Pakkopaastot osa 1

Johdanto

Katovuodet

Kuplavettä nauttien pystyy hillitsemään paastonaikaista näläntunnetta, mikäli ravinnon vähäisyydestä johtuen on pakko alkaa välillä paastoamaan. Paaston ja ei-paaston aikajaksot kannattaa selvästi erotella toisistaan, leivänmurusilla kitkuttelun sijaan.

Pätkäpaastolla näyttäisi olevan sekä yleisiä hyötyjä että mahdollisesti myöskin joitain muistisairauksia jarruttavia vaikutuksia, mistä syystä jos ruokaa ei ole (yltä-)kyllin, niin sen nauttimisrytmin olisi (esimerkiksi jatkuvan napostelun sijaan) fiksua systematisoida pätkäpaastoksi (esimerkiksi oheista pakkopaastomenettelyä soveltaen).

Pakko-irtokarkkikosto

Mikäli jokapäiväinen leipä on kuitenkin suotu sen verran leveänä, ettei karkkihimoa kehity, voidaan aluksi esimerkiksi pizzapahville tai isolle tarjottimelle askarrella konvehtirasia keräämällä tyhjien konvehtirasioiden konvehtitelineitä tai munankennoja, tai sitten esimerkiksi intissä levittää ruutukuvioinen tyynyliina siihen pohjalle.

Kaupassa, jossa on järjettömän laaja irtokarkkivalikoima, haetaan vihannesosastolta puhdas vihannespussi, jolla poimitaan omaan pussiin yksi karkki kutakin lajia. Asetellaan karkit jonoihin ja riveihin.

Esimerkiksi mikäli tulee riitaa, voidaan riitapukareita rankaista irtokarkkikoston avulla: pelaajien tehtävänä on vuorotellen arvata ja napata toisen/seuraavan osapuolen nenän edestä jäljelläolevista karkeista tämän mielestä paras karkki sekä antaa hänelle syötäväksi tämän mielestä pahin karkki. Syyllinen / konfliktin aiheuttanut / kiusaamisen aloittanut osapuoli aloitta ensimmäisen pelikierroksen ja päättää kertosuunnan. Kumpi/kuka vain pelaaja voi päättää katkaista irtokarkkikoston kierteen. Syitä keskeyttää ovat esimerkiksi irtokarkkiähky, karkkivalikoiman säästäminen tuleville riidoille, riidan tasapuolinen sopiminen tai taktinen pyrkimys jättää riidan aloittanut henkilö irtokarkitta. Toisin sanoen irtokarkkikostopelin olemassaolo vaikuttaa, että mikäli joku yhteisön jäsen synnyttää riidan, kaikki läsnäolijat pyrkivät mahdollisimman nopeasti osallistumaan siihen. Paikallaolijoista hitain/säysein eli viimeinen riitaan havahtuja toimii pelin virallisena valvojana ja pelinjohtajana, mutta ei saa itse syödä ensimmäistäkään karkkia. Jos useampi kuin yksi ei halua osallistua riitaan, irtokarkkipeliä ei lähdetä pelaamaan. Toisin sanoen jos läsnä on liian lauhkeita ihmisiä, riiteleminen ei välttämättä kannata.

Pakkopullapalvelu

otipalvelu, jossa on sovittu esimerkiksi viikko tai kuukausi eteenpäin toimitusaikataulu sekä kokin määrittelemä menuu. Kokki hankki kaikille sen päivän asiakkailleen (kotihoidon asiakkaita) tukkuhinnalla oletusarvoisesti saman aterialajin valmistamiseen tarvittavat raaka-aineet, sitten kiertää pannuineen ja kihveleineen, mahdollisesti jopa induktioliesineen, airfryereineen ja vohvelipannuineen, kunkin kotona, vuorotellen valmistaen päivän ateriat (lounas sekä päivällinen taikka päivällinen ja seuraavan päivän lounas) ripeästi hänen keittiössään.

Huomioiden mm. että vanhuksilla ruoansulatusjärjestelmä ottaa tiettyjä ravinteita heikentyneesti vastaan, sen lisäksi että vanhusten annoskoot ovat pienempiä kuin työikäisillä. Tästä syystä myöskin aterioiden ravintoarvojen monipuolisuuteen ja kullekin asiakiaalle soveltuvuuteen olisi syytä panostaa. Yksilöllinen maustaminen mahdollistaa laajemman mausterepertuaarin (suurkeittiöruokien maustamisess mm. allergiat esteenä) Pakkopullapalvelun aterioissa on mahdollisuus päästä parempaan tuoreustasoon kuin keskuskeittiöpohjaisessa ruokahuollossa.

Pakko-teleskooppipizzat

Valmistetaan pizzataikinasta toinen toistaan pienempiä pizzapohjia, jotka asetetaan päällekkäin, välissä kelmunpalanen. Kun tällainen pakka litistetään tasalitteäksi ja pakastetaan, muodostuu "pannupizzapohjia", joissa on valmiiksi pulleat laidat. Pizzan maksimikoko uunin sekä pakjasen vetoisuuden perusteella. Huom. mahdollisuus myös kennopizzoihin, painelemalla useita pikkupuzzoja tai erityisiä syvennyssapluunoita vieri-viereen isolle pizzapohjalle. Kennopizzoja helpompi käsitellä kuin irto-sliceja.

Tomaattimurska voidaan korvata tomaattipyreetahnalla, veteen laimentaen, täytteet voidaan pakastaa pusseissa pizzakohtaisesti, valmiiksi sekoitettuna, tai hyödyntää keittiön tähteitä, mikä on ilmeisesti ollut pizzojen alkuperäinen tarkoituskin.

Pizzojen etuna helppo käsiteltävyys. Teleskooppipizzoissa kompakti pakastettavuus tarjoilun laadusta tinkimättä.

Pakko-sämpylöinti

Kohotetaan sämpylätaikina ja pyöritellään siitä sämpylät, jotka yksittäiskääritään kelmuun ja painellaan pakastelaatikon pohjalle (ts. kuutioiksi). Kompakti säilöntä, helppo lastenkin valmistaa. Sulatus- ja paisto-ohjeet esimerkiksi jonkun pakastepullapakkauksen kyljestä; valmistaminen samalla uuninlämmittämällä esimerkiksi jonkin uuniruokalajin ohessa.

Sämpylän optimaalinen koko (ja mahdollisesti muoto) määritetään toisaalta sulatuksen ja paistamisen kannalta, toisaalta siten, että leivänpaahtimen ritilätaskun paahtopinta-alan saisi mahdollisimman hyvin katettua sämpylöiden paahtopinnoilla. Koska itsetehdyissä sämpylöissähän kyse joka tapauksessa on arjen luksuksesta, niin jäähtyneitä sämpylöitä ehkä halutaan paahtaa ennen tarjoilua. Sen lisäksi, että kuivahtaneita sämpylöitä kuten muitakin leipiä saatetaan myös nk. nuorruttaa leivänpaahtimella (kostuttaa varovasti vedellä ja sitten lämmittää) niiden mehevyyden palauttamiseksi. Tällöin korput (esimerkiksi sämpylät ja patonginpalat kannattaa leikata ensin veitsellä ja sitten) suihkepullolla sumautetaan pari kolme kertaa leivän pintaan vettä, sitten lämmitetään nämä leivät esimerkiksi mikrossa tai paahtimessa. Lopputulos muistuttaa erehdyttävästi vastapaistettua.

Pakko-höhlä

Jo nykyisin lasiperheissä, mutta etenkin kun ruasta on pulaa, joka-aamuisena ongelmana on miten saada leikattua ohuen ohuita kurkkuviipaleita sekä esimerkiksi HK:n Sinisestä leikkelettä (korvike-lauantaimakkara), banaania, valkosipulia tai juustoa hapankorpun päälle. Saksalaiset sekä kiinalaiset ovat yrittäneet kehittää tekniikoita tähän ongelmaan, mutta Norjassa itse asiassa on jo vuonna 1925 kehitettiin mahdollisesti kätevin työkalu tähän hätään, juustohöylä.

1. Aluksi juustohöylän terän viereisiä taitelinjoja painellaan sormella pöytää vasten suoremmiksi, viipalointipaksuuden ohentamiseksi tai paksuntamiseksi sopivaksi. Höylän sivuprofiili voidaan sen jälkeen palauttaa tavanomaiseksi muodostamalla taite kahvanvastaisen varren ja lastaosan tyveen.
2. viipalointitekniikkana kevyt edestakainen sahausliike tai "kasvista" pyörittävä viipaloiminen (viiltävä liike ulkokehältä keskelle päin).
   • patukkamallisissa viipaloitavissa, kuten banaanissa, kurkussa ja patongissa/limpussa/pitkossa, kannattaa viipaloitava ensin puolittaa keskeltä, jolloin saadaan heti täysikokoisia viipaleita ja viipaloimaton osuus voidaan varastoida paljaaltaan puoliskojen leikkauspinnat vastakkain.

Pakko-mikroateriat

Astiakaappiin kannattaa hankkia esimerkiksi eri mallia olevia litteitä lautasia tai soppa- ja leipälautasia, jotka asettuvat vakaasti vastatusten. Tällöin aterialta yli jääneet ruuat voidaan ladata kattiloista valmiiksi aterioiksi ja pinota päällekkäin jääkaappiin. Aterioiden lämmittäminen käy käden käänteessä, nostamalla koko torni yhdellä kertaa mikroon lämmitettäväksi.

Pakko-vakuumiläpät

Mikäli ajan ja vaivan säästämiseksi ottaa tavaksi latoa vuoka-, pata-' soppa- yms ruoat annoksittain jääkaappiin, ne kannattaa kelmuttaa ei pingottaen kelmu "rumpukalvoksi" lautasen yläpintaan painaen kelmu ruoka-annoksen pintaan löysästi. Tällainen vakuumipakkaus säilyy piitkään kuin kaupan eines ja on sellaisenaan lämmitettävissä mikrossa (ilman mikrokupua).

Pakko-finedining

Kun ruoasta on pulaa, ei lappaamisen kanssa pidä kiirettä, ja huomiokykyä vapautuu ruokalajien makujen aistimiseen. Tällöin ateriat kannattaa einehtiä pikkuisin haarukoin tai lusikoin, jolloin puolestaan kattauksesta vapautuu aikaresurssia useampien ruokalajien, kuten vaikkapa meze, antipasto, tai vaikkapa vain erilaiset valmiskastikkeet kuten smetana, majoneesi ja sinappi, maisteluun. Mahdollisesti myös kokeellisten ruokalajien kuten lipstikka, vuohenputki, hyvänheikinsavikka tahi joka tontilla lakisääteisenä versova humalakasvi. Tällaisesta etanavauhtia syömisestä puolestaan muodostuu nopeammin kylläisyydentunne.

• Saksalaistutkijoiden löydöksen mukaan humalakasvi myöskin parantaa koronasta ('pienikin määrä humalaa tehoaa koronavirukseen'), eli kyseistä 'kuollutta kirjainta' kannattaisi siksikin noudatella.

Pakko-laktoosi

Monilla laktoosi-intoleranssi ilmavaivoineen liittyy vatsan bakteerikannasta, jossa maitobakteerit eivät pärjää umpisuolessa, vaan esimerkiksi jokin häiriömikrobi peittoaa ne. Tämä ilmenee käytännössä mm. siten, että tavanomaiset pastöroidut maitotuotteet pistävät pärisemään, mutta hapanmaitotuotteet (tai pastöroitujen maitotuotteiden nauttiminen hapanmaitotuotteiden yhteydessä) ei.

Tällainen ongelma voidaan korjata itselle sopivaa hapanmaitotuotetta fingerporillinen pieneen määrään maitoa laimentaen puhtain välinein sekoittamalla "maitovierre", joka sitten lisätään/palautetaan pastöroidun maidon sekaan. Nämä vatsalle hyödylliset bakteerit eivät muuta maidon malua käytännössä mitenkään eivätkä pilaannuta maitoa ennenaikaisesti, koska nämä bakteerit aktivoituvat vasta maidon lämmetessä, eli vatsassa. Tietysti mikäli hapanmaitotuote kolkuttelee jo parasta ennen -päiväänsä, saattaa olla, että se jo sisältää esimerkiksi jääkaapin ilmastosta peräisin olevia häiriömikrobejakin.

Maitovierrettä voi myös jemmata kannelliseen kermanekkaan tai sokeriastiaan lusikkoineen, jotta sitä voi lisätä tilkan esimerkiksi kahvimaitoon, jäätelöannokseen, jäähtyneeseen vanukkaaseen tai maitopohjaiseen kastikkeeseen ennen tarjoilua. Todennäköisesti kermavaahtokaan ei merkittävästi latistuisi maitotilkasta, kuitenkin turvallisempi olisi tehdä erillinen kermavierre.

Kartonkipurkkien anti-inferno -mankelointi

Mm. kartonkisten jugurttipurkkien pohjien saaminen käyttöön (lavuaariin huuhtelun sijaan) ravistellen tai ilmassa lingoten aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin infernaalisen sotkun asuntoon. Tältä suojautuminen onnistuu laskostamalla tyhjähkön tetran kyljet keskilinjalta sisäänpäin sekä myös purkin kartonkipohjan keskeltä kahtia. Tämän jälkeen purkin pystyy rullata varsin tiukasti rullalle, jolloin tahnamaiset sakatkin saadaan kauttaaltaan korkin tai kaatonokan kautta tulemaan siististi ulos. Sen jälkeen purkki on syytä enemmittä kikkailuitta esimerkiksi puhaltaa pullolleen ja yhteen tai kahteen otteeseen lisätä vesitilkka, jolla ravistellaan kartonkipurkki kierrätyskelpoiselle putaustasolle. Jätetään kartonkitetra laskostaen litistettynä, mutta ei rullattuna, avattu yläpää alaspäin kartonkijätesankoon valumaan loppuun ja kuivumaan ja täten elintarviketeollisuuden sekä jätehuollon ylempien toimihenkilöiden silmät kuiviksi (kumulatiivisesti tarkastellen infernaalisen kartonkipurkkien kierrätykseen liittyvän putsaushumpan eliminoituminen).

Cycle-up -kahvilat ja -ravintolat

Mikäli on toimitilojen puutetta, niiden ylläpidon/vuokrien kalleutta, asiakaskunnan harvuutta, voimakasta vuorokausivaihtelua, ylipäänsä tavalla tai toisella epätasapainoinen markkinasektori, voidaan ravintolatilat suunnitella pikamodifioitavaa sisustusta (esimerkiksi ruuvikoukkuripusteiset seinän alapaneelit, lomittain/sisäkkäin/peräkärryyn mahtuvat teemahuonekalut jne.) ajatellen, jotta eri yritykset voivat työskennellä samoissa tiloissa vuorotellen, omia kohderyhmiään palvellen. Asiakkaan näkökulmasta tämä näyttäytyy periaatteessa laajempana palveluvalikoimana. Yrittäjän näkökulmasta tyhjien tuntien vähenemisenä sekä juoksevien kustannusten pienenemisenä. Kustannukset voidaan tasata osakkaiden kesken esimerkiksi kunkin toimijan tulojen kyseisellä kvartaalilla perusteella.

• yksittäisen ravintolan siirtyminen esimerkiksi toisiin tiloihin - tai sukkuloiminen useilla toimialueilla - on varsin vaivatonta, kun rekvisiitta on riisuttavissa ja otettavissa mukaan.
• Esimerkiksi mainittu seinäpanelointi voidaan kiinnittää siten, että seinässä on latta-ruuvikoukut, joiden ruuvinkohtiin tehdään paneelielementtiin reikäsyvennykset. Reikäsyvennysten yläreunoihin upotetaan lattaraudat (tai reikien eteen metalli-reikänauhan pätkät). Paneelien ollessa timmattu seinäpinnoilleen, voidaan niihin asentaa edelleen jalkalistat sekä mahdollisesti nurkkalistat jne, toispuoleisesti kiinnittäen jolloin lopputulos on siisti, mutta nostamalla irrotettava. Nostamista varten voidaan esimerkiksi porata neljä pikkuruista huomaamatonta reikää paneelin yläosiin, joista voidaan haarukoin kohottaa ja irrottaa kukin paneeli paikoiltaan.

Pakkovesitaloudellisuus osa 1

Lähtökohtaisesti nestetankkausta ei kannata vähentää esimerkiksi kuivuudesta johtuvasta pakosta taikka veden varaamiseksi teollisuuden tarpeisiin takia. Riittävän nestemäärän saaminen puhdistaa elimistön soluja aineenvaihduntajätteistä ja vähentää esimerkiksi auringonpistoksen ja palamisen riskiä sekä hiertymien ja rakkojen muodostumista, riittämätön nestetankkaus heikentää elimistön toimintakykyä monipuolisesti.

• Steriiliksi suodatettua (huom. ei kemikaaleja kuitenkaan) juomavettä saa valmistettua varsin yksinkertaisesti esimerkiksi erilaisin life-straw -puhdistusputkiloin
  • yleensä tällaisen puhdistusputkilon alkupäähän saa liitettyä limsapullon ja loppupäähän muoviputken (lappo), jolloin kun limsapullon korkeimpaan kohtaan tekee esimerkiksi kuumalla neulalla tai ripustuskoukun asentamisen yhteydessä ilmausreiän, vesiannoksen voi ripustaa suodattumaan lapon voimalla itsekseen.
• Epäpuhtauskemikaaleja saa suodatettua esimerkiksi sekoittamalla jauhettua hiiltä veteen, joka sitten vähintään karkeasuodatetaan siitä pois: hiili sitoo aktiivihiilisuodattimen tavoin kemikaaleja ja vastaavia epäpuhtauksia. Tässä kappaleessa ei keskitytä juomaveden säästämistekniikoihin, vaan kotitalouksien (ja suurtalouksien) talousveden säästämistekniikoihin, missä varsinainen suuremman voluumin vedensäästöpoteliaali on.

Veden poikkeuksellisen korkea ominaislämpökapasiteetti 4186 J/kg*K merkitsee vesitaloudellisuutta petratessa toisaalta, että todennäköisenä sivuvaikutuksena talouden energiataloudellisuuskin kohenee hiukan.

• keittiön vedensäästö
  • keittiön vesihanassa ei yleensä ole integroitua sulkuventtiiliä, vaan ainoat sulkuventtiilit sijaitsevat lavuaarin alla (minipalloventtiilejä). Mikäli kotitaloudessa on tapana tiskata tiskiharjalla likaiset astiat, tällöin kannattaa veden säästämiseksi kääntää lavuaarihanan kuuman veden tulon em. sulkuventtiili lähes kiinni, esimerkiksi 1 litra/min maksimivirtaamalle. Tällöin ruuanlaitossa (sekä tiskikoneessa) tarvittava raikas kylmä vesi kulkee normaalisti, mutta rutiininomainen tiskaaminen sekä käsienpesut onnistuvat vettä periaatteessa lainkaan tuhlaamatta.
    • tiskisaippua kannattaa annostella esimerkiksi vaahtopumppukannulla tai suihkepullolla vesiliuoksena suoraan tiskeihin. Suihkepulloon kannattaa tehdä hyvin laimea liuos, sillä periaatteessa jos likaisessa tiskivedessä on kuplia, silloin saippuaa on ollut turhan paljon.
      • Tukevamman saippua-vesiliuoksen annostelemiseen taas soveltuu esimerkiksi korona-kotitestin pisara-annostelija.
      • Kenties näppärin tiskiapuri olisi liiketunnistimellinen (patteritoiminen) saippua/käsidesiannostelija, jossa on laimeaa tiskivettä. Puhtaaksi rapsitun astian esitiskaus hoituisi puoliautomaattisesti, lopputiskaus esimerkiksi astian uuden käyttökerran yhteydessä tai esimerkiksi iltaisin.
    • "juoksevan veden tekniikalla" tiskit kannattaa tiskata kahteen kertaan saipualla, tai kunnes esimerkiksi posliiniastiat tuntuvat yhtä nihkeiltä/karheilta kuin konepesun jälkeen.
      • voi myös lorauttaa vesitilkkasen jollekin tiskattavalle lautaselle tai kuppiin, johon dippaamalla tiskiharjaa, saa pienellä vesimäärällä esitiskattua periaatteessa kaikki astiat puhtaiksi irtoliasta. Niin sähköttömällä kesämökillä kuin suurkeittiössä tiskikoneineen käyttökelpoinen menettely.
    • jonkun pesukerran voi korvata pyyhkimällä tiskit vesikostutetulla mikrokuituliinan palasella. Mikrokuituliina irrottaa kätevämmin joitakin pinttymiä sekä rasvatyyppejä.
    • tiskikoneen poistoveden varastointi on aika hankala järjestää. Seuraavassa kenties optimaalisin käsintiskausnenetelmä.
      1. esihuuhtelemalla tiskit (pikku vedentulolla, tiskiharjan kanssa) päällisinpuolin puhtaiksi heti tuoreeltaan, säästetään aika helpolla paljon ja monellatapaa: vettä pikapesuohjelman ansiosta (koska ei ruokapinttymiä, pesuohjelman tavanomainen kesto on noin neljäsosa normaalista), energiaa (lyhyesti sanottuna koska lyhyempi virrankulutus, tarkemmin sanoen pienempi määrä lämmintä viemärivettä sekä lyhyempi lämmönhukka tiskikoneen seinämien läpi), saippuaa (neljäsosa tiskitablettia tai -jauhetta riittää, koska tiskeissä ei ole erityistä likaa, johon saippuaa sitoutuisi), aikaa (ei tarvitse päivystää tiskikonetta), vaivaa (etenkin omia esihuuhdeltuja astioitaan voi toki rohkeasti uudelleenkäyttää ennen konepesuakin). Etenkin kalanrasvat kannattaa esimerkiksi suihkepullosaippualla esihuuhdella huolellisemmin pois, pinttyy pintaan. Vielä eräänä lisähyötynä, että koska lika-astioissa ei ole kuitenkaan pinttymiä, pikapesuohjelman pesulämpötilakin voi olla alhaisempi, jolloin tiskien muovi- ja puuosat pysyvät paremmassa kunnossa.
         • kulhojen esihuuhtaisu onnistuu kätevästi lorauttamalla hanasta lyhyellä kahvannostolla pikku annos vettä, noin ruokalusikallinen, jolla harjan kanssa pyöräytetään irtoruoat lavuaariin (jolloin pinttymän kalvomaiset jämät saadaan myöhemmässä pesuvaiheessa liotettua pois).
         • suurkeittiön kaltaisessa ympäristössä (joissa monenlaisia sisäkkäin meneviä astioita) liotuksen voi "sarjatyönä" toteuttaa sitenkin, että joka astiaan ainoastaan "kupillinen" liotusvettä ja sitten seuraava astia päälle (alapuolisen astian liotusvettä kohoaa hiukan astian yläreunan yli, koko astian sisäpinta jää vesilikoon). Valmiiseen "liotuspinoon" voidaan suihkauttaa suihkepullolla joltain puolelta sivusta fairy-vesiliuosta (likoveden viskositeetin pienentämiseksi).
      2. varsinaisen pesun aluksi jälleen lorautetaan pieniä määriä vettä astiaan loppujenkin irtolikojen huuhtaisemiseksi lavuaariin.
      3. seuraavaksi märällä mikrokuiturättitilkulla pyyhitään kaikki tiskattavat astiat läpi.
         • välihuuhtaisu tämän jälkeen (jotta seuraavassa vaiheessa saippuavaahtoa ei sitoudu jo-irronneisiin likamolekyyleihin).
      4. sitten puenellä tiskisaippuapisaralla pyyhitään mörän tiakigarjan avulla kaikki astiat läpi.
         • mikrokuiturättitilukka pyyhkimisvaiheen myötä astian pinnassa olevat likakalvot ovat jo niin nanoskooppisen ohuita, että saippua liottaa sen täysin irti ilman mitään hankailemistakin (ja deaktivoi mikrobit saippuaemulsion päästessä diffusoitumaan niiden pintakalvojen läpi välittömästi.
      5. lopuksi huuhdellaan saippuat pois astioiden pinnasta hyvin vähäisellä hanan virtaamalla mahdollisesti tiskiharjaa veden levittämisessä apuna käyttäen.
         • ja lopputulos on äärimmäisen puhdas tiski, veden- sekä saippuan tarpeen jäädessä äärimmäisen vähäiseksi.
      6. käytön ja saippuapisaralla huuhtelun jälkeen huuhteluvedestä märän mikrokuiturättitilkun voi lopuksi pastöroida (steriiliksi) pyöräyttämällä sen vesitilkallisessa kupissa mikrokuvun alla esimerkiksi 30 sekuntia mikroaaltouunissa (sen verran että se alkaa sihistä).
         • Rätissä sekä kupissa kiehuva (ja entisestään tulistuva) vesihöyry kuumentaa rätin periaatteessa muutaman asteen ylikin sadan celsiusasteen, mutta rätin kuivuessa tietyt yksittäiset mikrobilajit kestävät horrostilassa 140 celsiusastetta, jolloin ne eivät välttämättä desinfioituisi, mikäli rätti ei ole ehtinyt olla kauaempaa kosteana ennen sen mikroon sujauttamista (ja tällainen horrostilainen mikrobi ehtinyt herätä horrostilastaan alttiiksi desinfioimiselle. Tällaisten bakteerien esiintyvyys ja leviäminen on niin marginaalista ja haitatonta, ettei sellaiset haittaa mitään, mutta periaatteessa sellainen voi esimerkiksi jääkaapissa levitä avonaiseen keitettyyn riisiannokseen ja aiheuttaa vähäisiä immunologisia reaktioita mikäli riisi syödään kuumentamattomana.
  • huom. mikäli käyttövettä on kuitenkin saatavilla, mutta sen sijaan sähkö on hinnoissa, niin mikäli lämpimän käyttöveden lämmönvaihdin (kaukolämmöstä taikka paikallisesta lämminvesivaraajasta) on uudehko (ei päästele terveydelle haitallisia ruosteita lämpimään käyttöveteen), niin periaatteessa kaiken kotitaloudessa kuumennettavan veden (keittiön ruuanvalmistus, vedenkeitin, kahvinkeitto, tiskikone, pyykkikone) kannattaisi ottaa suoraan kuumana hanavetenä, kaukolämmön hinta ei periaatteessa korreloi lainkaan sähkön hintavaihtelujen kanssa, vaan se on lähtökohtaisesti aina varsin edullista. Myöskin vaikka veden toimituksissa olisi vaikeuksia, vesi kallista, silläkään ei ole vaikutusta siihen, kannattaako vesi, jota tarvitaan, ottaa hanasta kuumana versus kylmänä.
    • periaatteessa esimerkiksi vedenkeittimeen jäänyttä jo-jäähtynyttä vettä ei kannata uudelleenlämmittää, vaan kaataa pois ja laskea uudet kuumat vedet, toisaalta jos ohijuoksutus ennenkuin kuumaa vettä alkaa tulla, kestää tolkuttoman kauan, hyöty pienenee. Periaatteessa järkevintä olisi tällöin lämmittää mikrossa täsmälleen tarvittava vesimäärä. Myöskin retkikeitin tai nokipannukahvit (tulisijassa) saattaa olla hyvä valinta.
  • kuumaa keitinvettä ei ole syytä kaataa viemäriin, sillä periaatteessa pastat, perunat, kananmunat jne. voidaan keittää samaa vettä käyttäen. Vedensäästön ohessa veden lämpö tulee huoneenlämpönä hyödynnettyä, esimerkiksi kahden litran vesisatsin jäähtyessä 82 astetta, huoneeseen saadaan samalla 2*82*4186=690 kJ energiaa (0,19 kWh)
    • yleisenä muistisääntönä, ämpärillisestä kiehuvan kuumaa vettä saadaan 1 kWh verran lämpöä huoneeseen.
    • periaatteessa jos pelkän lämmön haluaa talteen, voi keitinveden kaataa tulpattuun lavuaariin jäähtymään, jolloin se kylläkin höyryää huoneilmaan.
    • lämpimän tiskausveden valuman ollessa vähäinen, senkin voi valuttaa tulpattuun lavuaarialtaaseen jäähtymään.
    • lavuaarialtaan tulppaamisen sijaan käytettäessä esimerkiksi kattilaa, voidaan tämä lämpösäilö siirtää esimerkiksi yöksi makuuhuoneeseen.
    • lavuaarissa jäähtyvän veden saa hyödynnettyä esimerkiksi lavuaarin alaisen imuilmanvaihdon (lämmönvaihdin) avulla, taikka lavuaarin alaisen huoneilmaan kierrättävän ilmanvaihdon (ilmankuivainmoduuli sekä aktiivihiilisuodatinmoduuli) avulla.
      • tällaisella ratkaisulla saadaan roskakaapit hajuttomiksi ja jopa voitaisiin pakkokompostoida biojätettä, jolloin saataisiin biojäte muunnettua huoneenlämmöksi ja mullaksi.
  • painekeittimen toimintaperiaate muistuttaa mehu-maijaa, ja tällöin painekeitin mahdollistaa sekä usean ruokalajin kypsentämisen samalla vedellä että keitinveden jäähdyttämisen huoneessa huoneenlämmöksi, ja periaatteessa steriilin veden voi jättää pannuun odottamaan seuraavaa käyttökertaa.
    • koska painekeittimessä ruoka kypsentyy höyrynpaineen vaikutuksesta (tislausprosessi), kypsennysvedeksi käy esimerkiksi purovesi.