Ampuma-asento

Yleistä

Tällä sivulla käsitellään ampuma-asentoja ja laukaisua taistelu-, rata-ammunta- ja metsästystilanteissa.

Katso myös sivut

Ammunta

Practical-ammunta

Luodit ja lataaminen

• Hyvän ampuma-asennon ensisijaisena tarkoituksena on muodostaa aseelle mahdollisimman vakaa ja liikkumaton tuki. Ampuma-asennon on tästä syystä oltava sellainen, että tuki muodostuu vartalon luustosta.
• Yritä hakea niin "mukava" ja tukeva asento kuin mahdollista. Asennossa pitää vallita tasapaino, joka saavutetaan oikeilla kehon ja raajojen asennoilla ja välttämällä ylimääräistä jännittämistä.
• Silmien tulisi sijaita aina tähtäyslinjalla.
• Etutukista pitävä käsi pitää kiinni jännittämättä.
• Tukea kannattaa käyttää, jos sellainen on mahdollista. Laskeutuminen seisoma-asennosta polviasentoon varmistaa hyvää laukausta makuuasennosta puhumattakaan. Kohteen koon pienetessä samalla kun matka vielä kasvaa, vaaditaan luodikolla ampuvalta monen asian hallitsemista. Yhdistä asentoihin mahdollisuuksien mukaan tukeminen johonkin kiinteään kuten puuhun, seinään, ikkunanpieleen. Ota tuki vartalolla. Asetta tukiessa, tue se altapäin esimerkiksi reppuun tai kantoon. Ase ei saa maata kovaa pintaa vasten, koska se vaikuttaa osumaan. Ota kiinni esimerkiksi kämmeneen mahtuvasta puusta kädellä ja anna aseen maata ranteen päällä. Tai tue käsi puuta vasten, päästäen etusormi irti muista sormista sivullepäin ja aseta ase peukalon ja etusormen väliin.
• Ase yleensä odottaa piippu kohdistettuna sinne suuntaan, mistä kohde on todennäköisesti tulossa. Tällöin vaaditaan ainoastaan aseen perän nosto ja ollaan välittömästi tähtäyslinjassa. Edestäpäin tulevaa siis piippu vaakatasossa, ylhäältä tulevaa piippu osoittaen 45 asteen kulmassa taivaalle päin.
• Metsästyksessä ei tarvitse kerätä "lisäpisteitä" huonoista ampuma-asennoista tuurilla ammutuilla osumilla. Tärkeämpää on varmistaa aina kohteen välitön kuoleminen ja estää haavakoita. Istahtaminen maahan tai polviasento ei ole heikkoutta vaan taitavan metsästäjän ominaisuus.

• Aseasentoja on kaksi, ampuma-asento eli tähdätään ja valmiusasento eli ase osoittaa viistosti alaspäin. Kaikissa asennoissa voidaan käyttää ampuma- ja valmiusotteita.
  • Valmiusote: Ase n. 45° kulmassa alaviistoon, ahtaassa paikassa lähes jalkoihin, perä olkapään vieressä rintakehän puolella. Etusormi suorana. Ase varmistettuna. Laaja näköala.
    • Makuuasennossa valmiusotteessa pää nostetaan tähtäinten yläpuolelle piipun osoittaessa loivasti alaviistoon ja perä olkapäätä vasten.
  • (Ylävalmiusote: Käytöstä poistunut. Ase lähes vaakatasossa, hiukan osoittaa alaspäin, katse tähtäimien yli. Etusormi suorana. Suppeampi näköala. Varmistin pois.)
  • Ampumaote: Perä olkapään vieressä rintakehän puolta vasten, aseella tähdätään. Ase ei siis ole olkapään puolella olkapäätä vasten! Sormi suorana liipasinkaaren yläpuolella, kunnes ampumapäätös on tehty. Mahdollisesti tähdätään piippulinjaa pitkin.

• Konekiväärillä ammuttaessa käytetään soveltaen samoja ampuma-asentoja ja otteita kuin rynnäkkökiväärillä.

Makuuasento

• Vakain asento, mutta vaikein saada aikaiseksi. Vaatii lähes paikoillaan olevaa kohdetta, esimerkiksi vihollistaistelijaa tai latvalintua. Käytä ampuma-asentoa maaten aina, kun se vain on mahdollista. Käytetään yleensä pikatilanteissa tulenavauksen jälkeen, kun ei ole valmisteltua tuliasemaa. Tarkka-ampujan pääsääntöinen ampuma-asento.
• Tue ase kantoon tai reppuun jos mahdollista. Repussa on hyvä pitää sopivasti tavaraa ja asettaa ne niin että kun repun heittää selästä tueksi, se on heti valmis täyttämään tehtäväänsä.
• Lipas alustaan tuettuna, ilman lispastukea tai lipas kädellä tuettuna (esim. pehmeässä lumessa).
• Asetu ampumasuuntaan nähden aseen taakse suoraan, jalat levällään noin 20 asteen kulmaan muodostaen Y-kirjaimen. Selkäranka ja hartiat muodostavat suoran T-kirjaimen, jossa hartiat ovat kohdetta kohden. Asettumisen aikana pidä huoli että tähtäyslinja säilyy. Tähtäyslinjaa korjataan koko asentoa muuttamalla eikä pelkästään käsillä. Älä kierrä selkärankaa. Rentouta niska ja hartiat.
  • Mikäli suora makuuasento tuottaa hankaluuksia, asentoa voi helpottaa koukistamalla asekäden puoleista jalkaa. Samalla ampujan on käännettävä vartalon suuntaa lievästi vinoon tukikäden puolelle. Tätä kutsutaan niin sanotuksi perinteiseksi ampuma-asennoksi. Eli oikeakätinen (oikea asekäsi) kääntyy hiukan Y-kirjain osoittaen vasemmalle päin aseeseen nähden ja vasenkätinen päinvastoin. Tällöin aseen linja jatkuu hartian yli ja sääri on samalla linjalla. Älä koukista liikaa polvea.
• Kyynärpäät levitetään sivuille maata vasten, jolloin pää laskeutuu tähtäimien korkeudelle ja hartiat ovat mahdollisimman rennot. Kyynärpäiden tulee olla mahdollisimman paljon aseen alla. Tukikäden paikka on joko lippaan ja aseen yhtymäkohdassa, sormet lipasta pitkin (lyhytkätisillä, paksu varustus) tai aseen kädensuojuksella (pitkäkätisillä). Etutukista pitävä käsi mahdollisimman pitkällä edessä. Ammuttaessa pehmeältä tuelta, tukikäsi voidaan asettaa nyrkissä aseen takatukipisteeksi. Ammuttaessa kovalta tuelta, tukikäsi on tuen ja aseen välissä (rekyylivaikutus). Ase makaa kämmenellä eikä sormilla. Liipasinkäden kyynärpää luonnollisessa asennossa puristamatta tukkia/kahvaa.
  • Vasemmalta puolelta ampuvien pitää tarkastaa, ettei peukalo jää ammuttaessa viritintapin taakse.
• Aseen perä on lähellä kaulan juureen solisluuta vasten sen alapuolelle tai päälle. Tai tue perä rinta- ja hartialihaksiin, eikä näitä lihaksia jännitetä. Hartialinjassa ei ole jännitteitä, kun hartiat ovat samalla tasalla. Vedettäessä aseen perä olkapäätä vaste, lippaan väljä liike saadaan poistettua. Aseta aseen perä hyvin ja tiukasti olkapäätä vasten.
  • Lippaan sivuttaissuuntaista väljän liikkeen poistoa asetta kanttaamalla tulee välttää, koska tällöin tuplalaukauksia ammuttaessa ase kääntyy rekyylin seurauksena, jolloin toisen laukauksen ampuminen epäonnistuu.
• Pää pystyssä. Poski tai leuan alue painetaan kevyesti putkiperään riippuen käytettävästä asetyypistä ja ampujan kasvon muodoista. Jalkaterät osoittavat sivuille ja jalkojen sisäsyrjät ovat maata vasten.
• Ampuma-asennon testaus onnistuu asettumalla asentoon, sulkemalla silmät ja kohdistamalla ase kohteeseen. Kun silmät avataan ja kohde on tähtäyslinjan jatkona, niin asento on oikea eli hyvässä ampuma-asennossa tähtäyspiste pysyy paikallaan, vaikka välillä suljetkin silmäsi.
  • Mikäli oma taulu on sivussa, asentovirhe korjataan kääntämällä koko vartaloa tukikäden kyynärpään pysyessä paikallaan. Korkeussuunta korjataan siirtämällä vartaloa eteen- tai taaksepäin. Kokemattoman ampujan yleinen virhe on liian korkea ampuma-asento. Tällöin aseen perä ei asetu kunnolla olkapäätä vasten, vaan se jää liian alas. Tämän seurauksena perän asento voi muuttua jokaisen laukauksen jälkeen aiheuttaen hajonnan kasvua. Liian korkean asennon seurauksena ampuja painaa päätään vinoon tähtäämisen mahdollistamiseksi. Asentovirhe korjataan levittämällä kyynärpäitä, kunnes aseen perä asettuu kokonaan olkapäätä vasten ja pää suoraan takatähtäimen taakse. Korkeassa asennossa kyynärpäät ovat lähellä vartaloa.
• Aseen asennon voi tarkistaa tähtäämällä maaliin ja hengittämällä rauhallisesti. Hyvässä ampuma-asennossa pystyssä oleva ase liikkuu pystysuorassa maalin yli eikä kampea sivuille.
• ”AMPUMA-ASENTO – MAATEN”. Komennon valmistavalla osalla tehdään asento ja komennon suoritusosalla laskeudutaan polvilleen, josta liikettä jatketaan laskeutumalla makuulle kyynärpäiden varaan. Aseesta otetaan ampumaote ja jalat levitetään haara-asentoon.

• Konekivääri
  • Käytä ensisijaisesti etutukea. Vartalolla nojataan eteenpäin asetta vasten, jolloin työnnetään asetta eteenpäin alustaa vasten.
  • Vyölaatikkotuelta ammuttaessa alustan tulisi olla pehmeä.
  • Olkatuki olkapään päällä, tukikädellä pitäen perää tukevasti olkapäätä vasten.

Polviasento

• Matala-, korkea- ja tuplapolviasento.
• Kun ampuma-asentoa maaten ei ole mahdollista käyttää aluskasvillisuuden, lumen tai muun tähystysesteen vuoksi. Tulitus on jouduttu aloittamaan pystyasennosta, ja sen jälkeen ampuja siirtyy tukevampaan ampuma-asentoon. Asentoon on nopea käydä ja se tukevoittaa heti, samalla kun näkyvyys vielä säilyy. Se sopii myös liikkuvaan kohteeseen. Asennon vakaus riippuu tukipisteiden keskinäisestä asemasta, jossa tukipisteiden pienillä siirroilla on suuri merkitys ampujan hakiessa hyvää polviasentoa.
• Matala polviasento
  • Polvelle laskeutuessaan ampuja on hieman kääntyneenä asekäden puolelle. Istutaan taaemman jalan kantapään tai sisäsyrjän päällä. Kantapää asettuu pakaroiden väliin tai hieman pakaran päälle. Selkä on melko suorassa, ryhdikkäästi. Takimmaisen jalan asento on tottumiskysymys, pystyssä tai lappeellaan. Takimmaisen jalan alle voidaan kengän alle asettaa tuki jalkapöydön ja säären kulmaan.
  • Tämän jälkeen ampuja avaa hieman asekäden puoleista reittä, jolloin asento muuttuu vakaammaksi. Samalla voi levittää tukikäden puoleista jalkaa ja asettaa sen siten, että sääri on miltei pystysuorassa asennossa. Oikeakätisellä vasen polvi on pystyssä ja niin että rintamasuunta on 45 asteen kulmassa kohdetta kohden eli oikeakätisen keho on oikealle ampumasuunnasta.
  • Takajalan kulma ampumasuuntaan (tähtäyslinjaan) nähden on noin (60-)85 astetta. Kehon paino lasketaan melkein kokonaan, 70 %, takimmaisen jalan varaan. Takimmaisen jalan polvelle tulee 5 % ja edessä olevalle jalalle 25 % painosta.
  • Etummaisen jalan jalkaterä osoittaa joko suoraan eteenpäin tai on hieman käännettynä asekäden puolelle.
    • ?Etummaisen jalan jalkaterä on samansuuntainen takimmaisen jalan kanssa eli noin 60 astetta.?
  • Tuetaan tukikäden kyynärvarsi tai ojentaja tukevasti joko tukikäden puoleiseen polvilumpioon tai sen reiden päälle riippuen selän ja raajojen mittasuhteista. Tukikäden kyynärpää ja reisi ovat samassa linjassa.
  • Tukikäden paikka on ampujan mittasuhteista riippuen joko kädensuojuksella tai aseen ja lippaan yhtymäkohdassa. Käsi työnnetään riittävän eteen että asennosta tulee matalampi. Lipas koskettaa kevyesti tukikäden kyynärvarteen linjassa, jossa kyynärvarsi toimii reiden jatkeena ylhäältä katsottuna. Hihnaa voidaan käyttää tukemaan asentoa.
  • Ampuja voi pitää asekäden olka- ja kyynärvarren vaakatasossa tai laskea sen alaspäin olkavarsilihaksia ren- touttamalla. Liipasin käsi luonnollisessa asennossa, jossa sitä ei tarvitse jännittää, eikä puristaa tukkiin.
  • Aseen perä sijoitetaan kaulan juureen, solisluun alueelle, kuten makuulta ammuttaessa. Pää pidetään pystyssä.
  • Ampuja tarkastaa polviasennon sulkemalla silmänsä ja nostamalla aseen tähtäysasentoon. Silmät avattuaan ampuja tarkastaa tähtäyslinjan. Jos ase osoittaa maalista sivulle, koko asentoa on käännettävä taaemman jalan nilkan toimiessa kiintopisteenä.
  • Asennon tasapainoisuus tarkastetaan siten, että ampujaa pyydetään nostamaan asekäden puoleinen polvi alustasta. Jos ampuja on kallistunut asekäden puolelle ja reisi on jännittynyt, nostaminen ei onnistu. Korjaustoimena ampujan pitää siirtää painopistettä enemmän nilkan päälle.
  • Sivusuuntainen osumavirhe saattaa olla todennäköisempää kuin pystysuuntainen. Huonoa asentoa korjataan jaloista lähtien.
  • ”AMPUMA-ASENTO – POLVELTA”. Komennon valmistavalla osalla tehdään asento ja suoritusosalla otetaan askel eteen tukikäden puoleisella jalalla sekä laskeudutaan asekäden puoleisen jalan päälle istumaan.
• Korkea polviasento: Käytetään samaa ampumaotetta kuin pystyasennossa. Asento on nopeampi ja liikkuvampi kuin matala polviasento. Asennossa on helpompi muuttaa ampujan korkeutta tai ampumasuuntaa.
  • Ollaan suorassa asekäden puoleisen maata vasten olevan polven päällä. Asekäden jalka on takaviistossa tukijalan takalinjan yli ja kengän kärki maata vasten. Tukikäden jalka 90° kulmassa.
• Tuplapolviasento: Asentoon pääsee erittäin nopeasti. Tässä asennossa on helpompi muuttaa ampujan korkeutta tai ampumasuuntaa kuin matalassa polviasennossa. Asentoa on helppo soveltaa esimerkiksi suojan takaa ammuttaessa.
  • Molemmat polvet ovat maassa ja istutaan kantapäiden päällä. Kengän kärjet ovat maata vasten. Haarat levällään.

• Konekivääri
  • Lähietäisyydelle ammuttaessa tai jos ei ole mahdollista ampua tuelta.
  • Polvelta käsivarsituelta: Tukikäsi on pystyssä olevan polven päällä ja tukikäsi pitää aseen alta rungon edestä.
  • Polvelta ase tuettuna: Käsien asento kuin makuu-asennossa eli tukikäsi tukee perästä. Kummatkin polvet maassa jalkojen päällä istuen.

Istuma-asento

• Polviasentoa vielä tukevampi asento. Sopii myös raavaille ja isomahaisille sekä liikkuvampaan maaliin.
• Istutaan tukevasti maahan, ehkä puunrungon eteen käyttäen sitä selän tukena. Koko asento on oikein tehtynä luonnollinen ja eteenpäin kumartunut.
• Asetutaan kohteeseen nähden noin 45 asteen kulmaan, eli oikekätisen keho on oikealle kohden tähtäyslinjasta.
• Laitetaan nilkat ristikkäin jos pystytään tai pidetään jalat toisistaan selvästi erillään.
• Tue kyynärpäiden takaosa polvien etupintaan tukevasti ja etsi asento, jossa ei tarvitse pinnistellä jännittyneenä.
• Vasen käsi aseen alla ja riittävän pitkällä etutukilla. Voidaan tukea myös hihnalla.
• Liipasin käsi ei purista tukkia.

Poterosta ampuminen

• Tukevan käden tulee olla aseen tuen ja kädensuojuksen välissä.
• Tue molemmat kyynärpäät poteron ns. asepöydälle.
• Ylävartalon on nojattava aseen perään, jolloin ase painautuu tiukasti tukea vasten.

Pystyasento (seisoma-asento)

• Kun tulitus on aloitettava nopeasti tai joudutaan tulittamaan liikkeessä. Muut ampuma-asennot eivät ole mahdollisia esimerkiksi aluskasvillisuuden, lumen tai muun tähystysesteen vuoksi. Nopea asento ottaa ja nopesti liikkuvaan maaliin sopiva. Esimerkiksi liikkeessä tulitoiminta aloitetaan pystyasennosta, josta pudottaudutaan polviasentoon ja edelleen makuuasentoon mahdollisimman nopeasti. Pystyasentoja ovat symmetrinen ja epäsymmetrinen pystyasento.

• Symmetrinen ampuma-asento: Rintamasuunta on ampumasuuntaan. Tällöin saadaan paras suoja päälle puetuista suojavälineistä ampumasuuntaan. Asennosta on mahdollista liikkua ja ampua. Taisteluun lähietäisyydellä.
  • Rintamasuunta luotisuojapaneleineen todennäköisintä uhkaa kohti joka tilanteessa, ammuttaessa sekä esimerkiksi siirryttäessä oviaukon ohi. Ampuma-asennon on säilyttävä samanlaisena laukauksesta toiseen. Tämä on mahdollista rentoutumalla hyvin ja hakeutumalla mahdollisimman luonnolliseen asentoon.
  • Jalat rinnakkain hartian leveydellä tai asekäden puoleinen jalka hiukan taempana, jolloin suojapaneeli osoittaa suoraan viholliseen. Polvet hivenen koukussa, kumartuneena hiukan eteenpäin. Liikkuminen tulee pyrkiä tekemään niin, että suojapaneelit ovat aina uhkaa kohti.
  • Tönäistäessä piipusta, ei horjahdeta taaksepäin.

• Epäsymmetrinen ampuma-asento: Soveltuu pidemmille ampumaetäisyyksille, koska se antaa paremman tuen aseelle. Paljastetaan heikommin suojattu kylki viholliselle. Liikkuminen on hitaampaa ja havaintojen tekeminen rajoitetumpaa.
  • Lähes sivuttain, mutta ei poikittain, ampumasuuntaan, asento symmetristä pystympi. Asento ei saa olla takapainoinen, vaan painopisteen tulee olla lievästi etummaiselle jalalle työnnetty. Jalan kärjet hartioiden leveydellä ja kantapäät sisäänpäin. Jalkojen ei tule liian kapealla eikä leveällä. Painopiste hiukan kummankin jalan päkiöillä (ei siis kantapäillä). Polvet rentona. Asekäden puoleisen jalan kärjen ja tukijalan kantapään muodostaman linjan ampumasuunnan välinen kulma on 35–45 astetta. Linja katsotaan tukijalan puoleisen linjan ja ampumasuunan puoleta.
  • Tukikädellä pidetään kiinni aseen kädensuojuksesta kyynärpään ollessa irti vartalosta.
    • Vaihtoehtoisesti asetta pitävä käsi tuetaan, jos mahdollista lantioon ja voidaan jopa hiukan kallistua taaksepäin asetta pitävän käden suuntaan. Liikkuvaan maaliin ammuttaessa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja liikkuvampaa asentoa parantaa käden pitäminen riittävän edessä tukilla.
    • Poterosta ammuttaessa tukeva käsi tulee olla aseen tuen ja kädensuojuksen välissä. Molemmat kyynärpäät on pystyttävä tukemaan asepöydälle. Ylävartalon on nojattava aseen perään, jolloin ase painautuu tiukasti tukea vasten.
    • Tarvittaessa pyri hyödyntämään tuki puista tai isoista kivistä.
  • Asekädellä pidetään kiinni lujalla otteella aseen kahvasta. Olkavarsi muodostaa vartalon kanssa 30–90 asteen kulman eli osoittaa lähes sivulle. Asekäden puoleista kyynärpäätä nostamalla voi tarvittaessa tukevoittaa aseen perän asettumista olkapäätä vasten. Ampuja vetää aseen kummallakin kädellä tiukasti olkapäätään vasten. Perä olkaniveleen tai olan lihakseen. Asekäsi luonnollisesti jännittämättä ja puristamatta. Kevyt ote aseesta korostaa liipaisuvirheiden vaikutusta voimakkaasti. Tällöin rekyyli aiheuttaa normaalia suurempia virheitä varsinkin, jos ampuma-asento on epäpuhdas.
  • Pää on pidettävä suorassa luonnollisesti, sillä pään pystyssä pitäminen helpottaa tasapainossa pysymistä. Tähtäävää silmää ei tule pitää liian lähellä tähtäintä.
  • Ampuja tarkastaa pystyasennon oikean suunnan nostamalla silmät suljettuina aseen tähtäysasentoon ja tarkastamalla silmät avattuaan, että ase osoittaa tauluun. Ampuja kääntää asentoaan siirtämällä taaempaa jalkaa etummaisen jalan pysyessä kiintopisteenä.
• ”AMPUMA-ASENTO – PYSTYSTÄ”. Komennon valmistavalla osalla tehdään asento ja suoritusosalla astutaan eteen tukikäden puoleisella jalalla ja käännytään asekäden puolelle siten, että vartalo aukeaa noin 35–45 astetta ampumasuunnasta. Jalat pidetään lähes suorina ja jalkaterät asetetaan hartioiden leveydelle.

• Konekivääri
  • Lähitaisteluetäisyydelle ammuttaessa. Epäsymmetrinen asento.
  • Tukikädellä tuetaan PKM:n vyölaatikon alta ja tukikäsi tukee vartaloon.

Seisoma-asennosta liikkeessä olevaan ampuminen kiväärillä

• Ennakko on kohteen liikkuma matka luodin lennon aikana. Ennakon määrittämiseen vaikuttavat kohteen nopeus, kohteen liikeradan suuntakulma, luodin lentonopeus (lentoaika), ampumaetäisyys, kaltevuuskulma kohteen ja ampumapaikan välillä. Maalin liikeradan suuntakulma on suure, joka määrittää sen, missä kulmassa kohde loittonee tai etääntyy ampujaan nähden. Ennakkoa ei oteta, mikäli kohde liikkuu kohti tai loittonee. Kohteen liikkuessa sivusuuntaan, otetaan täysi ennakko. Kohteen liikkuessa 70 asteen kulmassa ennakko on 2/3, 45 asteen kulmassa ennakko on 1⁄2 ja 30 asteen kulmassa ennakko on 1/3.
  • Kävelyvauhti on 6 km/t --> 1,7 m/s (6000 m/t / 3600 s) --> ennakko 36 cm
  • Juoksuvauhti on 15 km/t --> 4,2 m/s --> ennakko 90 cm
  • Auton vauhti on 30 km/t --> 8,3 m/s --> ennakko 1,8 m

ennakko m = (ampumaetäisyys m / luodin nopeus m/s ) x maalin nopeus m/s

Esim. 300 m päässä juoksevan taistelijan ampuminen vaatii rynnäkkökiväärillä 1,7 m ennakon: (300 / 700 ) x 4 = 1,7 m

• RK perustaistelutähtäin 150 m, tavoiteltava osumakohta kylki rinnan alaosa

m	Juokseva, ennakko cm / mrad	Juokseva, koro cm / mrad	Kävelevä, ennakko cm / mrad	Kävelevä, koro cm / rad
100	66 / 6,6	-3 / -0,3	27 / 2,7	-3 / -0,3
150	103 / 6,9	0 / 0	42 / 2,8	0 / 0
200	144 / 7,2	12 / 0,6	58 / 2,9	12 / 0,6
250	188 / 7,5	34 / 1,4 kaula	76 / 3,0	34 / 1,4 kaula

• RK taistelutähtäin 300 m, tavoiteltava osumakohta kylki rinnan alaosa

m	Juokseva, ennakko cm / mrad	Juokseva, koro cm / mrad	Kävelevä, ennakko cm / mrad	Kävelevä, koro cm / rad
100	66 / 6,6	-24 / -2,4 vatsa	27 / 2,7	-24 / -2,4 vatsa
150	103 / 6,9	-34 / -2,3 lantio	42 / 2,8	-34 / -2,3 lantio
200	144 / 7,2	-34 / -1,7 lantio	58 / 2,9	-34 / -1,7 lantio
250	188 / 7,5	-24 / 1,0 lantio	76 / 3,0	-24 / 1,0 vatsa
300	238 / 7,9	0 / 0	96 / 3,2	0 / 0
350	292 / 8,4	38 / 1,1	118 / 3,4	38 / 1,1 kaula
400	352 / 8,8	95 / 2,4	143 / 3,6	95 / 2,4

• Tähtäysmenetelmät
  • Kohteen kyttääminen (ase paikallaan, kohde liikkuu). Kyttäämällä tähdätään pistettä kohteen oletetulla liikeradalla ja laukaus ammutaan, kun kohde tulee ennakon kohdalle. Asetta ei liikuteta tähtäyksen ja laukauksen aikana. Toinen laukaus ammutaan muuttamalla tähtäyspistettä kohteen oletetulle liikeradalle. Kyttääminen sopii tilanteeseen, jossa kohde liikkuu samalla vauhdilla samaan suuntaan tasaisesti tai jossa ampumasektori ei mahdollista kohteen seuraamista.
  • Kohteen seuraaminen (ase seuraa liikkuvaa kohdetta). Menetelmä on sopiva silloin, kun maalin liikenopeus vaihtelee. Menetelmällä voidaan ampua toinen laukaus nopeammin kuin kyttäysmenetelmällä.
    • Seuratessa aseella, aseen tulee olla tasaisessa kohteen kulkua ja vauhtia seuraavassa liikkeessä. Tähdätään kohdetta sen etupuolelle pitäen tähtäys jatkuvasti ennakkopisteessä eli ennakon edellyttämässä kohdassa kohteen oletetulla liikeradalla. Laukaus ammutaan seuraamisen aikana tähtäimiä ennakkopisteessä pitäen. Laukauksen jälkeen jatketaan seuraamista koko jälkipidon ajan.
    • Rynnäkkökiväärillä ennakon määrittämiseen voidaan käyttää aseen jyvää, jonka leveys vastaa noin 80 cm 150 m etäisyydellä. Ampumasuuntaan nähden poikittain kävelevään kohteeseen tähdätään jyvän kulmalla. Tähtäyspiste säilyy samana etäisyydestä riippumatta. Juoksevan kohteen etureunan ja aseen jyvän reunan väliin jätetään noin jyvän levyinen ennakko.

• Rintamasuunta kohtisuorassa ampumasuuntaan, jolloin koko ampuma-alue on käytettävissä. Esimerkiksi passiin käydessä ja tilanteen lähestyessä, kannattaa testata onko asento hyvä kaikkiin ampumasuuntiin.
• Jalat hiukan hartioita leveämmällä. Painopiste muuttuu tähtäyslinjan vaihtuessa. Esimerkiksi oikealle ammuttaessa painopiste on oikealla kantapäällä ja vasemman päkiällä. Suoraan eteen ammuttaessa molemmilla jaloilla.
• Suora ylävartalo kääntyy jalkojen pysyessä paikallaan.
• Asetta pitävä käsi pidetään riittävän edessä tukilla, jolloin asento on liikkuvampi. Sitä hiukan kallistetaan ulospäin. Puristetaan voimakkaammin tukista.
• Liipasinkäsi normaalia seisonta-asentoa ylempänä ja puristaen kevyesti tukkia, samalla vetäen hiukan sitä rintalihasta kohden.
• Perä rintalihaksen puolella.
• Pää luonnollisesti tukkia vasten.
• Painopiste siirtyy ja polvet tarpeen mukaan hiukan antavat myöten kun ylävartalo kääntyy aseen kanssa seuraten kohdetta. Laukaisun jälkeen ase saa vielä jatkaa matkaa loppuen luonnollisesti katsee seuratessa maalin käyttäytymistä.
• Maalin etäisyyden ja liikenopeuden tietäminen parantaa osumatodennököisyyttä.

Kyykkyasento

Usein suojan takaa ammuttaessa. Esimerkiksi kulman takaa ammuttaessa voidaan tuoda vain ase ja pää näkyviin kulman takaa ja asekäden puoleinen polvi maahan ja tukikäden puoleinen jalka on suorana sivulle. Tai muutoin kuin edellä, mutta ollaan polviasennossa.

Liikkeessä olevan ampuminen haulikolla

• tasapaino, rentous, valmiina yllättävään tilanteeseen.
• jalat hartiavälin sisäpuolella polvet hiukan koukussa.
• rintamasuunta niin että koko ampumasektori voidaan kattaa ylävartalolla. Kumarrutaan hiukan etuviistoon.
• aseesta kiinni liikaa puristamatta. Käsivarret irti kehosta. Etummainen käsi riittävän edessä.
• ase nostetaan olkapään ja rintalihaksen väliin poskea vasten.
• silmät pidetään auki seuraten koko tapahtumaa.
• aseen piippu niin ylhäällä silmien tasolla että se riistan tai savikiekon ilmestyessä lähtee lyhyintä tietä seuraamaan sitä ja ohittaa sen ennakon puolelle. Perää pidetään lantion ja kyynärvarren välissä.
• liikutetaan ylävartaloa, jolloin asento säilyy asetta myöten ja haulit menevät sinne mihin katse ne johtaa.

Ennakko

• Liikkuvaan eläimeen pitää pystyä määrittämään ennakko sen liikesuunnan ja vauhdin mukaan. Mihin haulit "lähetetään" että ne samaan aikaan ovat siinä pisteessä missä lintukin. Haulien lentoaika ottaa oman aikansa ja jos riista tai savikiekko vielä lentää sivusuunnassa ampujaan nähden, ennakko voi olla useita metrejä, jopa tuntua mahdottomalta osua.
• Aseella voidaan seurata eläintä kiihdyttää eläimen ohi sopivassa kohtaa ennakkopisteeseen ja laukaista
• Tai aseella voidaan seurata eläintä sen edessä oikean ennakkomäärä verran ja laukaista sopivassa kohtaa.
• Ennakko määritellessä huomioidaan myös kyseisen eläimen otollisin osumakohta, usein se on etuvartalossa. Taakse osuma aiheuttaa suolisto-osuman ja haavoittumisen.
• Maata pitkin ampujaa kohti tulevaa eläintä kannattaa ampua jalkoihin, kun taas poispäin pakenevaa pään yli.
• Yleensä sivusuuntaan lentäviä lintuja ammuttaessa haulit suhahtavat takaata ohi, ampujalla loppuu usko ennakon määrästä. Pitää muistaa myös että haulisuihku muuttuu matkan aikana pitkulaiseksi, joten riittävän eteen suunnatusta suihkusta on todennäköismpää että hauleja osuu, mutta peräpään haulien läpäisykyky on taas heikompi.

Harjoittelu

• Ylävartalon siirtämistä ase poskella voi harjoitella myös kotona, mutta trap tai skeet -radalla savikiekkojen ammunta opettaa. Metsästysammunnat ja viimeistään metsällä onnistuneet riistalaukaukset tuovat kokemuksen myötä opin tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Ampumatukipussi

Tarkoituksena on etsiä vakautta ampuma-asentoon.

1. Tukipusseja on eri muotoisia, esim. W-muoto, tiimalasi, tasainen kuutio, hiekalla täytetty sukka. Muoto hyödynnetään alustan ja tilanteen mukaan, mitä vasten tukipussi tulee. Etutukipiste sijaitsee etutukin etuosan alla ja takatukipiste perän alla. Takatukipiste on oltava pehmeä. Takatukipistettä siirtämällä säädetään tähtäyspistettä, korotuskulmaa.
2. Tukipussi asetetaan alustalle niin tasaisesti kuin mahdollista, jotta ase saadaan tasapainoon. Koko tukipussin tasainen alue tulisi saada aseen alle tukipussin pituussuunnassa eli ei esim. vain tukki kahdesta kohtaan W-muotoisen tukipussin W:n kärjille tai pussin päälle poikittain. Tukipussi asetetaan osoittamaan maalia kohti ja niin että se pysyy pitämättä paikallaan. Tukipussi asetetaan alustalle tukikädellä samalla kun ase on ampumakädessä. Pussia painetaan kämmenellä alustaa vasten ja mahdollisesti muotoillaan kämmenen syrjällä painelemalla ja jopa kevyesti lyömällä siihen aseelle pitkä lovi.
3. Ase asetetaan suoraan tukipussin päälle osoittamaan maaliin. Yritetään saada koko ase alustan päälle.
4. Otetaan ampuma-asento polvillaan tai seisten aseen linjalle taakse.
   1. Kun seistään, jalat ovat samalla tasolla ja sopivasti nojataan keholla eteenpäin, vähän "pylly pystyssä". Jos etujalat, tukipussi asetetaan tukemaan aseen perää, tällöin tukikäsi tukipussin päällä kuppina ja käsivarsi tukevasti alustaa vasten. Tukipussi voidaan asettaa takana myös kahvan alle.
   2. Tukevampi asento kun kummatkin polvet maassa rinnakkain kohti asetta ja hiukan levällään toisistaan V-asennossa. Kengän kärjet osoittavat vähän sivuille ja kärjet maata vasten ”kaksin kerroin”.
   3. Jos kummatkin jalat maassa johtaa liikaa nojaamaan asetta kohden, otetaan polviasento, joka nostaa kehoa hiukan ylemmäs. Toinen polvi voi tarvittaessa osoittaa sivulle ja lantiolle otetaan tukea edessä olevasta esineestä, esim. kiveen. Kehon painetta kohdistetaan esineeseen. Polviasennossa asekäsi voi tukea edessä olevaan esineeseen tai asekäden kyynärpää tuetaan polveen ja väliin voidaan laittaa myös tukipussi.
5. Pyritään saamaan perä tukevasti poskea ja olkapään tyveä vasten, jotta hallitaan rekyyli. Painaudutaan kevyesti asetta vasten.
6. Tukikäsi asetetaan tukipussin päälle suorana ja etusormi ja peukalo etutukin reunan päällä piipun sivulle, ei piipun päälle. Vaihtoehtoisesti ranne tukee tukipussiin ja sormet/sormenpäät kiikaritähtäimen etuosan päälle kämmen kiikariin sivuun koskettaen, jolloin sormet painavat asetta alaspäin ja eteenpäin. Käsivarret tukevat alustaan. Kaltevalla pinnalla tukikäden käsivarsi pitää tukipussia paikoillaan estäen sitä valumasta alas.

Tukikeppi

• Sido kaksi keppiä toisiinsa kiinni sopivalta korkeudelta ja syntyvään haarukkaan tue ase.
• Pidä etummaisella kädellä kiinni sidoskohdasta aseen maatessa haarukassa.
• Voit hyödyntää myös esimerkiksi suksisauvoja ja tehdä niihin valmiiksi "pikakiinnityksen".

Hengitys ja rentoutuminen

• Tilanteen sopivassa ampuma-asennossa ei tarvitse jännittää lihaksia enempää kuin tarpeellista. Usein emme tiedosta, kuinka jännitämme lihaksia aivan arkitilanteissa, vaikka ei olisi edes tarpeellista.
• Rentoudu ja keskity, "sulje pois" ympärillä oleva maailma, mutta ole kuitenkin tietoinen tilanteesta ja yllättävistä muutoksista ja turvallisuustekijöistä.
• Hengitystä pidätetään laukaisuhetkellä. Pidättäminen tapahtuu uloshengityksen aikana puhaltamalla kevyesti ilmaa ulos ja samalla kohdistaen maaliin, pidättäen hengitystä ja laukaisten. Jos suoritus ei onnistu, levätään 2–3 syvällä hengityksellä ja tehdään uusi yritys. Muulloin normaali hengitys. Yksi suoritus tähtäämisestä laukaisuun on noin 6–8 sekuntia.

Tähtääminen

• Perustaistelutähtäin: Lyhyempi matka. Kohdistettu tähtäinasetus 150 metrille. Pidetään aina kun ei ole muuta syytä. Pyyhkäisyala mahdollistaa 0–200 m etäisyyden. Takatähtäimen asettimen takimmainen asento.
  • Työnnettäessä asetinta eteenpäin seuraava on 100 m asento ja vasta sen jälkeen etäisyysluku alkaa kasvamaan.
  • Taistelutähtäin: Pidempi matka. Tähtäinasetus 300 metrille. Asetetaan kun kohde on yli 200 m. Pyyhkäisyala mahdollistaa 200–400 m etäisyyden.
• Katso sivulta Luodit ja lataaminen kohta pyyhkäisyala!
• Paremmin hallitsevalla silmällä. Osoita käsi suorassa peukalo pystyssä johonkin kohteeseen kummatkin silmät auki. Sulje silmät vuorotellen. Paremmalla silmällä katsottaessa peukalo peittää kohteen, huonommalla peukalo siirtyy sivulle.
• Silmän pitää nähdä kirkkaasti. Lepuuta tarvittaessa silmää katsomalla kaukaisuuteen.
• Jos enintään 5 s. kestänyt tähtääminen ei johda laukaisuun, hengitä syvästi 2–3 kertaa.
• Nopeasti ammuttaessa pidätetään hengitystä vain laukauksen ampumisen ajaksi.
• Matalalta kirkkaasti paistava aurinko on kuin hämärässä ampuisi. Käytä polarisaatiolaseja.
• Lämmennyt ilma saa taulun kuin liikkumaan, osumat nousevat ylös. Tuulenvire voi vahvistaa väreilyn aiheuttaman sivupoikkeaman tuulen suuntaan. Väreilyssä kaukoputken tarkka kohdistaminen on vaikeaa ja taulu kuin lepattaa.
• Rekyylin pelkääminen jännittämällä lihasta tai työntämällä sitä vasten asetta vaikuttaa osumiseen negatiivisesti. Monesti tätä virhettä ei itse ampumatilanteessa rekyylistä johtuen huomaa, mutta kylmäharjoittelu "klikkipatruunoilla" paljastaa helposti tämän virheen. Yksi metodi on, että kaveri tasapainottaa kolikon piipun/etuähtäimen päälle ja tyhjää laukaistaessa kolikon on pysyttävä paikallaan.

Tähystä, havaitse, tunnista, tähtää 2–5 s., laukaise. 

1. Katse tarkentuu automaattisesti uhkaan.
2. Analysoi samalla onko kohde vielä ampumaetäisyydellä, onko eläin riistalaji, onko se tänä vuonna rauhoitettu, ovatko luodit tai haulit sopivia, onko taustalla tai välissä jotain hälyyttävää, kimpoaako, onko koira riistan lähellä jne.
3. Varmistin pois.
4. Pidä aseesta kunnolla kiinni. Ase suorassa! Asekäden peukalo koskee etusormea. Mikäli liipaisin asettuu etusormen tyveen, otetta voi korjata siten, että ampuja siirtää asekäden peukalon laatikon kannelle. Liipaiseva sormi on irti aseen rungosta.
5. Pidä pää pystyssä. Poski tai leuka painautuu kevyesti aseen perää vasten. Silmän etäisyys on noin 5–8 cm takatähtäimestä.
6. Pidä molemmat silmät auki (tai heikompi silmä osittain suljettuna). Simälaseja käytettäessä tähää niiden keskeltä.
7. Pidä ase suorassa, tähtäimet osoittamaan ylöspäin.
8. Kohdista katse jyvään.
9. Uloshengitettäessä puhalla kevyesti ilmaa keuhkoista rentouttaen palleaa ja nosta tähtäin alhaalta keskelle kohdetta (tähtäyspisteeseen).
   1. Aseta jyvän kärki maalin keskelle ja etutunneli keskelle takatähtäimen reikää.
10. Pidätä hengitystä.
    1. Laukaise. Purista tasaisesti suoraan taaksepäin liipasinta. Laukaisukynnystä ennen voi olla vapaa etuveto, se voidaan poistaa nopeammin kuin varsinainen laukaisupuristus. Etusormen ensimmäisen ja toisen nivelen välisellä alueella. Älä nykäise.
    2. Tuplalaukauksessa palauta vain laukaisukynnykselle ennen uutta laukaisua, suorista ase, muodosta tähtäyskuva uudelleen ja laukaise.
11. Päätä jatketaanko tulitoimintaa, jos ei – sormi pois liipaisinkaarelta.
    1. Valmistaudu uuteen laukaisuun samalla kun seuraat kohteen liikettä laukaisun jälkeen. Mahdollinen heti perään tehtävä laukaisu pitäisi myös tehdä niin että "kaikki ovat kohdallaan" vaikka ensimmäisessä olisi epäonnistuttu. Katsotaan uusi ampumapaikka tilanteen mukaan ja valmistaudutaan ampumaan. Tämä hetki voi olla joskus sekunti, tai hyvällä kiväärillä ja riittävän aukealla paikalla sekunteja.
12. Tilanteesta riippuen pidä asetta jälkipidossa, ampuma-asennossa 1–2 s, liipasin pohjassa: analysoi laukausta.
13. Lähitarkastus: Varmistutaan, ettei etusektorissa ole tuhottavia kohteita.
14. Ympäristön tarkastus: Jos ase lasketaan valmiusotteeseen ja tarkastetaan vähintään 180° sektori.
15. Varmistetaan taistelijaparin / partion paikka ja tilanne.

• Ks. Ammunta#Hajonta ja iskemäpiste
• Taistelussa käytä pääsääntöisesti kertatulta tai nopeita kaksoislaukauksia. Sarjatulta käytetään vain lyhyinä sarjoina ja poikkeustilanteissa, kuten ilma-ammunnassa ja lähitaistelun pikatilanteissa, esim. vyörytettäessä taisteluhautaa.

Tähtäinkuva rynnäkkökiväärin yötähtäimillä

• Tähtäinkuva muodostetaan hämärän TAI pimeän mukaan.
• Hämärän tähtäinkuva: Kolme valkeaa palloa. Keskimmäinen etutähtäimen pallo tulee takatähtäimen pallojen keskelle linjaan.
• Pimeän tähtäinkuva: Etutähtäimen yöjyvän pystysuora tritiumampulli ja takatähtäimen hahlon alareunan vaakasuora tritiumampulli muodostavat ylösalaisin olevan T-kirjaimen. Kuvion ylälaita keskelle haluttua osumakohtaa. Mikä on kuvion ylälaita??? Tritiumampulli hohtaa pimeässä eikä vaadi esimerkiksi valoa sen aktivoimiseen.

Aseen tunteminen

Liipaisin

• Hae tuntuma liipaisimeen, uusissa malleissa on esimerkiksi herkistimiä.
• Liipaisin on etusormen ensimmäisen nivelen edessä tasaisesti koko pinnallaan.

Perä

• Perän pituuden pitää mahdollistaa oikea ote liipasimeen nähden.

Kantohihnalla tukeminen

• Kantohihna kannattaa kääräistä kaikissa asennoissa käsivarren ympärille ja kiristää ase näin käteen ja kehoon.
• Kierrätä hihna olkavarren ja ranteen ympäri.
• Kiristetään kokonaisuus niin että muodostuu kolmio jossa aseen painoa siirtyy kädeltä hihnan kautta olkavarteen.

Rekyyli

Moni saattaa pelätä ison aseen voimakasta rekyyliä. Pikkupoikana ammutut hirvikiväärilaukaukset aitan seinään ovat jääneet varmaan mieleen, mutta huolimattomuus metsällä ja paha rekyylin antama isku voi jäädä mieliin heikentäen ampumatulosta seuraavilla kerroilla.

• Rekyyli tuntuu varsinkin jos perä on väljästi olkaniveltä vasten.
• Rekyylin pelkääminen jännittämällä lihasta tai työntämällä sitä vasten asetta vaikuttaa osumiseen negatiivisesti.

Pukeutuminen

Oikeanlainen pukeutuminen pitää jäsenet lämpimää ja valmiina tarkkoihin laukauksiin. Pukeutumisella myös säädellään valon heijastumista silmiin. Katso aiheesta sivulta Metsästäjän pukeutuminen.

Harjoittelu

• Kuiva-ammunnassa käytä klikkipatruunoita, älä lauo asetta jatkuvasti tyhjää vasten.
• Ampumaradalla eri ampuma-asennoista ammutaan pieniä esineitä eri etäisyyksiltä vaihdellen tähtäys- ja laukaisuaikaa. Näin saadaan vertailua eri asentojen tehokkuudesta ja kuinka nopeasti asento voidaan saavuttaa.
• Harjoittelun kautta oikein opitut asennot tallentuvat "lihasmuistiin" ja niihin hakeutuu metsästystilanteessa automaattisesti. Väärät asennot vaikuttavat osumiseen ja muiden tekijöiden kanssa siirtävät osumapistettä varmasti.