Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Metsäpalo

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johdanto[muokkaa]

  • Metsäpalo: mikä puu palaa. Esim. eucalyptus levittää helposti hiukkasten mukana.
  • Pyrocumulus-pilvi paloalueen yläpuolella.

Metsäpalon hallinta siviilivoimin[muokkaa]

Metsäpalossa on yleensä kolme eritapaista paloa:

  1. Latvapalo ylhäällä puiden oksissa, joka varsinkin kovalla tuulella etenee nopeasti.
  2. Maastopalo maanpinnan tasolla, kulo tai korkeita liekkejä, jotka lennättävät palavaa materiaalia.
  3. Turvemaakerroksen kytöpalo; jälkisammutusvaiheessa, tarvitaan runsaasti vettä ja valvontaa.

Kukin näistä kolmesta tyypistä voi syttyä ja alkaa levitä myös ilman yhtä tai kahta muuta palotyyppiä samanaikaisesti. Kaikkein keskeisintä on mahdollisimman nopeasti aloitettu ensisammutus ja muu järjestelmällinen reagointi.

  1. Yksittäisen latvapalon ensisammuttaminen saattaa onnistua esim. jauhesammuttimella.
  2. Maastopalo on selvin ensisammutettava ja saattaa onnistua esim. tukahduttamalla tallaten tai kuivalla taikka kastellulla vaatekappaleella.
  3. Turvemaakerroksen kytöpalo on hankalin ensisammutettava. Saattaa onnistua tonkimalla kytevä maa-aines paloturvallisemmalle alustalle tai kulhoon sammutettavaksi.

Palo, jonka ensisammutus ei onnistu, vaan tuli pääsee irti[muokkaa]

Paloja, joita ei heti saada hallintaan, täytyy välittömästi alkaa rajaamaan. Rajaamiseen tarvitaan paljon väkeä sekä joitakin työkaluja. Rajaamisessa on monta eri tekniikkaa/työvaihetta.

  1. Risusavotta eli kitketään, niitetään, karsitaan, raivataan, puhalletaan, siirretään irrallista herkästi syttyvää ja reippaasti palavaa materiaalia kuten havut paloalueen lähistöltä (ennen kaikkea tuulen alta eli "savun suunnasta") etäämmälle. Tällä tavalla hidastetaan palon etenemistä sekä rauhoitetaan/madalletaan lieskoja. Pelkkä niittäminenkin auttaa vaikka tavaraa ei ehtisi siirtää. Täten ennaltaehkäistään korkeammista lieskoista kantautuvan palavan materiaalin sytyttämiä etä-palopesäkkeitä voimakkaan palon ja tuulen yhteisvaikutuksena.
  2. Latvapalon rajaaminen kaatamalla latvapalon ympäristöstä puustoa ja karsimalla oksistoa tilanteen mukaan esimerkiksi moottorisahalla, vinssillä, traktorin etukauhalla, puussa sahan kanssa kiipeillen, haulikon kutilla tai kaverin kanssa tikkailta käsin ylempää sivuoksia katkoen.
  3. Maastopalon rajaaminen tuulen yläpuolella voidaan tehdä vastapalon avulla. Tuulen sivuilla ja alapuolella voidaan kulottaa rintaman omainen (raitamainen) este palon etenemiselle. Mikäli kulon hallinnan kannalta turvallista, on syytä käyttää sytytysnestettä tai vastaavaa ajan säästämiseksi. Kiinteistöjen suojaaminen on etusijalla, jos mahdollista.

Kulotettavalle alueelle tehdään aluksi nopea risusavotta, jotta korkeat liekit ja hitaammin palavat materiaalit eivät vaikeuttaisi kulon hallintaa ja hidastaisi kulottamista.

Mikäli maasto on erittäin paloherkkää, tarvitaan kulotusrintaman kulottamiseksi turvallisesti runsaasti märkiä petivaatteita, kuten nurinpäin käännetyt pussilakanat tai vastaavia palamattomia kankaita, joilla kulotettavaan alueen reunat rajataan. Huolehditaan, ettei kulo karkaa märkien lakanoiden alla palaen. Lakanoita vedetään eteenpäin sitä mukaa kuin kulo sammuu. Pienitehoisella lehtipuhaltimella voidaan jouduttaa kulotusta. Kulotusrintaman "raita" voidaan aluksi kulottaa kapeana, jolloin päästään etenemään joutuisammin (helpompi väistellä vaikeita maastonmuotoja), toinen kulotusryhmä voi leventää tätä kulotusraitaa toiselta reunalta taikka voidaan kulottaa kaksi samansuuntaista, muutaman metrin etäisyydellä toisistaan kulkevaa raitaa, jolloin ilman märkiä kankaitakin niiden välisen vyöhykkeen pystyy kulottaa turvallisesti.

Mahdollisesti tarpeellisia koneita, työkaluja, välineitä ja tarvikkeita[muokkaa]

  • sytytin + sanomalehtiä
  • sytytysnestettä levityspullossaan
  • vuodevaatteita/pyyhkeitä sangossa
  • vettä sangossa
  • kastelukannu
  • reppuruisku
  • kumisaappaat
  • työhanskat
  • lapio
  • talikko
  • lehtipuhallin
  • harava
  • viikate
  • oksasakset
  • vesuri
  • kirves
  • raivaussaha
  • moottorisaha
  • karkeateräinen käsisaha
  • kevytpressu karsintajätteen siirtämiseen
  • polkupyörä
  • mönkijä vinsseineen ja peräkärryineen
  • traktori etukauhoineen/perälevyineen
  • jauhesammutin
  • haulikko
  • janojuomaa
  • makkaraa
  • puukko

Erikoisempia menetelmiä[muokkaa]

Menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää sammutusväen tarvetta/kätevöittää sammutusta.

Jättiläisen juomareppu[muokkaa]

  1. Rinkan pussimaiseen päätaskuun asetetaan yksi tai useampi sisäkkäinen vedenpitävä jätesäkki.
  2. 1,5m pitkän tai pitemmän suihkuletkun tai puutarhaletkun päähän kiinnitetään puhdas villasukka (esim. narulla köyttäen) jotta veden virtaus ei tukehtuisi jätesäkin muovista johtuen.
  3. Reppuun täytetään 20 - 30 litraa sammutusvettä pussin suu suljetaan kuljetuksen ajaksi (esim. narulla köyttäen)
  4. Palopaikalla (tai täyttövaiheessa jo) reppuun sijoitetaan kohdan 2 letkun villasukkapää.
  5. Vaellussauva tai muu tukikeppi kävelemisen ja sammuttamisen apuna.
  6. Maanpinnan kasteleminen (tarkemmin sanoen kulon tai turvepohjaisen maaperän kytöpalon sammuttaminen tai rajaaminen, valvonta, jälkivalvonta) imemällä letkun päästä, jolloin lappo käynnistyy.
  7. Sormella voidaan säännöstellä veden tuloa
  8. Reppuun voidaan täyttää lisää vettä lennosta esimerkiksi limsapullosta tai kanisterista suoraan kaataen tai repussa jo olevan letkun kautta lapon avulla tai vesihanan suusta reppuun päin syöttäen (esim. mikäli repun pussia ei ole avattu palopaikalla)

Pikakulotus, kulokatko humuksen avulla[muokkaa]

  1. Reppuruisku (josta saadaan aerosolimuodossa vettä) sammutusvesineen.
  2. Ilmatiivis pullo, jonka sisällä sytytysnestettä (kerosiinia, spriitä tai vastaavaa). Pullon kyljen yläreunaan on nuppineulalla tehty pieni reikä, joka peitetty esim. ilmastointiteipillä, johon on jätetty avauskorvake.
  3. Päätetään/rajataan kulotettava alue, muutaman aarin kokoinen alue kerrallaan.
  4. Siistitään esimerkiksi pensassaksilla isoimmat risut, pensaat ja alaoksat pois, jotta kulo ei pitkittyisi.
  5. Kuljetaan eka kierros reppuruiskun kanssa, kastellen sumulla kulotettavan alueen rajaviivat puolen metrin leveydeltä. Ensimmäinen kierros. Sumu/aerosoli kastelee kuivan humuksen kauttaaltaan, tavoitteenamme on, että tämä ns. 'hengittävä' humusmateriaali imee sisäänsä vettä. Imeytyminen saattaa kestää hetken.
  6. Kuljetaan seuraava kierros reppuruiskun kanssa kastellen sumulla samalla tavoin rajaviivat.
  7. Siirretään sytytysnestepullon nuppineulanreiän päällä oleva teippi päinvastaiselle puolelle pulloa ja kuljetaan kierros ruiskuttaen sytytysnesteestä yhtenäinen raita noin 0,5m etäisyydelle kostean kulokatko reunalinjan kuloalueen puolelle.
  8. Sytytetään sytytysnesteestä tehty raita. Se voidaan sytyttää jopa jo sen vetämisen/ruiskuttamisen yhteydessä.
  9. Kierretään reppuruiskun kanssa reunalinjaa, varmistaen, että kulokatko pysyy sopivan kosteana.
  10. Kun maa kulokatkon viereltä on kauttaaltaan kulottunut (ja sammunut), voidaan siirtyä valmistelemaan seuraavaa kuloaluetta, vaikka edellisen kuloalueen keskellä kulo palaisikin vielä.
  11. Ellei vielä palavalle kulolle riitä omaa valvojaa, uutta kuloaluetta ei ole suositeltavaa sytyttää ennen edellisen sammumista.

Myrskytuuletin[muokkaa]

  1. hydraulimoottorilla toimiva halkaisijaltaan esimerkiksi 1-2 metrin kokoinen puhallin traktorin etuvarteen.
    • takana runko-orsien lisäksi ohutlankaisesta metallista valmistettu suojasäleikkö, mahdollisesti kuperahko, jotta pallomainen imuvyöhyke olisi avarampi.
    • sivuilla kyllin vahvasta pellistä valmistettu suojapinta.
    • edessä keskiosassa ei välttämättä mitään, reunakehällä haarukat, joihin pystyy tarvittaessa turvallisesti tarttua puhaltimen pyöriessä sekä esimerkiksi puskea ikkunalaseja ja päätykolmioita rikki.
    • Lisäksi joko näihin haarukkoihin integroituna tai sitten erillisenä elementtinä supistin, jolla puhallussuihkun pystyy fokusoimaan, jolloin se kantautuu pitemmälle, tai levittämään, jolloin se kantautuu leveämmälle.
  2. mahdollisuus puhaltaa korkeita puita sammuksiin sekä pelastaa metsäpalon keskelle joutuneita ihmisiä ja eläimiä, ajonauvoja, työkoneita ja kiinteistöjä. Puhaltaa irtomateriaalia kuten ötökät, oksat ja lehdet pois metsämailta, kuloalueilta ja pihamailta, puhaltaa (kuivana kautena) metsäpaloalueella puita ja pensaita puhtaiksi lehdistään ja havuistaan. Mahdollisuus pelastaa karja tukehtumasta savuun. Vaihtoehto asunnon/ajoneuvon imuroinnille. Lumetuskonekäyttö talvisin. Epätasaisten teiden lumenauraus talvisin.
    • mahdollisuus kaataa tai ruiskuttaa vettä imupuolelta päin puhallusilman sekaan.
  3. mahdollisuus esisammuttaa jopa isoja rakennuspaloja joko ovesta tai ikkunoista huonekohtaisesti taikka päätykolmiosta ilmaa sisään puhaltaen:
    • perustuu siihen, että palohuoneen lämpötila laskee välittömästi ulkoilman tasolle, jolloin palavat materiaalit eivät enää ruoki toisiaan.
    • voimakkaan ilmakierron ansiosta liekit sammuvat välittömästi.
    • palavaan rakennukseen jäänyt uhri saa puhdasta hengitysilmaa välittömästi
    • uhrien pelastaminen palavista rakennuksista helppoa ja turvallista (mikäli rakenteet kestävät puhalluksen huoneistoon tuottaman ylipaineen)
    • palosukeltaja voi edetä esimerkiksi etuovesta huone kerrallaan läpivedon tuottaen.
    • jälkisammutus esimerkiksi lehtipuhaltinella huone kerrallaan.


Soodastreamer-pilli[muokkaa]

Soda-streamerin puhalluspilliin pujotetaan tiukalle ja/tai teippikiristetään esimerkiksi silikoniletku tai puutarhaletku tai imuriletku tai suihkuletku, jonka päähän liitetään jäykkä metalliputki kuten kuparinen vesiputki, jonka puhalluspää tulpattu, jossa mahdollisesti kartiopäisessä päätytulpassa ohut esimerkiksi d=1mm puhallusaukko.


Yksittäisten palopesäkkeiden sekä turvemaan kytöpesäkkeiden hallittu injektiosammuttaminen (hiilidioksidi on ilmaa raskaampaa) sekä esimerkiksi jyrsijöiden ja tuloaishyönteisten karkottamiseksi rakennusten rakenteiden sisältä (ks. myöskin erityinen pillisovellus ko. tarkoitusta varten.

Palokatkokemikaalit[muokkaa]

Suomessa on kehitetty erityinen veteen sekoitettava kemikaali, jolla pystytään sekä sammuttamaan että etukäteisesti osastoimaan metsäpaloja. Kemikaali on saanut patentin, joten siinä on keksinnöllisiä ulottuvuuksia eli se ei ole esimerkiksi pelkästään vesiohennettua kaliumsilikaattia, joka on "vanhan kansan peltolannoitustapa".


Ilmaisversio maatilakäyttöön


Natriumsilikaatti ja kaliumsilikaatti, eli "kalivesilasi", on hieman geelimäinen {lateksimaalin paksuinen} läpinäkyvä ympäristöystävällinen vesiohenteinen neste, jota maataloudessa käytetään raaka-aineena peltolannoitteissa, rakennusteollisuudessa mineraalimateriaalipintojen pölynsidonnassa ja elintarviketeollisuudessa ruokatuotteiden lisäaineena {varmaankin pintakäsittelyaineena esimerkiksi karamelleissa}, E550; E560, sekä toisaalta nämä silikaatit ovat erittäin tehokkaita palokyllästysaineita, palavan materiaalin pintakuituihin imeytyessään, mutta pelkästään pintakalvona näin ei tietenkään ole {valmiiksi kosteaan matriaaliin ei imeydy vaan jää pelkäksi pintakalvoksi} Näiden silikaattien heikkoutena puolestaan on, että tällainen silikaattikalvo kuivettuaan/kovetuttuaan kuitenkin kastuessaan vesisateessa liukenee ja huuhtoutuu pois pinnoilta, mutta kasviperäisen kuidun sisään imeytynyt osuus pysynee hieman kauemman aikaa paikoillaan.


On ilmeistä, että em. patentoitu tuote sisältää ratkaisun edellä kuvattuun ongelmaan. Mahdollisesti tällaisen palosuojakomponentin lisäksi siinä on jotain ympäristöystävällistä vedenkestävämpää lisäainetta, kuten maitoliimaa. Joka tapauksessa jotain tällaista sideainetta, jonka merkitys on suojata sateelta sekä mahdollisesti parantaa seoksen imeytyvyyttä, joten on niin, että pelkästään natrium- tai kalivesilasin sammutusveteen sekoittaminen ei loukkaa tuota patenttia, ja lisäksi asia on joka tapauksessa sillä tavalla, että omaan ei-kaupalliseen/tulonhankinnalliseen käyttöön saa laillisesti myöskin immateriaalioikeuksin suojattuja tuotteita itse valmistaa.


Vesiannokseen esimerkiksi 1:100 laimennettuna kalivesilasilla saattaa pystyä esimerkiksi osastoimaan peltokulotuksia ja maastopaloja. Kannattaa tiedostaa, että kyse on samalla nestemäisestä natrium- tai kaliumlannoitteesta, joka nostanee peltomaan ravinnepitoisuutta jonkin verran, joten esimerkiksi ei kannata viikottain toistaa sellaista palosuojakäsittelyä.


Ilmaisversio soveltunee hyvin esimerkiksi kulokatkon luomiseen kuivaan kangasmaahan. Kalivesilasi imeytyy kuivaan humuskuituun sekunneissa.

Metsäpaloalueen esi- ja jälkityöt[muokkaa]

On todennäköistä, että Australian laajat maastopalot vuodenvaihteessa 2019-20 (sikäläinen kesä) tärvelivät laaja-alaisesti paikalliset habitaatit ja ekosysteemit, jolloin rotat ym. jyrsijätuholaiset pääsivät lisääntymään vailla mitään luontaisia vihollisia (vailla tarvetta suojautua pedoilta kuten pöllöt). Seuraavana vuonna maanosaan kehittyi valtava jyrsijäongelma ilmeisesti tästä johtuen.


Laajojen metsäpaloalueiden ekosysteemien nopea normalisointi on tärkeää edellä mainitun kaltaisten skenaarioiden ennaltaehkäisemiseksi. Esimerkiksi voidaan taimien istuttamisten (viljeltyjen taikka luonnonvaraisten taimien keräileminen toisaalta) pystyttää pilareita fasiliteeteiksi petolintujen pesintä- ja tähystyspaikoiksi. Luonnonvaraisten taimien, pensaiden, puiden keräileminen saattaisi onnistua koneellisesti, kompensoida metsänraivausta keräilyalueella ja myöskin tuottaa laadukkaimman lopputuloksen istutusalueella.


Mikäli laajaa paloa ei meinata mitenkään saada hallintaan, pyritään turvaamaan esimerkiksi hehtaarin laajuisia pesäkkeitä metsäpalolta, jotta ekosysteemit jatkuisivat niissä ja tällöin mahdolliset jyrsijäpopulaatioiden räjähtämiset kuloalueilla voitaisiin välttää, kun muunkin villieläimistön kuin kaikkiruokaisten jyrsijöiden elinpiirit kattaisivat myöskin kulottuneet alueet. tällaisia saarekkeita voidaan paikoittaa etukäteen esimerkiksi metsäautotein ja puskurivyöhykemäisellä metsänhoidolla saartaen.


Riistaeläinten talviruokinnassa (etenkin kuloalueilla) voidaan menetelmin ehkäistä jyrsijöiden pääsyä apajille.