HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Tammi

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tammen tieteellinen nimi on Quercus robur (quer 'kaunis', cus 'puu', robur 'voima'). Tammmi voi elää 500–800 vuotta. Tammi on Varsinais-Suomen maakuntakukka, ja Ahvenanmaalla isot puut ovat rauhoitettuja. Tammen levinneisyyden pohjoisrajana on taigan eteläraja. Nuoriin tammiin lehdet jäävät talveksi, mikä osoittaa, että meidän tammemme olevan vielä sopeutumaton irrottamaan lehtiään. Ukkonen saattaa iskeä yksinäiseen tammeen usein.

Tammi on pyhä puu. Ajanlaskun akseli eli talven keskus on tammikuu. Väinämöinen kutsuu Sampsa Pellervoisen kylvämään autioon maahan eri puulajit, mutta tammi ei itänyt, kunnes Tursaan mahdilla se kasvoi kunnes pimensi koko maailman, ja tammen pystyi kaatamaan kolmella iskulla vain merestä noussut vaskinen mies.

Sadat hyönteiset syövät vain tammen lehtiä, lähinnä nuoria lehtiä. Lehdettömiksi puun syö mm. tammikääriäinen, jolloin maahan tipahtelee toukan vihreitä "jätöksiä". Lahopuissa on erikoistunut kovakuoriaisfauna.

Noin 60 sienilajia muodostaa sienijuuren, mm. tammen-, tammensavu-, ja lutikkarousku, tammi- ja lehtosillihapero, haisuvalmuska, lehtoseitikki, kavalakärpässieni, isorusokas, tatteja. Lahottajia ovat tammenkääpä, rikkikääpä, sokkelokääpä, tammi- ja tinahiippo. Lehtikariketta lahottaa tammenlehtinahikas. Jäkälistä pörrökantosammal ja oravisammal kasvaa tammessa. Tammessa viihtyviä kololintuja ovat mm. lehtopöllö, uuttukyyhky, palokärki, harmaapäätikka, kottarainen ja sinitiainen.

Käyttö[muokkaa]

Kuori[muokkaa]

Parkkiaineita runsaasti. Värjäys (mustaa rautavihtrillillä). Puuetikka.

Lehdet[muokkaa]

Parkkiaineilla säilökurkkujen kiinteyttäjiä. Lehdissä äkämiä eli kaleppeleita (mm. lehtipallopistiäinen), jotka sisältävät paljon parkkihappoa mm. kirjoitusmusteen tekemiseen. Parkkihappo muuttaa lehdet ruskeiksi.

Terhot[muokkaa]

Poimin käteeni tammenterhon,
avaan sen ruskean kuoren  ja maistan,
jos maku on kitkerä syljen sen pois
ja etsin seuraavan tammen
ja maistan sen pähkinää.

Onko maku kitkerämpi kuin edellinen?

Jatkan matkaa kunnes löydän sen,
kaikkein vähiten kitkerän tammen
jonka terhoja kylvän kasvimaahan
ja loput jauhan kivillä jauhoiksi,
jotka pakkaan kangaspussiin,
ja liotan pussia kylmässä vedessä,
vaihtan vettä kunnes kitkeryys karkaa
jotta voin leipoa leipää.

- Orava Ituparta

Kotimainen metsätammemme terhot sisältävät paljon tanniineja (käytetään nahan parkitukseen) jotka suurina pitoisuuksina ovat haitaksi. Tanniinit erottaa karvaasta mausta ja ne voidaan poistaa liottamalla siemeniä vedessä (jota vaihdetaan päivittäin) kunnes karvaus on täysin poistunut. Tämän jälkeen ne on vielä hyvä kypsentää keittämällä yms. ja keitinvesi kannattaa heittää pois. Ennen liottamista on terhot tulee kuoria ja se onnistuu parhaiten käyttämällä ne kiehuvassa vedessä jolloin kuori halkeaa.

Takiaistammen terhoja ei välttämättä tarvitse käsitellä näin jos ne eivät maistu karvailta. Sen terhoja Amerikan intiaanit pitivät parhaimpina 70:stä tammilajista ja söivät niitä raakoinakin tai paahdettuina.

Punatammi

Ruuanlaitossa siemenet sopivat jauhettuina mm. leipään, pinolen ja marjakeksien tekemiseen. Myös kokonaisina niitä voi käyttää pähkinöiden tapaan ruuanlaitossa tai napostella sellaisenaan. Terhot olivat joidenkin intiaaniheimojen yksi merkittävin ravinnonlähde ja kun eurooppalaiset "uudisraivaajat" raivasivat intiaanien kulottamalla ja leikkaamalla hoitamat puistomaiset tammiviljelmät tukiksi, intiaanit alkoivat "varastamaan" näiden karjatilallisten karjaa henkensä pitimiksi. Karjatilalliset tietenkään eivät huomanneet syy-seuraus-suhdetta ja saivat luvallisesti lahdata "varkaat".


Vanha teksti: Suurimmat siemenet, parkkiaineiden takia ei sovellu sellaisenaan ihmiselle, levittäjänä pääsääntöisesti närhi. Erityisesti sikojen rehuna. Happo pois rouhimalla ja keittämällä lipeävedessä, huuhtomalla ja lopuksi kuivaamalla, käy jauhonjatkeeksi. Kahvinvastike, terhokahvi yskänlääke. Terhot syödään vihreinä että ruskeina kun niissä on kuori. Ruskeista poista kuori, liota viikko tai laita kuorellisina paahda peittelemällä hiillokseen 15'. Runsaasti energiaa.)

Puuaines[muokkaa]

"Tammi on talonpojan rautaa." Säteen suuntaisissa leikkauksissa ydinsäteet laajoina peilipintoina, uurteita, pintapuu ei säänkestävä, sydänpuu kyllä, erityisesti kestää veden alla, sitkeää, lujaa, joustavaa, kuivaa hitaasti, helppo työstää ja pintakäsitellä, värjäytyy rautaesineistä ja syövyttää rautaa. Massiivisena ja viiluna. Tiheys 390-930 kg/m3.

Runkorakenteet, maanalaiset osat, sepän alasimen alunen, ikkunat, ovet, vaarnat, vaunun puolat, varret, puunaulat, astiat, sorvatut lautaset, huonekalut, sisustaminen, lippaat, tynnyrit, aurat, vältit, napit, veneenrakennus, laivat, vaunut, sillat, ratapölkyt.

  • Euroopan- ja Japanintammi, Amerikan valkotammi. Vaalean keltaruskeasta harmaanruskeaan.
  • Punatammi. Vaaleanpunertavasta punaruskeaan, vuosilustot selvästi nähtävissä, pintapuu sydänpuuta vaaleampaa.

Suomessa menestyvät lajit[muokkaa]

Metsätammi (Quercus robur) on luonnonvarainen tammemme. Terhot kovin tanniinipitoisia ja kohtalaisen kokoisia. Vaatimattomin kasvupaikan suhteen kotoisista jalopuistamme. Vaikea lisätä siemenestä ja siirtoistuttaa. Pohjoisimpia istutettuja tammia löytyy ainakin Iisalmen korkeudelta, joiden siemenet ovat peräisin Venäjältä. Plants for Future-tietokannassa saanut paremmat ruokakäyttöpisteet kuin alemmat lajit luultavasti sen takia että siemenet kypsyvät aikaisemmin (syys-loka).[1]

Takiaistammi (Quercus macrocarpa) on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja siellä 70 tammilajista laajimmalle levinnyt (intiaanien levittämä?). Suurimpia sikäläisistä tammista ja kasvaa siellä jopa 50 metriä korkeaksi , Kanadassa jää lyhyemmäksi ja meillä 12-17m korkeaksi. Vaatii ravinteikkaan syvämultaisen maan toisin kuin metsätammi. Terhot erittäin suuria 2-5 cm (meillä jäävät korkeintaan 3cm) ja syötäviä kypsennettyinä ilman esikäsittelyä jos ei maistu karvaalta. Intiaanit pitivät tämän tammen terhoja maukkaimpina. Nopeakasvuinen ja erittäin kestävä saasteita ja tauteja vastaan. Helppo lisätä siemenestä ja siirtoistuttaa. Ainoa huono puoli on että siemenet kypsyvät myöhään, vasta lokakuussa. Meillä yleensä puistopuuna. Menestyy II-III-vyöhykeellä, vaikkakin löytyy jopa Oulusta Madetojanpuistosta. [2][3]

Punatammi (Quercus rubra) on kotoisin P-Amerikasta ja Kanadasta. Se on takiaistammen kanssa kaikista lajeista Amerikan pohjoisimpia. Meillä jää hieman 25m pienemmäksi. Ei yhtä pitkäikäinen kuin kotoinen tammemme mutta nopeakasvuisempi. Ei muodosta paalujuurta kuten useimmat tammista ja siksi pärjää paremmin savimailla ja sietää märkiäkin olosuhteita. Lehdet paleltuvat meillä syksyllä puuhun eivätkä ehdi muuttua kauniin punaisiksi. Terhot jopa 3cm pitkiä ja sisältävät jonkin verran tanniineja tarviten esikäsittelyn. Siemenet kypsyvät vasta lokakuussa. Menestyy III-vyöhykeellä asti ja löytyy mm. Pikku-Vesijärven puistosta (Lahti), Raision keskuspuistosta, Kerrolanpuistosta (Raisio), Kankkolanpuistosta (Raisio) ja Nokian kartanosta. [4][5]

Lisäys[muokkaa]

Siemenet tarvitsevat 2-3kk kylmäkäsittelyn itääkseen. Siemen tulee asettaa 2-3cm syvälle lappeelleen. Varminta on kun käy keräämässä jo pudonneiden terhojen muodostamia taimia tammen alta, edellyttäen että alustaa ei ole kulotettu tai leikattu.

Ainakin puna- ja takiaistammen siemenet itävät heti ja niillä ei ole alkiolepoa. Itämistä voidaan ainoastaan hidastaa. Intiaanit hautasivat tammenterhot suohon hitaasti säilöäkseen ja samalla idättääkseen ne talveksi. Samalla niiden sulavuus parantui.

Ekologia[muokkaa]

Orava Ituparran havainnon mukaan tammenlehdet, jotka tavallisesti maatuvat hyvin hitaasti korkean tanniinipitoisuutensa takia, maatuvatkin metsälehmuksen ja pähkinäpensaan lehtien kanssa vuodessa! Ilmeisesti ne neutralisoivat parkkihappoja.

Ravintoarvo[muokkaa]

Tammenterhot (kotimainen)

  • 5-10% tanniinia
  • 390 kcal
  • 30-60% tärkkelystä
  • 4-7% proteiinia
  • 10% sokeria

Reseptit[muokkaa]

Korealainen tammenterhohyytelö (Dotorimuk)[muokkaa]

(4 annosta)

5 dl tammenterhoja (neljään osaan pilkottuja, kuorittuja) 2 rkl maissitärkkelystä (kokeilisin korvata osmankäämitärkkelyksellä) 3/4 tl merisuolaa Kasviöljyä

Kastike:

  • 2 rkl soijakastiketta
  • 1 tl riisiviinietikkaa
  • 1/2 tl sesam-öljyä
  • 1 tl kochukarua (murskattua korealaista punaista chiliä, kimchi-mauste)
  • 1 tl paahdettuja sesaminsiemeniä
  • 1/2 tl valkosipulihakkelusta
  • 1 vihersipuli, leikattuna 5 cm pätkiksi ja n. 3 mm siivuiksi.

1. Sekoita tammenterhot tehosekoittimeen ja lisää 2.5 dl vettä. Prosessoi karkeaksi tahnaksi ja siirrä suureen kulhoon. Kulho täytetään vedellä, sekoitetaan ja annetaan laskeutua peitettynä viileässä paikassa. Terhotärkkelys laskeutuu kulhon pohjalle ja vesi värjäytyy ruskeaksi tanniineista. Kolmen tunnin kuluttua vesi kaadetaan kulhosta, varoen huolellisesti sekoittamasta terhosedimenttiä pohjalla. Kulho täytetään uudelleen puhtaalla vedellä ja sekoitetaan. Tämä toistetaan niin usein kuin mahdollista, mutta vähintäänkin 2 kertaa päivässä, niin kauan kunnes vesi jää puhtaaksi. Tähän kuluu jotakin 3:n päivän ja viikon väliltä.

2. Tammenterhomassa kaadetaan isoon kattilaan ja lisätään 1 l vettä. Kuumennetaan kiehuvaksi ja annetaan keittyä miedolla lämmöllä. Kattilaa täytyy sekoittaa jatkuvasti, jotta terhot eivät pala pohjaan. Vispaa maissitärkkelys ja suola, sekä 3 rkl vettä kunnes liukenevat ja lisää kattilaan. Jatka sekoittamista kunnes kattilan sisältö on vähentynyt puoleen ja neste on paksuuntunut (n. 30 min).

3. Voitele neljä tarjoiluastiaa kasviöljyllä. Purista terhoseos hienon siivilän läpi ja jaa kulhoihin. Anna vetäytyä huoneen lämpötilassa n. 2 tuntia.

4. Kastiketta varten vispaa soijakastike, etikka, sesamöljy, kochukaru, paahdetut sesaminsiemenet ja valkosipuli pienessä kulhossa. Lisää vihersipulisiivut ja sekoita.

5. Kippaa hyytelökulho tarjoilulautaselle, poista kulho, lisää kastike ja tarjoile.


lähde: http://www.nytimes.com/2010/10/13/dining/13acornrex.html?_r=1&ref=dining