Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Kirjanpito

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yleistä[muokkaa]

Kirjanpito lankeaa usein pienessä yhdistyksessä maallikolle. Tehtävä ei välttämättä ole vaikea, mutta vaatii perehtymistä ja kokonaishallintaa. Tässä sivulla on tarkoitus käydä läpi kirjanpidon tekemistä, on kyseessä sitten yhdistys, pieni yritys tms., jolta vaaditaan kirjanpitoa. Esimerkkinä on kalastuskunta.

Sivusto saattaa sisältää virheitä, korjaathan jos ymmärrät asiaa!

Muita aiheeseen liittyviä sivuja[muokkaa]

Kokous. Sivulla on ohjeita kokouksen pitämisestä.
Yhdistys. Sivulla on ohjeita yhdistyksen sihteerin tehtävistä kutsuista, esityslistoista, pöytäkirjoista.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971336 Ajantasainen kirjanpitolaki
http://www.kirjanpitofoorumi.com Apua kirjanpitoon liittyvissä asioissa.

Pikavinkkejä[muokkaa]

              Tilin nimi
––––––––––––––––––|––––––––––––––––––
            debet | kredit
              per | an
rahan käyttäminen | rahan lähde
     tilille pano | tililtä otto
         veloitus | hyvitys

Debet kohtaan merkitään kun kyseessä olevalle kirjanpitotilille laitetaan jotain
Kredit kohtaan merkitään kun tililtä otetaan pois jotain
  • Kirjauksissa debit ja kredit menee aina tasan.
  • Tiliotteeseen voidaan merkitä kunkin tapahtuman perään tili, jota kyseinen tapahtuma koskee. Merkintä voi olla esimerkiksi pankkitilinumero / kohdetilinumero tai pelkästään kohdetilinumero koska on selvää että toinen on pankkitili.
  • Yhdistyksen varainhankintaa: lahjoitukset, jäsenmaksut, osallistumismaksut, keräykset ja myyjäiset.
  • Varsinaisen toiminnan tuotot: varsinaisesta toiminnasta syntyviä.
  • Avustus: esimerkiksi kunnalta.
  • Omaisuus jakautuu vaihto-omaisuuteen ja käyttöomaisuuteen.
    • Vaihto-omaisuus on kauppatavaraa, valmiita tavaroita, raaka-aineita ja muita tarvikkeita.
    • Käyttöomaisuus on pysyvään pidempään käyttöön tarkoitettua omaisuutta verrattuna vaihto-omaisuuteen. Käyttöomaisuutta ovat esim. maa-alue, arvopaperi, rakennus, kone, patentti, soramonttu. Verotuksellinen jako on kulumaton ja kuluva käyttöomaisuus:
      • Kulumaton käyttöomaisuus ei kulu käytössä. Esim. maa-alue, arvopaperi. Näistä ei pääsäännön mukaan tehdä vähennyksiä, esim. poistoja. Vähennys tehdään vasta siitä luovuttaessa.
      • Kuluva käyttöomaisuus kuluu käytössä. Esim. rakennus, kone, patentti, soramonttu. Näistä tehdään poistoja vuosittain suunnitelman mukaan.
      • Käyttöomaisuus jakaantuu aineettomaan ja aineelliseen.
        • Aineetonta käyttöomaisuutta ovat esim. toimilupa, patentti, lisenssi, tavaramerkki. Pääsääntö on, että aineeton poistetaan tasapoistoina.
        • Aineellista käyttöomaisuutta on esim. maa-alue, rakennus, kiinteistö, kone, kalusto. Pääsääntö on, että aineellinen poistetaan menojäännöspoistoina.
  • Kts. http://www.ksl.fi/9-yhdistyksen-talous-ja-kirjanpito
  • Virheen oikaisu seuraavana vuonna. Korjataan seuraavana vuonna omaan pääomaan (edellisten tilikausien voitto/tappio) Kts. http://www.kirjanpitofoorumi.com/viewtopic.php?t=875
  • Siirtovelat tulisi maksaa pois mahdollisimman pian.
  • Tositenumeroita ei voi muuttaa jälkikäteen, mutta tositteiden tapahtumien tietoja voi. Korjausmerkinnät tulisi jäädä näkyviin.
  • Tilinpäätös sisältää yleensä: sisällysluettelon, taseet (vastaavaa, vastattavaa), tuloslaskelmat, liitetiedot, kirjanpitokirjojen luettelon, tositteiden lajit, tositteiden säilytystavan, tilinpäätöksen allekirjoitukset ja tilinpäätösmerkinnän.
  • Tilinpäätöserittelyt sisältää yleensä: sisällysluettelon, tase-erittelyt, tase-erittelyiden liitteet (esim. inventaario). Tämä ei sisälly viralliseen tilinpäätökseen ja se on ei-julkista tositeaineistoa.


  • Yhdistys saa lahjoituksena tavaroita tai rahaa.
    • Tee inventaario lahjoitushetkellä. Käytä tavaran hankinta-arvoa tai nykyarvoa, jos tavaran nykyarvo on alhaisempi kuin hankinta-arvo. Lajittele tavarat käyttöomaisuuteen ja vaihto-omaisuuteen. Jos esimerkiksi yhdistys jatkaa yhtymän tavaroilla, tavarat muodostavat aloittavan taseen eli oman pääoman, jonka voi kirjata yhdistyksen perustamispäivälle. Syötä käyttöomaisuus ja vaihto-omaisuus omille tasetileilleen.
    • Kirjaa toimenpiteestä yhdistyksen toimintakertomukseen selostus samoin kuin tositteelle.
    • Tee vaihto-omaisuuden inventaario vuoden viimeisenä päivänä. Tee kirjaus, onko varaston arvo suurentunut tai pienentynyt.
    • Määrittele käyttöomaisuudelle poistomenetelmä ja poistoprosentti. Tee poistokirjaus heti kirjausvuonna ja sitten vuosittain.

Kirjausperusteet[muokkaa]

Esimerkki: Yritys A ostaa tuotteen yritykseltä B. A tekee tilauksen 1.7.2020, B muodostaa laskun 1.8.2020, A maksaa laskun 1.9.2020 ja tuote toimitetaan 1.3.2021. Yritysten tilikausi on 1.1. - 31.12.

Laskuperuste[muokkaa]

  • Esimerkki: A ja B kirjaavat 1.8.2020 eli laskupäivämäärän mukaan.

Maksuperuste (tilinpäätösperuste)[muokkaa]

  • Esimerkki: A ja B kirjaavat 1.9.2020 eli maksupäivänä.
  • Maksupäivä määrää kirjauksen eli kirjanpito on sidottu tilisiirtoon.
  • Kulu syntyy rahan lähtiessä pankkitililtä. Ts. pankkitilin saldo vähenee ja kyseisen kulun tili kasvaa.
  • Myynti syntyy rahan tullessa pankkitilille. Ts. pankkitilin saldo kasvaa ja kyseinen myyntitili vähenee.
    • Myynnin arvonlisävero maksetaan myynnistä maksetun rahan tullessa pankkitilille. Arvonlisäverolain mukaan liikevaihto on oltava alle 500 000 euroa.
  • Tilikauden vaihtuessa maksuperusteinen kirjanpito on oikaistava suoriteperusteiseksi ellei kyseessä ole yksityinen elinkeinonharjoittaja (tmi). Ts. maksamattomat laskut lisätään kirjanpitoon tilikauden viimeiselle päivälle.

Suoriteperuste[muokkaa]

  • TARKENNETTAVA TÄMÄ ?Esimerkki. A kirjaa oston toimituspäivän mukaan 1.3.2021.?
  • Kulu tai myynti kirjataan kirjanpitoon sen syntyessä, ostohetkellä tai myyntihetkellä, tarkemmin luovutushetkenä ja vastaanottohetkenä. Myyntilaskut lisätään kirjanpitoon lasku luotaessa.
  • Jaksottaminen: Kohdistaminen eri tilikausille tilinpäätöksen yhteydessä. Maksamatta oleva tulo kirjataan tuottona tuloslaskelmassa, myyntisaamisena taseessa.
  • Ostolaskussa lasku kirjataan kulutilin debit-puolelle tuloslaskelmaan ja ostovelkaan kredit-puolelle taseeseen. Kun ostolasku lopulta maksetaan, kirjataan ostovelkaan debit-puolelle ja pankkitilille kredit-puolelle. Tällöin lasku katoaa ostovelka-tililtä.
  • Myyntilaskussa lasku kirjataan myyntitilin kreditiin tuloslaskelmaan ja myyntisaamisten debetiin taseeseen. Kun asiakas maksaa myyntilaskun, kirjataan myyntisaamisten kreditiin ja pankkitilin debitiin. Tällöin lasku katoaa myyntisaamiset-tililtä.
  • Yrityksellä on jatkuvasti saatavilla ajantasainen raportti liiketoiminnasta.


Skipattu kahdenkertainen kirjanpito[muokkaa]

Kyseessä on helppotajuinen, manuaalisesti (paperilla, ilman laskukonetta) toimitettava kirjanpitomenetelmä, jolla pystyy pitämään sellaista yhdenkertaista tai monenkertaista kirjanpitoa, jossa pääoma jakautuu korvamerkittyihin yksikköihin/toimijoihin kunkin tilin* sisällä. Kirjanpitomenetelmän ideana on, että jopa laaja ja monipuolinen kirjanpito pystytään toteuttaa havainnollisella tavalla ja pelkistetysti, mahdollisimman vähällä vaivalla virheettömästi ja täysin manuaalisesti (mikäli laskukoneita ei syystä taikka toisesta olisikaan käytettävissä). Laskelmat tulee tehtyä kahteen otteeseen ja mahdolliset laskuvirheet voidaan todeta ja paikantaa heti paperilla, jossa välivaiheet esillä.
* Tilillä tarkoitetaan ei lähtökohtaisesti jonkun pankin kanssa solmittua palvelusopimusta, johon sisältyy pankkitilin käyttö, vaan virallista taulukkolaskelmaa, joka tehdään esimerkiksi kuulakärkikynällä A4-arkille.


Erilaisilla kahdenkertaisen kirjanpidon menetelmillä on noin kaksi tuhatta vuotta vanha historia. Näitä menetelmiä yhdistävä tekijä on, että kutakin valuuttaan liittyvää tapahtumaa tarkastellaan kahdesta eri näkökulmasta, kahden eri tilityksen kautta.


Tilejä, joista pidetään kirjaa, voi tässä 'skipatussa kahdenkertaisessa kirjanpidossa olla niin monta kuin on tarpeen, kuten esimerkiksi palkat, hankinnat, velat, saamiset, arvonlisäverot, käytettävissä oleva käteisvarallisuus, pankkitilin varallisuus, vakuutusrahasto yms. Korvamerkittyjä varallisuuteen liittyviä toimijoita kussakin tilityksessä voi myös olla eriteltynä niin monta kuin tarpeen tai niin monta kuin fyysisen asiakirjasivun leveyssuunnassa kätevästi mahtuu. Jokaisen eritellyn toimijan osalta lasketaan erillinen "sigma" eli välisumma. Sen lisäksi voidaan kullakin tilillä pitää tai olla pitämättä kirjaa kaikkien korvamerkittyjen rahavirtojen muodostamasta yhteisestä "juoksevasta" välisummasta.


Periaatteessa kaikissa skipatun kirjanpidon tililaskelmissa on samanlainen rakenne, mistä syystä tässä käydään läpi yksinkertainen käytännön esimerkki skipatusta kirjanpidosta, Matti ja Maija Meikäläisen perheen yhteisen rahaston kirjanpito, jonka käyttäjäkuntaan myöskin tytär Miina Meikäläinen sisältyy. Tämän perusrakenteen oivaltamisen myötä koko kirjanpitomenetelmä avautuu ja on skaalattavissa tarpeen vaatimaan laajuuteen.

Kirjanpito laskutoimituksineen onnistuu lapseltakin, ja huolimatta siitä, että kirjanpitäjä olisikin skipannut joitakin tietosarakkeita, jättänyt ylöskirjaamatta esimerkiksi maksutapahtumien päivämäärät ja selitteet (joita lapsen voi olla hankala löytää kuiteista), ne voidaan joko täyttää myöhemmin kunhan löytyy aikaa, taikka sitten jättää vuotuisen tilintarkastuksen yhteydessä tilintarkastajalle, joka nämä seikat joka tapauksessa kuiteista itse toimittaa.



Meikäläisten perhetilin skipattu kahdenkertainen kirjanpito. Huomaa, että oheisissa kirjanpidossa "vasemman tontin" puolella selite ja määrä on kirjattu epähavainnollisesti eri päin kuin miten tässä artikkelissa on neuvottu.


  1. Skipatun kirjanpidon tililaskelma jakautuu periaatteessa vasemman- ja oikeanpuoleiseen "tonttiin":
    • vasemmalle merkitään kirjattavien tapahtumien metatiedot (määritteet, olemus, indeksointi ym lokitiedot) ja
    • oikealle niiden rooli (tapahtuman toiminnallinen vaikutus kirjanpidossa)
  2. Skipatussa kirjanpidossa kukin tapahtuma kirjataan kahden tekstirivin korkuisena vaakasarakkeena:
    • ylempi tekstirivi sisältää kriittisiä (kirjauksen kannalta akuutisti välttämättömiä) tapahtumaan liittyviä seikkoja;
    • alempi tekstirivi sisältää tarkentavia (ei välttämättömiä täyttää kirjaamisen yhteydessä, vaan voidaan täydentää myöhemmässä vaiheessa ylärivin tietojen perusteella) lisätietoja.
  3. Meikäläisten perhetilin esimerkissä on kolmenlaista asiakirjanivaskaa:
    1. Perhetilin tilitapahtumat sisältävä kirjanpito, jolta tililtä hyvitetään syntyneitä kustannuksi/menoja toimijoille sen mukaan kuin ilmenee...
    2. kulukirjanpidon välisummista. Toisin kuin totunnaisessa kahdenkertaisessa kirjanpidossa, kutakin menoerää ei esimerkiksi tässä Meikäläisten perheen esimerkissä joka kerta erikseen kirjata kahteen paikkaan, kuin ainoastaan kertyneiden kulujen hyvittämisten yhteydessä. Kirjatut kulut perustuvat...
    3. arkistonivaskaan, joka sisältää kaikkien toteutuneiden tapahtumien tositteet (tilitetyiksi kuitatut kauppakirjat, laskut, kassakuitit, takuukuitit yms.)
    • kuitit teipattu arkeille varoen ettei teippi osuisi kuittitekstin päälle (jolloin kuittiteksti himmenee pois teipin alta).
      • eräs joutuisa teippausjärjestys on aluksi järjestää kuittinippu aikajärjestykseen, sitten teipaten kaikki kuitit paikoilleen arkeille yläkeskeltä ja alakeskeltä (kireälle vetäen), sitten (rasvattomin sormin) arkki arkilta teipaten ensin kaikkien kuittien oikeanpuoleiset reunat (teipinpalasilla keskeltä alkaen, samalla kuittia suoraksi kiristäen) - teipinpalan halkaiseminen kahteen kapeampaan palaseen nopeuttaa jonkin verran teippailua - sitten kääntäen arkki poikittain ja teipaten kaikkien kuittien vasemmat puolet (kuittia poikittain kiristäen paperin pintaan), lopuksi esimerkiksi pöydän kulman yli arkki vetäen (kuitit ylöspäin), jolloin arkin mahdollinen aaltoilevuus suoristuu ja arkki jää tasaisen litteäksi lehdeksi, arkistointia vaille valmiiksi.
    • ennen arkin rei'ittämistä kannattaa reikien kohdat "jäykistää" kääntöpuolelta palasilla teippiä.
    • koska kirjanpitoa tehdessä useita vihkosia joutuu käsitellä samaan aikaan, niitä on selailtava vierekkäin työpöydällä, erillään mapista, jossa niitä muuten arkistoidaan.
    • tämän takia vihkoset kannattaa nitoa reikien teippijäykisteisestä tyvestä kahdella niitillä yhteen, jolloin vihkonen kestää kovakouraistakin käsittelyä (toisin kuin oheisen kuvan yhden niitin vihkoset kestävät).
    • tämän takia kaikki nivaskat on jaettu 10 arkin paksuisiin (=pöytänitojan läpäisykyky) "vihkosiin".
    • tämän takia arkit on sivunumeroitu juoksevalla numerolla, jotta vihkosten arkistointi/järjestys ei mene sekaisin.
    • toisin sanoen kun kaikkia kolmea nivaskaa kootaan ulkoisesti samanlaisiksi vihkosiksi, niin tällaisia kymmenen arkin vihkosia, joissa vähintään alimman arkin rei'ityksen alue on teipillä vahvistettu, pystyy etukäteenkin valmistaa, jos siltä tuntuu.
    • indeksoinnin (#00 jne. ja/tai arkistonivaskan sivunumeroon viittaaminen) tarkoitus on helpottaa kuitin ja vastaavan debet-kirjanpitomerkinnän tai kredit-tapahtuman ja vastaavan debet-kirjanpitomerkinnän tajuamista. Koska debet-kirjanpito ja kredit-kirjanpito "elävät omaa elämäänsä", niissä on omat juoksevat indeksointinsa. Esimerkiksi kuitteihin voi jälkikäteen lisäillä debet-kirjanpidon indeksinumeroita ja debet-kirjanpitoon kredit-kirjanpidon indeksinumerointeja kohtiin, joissa kyse on samoista tapahtumista.
  4. Meikäläisten perhetilin esimerkissä perheenjäsenet ovat arkistoimista varten etukäteen nimenneet ja säilyttäneet esimerkiksi lompakoissaan, kuitit, joiden perusteella nämä kulut tultaisiin hyvittämään heille.
    1. kuitit teipataan esimerkiksi A4 -arkeille, jotka indeksoidaan sivunumeroin, jotakuinkin maksupäivän/arvopäivän mukaiseen kronologiseen järjestykseen.
    2. Kulukirjanpitoon kirjataan sopivin aikavälein ensimmäiseen pystysarakkeeseen indeksinä sen sivun numero, jolle kuitti on teipattu, seuraavaan pystysarakkeeseen maksun suuruus ja sitten oikeanpuoleisella tontilla se merkitään sen toimijan pystysarakkeeseen (negatiivisena eli tappiona) , johon se halutaan korvamerkitä kuuluvaksi.
    3. Alemmalle tekstiriville merkitään vasemmalla tontilla tapahtuman ajankohta ja selite, oikealla tontilla siihen lasketaan toimijakohtaisesti juoksevaa välisummaa. Tässä "allekkainlaskussa paperilla", mahdolliset kymmen-korotukset merkitään kätevästi alemman luvun päälle. Käytännössä myöskin mahdolliset lavennukset (kun lasketaan eri-etumerkkiset luvut yhteen) otetaan alemmasta luvusta, sillä tällöin käytännössä vähennetään itseisarvoltaan isommasta pienempi, ja vähentäjä on tavallisesti itseisarvoltaan isompi kuin vähennettävä, jolloin vähennyslasku lasketaan paperilla alemmasta ylempi vähentäen, jolloin alempaa lukua lavennetaan.
  • mahdollista olisi myös toteuttaa skipatun kahdenkertaisen kirjanpidon kuittien arkistointi debet-sivujen vasempaan reunaan: tällöin peittyvän vasemmanpuoleisen tontin tiedot merkitään (mm. ympyröidään) kuittiin. Kuitin jotkut kriittiset tiedot kuten summa ja ostohetki tai viivakoodin numerosarja voidaan kirjoittaa omalla kynällä, jolloin kuitin väistämätön himmeneminen ei haittaa esimerkiksi 10 vuoden takuun lunastamista (ostotapahtuma säilyy tallennettuna myyjän kassajärjestelmässä ja se on haettavissa ostohetken tai viivakoodin perusteella).
    • tällainen kuittien arkistointi debet-sivulle lisää paperiarkkien tarvetta - voi tietysti hyödyntää yksipuolisesti tulostettuja satunnaisia muutoin roskikseen päätyviä A4-arkkeja. Niin tai näin, Googlen tuottamien palvelujen käyttämisen tarvitsema energiamäärä joka tapauksessa kasvaa kasvamistaan, joten muutaman paperisen arkin lisätarpeesta ei ole syytä häiriintyä, kunhan arkistotila ei siitä johtuen täyty.
      • Resurssien optimointimahdollisuuksia kannattanee miettiä tapauskohtaisesti, mutta debet-kirjanpidon integroiminen kuittiarkistoinnin yhteyteen olisi esimerkiksi sellaisessa tilanteessa hyödyllinen, että saajia on runsain määrin, esimerkiksi joku iso tapahtuma kuten vaikkapa partiolaisten suurleirin järjestämisessä, jolloin kukin toimija koostaisi itse kuittiarkiston, eli teippaisi omat kuittinsa arkeille, ympyröisi ostotapahtuman ajankohdan, maksutavan (maksajan nimen tai korttitunnuksen, mikäli sellainen kuitista löytyy) ja hyvitettäväksi tahdotun summan sekä laskisi sigman eli juoksevan välisumman kuitin viereen (ja alleviivaa loppusumman). Sekä mahdollisesti esimerkiksi kirjoittaa kuittien hyvitysmaksutoimeksiantojen kätevöittämiseksi tilinumeronsa (tai postiosoitteensa). Arkistoinnit yhdistävä/maksuliikenteestä vastaava henkilö kokoaa nämä debet-arkistoinnit kymmenen arkin nivaskoihin ja sivunumeroi ne. Kyseinen sivunumero merkittäisiin maksutositteeseen (kuten tilisiirron viestikenttään), jolloin se päätyy kredit-kirjanpidossa maksutapahtuman selitteeksi.
        • hyvitykset, etenkin kun tehdään monen saajan yhtäaikaa, on yksinkertaisin sisällyttää omana kuittitositteenaan tähän kolmanteen arkistointinivaskaan (käsin kirjoittaen). Tällöin kirjanpito noudattelee paremmin tiettyjä yleisiä filosofisia periaatteita:
          1. kirjanpidolla virtualisoidaan sellaisten potentiaalien muutoksia, joita mitataan rahassa.
          2. kaikki kirjanpidolliset tapahtumat perustuvat tositteisiin maksutapahtumista eli potentiaalin mittana olevan rahavarallisuuden virroista.
            • kirjanpitotoimi rajautuu tähän "niveleen" (potentiaalien muutosten sekä niitä tarkoittavien rahavirtojen välinen rajapinta), mutta periaatteessa voisi ajatella ketjun jatkuvan neljännellä nipulla (tapahtumaloki, "päiväkirja"), viidennellä nipulla (syyt, selitykset, motiivit, suunnitelmat, strategiat, tavoitteet), kuudennella nipulla (erilaiset toimijat ja muut resurssit) ja seitsemännellä nipulla (erilaiset realiteetit ja vastaavat lähtökohdat).
          3. kolmas nippu on näiden tositteiden arkisto, joka on epävirallisin/perimmäisin näistä kolmesta nipusta
          4. toinen nippu on näiden tositteiden ilmaisemien tietojen konvertointia ja kahdenkertaista (inhimillisiltä lasku-/näppäilyvirheille sekä vilpille varsin immuunia) indeksointia ja lokikirjauksia varten, joka on näistä kolmesta keskimmäiseksi virallisin.
            • kutakin nippua, mutta etenkin tätä keskimmäistä ajatellaan omana entiteettinään, jota kautta jokin laskelma virtaa (sisään tai ulos, plus- tai miinus -etumerkein, kredittinä tai debittinä) seuraavaan vaiheeseen protokollaa.
          5. ensimmäinen nippu käsittelee itse tilillä suoritettuja virallisia/konkreettisia toimeksiantoja (joiden oikeellisuus on osoitettavissa nippujen 2 ja 3 perusteella).
  • Kirjanpidon monenkertaisuudella on siis historiallisesti tarkasteltuna pyritty huolehtimaan, ettei painovirhepaholaisia jäisi kirjanpitoon. Tässä skipatussa kahdenkertaisessa kirjanpidossa siis pyritään suoriutumaan kirjanpidosta minimalistisesti, pedantisti ja moneen kertaan merkitsemistä vältellen siten, että kun kunkin toimijan suorituksista toimitetaan jatkuvaa välisummaa manuaalisena allekkainlaskuna, niin kahdenkertainen kirjanpito realisoituu ainoastaan kullekin toimijalle kertyneen tappion hyvittämisien yhteydessä, mutta siis: tapahtuupa periaatteessa kuitenkin kahteen kertaan. Laskennan oikeellisuutta pystyy arvioimaan vertaamalla yksittäisten toimijoiden välisummien yhteenlaskun tulosta kyseisen tilin kokonais-välisummaan (mikäli sellainen kolmas sarake perustetaan tilityksen vasemmalle tontille) sekä toisaalta eri tilitysten välisiä hyvitysten ja kulujen vastaavuuksia.
    • Skipattu kahdenkertainen kirjanpito on aika kätevä menetelmä, koska se on niin vaivaton, soveltuu muun muassa sivutoimisen yrityksen alvikirjanpitoon. Mahdolliset allekkainlaskuissa sattuneet virheet on helppo paikantaa ja niihin palata jälkikäteenkin, koska kaikki laskutoimenpiteet jäävät havainnollisesti vaihe vaiheelta yrityksen kirjanpidon arkistointiin.
    • Kahdenkertaisen kirjanpidon tiedetään olevan ainakin 2000 vuotta vanha systeemi (ennen laskukoneita).
    • Periaatteessa koululainenkin kykenee hallinnoimaan laajatkin kirjanpidot, jossa kaikki varallisuusvirrat voi olla korvamerkittyä - pelkin yhteen- ja vähennyslaskennan päässälasku- ja allekkainlaskutaidoin.


  • Tilikauden lopun tilintarkastus skipatussa kahdenkertaisessa kirjanpidossa on, koska tilin kaikki rahaliikenne on jo reaaliaikaisesti korvamerkittyä, helppo tehdä. Esimerkiksi aluksi nivaskasta 1 voidaan summata kaikkien korvamerkintänimikkeiden välisummat yhteen ja verrata tilin todelliseen saldoon. Muun muassa yritystoiminnan verotuksen kannalta keskeiset seikat kollataan nivaskasta 2 sekä niiden yksityiskohtia tarkistaa nivaskasta 3.


Käytännön vinkkejä skipattuun kahdenkertaisen kirjanpitoon[muokkaa]

  • kymmenen arkin nippujen nitominen kannattaa tehdä vasempaan kulmaan noin 45o kulmaan, jolloin kirjanpidon nivaskoja on helppo käsitellä työpöydällä vierekkäin sivujen taittuessa Ylävasemmalle vaakatasoon, pois tieltä.
    • Vaakasuuntaisia takasivuja työpöydällä on kätevä tällöin myöskin hyödyntää suttupaperina.
    • Koko nippu on yhden niitin varassa, mistä syystä nivaskan takasivun nidontakohta on syytä teipinpalsella vahvistaa ennen arkkien nitomista yhteen.
  • kuiteista kannattaa ympyröidä keskeiset tiedot eli päivämäärä, maksaja (korttimaksutoimenpiteessä käytetyn maksukortin numero näkyy kuiteissa), kirjanpitoon kirjattavien yksittäisten tuotteiden hinnat, jolloin arkistointityöskentely huomattavasti nopeutuu ja haalistuneistakin/kuluneista kuitista pystyy löytämään nämä tiedot nopeasti.
  • mikäli alkuperäinen kuitti unohtunut tai vaurioitunut, kuitista pystyy myös laatia laillisen käsikopion kirjoittamalla liike sekä tarkka ostoajankohta. Tällainen kuitti periaatteessa kuluttajansuojalain mukaan kelpaa palautuskuittina (ostotiedot löytyvät eli vanha kuitti tulostettavissa myyjän koneelta), tosin kaikki kassamyyjät eivät haluaisi tällä tavalla hyvittää ostosta. Käsikopio kuitista ei haalistu aikaa myöten.
  • korvamerkittyyn debet-kirjanpitoon tarvitsee vähimmillään kirjata vasemmalta alkaen
    1. kuitin arkistointisivun numero,
    2. kulun (tai muun menevän tai tulevan rahansiirron) sanallinen selite,
    3. kirjanpitoon kirjattavaksi soveltuva summa
      • voi olla myös poimintoja kuitista / kuitissa voi olla ulkopuolelle jääviä ostoja
    4. maksaja (rahansiirron suorittaja)
    5. sigma (juokseva taselaskenta kunkin kyseisen suorittajan siihenastisista suorituksista
      • koska kussakin rahansiirtotapahtumassa suorittaja ilmenee edellisessä sarakkeessa, kaikkien korvamerkittyjen toimijoiden sigmat voivat kulkea samassa sarakkeessa. Kyseisellä kirjaustavalla on nopeaa toimija kerrallaan laskimella laskea ja kirjata. Yksiselitteisyyden vuoksi sigmoihin voi lisätä alaindeksinä, että kenen saatavista on kyse.
    • periaatteessa ainoastaan kredit-kirjanpidossa olisi hyötyä, että joka korvamerkityllä toimijalla/tilinkäyttöjällä on oma sarakkeensa, jotta tarkistuslaskennan, että kirjanpito vastaa tilin loppusummaa, teko olisi helppoa eikä tarvitsisi plarata kuukausikaupalla taaksepäin, että oliko vielä muitakin toimijoita, joiden varallisuutta on tilillä.
      • Toisaalta debet ja kredit -puolien ulkoasujen yhdenmukaisuuden vuoksi kredit-kirjanpidossakin voidaan juoksuttaa kaikkien toimijoiden sigmoja samassa sarakkeessa, tällöin:
      • kaikkien korvamerkkien välisummien yhteissumman vertaamisen pankin toimittamaan saldotietoon sisältämä tarkistuslaskentatoimenpide voidaan kirjata kredit-kirjanpitoon tapahtumana. Tällöin seuraavassa tarkistuslaskentatoimenpiteessä ei tarvitse plarata aiempaa tarkistuslaskentatoimenpidettä taaemmas.
        • mikäli saldon ja käsinlasketun yhteissumman välillä ilmenee epäidenttisyyttä, ensisijaisesti selvitetään, onko kyseessä laskuvirhe, toissijaisesti otetaan käyttöön uusi korvamerkintä kuten 'ristiriidat kirjanpidossa', ja kolmantena vaihtoehtona kirjataan ero jonkun olemassaolevan korvamerkin kuten 'ylläpitokulut' tuloksi tai menoksi.


Lopputulos on varsin vähällä vaivalla ja ajankäytöllä ylläpidettävä, ummikollekin havainnollinen kirjanpidon ulkoasu. Sama skipatun kirjanpidon periaate/sivuasettelu soveltuu siis periaatteessa mihin vain sellaiseen rahaliikenteen valvontaan, jossa maksatus perustuu paperisiin todistuksiin (kuten kuitit ostoista, laskut urakoista, tositteet/laskelmat/tunti-ilmoitukset työajoista, työsuorituksista, toimeksiantojen toteuttamisista jne) eli vaikkapa palkanlaskentaan, yrityksen kausiverokirjanpitoon, yhteisötapahtumien ja yhdistysten kirjanpitoon. Samalla mahdollistaen työvaiheiden turvallisen hajauttamisen useille toimijoille, kuten työntekijöille itselleen ja vaikka alakouluikäisille lapsille turvallisesti (ei taloushuijaamisen riskiä eikä laskuvirheiden riskiä, sillä joka välivaihe jää näkyville, jolloin mahdolliset kirjanpitoon jääneet virheet on helppo paikantaa useiden vuosienkin päästä (esimerkiksi tarkistuslaskennassa tai jos kirjanpito ei täsmää tilin todellisen saldon kanssa).


Villi killinki -turvallinen veroprosenttien laskumenetelmä[muokkaa]

Kirjanpidossa tehdään prosenttilaskuja, joissa tavallisesti on kyse saman verokannan tai muun toistuvan vakiokertoimen käytöstä. Seuraavassa kuvataan menetelmä, jossa tällaiset prosenttilaskut pelkistyvät turvallisiksi kahden numeron yhteenlaskuiksi. Menetelmä täydentää skipattua kirjanpitoa, jossa perusajatuksena on, että kirjapitäjä pärjäisi ilman laskukonetta ym laskentainstrumentteja, ja pelkillä yhteen- ja vähennyslaskuilla.


  • Kätevä ratkaista nopeasti paperilla esimerkiksi veron määrä arvonlisäverottomasta hinnasta taikka sen osuus verollisesta hinnasta.
  • Menetelmän toimintaperiaate/mekanismi on niin selkeä, että se kokonaisuudessaan "menee jakeluun" varsin helposti ja on tällöin sovelluskelpoinen "tiukan paikan tullen": mikäli on runsaasti kirjanpitoa tehtävänä, mutta joudutaan tekemään kaikki käsin.
  • Menetelmä on myöskin kirjanpitäjän oikeusturvan kannalta hyvä, sillä kaikkien päässälaskutoimenpiteiden joka vaihe jää kirjanpidon arkistoon, jolloin kirjanpito on nopea tarkistaa, kun mahdolliset painovirhepaholaiset nähdään heti.
1. vaihe: "veroäyri"
Koska yksi rahayksikkö vastaa aina samaa verotettavaa rahamäärää, "uudelleennimetään" killinki tällä vakiokertoimella. Esimerkiksi voidaan kirjoittaa tämä vakiokerroin kolikon klaavapuolelle: "1 euro (alv 0 %) vastaa 0,24 vero-euroa (alv 24 %)"
2. vaihe: "äyrimuunnos"
Edellä mainittu lantti voidaan ottaa avuksi sen seikan hahmottamiseksi, että jokaista numeroa vastaa tietty veromäärä, joka on tuohon kolikkoon kirjoitetun veroäyrin monikerta.
Kysymys on jopa ulkoa opeteltavasta muunnostaulukosta, mutta tässä vaiheessa luodaan se:
Kun 1 killinki vastaa 0,24 veroäyriä, niin
2 = 0,24 + 0,24 = 0,48;
3 = 0,24 + 0,48 = 0,72;
4 = 0,48 + 0,48 = 0,96;
5 = 0,96 + 0,24 = 1,20;
6 = 0,72 + 0,72 = 1,44;
7 = 1,44 + 0,24 = 1,68;
8 = 0,96 + 0,96 = 1,92 ja
9 = 1,92 + 0,24 = 2,16.
Siis, jos veroton hinta on vaikkapa 70 euroa, siitä tullaan tilittämään 24 % verokannan mukaan 16,8 euron arvonlisävero.
  • Jos taas veroton hinta olisi esimerkiksi 341,28 euroa, niin yleisen 24 % verokannan mukaisesti siitä kannettaisiin "0,72-sadan, 0,96-kymmmenen, 0,24-euron ja 0,48-kymmenes ja 1,92-sadasosan" verran veroa.
Edellinen hahmoteltaisiin mielessä tai paperilla periaatteessa näin:
 341,28 ("killinkiä")
-------
=072
  09 6
   0 24
     048
      192
---------
  81,9072 ("veroäyriä")


  • Käytännön esimerkkinä "Villin killingin" menetelmän käytöstä vaikkapa, että lampolan ja hevostallin isännät kirjoittavat kauppakirjat jonkun kirjekuoren taakse käteiskaupasta, jossa lammasfarmari ostaa hevosfarmarilta rehukauraa 483,75 eurolla (jonka verran käteistä häneltä tuolloin sattui löytymään, mutta kauppakirjaan jäi merkitsemättä, että mikä osuus (euromäärä) tuosta hinnasta on arvonlisäveroa (käytetetään 14 % arvonlisäverokantaa). Molempien isäntien kirjanpitäjillä on tällöin edessään tilanne, että tämä veron osuus olisi selvitettävä. Laskimia ei joko ole käsillä tai kirjanpitäjä ei oe vielä oppinut sellaista käyttämään, kuten ei myöskään laskemaan kertolaskuja.
    • No, tässä tapauksessa killingin klaavapuolelle tarvitsisi kirjoittaa kerroin 14 % / 114 %
    • Murtoluvusta 14/114 eli 7/57 päästään desimaalilukuun erityisellä "kokeellisella jakokulmalla", jossa vähennetään jakajaa (57) jaettavan luvun "pätkistä" niin moneen otteeseen kuin se onnistuu ja sitten siirrytään "pykälän verran" eteenpäin, kun vähentely ei muuten enää onnistu. Vasta lopuksi rakennetaan jakokulman yläpuolelle osamäärää kuvaava desimaaliluku.

Rehun hinnasta on (alennetun 14%:n verokannan mukaisesti) veroa seuraavasti:
1 eurosta 0,1228 euroa
2 0,1228 + 0,1228 = 0,2456
3 0,2456 + 0,1228 = 0,3684
4 0,2456 + 0,2456 = 0,4912
5 0,4912 + 0,1228 = 0,6140
6 0,6140 + 0,1228 = 0,7368
7 0,3684 + 0,4912 = 0,8596
8 0,4912 + 0,4912 = 0,9824
9 0,4912 + 0,6140 = 1,1052


Eli arkistoidun käteiskauppakirjan yhteyteen kirjoitetaan seuraava "plussauslaskelma":

Kyseisessä allekkainlaskussa siis vain kopioitiin lukemat äskeisestä ("aikaisemmassa vaiheessa laaditusta") äyritaulukosta (tuhannesosatarkkuudella) ja laskettiin allekkain yhteen. Vaikka desimaaliluvut äyritaulukossa olisivat googolisosatarkkuudella, taulukkolaskelma olisi aivan yhtä mutkaton toimittaa.


Kukaties, joskus kauan sitten menneisyydessä on kirjanpitäjillä ollut käytössä jokin vastaavan kaltainen tekniikka, jolla on varmistettu, ettei rahaliikenteeseen liittyvissä murtolukulaskelmissa tulisi pelättyjä painovirhepaholaisia - monet menetelmät kun unohtuvat ja taas keksitään uudelleen moneen kertaan aikain saatossa. Esim. puimapoimuria - joka siis pui pelkät jyvät korsien päistä - ei olevinaan ole vieläkään keksitty, vaikka se kuitenkin on ollut paitsi keksitty, niin jopa yleisesti käytössä jo Jeesuksen aikaisessa Rooman imperiumissa.
Ideoilla, menetelmillä, keksinnöillä, sovelluksilla jne. ei ole periaatteessa itseisarvoa sinänsä, mutta niillä on käyttöarvoa esimerkiksi vaikeissa olosuhteissa sekä ylipäänsä arjessa selviytymiseksi sekä lisäksi ajattelun johdonmukaisuuden sekä ongelmanratkaisukyvyn paranemisessa, sillä niiden myötä on nopeampaa ennakkoarvoida millainen uusi keksinnöllinen asia toimii ja millainen ei, mutta tämä puolestaan edellyttää asioiden mekanismien, lisäarvojen ja merkitysten hahmottamista. Myös esimerkiksi patenttien kaltaiset keksinnölliset immateriaalioikeudet haetaan/myönnetään/määritellään/kuvaillaan sellaisesta näkökulmasta, että "millaisen olemassaolevan ongelman ne ratkaisevat eri tavalla kuin jo olemassaolevat ratkaisut samaan käytännön ongelmaan". Ongelmanratkaisukyky on aivojen perusfunktioita ihmisellä sekä kaikilla eläinlajeillakin. On jopa mahdollista, että monet eläimet tajuavat ihmisten asuinseuduilla olevien asioiden kuten polkupyörät olevan älyllisen suunnittelun myötä syntyneitä keksintöjä eivätkä tyhjästä tupsahtaneita tai maasta itsestään kasvavia luonnonilmiöitä (tällaiseen viittaa esimerkiksi ilmiö, että jotkut eläimet kerääntyvät katselemaan ihmisiä niiden rakentaessa asioita, maalatessa, käyttäessä työkoneita tai korjatessa laitteita).
- tulkoon vielä mainituksi, että maapallon ympärysmitta päiväntasaajan korkeudella, jonka mm. Posidonius sekä Eratosthenes kumpikin omalla menetelmällään selvittivät, selvisi hämmästyttävällä tarkkuudella jo sanotaanko näin, että vuoteen 200 eKr. mennessä (johtopäätös oli, että maapallon päiväntasaajan ympärysmitta olisi nykymittoihin muuntaen joko 39060 km tai 40 320 km, kun nykytiedon mukaan se on 40 075 km). Puolestaan kuun kiertoradan etäisyydet maasta selvisivät nekin varsin hyvällä tarkkuudella vuoteen 150 eKr. mennessä (ilmeisesti lopullinen johtopäätös oli, että keskietäisyys olisi 60,5 x maan säde, kun nykytiedon mukaan se on 60,3 x maan säde; kuu etääntyy maasta noin 4 cm vuodessa, joten tämä ei selitä Hipparchuksen johtopäätöksen eroa, vaan kyseessä on melko varmasti silkka epätarkkuus). Toisin sanoen maailman pyöreys on ollut varsin täsmällisesti tiedossa ennen keskiaikaa. On vain päässyt unhoittumaan jossain välissä.
Menneisyyden / juuriensa käsittämisessä, käsittelyssä, ymmärtämisessä ja niiden ottamisessa vastaan osana asioiden olemuksia ja identiteettejä sitävastoin on ainakin sama itseisarvo, kuin totuudella, täsmällisyydellä, oikeudella, kohtuudella, vastuulla, luotettavuudella, objektiivisuudella, oikeamielisyydellä, vilpittömyydellä, välittämisellä, kelvollisuudella, velattomuudella suhteessa edellä luetelluiden vastakohtiin. Tämä on tietysti hankala rajapinta monelle ihmiselle käsitellä, muttei turha.


Kahdenkertaisella kirjanpidolla tinkaaminen[muokkaa]

Joskus - esimerkiksi pahan laman aikaan - voi tulla eteen, että rahavarat eivät riitä tuotteen hankkimiseen, vaan päädytään käymään osittaista vaihtokauppaa. Toisaalta tilanne voi olla päinvastainen, esimerkiksi että käytettävissä olevin varoin pyritään ostamaan tuotteita jokin täsmällinen määrä vaikkapa jos myyjällä on rajallinen valikoima vaihtorahoja. Taikka jos jokapäiväisessä käteiskaupassa pyritään pääsemään tietyistä hiluista tai pikkuseteleistä eroon ostosten tekemisen yhteydessä maksamalla sopiva määrä yli hinnan, jotta saisi esimerkiksi kokonaisen setelin vaihtorahana. Syitä on monia, joiden vuoksi kahdenkertaisen tinkaamisen ajattelutapa ja "salamannopea" päässälaskutekniikka kannattaa omaksua.

  • kaupankäynnissä tapahtuu vaihtokauppa, jonka tase on nolla, eli myyjä luovuttaa ostajalle tuotteen/tuotteita/tuotteen sekä vaihtorahoja, jonka yhteisarvo x on sama kuin ostajan myyjälle maksamien rahojen/luovuttamien tarvikkeiden/rahojen ja tarvikkeiden yhteisarvo y. Kumpi on ostaja ja kumpi myyjä, ei välttämättä edes ole yksiselitteistä. Jos esimerkiksi 'Tohtori tuli kaupunkiin' -sarjan tohtorin vastaanotto sovitaan maksettavan vaikkapa itsetehdyillä sämpylöillä ja villasukilla, ja tohtorilla on molemmille tarvetta.
    • kahdenkertaisen tinkaamisen ajattelutapa esimerkiksi kaupan kassalla on yksinkertaisesti, että myytävien tuotteiden yhteishinta sekä tulevat vaihtorahat (arvon mitat, jotka luovutetaan ostajalle) kuvitellaan janalle, kyseisen debet-janan viereen kuvitellaan toinen samansuuntainen ja -vaiheinen credit-jana, jossa siis on korvauksen/maksun/vaihtokauppatarvikkeiden yhteissuuruus. Tavoitteena on lopulta nollata tase, joten asiakas voi esimerkiksi hiluja tiskille lisäten pyrkiä lyhentämään yhteishinnan johonkin tasasummaan ajatella mielessään "lyhentävänsä" myyjän debet-tasejanaa alkupäästään, taikka sitten hiluja tiskille lisäten ajatella mielessään pidentävänsä "puolittain summaten" molempia janoja (omaa maksujanaansa eli credit-janaa, sekä myyjää edustavan debet-janan etupään vaihtorahaosuutta) sopivasti (kunnes sen vaihtorahaosuus on jonkin tasasumman suuruinen).
    • jos taas kysymys on esimerkiksi sellaisesta erikoisesta vaihtokaupasta, jossa vaikkapa molemmat osapuolet vaihtavat vakiohintaisia hyödykkeitä keskenään ja lisäksi maksavat välirahan ja vaihtorahan omilla valuutoillaan, esimerkiksi euroissa ja Ruotsin kruunuissa, tällainenkin periaatteessa onnistuu samanlaisella kahden janan taseajattelulla. Ostaja voi esimerkiksi maksaa sen verran yli tuotteen hinnan, että myyjä pystyy palauttamaan täsmälleen kurssin mukaisen määrän vaihtorahaa, vaikkapa jos euro on 9 kruunua, kruunumääräisen debet-janan kokonaispituus voidaan pyrkiä saamaan yhdeksällä jaolliseksi, jolloin sen pystyy saamaan tasan euromääräisen kredit-janan kanssa.

Henkilökohtainen kirjanpito ja budjetointi[muokkaa]

Kirjan pitäminen henkilökohtaisista talousmenoista ja niiden etukäteen suunnittelu on kansalaistaito. Mikäli tarkoitus on säästää rahaa tulevaisuuden varalle, siirtyä osittaiseen omavaraisuuteen tjsp, on sitäkin tärkeämpää lähestyä rahankäyttöä suunnitelmallisesti. Päämääränä voi pitää sen, että rahankäyttö olisi tietoista, ei hetken enemmän tai vähemmän alitajuisten mielijohteiden ja -halujen sanelemaa.

Kirjanpito[muokkaa]

Ensimmäinen askel on selvittää tulon lähteet ja menoerät. Tätä varteen tehdään henkilökohtainen kirjanpito. Käytännön ohjeita ja vinkkejä sekä tietoa esim. tähän tarkoitukseen soveltuvista tietokoneohjelmista löytyy sivulta Kirjanpito.

Budjetointi[muokkaa]

Brutto- ja nettotulot[muokkaa]

Bruttotulot ovat henkilön tulot ennen veroja ja vastaavia menoja. Maksettavaa veromäärää on erilaisin perustein mahdollista pienentää, ns. verovähennykset. Verojen jälkeen käteen jäävä summa, eli normaalissa ansiotyössä tilille maksettava rahamäärä kutsutaan nettotuloksi.

Menot[muokkaa]

Menot voidaan hyvin karkeasti jakaa kolmeen kategoriaan:

  • Säästöt ja investoinnit
    • Säästöihin ja investointeihin olisi ainakin taloudellisesti hyvinä aikoina syytä käyttää 10-15% nettotuloista.
    • Säästöt ovat myöhempää ajankohtaa varten syrjään, joko sukanvarteen tai pankkitilille, laitettua rahaa. Helposti saatavilla olevia säästöjä voisi olla tarpeeksi kattamaan ainakin kolmen kuukauden menot, eikä säästöjen pitämisestä kuudenkaan kuukauden edestä haitaksi ole. Tällöin ei tarvitse turvautua luottoihin tai lainoihin hätätapauksessa. Suuria rahamääriä ei ole järkevää säästää, sillä inflaation myötä ne menettävät arvoaan.
    • Mikäli säästöjään pitää pankissa, saattaa olla syytä pitää ainakin muutaman päivän edestä käteistä kotona, jottei jäisi täysin vailla rahaa, mikäli pankille sattuu esimerkiksi tietoliikennehäiriö viikonloppuna.
    • Suomessa on tällä hetkellä? valtion takaama talletussuoja 100 000 € asti asiakasta ja pankkiryhmää kohti.
    • Rahan pitämiseen kotona liittyy luonnollisesti varkauden riski


  • Investoinnit ovat tulevia taloudellisia hyötyjä ajatellen tehtyjä harkittuja menoja. Niihin sisältyy aina riski, jonka suuruus vaihtelee. Esimerkkejä investoinneista ovat:
    • Osakkeet, eli yhtiöiden osuudet, joiden arvo vaihtelee yhtiön menestyksen mukaan
    • Rahastot, jotka jakavat niihin talletetut varat eri osakkeille ja säästötileille riskin minimoimiseksi
    • Kiinteistöt, asumisosakkeet, varastotilat, joita on mahdollista vuokrata eteenpäin.
    • Maa- ja metsätilat
    • Fyysiset esineet, esim. taide, antiikkiesineet ja vastaavat keräilyarvoltaan merkitykselliset esineet. Nämä vaativat yleensä asiantuntemusta, ja taloudellinen hyöty jää usein verrattain vähäiseksi verrattuna esim. kiinteistöihin
    • Myös työkalujen ja käden- tai tietotaitojen hankkimista voidaan pitää investointina, mikäli niistä on tarkoitus olla tulevaisuudessa taloudellista hyötyä säästöjen tai lisätulojen muodossa. Tiedot ja taidot ovat loppujen lopuksi ainoa "varmat" investoinnit, siinä mielessä että ne pysyy aina mukana, eikä esimerkiksi valtion ole mahdollista omia niitä itselleen kansantaloudellisesti vaikeina aikoina.

Esiintyy jonkin verran erimielisyyksiä siitä, pitäisikö fyysisiä raaka-aineita, kuten kultaa tai hopeaa harkko- tai kolikkomuodossa, luetella säästöksi vai investoinniksi. Kullasta yleensä sanotaan, että se on lähempänä säästöä -- sen todellinen arvo ei juurikaan nouse, vaikkakin rahallinen arvo nousee inflaation myötä. Siten se on siis säästömuoto, johon inflaatio ei vaikuta. Hopealla on käyttöä teollisuudessa, minkä takia sen hinta vaihtelee ulkoisten tekijöiden myötä, ja sitä voi siten pitää lähempänä investointia. Molempiin liittyy luonnollisesti kansallistamisen ja varkauden riskit.


  • Pakolliset menot
    • Pakollisina menoina voidaan pitää niitä yleensä jokakuukautisia ja ennakoitavissa olevia menoeriä, jotka kattavat perustarpeet.
    • Asumismenot, eli asuntolaina tai vuokra, mutta myös kodin sisustukseen ja korjauksiin menevät kulut, ovat yleensä suurin yksittäinen menoerä. Näiden ei tulisi ylittää 40% nettotuloista.
    • Sähkö, lämpö, vesi, puhelin, vakuutusmaksut, ovat yleensä kohtalaisen hyvin ennakoitavissa olevia, säännöllisiä menoeriä.
    • Lainaerät, esimerkiksi opintolaina ja autolaina. Kulutusluottoja, vippejä ja luottokortteja on syytä välttää. Lainaerien tulisi kustantaa korkeintaan 20% nettotuloista, mieluiten huomattavasti vähemmän.
    • Jokapäiväiset elintarvikkeet ja vaatteet
    • Pakollisten ja vapaaehtoisten menojen raja on luonnollisesti häilyvä, esim. henkilöauto saattaa tietyissä tilanteissa olla pakollinen, tietyissä tilanteissa vapaaehtoinen menoerä.


  • Vapaaehtoiset menot
    • Ei-pakolliset menot, kuten kirjat, levyt, matkustaminen, ravintoloissa käynti ja niin edelleen. Mikäli menot ylittävät tulot, on yleensä helpointa aloittaa säästäminen näistä.

Tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastaminen[muokkaa]

Tilit tarkastava henkilö tarkastaa myös hallinnon riittävässä laajuudessa, kyseessä ei siis ole pelkästään kirjanpidon ja tilinpäätöksen tarkastus.

  • Tarkasta ainakin seuraavat asiat tilinpäätöksestä:
    • Toiminnan-/tilinntarkastus on annettu tarkastettavaksi vähintään sen mukaan mitä yhdistyksen säännöissä sanotaan.
    • Hallitus on allekirjoittanut tasepaperin. Hallituksen tai johtokunnan allekirjoitukset. Huom! hallitus allekirjoittaa taseen ennen toiminnan-/tilintarkastusta.
    • Tuloksesta ja taseesta on tuloste (raportti), josta näkyy kyseisen tarkistettavan vuoden lukemat ja sen vieressä edellisen vuoden lukemat vertailua varten.
    • Pankkitilin saldo 31.12.20xx täsmää kyseisen joulukuun tiliotteen saldon kanssa.
    • Tuloksen ja taseen yli/alijäämä on sama tulos- ja taselaskelmassa eli luku on täsmälleen sama.
    • Vastaavaa ja vastattavaa täsmää eli luku on sama.
    • Siirtosaamisissa tilierittelyssä lukee keneltä velat ovat tai siirtoveloissa kenelle on velkoja.
    • Yhdistyksen vuosikokouksen pöytäkirja tai pöytäkirjat kyseiseltä vuodelta ovat allekirjoitetut ja asianmukaiset. Kokoukset ovat olleet sääntöjen mukaisia (esim. päätäntävalta).
    • Hallituksen pöytäkirjat ovat allekirjoitetut kyseiseltä vuodelta ja kokoukset ovat olleet sääntöjen mukaisia.
    • Jäsenluettelo sisältää kaikki yhdistyksen jäsenet ja myös uudet liittyneet jäsenet. Jäsenen nimi ja kotipaikka vähintään.
    • Allekirjoitetaan toiminnan-/tilintarkastuskertomus

Hallituksen tehtäviä[muokkaa]

Tähän mitä hallituksen on otettava huomioon ja esitettävä ennen tilinpäätöksen viemistä yleiselle kokoukselle.

  • Hallitus allekirjoittaa kokonaisuudessaan taseen ennen sen toimittamista toiminnan-/tilintarkastajalle. Allekirjoitukseen riittää niiden henkilöiden allekirjoitus, jotka ovat olleet läsnä kokouksessa, joka päättää asiasta ja on päätösvaltainen. Ts. kaikkien hallitusten jäsenten ei tarvitse allekirjoittaa tilinpäätöstä.

Osuuskunta[muokkaa]

  • ...Esitetään vuosikokoukselle tappion kirjaamista edellisten vuosien voitto/tappio -tilille...?

Kirjaamisen apuvälineet[muokkaa]

Kirjanpito-ohjelmat[muokkaa]

Maksullisia monipuolisia ohjelmistoja on tarjolla runsaasti. Näissä on lukuisia toimintoja, joilla kirjanpidon voi hoitaa mallikkaasti ja helposti vuodesta toiseen.

Maksulliset[muokkaa]

  • Anders Manager, http://www.andersmanager.fi, on suomalainen automatisoitu laskutusohjelma. Ohjelma toimii verkossa ja sen saa käyttöön ilmaiseksi. Veloitukset käytön mukaan.
  • Datamike kirjanpito, laskutus, http://www.datamike.com, on suomalainen kirjanpito, laskutus, varastonhallinta ja palkanlaskenta -ohjelma.
  • Hansa World myy suomenkielistä kirjanpito-ohjelmaa nimeltä Books (entinen First Office). Siitä on sekä Mac että Windows versiot. Tase-erittely on heikko ja sisältää bugeja. Asiakaspalvelu hyvin vaihtelevaa.
  • Zervant, http://www.zervant.com/fi/index.php, on selaimella toimiva helppo kirjanpito- ja laskutusohjelma, jolla hoituu myös tuntikirjaus ja joka on erityisesti suunniteltu toiminimien ja pienyrittäjien tarpeisiin. Ohjelmaan sisältyy myös tuntikirjausta helpottavat ilmaiset sovellukset iPhonelle ja Androidille. Laksutuspuoli on maksullinen, mutta ominaisuutta pääsee kokeilemaan ilmaiseksi kuukauden ajan eikä kokeilu velvoita ostamaan. Vaikka kokeilujakson jälkeen haluaisi käyttää vain kirjanpitopuolta säilyy tämä täysin ilmaisena.
  • lisää tähän mainoksesi aakkosjärjestyksen mukaisesti tai hyvä vinkki ohjelmasta.

Maksuttomat[muokkaa]

  • Tilitin, http://helineva.net/tilitin, on ilmainen kirjanpito-ohjelma Windows-, Linux- ja Mac OS X -käyttöjärjestelmille. Toimii Javalla (2018). Hyvä kirjanpito-ohjelma, jolla esimerkiksi yhdistysten kirjanpidot hoituvat hyvin vuodesta toiseen.
    • Hakemistossa Library/Application Support/Tilitin olevaa .sqlite -nimistä kyseisen yhdistyksen tms. tiedostoa voi vapaasti siirtää ainakin Mac-laitteesta toiseen.
    • Vuodenvaihdos: Tee tosite 2011 Peruspääoma kredit ed. tilikauden ylijäämä - 2251 Edellisten tilikausien ylijäämät debet Edellisten tilikausien ylijäämä. Näin "nollaat" edellisen vuoden tasetilin.
  • Gnucash, http://www.gnucash.org, on monipuolinen ohjelma, joka kelpaa niin yksityishenkilön kuin pienen yrityksenkin kirjanpitoon. Monialustainen: Linux, Windows, Mac OS X. Esittely: http://linux.fi/wiki/GnuCash
  • Holli, http://www.elepal.fi/arkisto/toimisto/holli.html, on yksinkertainen kirjanpito-ohjelma, jonka käyttö on Tappio-ohjelman kaltaista ja ohjelma pystyy lukemaan Tappion tiedostoja.
  • Tappio, http://www.lahdenniemi.fi/jussi/tappio, on yksinkertainen ohjelma, joka vaatii mm. vuosien välisen vertailun erikseen. Windows. Sivulla myös valmiita tilikarttoja eri tarpeisiin.

Vihkot[muokkaa]

Paperikaupoissa ja tavarataloissa on myytävänä kirjanpitoon käytettäviä vihkoja. Myös tyhjä paperi tai tietokoneen tekstinkäsittelyohjelma ja/tai taulukkolaskentaohjelma käy pohjaksi.

Tase[muokkaa]

Jos tuloslaskelma sisältää yhden vuoden aikana tapahtuvat liiketoimet ja se alkaa nollasta kunakin tilikautena, tase on se laskelma, jolla tietyt tilit siirtyvät tilikaudesta toiseen ja niihin tehdään muutoksia esim. tuloslaskelman kautta.

  • Vastaavaa: Taseessa vastaavaa kertoo omaisuuden määrän. Eli koneet ja kaluston, vaihto-omaisuuden, saamiset, siirtosaamiset, pankkisaamiset (talletukset), käteisvarat (kassa) yms.
  • Vastattavaa: Taseessa vastattavaa kertoo mm. velkojen määrän. Eli peruspääoma, siirtovelat yms.
  • Taseen loppusumma saadaan kun lasketaan yhteen omapääoma ja vieraspääoma.

Tulos[muokkaa]

  • Tulos kertoo sen paljonko kuluneen tilikauden on tuottojen ja kulujen erotus. Lisäksi siinä huomioidaan isojen kalustehankintojen vuosittaiset poistot, jolloin em. saadaan tuotto. Tämän jälkeen siinä huomioidaan korkotulot ja korkomenot sekä avustukset, jolloin saadaan tilikauden tulos. Se voi olla voitollinen eli ylijäämäinen (+) tai tappiollinen eli alijäämäinen (-). Tulos on nk. vastattavaa.

Esimerkki kirjanpidon kulusta kalastuskunnassa[muokkaa]

Uusi tilikausi ja tilikartta[muokkaa]

  • Perusta uusi tilikausi antamalla sille nimi ja ajankohta, joka on yleensä 1.1 - 31.12.20xx
  • Asenna tarkoitukseen sopiva valmis tilikartta malleista ja lisää siihen tarpeen mukaan uusia tilejä oikeisiin kohtiin. Seuraavana vuonna uutta tilikautta perustettaessa aikaisempia samoja tilejä kannattaa pyrkiä käyttämään.
    • Vastaavia tilejä: Pankkitili, Käteisvarat jne.
    • Vastattavaa tilejä: Edell. tilik. ylijäämä/alijäämä, Tilikauden ylijäämä/alijäämä jne.
    • Tulos tilejä Pankkikulut, Kokouskulut, Kirjanpitokulut, Matkakulut, Jäsenmaksutulot, Jäsenmaksut, Korko- ja osinkotuotot, Onnittelut, Arpa- ja juhlatulot jne.

Alkusaldojen siirtäminen[muokkaa]

  • Jos ohjelma ei siirrä niitä automaattisesti edelliseltä tilikaudelta tai aloitat uudella ohjelmalla, joudut lisäämään ne käsin.
  • Lisää ensimmäisenä edellisen vuoden alkusaldot, jos niitä on, tilikohtaisesti.
    • Alkusaldot ovat eri tilien saldoja, jotka siirtyvät edelliseltä vuodelta. Niissä siis on jokin summa tai ne ovat 0,00. Lähtökohtaisesti tasetilin saldot siirtyvät vuodesta toiseen. Jos vaihdat kirjanpito-ohjelmaa kesken vuoden, joudut siirtämään myös tuloslaskelman tilejä.
    • Siirrettäviä alkusaldoja voivat olla esimerkiksi pankkitili, kassa (käteiskassa), yli/alijäämä edelliseltä vuodelta, oma pääoma, siirtovelat. Muuten tilit voivat olla vuosikohtaisia eli lähtevät aina nollasta joka vuosi.
    • Ne nähdään esimerkiksi pääkirjasta tilien kohdalta.
    • Syötetään kohtaan Debet jos saldo on plussaa ja kredit jos tilin saldo on minuksella, kredit luvun eteen laitetaan tarvittaessa minus-merkki (esim. -150,50).

Oma pääoma[muokkaa]

Oma pääoma muodostuu kun lisätään tilikauden alussa, esim. 1.1, olleeseen edelliseltä vuodelta periytyneeseen omaan pääomaan edellisen vuoden tilikauden tulos, jolloin saadaan uusi oma pääoma, joka taas siirtyy seuraavalle vuodelle pohjaksi. Tämä pitää tehdä useissa kirjanpito-ohjelmissa tositteella:

2011 Peruspääoma Kredit <edellisen tilikausien ylijäämät summa>
2251 Edellisten tilikausien ylijäämät Debet <summa>

Tapahtumien syöttäminen[muokkaa]

  • Tulosta pankin tiliotteet ja lähde käymään niitä läpi vuoden alusta alkaen.
  • Syötä tositteista päivämäärä, vapaamuotoinen lyhyt seloste josta selviää tapahtuma ja rahan liikkeet.
  • Sekä Debet että Kredit puolelle pitäisi tulla nolla. Eli tosite menee aina nollaan. On joitakin tapauksia että tilit eivät ole tasan, mutta menevät jokatapauksessa tasan kun kaikki tilit lasketaan yhteen.
  • Jos pankkitililtä otetaan 100 euroa eli kredit 100, niin se pitää "käyttää" johonkin muuhun tiliin tai useampaan tiliin. Esimerkiksi lehtimaksut debet 100.
  • Jos pankkitilille on tullut suoritus debet 100, niin tili mistä se on tullut, esim. Kalastuslupamaksut kredit 100.
  • Kirjaa kalastuskunnan kohdalla kalastuslupamaksut, kalastusmerkit ja kredit-merkintöinä omille tileillensä ja sitten debet-merkintänä kassaan, koska lupamyyjät niitä kassaan käteisenä usein keräävät. Myöhemmin kassasta pankkiin. Jos kalastuslupamyyjät ja valvojat saavat palkaksi ilmaisen kalastuslupamaksun, kirjaa se pelkkänä debet-merkintänä palkkio-tilille.
  • Tiliotteen läpikäynnin jälkeen kirjaa mahdollinen kassa eli käteisvarat, varaston muutokset, poistot, lahjoitukset,

Tarkistus[muokkaa]

  • Kirjauksien pitää olla kaksinkertaiset, joten jokaisella kirjauksella pitää olla lähtötili ja kohdetili tai kohdetilejä.

Tulosta[muokkaa]

  • Tositteen voi tulostaa, johon niitataan esim. tositteet kiinni.
  • Päiväkirja
  • Pääkirja
  • Tuloslaskelma eriteltynä
  • Taselaskelma eriteltynä
  • Tilikartta
  • Tilien saldot
  • Kalastuskunnan kohdalla valmistele myös toimintakertomus ja tilintarkastuskertomus

Kirjanpidon kirjoituspohjia[muokkaa]

Yleiset yhdistyksille ja pienyrityksille[muokkaa]

Kalastuskunnat[muokkaa]

  • Lupalaskentataulukko. Taulukkoon voit sijoittaa kolmen lupamyyjän myymät hoitomaksut, kalamerkit ja viehe yms. luvat. Sekä tilityksen ja mahdollisen etuoikeuden lupamyyjille ja valvojille kalastusluvan suhteen. Siirtää summat sopiville tileille ja tulosteen voi liittää kirjanpitoon.
  • Kalastuskunnan tilikartta.

Viivästyskorko[muokkaa]

(korko-% x pääoma x pv) / (100 x 360)
  • Esimerkiksi 27.12.2012 -30.12.2012 = 4 päivää, pääoma 100 euroa, korko-% 8: r = (8 x 100 x 4) / (36000)