HUOM! Voit itse lisätä ja korjata tekstiä vapaasti muokkaa -painikkeiden avulla.

Kehrääminen

Wikikko - koko kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kehrääminen (eng. spinning) on vanha tapa tehdä valmiista eläin- tai kasvikuidusta lankaa. Kehräämiseen käytetään rukkia tai värttinää. Värttinä on helpompi oppia, mutta rukki lienee nopeampi ja senkin oppii kyllä päivässä.

Vaikka nykyään tuotetaan teollisesti tehokkaasti lankaa, kankaita ja vaatteita on omien lankojen kehräämisessä etunsa. Ensinnäkin voidaan saada maatiaislampaiden korkealaatuista lanoliinipitoista lankaa, lanka voidaan kasvivärjätä eikä se sisällä kemikaaleja ja langasta voidaan tehdä halutun paksuista, väristä ja muotoista. Lisäksi kehrääminen on hermoja lepuuttavaa puuhaa ja lankakerän verran saa tehtyä hetkessä! Se siis säästää rahaakin, etenkin jos kehrätään paksuja lankoja jotka ovat kalliimpia.

Villan hankkiminen[muokkaa]

VAROITUS: Nahkatehtaiden villoja ei kannata ostaa, 
sillä ne ovat kemikaaleilla pilatut! Eikä kehrääminen niillä 
ole kovin terveellistä.

Maatiaislampaiden villa on korkealaatuisinta ja lanoliinipitoisinta! Muita villoja ovat angorapupun villa (menee hengitysteihin), alpakanvilla sekä kissojen ja korien karvat joita voi sekoittaa lampaanvillaan.

Villaa voi saada jopa ilmaiseksi läheisiltä lammastiloilta, joista sitä menee usein roskiin saakka vähäisen kysynnän vuoksi. Voi myös itse pitää lampaita, jolloin yhdestä lampaasta saa kilosta muutaman kiloon villaa. Katso lampaan keritseminen

Keritty villa on yleensä likaista, ja se kannattaa pestä ja karstata ennen kehräämistä. Villa pestään varovasti esim. liottamalla sitä tasalämpöisessä vedessä. Kovakouraista käsittelyä ja veden lämpötilan vaihtelua kuuman ja kylmän välillä tulee välttää huopumisen estämiseksi. Villan pesuun voidaan käyttää myös pH -neutraaleja pesuaineita kuten Fairya.

Värttinä[muokkaa]

Värttinä

Värttinästä on hyvä aloittaa, sillä se on huomattavasti halvempi ja helpompi valmistaa kuin rukki. Sen käyttö on myös helpompi oppia. Värttinä on myös vanhempaa perua kuin rukki.

Potkuvärttinä[muokkaa]

Räkkävärttinä[muokkaa]

Charkha[muokkaa]

Charkha.jpg

Charkha, jota sanotaan myös gandhiboxis, on perinteinen intialainen kehruuväline. Se on hyvin samankaltainen kuin rukki, paitsi että on yksinkertaisempi rakenteeltaan ja pyörää pyöritetään käsin jalkojen asemasta.

Myyjät:

- Perinteisiä charkhoja 90 dollarilla.

Rukki[muokkaa]

Rukki

Rukkeja on monta erilaista. On olemassa pysty-, vino- ja pitkärukki. Yleisin lienee vinorukki. Rukki on kaikista kehruuvälineistä ylivoimaisesti nopein. Ainoa huono puoli siinä on suuri koko ja kehno siirrettävyys ja kannettavuus.

Myyjät:

- täältä saa ostettua rukkeja, värttinöitä sekä 50cm leveän kompaktin pöytäkangaspuun.
- rukkeja sekä pöytäkangaspuut 40, 60 ja 80 cm.
  • (Kirpputoreilta ja nettikaupoista voi löytää halvalla vanhoja rukkeja, jotka ovat hyvin vaihtelevan kuntoisia. Lisäksi niihin on vaikea löytää sopivia lyhtyjä.)

Villan kehruu[muokkaa]

Villan kehruu on helpointa koska sormia ei tarvitse kostuttaa ja villa on suhteellisen helposti hallittavissa verrattuna esim. rohtimen kehruuseen. Villaa voi kehrätä pesemättömänä, sillä villarasva eli lanoliini voi helpottaa karstaamista ja kehräämistä. Vaikka villa on likaista, jätä se pesemättä ja pese mieluummin kädet kehruun jälkeen. Toivottomasti takkuuntuneet möykyt, kakkakikkareet ja roskat kannattaa ensin nyppiä pois. Valmis lanka on vähempitöisempi pestä kuin hahtuva.

  1. Villa on karstattu hahtuvapötkylöiksi, joita pidetään sylissä tai telineessä. Aloituslankaan vedetään pötkylän päästä hiukan hahtuvaa ja pyörää pyöritetään hiukan jotta tulee hahtuvaan tulee kierrettä. Toisella kädellä nipistetään hahtuvasta sopivalta kohtaa jotta kierre ei mene koko pötkylään.
  2. Nyt annetaa pyörälle vauhtia ja aletaan polkemaan. Rukki vetää kokoajan hahtuvaa ja kiertää sen langaksi. Kehrääjän tehtävä on nyt polkea oikeaan tahtiin ja syöttää kevyesti vetämällä hahtuvaa puolalle.
  3. Nipistyksen voimakkuudella ja nipistyskohtaa liu'uttamalla säädetään kierteen saapumista hahtuvalle. Pötkylöstä vetämisellä hallitaan langan paksuutta.
  4. Jos lanka katkeaa, sitä avataan hiukan päästä ja hahtuvasta vedetty sopivan paksuinen suiro yhdistetään siihen.

Nykyään voi myös ostaa valmiiksi pestyä ja karstattua villaa. Tällaisesta karstalevystä voi repiä noin ranteen paksuisia nauhoja, joista voi sitten aloittaa kehräämisen samaan tapaan kuin hahtuvapötkylöiden eli lepereiden kanssa. Myöskään pestyä villaa kehrättäessä käsiä ei tarvitse kostuttaa.

Vinkkejä:

  1. Kierrettä ei kannata päästää lepereen ohuemmaksi vetämättömään osaan, sillä se aiheuttaa paksun möykyn lankaan. Möykyn voi kuitenkin korjata pysäyttämällä rukin, nipistämällä möykyn alkupäästä kiinni ja pyörittämällä villaa niin, että kierre aukeaa ja villaa voi taas vetää ohuemmaksi.
  2. Jos lankaa haluaa kerrata, ensimmäinen lankasäie saa olla niin kierteistä että se menee kovasti sikkuralle kun sen päästää irti. Kahden tai kolmen säikeen kertaaminen yhteen tasoittaa kierrettä. Kerrattaessa rukkia pyöritetään vastakkaiseen suuntaan kuin kehrätessä.
  3. Jos kehrätystä langasta tulee kovaa ja karkeaa, syy voi olla liiassa kierteessä. Jos juuri kehrätty lanka hajoaa käsiin pienimmästäkin nykäisystä, kierrettä ei ole tarpeeksi.

Aivinoiden kehruu[muokkaa]

Aivinoiden kehruu on melko helppoa. Vaikeata voi olla jos kuidut eivät irtoa helposti lavasta. Voit kokeilla myös laittaa aivinat vyölle kiinni levälleen. Jotkut kehräävät mieluummin näin, koska se on ergonomisempaakin!

  1. Aivinat, eli pitkät kuidut, solmitaan kevyesti rukin lapaan tai erityiseen pyörivään telineeseen nauhalla. Liian kireä nauha estää kuituja lähtemästä ja liian löyhä tekee sen että kaikki kuidut tulee kerralla.
  2. Aivinoita vedetään mahdollisimman vähän ja niitä laitetaan tasaisesti koko lankaa myöten. Mitä vähemmän kuituja ja useammin vedetään, sitä laadukkaampaa lankaa.
  3. Nipistyksen voimakkuudella ja nipistyskohtaa liu'uttamalla säädetään kierteen saapumista kuiduille. Kuitujen vetämisen tiheydellä säädetään langan paksuutta, ei kuitujen lukumäärällä!
  4. Liu'uttaessa sormien tulee olla kostutetut joko vesikipossa tai syljellä, muuten kuidut ei takerru toisiinsa!

Rohtimien kehruu[muokkaa]

Rohtimia ovat kuidut, jotka häkilöidessä jäävät piikkeihin. Piikeistä ne otetaan irti piikillä tai tikulla ja laitetaan koppaan, kuitenkin varoen ettei ne menetä ilmavaa olemustaan. Rohdinten laadusta riippuen voi olla vaikeampaa kuin aivinoiden tai villojen kehruu. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin! Anna alussa tulla vain huonoa lankaa ja keskity enemmän käsien kordinaatioon ja kokonaisuuteen. Kun kerä on kehrätty, alat jo päästä jyvälle!

  1. Rohtimista tehdään ensin kuontalo, erottelemalla niitä erikseen hahtuvaiseksi ja asettelemalla ne pöydälle löyhäksi levyksi. Kuitujen suunnat menee vaaka- ja pystytasossa, kuten villahahtuvissakin. Näin ne tulee asettaa kerroksittain kuontalolevyksi.
  2. Kun levy on valmis, se pyöräytetään löyhälle rullalle. Levystä on hyvä tehdä melko matala mutta pitkä. Valmis kuontalo laitetaan piikkeihin, hyvä on jos piikkipidike pääsee vielä pyörimään. Myös sylissä voidaan pitää tai keksiä jokin muu menetelmä.
  3. Kuontalosta vedetään hahtuvaa vasemmalla kädellä samaan tapaan kuin villankin kanssa. Oikealla kädellä säädellään kierteen pääsyä kuiduille ja syötetään kuitua puolalle.
  4. Nipistyksen voimakkuudella ja nipistyskohtaa liu'uttamalla säädetään kierteen saapumista kuiduille. Kuitujen vetämisellä säädellään langan paksuutta.
  5. Liu'uttaessa sormien tulee olla kostutetut joko vesikipossa tai syljellä, muuten kuidut ei takerru toisiinsa!

Kertaus[muokkaa]

Kertaus on helppoa ja tehokasta! Helpompaa kuin kehruu ja jotkut käyttävät rukilla kertausta edelleen vaikka eivät sillä kehräisikään.

  1. Rukkin pyörää pyöritetään nyt eri suuntaan ja kahdesta lankakerästä syötetään lankaa puolalle.
  2. Oikea käsi säätelee taas kierteen pääsyä langoille, sekä syöttää kerrattua lankaa puolalle. Vasen käsi pitää langat erillään ja syöttää niitä oikealle kädelle.

Linkit[muokkaa]

Suomen ainoa kehruuharrastajien ja -ammattilaisten yhteisö internetissä. Täältä saa tietoa välineistä, niiden hankinnasta sekä muutankin ensikäden tietoa aiheesta.