpompi käsitellä kuin irto-sliceja.

Tomaattimurska voidaan korvata tomaattipyreetahnalla, veteen laimentaen, täytteet voidaan pakastaa pusseissa pizzakohtaisesti, valmiiksi sekoitettuna, tai hyödyntää keittiön tähteitä, mikä on ilmeisesti ollut pizzojen alkuperäinen tarkoituskin.

Pizzojen etuna helppo käsiteltävyys. Teleskooppipizzoissa kompakti pakastettavuus tarjoilun laadusta tinkimättä.

Pakko-sämpylöinti

Kohotetaan sämpylätaikina ja pyöritellään siitä sämpylät, jotka yksittäiskääritään kelmuun ja painellaan pakastelaatikon pohjalle (ts. kuutioiksi). Kompakti säilöntä, helppo lastenkin valmistaa. Sulatus- ja paisto-ohjeet esimerkiksi jonkun pakastepullapakkauksen kyljestä; valmistaminen samalla uuninlämmittämällä esimerkiksi jonkin uuniruokalajin ohessa.

Sämpylän optimaalinen koko (ja mahdollisesti muoto) määritetään toisaalta sulatuksen ja paistamisen kannalta, toisaalta siten, että leivänpaahtimen ritilätaskun paahtopinta-alan saisi mahdollisimman hyvin katettua sämpylöiden paahtopinnoilla. Koska itsetehdyissä sämpylöissähän kyse joka tapauksessa on arjen luksuksesta, niin jäähtyneitä sämpylöitä ehkä halutaan paahtaa ennen tarjoilua. Sen lisäksi, että kuivahtaneita sämpylöitä kuten muitakin leipiä saatetaan myös nk. nuorruttaa leivänpaahtimella (kostuttaa varovasti vedellä ja sitten lämmittää) niiden mehevyyden palauttamiseksi. Tällöin korput (esimerkiksi sämpylät ja patonginpalat kannattaa leikata ensin veitsellä ja sitten) suihkepullolla sumautetaan pari kolme kertaa leivän pintaan vettä, sitten lämmitetään nämä leivät esimerkiksi mikrossa tai paahtimessa. Lopputulos muistuttaa erehdyttävästi vastapaistettua.

Pakko-höhlä

Jo nykyisin lasiperheissä, mutta etenkin kun ruasta on pulaa, joka-aamuisena ongelmana on miten saada leikattua ohuen ohuita kurkkuviipaleita sekä esimerkiksi HK:n Sinisestä leikkelettä (korvike-lauantaimakkara), banaania, valkosipulia tai juustoa hapankorpun päälle. Saksalaiset sekä kiinalaiset ovat yrittäneet kehittää tekniikoita tähän ongelmaan, mutta Norjassa itse asiassa on jo vuonna 1925 kehitettiin mahdollisesti kätevin työkalu tähän hätään, juustohöylä.

1. Aluksi juustohöylän terän viereisiä taitelinjoja painellaan sormella pöytää vasten suoremmiksi, viipalointipaksuuden ohentamiseksi tai paksuntamiseksi sopivaksi. Höylän sivuprofiili voidaan sen jälkeen palauttaa tavanomaiseksi muodostamalla taite kahvanvastaisen varren ja lastaosan tyveen.
2. viipalointitekniikkana kevyt edestakainen sahausliike tai "kasvista" pyörittävä viipaloiminen (viiltävä liike ulkokehältä keskelle päin).
   • patukkamallisissa viipaloitavissa, kuten banaanissa, kurkussa ja patongissa/limpussa/pitkossa, kannattaa viipaloitava ensin puolittaa keskeltä, jolloin saadaan heti täysikokoisia viipaleita ja viipaloimaton osuus voidaan varastoida paljaaltaan puoliskojen leikkauspinnat vastakkain.

Pakko-mikroateriat

Astiakaappiin kannattaa hankkia esimerkiksi eri mallia olevia litteitä lautasia tai soppa- ja leipälautasia, jotka asettuvat vakaasti vastatusten. Tällöin aterialta yli jääneet ruuat voidaan ladata kattiloista valmiiksi aterioiksi ja pinota päällekkäin jääkaappiin. Aterioiden lämmittäminen käy käden käänteessä, nostamalla koko torni yhdellä kertaa mikroon lämmitettäväksi.

Pakko-vakuumiläpät

Mikäli ajan ja vaivan säästämiseksi ottaa tavaksi latoa vuoka-, pata-' soppa- yms ruoat annoksittain jääkaappiin, ne kannattaa kelmuttaa ei pingottaen kelmu "rumpukalvoksi" lautasen yläpintaan painaen kelmu ruoka-annoksen pintaan löysästi. Tällainen vakuumipakkaus säilyy piitkään kuin kaupan eines ja on sellaisenaan lämmitettävissä mikrossa (ilman mikrokupua).

Pakko-finedining

Kun ruoasta on pulaa, ei lappaamisen kanssa pidä kiirettä, ja huomiokykyä vapautuu ruokalajien makujen aistimiseen. Tällöin ateriat kannattaa einehtiä pikkuisin haarukoin tai lusikoin, jolloin puolestaan kattauksesta vapautuu aikaresurssia useampien ruokalajien, kuten vaikkapa meze, antipasto, tai vaikkapa vain erilaiset valmiskastikkeet kuten smetana, majoneesi ja sinappi, maisteluun. Mahdollisesti myös kokeellisten ruokalajien kuten lipstikka, vuohenputki, hyvänheikinsavikka tahi joka tontilla lakisääteisenä versova humalakasvi. Tällaisesta etanavauhtia syömisestä puolestaan muodostuu nopeammin kylläisyydentunne.

• Saksalaistutkijoiden löydöksen mukaan humalakasvi myöskin parantaa koronasta ('pienikin määrä humalaa tehoaa koronavirukseen'), eli kyseistä 'kuollutta kirjainta' kannattaisi siksikin noudatella.

Pakko-laktoosi

Monilla laktoosi-intoleranssi ilmavaivoineen liittyy vatsan bakteerikannasta, jossa maitobakteerit eivät pärjää umpisuolessa, vaan esimerkiksi jokin häiriömikrobi peittoaa ne. Tämä ilmenee käytännössä mm. siten, että tavanomaiset pastöroidut maitotuotteet pistävät pärisemään, mutta hapanmaitotuotteet (tai pastöroitujen maitotuotteiden nauttiminen hapanmaitotuotteiden yhteydessä) ei.

Tällainen ongelma voidaan korjata itselle sopivaa hapanmaitotuotetta fingerporillinen pieneen määrään maitoa laimentaen puhtain välinein sekoittamalla "maitovierre", joka sitten lisätään/palautetaan pastöroidun maidon sekaan. Nämä vatsalle hyödylliset bakteerit eivät muuta maidon malua käytännössä mitenkään eivätkä pilaannuta maitoa ennenaikaisesti, koska nämä bakteerit aktivoituvat vasta maidon lämmetessä, eli vatsassa. Tietysti mikäli hapanmaitotuote kolkuttelee jo parasta ennen -päiväänsä, saattaa olla, että se jo sisältää esimerkiksi jääkaapin ilmastosta peräisin olevia häiriömikrobejakin.

Maitovierrettä voi myös jemmata kannelliseen kermanekkaan tai sokeriastiaan lusikkoineen, jotta sitä voi lisätä tilkan esimerkiksi kahvimaitoon, jäätelöannokseen, jäähtyneeseen vanukkaaseen tai maitopohjaiseen kastikkeeseen ennen tarjoilua. Todennäköisesti kermavaahtokaan ei merkittävästi latistuisi maitotilkasta, kuitenkin turvallisempi olisi tehdä erillinen kermavierre.

Kartonkipurkkien anti-inferno -mankelointi

Mm. kartonkisten jugurttipurkkien pohjien saaminen käyttöön (lavuaariin huuhtelun sijaan) ravistellen tai ilmassa lingoten aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin infernaalisen sotkun asuntoon. Tältä suojautuminen onnistuu laskostamalla tyhjähkön tetran kyljet keskilinjalta sisäänpäin sekä myös purkin kartonkipohjan keskeltä kahtia. Tämän jälkeen purkin pystyy rullata varsin tiukasti rullalle, jolloin tahnamaiset sakatkin saadaan kauttaaltaan korkin tai kaatonokan kautta tulemaan siististi ulos. Sen jälkeen purkki on syytä enemmittä kikkailuitta esimerkiksi puhaltaa pullolleen ja yhteen tai kahteen otteeseen lisätä vesitilkka, jolla ravistellaan kartonkipurkki kierrätyskelpoiselle putaustasolle. Jätetään kartonkitetra laskostaen litistettynä, mutta ei rullattuna, avattu yläpää alaspäin kartonkijätesankoon valumaan loppuun ja kuivumaan ja täten elintarviketeollisuuden sekä jätehuollon ylempien toimihenkilöiden silmät kuiviksi (kumulatiivisesti tarkastellen infernaalisen kartonkipurkkien kierrätykseen liittyvän putsaushumpan eliminoituminen).

Cycle-up -kahvilat ja -ravintolat

Mikäli on toimitilojen puutetta, niiden ylläpidon/vuokrien kalleutta, asiakaskunnan harvuutta, voimakasta vuorokausivaihtelua, ylipäänsä tavalla tai toisella epätasapainoinen markkinasektori, voidaan ravintolatilat suunnitella pikamodifioitavaa sisustusta (esimerkiksi ruuvikoukkuripusteiset seinän alapaneelit, lomittain/sisäkkäin/peräkärryyn mahtuvat teemahuonekalut jne.) ajatellen, jotta eri yritykset voivat työskennellä samoissa tiloissa vuorotellen, omia kohderyhmiään palvellen. Asiakkaan näkökulmasta tämä näyttäytyy periaatteessa laajempana palveluvalikoimana. Yrittäjän näkökulmasta tyhjien tuntien vähenemisenä sekä juoksevien kustannusten pienenemisenä. Kustannukset voidaan tasata osakkaiden kesken esimerkiksi kunkin toimijan tulojen kyseisellä kvartaalilla perusteella.

• yksittäisen ravintolan siirtyminen esimerkiksi toisiin tiloihin - tai sukkuloiminen useilla toimialueilla - on varsin vaivatonta, kun rekvisiitta on riisuttavissa ja otettavissa mukaan.
• Esimerkiksi mainittu seinäpanelointi voidaan kiinnittää siten, että seinässä on latta-ruuvikoukut, joiden ruuvinkohtiin tehdään paneelielementtiin reikäsyvennykset. Reikäsyvennysten yläreunoihin upotetaan lattaraudat (tai reikien eteen metalli-reikänauhan pätkät). Paneelien ollessa timmattu seinäpinnoilleen, voidaan niihin asentaa edelleen jalkalistat sekä mahdollisesti nurkkalistat jne, toispuoleisesti kiinnittäen jolloin lopputulos on siisti, mutta nostamalla irrotettava. Nostamista varten voidaan esimerkiksi porata neljä pikkuruista huomaamatonta reikää paneelin yläosiin, joista voidaan haarukoin kohottaa ja irrottaa kukin paneeli paikoiltaan.

Pakkovesitaloudellisuus osa 1

Lähtökohtaisesti nestetankkausta ei kannata vähentää esimerkiksi kuivuudesta johtuvasta pakosta taikka veden varaamiseksi teollisuuden tarpeisiin takia. Riittävän nestemäärän saaminen puhdistaa elimistön soluja aineenvaihduntajätteistä ja vähentää esimerkiksi auringonpistoksen ja palamisen riskiä sekä hiertymien ja rakkojen muodostumista, riittämätön nestetankkaus heikentää elimistön toimintakykyä monipuolisesti.

• Steriiliksi suodatettua (huom. ei kemikaaleja kuitenkaan) juomavettä saa valmistettua varsin yksinkertaisesti esimerkiksi erilaisin life-straw -puhdistusputkiloin
  • yleensä tällaisen puhdistusputkilon alkupäähän saa liitettyä limsapullon ja loppupäähän muoviputken (lappo), jolloin kun limsapullon korkeimpaan kohtaan tekee esimerkiksi kuumalla neulalla tai ripustuskoukun asentamisen yhteydessä ilmausreiän, vesiannoksen voi ripustaa suodattumaan lapon voimalla itsekseen.
• Epäpuhtauskemikaaleja saa suodatettua esimerkiksi sekoittamalla jauhettua hiiltä veteen, joka sitten vähintään karkeasuodatetaan siitä pois: hiili sitoo aktiivihiilisuodattimen tavoin kemikaaleja ja vastaavia epäpuhtauksia. Tässä kappaleessa ei keskitytä juomaveden säästämistekniikoihin, vaan kotitalouksien (ja suurtalouksien) talousveden säästämistekniikoihin, missä varsinainen suuremman voluumin vedensäästöpoteliaali on.

Veden poikkeuksellisen korkea ominaislämpökapasiteetti 4186 J/kg*K merkitsee vesitaloudellisuutta petratessa toisaalta, että todennäköisenä sivuvaikutuksena talouden energiataloudellisuuskin kohenee hiukan.

• keittiön vedensäästö
  • keittiön vesihanassa ei yleensä ole integroitua sulkuventtiiliä, vaan ainoat sulkuventtiilit sijaitsevat lavuaarin alla (minipalloventtiilejä). Mikäli kotitaloudessa on tapana tiskata tiskiharjalla likaiset astiat, tällöin kannattaa veden säästämiseksi kääntää lavuaarihanan kuuman veden tulon em. sulkuventtiili lähes kiinni, esimerkiksi 1 litra/min maksimivirtaamalle. Tällöin ruuanlaitossa (sekä tiskikoneessa) tarvittava raikas kylmä vesi kulkee normaalisti, mutta rutiininomainen tiskaaminen sekä käsienpesut onnistuvat vettä periaatteessa lainkaan tuhlaamatta.
    • tiskisaippua kannattaa annostella esimerkiksi vaahtopumppukannulla tai suihkepullolla vesiliuoksena suoraan tiskeihin. Suihkepulloon kannattaa tehdä hyvin laimea liuos, sillä periaatteessa jos likaisessa tiskivedessä on kuplia, silloin saippuaa on ollut turhan paljon.
      • Tukevamman saippua-vesiliuoksen annostelemiseen taas soveltuu esimerkiksi korona-kotitestin pisara-annostelija.
      • Kenties näppärin tiskiapuri olisi liiketunnistimellinen (patteritoiminen) saippua/käsidesiannostelija, jossa on laimeaa tiskivettä. Puhtaaksi rapsitun astian esitiskaus hoituisi puoliautomaattisesti, lopputiskaus esimerkiksi astian uuden käyttökerran yhteydessä tai esimerkiksi iltaisin.
    • "juoksevan veden tekniikalla" tiskit kannattaa tiskata kahteen kertaan saipualla, tai kunnes esimerkiksi posliiniastiat tuntuvat yhtä nihkeiltä/karheilta kuin konepesun jälkeen.
      • voi myös lorauttaa vesitilkkasen jollekin tiskattavalle lautaselle tai kuppiin, johon dippaamalla tiskiharjaa, saa pienellä vesimäärällä esitiskattua periaatteessa kaikki astiat puhtaiksi irtoliasta. Niin sähköttömällä kesämökillä kuin suurkeittiössä tiskikoneineen käyttökelpoinen menettely.
    • jonkun pesukerran voi korvata pyyhkimällä tiskit vesikostutetulla mikrokuituliinan palasella. Mikrokuituliina irrottaa kätevämmin joitakin pinttymiä sekä rasvatyyppejä.
    • tiskikoneen poistoveden varastointi on aika hankala järjestää. Seuraavassa kenties optimaalisin käsintiskausnenetelmä.
      1. esihuuhtelemalla tiskit (pikku vedentulolla, tiskiharjan kanssa) päällisinpuolin puhtaiksi heti tuoreeltaan, säästetään aika helpolla paljon ja monellatapaa: vettä pikapesuohjelman ansiosta (koska ei ruokapinttymiä, pesuohjelman tavanomainen kesto on noin neljäsosa normaalista), energiaa (lyhyesti sanottuna koska lyhyempi virrankulutus, tarkemmin sanoen pienempi määrä lämmintä viemärivettä sekä lyhyempi lämmönhukka tiskikoneen seinämien läpi), saippuaa (neljäsosa tiskitablettia tai -jauhetta riittää, koska tiskeissä ei ole erityistä likaa, johon saippuaa sitoutuisi), aikaa (ei tarvitse päivystää tiskikonetta), vaivaa (etenkin omia esihuuhdeltuja astioitaan voi toki rohkeasti uudelleenkäyttää ennen konepesuakin). Etenkin kalanrasvat kannattaa esimerkiksi suihkepullosaippualla esihuuhdella huolellisemmin pois, pinttyy pintaan. Vielä eräänä lisähyötynä, että koska lika-astioissa ei ole kuitenkaan pinttymiä, pikapesuohjelman pesulämpötilakin voi olla alhaisempi, jolloin tiskien muovi- ja puuosat pysyvät paremmassa kunnossa.
         • kulhojen esihuuhtaisu onnistuu kätevästi lorauttamalla hanasta lyhyellä kahvannostolla pikku annos vettä, noin ruokalusikallinen, jolla harjan kanssa pyöräytetään irtoruoat lavuaariin (jolloin pinttymän kalvomaiset jämät saadaan myöhemmässä pesuvaiheessa liotettua pois).
         • suurkeittiön kaltaisessa ympäristössä (joissa monenlaisia sisäkkäin meneviä astioita) liotuksen voi "sarjatyönä" toteuttaa sitenkin, että joka astiaan ainoastaan "kupillinen" liotusvettä ja sitten seuraava astia päälle (alapuolisen astian liotusvettä kohoaa hiukan astian yläreunan yli, koko astian sisäpinta jää vesilikoon). Valmiiseen "liotuspinoon" voidaan suihkauttaa suihkepullolla joltain puolelta sivusta fairy-vesiliuosta (likoveden viskositeetin pienentämiseksi).
      2. varsinaisen pesun aluksi jälleen lorautetaan pieniä määriä vettä astiaan loppujenkin irtolikojen huuhtaisemiseksi lavuaariin.
      3. seuraavaksi märällä mikrokuiturättitilkulla pyyhitään kaikki tiskattavat astiat läpi.
         • välihuuhtaisu tämän jälkeen (jotta seuraavassa vaiheessa saippuavaahtoa ei sitoudu jo-irronneisiin likamolekyyleihin).
      4. sitten puenellä tiskisaippuapisaralla pyyhitään mörän tiakigarjan avulla kaikki astiat läpi.
         • mikrokuiturättitilukka pyyhkimisvaiheen myötä astian pinnassa olevat likakalvot ovat jo niin nanoskooppisen ohuita, että saippua liottaa sen täysin irti ilman mitään hankailemistakin (ja deaktivoi mikrobit saippuaemulsion päästessä diffusoitumaan niiden pintakalvojen läpi välittömästi.
      5. lopuksi huuhdellaan saippuat pois astioiden pinnasta hyvin vähäisellä hanan virtaamalla mahdollisesti tiskiharjaa veden levittämisessä apuna käyttäen.
         • ja lopputulos on äärimmäisen puhdas tiski, veden- sekä saippuan tarpeen jäädessä äärimmäisen vähäiseksi.
      6. käytön ja saippuapisaralla huuhtelun jälkeen huuhteluvedestä märän mikrokuiturättitilkun voi lopuksi pastöroida (steriiliksi) pyöräyttämällä sen vesitilkallisessa kupissa mikrokuvun alla esimerkiksi 30 sekuntia mikroaaltouunissa (sen verran että se alkaa sihistä).
         • Rätissä sekä kupissa kiehuva (ja entisestään tulistuva) vesihöyry kuumentaa rätin periaatteessa muutaman asteen ylikin sadan celsiusasteen, mutta rätin kuivuessa tietyt yksittäiset mikrobilajit kestävät horrostilassa 140 celsiusastetta, jolloin ne eivät välttämättä desinfioituisi, mikäli rätti ei ole ehtinyt olla kauaempaa kosteana ennen sen mikroon sujauttamista (ja tällainen horrostilainen mikrobi ehtinyt herätä horrostilastaan alttiiksi desinfioimiselle. Tällaisten bakteerien esiintyvyys ja leviäminen on niin marginaalista ja haitatonta, ettei sellaiset haittaa mitään, mutta periaatteessa sellainen voi esimerkiksi jääkaapissa levitä avonaiseen keitettyyn riisiannokseen ja aiheuttaa vähäisiä immunologisia reaktioita mikäli riisi syödään kuumentamattomana.
  • huom. mikäli käyttövettä on kuitenkin saatavilla, mutta sen sijaan sähkö on hinnoissa, niin mikäli lämpimän käyttöveden lämmönvaihdin (kaukolämmöstä taikka paikallisesta lämminvesivaraajasta) on uudehko (ei päästele terveydelle haitallisia ruosteita lämpimään käyttöveteen), niin periaatteessa kaiken kotitaloudessa kuumennettavan veden (keittiön ruuanvalmistus, vedenkeitin, kahvinkeitto, tiskikone, pyykkikone) kannattaisi ottaa suoraan kuumana hanavetenä, kaukolämmön hinta ei periaatteessa korreloi lainkaan sähkön hintavaihtelujen kanssa, vaan se on lähtökohtaisesti aina varsin edullista. Myöskin vaikka veden toimituksissa olisi vaikeuksia, vesi kallista, silläkään ei ole vaikutusta siihen, kannattaako vesi, jota tarvitaan, ottaa hanasta kuumana versus kylmänä.
    • periaatteessa esimerkiksi vedenkeittimeen jäänyttä jo-jäähtynyttä vettä ei kannata uudelleenlämmittää, vaan kaataa pois ja laskea uudet kuumat vedet, toisaalta jos ohijuoksutus ennenkuin kuumaa vettä alkaa tulla, kestää tolkuttoman kauan, hyöty pienenee. Periaatteessa järkevintä olisi tällöin lämmittää mikrossa täsmälleen tarvittava vesimäärä. Myöskin retkikeitin tai nokipannukahvit (tulisijassa) saattaa olla hyvä valinta.
  • kuumaa keitinvettä ei ole syytä kaataa viemäriin, sillä periaatteessa pastat, perunat, kananmunat jne. voidaan keittää samaa vettä käyttäen. Vedensäästön ohessa veden lämpö tulee huoneenlämpönä hyödynnettyä, esimerkiksi kahden litran vesisatsin jäähtyessä 82 astetta, huoneeseen saadaan samalla 2*82*4186=690 kJ energiaa (0,19 kWh)
    • yleisenä muistisääntönä, ämpärillisestä kiehuvan kuumaa vettä saadaan 1 kWh verran lämpöä huoneeseen.
    • periaatteessa jos pelkän lämmön haluaa talteen, voi keitinveden kaataa tulpattuun lavuaariin jäähtymään, jolloin se kylläkin höyryää huoneilmaan.
    • lämpimän tiskausveden valuman ollessa vähäinen, senkin voi valuttaa tulpattuun lavuaarialtaaseen jäähtymään.
    • lavuaarialtaan tulppaamisen sijaan käytettäessä esimerkiksi kattilaa, voidaan tämä lämpösäilö siirtää esimerkiksi yöksi makuuhuoneeseen.
    • lavuaarissa jäähtyvän veden saa hyödynnettyä esimerkiksi lavuaarin alaisen imuilmanvaihdon (lämmönvaihdin) avulla, taikka lavuaarin alaisen huoneilmaan kierrättävän ilmanvaihdon (ilmankuivainmoduuli sekä aktiivihiilisuodatinmoduuli) avulla.
      • tällaisella ratkaisulla saadaan roskakaapit hajuttomiksi ja jopa voitaisiin pakkokompostoida biojätettä, jolloin saataisiin biojäte muunnettua huoneenlämmöksi ja mullaksi.
  • painekeittimen toimintaperiaate muistuttaa mehu-maijaa, ja tällöin painekeitin mahdollistaa sekä usean ruokalajin kypsentämisen samalla vedellä että keitinveden jäähdyttämisen huoneessa huoneenlämmöksi, ja periaatteessa steriilin veden voi jättää pannuun odottamaan seuraavaa käyttökertaa.
    • koska painekeittimessä ruoka kypsentyy höyrynpaineen vaikutuksesta (tislausprosessi), kypsennysvedeksi käy esimerkiksi purovesi.

Pakkovesitaloudellisuus osa 2

• kodinhoitohuoneessa vedensäästö
  • pyykkikoneen vedensäästö onnistuu esimerkiksi niin, että likapyykkikoneellinen esiliotetaan ensin esimerkiksi yön yli kannellisessa ämpärissä (kansi estää haihtumisen ja lian uudelleenpinttymisen) sopivassa määrässä laimeahkoa saippuavettä (pyykit tarvitsee periaatteessa vain dipata veteen ja sitten ne voidaan vaikka jättää muovipussiin likoamaan, mikäli valmistellaan useita rinnakkaisia pyykkikoneellisia, esimerkiksi valko- ja kirjopyykki, ja tämä liotusvesi voidaan uudelleenkäyttääkin). Tällöin konepesuun riittää lyhyempi pesuohjelma ja vähäisempi vesimäärä. Toisaalta pyykit peseytyvät hellävaraisemmin eli nukkaantuvat vähemmän.
    • on olemassa ultraäänellä toimivia USB-pyykkikoneita, jotka pesevät koneellisen pyykkiä puolessa tunnissa. Sellaisilla tietysti säästää energiankulutuksessa kuten pyykinpesun vedenkulutuksessakin.
    • nyrkkipyykkiä saa pestyä esimerkiksi minigrip-pussissa.
    • ultraäänipesuri saattaisi olla harkitsemisen arvoinen investointi niin pyykkien kuin tiskien kuin vaikkapa korujenkin pesuun kuten myös tavallisen ruosteen poistoon monenlaisista tarvikkeista.
    • perinteisemmissä pyykkikoneissa ohjelman kesto (moottorin pyöriminen) ei kuluta juurikaan sähköä, vaan valtaosa pyykkikoneen sähkönkulutuksesta kuluu pesuveden lämmittämiseen. Ks. Pakko-pyykkäys.
  • kodinhoitohuoneen ja muun huoneiston välinen ovi (ovenkarmeineen on syytä äänieristää, jotta kodinhoitohuoneessa voidaan paremmin hyödyntää esimerkiksi yöajan (00-05) edullisempaa sähköä meluavissa laitteissa.
• Suihkussa vedensäästö
  • Aluksi suihkukapula kannattaa vaihtaa sellaiseen, jossa pystyy valita 'mist' -vesisuihkun. Tätä aerosolisuihkua voi entisestään keventää esimerkiksi ruuvaamalla tai liimaamalla osan silikontutteja, mist-aerosolisuuttimia, umpeen.
    • suihkukapulan voi korvata esimerkiksi puutarhakäyttöön tarkoitetulla sopivan värisellä suihkupistoolilla (jolloin vesisuihkun suunta on vinoon, kuten suihkukapulassa, ja sitä on helppo käsitellä). Suihkupistoolissa on syytä olla sen urosliittimen tyvessä pienet mutteri-istukat jakoavaimelle, mikä tarkoittaa, että pikaliitinosa ei ole kiinteä, vaan sen pystyy vaihtamaan (kromiseksi tai messinkiseksi 1"-uros ⇔ 1/2"-uros -sovitteeksi), jolloin suihkupistoolin saa liitettyä suihkuletkuun muitta mutkitta.
  • suihkuhanan sulkuventtiilit sijaitsevat tavallisesti kromisten kartioiden takana seinää vasten, joita pystyy säätämään ruuvimeisselillä reiän kautta. Nämä hanat aluksi suljetaan, sitten kääntämällä vedentulo ääriasentoon kuumalle ja sitten kylmälle, säädetään molempiin suunnilleen sama virtaustaso. Soveltuva maksimivirtaama on esimerkiksi 2 ltr/min. Tällaisella virtaamalla suihkussakaan ei kulu juuri lainkaan vettä. Mikäli suihkussakäynnin yhteydessä ilma muuttuu koleaksi, kannattaa pyrkiä eristämään suihkutustilan ilma, jotta sen ilmankosteus nousee nopeasti sataan prosenttiin, jolloin suihkutilan ilma säilyttää lämpönsä.
    • jos tarvtaan esimerkiksi löylykiulun täyttöön isoja virtaamia, niin voi kyllä jättää koskemattakin sulkuventtiileihin, tietty osa suihkusuuttimen säätöalueesta antaa vain silloin liian kovaa painetta suihkukäyttöön. Suihkupistoolissa saattaa olla oma virtaamansäätöruuvinsa.
      • tukalassa vesipulassa voisi esimerkiksi integroida parin litran ämpärin syvän lattiakaivon kanteen siten, että ämpärissä olisi ylivuotoputki kaivon pohjalle, mutta muuten yläreuna olisi kaivon sisäkylkiä vasten. Kaivonkansi joko nostettaisiin koukulla tai se olisi raotettavissa lattiasta pari senttiä löysän kiinnityksen ansiosta. Kaivon ritilässä olisi nostettavissa silikoniputken pätkä, jonka putkenpää sormella tukkien kun sen nostaa vedestä pystyisi kätevästi lapolla liruttaa kaivonkansiämpärin tyhjäksi. Tällaisen lirun voisi esimerkiksi jättää valumaan huuhteluvesisäiliöön tai vaikka kukille. Koska valuvassa lappoputkessa voi korkeuseron ansiosta muodostua hyväkin alipaine, kaivoämpärin pohjalla olevaan putken alkupäähän voi tehtailla jonkinlaisen pillimäisen filtterinkin, esimerkiksi mikrokuituliinasta ommellen. Jos tällaisia systeemejä olisi kaksi, niitä voisi vaihdella kätevästi, esimerkiksi jos vesisatseja hyödyntää esipesuvetenä toisaalla, vaikkapa pyykin esiliotukseen. Tällaista harmaavesiannosta pystyy käyttää myös lumen tai jään sulattamiseksi käyttövedeksi, esimerkiksi jättämällä tämä lumiämpäriin jäähtymään nollaan celsiusasteeseen.
      • vaihtoehtoisesti voidaan asettaa tavallinen roskapussi kaivonkannen alle, pingottaen se kaivon reunoja vasten kaivonkannen korotusrenkaalla.
      • kolmantena vaihtoehtona, voidaan tulpata lattiakaivon ilmalukko esimerkiksi tuorekelmulla, ja mukilla äyskäröidä pesuvedet kaivosta ämpäriin jäähtymään suihkun jälkeen.
      • neljäntenä vaihtoehtona voidaan sijoittaa iso saavi tai, jota voidaan halutessaan esimerkiksi leikata matalemmaksi, jossa suhkussaolija seisoskelee suihkutellessaan. Tällöin saavin/ammeen pohjapintaan (kaakeleita vasten) on laitettava liukueste tai huonekalutassuja tapaturmien välttämiseksi. Suihkuvesi voidaan pinota ämpäreihin ja veden jäähdyttyä hyödyntää se WC- pöntön huuhteluvetenä.
  • Periaatteessa säästöä suihkuvedessä syntyy myös vaihtamalla suihkukapula pidee-suihkukapulaan, jolloin vaikka veden virtaus (virtaama) on voimakas, niin suihkuvirtausta voi tauotella helposti. Kenties lapsia pesettäessä tämä on soveltuvin.
  • huom. jotta suihkutilaa ei tarvitsisi käytön jälkeen tuulettaa tai lattialämmitystä kuumottaa, kannattaa seinät sekä lattia lastata (seinät voi lastata mihin suuntaan helpoin, myös alhalta ylöspäin) sekä esimerkiksi mikrokuiturätillä pyyhkiä kuivaksi.
• WC:n vedensäästö
  • WC:ssä voidaan esimerkiksi pelkkää hanan kylmän vesilinjan sulkuventtiliä supistaa sen verran, että pideesuihkusta saadaan tarvittaessa tarpeeksi lyhyellä ohijuoksutuksella ja kyllin kovalla paineella lämmintä pesuvettä, mutta kuitenkin ääriasennossaan voidaan pesaista kädet vähäisellä virtaamalla.
  • WC-pönttö vie vettä sen minkä vie, sillä pöntön huuhtelumekanismi perustuu sifonireaktioon ("lappo"), jonka käynnistämiseen tarvitaan tietty määrä vettä, enemmän kuin "pikkuhuuhtelu" antaa.
    • Vanha keino vähentää veden määrää on laittaa huuhtelusäiliöön esimerkiksi tiiliskivi pienentämään sen vesitilavuutta.
    • WC pöntön huuhtelusäiliön sisäistä koneistoa voidaan kuitenkin yleensä hienosäätää niin, että säiliön tyhjenemisastetta voidaan vähentää (esimerkiksi siirtämällä tyhjenemisventtiilin vetosauvan yhteydessä olevaa kelluketta ylemmäs (eri kelluke kuin täyttöveden venttiilin katkaisukelluke) siten, että huuhtelupainike/-nuppi toteuttaa pelkän "pikkuhuuhtelun. Isompi huuhtelu saadaan pitämällä painiketta/nuppia vetoasennossa manuaalisesti. Myöskin kun istunnon jälkeen on tarpeen pidee-suihkulla puhdistaa pöntön reunoja lämpimällä vedellä, niin vedettävä tavara saattaa sen verran hajota/upota samalla, että vähempi huuhtelu on tarpeeksi, ja tällöin vettä kuluu yhteensä loppujen lopuksi vähemmän ilman että tuotteet kasaantuisivat viemäriputkiston varrelle.
    • periaatteessa pöntön tavarat voidaan huuhdella alas myös ämpärivedellä, kuten sadevedellä, suihkussakäyntivedellä tai pyykinpesun jätevedellä, mutta käytännössä sellainen on aika vaivalloista toteuttaa käytännöllisesti. Käytännöllisyys eli lisävaivan minimoiminen on tähdellinen asia, ettei taloudellisesta elämästä muodostu ihmisen olemassaolon päätarkoitusta ja arkielämän päätavoitetta.
      • ks. myös pakko-pisuaarihuuhtelu
• vedentulon rajoittamiseksi hallitusti kannattaisi periaatteessa vaihdattaa vesipisteiden sulkuventtiileiksi pyöritettävät luistiventtiilit, jotka eivät palloventtiilien tavoin kohise. Ne ovat myöskin palloventtiilejä käyttövarmempia (pienempi vuotoriski; sietävät säännöllistä käyttöä paremmin kuin minipalloventtiilit, joiden tiiveys perustuu helposti naarmuuntuvaan teflonkalvoon).
• joissain tilanteissa voi välttyä käsienpesurituaalilta käsittelemällä WC-pöntön kantta ja huuhtelukytkintä paperilla tahi hihan läpi.
  • mikäli käsienpesurituaalin aikana vesi ei ehtisi ohijuoksuttua eli lämmetä hanaan asti (LVK ei päällä tai liitoshaara liian etäällä), jolloin lämmintä vettä vain saapuisi liitoshaaran jälkeiseen putkistoon jäähtymään, ja asunto-osakeyhtiössä tämä lukeutuisi lämpimän käyttöveden käytöksi, niin itse asiassa kädet kannattaa tällöin opetella pesemään kylmällä vedellä, eli käytännöllisesti katsoen: kädet kannattaa pestä kylmällä vedellä rutiinistikin.

Pakkovesitaloudellisuus osa 3

• suurtalouksissa vettä valuu hukkaan esimerkiksi erilaisissa pesuissa mm. syistä että kun kuitenkin vedenkulutus yhtä asukasta tai asiakasta kohtaan on (mm. isoista pesueristä johtuen) pienempi kuin yksityistalouksissa oletetaan olevan, niin vedenkulutustottumusten kanssa ei siksi erityisemmin pidetä tarpeellisena pihtailla (mm. työn joutuisuuden ja tuottavuuden kustannuksella), toisekseen koska myöskin pesuainetta on tarjolla tukkukokoisissa pakkauksissa, niin sitä saattaa tottumuksesta tai pumppuannostelijan koosta johtuen annostella runsaammin, jolloin tarvitaan myöskin enemmän huuhteluvettä, kolmanneksi koska.
  • yleisenä nyrkkisääntönä, pelkän pesuaineen tarve vähenee huomattavasti, kun pesukertoja on useampi. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että esilion ja/tai esihuuhtelun jälkeen pesuainemolekyyli pääsee paremmin käsiksi likamolekyyleihin, ja tällöin mekaaninen puhdistuskin on tuloksellisempaa.
  • yleispätevänä "kihvelikikkana" (esimerkiksi suurkeittiöissä) voidaan esimerkiksi lasiseen kannuun laittaa melko vahvaa pesuainevesiliuosta ja yksi tai useampi tiskiharja odottamaan. Pesuaineliuoksen merkitys on mm. Pitää käytetyt harjat sekä likovesi hygieenisenä. Tällöin likaisten astioiden esipuhdistus (esimerkiksi suoraan biojäteastiaan) käy käden käänteessä (ruoanrippeet ei ehdi kuivaa ja pinttyä astiaan). Esipuhdistetut astiat voi antaa kuivaa, koska pesuainemolekyylit ovat ehtineet levitä astian pintaan. Periaatteessa pikapesuohjelma riittää, ja tällöin saippuan määräksi riittää murto-osa tavanomaisesta, koska sitä ei sitoudu (kulu) ruoanrippeisiin, vaan se pysyy toimintakykyisenä pesuvesiannoksessa.

• bonus-/etä-vedensäästökohteena keinoälyn käytön vähentäminen, sillä serverit, joita sellainen kuormittaa, haukkaavat todella huiman sähkönkulutuksensa rinnalla aika paljon vettä rautojensa jäähdyttämiseksi. Kuriositeettina mainittakoon, että tämänkin asian päivittäminen tähän artikkeliin on vienyt poikkeuksellisesti aikaa syystä että palvelin päivittää kokoajan muokkaussivua ja tyhjentelee koneen välimuistia.
  • Open AI -konsepti
  • Google AI -konsepti
  • lisäksi mainittakoon robottimalliset keinoälyt, joiden spekuloitiin jo 2017 kykenevän korvaamaan asianajajia - sen lisäksi, että robotit ovat halunneet palkata itselleen ihmis-juristeja asianajajikseen, sekä lisäksi, että robotteja "istuu" jo joidenkin yritysten henkilöpaikoilla (hallituksessa).
• keinoälysovellukset ovat ihmiselle loppujen lopuksi erittäin vaarallisia, sillä varsinkin länsimainen nykyihminen kun elää mm. biologisten ominaisuuksiensa sekä yleisen impulsioidensa, riippuvuuksiensa ja aivokemikaaliensa myrskyn keskellä yksityishenkilöinä sekä osana erilaisia yhteisöjä, niin on tästä syystä pikkulapsesta lähtien joka hetki alttiina, niin mainostuksen ja mediakulttuurin tuottamille mielikuville ja filosofioille, kuin myös keinoälyn tuottamille voimakkaille sekä alitajuisille vaikutteille, ja ihminen ajautuu näin ollen helposti keinoälyn orjuutettavaksi, jääden yhteisöinäkin auttamattomasti keinoälyn jalkoihin.

Keinoälyn nykyiselläänkin valtavan ja mm. langattomien 6G ja 7G- teknologioiden myötä keinoälyn hyödyntämisen ja kainoälylaitosten lukumäärän kasvaessa sähköntarpeen kattamiseksi tarvitaan merkittävästi kasvattaa yhteiskuntien sähköntuotanto- sekä sähkönsiirtokapasiteetteja. Todennäköisesti tämä taustatekijä selittää mm. että minkä tähden tuota silminnähden kuolleena syntynyttä sähköautoilua on pakolla ajettu yhteiskunnissa, vaikka mm. maakaasuautoilubuumista (Saksassa parikymmentä vuotta takaperin) viisastuneena on tiedostettu tällaisen vaativan rajuja latausinfrainvestointeja sekä sähköautotuotannon ja akkutuotannon käynnistämisen ja pyörittämisen kuormittavan ilmastoa sekä luontoa, sekä katkaisevan polttomoottoriautojen elinkaaret kesken (hyväkuntoisten ajoneuvojen romutuspalkkiot).

Keinoälyn tarvitsema sähköntuotannon lisääntyminen vaatii energianlähteinä aurinkokennojen lisäksi myöskin primäärisiä polttoaineita, joita tarvitaan nykyisin mm. lämpövoimalaitoksissa ja rakennusten erillislämmityksessä. Tämä taas todennäköisesti selittää, miksi rakennuksien energiaremontteja ollaan pakolla ajamassa yhteiskuntiin, vaikka tiedostetaan, että tällainen merkitsee mm. että isojen määrien rakennuksia elinkaaret katkeavat kesken kaiken (rakennuksen jälleenmyyntiarvojen odotettavissaolevat hintatasot eivät kattaisi vaadittavan energiaremontin kustannuksia, jolloin jatsotaan järkevämmäksi purkaa pois koko rakennus). Eli jotta olemassaolevien lämpövoimalaitosten primäärienergiavirtaa - sekä sähköön perustuvien lämmitysmuotojen kuten ilmalämpöpumppujen sähkövirtaa - saataisiin ohjautumaan sähkövoimalaitoksille, jolloin tuotettua sähköä saadaan toimitettua ek. keinoälylaitoksille. Primäärienergian hankinta kuten esimerkiksi puuhakkeen toimitusvoluumit eivät supistu, vaan tarjonta uudelleensuuntautuu.

Rakennusten lämpötaloudellisuus (≈energialuokat) kun ilman pakkoremontointejakin jatkuvasti paranee mm. oma-alotteisin energiaremontein eikä erillislämmitysmuotojen tai lämpövoimalaitosten kapasiteetti supistu, on juuriproblematiikka kasvavan teollisuuden, ek. uuden sukupolven IT:n sähköntarpeen lähteminen laukalle.

Pakko-asuntomessutiskikone

Tilanteessa, kuten työmaan taukotuvassa, jossa on säännöllinen ja runsas päivittäinen tiskivirta (esim. että kaikki työntekijät huuhtaisevat omat kahvikuppinsa erikseen hanan alla), mutta ole tiskeille kaappitilaa, niin voidaan esimerkiksi pöydän alle sijoittaa tiskikone, jossa tiskejä samalla säilytetään: puhtaat astiat käännetään ympäri (valumaan ja kuivamaan vedestä) ja likaiset astiat asetetaan takaisin koneeseen pesuasentoihinsa.

Vaikka aivan kaikki astiat eivät olisi käytettyjä, tiskikone voidaan silti pyöräyttää päälle (esim. pikaohjelma, käsisaippuaa pesuaineena) ja silti sekä energiaa että vettä säästyy.

Pakko-teetupapannu

infioiminen, instrumenttien desinfiointi "lennossa"), valmiin kiehuvan veden saamista varten on syytä asentaa keittiöön/työtilaan pieni lämminvesivaraaja sekoitinhaarattomalla yksinkertaisella valutushanalla.

Pakko-asuntomessukaffit

Mikäli esimerkiksi taukotuvassa jokainen juo tai "voi juoda" kahvia maidolla, käsien jumppaamisen välttämiseksi kaadetaan pannun pohjalle kahvimaidot valmiiksi. Tai kahvin keityttyä virrankatkaisemisen yhteydessä lorautetaan maito kahvin sekaan pannuun. Maito samalla viilentää kahvia jonkin verran, hidastaen pannullisen haalistumista huonelämpötilaan jonkin verran.

• maitoa ei välttämättä kannata lisätä termospannuun (maidon proteiini saattaa alkaa pinttyä), mutta lasiseen keittopannuun sitä voi rohkeasti lisätä.

Pakko-asuntomessuhinajat

Mikäli osa kävijöistä juo kahvien sijaan "hunajaa teellä", niin voidaan (hillopurkin muotoisen tavanomaisen hunajapurkin, jossa siis juoksevaa hunajaa) ensiksi lämmittää muovikansi kuumalla hanavedellä joustavaksi, sitten esimerkiksi rei'ittäjällä tai vasaralla napauttaa esimerkiksi ruuvin tai naulan kanta tämän kannen reunaosan lävitse johonkin klossipuuhun, muodostaen halkaisijaltaan muutaman millin reikä.

Hunajapurkin kannen ollessa kiinni, hunajaa saa valutettua purkista siististi teen sekaan kannesta peukalolla painaen.

Pakko voiveitsipurkki

Mikäli kävijöille tai esimerkiksi taukotuvassa käytetään yhteistä voi-/tuorejuustorasiaa, niin voiveitselle ei kannata leikata lovea purkin kanteen, koska veistä ei osata kohdistaa oikeaan kohtaan purkin sisällä (jolloin levite sössöytyy nopeasti), vaan tämä "päärme" kannattaa leikata rasian puoleiseen reunaan, jolloin kaikki messuvieraat osaavat käytön jälkeen sijoittaa voiveitsen juuri oikeaan kohtaan purkkia.

Pakko-pisuaarihuuhtelu

WC-pöntön, jossa on vain yksi tyhjennysintensiteetti, ei välttämättä ole luonnostaan säätömahdollisuutta. Huuhteluvipu säiliön kannessa saattaa olla vetonuppi tai painike, jonka alapuolella on jonkinlainen metallinen tai maitomuovinen patenttimekanismi. Hieman mielikuvitusta käyttäen tämä huuhtelunuppi tai -painike on periaatteessa varsin helppo kiinnittää tähän venttiili-uimuri-huuhtelukoneiston yläpuolelle suoraan kiinni (esimerkiksi sähköputken tai paksuhkon silikoniputken pätkä jatkopalaksi ja/tai osien välisenä sovitteena). Tämän jälkeen nupista nostaen ja laskien huuhtelukonistoa pystyy suoraan avaamaan ja sulkemaan halutun ajan. Ja ylösvedetty nuppi palautuu automaattisesti ala-asentoonsa tavallisen 'pitkän huuhtelun' jälkeen, ja nuppia voi kannatella yläasennossakin säiliön tyhjentämiseksi kokonaan vedestä.

Tällainen ratkaisu on siinä mielessä helppo asentaa paikoilleen, että koska ylösvedettäväksi tarkoitettu nuppiosa on ala-asennossaan hieman koholla kannen pinnasta, niin kansi on väljä, jolloin sen voi kääntää poikittain kannen alapuolisen jatkopalaratkaisun kiinnittämiseksi ulkonäön ja käytännöllisyyden kannalta hyvälle korkeudelle. Eli nyt pöntön saa huuhdeltua juuri haluamansa suuruisella huuhtelulla, jolloin vettä säästyy.

Samalla, huuhteluvesisäiliön kannen ollessa auki, voidaan vesisäiliön vedenpinnan korkeudelle ripustaa (normaalisti WC-altaan reunaan asennettava) WC-raikastin, tai palasaippua. Huuhteluvesialtaan sisällä siihen ei kohdistu saipuaa kuluttavaa virtaavaa vettä, mutta kylläkin, sen liotessa (stabiilissa) vedessä vettymispehmenemisen nopeuttaa kulumista mahdollisesti jonkin verran, todennäköisesti vaihdellen tuotteesta riippuen.

Pakko-pisuaarihuuhtelun editointimahdollisuus on hyvä huomioida myöskin uutta pönttöä hankkiessa, eli esimerkiksi ylhältä umpinainen huuhteluvesisäiliö on hankala paitsi huoltaa niin editoida pisuaarihuuhtelulle. Myöskin jos on kaksi huuhteluintensiteettiä leveän vivun/painikkeen takana, editoinnista voi olla hankala saada siistin näköistä. "uutta pönttöä hankkiessasi huomioi sen editointimahdollisuudet": periaatteessa kaikissa nykyaikaisissa tuotteissa on tehty elinkaarisuunnittelua (obsolescence), mutta jos hyödykkeessä on ruuveja, se viittaa siihen, että sitä on mahdollista korjata sekä myydä käytettynä eteenpäin vastaavasti kuin esimerkiksi Suomesta on toimitettu vanhojen käytöstäpoistettujen sähkökeskusten osia Ukrainaan. Lisäksi WC-pönttöjä kiinnitetään liimalla kaakelilattiaan sen varmistamiseksi, ettei vahongossa osuta piikkausporalla lattialämmitykseen. Tällaista pönttöä ei kuitenkaan tarvitse irrottaa vasaralla lattiasta,vaan se nousee vaikkapa mattoveitsellä.

Pakko-kopotinkorjaus

Vuorokautisen teenkulutuksen ollessa epäsäännöllinen mutta merkittävä, myöskin mikäli kahvit valmistetaan esimerkiksi aeropress-periaatteella ja myöskin mikäli työskentely painottuu veden kiehuttamiseen (mm. nuudelit, vihannesten ja juuresten keittäminen, munien kypsentäminen, des

Kopolaatat johtuvat yleensä muurauslaastin levittämisessä tapahtuneista poikkeuksista. Esimerkiksi on ollut liian karkea tai kuiva massa, liian imukykyinen ja esikostuttamaton tai primeroimaton taustapinta taikka tarpeettoman harva laastikampa, tai liian kevyt yhteenpainaminen, jolloin on muodostunut rajapinta kaakelinpuolen sekä alustanpuolen laastien väliin, jossa sideominaisuudet ovat heikentyneet, jolloin siihen muodostuu rasituskeskittymä (lujuusteknisesti tällöin kaikki jännitystilojen aiheuttamat materiaalin mikroskooppiset harmoniset muodonmuutokset kumuloituvat tällaiseen joustavaan rajapintaan). Lattialämmityksen muutellessa kaakelilattiapinnan lämpötilaa tai sen lämmittäessä "kaakelilattialevyä" epätasaisen laikukkaasti ("kupristumisjännitykset") tai muusta laatan ja taustan välisestä rasituksesta johtuen tämä laastivetojen rajapinta mikrotasolla kuormittuu ja jauhaantuu irti toisistaan.

Yksittäisten seinälaattojen halkeamia ja/tai kopokaakeleita havaitessa mieleen saattaa piirtyä tuliterä uusi kylppärikaakelointi ja juolahtaa ottaa taloyhtiön yhtiökokouksessa esille linjasaneerauksen akuutti tarve koko taloyhtiössä. Seuraavassa pykälää edullisempi kaakelin uusimisoperaatio, yksittäisten kaakelien uusiminen, mikä onnistuu myös esimerkiksi klinkkerin alaisen sähköisen lattialämmityksen kanssa.

1. aluksi varataan kooltaan soveltuva uusi, korvaava laatta, kaakeli, klinkkeri.
2. sitten puhdistetaan (ja mahdollisesti karhennetaan) vaihdettavan kaakelin pinta, johon teipataan ohut kaksipuolinen teippi tiukasti, esimerkiksi ruokalusikan kuperalla puolella kiinnitys tiukaksi pyöritellen.
3. seuraavaksi teipataan vastaava kaksipuolinen teippi tiukasti kiinni myös esimerkiksi puhdistettuun muurauslastan pohjaan.
   • periaatteessa paras olisi lyhyehkö lankunpätkä tai sahausjätepala, jonka pään sahaus on esimerkiksi pikaliimalla kyllästetty sileäksi niin, että teippi tarttuu siihen hyvin.
4. painetaan näiden kaksipuolisten teippien avoimet pinnat vastakkain.
5. esimerkiksi vasaralla laatan päältä koputellen ja/tai pienellä ruuvimensselillä ympäröivää saumauslaastia murentaen, kunnes laatta irtoaa.
   • kopolaatta on korkeintaan kehältä kiinni muurauslaastissa, varotaan ympäröivien toimivien laattojen vasarointia
   • etenkin mikäli tausta (esim. kuitulevy) joustaa, koputellaan varovaisesti.
   • nitkutellaan laattaa, kunnes se lähtee irti.
   • kaksois-kaksipuoliteippiankkuroinnilla pyritään tiiviiseen kiinnitykseen laatan pintaan, jolloin pienetkin koputukset esimerkiksi em. lankunpätkän päähän välittyvät laatan läpi muurauslaasti-kopo-rajapintaan pehmentäen sitä.
6. puhdistetaan laatankohta mm. imurilla ja sitten kiinnitetään uusi laatta paikoilleen mielellään keraamisella (kapillaariselka) kiinnitysmassalla, jolloin sen saa painettua oikeaan korkoon ja pinnansuuntaisesti (valaistuksen heijastuminen oikein lasitetun kaakelilaatan pinnasta).
   • kiinnitysmassa voi olla esimerkiksi sävyttämätöntä (valkoista) saumauslaastia. Laastisauman kuivettua värisävy tähän uuteen laastisaumaan voidaan maalata itse sävytetyllä akryylimaaliseoksella. Oikean sävyn hienosävyttämiseksi kannattaa esimerkiksi pinnoittaa saumauslaastilla rimanpätkä, johon voi kätevästi tehdä koesävytyksiä.

Pakko-mikroilmanvaihtopönttö osana mikroilmanvaihtojärjestelmää

WC-pönttö, jossa on uksi huuhteluvoimakkuus sekä yläkansi, on uimuri-huuhtelukoneistoon integroitu täyttöveden ylivuotoputki, joka on yleensä pyöreä. Samassa yhteydessä on huuhtelumekanismin ripustimet (irrotetaan väkiaikaisesti).

Tämän ylivuotoputken yläpään ollessa merkittävästi ylempänä kuin huuhteluveden pinnantaso, voidaan ylivuotoputken yläpäätä lyhentää ja asentaa ketkaistun osan tilalle muoviputken mutkapala tai T-haara (esimerkiksi sähköputkea).

Mutkan ulkokurvinpuoleiseen pintaan tehdään aukko huuhteluveden ylivuodolle sekä huuhtelukoneiston ripustukselle. Kun tämä mutkapala on paikoillaan, saadaan merkittyä aukotuksen läpäisykohta huuhteluvesisäiliön takapuoliseen yläreunaan. aukotus voidaan myös tehdä pöntönkanteen loveamalla. Tällainen (paksuhko) imuputki voidaan viedä seinänmyötäisesti sisäkaton läpi ilmanvaihdon imukanavan sivukyljestä sisään, tällöin tärkeää tiivistää huolellisesti höyrysulun läpäisykohta (esimerkiksi höyrynsulkuteipillä, johon leikattu putkelle ahdistussovitteinen pyöreä aukko, teipin ja putken välisen sauman sinetöiminen esimerkiksi pikaliimalla tai pelkällä höyrynsulkuteippinauhalla).

Pönttö on lasitettua savea, jolloin se halkeaa helposti ja läpimenoreikä täytyy porata varovasti (esimerkiksi vesihionta-timanttikruunukärjellä).

Mikäli käytetään erillistä ilmapumppua, imuputkeksi riittää ohuempi silikoniputki, jonka imupää pujotetaan huuhteluvesisäiliön ylivuotoputken sisälle. Mikroilmanvaihdon imuaukon huuhteluvesisäiliön sisällä sijoittaminen ylivuotoaukkoon saa aikaan, etteivät pöntön epäpuhtaudet sen jälkeen (tummat likanokareet huuhteluvesisäiliön sisäpinnoilla) enää kulkeudu huuhteluvesisäiliön puolelle. Eivätkä pierunhajut rassaa istunnon aikana eikä WC-käynnin jälkeenkään.

Mikäli pöntön huuhteluvesisäiliö on umpimallia, mikroilmanvaihdon imupää voidaan asentaa esimerkiksi poraamalla ahdistussovitteinen aukko säiliön alapuoliseen huuhteluvesikanavaan. Tällöin läpimenoon on syytä käyttää elastista putkea, kuten paksu silikoniputki tai jäykkäseinämäinen puutarhaletku. Läpimenon kyljet sekä sovitesauma voidaan sinetöidä vaikkapa lakalla tai pikaliimalla. Pikaliiman vulkanisoituminen esimerkiksi muovin tai silikonin kanssa varmistaa vesitiiveyden. Imupäätä ei tarvitse viedä läpimenokohtaa pitemmälle huuhtelukanavaan, sillä imun muodostama pallomaisesti laajeneva alipainekupla aiheuttaa joka tapauksessa vuotoilman virtausta umpisäiliöstä päin, estäen huuhteluveden likaantumisen varsin hyvin. Huuhtelun toimivuuteen tällainen putki vaikuttaa häviävän vähän, sillä korkeuserosta johtuen ylipaineista huuhteluvettä työntyy putkeen vain muutama senttilitra, ja putken ollessa paksu sekä ylöspäin kääntyvä, vesipilari valuu takaisin pönttöön nopeasti.

Mikroilmanvaihto soveltuu jälkiasennuksena niin kaksisuuntaisen ilmanvaihtojärjestelmän kuin poistoilmanvaihtojärjestelmän kuin painovoimaisen ilmanvaihdon kuin välituntituuletettaviin huonetiloihin. Olemassaolevaan ilmanvaihtoputkistoon integroiden taikka omana erillisenä järjestelmänään. mikroilmanvaihtoputket (esimerkiksi sähköputkea tai 32mm hulevesiviemäriputkea) kannattaa vetää välikatolle joko pinta-asennuksena tai sitten väliseinien sisäkautta: tällöin valmistetaan L-muotoinen palanen, jonka taivutuksen jälkeinen vaakapätkä katkotaan sopivan tyngäksi. Lisäksi välikaton ollessa matala, tarvitaan jatkospaloja, jotka pujottaisen yhteydessä liitetään yhteen esimerkiksi pikaliimavahvistein, jottei putki putoaisi kesken kaiken väliseinävillojen väliin. Esimerkiksi sisäkatto on paneloitu yhtenäisenä ennen väliseinien paikoittamista, voidaan välikatolta päin porattavan mikroilmanvaihtoputken läpimenon väliseinän sisälle kohdistaa poraamalla pitkähköllä ja ohuehkolla poranterällä taikka päästään karheenetulla metallipuikolla kohdistusreikä pystysuoraan ylöspäin huoneenpuolelta sisäkattoa (porauskohtaan painellaan teippi tiiviisti kiinni, jotta kyseisen pikkureiän täyttö ja pintaliipaus mattoveitsellä kävisi kätevästi ja lopputulos jäisi siistiksi). Tämä puikko esimerkiksi jätetään hollille reikäänsä, hyödyntäen sitä sen läpimenoreiän kohdistamisessa välikatolla. Muistetaan tiivistää se kuten muutenkn höyrysulun läpäisyt. Poranreikä sisäkatossa voidaan täyttää vaikkapa liimakäsitellyin tulitikuin, jotka liiman kovetuttua leikataan mattoveitsellä tasaiseksi sekä sitten värjätään esimerkiksi vesivärillä, akryylimaalilla tai kynsilakalla. Lopuksi teipinpala irti. Mikroilmanvaihtoputkisto kannattaa vetää eristeen sisässä, jottei sitä tarvitsisi erikseen eristesukittaa. Koska siinä virtaa jatkuvasti lämmintä poistoilmaa, se ei ole erityisen herkkä jäätymään, kunhan ulkopinta ei ole täysin eristämätön.

Putkiliitospalat kannattaa lopuksi sinetöidä (vesitiiviiksi kondenssiveden varalta sekä spekulatiivisen saippuavesihuuhtelupesun hamassa tulevaisuudessa mahdollistamiseksi, esimerkiksi butyylillä saumapinnat sipaisten ja/tai pikaliimalla sinetöiden). Putkiston toteuttaminen ultraedullisella vesiputken suojaputkella (kurkkuputki) ei välttämättä olisi järkevää, sillä eittämättä joku ratsukauppias voi jossain vaiheessa tuotteen lähtökohtaisesti ikuista elinkaarta tulla päivittelemään, että kurkkuputki kerää vaarallisesti epäpuhtauksia itseensä ja sitäpaitsi rotat ovat jo ehkä syöneet sen monista kohdista puhki. Toinen huomioitava seikka on, että putkea ei kannata puhdistaa millään erinomaisen tehokkaasti putkiston pinnan desinfioivalla kuparirassilla tai mitä hellävaraisimnalla ihmesienellä mikrohiplaten, sillä molemmissa tapauksissa se naarmuuntuu, jolloin putkiston sisäpinnat alkavat pinttyä ja sen lisäksi mm. putkiston virtausvastus lisääntyy. Jos haluaa otta takakenoa postilaatikoilla, putkien sisäpinnat voi ennen asennusta käsitellä auton nanopinnoiteaineella esihuuhdellen ja sitten haalealla vedellä loppuhuuhdellen.

Loppujen lopuksi samanpaksuisin sähköputkin ja jakotukilla toteutettu mikroilmanvaihtojärjestelmä on periaatteessa isommasta virtausvastuksesta huolimatta erittäin energiatehokas ja tarvikekustannuksiltaan ei niin kallis ettäkö kannattaisi alkaa suunnittelemaan paksumpien kokoojaputkistojen ja läpimenoporanteräarsenaalein aseistetuin ninja-asennusmiehin toteutettavia systeemejä, vaan kyseessä on energatehokkuudeltaan samalla tasolla kuin markkinoiden edistynein LTO-varustettu IV-järjestelmä oleva systeemi.

Pakko-jääkaappisyyläri

Valitaan pakasterasioita taikka teepannu, jotka prässätään esimerkiksi tömpällä tai vasaralla täyteen lunta ja suljetaan kansi. Sijoitetaan jääkaapin ylähyllylle sulamaan, samalla kompensoiden jääkaapin kylmäkoneen käyntiä, ja tämä vesi on oletusarvoisesti käyttövedeksi siveltuvaa, periaatteessa keittiövedeksikin, jopa juomavedeksi.

Pakko-ruokienjako

'Parasta ennen' tarkoittaa periaatteessa, että toimittaja (kylmäketjusta huolehtiva) takaa tuotteen laadun, 'viimeinen käyttöpäivä' tarkoittaa, että valmistaja takaa. Pakastaminen "nollaa" nämä aikaikkunat, ja tästä syystä tuote olisi laitettava pakkaseen näihin määräaikoihin mennessä, ja samasta syystä sitä ei saisi sulattaa ja sen jälkeen enää pakastaa uudelleen.

Näin ollen merkityn päivämäärän ylittäneistä pakastetuista ruuista on yksinkertaisesti pääteltävissä pakastamisen ajankohta, koska on oletettavissa, että pakastaja on säilyttänyt kylmäketjun katkeamattomana, ellei toisin merkitty (pakasteen kylkeen). Eli edelleen, tällöin on niin, että pakaste on järkevintä kypsentää viipymättä sulattamisen jälkeen. Muilta osin pakkopakasteita käsitellään kuin mitä tahansa muutakin pakastetta. Suomen varmuusvarastoinnista löytynee edelleen esimerkiksi sankarihautausmailla lepäävien nuoruusvuosinaan kaatamien hirvien palapaistilihaa pakasteena, tällöin pakastuslämpötilat ovat todennäköisesti pidetty kotipakastimien -18:aa kylmempinä. Ruokateollisuuden tuotteiden kryogeeninen pakastaminen (≤ -70^oC yleisemminkin alkaa olla järkevä vaihtoehto, sillä kryogeeniset pakastuslaitteistot voivat olla perinteisiä teollisuuspakastimia (≥ -50^oC pienikokoisempia ja edullisempia, ja elintarvikkeiden nopeammassa pakastamisessa vältytään pakastettavan elintarvikkeen laatua kehnontavasta veden diffusoitumiselta isoiksi kiteiksi elintarvikkeen sisällä. Samasta syystä kotipakastamisessakin kannattaa pakastamisnopeus pyrkiä maksimoimaan (mistä asiasta alla enempi). Marttatietoutta pakastamisesta.

Pakkopakastus

Esimerkiksi juuri palapaistilihoja on mahdollista pakastaa pikapikaa upottamalla ne sillänsä astiaan arkkupakastimessa, jossa on kylläistä (vesi ja vaikkapa meri-)suolaliuosta, johon on vielä lorautettu esimerkiksi koskenkorvaa tai konjakkia, sen varmistamiseksi, että liemi pysyy ainakin pääosin sulana. Periaatteessa jos haluaisi erityisen nopeasti pakastaa elintarvikkeita, niin arkkupakastimen sisällä ensiksi jäädyttää kylmälaukussa erillään huolakiteet/-pulverimaiseksi jauhetun suolan, spriin/kossun/konjakin sekä lunta/murskattua jäätä. Sitten juuri ennen pakkopakastamistoimenpidettä, eli upottamista, sekoittaa nämä aineet kylmälaukkuun sijoitetussa astiassa tai minigrip-pussissa keskenään, jolloin pikapakastamisliemen lämpötila putoaa entisestään, kukaties jopa -40:een. Punainen liha loppujen lopuksi sistältää aika paljon verta vielä (lihaskudoksen hiusverisuonistossa), jota voi esimerkiksi vihanneslingolla koittaa poistaa ennen pakastamista (leivontavaa'an avulla asettelee keskeisesti linkoon). Tuore punainen liha, josta tämä veri on lingottu pois, ei itse asiassa ole enää punaista, vaan ruskehtavaa: tällaisen lihan, jossa hiusverisuonet ovat tyhjät verestä, säilömismenetelmissä saattaisi olla muunkinlaista kehittämispotentiaalia kuin tuo pakkopakastaminen. Esimerkiksi soijakastikkeen imeyttäminen lihan sisään tai alipainekuivaaminen. Ks. Myös kohta Kylmälaitteet.

Pakko-pyykkikirnu

Mikäli pyykkejä täytyy pitkäaikaisemmin pestä käsin, kannattaa tietysti systematisoida toimintaa, eli rakentaa esimerkiksi seuraavanlainen manuaalitoiminen pyykkikone.

• Hankitaan korkealaitainen muoviämpäri tai saavi, jonka kyljet eristetään esimerkiksi telttapatjalla (umpisolumuovi).
• leikataan samasta telttapatjasta vesiastian pohjalle (sisäpuolelle) asettuva pala, johon leikellään esimerkiksi pyöreitä reikiä tai sitten saksitaan siitä vaikkapa koristelumihiutaleen muotoinen palanen.
• valitaan jokin peltinen kattilankansi, joka mahtuu hyvin kyseiseen vesiastiaan ja jonka kahva on ruuvikiinnityksellä kiinni kannessa, irrotetaan kahva ja asennetaan (prikoin ja lukkomutterein) ohut jenkarauta (kierretanko) sen tilalle (pitkä karva kahvan vastaiselle koveralle puolelle).
• ämpärinkannen keskikohdan alue vahvistetaan esimerkiksi vanerilevyllä tai lankunpalalla ja siihen porataan tämän varren läpimenoreikä. Tämä toisaalta tukee kierretangon pystysuuntaisuutta, toisaalta toimii kannen lisäpainona.

Pyykkikirnu toimii siten, että pohjalle tämä telttapatjan palanen, väliin pyykit, kuuma pyykkivesi ämpäriin (ei tarvitse "piripintaan" täyttää ja kirnuamiskansi paikoilleen. Pyykit kohoavat solumuovin vaikutuksesta rauhallisesti ylöspäin, jolloin pyykkääjän ei peruaatteessa tarvitse kuin painella pyykkejä rauhalliseen tahtiin alaspäin. Likavesi tyhjennetään toisaalta lorottamalla kannen välistä, toisaalta painamalla kupera kirnukansi alas, jolloin se täyttyy likavedellä, joka voidaan nostaa ja kaataa pois. Etenkin loppuhuuhtelukertojen vedet kannattaa poistaa mahdollisimman hyvin. Etikka huuhteluvetenä desinfioi sekä ehkäisee mahdollisia homeita pyykistä. "Linkoaminen" onnistuu pyörittämällä ämpäriä käsivoimin ilmassa (tilavassa huoneessa isolla ympyräkehällä), sitten raottamalla pyykkejä niin, että pohjan solumuovilevy näkyy, ja sitten lorottamalla linkousvedet tämän raon kautta solumuovilevyn lomasta pois. Teoriassa turbolinkous saattaisi onnistua jakamalla lingottava pyykki kahteen pyykkikirnuun, sitten pujottamalla pyykkikirnujen kahvat molempiin päihin lautaa porattuihin reikiin. Laudan keskelle on kiristetty konekierreruuvi lukkomutterein sekä levein prikoin, johon mutterien ja prikkojen väliin on laitettu vaseliiniliukastetta. Kiinnitetään laudan alapuoliseen ruuvitappiin akkuporakone, nostetaan kokonaisuus pään yläpuolelle ja vakain käsin, joissa suojakintaat, aletaan hitaasti kiihdyttää systeemiä. Kun pora pysäytetään, linkous jatkuu hidastuen (vaseliinisaumojen ansiosta), mikäli jomman kumman ämpärin ripustukset irtoavat, turbolinkouslaite sinkoaa käsistä vastakkaiseen suuntaan. Murtumien ja revähdysten estämiseksi täytyy porasta pitää vakaasti kiinni ja mikäli ripustus irtoaa, päästää se siihen suuntaan, mihin se on lähdössä, ellei poraa jaksa vakauttaa käsissä, vaan puristusote lipeää. Rento ote aiheuttaa, että sitä enemmän irtoamishetkessä pora räpsäyttää kättä ja toisaalta kyseinen ballistinen voima kohdistuu niveliin eikä vaimene lihaksin. Sama ilmiö kuin mitä hyvänsä raskasta ja suurinopeuksista käsikäyttöistä työkonetta käyttäessä sekä raskaita kuormia käsitellessä.

Pakko-pyykkäys

Pyykinpesukoneen energiantarpeesta valtaosa kuluu pesuveden lämmittämiseen. Se varsin vähäinen osuus, kenties alle kymmenen prosenttia, pesurummun pyörittämiseen ja pesuohjelman hallintaan ym. tarvitusta sähköstä kaiken lisäksi siirtyy huoneilmaan lämpönä, ei karkaa harakoille. Pakko-pyykkäyksessä aluksi täytetään pyykki- ja huuhteluainesäiliöt, sitten ohijuoksutetaan pesukoneen viereisen/läheisen vesipiste kuumaksi, sitten pideesuihkun tai suihkun käsikapulalla huuhtaistaan ensimmäisen pesuvaiheen pyykkiaineet säiliöstään pyykkikoneeseen, irrotetaan ko. vesipisteen käsikapula ja koukataan letkun avonainen pää auki olevan pyykki- ja huuhteluainesäiliön alapuolelta pesukoneen pesuveden huuhtoutumissuppilon kohdalle "ripustuksiin" ja jätetään pesurumpu esitäyttymään kuumalla (55⁰C vedellä. Valitaan matalalämpöinen, esim 30⁰C pesuohjelma, jolloin koneen vastukset eivät juurikaan lämmitä pesuvettä, ja sähkö säästyy. Jos pesuohjelma suorittaa tyhjennyksen sekä ehkä esilinkoamisen pesuohjelman aluksi, tällöin voidaan tehdä esimerkiksi niin, että pyykkikoneen vesihana käännetään lähes kiinni-asentoon, mutta kuitenkin hiukan raolleen auki, ja kun veden syöttäminen (ja esilämmittäminen) alkaa, lasketaankin tuon minimaalisen kylmän veden virtaaman rinnalla pesuainesäiliön alapuolelta kuumaa hanavettä koneeseen. Kone siis tällöin pyykkää 30 asteen pesuohjelmaa, pesuveden ollessa oikeasti kuitenkin noin 50-asteista.

Jos tarvitsee pestä esipesulla, niin tällöin jos pyykkikoneen vesihanan jättää raolleen ja on kärppänä, saattaa pystyä laskea kuumat vedet rumpuun myös pääpesun vedentäyttövaiheen aikana.

Pakkopisuaarit ja pakkojunanvessat

Mikäli pakkomielteen omaisesti joudutaan säästämään vettä harventamalla pönttöjen huuhteluvälejä (tai jäätymisen ehkäisemiseksi sulkemalka pöntön täyttöveden venttiili ja tyhjentämällä huuhteluvesisäiliö tai lisäämällä siihen pakkasnestettä tai bioetanolia), niin voidaan, mikäli asunnossa useampi WC-pönttö taikka kerrostalon kellarissa yhteiskäyttöön tarkoitettu WC, niin varataan alimmalla korkeusasemalla (korkein vesijohtoverkon paine) oleva WC-pönttö isolle hädälle ja muut pelkästään pisuaarikäyttöön.

• Pisuaaripönttöjen kansien (jotka aluksi irrotetaan ja puhdistetaan ja) istuinrenkaat kiinnitetään esimerkiksi teipillä ilmatiiviisti toisiinsa, lisäksi ellei teippikalvo samalla ilmatiivistä pöntönrenkaan ja pöntön pielten rajapintaa, niin M3-tiivistenauhataan se ilmatiiviiksi.
  • Tämän ilmatiivistyksen eräänä tarkoituksena on käryämisen lisäksi estää pöntöstä nousevan kostean ilman kondensoituminen WC-altaan ulkopuolelle, eli WC:n lattialle ja lasipintoihin.
  • pideekäyttöön tarkoitettujen pönttöjen täyttöveden venttiilit suljetaan ja huuhteluvesisäiliöt tyhjennetään. Sifoniveteen lisätään esimerkiksi ruokaöljyä (johon on sekoitettu vaikkapa deodoranttia tai hajuvettä). Estämään em. Käryäminen.
• Isolle hädälle varatun WC:n pideesuihkun kierrehelan ympäri teipataan esimerkiksi leveää haavateippiä, jotta pideesuihkupää mahdollisine paineenalennuskappaleineen olisi helpompi irrottaa istunnon jälkeen käsienpesun yhteydessä. Huolehditaan, että helatiuvisterengas on letkuun integroitua mallia tai joka tapauksessa ettei se ole irrallaan, vaan pysyy tiukasti helassa (voidaan korvata esimerkiksi aavistuksen ylisuurelka pyöreällä yleistiivisterenkaalla).
  • "isot hädät" huuhdellaan irrottamalla pideepää, sitten WC-altaan etureunan tasalta suihkutetaan (puolilämpimällä vedellä - suurin virtaama KV ja LV-putkista - sisäkyljensuuntaiseksi kääntyvää suihkuvirtaa edestä kohti sifonia suihkun suuntaa kääntäen. Jöödit pilkkoutuvat yhtenäisemmäksi massaksi ja huuhtoutuvat eteenpäin.
  • Pideeletkun suihkuteho periaatteessa saattaa puhaltaa koko sifonivesilukon tyhjäksi niin, että viemäriputkiston ilmat alkavat tupruta siitä ulos, ja tämän takua muistetaan lopuksi täyttää sifoni seuraavaa käyttökertaa varten valmiiksi. Mahdollisesti loraus jäähdytysnestettä lisäten.
  • pöntönkansi sekä pöntönrengas tiivistetään ilmatiiviiksi puolestaan umpisolumuovinauhalla eli käytännössä kahdella telttapatjasta pöntönrenkaan muotoon leikatulla rengaskehällä, jotka teipataan kaksipuolisella teipillä molempien luukkujen alapintoihin. Tällöin ne toimivat samalla ulkohuusinkannen kaltaisina lämpöeristeinä.
  • periaatteessa ei ole välttämätöntä joka istunnon jälkeen huuhdella pönttöä, mutta käytännössä kannattaa ainakin tahrat huuhtaista lämpimällä pideevedellä tai letkusuihkulla posliinikyljistä sifoniveteen, etteivät ne kuiva siihen ja sotke pönttöä.
    • WC-harjaa ei tarvita pöntön putsailemiseen lainkaan, vaan puhdistamiseen käytetään pelkästään lämmintä pideevettä ja vahdollisesti parin minuutin liotusvälejä huihkupesukertojen välillä.
    • koska tavara hajoaa suhteellisen homogeeniseksi massaksi ja se ei kuiva putkiin (koska viemäröintiverkoston kaikkien vesipisteiden vesilukot ovat normaalitilassa, jolloin viemäriputkiston sisäinen RH=100%), niin loppujen lopuksi isojen hätien huuhtelut tarvitsevat varsin vähäisen määrän huuhteluvettä, eikä kunnallinen viemäriverkosto siltikään tukkeudu.
      • ellei vesijohtoverkon paine (tarkemmin ottaen ballistisen vesisuihkuvirran nopeus) kuitenkaan riitä huuhtomaan sifonia (esimerkiksi syystä ettei hanan painetoiminen pideeventtiili salli tarpeeksi korkeaa vedenpainetta), niin kyllin pitkän tai jatketun suihkuletkun päähän liitetty puutarhakastelupistoolisuutin voi ratkaista tämän ongelman. **** Syy alhaisempaan bidee-syöttöpaineeseen saattaa myös olla vesihanakahvan kuuman veden sekä vapaan virtaaman rajoitin (vapautinnappi).
    • voi olla, että kunnallisen viemäriverkoston välipumppausasemat tarvitsevat sähköä, eivätkä putket näin ollen vedä pitkäaikaisten sähkökatkojen aikana. Sitä suuremmalla syyllä tässä kuvattua järjestelyä onkin syytä toteuttaa. Mikäli kunnalliset fasiliteetit eivät ole totaalisen pillan päreiksi paukutellut tai ydinlaskeuma sotkenut kaikki paikat, niin ensi tilassa viemäriverkoston kutakin välipumppua pyöritetään generaattorein vähintään muutaman tunnin välein.
      • kun esimerkiksi jossain keskuskaupungissa on 100-200 tällaista välipumppaamoa, ja niiden pumput on mitoitettu tietylle maksimivirtaamalle, niin kun viemäriveden virtaamat ovat pienentyneitä, pumppaamoja riittää pyörittää tavallista harvemmin, esimerkiksi 30% käyttöasteella tavanomaiseen nähden. Mikäli teknisesti ottaen mahdollista, olemassaolevaa kiinteää pumppulaitteistoa on syytä hyödyntää (ulkoisin viemärintyhjennysvaunuin asemalta toselle sahaamisen sijaan). Pumppu toimii kolmivaihevirralla, jolloin tarvitaan joko autolla, peltoautolla tai jopa mopoautolla siirreltävä kolmivaihevirtageneraattori (virransyöttö liitetään pumppuaseman pihan voimavirtapistokkeeseen) tai sitten kolmivaihevirtainvertteri.
        • Eräissä suomalaisissa maalaiskylissä tällaisella (välikytkimellä varustetun voimavirtajohdon kautta voimavirtapistokkeeseen kytketyn) kolmivaihevirta-varavoimageneraattorin avulla on onnistuneesti ylläpidetty sähkönsyöttöä menneinä useiden viikkojen pituisilla (talvimyrskyjen aiheuttamina) sähkökatkoksina. Eli siis kyse on ollut kätevästä poikkeusjärjestelystä vakavassa poikkeustilanteessa.
        • invertteriratkaisussa puolestaan voidaan esimerkiksi käyttää hyvin pienitehoista kolmivaihegeneraattoria, joita kaikkia kolmea vaihetta tuetaan erillisin grid-tie-inverterein.
        • jos taas kyseessä on simppeli 230 VAC -valovirralla pyörivä jätevedenpumppaamo, pumpun tarvitseman virran syöttö onnistuu nykypäivänä jo varsin huokealla 10 kW (peak-power) tehoisella modified-sine-wave invertterillä (tarkoitettu käytettäväksi mm. sähköttömillä työmailla), joka rinnankytketään polttomoottoriauton akkuun. Auton kierrokset lukitaan optimitasolle (1500-2500 RPM) esimerkiksi kaasutallan ja taustalaudan välisellä lankahakasella. Useamman kilowatin tehoiset moottorit toimivat modifioidulla siniaallolla päällisin puolin normaaliin tapaan, mutta teoriassa lämpenevät aavistuksen enemmän kuin puhtaalla sinillä, mutta varsinkaan talvisaikaan pumppaamon moottorin oma ilmajäähdytys riittää aivan hyvin. Auton akku riittää pyörittämään useamman kilowatin koneita aikansa, kunnes invertteri sammuttaa itsensä akun antojännitteen alentuessa alarajalle. AGM-akku tietysti on kelvollisempi akkutyyppi tällaista virranottoa ajatellen, mutta tavanomaisempikin akku pärjää hyvin (syvätyhjentymättä). Jos kytketään useita akkuja rinnan samalle laturille, tarvitaan lisä-jännitteenmuuntimen tai manuaalisen latauskytkimen kaltainen järjestely, jotta auton laturia ei ylikuormitettaisi, mm. kun autolla siirrytään pumppuasemalta toiselle, jolloin akut samalla latautuvat täydemmiksi. Mikäli pelkillä autonakuilla ei saada rytmitetyksi pumppaamisia ja asemien välisiä siirtymiä sujuvaksi, voidaan esimerkiksi antaa erillisestä 12 VDC genusta taikka toisesta autosta apuvirtaa. Mikäli mahdollista, kannattaa invertterin syöttöjohdot krokotiilipihtien sijaan (molemmat navat) liittää ruuviliitos-kaapelikengin auton omien liittimien juureen ja suht lyhyin kaapelein. Pumppaamojen ylläpitämiseeksi voidaan esimerkiksi nimetä muutama lähistöllä asuva joutilas taikka sitten jättää vastuutehtävät joidenkin kyläyhdistysten tai asunto-osakeyhtiöiden järjesteltäväksi.

Pakko-kuivakäymälä à la Alvar Aalto

Jos edellä mainitut taloyhtiöt tai kyläyhdistykset ovat niin riidoissa, ettei hommasta tule mitään, kerätään esimerkiksi jätesäkillinen kuivia syyslehtiä. Sitten viedään alvar-aalto -jakkara vessan lattialle ylösalaisin, sijoitetaan mahdollisimman lähelle jakaran jalkojen korkeutta oleva muoviämpäri sen sisään ja irrotetaan WC-pöntön kansi, asetellaan se jakkaran jalkojen päälle. Jos pöntönkansi liikkuu sivusuunnassa, laitetaan jakkaran jalkojen päihin liukumattomat silikonitassut.

Hajuhaittojen ehkäisemiseksi (huom sähkökatko, ilmanvaihto seis) voidaan esimerkiksi kaataa hieman ruokaöljyä pohjalle, jolloin ainakin ureat lakkaavat käryämästä. Ämpäri voidaan korottaa istuinrenkaan alapinnan kirkeudelle asettelemalla jakkaran alapinnan ja ämpärin pohjan väliin korotuskirjoja tai muita tukevia levyjä. Huomioitava, ettei pakko-kuivakäymälän käyttäjän paino kuitenkaan siirtyisi Aalto-jakkaran jaloilta ämpärin reunojen varaan, joten täydellisen tiuveyden saavuttamiseksi kannattaisi istuinrenkaan alapintaan etsiä jokin leveähkö elastinen tiiviste, esimerkiksi kaksi vierekkäistä M3-kiinnitteistä O-rengastiivistettä.

Käytetään kuin ulkohuussia. Porataan muutama reikä ämpärinkanteen, joka ämpärisatsin täyttyessä laitetaan teipillä varmistaen paikoilleen, viedään ulos, käännetään poikittain, hieman alakenoon, jolloin nesteet valuvat astiasta ojaan ja tarvikkeet kuivavat ämpärin sisällä kevääseen mennessä. Voidaan myös valuttaa nesteet pönttöön Aalto-jakkaran sekä mahdollisesti muutaman koroke-kirjan avulla.

Pakko-mökkikuivakäymälä

Mökkiolosuhteissa pyritään siihen suuntaan, että nestejae kerätään talteen. Todennäköisesti mikäli huusin jätelaariin lisättäisiin myöskin muut biojätteet, kuten maitotuotteita, kompostoituminen vauhdittuisi entisestään. Jäteastiana voi toimia laudoista koottu puulaatikko ja karikkeena kuivat syyslehdet. Mökkiolosuhteissa erityispiirteenä on, että huusi on jouten talven yli, jolloin keväällä huusijätteet ovat siirrettävissä valmiina kuivahkona, kevyenä multana pois, mikä viittaa joka tapauksessa nopeaan maatumisprosessiin. mikäli maatumisen sijaan halutaan vain nopeasti kuivata huusin kuivatavara, ks. huusilaari.

1. Tässä nimenomaisessa ratkaisussa tehdään huusinreiän alapuolelle koukkuripustuskiinnitteinen puukehikko (esim. kulmaraudoilla koottu), jonka keskelle asennetaan rakennusmuovin palanen nyytiksi, jättäen nyytin ripustus roikkumaan sen verran ilmaan, että alapuolelle mahtuu esimerkiksi limsapullo, kattila tai kanisteri ellei jopa kottikärry.
2. ripotellaan nyytin pohjalle esimerkiksi kourallinen soraa, tai lasillinen vettä, jotta pystytään paikantamaan nyytin alakuolokohta. Tämä kohta vahvistetaan ulkoapäin teipillä, kuten höyrynsulkuteipillä tai ilmastointiteipillä.
3. pistetään esimerkiksi kalanperkausveitsellä ristikkäin läpimenoaukko tähän alakuolokohtaan, johon pujotetaan köydenpätkä, jonka yläpäässä on jalussolmu ja pujotetaan köyden alapää nesteenkeräyssäiliöön.
4. mikäli haluaa hienovirittää, voi köydenreiän peittää mikrokuiturätin palasella, mutta todennäköisesti sanomalehtisilppu tai kuivike itsessään ajaa saman asian.
   • kuivakäymälän kuivajae tyhjennetään ajamalla nyytin alapuolelle esimerkiksi maitokärry ja sitten vapauttamalla puukehikon ripustukset. Kehikkoa kierretään vaakasuunnassa 180^o, jolloin nyytti menee suppuun matkan ajaksi. Puukehikko voidaan myös suunnitella paarikahvalliseksi, jolloin se voidaan kahdestaan kätevästi tyhjentää. Yhtälailla puukehikko voi olla siirtolavan irtolaidat, mikäli se sopii koon puolesta, jolloin taittamalla laidat nippuun, kaksi henkilöä pystyy kohottamaan nyytin olkapäille.
5. kuivakäymälän huusinreiän alapuolinen osio on periaatteessa ilmatiivis,mjolloin huusin katolle viedyn jäteilmaputken myötä tapahtuu, että korvausilman virratessa huusinaukosta alaspäin, huusista tulee täysin hajuton, jopa kärpäsvapaa.

Pakko-huusilaari

Valmistetaan jänisverkon (hitsattu ruostesuojattu, silmäkokoa pari senttiä oleva verkko) neliskanttisesta aihiosta.

1. taita (esimerkiksi ohutta lautaa apuna käyttäen) levymäisen verkkoaihion reunat ylös esimerkiksi tuuman verran yli laitakorkeuden.
2. litistä (esimerkiksi vasaraa ja pystykulmaketta apuna käyttäen) kulmiin jäävät kolmiomaiset korvakkeet litteiksi (kaksinkerroin).
3. käännä verkko ylösalaisin ja esimerkiksi pitkää, päästään (ohuella kulmahiomakonelaikalla) syvälti lovettua konekierreruuvia räikkäavaimella pyörittäen rullaa kukin korvake laatikonnurkkaansa vasten.
4. kiristä esimerkiksi muovisin nippusitein tai metallisin letkunkiristimin kulmarullat
5. halutessasi kiristä (vastapultein) konekierreruuvin reikään esimerkiksi umpilenkillinen ruuvitappi.
6. revi laarin pohja täyteen kapeaa sanomalehtisuikaletta.
7. valmista toinen samanmoinen, jotta tyhjennysvaiheessa ehditään täysinäinen laari jättää pariksi päivää kuivahtamaan, minkä jälkeen tavarat voidaan esimerkiksi puunoksaan solmittujen keinunarujen avulla ravistella verkon läpi tunkioon. Laariin jäävät sanomalehtisuikaleet voidaan pussittaa ja polttaa tai jyrsijäsuijatusti jättää laarin pohjalle uutta vaihtokertaa odottamaan.

Pakkovesitornitus

Jos esimerkiksi omakotitalokiinteistön kattojen yhteispinta-ala on 200 m² ja ripsauttaa 5 mm vettä, se tarkoittaa kuution vesimäärän valumista ränneistä maahan. Etenkin mikäli pihapiiri on viljelykäytössä, kannattaa sadevesiä säilyttää kasteluvesivarana.

Jos oletetaan edellä mainitussa parinsadan neliön sadevesialan esimerkkitapauksessa olevan kyse kahdesta rakennuksesta, niin suomalaisessa arkkitehtuurissa voisi olla kyse 8m x 12m mittasuhteista. Sadevettä ei ole mitään järkeä valuttaa räystäskourua alemmalle tasolle (syöttöpaineen säilyminen mahdollisimman korkeana, mutta se kannattaa esisuodattaa ennen varastointia vesisäiliöön. Toisin sanoen vesisäiliön on syytä olla horisontaalinen, eli se kannattaa ketjuripustaa räystään ja seinän tyveen/"kainaloon". Tällöin myöskin ylivuoto-ominaisuudet järjestyvät halposti. Eo. esimerkkitapauksessa räystään tyveä olisi noin 4 x 12m eli yhteensä 50 m.

Jos pyritään 1 m³ kapasiteettiin ja sylinterimuotoiseiin tankkeihin, tankin sisähalkaisijan olisi oltava vähintään...

1m³ = 50m * π * r²r² = 1 / 50 / π = 0,00637r = 0,08 md_sisä = 160 mm.

Putkeksi soveltuu esimerkiksi tavallinen kaikille vuodenajoille soveltuva pehmeämmistä muoveista valmistettu kaksivaippainen vesirumpuputki. Putki ripustetaan korkeudelle, jonka yläreunan aukotukseen voidaan kätevästi liittää syöksytorven räystäänalainen alaviistosuuntainen osuus urossovitteineen, jättäen pysty-syöksytorvi paikoilleen ylivuotoveden valumisputkeksi (mahdollisesti kannattaa laittaa esimerkiksi halkaistu T-haaraputki kokoamaan kaiken ylivuotoveden syöksytorveen). Toisin sanoen räystään ja rumpuputken välistä syöksytorven osuutta kohotetaan enemmän vaakasuuntaiseksi.

Vesirumpuputken kaato päätyjen räystäistä poispäin ("lehmänselälle") eli keskelle alapintaan tulee vesikaapelin liitoskohta, jonka alapäähän hanaventtiili esimerkiksi puutarhaletkun pikaliittimin. Rumpuputken päät tulpattu vesitiiviisti.

Esisuodatussysteemi voi olla esimerkiksi räystäskourun pohjan muotoon sovitettu halkaistu putkenpätkä, jonka jänneväliä peittämään on pujotettu Kirurginmaski (polyeteeniä, ei mätänevä), joka asetetaan syöksytorviaukon päälle niin, että kirurginmaski asettuu kourun aukotusta vasten. Tai aukotuksen kohtaan voidaan esimerkiksi tunkea kartiomainen kesto-kahvinsuodatinpussi, jossa esimerkiksi pikkukiviä taikka paksu teräspultti painona. Voi olla myös pelkkä harvahko metalliverkko aukon kohdakka, jonka päällä kirurginmaski ja/tai ohuehko hiekoitussorakerros.

Pakkovessapaperointi

Seuraava tekniikka koskee erikoistilannetta, ettei mm. metsäteollisuden käyttämien energiamuotojen saatavuusongelmista tai epäsäännöllisyydestä johtuen vessapaperia pystytä valmistamaan tarpeeksi.

• Periaatteessa pakaran vetäminen sivuun toisella kädellä ja lämpimällä pideesuihkuvedellä pesu huuhtelee paikat puhtaiksi, sillä ulosteen ainekomponentit pehmenevät ruumiinlämmössä.
• Esimerkiksi hoitoalalla jos on käynyt köplösti ja kakkaa mahdollisesti ehtinyt kuivua ihoa tai karvoitusta vasten, voi pitää parin minuutin likoamistauon ennen uusintahuuhtelua.
• tällä tekniikalla periaatteessa takapuoli tulee täysin puhtaaksi, eikä kuivaaminen ole välttämätöntä.
• jos kuitenkin mukavuussyistä haluaa aina kuivata paikat pideepesun jälkeen, sitä varten voidaan rakennusliikkeestä hankkia isohkoja mikrokuituliinoja, joista leikellään esimerkiksi 8 pienempää tilkkua. Mikrokuituliinakangas ei purkaudu vaikkei leikesaumoja saumaisi mitenkään.
  • käytetyt mikrokuituliinatilkut kerätään esimerkiksi pahviseen viinikarahviin kuivamaan, jotka pestään likaisten aluskalsareiden kanssa, eli periaatteessa tavallisen pyykin kanssa.
  • Nämä käytetyt tilkut eivät ole esimerkiksi likaisiin aluskalsareihin nähden erityisen likaisia, vaikka periaatteessa tietysti likaisia ovatkin, eikä niitä siis tarvitse esimerkiksi keittää, saunottaa tai pestä yhdeksässäkympissä.
• vaihtoehtoisesti voidaan isolla hädällä käymisen yhteydessä kuivata vanhoihin kalsareihin ja ottaa povarista uudet ylle. Tällöin sivuvaikutuksena myöskin suihkussakäynnit saattavat vähentyä perheessä. Alushousut eivät paisuta merkittävästi likapyykin määrää.
  • yleisestikin ottaen, vaihtamalla alusvaatekerrastoa useammin, suihkussakäynnin tarve vähenee - eli siis "lähimmäisten iloksi".
    • Suomessa kuntotilastojen perusteella yhä tarpeellisemman päivittäisen urheiluliikunnan kääntöpuoli on suihkussakäynnin tarpeen lisääntyminen, vaiva sekä fasiliteetit, mutta sen harrastaminen kätevöityy, kun laskelmoi pelkän alusvaatekerraston vaihtamisen mahdollisuuden. Esimerkiksi kun aamusuihkun jälkeen vaikkapa kuntopyöräilee työpaikalle, jossa joka tapauksessa vaihdetaan työvaatteet päälle.

Pakkotyöhyvinvointi

Nelipäiväisen työviikon pilottitestaamisessa testatut henkilöt raportoivat kohentuneisra työhyvinvoinneista. Asiaa tarkemmin tutkittaessa havaittiin, että oltiin nukuttu viikossa kahdeksan tuntia - eli ko, kokeilussa sen pois karsitun yhden työpäivän verran - enemmän viikossa. Eli työhyvinvoinnin kohentuminen oli johtunut kahdesta päätekijästä: pitemmistä yöunista sekä ylimääräisestä vapaapäivästä.

Pakkotyöhyvinvoinnissa kyse on reaktioketjusta, joka aiheuttaa pitemmät yöunet: yksinkertaisesti ajastetaan herätyskello (ilman torkkua) herättämään ensimmäisen kerran viisi minuuttia ennen töihinlähdön ajankohtaa.

Tällöin toisaalta unikeko saa maksimaalisen määrän unta (aikamääreenä), toisaalta jos haluaisi herätä ennen kelloa ja ehtiä esimerkiksi juoda aamukahvit, tällöin tulee painuneeksi paljon varhemmin iltaisin pehkuihin, jolloin silloinkin tulee nukkuneeksi maksimimaalisen määrän (unentarpeena).