Pakkopaastot osa 3

Johdanto

Katovuodet

Pakkopaastot osa 1

Pakkopaastot osa 2

Pakkovarastointi

Katovuosina turvalliselle varastotilalle on tarvetta. Harjakattoisessa omakotitalossa on mahdollisuus ottaa käyttöön välikatto, kattotuolien välitilat, varsinkin mikäli välikattoa ei ole ehditty tukkia puhallusvillalla.

• puhallusvillatussa, muuten tilavassa välikatossa voidaan kävelytelineiden ulottuville asentaa esimerkiksi seinäripusteisia astiakaappeja vaikkapa kattotuolin vastakkaisille puolille pulteilla, taikka pitkittäisten lisäorsien varaan taikka vetää runkojen päällä lepäävien XPS-tassujen varaan tai suoraan niskoihin koolaten yksittäisiä poikittaisia tasanteita vaikkapa terassilaudalla. Näistä kohdista voi vaikkapa korvata puhallusvillat XPS-eristein höyrysulkupintaan, mahdollisesti muuta täyttöä sen päälle terassilautojen (tai huopakattoponttilautojen tai tuppeensahatun tavaran) alle. tällöin saadaan tilaa näille kohdin.
• Mikäli välikaton yläpohjaeristyksen pinta rajoittuu kattotuolien niskoihin, tällöin välikaton laudoittaminen kauttaaltaan varastotilaksi on melko yksinkertaista.
  1. Päätykolmioon kannattaa aluksi avata alareunastaan tai harjan pystylinjasta saranoitu taikka päätyräystään alapintaan kiskotettu tarpeeksi leveä huoltoluukku.
     • Tämä voi tapahtua esimerkiksi pystyponttilaudoitetussa päätykolmiossa vahvistamalla ponttilaudoitusta sisäpinnastaan liima-ruuvi-kiinnitteisin rimoin.
     • huoltoluukun puoleisen naaraspontin välikaton puoleinen huuli sahataan monitoimilaitteella irti, jolloin luukun tämä sivusauma ei näy ulospäin (tarvittaessa ulkomaalikerros leikataan mattoveitsellä ponttisaumalinjasta), huoltoluukun puoleinen urospontti leikataan päätykolmion ulkopuolelta.
     • huoltoluukun lautoja naputellaan välikatolta päin varovasti sen verran irti päätykattotuolin pinnasta, että mahdutaan rosvosahaamaan vaikkapa rautasahanterällä kiinnitysnaulat katki.
     • mahdollisesti käytännöllisin saranointitapa olisi kiskoripustus päätyräystään alapintaan, mikäli räystäslippa ulottuu tarpeeksi putkälle. Kiskorulla saattaa mahdollistaa myös tällaisen otsalautaan asti avatun huoltoluukun tönäämisen vielä vinoasentoon, jolloin kulkuaukko avartuu entisestään. Sivusaranointi kannattaa upottaa luukun ja harjalinjan pystypuskulinjaan piiloon. Alareunan saranointi on toteutettavissa oleva, mutta epäkäytännöllisin ratkaisu. PU-liimavahvistus kaikkiin ruuvinreikiin, sivusaranat aavistuksen yläviistoon.
     • jos taas huoltoluukun päättää sahata päädyn kattotuolin vaakalappeita vasten auki, jolloin ylimääräisiä poikkisaumoja jää näkyviin päätykolmioon, kannattaa alempi sahaussauma tehdä ohjuririman avulla välikatolta päin alaviistoon (jiiri sadeveden valumissuuntaan).
  2. saattaa olla järkevää aluksi ottaa päädyn kattotuolista avoimien kävelytasannevälien leveydet ylös, jotta esimerkiksi tuppeensahatusta tehtäessä tavarat voidaan valmistella etukäteen oikeanlevyisiksi ja pujottaa elementteinä päädystä sisään ja siinä se.
     • erityisen ohuesta lautatavarasta (kuten leveän lappeen suuntaisesti halkaistusta terassilaudasta) kävelylattiapinnat tehtäessä, tai kattotuolijaon ollessa harva, kannattaa kattotuolien väliin asetella ensiksi poikittaisia sidosrimoja, jotka ruuvataan vetokantaruuvein kävelylattiapintalautojen alapintoja vasten sitä mukaa kun niitä tuodaan paikoilleen, jolloin lattiapinnoista tulee huomattavasti jäykempiä kävellä. Lautaväli voi olla esimerkiksi tulitikun paksuinen, hiirien kulun estämiseksi. Ponttilaudoitusta (huopakattoponttilauta) ei ole järkeä käyttää, sillä tällöin tarvitsee valmistella erityinen tuuletusrakoväli tarkastusluukkuineen yläpohjalattian alapintaan höyrynsulkupinnan takia.
  3. myöhemmässä vaiheessa voidaan miettiä esimerkiksi kondenssivesimuovin vastaista katon lisäeristämistä, jotta tästä varastotilasta saadaan entistä käyttökelpoisempi puolilämmin tila tai jopa kylmiötila. Tätä silmälläpitäen kannattaa kävelytilan lautatavara joka tapauksessa karkeahioa valmiiksi, tikuttomaksi ja paremmin kulutusta kestäväksi ennen asentamista välikatolle, esimerkiksi värisevällä hiomakoneella.
     • etenkin mikäli tässä yläpohjan huoltotilassa aletaan virallisesti varastoida raskaita tarvikkeita kuten purettuja huonekaluja, on paloturvallisuusasiat sekä kattotuolien alaisten kantavien rakenteiden riittävyys/kattotuolien kantavuus syytä selvittää. Virallisesti käyttötiloiksi nimetyissä rakennuksen osissa kantavat runko-osat eli tässä tapauksessa kattotuolien puupinnat, täytyy suojata paneelein.

Pakkoturpeentuotanto

Turvesuo on järvi, joka on joskus kasvanut umpeen. Mikäli turvetta nostettaisiin ruoppaamalla sitä esimerkiksi laatikoihin kuivamaan, tällöin ruopattu suon osa pyrkii kasvamaan uudelleen umpeen. Toisin sanoen voidaan arvioida jokin uusiutumisaika ja ruopata samaan tahtiin suota, jolloin kyseessä on uusiutuva energianlähde sekä hupenematon hiilinielu.

Pakko-ilmankosteutus

Mikäli kuivuusjakso on pitkä, pellot ja metsämaat haihtuvat haihtumistaan. Mikäli aurinkoenergiaa riittää, kosteuden haihtumista kasvustosta olisi periaatteessa mahdollisuus hillitä ruiskuttamalla esimerkiksi lumetuskonein vettä kuivaan, seisovaan ulkoilmaan, jolloin ilman suhteellinen kosteus nousee ja näin ollen haihtuminen vähenee ja illan viiletessä pysähtyy ja kääntyy päinvastaiseksi eli yökastetta muodostuu lehdille. Haihdutettavaksi vedeksi kelpaa jopa merivesi, jolloin merisuola jää lumetuskoneen edustalle.

Ulkoilmankostutus siis on toisaalta energiaekstensiivistä, mutta toisaalta sitä kautta pystytään jatkohyödyntämään esimerkiksi esipuhdistettuja talousvesiä hygieenisesti (veden hapettumisen sekä kaasuuntumisen yhteydessä ilman ja auringonvalon desinfioiva vaikutus), ilman latentin jäähtymisen sekä suhteellisen kosteuden nousemisen aiheuttama kosteuden haihtumisen kasvustonsta väheneminen sekä ilmaan haihtuvan veden palautuminen nestemuotoon yökasteena. Periaatteessa menetelmä soveltuu niin peltoviljelmien pelastamiseksi kuin maasto- ja metsäpalojen ennaltaehkäisemiseen kuin pihapiirienkin kostuttamiseen kuin myös kaupunkien keskustojen smogin sekä väylien ja pääteiden maantiepölyn sekä auringonvalon muilta pinnoilta ilmaan nostattamaien partikkelien taltuttamiseen (tomuhiukkaset paakkuuntuvat yhteen ja laskeutuvat maahan).

Pakkosähkönsäästö

Elintarviketeollisuus käyttää paljon energiaa monissa erilaisissa energiamuodoissa, joista sähköä tarvitaan ainakin mekaanisissa prosesseissa kuten jauhaminen, kuljettimet, sekoitus sekä kylmälaitteissa. Kypsentämisessä, kuten paistoprosessit, sähkötoimisuus tekee laitteista monipuolisesti ohjattavia ka turvallisia. Se on yksinkertainen voimanlähde ja siksi esimerkiksi kaasua tavanomaisempi. Sähköuunien peltikylkien lisäeristäminen on lisäksi toteutettavissa turvallisesti. Joka tapauksessa elintarviketeollisuus tarvitsee ennen kaikkea sähköä.

Suomen sähkönkulutus olisi normaalitrendin mukaisesti vuonna 2022 noin 90 TWh (Motiva).

Vuonna 2022 koko maailman tietoliikenteen (tarkemmin sanottuna datakeskusten) sähköntarve olisi normaalitrendin mukaisesti noin 200 TWh (IEA). Lisäksi virtuaalivaluuttojen louhinnan on arvioitu haukkaavan saman verran lisää (Digiconomist).

• Digi-TV:n katselupaketit
• Videokokoukset ja videopuhelut
• tietokonepelit, videopelit jne. nettipelaaminen; 'e-sport'
• suoratoistomusiikki, verkkopohjaiset äänikirjat
• älypuhelinten verkkoon automaattisesti tallentama multimedia ja (ennen muuta) sen keinoälyprosessointi
• waretus
• pilvitallennustila (lisähaittana, että henkilön pilveen tallentamat tiedostot katoavat hänen kuollessaan vaikkapa vanhuuteen, verrattuna esimerkiksi tietoturvallisempiin 256 GB micro-SD -lastuihin, joita säilyttää esimerkiksi avainkaapissa tai lompakossa, kännykässä tai avaimenperän sisässä, SD-lastu kestää periaatteessa myös tiski- ja pyykkikonepesua; ks. Pakko-offlinaus)
• Sosiaalisen median multimediasisältö
• Nettisivustojen javasisältö ja muut vastaavat elementit
• Waretus eli esimerkiksi torrentit eli isojen tiedostopakettien harrastuksenomainen latailu ja jakelu
  • huom. TOR-verkkoyhteyksiä käytetään myös anonyymiin nettisurffaamiseen
• pilvilaskenta, pilvipalvelut, verkkokäyttöiset ohjelmat
  • huom. nettiradion kaltaiset kollektiiviset suoratoistot tarvitsevat verrattaen vähän prosessoritehoa per kuuntelija, koska tietoliikennevirtaa ei prosessoida kullekin erikseen, vaan se vain jaetaan usealle kuuntelijalle.
• langattoman netin operaattorien välityspalvelimet sekä ylipäänsä muut kaikki serverit, joihin esimerkiksi yhden nettisivun avaamisen yhteydessä palvelin ottaa uuden yhteyden
• etenkin verkkovirralla toimivat päätelaitteet
  • huom. akkutoimisten päätelaitteiden datasiirtoon liittyvä sähköntarve kumuloituu myös todella isoksi, sillä näitä päätelaitteita, tabletit sekä älypuhelimet tutuimpina, on käytössä valtavia määriä.
• viimeisimpänä, mutta siis ei tokikaan vähäisimpänä, virtuaalivaluutat
  • esimerkiksi 15.9.2022 saakka Ethereum-virtuaalivaluutta tarvitsi omien tietojensa mukaan sähköä vuositasolla 112 TWh, Bitcoin 160 TWh (ks. myös Digiconomistin indeksointitapa Ethereum, Bitcoin - joista laskelmista näyttää puuttuvan Ethereumin osalta osatekijöitä, joten todennäköisesti samanlaiset osatekijät puuttuvat myös Bitcoinin osalta)
    • Ethereum 78-112 TWh/vuosi, Bitcoin 129-184 TWh/vuosi olisivat kuluttaneet yhteensä 207-296 TWh/vuosi, sähkönkulutus riippuu mm. tietokoneiden, jotka osallistuvat louhintaan, erilaisista sähkönkulutuksista suhteessa prisessoritehoon.
      • esimerkiksi erään arvion mukaan yhden Bitcoin-maksutapahtuma tarvitsee noin 707 kWh sähköä, joka on kuitenkin kryptovaluuttamaksujen yksikkösähkönkulutukseksi melko paljon.
      • toisen selvityksen mukaan yksi bitcoin-maksutapahtuma tarvitsee jopa yli 1,7 MWh sähköä - yksi kryptomaksu olisi energiankulutukseltaan suuruusluokaltaan siis jopa yhden lapsiperheen koko vuoden suihkussakäynnit ja saunomiset. No peltolannoitteet jos ostaa bitcoineilla, niin sen ehkä pystyy vielä perustella takanojassa.
        • kikka peltolannoitteiden hankkimiseksi lompakkoa avaamatta: sijoitetaan Visa Electron -kortti kolikkotaskuun, minkä myötä hankinnat voidaan maksaa lompakon vilauttamisella maksupäätteelle. Koska kyseiset kortit eivät enää nykyisin sisällä oikeata magneettijuovaa, kortin takapinnan mahdollinen hiertyminen kolikoista ei haittaa mitään.

Kotitaloudessa saattaa olla sellaisia sähkönkuluttajia, kuten sähköpatterit, lattialämmitys (olemassaoleva virransyöttö voidaan ottaa ulos pistorasian kautta, toisaalta termostaattikin voidaan vaihtaa viikko ajastettavaan malliin), boileri, analogisin säätimin varustettu airfryer, kahvinkeitin, suolavesikallein varustettu pakastin, samaan virranjakajaan kytketty viihde-elektroniikka kännykänlatureineen jne. joissa pistorasiaan voidaan kytkeä analoginen (sähkökatkoista häiriintyvä) 24h kelloajastin tai digitaalinen (viikkoajastin minuutin tarkkuudella, jolloin esimerkiksi kahvinkeiton vaiheistamiseen paremmn soveltuva). Tällöin voidaan esimerkiksi osastoida tiettyinä aikoina käyttämättömiä huoneita, (esimerkiksi rakennuksen kulmahuoneet) joissa tuloilmaventtiilit (ei ilmankosteuskuormitusta), väliaikaisesti lämmittämättömiksi sillä ajatuksella, että niiden lämmitysvaiheet jaksotetaan sähköverkon alhaisen kuormituksen tunneille/varteille taikka ainoastaan tauottaa em. laitteiden päälläolo tavanomaisten kuormitustuntien/-vartten ajaksi. Eli lähes huomaamaton muutos. Tällöin kannattaa huomioida, että termostaattilaitteet käyvät aluksi yhtäjaksoisesti hetken aikaa, eli mitä pitempi tauko, sitä paremmin kilowattituntejakin säästyy, eikä ainoastaan painotu vapaammille tunneille.

kannattaa tarkistaa kelloajastimen maksimiteho ja kytkeä sopivankokoinen virranjakaja sen perään, sillä kotitaloudessa varmasti löytyy yhtä ja toista laturia ja vastaavaa, joiden ajamisella ei ole niin kiire, etteikö niitä voisi jättää yön halvoille tunneille kytkemällä kyseiseen virranjakajaan. Akkujen lataamiseen liittyy hieman kohonnut tulipaloriski, mistä syystä nämä kannattaa sijoittaa palohälyttimen läheisyyteen.

Myöskin kannattaa huomioida, että tosiasialliseen tarpeeseen nähden kaksinkertaisen vesimäärän lämmittämiseen kuluu kaksinkertainen määrä sähköenergiaa. Samaten esimerkiksi leivänpaahtimessa, johon tosiasiassa mahtuisi neljä paksua leipäviipaletta (pareittain pystyyn) paahtumaan, yhden ohuemman viipaleen paahtamiseen kuluu periaatteessa kahdeksankertainen määrä sähköä. Ohuita leipäviipaleita pystyy paahtamaan vierekkäinkin, tällöin kannattaa paahdon valmistuttua kääntää leipänipun höyrystyneet sisäpinnat ulkopuolelle ja jättää leipäpaahtimen jälkilämmölle vielä hetkeksi rapeutumaan. Perinteisesti paahtaessakin voidaan lyhentää paahtoaikaa ja hyödyntää jälkilämpö leiville, "jälkipaahto". Jos on pieniä lapsia, voi kokeilla hämätä ja paahtamisen sijaan ainoastaan näyttää leiville mikroa (15 sekuntia).

Toisaalta esimerkiksi lattialämmitys, jolla pyritään pitämään rakenteita kuivina, eli mm. muurahaiset ja juotikkaat loitolla ja laatat kuivina, täyttää tehtävänsä lyhyin lämmityssyklein, joissa lattia lämmitetään kolmisen astetta ylilämpimiksi, kuin jatkuvalla pari astetta koholla olevan peruslämmön ylläpitämisellä. Kysymys on hyvin vähäisestä kondenssiveden tai kapillaarisen veden määrästä, jonka kuivattamiseen kyllä tarvitsee lisälämpöä rakenteisiin, mutta loppujen lopuksi ei kuitenkaan paljoa. Jos tarvitsee, eli kapillaarikatko epäonnistunut tai vesieristys puuttuu, niin aika merkittävä rakennusvirhe kyseessä. Huom. Vesieristyksen puuttuminen märkätiloista ei automaattisesti tarkoita, että rakenne olisi virheellinen, se saattaa olla aikanaan suunniteltu kuivamaan kapillaarisesti rakenteen toiselta puolen. Myöskin rakenne saattaa olla suunniteltu vähäisemmälle käytölle, mutta sitten sitä on myöhemmässä vaiheessa alettu ylikuormittaa (esimerkiksi koulut, joissa nykyisin oppilaat viettävät välitunnit sisällä, taikka kylpylät, joissa kaakelointi kostuu jatkuvasti kohdista, joiden on alun alkaen oletettu pysyvän kuivina, esimerkiksi asiakaskunnan tavoista tai käyttötavan muutoksista johtuen).

periaatteessa, mikäli ajastamismahdollisuutta ei ole, niin jos lattialämmityksen lattiatermostaatti reagoi kyllin herkästi taikka esimerkiksi vesikiertoisen lattialämmityksen virtaamaa voidaan rajoittaa, niin lattialämmitys kannatta asettaa pari astetta alhaisemmaksi kuin huoneen peruslämpö (eli termostaatti kytkeä piirun verran alemmalle tasolle kuin kuivan lattian tavanomainen lämpötila on). Tällöin lämpöä alkaa "tuhlaantua" ainoastaan silloin, kun lattia on kostunut (ja kostumisen haitumisesta johtuen viilentynyt, koska kosteuden haihtumisprosessi imee lämpöä, kunnes lattia on taas kuivanut kokonaan, jolloin lattian lämpötila jälleen palautuu normaaliksi ja lattialämmityksen lämmönkulutus "automaattisesti" loppuu.

Lattioiden mukavuuslämmityksen kompensoiminen onnistuu esimerkiksi kaksinkertaisilla matoilla ja kaksinkertaisilla sukilla. rumillekin matoille ja parittomillekin sukille löytyy tällöin käyttöä. Kaksinkertaiset sukat kengissä vähentävät hiertymiäkin.

Sähkökauppa pähkinänkuoressa

Sähkömarkkinoilla ostetaan ja myydään "sähköntuotantohetkiä" tuottajalta sähkökauppiaalle (sähköyhtiölle vähittäisasiakkailleen) tai suoraan jonkun suurteollisuuden käytettäväksi) ja nämä siirtyvät automaattisesti sähköjohtoja pitkin kohteisiinsa. Sähköntuotantohetket ovat perinteisesti olleet tunnin mittaisia tuotantojaksoja, mutta helmikuun 2022 DataHub -uudistuksen yhteydessä "sähköntuotantohetken" pituus lyhentyi vartin mittaiseksi - tai ainakin näin oli tarkoitus, mutta koska samassa yhteydessä Pohjoismaiden keskinen Nordpool-kauppa yhdistettiin Keski-Euroopan markkinoihin, niin voi olla että sähkökauppaa käydäänkin edelleen tunti kerrallaan.

Sähkökauppiaan haasteena/työn toimenkuvana on yrittää laskelmoiden ennustaa omien asiakkaidensa yhteinen aähkönkulutus hetki hetkeltä. Lähtökohtaisesti sähkökauppias tekee "futuurisopimuksia", jolka tarkoitan, että sovitaan jopa viikkokausia etukäteen sähköntuotantohetkien toteuttamisista. Yleensä mitä aiemmin saadaan sopimus lyötyä lukkoon, sitä edullisemmin sähkö saadaan hankittua. Sähköä on kaikenkaikkiaan siis hankittava eri tuottajilta hiuksenhienolla tarkkuudella täsmälleen sen verran kuin oma asiakaskunta sitä milloinkin käyttää. Sellaiset sähköntuottajat, jotka pystyvät reaaliajassa säätämään tuotannon tehoa (tarpeen mukaan; esimerkiksi kaasuturbiinivoimalaitokset sekä vesivoima), eivät toimi näillä markkinoilla, vaan myyvät omaa sähköntuontaan säätösähkönä, joka on kalliimpaa. Säätösähkö on parhaimmillaan automaattisesti ohjautuvaa (sähköverkon hertsitaajuus hidastuu silloin, kun tuotanto alittaa tarpeen, jolloin automaatio lisää säätösähkön tuotantoaan. Tuotettu kallisarvoinen säätösähkö laskutetaan sitten jälkikäteen asianosaisilta sähkökauppiailta.

Sähkö spot-hinta, pörssihinta, kuvaa ei sähkökauppiaiden ja sähköntuotantolaitosten etukäteen keskenään sopimia sähköntuotantohetkien futuurihintoja, vaan vain kalleimpia sähköntoimitussopimuksia, joita on jouduttu tekemään kaiken sähkönkulutuksen kattamiseksi kunakin hetkenä. jos hinta on etukäteen osattu sopia alhaisemmaksi kuin toteutunut spot-hinta, se on sähkökauppiaan etu, sähköntuottaja olisi tietysti halunnut myydä sen mielummin kalliimmalla, mutta sähköntuotantolaitoksia ei välttämättä ole kustannustehokasta ylösajaa ja alasajaa tämän tästä, mistä kankeudesta johtuen tuotettavan bulkkisähkön hinta ei ole niin korkea, kun se on saatava myytyä tarpeeksi monta tuntia etukäteen ja tarpeeksi pitkinä yhtenäisinä tuotantopötköinä. Sähkömarkkinoilla tehdään viime hetken futuurikaupat edellisen vuorokauden aamupäivällä, minkä jälkeen sähkökauppiaat ottavat takkiin säätösähkön verran..

Valtakunnantasolla tarkastellen, toimialueelta toiselle myytävä sähkö, esimerkiksi Suomesta Eestiin, myydään johonkin hintaan, en muista onko se suoraan spot-hintataso vaiko joku etukäteen sovittu hieman alhaisempi hinta. Puolestaan kun sähkömarkkinat 'yhdistyvät', kuten Nordpool ja K-E, niin ainakin periaatteessa se tarkoittaisi, että joku keski-eurooppalainen sähkökauppias voisi tehdä sähköntuotantohetkistä futuurisopimuksia Suomessa sijaitsevien sähköntuotantolaitosten kanssa, laskien siihen hankintahinnan päälle toimialueen välisistä sähkönsiirroista koituvat oheiskustannukset.

Yksityisasiakkaan tasolla tarkastellen, periaatteessa sähkökauppiaalla on mahdollisuus netota enemmän kiinteähintaisista sähkösopimuksista, koska hänellä on mahdollisuus hankkia isompi osa asuakaskuntansa tarvitsemasta sähköstä edullisina futuurisopimuksina, mutta setelin kääntöpuolena, asiakaskunnan sähköntarvetta kunakin hetkenä on monimutkaisempi/epätarkempi ennustaa. Pörssisähkösopimukset ovat sähköntuottajien kannalta siinä mielessä parempia, että kun loppukäyttäjät edes vähän optimoi minä vuorokaudenaikoina rohmuaa sähköä verkosta, niin sähkökauppiaat ostaa enemmän sähköä alhaiseman kulutuksen hetkinä, jolloin kyseiset sopimushinnat eivät putoa niin alas. Sopimushinnan alhaisuus siis johtuu siitä, että kuten esimerkiksi ydinvoiman osalta, tuotantotehon hienosäätö alhaisemmaksi vaikkapa aamuöisin on kalliimpaa kuin tuotetun sähkön myyminen polkuhinnalla öisin. Tai joskus jopa niin, että sähkön kuluttamisesta maksaminen jonain hetkenä on tuotantolaitokselle edullisempi ratkaisu kuin sähköntuotantotehon alentaminen. Vaikkapa silloin jos yhtäkkiä tulee niin tuuliset kelit, että tuulimyllyjen sähköntuotantotehot "räjähtävät käsiin". Yksityisasiakas hyötyy pörssisähkösopimuksesta silloin, jos hän pystyy toisaalta ajastamaan isoja sähköntarvitsemisaikojaan spot-hinnan tavanomaisen vuorokausivaihtelun mukaan, toisaalta reagoimaan nopeasti suuntaan taikka toiseen, kun sähkön spot-hinnat hetkittäin romahtavat nollille / ampaisevat taivaisiin. Puolestaan jos haluaa "elää hetkessä", tai ei halua "elää ajan hermoilla", eli esimerkiksi haluaa paistaa joulukinkun aattoyönä ja haluaa mennä saunaan uudenvuodenyönä, haluaa kokata lounaan puoliltapäivin ja päivällisen ilta-kuudelta, niin silloin pörssisähkösopimus häiritsee elämää.

Sähköverkon hallinnoijan Fingridin (jolla on nykyisin joku eri nimi, koska ei enää valtio-omisteinen osake-enemmistö) määrättävissä olevat "kiertävät sähkökatkot" ovat siinä mielessä kustannustehokas ratkaisu tuotannon kannalta kriittisinä hetkinä, että silloin sen sijaan, että olisi pakko suorittaa kaalliita varavoimalaitosten ylösajoja, niin voidaankin päinvastoin leikata sähkönkulutusta yhteiskunnassa. Eli sillä tavoin saadaan pelastettua joko sähkön spot-hinnan pomppaaminen esimerkiksi tuhatkertaiseksi tai sitten koko sähköverkon kaatuminen tuotannon alittaessa liikaa sähköntarpeen, jolloin varmaankin tapahtuu "drainage" -ilmiö, että sähkö tavallaan loppuu sähköverkosta, jolloin sähkölaitteet pimenevät herkimmistä ja samalla vähiten kuluttavista laitteista alkaen kunnes sähkökeskusten automatiikat alkavat katkaista automaattisesti paikallisia sähköverkkoja ulos verkosta, jotta sähkön tuotanto nousisi jälleen kulutuksen tasolle ennenkuin sähköntuotantolaitosten laitteet menevät epäkuntoon tai ajavat itsensä automaattisesti alas, jolloin niitä täytyy lähteä manuaalisesti tarkistamaan ja ottamaan uudelleen käyttöön.

Periaatteessa eräs vaihtoehto kiertäville sähkökatkoille voisi olla, että kulutuksen ja tuotannon epätasapainohetkinä paikalliset sähköverkot kytkeytyisivät alemmalle jännitetasolle, mutta säilyttäen sähköverkon vaihtovirran taajuuden. Tällöin pienelektroniikka LED-lamppuineen, joissa käytetään hakkuri-jännitteenmuunnosta, toimisivat normaalisti, mutta jotkin isommat laitteet (kuten tehokkaat sähkömoottorit, lämpövastukset, voimavirtalaitteet) hidastuisivat. Toisaalta jotkut laitteet voivat käyttäytyä myöskin niin, että jännitteen laskiessa virranotto kasvaa ja laite ylikuumenee ja hajoaa tai jopa syttyy tuleen. Näin ollen kiertävät sähkökatkot ovat loppujen lopuksi täällä neljän vuodenajan maassakin (vesiputkien jäätymisriski) kuitenkin erittäin järkevä - so. kätevä ja harmiton - hätäratkaisu kaikenvaralle. Ja siksi sellaisten realisoitumiseen on järkevää valmistautua.

Pakko-inversiopuskurointi

Norjan yhteiskunnan sähköverkko perustuu 90-prosenttisesti vesivoimaan. Vesivoiman etuina on, että sitä voidaan hyödyntää säätösähkönä sekä suurena energiapuskurina, eli sähköntoimituksen korkealaatuisuus. Tästä syystä Norjan sähköverkkojärjestelmässä pyritään aamuöiden edullisina tunteina hankkimaan sähköä ulkomailta eli mm. muista Pohjoismaista.

Suomessa tilanne on sen sijaan päinvastainen: Suomessa sähköä tuotetaan vuosi vuodelta enenevissä määrin tuuliturbiineilla (toimituksen säätömahdollisuuksiltaan sekä puskuroimattomuudeltaan laaduttominta mahdollista sähköä ja vieläpä takuuhinnalla), ja vesivoimaa ei pystytä merkittävästi hyödyntämään energiapuskurina (jokien varsille perustettuja laitoksia; vesialtaiden pinnantasojen vaihteluvara vähäistä), vaan tuulivoiman maksimituotannolla ja spot-sähkön nollahinnoillakin joudutaan rinnalla ajamaan vesivoimaa yli 600 MW teholla (vesivoimalla käydään verraten paljon futuurikauppaa suhteessa säätösähkökauppaan, jolla kyettäisiin vakauttamaan geostofisessa tuulessa heitteleviä sähkön hintoja).

Tässä inversiopuskurointimenetelmässä "sen sijaan, että rakennettaisiin pumppuasemia, joilla varastoida sähköenergiaa pumppaamalla ilmaistunteina (tuulivoimalla) vettä vesivoimalaitosten yläaltaisiin, "saunojen lauteille", tehdään ehdollisia toimitussopimuksia Norjan vesivoimalaitosten kanssa, joissa Suomen tuulimyllysähköjä myydään heille kun täällä tuulee ja kun ei, ostetaan kyseisiltä norjalaisilta laitoksilta puskurisähköä. Tällaisessa menetrelyssä toisaalta piilee merkittävä riski, joka liittyy siihen, että tuulivoimalaitosteollisuus uudelleentasapainottuu automaattisesti tällaisiin uusiin näennäisesti muuttuneisiin ympäristöolosuhteisiin (jolloin mikäli syystä tai toisesta tulee teknisiä ongelmia, kuten esimerkiksi siirtoyhteydet menevät talvipakkasilla epäkuntoon taikka Norjan vesivoiman puskurikapasiteetti ei riitä sekä Norjan että Suomen sähköverkojen tarpeisiin, täkäläiset sähkönhinnat vellovat silloin vieläkin monkertaisempina kuin vuonna '22). Toisin sanoen tämä menetelmä ei sovellu vakiintuvaksi instrumentiksi Nordpoolissa, koska se pitkässä juoksussa herkistää Norjan sekä Suomen kansallisia sähköverkkojärjestelmiä "säiden armoille", mutta silloin tällöin, tiettyjen ympäristöolosuhteiden (sopimusehtojen) sattuessa kohdalleen (Norjan vesivoimalaitosten yläaltaissa vesipulaa, Suomessa tuulista) tällaisella "virtuaalisella sähkönpuskuroinnilla" sekä Norjan että Suomen sähkömarkkinat hyötyisivät. Tällaisin laitostenvälisin ennakkosopimuksin periaatteessa vältyttäisiin tällöin puolin ja toisin windfall -haittaverostakin, mistä syystä mainittu riski, että tällainen käytäntö vakiintuisi ja siten vinouttaisi tuulivoimalateollisuuden puitteita ja pitemmän päälle epävakauttaisi sähköverkkoja, alkaa olla entistä realistisempi. Myöskin Pohjoismaiden välisten siirtoyhteiyksien kapasiteetin lisääminen lisää sitä riskiä.

tämän edellä selostetun realisoituessaan vakavan riskin välttämiseksi voitaisiin esimerkiksi pyrkiä toisaalta Norjan sähköverkon hyväksi harjoittamaan inversiopuskurointia, mutta samalla pyrkiä parantamaan oman maan vesivoimalaitosten puskurointikykyä esimerkiksi ruoppaamalla ylävesialtaita syvemmiksi (tilavemmiksi, parempi puskurointikapasiteetti, mahdollistaen veden säästelyn nollatunneilta korkeiden hintojen tunneille) sekä patoamalla/siirtolohkaroimalla yläaltaille johtavia jokia ja ylipäänsä valuma-alueita (jolloin vesivoimalaitoksen ylävesialtaat tyhjenisivät hitaammin sellaisissa tilanteissa, että vettä joudutaan vaikkapa sateettomina jaksoina juoksuttamaan pitkäaikaisemmin isommalla voluumilla kuin vettä kertyy ylävesialtaisiin, ts. tällaisella patoamisella ei niinkään vaikutettaisi vesivoimalaitoksen tuotantotehoon, vaan saataisiin tasattua vesien virtaamaa ylävesialtaaseen (vesisähköä ei välttämättä kyettäisi sateisina kausina tuottamaan kovemmalla teholla, mutta poutajaksoina kauemman aikaa). Periaatteessa/yleisesti ajatellen valuma-alueiden kiveäminen olisi patoamista järkevämpi tapa mm. sotilaallisen sabotaasin mahdollisuuden takia. Joka on ollut etenkin Venäjänmaan sodankäyntimalli hallintomuoto hallintomuodolta.

lisäksi sadeveden valumavauhdin kohti merta hidastuminen ilmeisesti tukee luonnon monimuotoistumistakin (ks. http://www.lumi.fi), mikä ei kuitenkaan merkitse, ettei eläimistö luonnostaan sopeutuisi tällaiseen vuoroveden tapaiseen vesiallaspuskuroinnin vedenpinnanvaihteluun, jolloin nämä kaksi aspektia eivät häirinne toisiaan, ja jos, niin eläimistö kyllä mukautuu sillä tavoin toimivaan elinympäristöönsä, eikä luontoarvoja näin ollen tarvitsisi lainkaan miettiä vesivoiman tuotantotehoa säätäessä. Ilmiö on verrattavissa esimerkiksi sellaiseen, että rauhoitettu lintulaji tekee pesän parvekkeelle, jossa tietää ihmisten oleskelevan. Tällaisessa tapauksessa lintu on todennäköisesti tavoitellut jotain synergiaetua, tai joissain yksittäistapauksissa kyse voi olla myös jonkun kokemuksen myötä linnulle muodostuneesta syndroomasta tai johonkin detaljiin perustuvasta johtopäätelmästä. Oli miten oli, linnun resilienssi tällaisen tonttivalinnan tehtyään oletusarvoisesti riittää sopeutumaan ympäristötekijöihin (että ihmiset nauttivat aamuisin kahvia, paahtoleipää ja kananmunaa puolen metrin päässä pesästä ja poikueesta). Resilienssillä tarkoittaen, että eläin on oppinut tunnistamaan ja tottumaan ympäristömuutoksiin sekä ihmisen käyttäytymiseen, jotka ovat sen jälkeen odotettavissaolevia asioita eivätkä laukaise refleksejä enää, toisaalta eivät villieläimetkään mitään ruudinkeksijöitä ole, vaan ihmisen on syytä tietoisesti asettaa nämä reunaehdot ja myöskin noudattaa niitä itse - koska siis eläimen resilienssi ja lukukyky perustuu nimenomaan siihen, että ihminen ei impulsiivisesti riko näitä eläimen havaittavaksi ja tulkittavaksi asettamiaan normeja, vaan ennemminkin päinvastoin: oppii tajuamaan tavan, jolla eläin on tulkinnut ne (aiheesta lisää kohdassa 'ravinteiden vähyys'). Vesivoimalan ylävesialtaiden ylläpidon kannalta edellämainittu ei tarkoita muuta kuin että altailla on jokin maksimi vedenkorkeus, jota ylemmäs vesi ei nouse, sekä että ylävesialtaiden vedenpinnan tasot vaihtelevat jonkin verran normaalistikin (molemmat näistä tekijöistä vaikuttavat mm. siihen, miten kasvillisuus ottaa sijansa tällaisella alueella). Tällainen "intiaanifunktio" olisi toteutettavissa esimerkiksi V-aukkoisella pienpadolla, jossa patoaukon säätö tapahtuisi patoaukon alapuolelle akseloidulla vaakasuunnassa liikuteltavalla vivulla, jolla muutetaan v-aukon kiilamaisuutta eli astekulmaa. Vipumekanismi voi olla myös etäohjattava (vaikkapa aurinkokennotoiminen yksinkertainen laite, jonka virtalähteenä pari 18650-paristoa).

Todettakoon ylävesialtaiden yläpuolisten valuma-alueiden "koskittamiseen" liittyen, että syventämällä niihin tarkoituksellisesti lampia, voidaan välttää maaperän veden kohoaminen kuitenkaan aivan niin ylös, että vesi lappaantuu sateella maanpinnalle ja laajat kentät metsää vaihtuisivat kosteikoiksi, tai pellot eivät enää kanna työkoneita. Tällaisissa hankalissa tilanteissa, joissa soita on aikanaan ojitettu turvepitoisten peltomaiden perustamiseksi niiden tuntumaan, kannattaisi puihin teippautumisen sijaan suunnitella ojiin vaikkapa kävelysiltoja, joissa olisi säädettävä (munalukolla lukittava) pato tai esimerkiksi "tukinuittokouru" sepelipeti ojanpohjassa tai kiviröykkiö viljelijän muokata sopivalle korkeudelle. Tällöin kosteikkoalueen vesiä voidaan juoksuttaa väliaikaisesti poiskin metsänhoitotoimien ajaksi (kuten juurisavotta, kulottaminen, metsäautotien perustaminen; ks. metsäpalo).

Pakko-inertoija

Artikkeli sähköverkon inertiasta (vedos). Inertialla viitataan tässä yhteydessä em. "sähköverkon drainage" -reaktion kestoon sekunteina. Viisi sekuntia on tavanomainen pituus, jona aikana automaattiset järjestelmät ehtivät reagoimaan ja aloittamaan tilanteen normalisaatioon liittyviä ajoja, mutta ongelmana on, että nykytekniikan lisääntyessä sähköjärjestelmässä tämä inertia on lyhenemään päin, jopa vain sekuntiin, mikä olisi hyvin riskialtis tilanne jo.

Pakkointeroija on (hypoteettinen) sähkökaapin kiskoon asennettava moduuli, joka ohjaa kolmivaihevirransyöttöä (mm. raskaat työkoneet, hella, kiuas, lämpöpumppu, kiinteistön sähköjärjestelmän yksittäiset isot sulakkeet valovirta-seinäpistorasioineen sekä tietysti kolmivaihevirtapistokkeet. Kysymyksessä on perinteinen sähkövirtapiirirarkaisu, jota ei voi kytkeä internettiin, ja jossa ei ole muitakaan helposti radiohäirittävissä olevia eikä salamaniskuista hajoilevia komponentteja. Moduuli seuraa taajuutta reaaliajassa siten, että sähköverkon taajuuden laskiessa kynnystaajuus A:n alapuolelle, yksi kolmesta vaiheesta kytkeytyy pois päältä, sitten taajuuden laskiessa kynnystaajuus B:n alapuolelle, toinenkin kolmesta vaiheesta kytkeytyy pois päältä. Kolmas vaihe (joka on samalla teollisuuskoneen käynnistysvaiheen virta) ei kytkeydy lainkaan pois päältä, jotta toisaalta teollisuuskone saisi osaltaan yläpidettyä sähköverkon inertiaa, toisaalta jotta mahdollinen muutaman sekunnin kestoinen poikkeustila ei häiritsisi prosesseja välttämättä millään lailla, ja mikäli sähköverkko katkeaisikin muutamaksi minuutiksi ja sitten verkko ylösajettaisiin, jolloin epähuomiossa käyntiin jääneet laitteet käynnistyisivät uudelleen (aluksi alentuneella taajuudella, inertiasta johtuen), näiden teollisuuskoneiden käämit eivät kärähtäisi siinä yhteydessä). Kun sähköverkon taajuus on normalisoitunut, toinen kolmesta vaiheesta kytkeytyy takaisin päälle esimerkiksi 10 sekunnin viiveellä ja ensimmäinen 15 sekunnin viiveellä. Kun tämä toinen on kytkeytynyt takaisin, niin silloin mikäli verkon ylösajovaiheen aikainen inertia ei lopulta sittenkään jaksa kannatella sähkönkulutuskuormaa, niin tällainen välitilanne joko katkoo uudelleen toisenkin navan tai sitten sähköverkon taajuus heilahtelee normaalitaajuuden ja kynnystaajuuden B välillä aikansa ja sitten taajuuden normalisoituessa, siitä 15 sekunnin kuluttua ensimmäinenkin vaihe kolmesta kytkeytyy takaisin verkkoon, ja edelleen pois mikäli verkko ei jaksa pysyä kynnystaajuus A:n ja normaalitaajuuden välissä. Tämä, että päällekytkeytyminen tapahtuu muutaman sekunnin viiveellä, muodostaa jonkin verran verkon varavoiman ylösajon aikaista inertiapuskuria, jolloin jos on niin, että varavoiman sähköntuotantoteho riittää normalisoimaan tilanteen, sellaisessa tilanteessa verkko hieman ylikellottuukin ja tällöin tämä ensimmäinenkin napa kytkeytyy takaisin verkkoon jo viiden sekunnin kuluttua edellisen kakkos navan kytkeytymisestä. Toisaalta nämä viiveet suojaavat teollisuuskoneita kärähtämästä tilanteissa, että kaatunut sähköverkko normalisoituisi hyvin nopeasti taikka paikallinen sähkökatkos automaattisine minuutin välein päällekytkentä-yrityksineen aiheuttaisi voimavirtalaitteiden käynnistyssyklejä. On aika realistista olettaa, että kymmenessä sekunnissa, kun loput kaksi napaa kytkeytyvät verkkoon, kone kuin kone on ehtinyt käynnistyä ja kiihtyä työnopeuteensa.

Kysymyksessä on siis sekä teollisuuskoneita että sähköverkkoa suojaavasta moduulista. Periaatteessa nämä kynnystaajuudet A ja B sekä takaisinkytkentäviiveet voivat olla hienosäädettäviäkin taikka toisistaan hiukan satunnaistettuja, mutta ne voivat olla myös vakioita, sillä sähköverkon inertia plus automaattisesti oikein mitoitettu ylösajettu varavoima eliminioi nämä porrasmaiset muutokset valtakunnanverkossa. Puolestaan jos nämä moduulit olisivat satunnaistettuja toisiinsa nähden, niin varkon valvojan voi olla hankala ottaa huomioon, miten iso inertoijien kollektiivinen efekti sähkköverkossa realisoituu. Jos taas inertoijien em. arvot voisi käsin säätää, niitä todennäköisesti säädeltäisiin tappiin asti, jotta "muut kuin minun sähkölaitteeni" kompensoisivat kulutuspiikkejä. Lisäksi vakioidut kynnysarvot mahdollistaisivat sellaisenkin, että vakavissa sähköjörjestelmän epätasapainotilanteissa (esim. talvimyrskyt), voitaisiin pitempiaikaisemmin ajaa verkkoa kynnystaajuuden A taikka B alapuolella, vaihtoehtona kiertäville sähkökatkoille.

Pakko-inertöpseli

Kyse on pistokkeen ja pistorasian väliin kytkettävästä (irrotettavasta) välikappaleesta, joka pyrkii osallistumaan sähköverkon taajuusreserviin reaaliaikaisesti. Eli siis kyse on siirrettävästä pakko-inertoijasta, mikä on sitä hieman kömpelömpi ratkaisu, mutta toisaalta "portable". Laitteen vahvuuksia on yksikköhinnan edullisuus, helppo käyttöönotto sekä periaatteessa myöskin tuotto-odotukset FFR-markkinoilta. Inertöpseli voidaan myöskin integroida laitteeseen kiinteäksi (esimerkiksi akkulaturin tai pyykkituvan pesukoneen virtajohdon vaihtaminen "inertöpselijohdoksi").

Inertöpselissä on esimerkiksi sadasosavoltin tarkkuudella (esimerkiksi nipukasta) säädettävä kynnysjännitevälillä sekä kaksi vaihtoehtoista käyttötilaa: sammuttava ja käynnistävä.

• kynnysjännitevälillä säädetään esimerkiksi sammuttavassa käytössä sitä millä taajuudella laite sammuttaa virrankulun ja millä taajuuden palautumalla kytkee sen uudelleen päälle. Pistokkeen molemmat navat katkeavat/kytkeytyvät. Inertöpselissä voi olla lisäksi muitakin terminaaleja, kuten tasavirtakaapeleille soveltuvat (ruuvikiristeiset) liittimet sekä jopa releiden COM-herätevirtaportti.
• kynnysjännitevälin säätimen vaihtoehtona voisi (käyttökohteesta riippuen soveltuvampi, esimerkiksi kylmäkoneissa sekä katuvaloihin integroituna todennäköisesti järkevämpi ratkaisu) olla myöskin toiminta-aika (kymmenesosasekunnin tarkkuudella), jolloin laitteen käyttötarkoitus olisi ainoastaan lisätä sähköverkon inertiaa, jotta tosiasialliset taajuusreservilaitteet teollisuudessa ehtivät reagoida.
  • Molemmat vaihtoehdot todennäköisesti käyttäytyvät käytännössä suunnilleen samalla tavoin, paitsi että toiminta-aikaversio ei toimisi oikein laajemmissa/pitkäaikaisemmissa sähköverkon häiriöissä.

Laitetta pystyy hyödyntämään esimerkiksi jos haluaa rakentaa moduuleista laitteiston, joka lataa puskuriakustoa verkon ylituotannolla ja purkaa virtaa verkon alituotannon aikana. Tällöin esimerkiksi aurinkosähköä verkkoon tuottavat kotitaloudet pystyvät helposti osallistumaan FFR-markkinoihin - samalla välttämään sen, että tuulisina kesäpäivinä päätyvät valtakunnanverkkoon tuottamansa sähkön maksumiehiksi. Periaatteessa myöskin kaikki kylmälaitteet voidaan kytkeä inertöpseleihin (sähköverkon inertia kesäisin pienempi, eli tilanne kriittisempi, jolloin toisaalta kylmälaitteet käynnissä).

Ks. myös Pakkovalaisu.

Sähkön hintakatto ym. konstit

Sähkön tarpeen vaihtelu johtuu mm. säätiloista, juhlapäivistä (sekä tietysti vuorokaudenajoista). Sähkön spot-hinnan, eli "ajallisesti" futuurien ja säätösähkön välisen tarjouskilpailun, intensiivinen vaihtelu johtuu siitä, että kun kokonaiskysyntä sähköverkossa alkaa kolkutella sähkön tuotannon/tarjonnan rajoja, ollaan pakotettuja joko ottamaan käyttöön hätä-sähköntuotantolaitoksia taikka ostamaan ulkomailta kovahintaista sähköä. Suomi on "aina" joutunut talvisin ostamaan osaa perussähköntarpeestaan ulkomailta (pääasiassa muista Pohjoismaista sekä Venäjältä, mistä syystä näiden valtakunnanrajat ylittävien sähköostosten hinnat vaikuttavat erityisen voimakkaasti täkäläisiin sähkön pörssihintoihin. Kun energiasta on potentiaalisesti pulaa, valtiot kuten Eesti, kenties Norja ja Ruotsi sekä nonet Keski-Euroopan maat säätävät omia hintakattojaan, se merkitsee ylikansallisten sähkömarkkinoiden kannalta sitä, että näissä kaikissa maissa energialaitokset vaikka periaatteessa tahtoisivat tarjota sähköä "kuumille markkinoille", niin oikeussäädösten pakottamana joutuvat kuitenkin ensisijaisesti ylläpitämään oman toimialueensa (valtionsa) sähköverkkoa, vastaamaan sen sähkönkysyntään enintään hintakaton yksikköhinnalla. Tämä luonnollisesti aiheuttaa, että sähköntoimitusten painottuessa kotimaihin, sitä on aiempaa vähemmän tarjolla ylikansallisille markkinoille, josta syystä nämä hinnat kohoavat samasta syystä roimasti kuin Suomen omassa sähköntuotannossa. Näin ollen teknisesti ottaen hintakattoa on hyvin hankala realisoida Suomessa paukkupakkasviikkoina, koska riittävää virtamäärää ei ole silloin missään. Paukkupakkasjaksoina kun tuulimyllyt seisovat, se vastaa samaa kuin kaikki spekulatiivisetkin Suomen ydinvoimalaitokset, Loviisa 1, Loviisa 2, Loviisa 3, Olkiluoto 1, Olkiluoto 2 ja Olkiluoto 3, olisivat yhtäaikaa sammuksissa.

Mikäli hintakatto haluttaisiin kaikesta huolimatta pyrkiä ottamaan käyttöön, tällöin käytännössä täytyisi tehdä niin, että aina kun sähkön hinta kurottuu säädettyyn hintakattoon, mm. Googlen palvelinkeskuksen palvelimia sekä joitakuita paikallisempia servereitä pysäytettäisiin sekä matkapuhelinverkko-operaattorien datayhteyksien siirtonopeuksia hidastettaisiin, virtuaalivaluuttamaksutoiminnot lukittaisiin, sähköautojen julkisia sekä yksityisiä lataamisia etäkeskeytettäisiin sekä katuvaloja, likennevaloja, mainostauluja, parkkipaikkojen valoja, etäsammuteltaisiin, ja sitten, sen jälkeen, tietysti on ne kiertävät sähkökatkot vielä käytettävissä. Että miten on? Jos edellä luetelluista sekä muistakin vastaavista ollaan valmiita väliaikaisesti luopumaan, kuten esimerkiksi latailemaan sähköautoja dieselgeneraattorein (tai bensiini-, mutta dieselgeneraattori on bensiinigeneraattoria kaukonäköisempi hankinta), niin silloin Suomen valtakunnallinen sähkön hintakatto on aivan realistinen hanke. Hintakatto-instrumentin avulla pystytään siis tiettyyn rajaan asti jarruttamaan pörssisähkön spot-hintoja Suomessa, leikkaamalla huipputuntien sähkönkulutusta siten, että nämä hetkelliset, osittaiset, sähköntoimitukatkot häiritsisivät hyvin vähän ketään, edes vaikka olisi pörssisähköhinnoiteltu sähkösopimus ja spot-markkinat pyörisivät 10 eur/kWh säätösähkön hinnoissa. Hintakatolle vaihtoehtoinen instrumentti saattaisi olla siis sähkön valtakunnallisen kokonaistarpeen mestarointi: valtakunnallinen kulutuskatto. Kolmantena vaihtoehtona/lisämahdollisuutena säätösähkön tarpeen kompensoiminen, edellä mainittujen Fingridin Datahub-tilannehuoneesta käsin reaaliaikaisesti näplättävien, yksityistalouksia sekä teinien rinnakkaistodellisuuksia sivaltelevien "siimaleikkurien" avulla, jolloin siis pystyttäisiin nykyistäkin isompi osuus sähkön hankinnasta järjestelemään edullisempien futuurisopimusten muodossa, jolloin sähkön spot-kauppaa ei tarvitsisi käydä niin isoin myyntierin, ja sitä kautta sähkön spot-torilla kysyntä ja tarjonta kohtaisivat huomattavasti huokeammin hinnoin. Tässä kolmannessa konstissa on sellainen lieveilmiö, että kuitenkin ajankohtina, jolloin ulkomaillakin on sähköpulaa, ne mielellään hankkisivat Suomesta ylijäämäsähköä, mikä ilmeisestikin näkyisi yhteismarkkinoillamme niin, että täkäläinen spot-sähkö olisi kaikesta huolimatta hinnoissa. Siltikin tällöin, koska suomalaisten sähkökauppiaiden tarvitsisi ostaa sitä määrällisesti aiempaa vähemmän, ei sillä olisi niin isoa vaikutusta sähköyhtiöiden taseisiin. Sähkökaupan dynamiikkaan kolmannella konstilla olisi sellainen sivuvaikutus, että tasahintaiset sähkösopimukset alkaisivat olemaan loppukäyttäjän kannalta huomattavasti järkevämpiä ratkaisuja kuin spot-hintoja mukailevat sopimukset, jolloin periaatteessa palattaisiin perinteisiin stressittömämpiin sähkönkulutustottumuksiin, jolloin toisaalta vähäisempi osuus kansalaisista ja yrityksistä kiinnittäisi aktiivista huomiota sähköverkkojärjestelmän korkean kuormituksen tunteihin ja sitten toisaalta nykyistä isompi osuus nimenomaan saunoisi, kokkaisi, latailisi sähköautojaan ja katselisi digi-TV:n katselupakettejaan juuri korkeiden kuormitustuntien aikana. Puolestaan tämän sivuvaikutuksen voisi lääkitä napsaisemalla ensi tilassa heiltä henkilöön katsomatta kammarit pimeäksi. TV-uutistietojen (19.12.22) mukaan noin puolella kotitalouksista kohonneet sähkön hinnat toistaiseksi eivät ole olleet ongelma.

Monetkin säännölliset etäkatkaisut voitaisiin teoriassa kokonaan korvata käyttäjäkohtaisin ajastimin, mutta jotta sähkömarkkinat pystyisivät ottamaan huomioon laskuissaan tällaiset, niin niiden systemaattinen käyttö täytyisi juridisin säädöksin taata kategorisesti. Esimerkiksi, että ennen puoltayötä eikä aamu viiden jälkeen saa ajaa sähkölämmitteistä lämminvesiboileria eikä ladata kotilatauspisteessä sähköautoa. Näissä latureissa/lataustolpissa on yleensä ajastin sisäänrakennettunakin, joten kyseinen säädös olisi tälläkin hetkellä käytäntöön sovellettavissa. Osassa kotilatauspisteiden ajastimia ei välttämättä voida asettaa useampia kuin yksi latausaikaikkuna vuorokauteen.

Jos lähdetään oletuksesta, että korkea sähkön hinta johtuu siitä, että sähköstä on pulaa, vajausta, niin kyse on valtakunnan sähköverkkojärjestelmän teknisisestä rajallisuudesta ja rajoilla ajettaessa potentiaalisesti suurista epävakausriskeistä. Maalaisjärjellä ajatellen, mikäli lähdettäisiin harjoittamaan pörssinsisäistä hintakattoa, jossa jokin kolmas osapuoli, kuten valtio, alkaisi suoraan taata/kustantaa sähkömarkkinoiden toimijoiden, eli sähköntuottaja sekä sähkökauppias (=vähittäismyyjä), sopimuksia, niin sähkömarkkinajärjestelmä menee oikosulkuun. Vaihtoehtoina joko pyytää avuksi sähkömarkkinoiden osaajia, jotka tunnistavat miten erilaiset kannustinmekanismit yms. viritykset vaikuttavat sähköverkkoon - tai sitten kaukaa viisaasti, mm. Ukrainasta tuttuun tapaan, mutta tässä tapauksessa ainoastaan huipputunteina kierrättää sähkökatkoja, esimerkiksi vain 10 minuutin pituisilla sekvensseillä. Tällöin riesana on ainakin, että joidenkin kellojen ajan nollautuminen sekä kelloajastinten keskeytyminen ja jätättäminen.

Pakko-sähköautoilu

ähköautoilu poikkeustilan/sodan aikana ei sovellu kovin hyvin käytäntöön, sillä Suomen koko sähköverkko vaikkei ole viime vuosikymmeninä/koskaan kaatunut, niin se saattaa kuitenkin osoittautua erittäinkin herkäksi niiaamaan (paikoin useamman kuukauden ajaksi).

Sodanaikaisten sähköautojen kannattaisi täyttää ainakin seuraavat toiminnallisuudet:

1. lataus ajastetavissa
   • ajastin voi olla pyöreän mekaanisen kellokoneiston lisäksi myös erikoistoiminen jossa latausvartit on helpompi nollata ja napsutella päälle. Tällöin voidaan esimerkiksi laskentataulukon tai automaattisen tekstiviestipalvelun avulla määritellä täyteenlataamisen takarajan sekä auton akuston virtatason prosenttiosuuden sekä spot-varttitietojen perusteella optimaalinen kokonais-latausaika sekä akun lataamiseksi täyteen aikaikkunassa edullisimmat latausvartit, jotka pystytään yksinkertaisesti napsuttelemaan latausaikaikkunan edullisimmille varteille. Vuorokaudessa on 96 varttia, toisaalta kansainvälisiä aakkoskirjaimia on 26, lisäksi napsuttelupaneeli voidaan ilmaista graafisesti hahmottuvina musta-valko ruudukkoina, jolloin kelloajastin on varsin äkkiä ohjelmoitu.
2. invertointi sähköverkkoon päin (sähköverkon taajuudella)
3. siirrettävä polttonestetoiminen generaattori, jolla sähköauton pystyy myöskin käytännössä ladata tyhjästä täyteen kätevästi
   • lisäksi pure sine wave 230 VDC 50 Hz invertteri, jolla virtaa pystyy purkamaan auton akusta omaan käyttöön (mm. kuormitushuippuina sekä yöaikaan) taloudellisesti

Pakko-nollapäästösähköautoilu

Teoriassa sähköautoilun nollapäästöisyydestä ei voida puhua, koska sähköautojen valmistamisenaikainen / osien valmistuksen ympäristönkuormitus on sen verran huima, mutta käyttövoiman nollapäästöisyys voidaan periaatteessa kompensoida asentamalla verkkoon kytkettävää aurinkosähkövoimaa sähköauton lataustehon verran, ja sitten poutajaksoina pidättymällä lataamasta sähköautoaan yöaikaan, jolloin lataamisen ajoittuminen nimenomaan päiväsaikaan vie verkosta saman määrän sähkötehoa kuin pienaurinkosähkövoimala sinne syöttää toisaalla.

Pakko-kapasitointimarkkinat

Koska periaatteessa on todennäköistä, varsinkin talvella ja/tai sota-aikana, että sähköjärjestelmän tuotantokapasiteetti supistuu alle valtakunnallisen sähköntarpeen, niin asuinaluekohtaisten kiertävien sähkökatkojen ohessa teollisuuden sähköntarvitsijoilla on jonkinmoisia valmiuksia toimia kapasiteettimarkkinoilla väliaikaisesti alasajamalla tai uudelleenpainottamalla tuotantoaan taikka tuottamalla väliaikaisesti itse omaa sähköään.

Tällaisten kapasitointimarkkinakilpailutuksen avulla tapahtuu priorisointi, missä järjestyksessä teollisuuden toimintaa lähdetään sähköverkon hätätilanteessa ajamaan alas. Muiden ensiapukeinojen muassa.

Kotitalous-, maatalous- sekä PK-teollisuuden mittakaavassa ajoneuvoihin integroituva CHP-öljylämmitys olisi varsin yksinkertainen tapa osallistua kapasitointimarkkinoihin. Naftapohjaisen CHP-energian tuotantohinta tulisi olemaan varsin kilpailukykyinen noin 13 c/kWh. Mikäli sisätila on yksi- tai kaksisuuntaisesta ilmanvaihtojärjestelmästä johtuen alipaineinen, ajoneuvon tai dieselgeneraattorin (esijäähdytetyn) pakokaasun poisto on syytä integroida siihen, muutoin pakokaasu voidaan ohjata ulos "suoraan" esimerkiksi lattiakaivon väliputken kautta ulkona olevaan imeytyskaivoon. Meluhaittaa voidaan vaimentaa yksinkertaisimmillaan villaeristelevyin.

Periaatteessa millä vain kiinteällä tai nestemäisellä polttoaineresurssilla pystyisi "louhia" kapasitointimarkkinoilla, joten myöskin paikalliset lämmityspannuihin integroituvat CHP-lämpövoimakonemoduulit jne. tuotteistukset voisivat tulla kysymykseen. Esimerkiksi erilaiset Peltier-moduuliratkaisut.

Miten kohonneita sähkönhintoja ei ainaskaan kannata ratkaista?

Poikkeustilanteiden - kuten laman, katovuosien, Ukrainan sodan sekä koronan - suuri haaste on, että ne lisäkuormittavat yhteiskuntaa kasautuvasti, syövät resursseja, kumuloituvat, aiheuttavat potentiaalisesti uusia lisäongelmia. Ellei osata sanoa miten pitkään kestävästä poikkeuksesta on kyse, sitä valtavamnat riskit sisältyy tuki-, elvytys- ja tekohengityspolitiikkaan yms. Tämän takia poikkeustilanteiden ongelmanratkaisussa lähestytään asiaa aluksi aina kokonaisuuden jatkuvuuden kannalta, eli millaisiksi olosuhteet pystytään saada tasapainottumaan jatkuvuutta/pärjäämistä vaarantamatta.

Pakko-känäytys

Känäytyksessä säästetään kännykästä johtuvia suorissa sekä välillisissä energiantarpeissa asettamalla siviili-älylaitteistot sammumaan esimerkiksi 5 minuuttia ennen oppituntien alkamista ja käynnistymään 5 minuuttia oppituntien loppumisen jälkeen. Työpaikalla työehtosopimuksien mukaisten taukojen mukaan.

Pakko-ikipärevalaistus

Joulukynttelikkö (jullåtta), jossa on perinteisennäköiset, mutta tosiasiassa LED-lamput (e10-kanta, noin 40 VAC, 0,33 W) kuluttaa kokonaisuudessaan 3 W sähköä. Kyseisen kynttelikön valmisteleminen kattovaloksi vaakatasoon siten, että ensin asentaa ripustuskoukku, -ruuvi tai -lanka sen sivusuuntaiseen painopisteeseen. Sitten sähköjohdon katkaisu sopivalta kohtaa kynttelikön tyvestä ja tähän sokerinpalaliittimen sijoittaminen. Jolloin kynttelikkö soveltuu sekä ikkunakaudalle että kattovalon kiinnityskohtaan. Kattovalaisimen korvaaminen vaakatasoon ripustetulla 3W joulukyntteliköllä (valaistus ei käytännöllisesti katsoen kuluta energiaa: kattolåtan ollessa läpi vuoden yhtä soittoa päällä, 26 kW, joka kokonaisuudessaan jää huoneen sisälämpöenergiaksi).

Mahdollisesti kodikkaampana toteutuksena voidaan joissain kristallikruunumalkeissa kynttilät korvata e10 -kynttilävaloin, joihin siis asennettaisiin LED-lamput. Käytännöllisesti katsoen häviävän pieni sähkönkulutus ja silti ("perinteinen") kynttilänveroinen valoteho.

Pakko-ikipöytäkynttilä

Kun paksu, korkeahko, koristeellinen pöytäkynttilä on palanut lähes loppuun, voidaan esimerkiksi jo heti sammuttamisen yhteydessä vetäistä kynttilän alta kynttilänsydän pois (jotta sula steariini tukkisi kynttilänsydämen reiän; sormi eteen tarvittaessa). Seuraavilla kerroilla tähän kynttilän palo-onteloon voidaan tiputtaa kirkaskoteloinen tuikku tai jopa korkeampi sameakoteloinen lämpökynttilä palamaan. Kynttilä palaa turvallisesti ja sammuu periaatteessa itsestään loppuun palettuaan tai ympäröivän pöytäkynttilästeariinin jostain syystä alkaessa sulaa palo-onteloon, esimerkiksi jos tuikkusydämen alumiinikannatinlätkä on kynttilän tärähtämisestä johtuen siirtynyt tuikkukotelon reunaan.

Pakkoikävyys

Monet muovimaailmaan syntyneet ja kasvaneet nykyihmiset toki kuolevat tylsyyteen ilman nettiä, mutta toisaalta valitettavasti elämisellä kaikenlaisissa tietoliikenneverkoissa saa hassattua kumulatiivisesti sähkökiukaan teholla sähköä. Vaikka onkin niin, ettei langattomien tietoliikenneyhteyksien poistaminen käytöstä oikeasti keskeytä niitä taustaprosesseja aivan täysin, vaan laite esimerkiksi nauhoittelee ääniklippejä, jotka se sitten lähettää eteenpäin, kun yhteys avataan, niin silti tietoliikenneyhteyksien sekä myöskin älylaitteen taustaprosessien ajamisen poistaminen käytöstä vähentää merkittävästi akun tyhjenemistä, älylaitteen säteilemistä (akun energiasta todennäköisesti isohko osa "säteilee pois" (langattoman tietoliikenteen käyttäminä radioaaltoina) sekä erilaisten serverien sähkönkulutusta. Tietoliikenneyhteydet kannattaa näin ollen katkaista yöksi - miksei päiväksikin - ja lisäksi, älylaitetta ei kannata ladata yöpöydällä.

• Teleoperaattori Telian laskelman mukaan pelkästään Suomen arvioidut 1,5 miljoonaa reititintä käyttävät pelkissä standby-tiloissaan/idle-tilassa 2300 / 8 / 24 = 6900 sähkölämmitteisen omakototalon verran sähköä vuodessa. Eli kotitalouksien ollessa keskimäärin esimerkiksi 3,5-henkisiä, 24 000 asukkaan kaupungin, jossa kaikki asustavat sähkölämmitteisissä omakototaloissa, asuntojen vuotuisen sähkölämmitystarpeen verran.
  • Reitittimellä tarkoitetaan tietoliikenneprotokollien, kuten bluetooth tai Wifi ja 4G tai valokuitu, välistä muunninta kuten mokkulaa tai kotiverkkojen yhteyslaitteita, periaatteessa myöskin älypuhelimia ja tablet-tietokoneita.

Pakkomukavuus

Asuinrakennustyypistä riippuen sähköisellä lattialämmityksellä saattaa olla oleellinen merkitys oleskelumukavuuteen. Esimerkiksi Lapin lomamökeissä. Tällöin tiiveydeltään ja lämpöeristystavaltaan nykyaikaisissa hirsimökeissä esimerkiksi ilmalämpöpumppujen vaihtaminen ei välttämättä tuokaan mitään säästöä, asukkaiden nostaessa lattialämmityksen termostaattia ilmalämpöpumpun yli estääkseen "jalkojen jäätymisen". Myöskin saunassa käydään jopa joka ilta hikisten kuntoilupäivien päätteeksi.

Tällöin kannattaa ilmalämpöilyn sijaa huoneen mukavuus-lattialämmitys kytkeä rinnan valaistuksen kanssa (ikkunoiden alapuoliset sähköpatterit säädetty ylläpitolämpötilaan tai jopa vain sulanapitolämpötilaan). Valaisuun kuluva energia muuntuu joka tapauksessa lämpöenergiaksi, eikä sinänsä kuluta lainkaan ylimääräistä sähköä lattialämmityksen kanssa (valojen sammuttelu on sähköisen lattialämmitystalossa merkityksetöntä, kotona ollessa edes WC:n valoja ei ole mitään järkeä sammutella sähkölämmitteisessä talossa).

Viileämpi sisäilma on unen kannalta otollisempi. Mikäli talo on päivisin tyhjänä, sisälämpötila laskee automaattisesti, samoin päivinä/viikkoina, jolloin mökki on tyhjillään. Lattialämmitys palauttaa oleskelulämpötilan rakennukseen muutamassa minuutissa.

Riippuen mm. poissaolojaksojen kestoista (loma-asunnoissa saatetaan ulkoilla koko päivä, vrt. arkiasunnoissa käydä töissä tai työskennellä kotona etänä) sekä "tyhjien viikkojen" määrästä niin mukavuuslämmityksen rinnankytkemisellä valaistuksen seinäkytkimiin saatetaan saavuttaa paljon merkittävämpi sähkönsäästö kuin esimerkiksi asentamalla ilmalämpöpumppu.

Periaatteessa mitä loma-asuntoihin tulee (joissa ei välikattoa, jolloin ei ole asennettu kaksisuuntaista ilmanvaihtojärjestelmää, vaan useita erillisiä huippuimureita), niin poistoilmalämpöpumppu on lämpöpumpuista oikeastaan ainut järjellinen ratkaisu.

Saunan lämmön rekuproimiseksi voisi olla järkevää vaihtaa osa huippareista kaksisuuntaiseen ilmanvaihtojärjestelmään, jossa lämmön talteenotto. Kanttikanavat pinta-asennettuna, mikäli ei ole välitilaa mihin sijoittaa kanaalit. Tällöin toisaalta saunan puolelle voidaan korvata poistoilmaventtiili korvausilmaventtiilillä, (suihkuhuoneen puolelle poistoilmanvaihtoventtiili).

Energiataloudelliseksi suunniteltu puukiuas on harkitsemisen arvoinen melko yksinkertainen ratkaisu energiansäästöön saunassa, mikäli ilmanvaihdon kanaaleilla ei ole tilaa asentaa. Mitä pienemmäksi pilkotuilla puilla kiuasta lämmitetään, sitä äkkiemmin sauna on kuuma (lämmitysnopeus esimerkiksi jopa nelinkertaistuu, sillä seinärakenne tarvitsee runsaasti lämpöä tavanomaisessa hitaassa lämmitystavassa), mutta toisaalta esimerkiksi arinaritilä sulaa sitä nopeammin vaihtokuntoon. Kiukaan pikalämmityskestävyyttä kannattaa tarkastella kiuasmyyjän kanssa esimerkiksi spekuloimalla, että saunaa tavattaisiin lämmittää sahanpuru-puupelletein.

Mitä ohuemmat puupaneelit saunan lämpöeristävän höyrysulun edessä, sitä helpommin saunatila lämpiää. Mikäli saunahuone on rakennuksen ulkoseinää vasten tai kulmassa, silloin energiaa säästyy sitä kautta, että saunahuoneen lämpötila pidetään joutoaikoina alhaisena ja saunan ilmanvaihto nollilla, jolloin huone toimii "kaksinkertaisena ulkoseinäeristeenä". Rakennuksen keskiosiin sijoitettu saunahuone säästää energiaa jälkilämmön johtuessa seinämien läpi muuhun huoneistoon. Tämän hyötytekijän louhimiseksi saunan ilmanvaihto on syytä sulkea viipymättä saunomisen jälkeen, ja toisaalta paneloinnin paksuuden (lämpiävän rakennemassan) ohuuden hyöty on vähäisempi. Sisäseinäsaunahione on mielekäs, mikäli rakennuksen huoneita tarkoituksellisesti osastoidaan eri perus-lämpötiloihin. Ulkoseinän vastainen saunahuone on tavallisesti mielekkäämpi ratkaisu siksikin, että saunan kohdalle ulkoseinään "ei tarvitse" suunnitella niin isoja ikkuna-aukkoja (ikkunoissa lähtökohtaisesti suurempi hukkalämpövuo).

Pakko-olutkellari

Mikäli saunan ylälaude on rakennuksen ulkoseinän vastainen, eikä saunan lauteiden alaista joutotilaa aiota erityisemmin hyödyntää, niin sinne voidaan varsin yksinkertaisin luikauksin tehdä XPS-levystä "arkkukylmiö", sillä saunahuoneen höyrysulku on erityisen huolellisesti tehty - ainakin mikäli se on itse tehty eikä seinäpaneeleihin ole porailtu summittaisesti ruuveja. Istuinlaude on yleensä irrotettavissa, tarpeettomat ankkurointiruuvit purettavissa. Tämä ominaisuus on siksikin kätevä, että nopeasti mustuva istuinlaude voidaan irrottaa puhdistettavaksi vaikka painepesurilla ulkona kesällä, hiottavaksi ja parafiinattavaksi. Tarvitsematta temppuilla saunassa.

Lisähyötynä, että kun lauteen voi kääntää pystyyn, tai vaikka useana palana siirtää sivuun, voidaan sen alla olevaan joutotilaan rakentaa eristetty, ilmatiivis säilytysarkku (jonka pohja voi olla jalkalauteen korkeudella, eli aiheuttamatta välttämättä mitään ulkonäkömuutoksia saunatilaan. Ulkoseinän vastainen kylki jätetään XPS-levyttämättä, jolloin siis ulkolämpötila pitää arkun sisälämpötilan alhaisena. Mikäli ulkoseinän paneloinnissa ei ole ripustuskohtia XPS-levytyksen kannatinrunkorimoille, niin voidaan esimerkiksi kiinnittää metallinauharipustukset lauderunkoon, jotta saadaan poikittaiset vaakarunkopuut akun pohjalevylle asennettua, tai voidaan tietysti vetää pitkittäin niskapuut arkun pohjalevylle.

Kun rungot on asennettu, yksinkertaisesti mitataan ja kasataan XPS-levykyljet (etupinta, kyljet, pohja, kansilevy). Niiden puskusaumoja ei välttämättä tarvitse edes saumata yhteen. Valmis. XPS-levyn käyttölämpötila-alue on pariinsataan celsiusasteeseen asti. Arkun sisäkylkiin voi olla järkevä tehdä folioteippaukset, jotta ne pysyvät puhtaina helpommin. Etenkin arkun ja ulkoseinänvastaisen paneloinnin välinen pusku olisi hyvä olla suht ilmatiivis (vesihöyryn kondensoituminen arkun sisälle). Mikäli kondensoitumista ilmenee löylytellessä (saunajuomia arkusta urakoidessa), voi esimerkiksi "injektoida" jonkun putkenpätkän, kuten saippuapullon pumppuannostimen muovisen imuputken, arkun pohjalevyn alimman nurkkakohdan läpi, jota kautta siis kondenssivesi valuu pois kastelematta arkun seinäpaneelikylkiä erityisemmin (näiden seinäpaneelialueiden takainen pieni ilmarako ennen seinäeristefoliota aiheuttaa, että paneeli lämpiää sen verean, ettei arkun sisäinen höyry kondensoidu seinäpaneeleha vasten, vaan lähinnä arkussa varastoitavien juomien ym. nestepurkkien kylkiin.

Runsaan kylmäsäilytystilan lisäksi arkku muuttaa ilmankonvektioita saunatilassa jonkin verran, tuimentaen löylyjä, jolloin saunan lämpötilaa voidaan laskea ehkä viidestä kymmeneen astetta totutusta.

Pakko-lisäpakkaset

Myöskin voidaan pakko-olutkellarin alapuolelle sijoittaa matalia, pieniä pystypakastimia (pystypakastimissa lauhduttimet kaapin takapinnassa, toisin kuin arkkupakastimissa), jolloin näiden kaappien sähköntarve on minimaalinen, jopa saunoessa. Sähköjohdon paksuus kannattaa mitoittaa laitteiden yhdistetyn maksimi-tehontarpeen avulla, todennäköisesti ei tarvita paksuakaan kaapelia, vaikkakin maadoitettu johto. Pintavetona kulkemaan näkyville, esimerkiksi seinällä lattianrajassa; ei jatkopistokkeita seinäpistorasian ja pakastimien pistokkeiden välille.

Pakko-saunanovetus

Ulkoseinien vastaisissa saunoissa on kovilla pakkasilla niin, että saunanoven alta valuu kylmää ilmaa pesuhuoneen puolelle viilentäen sitä merkittävästi. Tämä johtuu toisaalta siitä, ettei saunan imuilmanvaihto riitä imemään lämmintä kylppäri-ilmaa saunan puolelle, toisaalta siitä, ettei saunan puolella ole tarpeeksi tehokkaita lämmityspattereita saunatilan lämmittämiseksi tarpeettomasti. Saunatilan höyrysulut ovat yleisesti ottaen huolellisesti tehdyt (mahdollisia epäkohtia hiirenkolot sekä ulkopuolisten urakoitsijoiden asentamien laudetelineiden summittain tehdyt stabilointiruuvaukset, ja silloinkin uudemmissa saunoissa käytetty foliopintainen XPS-eriste pysyy varsin ilmatiiviinä) ja toisaalta, tila pysyy yleisesti ottaen kuivana (kondenssivesivapaana), kolmaalta, se on lisäeristetty. Näin ollen LVI-teknisesti saunatilan lämpötilaa ei tarvitsekaan ylläpitää kovinkaan korkeana (höyrysulun pinnalla tapahtuvan huoneilmankosteuden kondensoitumisen ehkäisemiseksi). Talvisin sisälman suhteellinen ilmankosteus on muutenkin huomattavan alhainen (10 - 20%), jolloin on niin, että (ks. Mollier-kuvaaja) vaikka saunatilan lämpötila olisi vain 5 - 10 ^oC, haitallista veden kondensoitumista ei tapahdu, rakenne pysyy terveenä (tietysti suihkujen aikana voi vähän vesihöyryä kertyä saunan ikkunaan/ovipintaan hetkellisesti).

No ilmuilmanvaihdosta johtuen huoneiston yhteydessä olevaa saunatilaa ei luultavasti olisi mahdollistakaan jäähdyttää niin kylmäksi. Silti jos saunassa on lämpöpatteri, sitä ei kannata täysin tulpata kiinni, esimerkiksi koska voi olla, että silloin kyseiselle patterille tuleva lämminvesikiertoputkiosuus jäätyisi kovilla pakkasilla (esimerkiksi mahdollisista kylmäsilloista lattialaatassa johtuen).

Oven alaosan aukkokohdan ja lauteiden jalkarallin väliin voi esimerkiksi ralliin folioteipaten sijoittaa jonkun levyn tai laudan supistamaan aukkoa sen verran, että saunatilan poistoilmanvaihto riittää kumoamaan kylmän ilman valumisen kylpyhuoneeseen saunan oven alta. Löylytellessä voidaan potkaista jalkarallia pari senttiä taaemmas korvausilmakonvektion maksimoimiseksi, mikäli ilma kulje tarpeeksi hyvin.

Sivuseikkoina mainittakoon, että saunomisen jälkeen saunan ovea ei kannata jättää auki (korkea kuuman ilman absoluuttinen kosteus, vaikka ilma vaikuttaa kuivalta). Saunan poistoilmanvaihdon ei silti tarvitse olla voimakaskaan sen estämiseksi, ettei saunahuone jäähtyessään kostuisi kndenssivedestä, jäähtyminen on hitaampaa kuin kuivan korvausilman virtaaminen kylpyhuoneen puolelta. Vähäisempi poisto/tuuletus tarkoittaa isomman osan jälkilämmöstä päätymistä seinämien lämmönhukkana huoneiston lämmöksi. Periaatteessa kylpytilojen nopealla tuulettamisella poistetaan kostea ilma, mutta käytännössä jos kylpyhuoneen lastaamista ja kankaalla kuivaamista ei sitä ennen suoriteta, kosteuden poistaminen tuulettamalla pitkittyy ja sen myötä lämmönhukka moninkertaistuu, ja puolestaan jos lastataan ja kankaalla kuivataan ennen tuulettamista, tuulettamisen tarve häviää poistoilmanvaihdon kuivattaessa pesutilat jopa muutamassa minuutissa. Kuivaaminen käy käden käänteessä heittämällä vaate lastatulle lattialaatoitukselle, sitten vetelemällä sitä edestakaisin lastalla siten, että joka vedon jälkeen (kaartavan liikkeen sijaan) nostetaan lasta vaatteesta ja asetetaan se uuteen kohtaan vaatetta ja vedetään uusi veto, jolloin lattiankohta pyyhkiytyy veto vedolta kuivemmaksi ja kuivemmaksi.

Ks. tarkemmin lattialämmityksestä.

Pakko-kiuastus

Saunan lämpiämisnopeus ei riipu kiukaan kivimäärästä. Näin ollen kiuas kannattaa sen verran ylitäyttää, että saadaan juuri sopivat jälkilöylyt, jolloin osataan sammuttaa kiuas aina optimaalisesti. Saunatila kuivaa ilman kiuastakin vallan mainiosti, kunhan löylytilassa on ilmanvaihto.

Pakkovalaisu

Yhteiskunnassa merkittävää sähkönsäästöpotentiaalia saattaisi löytyä esimerkiksi taloyhtiöiden ja tehdasalueiden pihavaloista, katuvalaistuksesta ja kuntoilureiteiltä. Esimerkiksi satjakytkemällä kaksi tai kolme samansuuruista katuvalokenttää keskenään, saattaisi olla mahdollista ajaa pienemmillä 100-120 VAC tai 70-80 VAC antamalla alemmalla valotehoilla, mikä lumen tullessa maahan on varmasti riittävän kirkas.

Alhaisempi jännite ei lisää kaapelien sähkövastusta, vaan korkeampi virta, joten jos polttimot reagoivat pienempään vaihtojännitteeseen isommalla virrantarpeella, yksinkertainen sarjakytkeminen ei täytä tavoitetta. Alhaisemman vaihtovirran korkeammalla 200 VAC jännitteellä saisi mahdollisesti muodostettua sarjakytkemällä erisuuruisia valokenttiä sarjaan, joista toinen kenttä hyödyntää eri siniaallon vaihetta kuin toinen hakkurimuuntimen avulla.

Esimerkiksi kiinteistöjen pihavalaistuksessa saattaisi olla mahdollista yksinkertaisella diodimoduulilla puolittaa virta hyödyntämällä pelkästään jompikumpi siniaallon puolikas, johon muutokseen lamppu todennäköisesti reagoisi samankaltaisesti kuin jos vaihtovirran taajuus hidastuisi puoleen. Kunkin valaisintolpan juuressa on tavallisesti oma sulakeluukkunsa, johon tällainen yksisuuntain, hakkuri tai vaikka kondensaattori olisi sarjakytkettävissä.

Pääväylien suuntaiset katuvalaistusosuudet (satunnaiset muutaman sadan metrin valomadot preerialla mukaanlukien T-risteysalueiden etuajo-oikeutetun väylän suuntaiset sekä myös lähiöiden ohituskohdat) saattaisi olla järkevää liikenneturvallisuudenkin parantamiseksi pysyvästi sammuttaa (yleishyödytön pitkien ja lyhkäisien valojen kanssa pämppääminen ajoväylän valaisuolosuhteiden pysyessä samanlaisina) riippumatta sähköverkon kuormituksesta: toisin sanoen siirtää tällaiset katuvalotolpat esimerkiksi levähdyspaikkojen ja karjatilojen pihavaloiksi tahi kujien varsille säästö-sammuteltaviksi.

Ks. myös Pakko-inertöpseli.

Pakkotuikutus ja -kohdevalaisut

Pakkotuikutus on nykyisin yleisiä 8h käytön vuorokausiajastimin varustetuista patterikäyttöisistä koristevaloista viritettyjä kattovaloja. Voidaan esimerkiksi M3-teipein teipata ylösalaisin kattoon, tai köyttää kattovalainten yhteyteen tai ripustaa vastakkaisten seinien katonrajoihin koukuin. Tai vaikkapa verhopaneelin alasärmään kiinnitetyin koukuin, tai verhokiskonipsuttimin.

Voidaan hyödyntää useampia, jotka ajastetaan kytkeytymään automaattisesti päälle yhtäaikaa, lomittain tai vuoronperään ketjutettuna.

Menettelyn tarkoituksena on vähentää valoshown tarvetta pilkkopimeinä aikoina vain jotta huoneistossa näkisi kävellä. Eli toisin sanoen parantaa mahdollisuuksia käyttää tehoiltaan minimaalisia kohdevaloja kuten työpöytävalon kanssa yhteen tai jalkalampun varteen (lampunvarjostimen sisäpintaa valottamaan) nippusitein kiinnitettyä USB-taskulamppua.

Pakko-CHP-kaukolämpövoimalat

Luonnostelu.

Periaatteessa minkä hyvänsä energianlähteen saa syntetisoitua bensiinimoottorin tai dieselmoottorin polttoaineeksi melko hyvällä hyötykertoimella (prosessissa syntyvä hukkalämpö saadaan kaukolämpönä hyödynnettyä, joten muuntoprosessien hyötykertoimet voivat lähennellä sataa). Etenkin tilanteissa, joissa energialaitoksiin on törmäilty, ja ne eivät ole käytössä, voi osakkaiden polttomoottoriajoneuvoista autokatoksen parkkiruuduissaan olla hyötyä taloyhtiölle. Auto tuottaa sähköä sekä lämpöä.

Järjestelmä tarvitsee toimiakseen etukäteen toteutetun erikoisratkaisun: taloyhtiön lämminvesikierrolla toimivan moottorilämmitysjärjestelmän. Tällöin siis kaukolämmön lämmönjakohuoneen sekä huoneistojen välisessä lämminvesikierrossa kiertää jäähdytysnestettä, ja kun auton moottori halutaan pakkaspäivänä lämmittää ennen käynnistämistä, kutketään aluksi pikaliittimin (joko lauhdutuskierrosta eli auton syylärin juuresta taikka suoraan jäähdytyskierrosta eli moottorin paluuputkesta, jälkimmäinen moottorille suotuisampi) jäähdytysjärjestelmä rinnan lämminvesikiertojärjestelmään, jolloin kun auton virta kytketään päälle, jäähdytyspumppu syöttää kuuman kiertonesteen moottoriin, lämmittäen sen kauttaaltaan parissa minuutissa. Liitäntäventtiilityyppinä vaikkapa hydrauliletkuista tuttu pikaliitintyyppi (liittimellä hyvä toimintavarmuus roskaisenakin).

Kiertoveden korvaaminen jäähdytysnesteellä todennäköisesti vähentää putkiston korroosiota ja näin ollen periaatteessa pysäyttää lämmitysputkiston korroosio-kulumisen, eli periaatteessa lopettaa kiertovesiputkiston kalliit "linjasaneeraustarpeet". Mutta, syystä että autojen jäähdytysjärjestelmät voivat olla teknisiltä toteutustavoiltaan erilaisia, ja joka tapauksessa suunniteltuja toimimaan suljettuina kiertona, ja lisäksi lämminvesikiertoputkiston paine saattaa vaihdella eri kiinteistöissä, niin auton lauhdutuskierron 'rosvoamiseksi' kiinteistön lämmitysjärjestelmään tarvitaan esimerkiksi kaukolämmön kytkennästä tuttu lämmönvaihdinmoduuli lämminvesikiertoputkiston osaksi, johon auton jäähdytysnestekierto sarjakytketään suljetuksi sekundäärikierroksi. Tämän lämmönvaihtimen ei tarvitse olla General Motorsilta, vaan sen pystyy valmistamaan itsekin lomittamalla kaksi kupariputkikieppiä keskenään, sitten juottamalla putkisto pareittain tai kokonaan yhtenäiseksi sylinterilieriövaipaksi. Fluidien välinen lämmönsiirto tapahtuu lähes sadan prosentin lämpötilaerokertoimella kun kiertosuunnat ovat vastakkaisia (counterflow), jolloin putkiparien välinen fluidien lämpötilaero homogenisoituu koko lämmönvaihdinmoduulin matkalta samaksi (perustuen väliaine kuparin juotoskohtineen lämmönjohtavuuteen, toisin sanoen yhteen juotettavia putkien poskipuntoja kannattanee viilata tasaviilalla tai kaksipuolisella hiomapaperilla samansuuntaisiksi muutaman millinkymmenyksen verran).

Nyt toisaalta kun tarvitaan lämpöä tupiin eikä kaukolämpö ole toiminnassa, voidaan auto(ja) kytkeä lämminvesikiertoon, jättäen tyhjäkäynnille (ovet vara-avaimella tai kaukolukitsimella lukittuna) parkkiruutuihinsa.

Auton laturi tuottaa sopivalla kierrosluvulla jopa 500 W teholla 12 VDC jännitettä. Tätä sähköä voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi perävaunupistokkeen 58 -kytkentöjen kautta (parkkivalot päällä) kuormittamatta laturia liikoja. Kyseinen sähkö muunnetaan esimerkiksi lukittavan postilaatikon kokoisessa jakokeskuksessa verkkovirraksi kahden rinnakkaisen invertteriratkaisun avulla. Ensiksi grid-tie-inverter, jonka antojännite mukailee verkkovirran vaihtovirran taajuuden jännitemuutoksia. Tämä järjestelmä toimii mikäli verkkovirtaa on saatavilla, mutta mikäli on sähkökatko, taloyhtiön pääsulakekytkentä irrottaen verkosta saadaan taloyhtiölle oma sisäinen sähköverkko kytkemällä rinnalle pure-sine-wave-invertteri, jota grid-tie-invertteri tarvitsee toimiakseen. Pure-sine-wave invertterin nimellistehon kannattaa olla kyllin iso, jotta sillä pystyttäisiin vastaamaan sähkökatkojen aikaisiin lisääntyneisiin sähköntarpeisiin (suhteessa tarpeeseen silloin, kun sähköä syötetään taloyhtiön käyttöön aikoina, jolloin ei varsinaisesti ole sähkökatkoa). Invertterejä kannattaa siksikin olla useampi erilainen rinnan, että mikäli tehontarve tai virrankäyttö on ylimitoitettua suhteessa autolaturien tehoihin, jolloin akut uhkaavat päästä liian tyhjiksi, invertterit sammuttaisivat itsensä yksi kerrallaan grid-tie invertteristä alkaen, pimentämättä samantien kiinteistön koko sähköjärjestelmää. Kun invertterejä putoaa pois käytöstä, laturit jaksavat jälleen ylläpitää verkkoa ja toisaalta autonakkujaan. Verkkovirran laatu on heikentynyt (esimerkiksi jännite alentunut) kunnes kiinteiston sähkönkulutusta pienennetään käytössä olevien invertterin nimellistehon alapuolelle.

Auton kaasu voidaan lukita, esimerkiksi yksinkertaisella salpalukitteella kaasupolkimen ja taustalaudan välillä, optimaaliselke kierrosluvulle. Auto (jen) pakokaasu(t) voidaan ohjata esimerkiksi kunnalliseen viemäriverkostoon, jolloin putkistossa vallitseva korkea ilman suhteellinen kosteus kondensoi ilmasta pienhiukkaspäästöt pois, ja loput komponentit eli hiilidioksidi voidaan niin halutessa ottaa jätevedenpuhdistamolta käsin jatkokäyttöön.

Mikäli tällaisen pakko-VHP-laitoksen tuotannon hyötykerrointa halutaan kohottaa lähemmäs sataa, voidaan esimerkiksi parkkiruudussaan tuotantokäytössä oleva auto lisäeristekuomuttaa. Pakokaasun viemäriverkostoon hukkuva jälkilämpö voidaan niin halutessa hyödyntää jäteveden jälkilämmön hyödyntämisen yhteydessä.

Pakko-överibetoni

Betonin raaka-aineiden valmistus on aika energiaeksensiivinen prosessi. Överibetonissa pyritään betoniin ymppäämään niin runsaalti graniittia kuin pystytään, millä päästään murto-osaan betonin tarvetta heikentämättä betonivalun lujuutta.

1. valmistetaan "kura" normaalein sekoitussuhtein, minkä jälkeen
2. lisätään seokseen sepelikokoluokan graniittia (raekoko oleellisesti betonin sorakomponenttia isompi) niin paljon kuin raudoitus huomioon ottaen valu saattaisi vetää.
3. betonia valettaessa massa ajetaan seulan/"perunatalikon" läpi ja muotin täytön välivaiheessa talikoidaan tai suppiloidaan betonisepelit sisään.
4. betonisepeliä voidaan jättää myöskin betonilaattavalun pintaosiin liipattavaksi.
   • mahdollisuus jyrsiä/hioa esille visuaalisesti vaikuttavia pintatekstuureja.
   • betonin lujuustekninen jäykkyys paranee (kuormitettavan betonirakenteen neutraaliakseli/neutraalipinta siityy etäämmälle vetojännitysmaksimeista, jolloin 'toimivien' sidosterästen vaikutus (betorirakenteen jäyhyysmomentti) kasvaa.
   • pistekuormien kesto paranee.
   • pinnan kulutuskestävyys paranee.
   • betoniterästen korroosiosuoja paranee.
   • betonin kapillaarisuus vähenee.
   • betoninpakkaskestävyys paranee.
   • betonin ilmanvuotoluku (mm. radioaktiivisen radonin diffuusiot) pienee.
   • kovettumisenaikainen kuroutuminen (huonolaatuisten laajojen yhtenäisten betonivalujen halkeilut) vähenee.
   • betonirakenteen leikkauslujuus saattaa heiketä (sepelin pinnan karheudesta ja lisäksi betonin sementtiseoskomponentin sidosominaisuuksista riippuen).

Pakko-TGB-laatta liukuvalutekniikalla

Mikäli tarvitaan paksua laattaa tai muuria, mutta rimpula harjateräsverkotus olevinaan riittää (kuten mm. nykyaikaisten julkisten rakennusten pommisuojien välipohjat Suomessa on tosiasiassa rakenteellisesti toteutettu ja kukaties vastedeskin), niin hyödynnetään esimerkiksi malmikaivosten neliskanttisia graniittikappaleita täyttönä ylä- ja alaverkon välissä, koska niiden rouhittujen pintojen tarttuvuus betoniin on OK ja muodot tarpeeksi homogeenisia. Verrattuna överibetoniin, isommilla lohkareilla parannetaan betonilaatan pistekuormien/impulssien kestävyyttä sekä vähennetään betonin tarvetta entisestään.

• Betonin massa (tiheys) 2,4 tn/m³ ja graniitin 2,7 tn/kg.
  • 10kg painoinen kappale graniittia olisi kokoluokaltaan 0,15m x 0,15m x 0,15m ja 20 kg painoinen 0,2m x 0,2m x 0,2m.
  • teräsgraniittibetonilaatan alaverkon korputusta kannattaa tihentää ja toisaalta muovikorppujen sijaan hyödynnetään vanhoista jämäbetoneista valettuja betoninoppia tai pilkottuja laattoja.
    1. reunojen/laitojen palautukset toteutetaan sellaisella tekniikalla, että alaverkkoon (harjateräsverkkoelementti) kiinnitetään esimerkiksi laidan korkeuden etäisyydelle, lähelle samansuuntaista verkkoterästä toimiva työteräs, paksuudeltaan sama.
    2. tällaisen tihennyksen välistä katkaistaan joka toinen taittolinjaan nähden poikkisuuntainen teräs poikki keskeltä.
    3. taitetaan teräsverkko 90^o Näiden juoksujen välistä (esimerkiksi "polkemalla" tai kävelemällä maasta kohotetun verkon päällä taikka esimerkiksi kiristysliinoin taivuttaen tai porakoneella vinssaten eli metallikoukku, joka pujotetaan esikirustetyn ohuen vaijerin ympärille, jolloin kun koullu pyörii, vaijeri kelautuu molemmilta puolin varren ympäri).
    4. kulmaverkoksi (tai nurkkaverkoksi) pokattu verkko ei välttämättä tarvitse lisäteräksiä taittolinjalle, mutta jos, niin voidaan asetella vinohakasia 45^{o kulmassa}, jollaisella systeemillä pohja- ja kylkiverkkopinnat vetojännitys sidotaan sisempää betonilatassa, mikä on betonilaatan osalta lujuusteknisesti tukevampi toteutustapa (kuin pienellä pyöristyssäteellä pokatut lähelle särmälinjoja ulotetut palautukset / "ällät".
  • kun valu on esimerkiksi 1/3 korkeudelta valmis, heitellään noppia valuhäkkiin. Koska graniittilohkareet eivät ime kosteutta betonimassasta, niitä ei tarvitse kastella ennen häkkiin heittelemistä. Ylimmäksi kivikerrokseksi varataan pienempää lohkaretta ylimmäksi kerrokseksi, jotta sen pinta saataisiin suunnilleen pintaverkon suojaetäisyyden korkeudelle tasatuksi.
  • sitten "heitellään" valmiiksi pokatut yläverkon reunaelementit sekä valmiiksi mitoitetut keskiverkot paikoilleen graniittipatjan päälle lepäämään ja valetaan laatta lopulliseen korkoonsa.

pakko-stabilointivalu

Tässä tekniikassa tehdään siirtolohkarekokoiselle perustalle vibrattu sora-/hiekkatäyttö* tällaisen lohkarekerroksen puoliväliin tai jopa sen yli. Heitellään muutama sidosteräs ristikkäin** ja valetaan valittuun korkoon. Sitten jyrsitään/louhitaan tämän koron yläpuolelle jääneet kivenlohkareiden särmät korkotasoon. Huomionarvoista on, että nämä lohkareet voidaan jo esivalmisteluvaiheessa asetella niin, että valun jälkeistä pois viistettävää jää sopivan matalia nyppylöitä, jolloin voidaan hyödyntää esimerkiksi erityistä kaivinkoneen kouraa, jossa on molemmilla puolilla piikkain. * hiekan valuminen pois valun kovetuttua esimerkiksi ojien tulviessa ei haittaa, koska hiekka toimii ainoastaan laatan valumuottina. ** ristikkäisillä sidosteräksillä lohkareiden välissä turvataan näistä lohkareista betonilaatalle välittyvät tukireaktiot, jotka muutoin, lohkareiden väljistyessä batonilaatan lohkeillessa graniittilohkareen ympäriltä saatettaisiin menettää muutoin erittäin jäykässä laatassa. Koska nämä sidosteräkset eivät varsinaisesti toimi rakenteellisesti, ne voivat mutkitella lohkareiden väleissä melko vapaasti. Teräkset korotetaan pienempien kivenlohkareiden avulla valun keskikorkeuksille. Harvan verkon valunaikaisen jäykkyyden (harjaterästen pysyminen näiden pikkulohkareiden päällä) parantamiseksi kannattaa suosia kolmiomaisia verkonsilmäyksiä (tavallisten neljän ristivedon verkonsilmien sijaan).

Stabilointivalulla voidaan saada aikaan esimerkiksi tienpohjaa, joka ei "elä" (esim. roudi) lainkaan, ja tällainen pohja tarjoaa puitteet monenlaisille asvalttia vastaaville erikoisratkaisuille, joiden oma rakenteellinen lujuus/jäykkyys on asvalttiakin kehnompi.

Stabilointivalulla voidaan jopa korvata siltoja (esimerkiksi jokien yli), tällöin valu kannattaa tehdä huputettuna talvisaikaan sillä tällöin muottihiekkakerros saadaan makaamaan jääkerroksen päällä eikä sula kovettuvan betonin lämmöstä hiekan eristäessä betonin jäästä. Muottihiekka voidaan myöskin stabiloida hiekkaveistoksista tutuin periaattein. Hiekan huuhtoutuessa keväällä, joenylityskohta jää sopivan väljäksi veden virrata lomitse.

Pakko-AN-protokolla

Mikäli koneellinen ilmanvaihto ei toimi kerrostalorakennuksessa, jota ei ole suunniteltu painovoimailmanvaihtoiseksi, ja lämmöstä on pulaa, esimerkiksi talvisin, täytyy asujien muodostamaa kosteuskuormaa poistaa säännöllisesti. Tämän toteuttamiseksi voidaan sopia yhtenäiset tuuletusajat esimerkiksi kolmen tunnin välein, jolloin asuntoa tehotuuletetaan rappukäytävään tai rappukäytävästä päin, sikäli kuin niinä ajankohtina kunkin yksittäisen asunnon tuuletustarvetta ilmenee. Kyseisin välein joko rappukäytävän (ylimmässä kohdassa sijaitseva) savunpoistoluukku (imu rappukäytävään) tai kellaritilan tuuletusluukku (ylipaine rappukäytävään) avataan. Alipaine eli savunpoistoluukun avaaminen on kätevämpi, koska sen automatisointi on helpompaa ja kyseinen virtaussuunta on ikkunoiden ja ovien avautumissuunnan myötäinen (asunnon ikkunat ja ovet voi jättää etukäteen sulki raolleen, jolloin ne avautuvat itsestään tuuletuksen alkamishetkellä, tällöin toisaalta tuuletuksen päätteeksi voidaan avata kellaritilan tuuletuslukku näiden ovien ja ikkunoiden sulkemiseksi "keskitetysti"). Muodostuva ilmavirta on varsin voimakas, mistä syystä minuutin - kahden kertatuuletus riittää. Imutehoa voi parantaa hormittamalla savunpoistoluukku ulkopuolelta (esimerkiksi valokate-hormilla).

AN-protokolla [nimitys erään poliittisista syistä vangitun tärkeän henkilön mukaan) soveltuu yhtälailla kerrostalon rakenteiden viilentämiseen kuumina hellepäivinä.

Pakko-konservatiivinen aamutuuletus

Tarkoittaen käytännössä sitä, että ellei (pakkaskelien vuoksi taikka syystä että rakennuksen lämmitysjärjestelmä on aktivoituna) ole järkevä nukkua tuuletusikkuna/-luukku suorastaan koko yön raollaan/auki, niin silloin (talvipakkasillakin), riippumatta onko huoneistossa koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä vai ei, aina aamuisin kussakin makuuhuoneessa suoritetaan ennen "makuuhuoneiden tuulettamista olohuoneeseen" (sisäoven avaamista / jättämistä auki) hetkellinen, mutta runsas huonetuuletus. Eli josta syystä tuuletusluukut ovat asuntojen makuuhuoneissa standardi.

• mikäli tuuletusikkuna on pikkuruinen/vaakatasoinen, voidaan isompi/pystysuuntainen ikkunalasi muuntaa tuuletusikkunaksi esimerkiksi niin, että molempiin, sisempään ha ulompaan ikkunaluukkuun jättää avauskahvat paikoilleen, ulkoilman puoleiseen luukkuun niin, että kahva on auki-asennossa pystysuunnassa ylös-/alaspäin, ja avauskahvan akseli ulottuu (hupatassuoehmustuksineen) sisätilan puoleisen ikkunaluukun pintaan, jolloin ulompaa ikkunaa ei ole tarvetta erikseen lukita (sisemmän ikkunaluukun lukitessa molemmat kiinni). Vaihtoehtoisesti voitaisiin aukottaa toinen vastaavankokoinen tuuletusluukku ylemmälle tai alemmalle tasolle, jotka siis läpituuletettaessa avataan molemmat.
  • mikäli tuuletusluukku on kovin pikkuruinen/tiheästi verkotettu ja puusälein näkösuojattu), huonetuuletuksessa ulkoilma ja sisäilma vain sekoittuvat keskenään (likainen sisäilma "laimenee", mikä on hidas ja energiatehoton tuuletustapa.
  • tuulettuminen tapahtuu nopeasti, kun ulkoilma pystyy "täyttämään huoneen", patjamaisesti korvaamaan huoneilman, eli sekä viileä ulkoilma valumaan lattian kautta huoneeseen että lämmin sisäilma karkaamaan katonrajan kautta pihalle.
    • suljettaessa tällaisen nopean tuulettamisen jälkeen tuuletusluukut, ulkoilma lämpenee huonepintojen lämpötilaan, jolloin sen yleensä ennestään sisäilmaa alhaisempi suhteellinen kosteus laskee entisestään, mikä on paitsi rakennuksen pinnoille terveellistä (homeen kuten sädesieni ennaltaehkäisy, mikäli sellaista kohonnutta riskiä huoneistossa muuten on), niin luteille, turkiskuoriaisille, kirpuille, muurahaisille jne. humuskosteutta tarvitseville hyönteisille haitallista.
  • etenkin mikäli rakennuksen käyttöaste kasvaa yli sen, jolle käytölle rakennus on alunperin auunniteltu - esimerkiksi hotellikäyttöön muunnetut tuvat vanhoissa kulttuuriperintö-rakennuksissa, taikka luokkakokojen kasvatettaessa ja oppilaiden/opiskelijoiden hengaillessa välitunnit sisätiloissa - on odotettavissa, että etenkin paukkupakkasilla kosteutta kondensoituu kivisiin (tiilisiin/betonisiin) rakenteisiin kertyen (voimakkaammin kuin rakenne ehtii kuivattaa sitä pois).
    • kondensoitumisessa rakentisiin tapahtuu, että lämmin huoneilma, joka sisältää absoluuttista kosteutta, jäähtyy, kun se joko ilmana virtaa kokonaan höyrynsuluttoman ulkoseinäraknteen, tai sitten tervapaperi-ulkoseinärakenteen läpi hitaasti mutta varmasti kohti ulkopintaa (mm. katonrajan ylipaineesta sekä osmoottisesta entropiavoimasta johtuen, lisäksi ilmankosteus leviää rakennuksen rakenteiden sisällä humusmateriaalin kapillaarisuudesta johtuen eteenpäin). Tällöin ilman jäähtyminen kohottaa sen suhteellista kosteutta "kosteusprosenttia", kunnes se nyrkkisääntönä noin +16 ^oC alitettuaan, alkaa tiivistää kosteutta pintoihin, kuten eristekuituihin ja humusmateriaaliin eli biologisperäisiin kuituihin kastellen ne. Tällainen kastuminen, romahduttaessaan eristemateriaalin eristyskyvyn, entisestään voimistaa huoneilman kosteuden kertymistä seinärakenteisiin, koska jäähtyminen tapahtuu aina vain lähempänä huoneenpuoleista seinäpintaa. Puolestaan tällaisen höyrynsuluttoman seinän toimiessa 'suunnitellusti' ilmankosteutta siirtyy seinän sisään ja absorboituu humusmateriaaleihin niin vähän, että seinän ulkoilman puolelta tapahtuva seinän sisäkanavaan virtaava taikka pelkästään seinän lkopintaan vaikuttava ulkoilma, joka kosteanakin, koskettaessaan muutaman asteen ulkoilmaa lämpimämpää pintaa, kuivaa sen verran alle sadan prosentin, että se nappaa seinän haihduttamaa kosteutta matkaansa.
      • Jos ilmankosteuden konsoituminen ulkoseinärakenteiden - tai välikattorakenteen eristeisiin - pääsee alkamaan, se em. ketjureaktion takia etenee nopeahkosti ja aiheuttaa epäterveellistä homekasvustoa. Tämä homekasvusto pelkästään kasvulle ominaisesti kerää kosteutta itseensä, eli voimistaen entisestään kostuden kertymistä.
        • periaatteessa homekasvuston muodostumista saattaisi pystyä torja homesuoja-maalinpohjustimin, mutta vastaava vaikutus saadaan huolehtimalla, ettei kosteus ylipäänsäkään aloita kertymistään raknteisiin. Jo alkanut kertyminen voidaan periaatteessa pysäyttää huolehtimalla rakenteen kuivattamisesta. Ennaltaehkäisy onnistuu yleensä sillä, että toimitaan rakennusmääräysten mukaan, mutta kylläkään nekään eivät sitä takaa, koska niissäkin voi olla gäppejä. Esimerkiksi kun rakennusmääräysten mukaan teoriassa olettaa asennetun höyrynsulkumuovin ilmanläpäisevyyden olevan nolla ja käytännössä tämä muovi napsutellaan miljoonin niitein ruoteiden pintaan kinni. Maalaisjärjen käyttämisellä sekä suunnittelu- että toteutuksen yhteydessä voi marginaalisen vähäisellä lisävaivalla säästyä paljolta.
      • Haihtumista vastaava reaktio sublimoituminen tapahtuu aivan vastaavalla tavalla pakkaskeleilläkin.
• periaatteessa tuvissa, joissa yöpyy isompi porukka, sänkyjen peitot / täkit kannattaisi nostaa tuolien selkänojille konservatiivisen aamutuuletuksen ajaksi, jolloin tällä tuuletushetkellä tavoiteltavan kosteuskuorman poistamisen tehokkuus paranee entisestään eli tarpeellinen tuuletusaika lyhenee.
  • yksi tuuletushetki kerrassaan yleensä on tarpeeksi LVI-teknisen tilanteen normalisoimiseksi, jos halutaan "ultratuulettaa", niin uusi tuuletushetki suoritetaan vasta huonelämpötilan kohottua kunnolla normaalitasolle, tuuletusluukkujen sulkemisen jälkeen, mahdollisten jämäkosteuksien - esimerkiksi täkeistä - ehdittyä jälleen kohottaa uuden huoneilman suhteellisen kosteuden. Periaatteessa tällöin täkit kannattaa kääntää ympäri tuuletushetkien välillä, mikä samalla tuottaa sisäilman pyörteilyä ja homogenisoitumusta, joka auttaa jämäkosteuksien siirtymistä huoneilmaan.

Pakko-progressiivinen jatkuvatuuletus

Jossain tilanteessa, kuten jos lapsia yöpyy sellaisissa em. painovoimailmanvaihtoisissa tuvissa, joissa tuuletusikkunoiden availu aiheuttaisi korkealtaputoamisen riskin, voidaan konservatiivinen aamutuuletus mahdollisesti korvata tällaisella 12 VDC järjestelmällä.

1. aluksi tarkistetaan ja määritellään painovoimais(t)en ilmanvaihtokanaviston/-kanavistojen rakenne, ek. ylin sisäänmenoaukko.
2. seuraavaksi joko otetaan tämän aukon edestä ritilä kehyksineen pois edestä ja mitataan dimensiot, ek tämän vakaasuuntaisen haarankohdan jälkeisen pystykanavan syvyys sekä leveys.
3. piikataan tarkasti vaakatasossa, varovasti, tiiöiä halki murskaamatra, jommastakummasta hormin kyljestä sisään hormiin em. ylimmän sisäänmenoaukon yläpuolelle, muutama, esimerkiksi neljä, reikää (d<10mm) vieretysten, joihin pujotetaan ohuet metallitapit/-pinnat.
4. valmistetaan useasta 5-18 VDC- jännitevälillä toimivasta tietokonepuhaltimesta yhdestä tai kahdesta kappaleesta koostuva "puhallinlevyke" samoin päin asennusliimalla tai nippusitein vieri viereen puhallinmoduuleja kiinnittäen.
   • pyritään saamaan puhallinlevykkeiden dimensiot lähelle pystyhormin poikkileikkausta (metallitappien kohdalla), voidaan hyödyntää jopa yli tuuman korkuiseksi päätyvää 'laajenevaa tiivistenauhaa'.
5. joko asennusliimasaumaan upottaen tai ulkoisena johdotuksena kolvataan puhaltimien vähkojohdot rinnan toisiinsa.
6. asetellaan puhallinlevykkeet ylimmän sisäänmenoaukon kautta näiden metallitappien muodostaman hyllyn päälle ja liitetään virransyöttöön.
   • liitospaloina voidaan käyttää normaaleja tai minikokoisia naaras-lattaliittimiä, jolloin ne voidaan liittää virransyöttöön lattasulakkeiden tai mini-lattasulakkeiden avulla.
   • virransyöttö voi olla esimerkiksi muuntaja säädettävällä jännitteellä.
7. kiinnitetään pystyhormin jokaisen sisäänmenoaukon eturitilän eteen esimerkiksi verho tai läppä, tai eturitilän taakse lasivillanpalanen, jossa on kahvalenkki, jolla käsitellä sitä ja kiinnittää se eturitilään, estäen niiden putoilu pystyhormiin vahingossa. Todennäköisesti pikku sivuverho on kätevin.
8. tuvissa, joissa on majoittautujia, sisäänmenoaukon rajoituksen poistetaan, mutta tyhjissä huoneissa pidetään ilmanotto rajoitettuna (tarpeettoman lämmönhukan välttämiseksi).
   • puhallinlevykkeitä on hyvä pitää keskeytyksettä päällä (jollaiseen käyttöön tietokonepuhaltimet on tarkoitettukin), jotta ne eivät esimerkiksi pinttyisi.
   • puhallinlevykkeiden pyörittämisteho olisi hyvä säätää toisaalta yöllisen melutason kannalta, toisaalta majoituskäytössä olevien tupien lukumäärän kannalta sopivaksi.
   • puhaltimien virrankulutus, yhteensä 1-50 W on merkityksetön verrattuna esimerkiksi kuuman poistoilman lämpötehohäviöön (jopa useita kilowatteja), eikä näin ollen puhaltimien voimakkssuutta tarvitse esimerkiksi virtausvastuksen perusteella säätää (vaikka kaikki sisäänmenoaukot olisivat esimerkiksi keskipäivisin rajoitetut, ei puhallinlevyn tehoa tarvitse väliaikaisesti alentaa siksi vuorokaudenajaksi).