Retken suunnittelu ja kulkeminen

Johdanto

Tarkemman reitin voi suunnitella myös matkan aikana. Kuvassa seuraavien päivien reittiä suunnitellaan vasta tauolla Urho Kekkosen kansallispuiston Tahvontuvalla.

Matkan laadusta, kohteesta ja kestosta riippuen tarvitaan tai ei tarvita etukäteissuunnittelua. Valmistautumiseen kuuluu sekä alla lueteltuja asioita, että tietojen ja taitojen kartuttamista ja harjoittelua. On hyvä miettiä matkan mukaan erilaisia mahdollisia matkalla mahdollisesti tapahtuvia tilanteita ja miten niissä menetellään ja miten etukäteen varaudutaan varusteilla ja kokemusta kerryttämällä. Myös matkakumppaneihin kannattaa kiinnittää huomiota ja hyvät huoltojoukot edesauttavat matkan onnistumista. Matkaan kuuluu kuitenkin aina ripaus seikkailua, joten kaikkeen ei voi eikä tarvitse varautua.

Miksi seikkailen?
Onko lähistöllä mitään aarretta, hirviötä tai muuta jonka avulla voisin tulla kuuluisaksi?
Mistä saan rahaa voidakseni jatkaa seikkailemista?
Tuleeko minusta rikas, näenkö maailmaa ja teenkö sankaritekoja?
Mitä jätin taakseni lähtiessäni seikkailemaan?
Missä seurassa liikun?
Aionko jatkaa ansaitakseni tarpeeksi rahaa maatilan ostamiseen?

(lähde tuntematon)

Ks. luokassa Retkeily olevat sivut.

Matkan suunnitelma kannattaa laatia, lähtee matkalle sitten yksin tai ryhmässä, ja jakaa se henkilöille, jotka voivat hätätilanteessa olla tärkeä lenkki pelastustoiminnan osana. Suunnitelma antaa myös viranomaiselle perustiedot matkasta. Suunnitelman tulisi hallita kaikki matkalle osallistuvat. Pelastuspalvelusta neuvotellaan tarvittaessa etukäteen alueen viranomaisten kanssa. Tulosta tarvittaessa suunnitelma myös matkalle mukaan. Seuraavassa on malli koko matkan suunnitelmasta, joka on esitetty turvallisuussuunitelma-otsikolla.

Metsähallituksen retkietiketti

Luonnon kunnioittaminen, liikkuminen, leiriytyminen, tulenteko ja roskaton retkeily – kun näitä koskevat säännöt ovat hallussa, olet valmis retkelle. Ota tiivistetty Retkietiketti haltuun ja tutustu aina myös retkikohteesi tarkempiin sääntöihin.

Kunnioita luontoa – älä muuta sitä. Pidä lemmikit kytkettynä.
Suosi merkittyjä reittejä – ja noudata eri liikkumistapoja koskevia sääntöjä. Tarkista retkikohteesi liikkumisrajoitusalueet ja -ajat.
Leirydy vain sallituille paikoille. Älä tiskaa tai peseydy suoraan vesistöissä. Noudata autiotupien sääntöjä.
Tee tulet vain sallituille paikoille, suosi retkikeitintä. Älä tee tulta metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana.
Älä roskaa.

Lähde Urho Kekkosen kansallispuiston tupakansio

luontoon.fi/retkietiketti

TURVALLISUUSSUUNNITELMA | Safety Plan

<PP.KK.VVVV> (päivitetty <PP.KK.VVVV)

Matkan nimi

<NIMI>

Ajankohta

<VIIKONPÄIVÄ PP.KK.VVVV - VIIKONPÄIVÄ PP.KK.VVVV>

Kohdealue

<NIMI, SIJAINTI, VALTIO>

Teema ja tavoitteet

Osallistujat

Kohderyhmä

Lukumäärä

<LUKUMÄÄRÄ>

Ikäjakautuma

Henkilötiedot

Matkan lähtöpaikka

<SIJAINTI, PUHELINNUMERO, KOORDINAATIT, KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄ>

Usein matkan lähtöpaikka on julkisten kulkuyhteyksien varrella tai pysäköintialue, johon auton saa jätettyä. Pysäköintialueiden osalta osassa saattaa olla rajoituksia tai ne voivat olla yksityisiä. Tarvittaessa on sovittava maanomistajan kanssa. Lähdettäessä retkeilykeskuksesta, sen tarjoamia palveluita kannattaa hyödyntää sekä lähtiessä että palattaessa retkeltä. Palattessa erityisesti peseytymistilat, ruokailu ja majoitus tulevat kyseeseen. Useisiin keskuksiin voi myös jättää maksutta tavaroita säilytykseen saavuttaessa esimerkiksi julkisilla liikennevälineillä. Jos lähtöpaikka ja lopetuspaikka ovat eri, on suunniteltava huolellisesti miten siirtyminen paikkojen välillä tehdään. Käytettäessä tilaustaksia tai julkisia liikennevälineitä, niiden aikataulujen poikkeukset on huomioitava ja saavuttaessa tarvittaessa retkeltä riittävän ajoissa lähimaastoon, jotta voidaan varmistaa paluu oikeaan aikaan.

Koordinaatteja ilmoitettaessa kannattaa kiinnittää huomiota, mikä on se koordinaattijärjestelmä, jota matkalla ja maassa kannattaa yhtenäisesti seurata. Usein nämä ovat maantieteelliset koordinaatit eli sisältävät asteluvun. Ks. sivu Koordinaatit.

Matkan lopetuspaikka

<SIJAINTI, PUHELINNUMERO, KOORDINAATIT, KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄ>

Matkareitti

1. pv. (pp.kk.)

(reitti, kuvaus, karttapiirros, tauko-, leiri-, huolto-, vesipaikat, kelkkaurat)

Matkareitin suunnittelu on yksi mielenkiintoisista osista ja se alkaa ideoimalla ja tutustumalla kohteeseen. Reitistä olisi hyvä saada edes jossain määrin etukäteen käsitys, mutta tarkempi reitti voi määrätyä vasta itse matkalla. Tämä on hyvä tuoda esille kirjallisesti suunnitelmassa. Reittiä ja sen muutoksia tukee esimerkiksi Lapissa autiotupien vieraskirjoihin merkintöjen tekeminen, jolloin niiden avulla etsintätilanteessa voidaan selvittää, millä alueella ollaan liikuttu. Kuhunkin maahan ja ulkoilualueeseen liittyy yleensä sääntöjä, joihin on hyvä tutustua etukäteen. Internetistä löytyvä tieto, keskustelufoorumit ja yhteydenotot paikallisiin ja viranomaisiin lähtökohtaisesti riittävät perusasioiden selvittämiseen. Kartoista löytyy usein paljon tietoa alueen rakenteista. Suomessa kannattaa käyttää avuksi https://www.retkikartta.fi -sivuston karttaa rakenteista. Omia ja muiden osallistujien osaamista ja kestoa ei saa yliarvioida ellei asiasta ole käytännön kokemusta aiemmilta retkiltä. Onko reitti aikaisemmin kuljettu? Onko reitti mahdollista kulkea annetussa aikaikkunassa? Riittävä lepo ja palautuminen rasitukseen nähden. Taukopaikka on suojassa tuulelta ja polttavalta auringolta, kiva näkymä, juomavettä, peseytyminen ja tulenteko mahdollista. Luonteva lähteä liikkeelle.

Huolto- ja vesipaikat

Huoltopaikka voi olla esimerkiksi paikka, jossa voidaan peseytyä ja hankkia lisää ruokaa. Ruoka voi olla kyseiseen huoltopaikkaan itse etukäteen vietyä tai toimitettua. Silloin kun juotavaksi kelpaavan veden saanti itse retkellä on rajoitettua, vesipaikat on syytä selvittää etukäteen.

Vaihtoehtoiset matkareitit

Vaihtoehtoinen reitti voi tulla kyseeseen esimerkiksi säätilan merkittävästi muuttuessa tai loukkaannuttaessa. Näitä on hyvä pohtia etukäteen. Reitti voi vaihtua myös mielenkiinnon muuttuessa retkellä.

Matkan pituus

1. pv. (pp.kk.) km.

Matkan pituus on hyvä käsittää reittiä suunniteltaessa. Liian pitkät ja lyhyet matkat voivat pilata matkan. Matkan pituutta suunniteltaessa se on hyvä jatkaa päiväkohtaisiin etappeihin. Pituutta laskiessa on erityisen tärkeää huomioida korkeuserot ja maaston laatu. Tasaiset polut ovat täysin eri asia kuin kivikko, suo tai varvikkoinen metsä ilman polkuja. Tavanomaisessa vaeltamisessa päivämatka tulisi jäädä alle 20 kilometrin. Yli 30 km kulkeminen useina peräkkäisinä päivinä haastavammassa maastossa korkeuseroineen edellyttää hyvää kuntoa. 40 km päivämatkat alkavat olla liian rasittavia ja silloin retken tavoite on enemmänkin joku muu.

Matkan aikalaskelma

1. pv. (pp.kk.)

Tasainen tahti ja kuormitus. Vaellusnopeus kävellen on yleensä 3–4 km/t, n. 20 min/km. Heikkokuntoisimman mukaan. Vaikuttavia tekijöitä: kantamus kevyt/painava, kulkemaan tottunut/tottumaton, sää- ja lumiolosuhteet hyvät/huonot, korkeuserot, tietön ja poluton/helppokulkuinen maasto, tuntematon/tuttu maasto, suunnistuksen vaativuus, yllättävät tekijät, maastoesteet, taukojen ja pysähdysten määrä. Taukoja olisi hyvä pitää 40–55 min. välein. Tauon pituus n. 5–10 min. sään ja ajan mukaan, ei matkan mukaan. Esimerkiksi 55 minuuttia ja 5 minuuttia tauko. Tällöin vaeltamiseen tulee rytmi ja matka etenee. Luonnossa on paljon nähtävää, jonka ääreen on mukava pysähtyä aistimaan. Tällaisia hetkiä ei kannata ohittaa. Kävellessä ei lähtökohtaisesti pysty samanaikaisesti katsomaan tehokkaasti maisemia maastossa, jossa on katsottava mihin astutaan, tämän takia muitakin pysähdyksiä tulee. Suunnistaminen ottaa myhös oman aikansa. Päivä alkaa aamiaisesta ja leirin purkamisesta. Lounastauko on viimeistään 4 t edellisestä ruokailusta eli aamiaiasesta. Ruokatauon pituudeksi kannattaa varata 1–2 t. Usein lounastauko kestää vähintään yhden tunnin, mutta nopeimmillaan lämpimän ruoan veden lämmittää ja ruoan syö alle 30 minuutissa. Usein tauon pituuteen vaikuttaa säätila ja väsymys. Kokenut vaeltaja ei aja itseään väsyksiin, vaan tauko on lähinnä nautinnollinen ruokailuhetki luonnossa. Leiriytyminen kannattaa aloittaa valoisalla ja edellisestä ruokatauosta enintään noin 5 tunnin kuluttua. Leiriytyminen, teltan pystytys, ruokailu ja oma huolto ottaa helposti 2 tuntia. Illalla voi syödä myös iltapalan, jonka jälkeen hetken sulattelun jälkeen uni maistuu. Hyvälle levolle on jätettävä riittävä aika ja usein 7–8 tuntia on riittävä aika palautumiseen. Päivärytmistä, johon edellä kuuluvat kuuluu, ei tulisi joka päivä tinkiä ellei olosuhteet sitä edellytä. Näin varmistetaan toimintakyky seuraavana päivänä sen tuodessa yllätyksiä, joita ei voida etukäteen välttämättä arvata.

Matkan sisältö ja ohjelma

Ennen matkaa

Matkan sisältö voi olla esimerkiksi nähtävyydet, luonto, vaeltaminen, kiipeily, kalastus, metsästys tai mikä vain. Tämän määrittäminen auttaa matkan reitin ja varusteiden valinnassa sekä riskien arvioinnissa. Ennen matkaa on syytä hankkia vähintään kriittisimmät taidot kohteessa selviytymiseen, esimerkiksi suunnistustaito, ensiaputaito, riittävä tietotaito, kohteen tuntemus, säänlukutaito, hätätilanteissa menettelystä sopiminen, ryhmän osallistujien tunteminen, ryhmän osaamisen selvitettäminen testaamalla. Valmisteluun kuuluu myös esimerkiksi matkalle sopivien varusteiden hankinta, ruokahuolto, riittävän kunnon kehittäminen, varasuunnitelmat, hätänumerot, kohteiden koordinaattien kirjaaminen GPS-paikantimeen ja paperille ja henkilökohtaisten ongelmien ratkaiseminen kotona.

Menomatka

Menomatkalla tankataan tarvittaessa ruokaa syömällä hyvin ja aloitetaan viimeistään rentoutumaan ja nauttimaan matkasta. Pitkä ajomatka tai matkustus kannattaa jakaa sopiviin etappeihin ja tarvittaessa yöpyä matkalla. Lähtö kannattaa usein suunnitella niin, että ei tarvitse ajaa ruuhkassa. Ajankohdassa kannattaa myös huomioida esimerkiksi hirvien ja porojen määrä teillä.

Matkan aikana

1. pv. (pp.kk.)

Kaupunkimatkalla usein nähtävyydet ovat keskeisessä asemassa ja päivät muodostuvat päiväretkistä. Erävaelluksella keskeinen tekijä on käveleminen, luonnon kanssa läsnäolo ja muiden osallistujien kanssa retken jakaminen. Leirielämä, ruokailu ja itsensä ja varusteiden huoltaminen ottavat ison osan ajasta. Vaihtelua ohjelmaan tuo esimerkiksi iltaohjelmat ja päiväretket, jolloin käydään päivärepun kanssa leiripaikasta jossain lähialueella. Ryhmässä voi jakaa vastuus ohjelmasta osallistujien kesken.

Paluumatka

Palattaessa maastosta, usein ensimmäisenä mielessä on peseytyminen ja ruokailu ravintolassa. Mahdollisesti yö motellissa tai hotellissa. Paluumatkaan autolla kannattaa lähteä riittävän virkeänä, etenkin silloin kun alueella on runsaasti hirvieläimiä teillä. Paluu on palautumista fyysisesti ja henkisesti, hyvien muistojen ja oppien nautiskelua.

Matkan jälkeen

Purku, muistiinpanot, palautuminen.

Matkan jälkeen on hyvä purkaa yksin ja yhdessä matkan kokemukset. Kirjoittaa muistiinpanoja matkasta seuraavia matkoja varten. Mahdolliset loukkaantumiset on hyvä hoidattaa asianmukaisesti. Matkasta palautuminen kestää useita päiviä ellei viikkoja tai pidempäänkin. Tämä kuuluu hyvään matkaan.

Majoittuminen

Majoittumisen perusidea on eristää keho kylmästä maanpinnasta sekä sateelta ja tuulelta, toisin sanoen luoda kehon ympärille ympäristöä lämpimämpi tila, jossa nukkuminen on levollista. Kannattaa huomioida, että nukkuessa keho kuluttaa valveillaoloa vähemmän energiaa ja näin ollen tuottaa vähemmän lämpöä. Ilman telttaa matkaileva tai telttaa ei joka yö tarvita, pystyy majoittumaan vaikka vain omaan makuupussiinsa. Makuupussin pääpuoli kannattaa sijoittaa tuulen suuntaan siten, että vesisuojana toimivan, esimerkiksi sadeviitan tai avaruushuovan, tuulenpuoleinen helma on makuualustan alla näin samalla tuoden lisäsuojaa makuupussin avoimelle pääpuolelle, josta lämpö etenkin karkaa. Voi myös rakentaa havuista tuulelta ja sateelta paremmin suojaavan rakenteeltaan telttaa muistuttavan majan esimerkiksi kooten noin pari kuutiota havuja ja sitoen kengänpauloilla orsista kaksi kolmijalkaa (+poikkiorsi) kehikoksi. "Kädet taskussa" matkailevan kannalta havupuiden oksat ovat yöpymisen kannalta oleellisin metsästä löytyvä raaka-aine. Majoittumiseen tarvitaan useampi kuutio havunoksia. Ensimmäinen havupatja eristää yöpyjän kylmästä maasta, sen jälkeen esimerkiksi varavaatteita hyödyntäen kasataan keskiosista suojaisa havukeko, jonka sisällä yövytään.

Tuvat

<NIMI, SIJAINTI>

Majoitus kannattaa vähintään jossain määrin tukea rakennuksiin, laavuihin, kotiin, autiotupiin tai varaustupiin. Joissain kohteissa oman teltan käyttäminen on kiellettyä, joten majoitus tapahtuu aina rakennuksessa. Rakennukset antavat suojaa luonnon olosuhteita vastaan varsinkin silloin, kun omat varusteet eivät ole olosuhteisiin nähden riittävät. Rakennuksissa on mahdollista kuivata varusteita. Rakennukset voivat olla myös täynnä muita matkailijoita tai vähintään hyttysiä. Rakenteiden sijainnit on hyvä etukäteen selvittää varmuuden vuoksi. Jos käytössä on GPS-paikannin, ne kannattaa merkitä sopivilla kuvakkeilla tarkasti kartalle reittipisteinä. Rakenteet tulevat arvoonsa erityisesti hätätilanteissa. Autiotupien kautta kannattaa myös kulkea sen takia, että vieraskirjaan voi merkitä minne on seuraavaksi kulkemassa ja nimensä. Retkeilyyn tarkoitettujen rakenteiden yhteydessä on myös usein hyviä telttapaikkoja, nuotiopaikkoja, vessoja ja polttopuita sekä tietysti mukavia muita matkailijoita, joilta kuulee vinkkejä reiteistä ja voi jakaa kokemuksia puolin ja toisin. Autiotuvissa on kesäisin usein runsaasti hyttysiä, joten nukkuminen saattaa olla lähes mahdotonta. Esimerkiksi kesäisin autiotuvat saattavat olla jopa tyhjiä kaikkien nukkuessa tuvan ympärillä teltoissa. Mukaan kannattaa varata hyttysverkko, jonka voi ripustaa tuvan kattoon tai ylälaveriin. Tilan salliessa voi käyttää myös telttamaista hyttysverkkoa, jossa on kaksi kaarta tai jopa telttaa. Autiotuvat tarjoavat sateelta suojaisan paikan ja mahdollisuuden kuivattaa varusteita. Autiotuvissa saattaa olla myös jyrsijöitä, jotka yön aikana jyrsivät reiän repun läpi. Kannattaa pohtia ruokien säilyttämistä pusseissa ja niiden ripustamista roikkumaan esim. tuvan seinälle sisällä. Ulkona taas linnut nokkivat helposti esim. muoviastioita ja levittävät roskia. Voipa kettu myös repiä liian matalalle ripustetun ruokapussin.

Teltta, laavu, riippumatto

<VÄRI, MERKKI, MALLI>

Teltta, laavu tai muu katos on lähtökohtaisesti hyvä olla mukana. Teltta painaa, mutta sitä hankittaessa onkin syytä kiinnittää huomiota tähän seikkaan. Teltassa saa lähtökohtaisesti hyvät yöunet rauhassa hyönteisiltä. Teltta sopii mainiosti myös talviretkeilyyn. Teltalle kannattaa etsiä mahdollisimman tasainen paikka ja kiinnittää huomiota, mistä suunnasta aurinko nousee. Näköala teltan ovesta on myös kiva huomioida. Teltan yläpuolella olevat oksat toisaalta suojaavat, mutta voivat myös tiputtaa sateen jälkeen pitempään vettä kuin taivaan alla. Kannattaa kiinnittää myös huomioita ettei ympärillä olevista puista tipu tuulessa isoja oksia teltan päälle. Teltan edessä on hyvä olla sopiva tila ja riittävän kova alusta keittimelle. Tarvittaessa teltan ympärille voi rakentaa lumesta suojaa ja rakenteita kuten myös pitempään leiriydyttäessä mahdollisesti muita rakenteita. Teltta pystytetään yleensä varsin pian aloitettaessa leiriytymään, varsinkin jos sataa tai sadetta on tulossa. Teltan suojassa on mukava tämän jälkeen valmistaa ruokaa ja tehdä muita leiriaskareita. Riippumattoa käytettäessä kannattaa kiertää autiotupien ympärillä katsomassa puita, männyissä saattaa näkyä viiltoja, joita on tehty narujen pysymiseksi paikoillaan. Uusien viiltojen tekeminen ei ole suotavaa. Makuupussi kannattaa levittää ulos kuivumaan leiriytymisen yhteydessä ja kuivatusta voi tehdä myös aamulla ennen lähtöä tai lounastauolla. Tavaroita ei kannata hirveästi levittää ympäriinsä, koska yllättävää kyllä niitä katoaa.

Hätämajoite

<VÄRI, MERKKI, MALLI>

Hätämajoite on majoite, jonka alle päästään suojaan sekunneissa. Hätämajoitteella voidaan myös tarkoittaa majoitetta, joka rakennetaan luonnon antimista ja mukana olevista muista materiaaleista kun varsinaista majoitetta ei ole käytettävissä. Hätämajoite tulee erityisesti kyseeseen liikuttaessa vuoristoissa, joissa säätila voi muuttua erittäin nopeasti tai tilanteissa joissa tapahtuu loukkaantuminen.

Yhteyshenkilöt

Yhteyshenkilöt ovat luotettavia henkilöitä kotipuolessa tai muita henkilöitä, joiden kanssa on sovittu miten menetellään poikkeustilanteissa. Yhteyshenkilöt ovat kaikkien tiedossa ja henkilöille on jaettu tämä suunnitelma ja muutoinkin sovittu miten menetellään.

Ilmoitukset

(kotiväki, alueen valvoja, rajavartiosto, poliisi)

Ilmoitukset tehdään matkan vaatimusten mukaan joko vapaaehtoisesti tai viranomaisten vaatimuksesta. Kaikissa tapauksissa on hyvä ilmoittaa matkasta vähintään jollekin, koska aina voi tapahtua yllättäviä asioita.

Lähtöilmoitus

<NIMI, YHTEYSTIEDOT>

Muutosilmoitus

<NIMI, YHTEYSTIEDOT>

Matkan aikana tapahtuvista reittimuutoksista on hyvä pyrkiä ilmoittamaan yhteyshenkilöille.

Paluuilmoitus

<NIMI, YHTEYSTIEDOT>

Paluuilmoitus on vähintään yhtä tärkeä kuin lähtöilmoitus!

Työnjako

Ryhmähenkeä ja sitoutumista lisää, kun tehtäviä jaetaan eri ryhmän jäsenille jo ennen matkaa ja matkan aikana. Niitä voidaan myös vaihdella ja eri vastuus voidaan jakaa useammalla henkilöille ryhmiksi. Tehtäviin on hyvä valita sellaisia, joilla on aiheesta kokemusta ja myös henkilöitä, joita haluavat oppia uuden aihealueen. Matkanjohtajan on hyvä tukea vastuuhenkilöiden toimintaa ja vastuuhenkilöiden on yhdessä säännöllisesti pidettävä palaveria, jossa tarkistetaan tehtävien toteutuminen.

Matkanjohtaja

<NIMI, YHTEYSTIEDOT>

Matkanjohtaja vastaa matkan kulusta pääpiirteittäin. Tehtävään kuuluu huolehtia valmistautumisesta, ryhmän siirtymisestä, opastamisesta, turvallisuudesta, aikataulusta ja ohjelmasta. Kyky omata luonnon, historian, liikkumismuotojen tuntemus sekä toimia hätätilanteissa. Johtajalta vaaditaan joustavuutta ja mukautumiskykyä. Alueen tuntemus on välttämätöntä ja tämä tapahtuu etukäteen suoritetuilla vaelluksilla ja/tai maastoon sekä sen erityispiirteisiin huolellisesti perehtymällä. Erityisesti tiedettävä vaaralliset alueet, pelastautumispaikat, -etäisyydet, -ajat, kuljettavan reitin vaatima aika ja puhelimien kuuluuvuusalueet.

Suunnistus- ja PEPA-vastaava

<NIMI, YHTEYSTIEDOT>

PEPA tarkoittaa pelastuspalvelu. Luonnollisesti tämä on vastuullinen tehtävä ja edellyttää suunnistustaitoa ja käsitystä miten pelastuspalvelu toimii. Vastaavan olisi hyvä myös omata ensiaputaidot ja riittävän osaamisen yhteydenpitovälineiden käytöstä. Vastaava voi kuljettaa mukanaan myös monipuolisempia hätätilanteessa tarvittavia varusteita ja ensiapuvälineitä.

Varustevastaava

<NIMI, YHTEYSTIEDOT>

Varustevastaavan olisi hyvä tuntea varusteet ja pystyä tukemaan neuvoin muita osallistujia varustehankinnoissa. Varustevastaavan olisi myös hyvä olla näppärä käsistään, jotta vastaava voi korjata matkan aikana hajoavia varusteita. Tätä varten varustevastaava voi kuljettaa mukanaan hiukan monipuolisempua korjaustarvikkeita ja -välineitä.

Muonitusvastaava

<NIMI, YHTEYSTIEDOT>

Hyvä matka muodostuu riittävästä monipuolisesta ravinnosta, joka tukee palautumista ja takaa riittävän energian päivästä toiseen sekä myös antaa nautinnollisia elämyksiä ruokailtaessa. Yksinkertaisimmillaan ruoka rakentuu kuivaruokapusseihin, mutta valmistettaessa ruoka raaka-aineista, tarvitaan enemmän päiväkohtaista ja ruokailukohtaista suunnittelua.

Kuljetus- ja huoltovastaava

<NIMI, YHTEYSTIEDOT>

Matkakohteeseen pääsy ja itse retkellä tarvittavat kuljetusvälineet voivat muodostaa keskeisen osan matkaa. Riittävän ajoissa tehdyt varaukset ja varmistukset varmistavat onnistumista. Jos retkellä tarvitaan huoltoa, myös tämä suunnitellaan ennakolta. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi ennakolta ruokapakettien lähettäminen määrättyyn kohteeseen reitin varrella.

Ilmasto, sää ja olosuhteet

Yhteydenotto paikallisiin etukäteen. Säätiedotusten seuraaminen alkaen 5 vrk aiemmin.

Aurinko, pilvisyys, ukkonen, 0–30°C, 0-näkyvyys, vesisade, räntä.

Etukäteen olosuhteiden selvittäminen ja alueen sään seuraaminen. Matkareitin muuttaminen. Hätäleiriytyminen. Säätiedotteiden seuraaminen matkan aikana. Ennakointi. Sääolosuhteiden muuttuminen huomioidaan tarvittaessa matkareittiä tai aikataulua muuttaen. Pyritään hankkimaan säännöllisesti säätiedoitus. Nopeat sään muutokset, ei tunneta ennakkomerkkejä. Tietämättömyys kosteuden, kylmän ja tuulen yhteisvaikutuksista.

Siirtyminen kohteeseen ja takaisin

Matka voi alkaa kotiovelta suoraan metsään, mutta usein varsinaista retkeä tai matkaa edellyttää eri kulkuvälinein tehtävä matka. Varaukset, lippujen hankinnat, kulkuvälineiden huolto ja muut valmistelut tehdään hyvissä ajoin. Käytetyistä kulkuvälineistä, esimerkiksi autoista on hyvä myös tehdä suunnitelmaan merkintä, joka voi auttaa erityisesti hätätilanteessa pelastuspalvelua.

Kulkuvälineet

<KULKUNEUVO, VÄRI, MERKKI, REKISTERINUMERO>

Matkareitti kohteeseen

<REITTI, TIEN NUMEROT>

Majoitus menomatka

<NIMI, OSOITE, YHTEYSTIEDOT>

Matkareitti kohteesta

<REITTI, TIEN NUMEROT>

Majoitus paluumatka

<NIMI, OSOITE, YHTEYSTIEDOT>

Riskianalyysi

Erämaa-alue, säänvaihtelut, ukkonen, myrsky, sade, kylmyys, kivikko, kahlattavat joet. Riskit kaatuminen, putoaminen, haavat, sairaskohtaus. Muita riskejä nollanäkyvyys, eksyminen, loukkaantuminen, matkapuhelinkuuluvuus katvealueet, tulipalo ja palovamma keitintä käsiteltäessä, villieläimet, käärmeet, rikkoontuneet varusteet.

Suunnittelu, informointi, keskustelu, terve järki ja kokemus. Koko matkan riskit on hyvä analysoida mahdollisimman tarkasti jo suunnitteluvaiheessa. Riskejä analysoidaan myös jatkuvasti matkan aikana; astunko tämän kiven päälle? Tuovatko nuo pilvet ukkoskuuron? Saako tästä vedestä vatsataudin? Onko vettä riittävästi mukana tämän aavikon ylittämiseen? Analysointi ei ole yksistään ryhmän vastuuhenkilöiden tehtävänä vaan kaikkien ryhmän jäsenten tehtävä. Luettelosta voi muodostua varsin pitkä, mutta se antaa kuvan matkaan liittyvistä riskeistä ja niiden hallinnasta. Etukäteen tehty pohdinta auttaa päätöksentekoa tilanteen tullessa nopeasti päälle.

Risk Analysis

Todennäköisyys: lähes varma, todennäköinen, mahdollinen, epätodennäköinen, harvinainen.

Seuraus ryhmälle/yksilölle: merkityksetön, pieni, keskiverto, suuri, vakava.

Uhka | Todennäköisyys | Seuraus ryhmälle/yksilölle | Ehkäisy | Lisätieto

Haava | todennäköinen | pieni | varovaisuus veistä käsiteltäessä

Pelastautumissuunta

Hätäavun pyytäminen

Missä tilanteissa pyydetään ulkopuolista apua. Viranomaisavun pyytämistä ei tule todellisessa hätätilanteessa epäröidä. Muut asiat voidaan usein hoitaa muulla tavoin kuin viranomaisen toimesta.

Yhteydenpito

Matkapuhelin, ei kuuluvuutta kaikkialla. Satelliittilähetin.

Yhteydenpitoa yhteyshenkilöihin kannattaa pitää matkan aikana, mutta kuitenkin tehdä selväksi, miten yhteyshenkilö toimii, jos yhteydenpitoa ei ole. Milloin yhteyshenkilö vasta ryhtyy toimiin on mahdollisimman selkeästi tuotava esille. Saattaa olla, että on sovittu yhteydenpidosta matkapuhelimella ja satelliittilähettimellä, mutta matkalle lähdettyä, kumpikaan ei toimi. Kuitenkaan mitään hätää ei ole koko matkan aikana. Hätätapauksissa yhteys luodaan matkapuhelimella tai satelliittilähettimellä maastonmuodot huomioon ottaen. Tarvittaessa noustaan autiotuvan katolle tai sellaisen tunturin rinteelle tai sivulle, joka osoittaa operaattorin mastoon päin. Tarvittaessa satelliittipuhelimella tai muilla satelliitin kautta käytettävillä viestivälineillä. Kaikkia näitä käytettäessä on varmistuttava, että akuissa on virtaa.

Sää vaikuttaa kuuluvuuteen. Korkeammalla kuuluu yleensä paremmin. Tekstiviesti välittyy paremmin kuin puheyhteys. Sim-kortin poistaminen voi auttaa yhteydenotossa hätänumeroon 112.

Seuranta

Garmin MapShare-sivusto: https://share.garmin.com/TUNNUS

salasana: <SALASANA>

Nykyään näkee yhä enemmän Garmin inReach Mini -satelliittilähettimiä roikkumassa retkeilijöillä. Laitetta voi käyttää yksinkertaisesti hädän hetkellä avun pyytämiseen, mutta yhtä lailla sen voi laittaa automaattisesti lähettämään määrävälein paikkatiedon. Nämä ilmestyvät MapShare-kartalle, josta yhteyshenkilöt voivat oma-aloitteisesti seurata matkan edistymistä. Yhteyshenkilö voi myös paikantaa lähettimen ja lähettää viestejä laitteeseen. Laitteeseen voi tilata myös säätiedotuksen. Ks. lisää sivulta GPS. Tällainen laite ei koskaan korvaa asianmukaisia erätaitoja, mutta voi olla hätätilanteessa hyödyksi.

Tärkeät puhelinnumerot

<NRO> hätänumero

<NRO> sairastuminen, loukkaantuminen

<NRO> lähin poliisi

Tärkeät puhelinnumerot on tarkoitettu niin yhteyshenkilöille kotona kuin matkan osallistujille. Nämä kannattaa kirjata ylös paperille matkalle mukaan, jos tätä koko suunnitelmaa ei jokainen kuljeta mukana.

Ensiapu

(kurssit, tarvikkeet)

Vähintään EA 1 tai hätäensiapu. Ensiapuvarustus.

Vastuuhenkilöt ja mielellään kaikki osallistuja ovat suorittaneet vähintään hätäensiapukurssin ja mielellään lisäksi EA 1 ja EA 2 -kurssit ja pitävät mukanaan monipuolista ensiapuvarustusta. Useimmat erävaelluksella esiintyvät terveysongelmat ovat jalkoihin tulevia rakkoja, tikkuja sormessa, nestehukan aiheuttamia heikkouden tuntemuksia, jalkojen kipeytymisiä ja auringonpolttaminen. Myös vatsataudit, löysä vatsa ja kuume saattavat vaivata. Talvella huomiota on kiinnitettävä lumisokeuteen. Ensiapuvarustukseen tuleekin kuulua myös kuumemittari tavanomaisten haavanhoitovälineiden lisäksi sekä yleisimpiä lääkkeitä. Henkilökohtaiset lääkärin määräämät lääkkeet aina varapäivät mukaan lukien. Esimerkiksi tikkujen poistamiseen nuppineula.

Terveys ja hygienia

Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen. Käsien pesu.

Tarpeeksi aikaa ja mahdollisuuksia terveydestä ja hygienista huolehtimiseen. Käytännössä vastuu omasta ja yhteisestä hygienista korostuu käytäessä vessassa ja ruokaa valmistaessa. Saippuaton pesu jättää luonnollisen rasvakerroksen, joten matkalla ei välttämättä tarvitse peseytyä pesuaineilla muutoin kuin käsien ja alakerran osalta. Keittiöoastioiden, varsinkin yhteisten, huolellinen pesu. Hammashuolto ennen matkaa, vähintää kahden vuoden välein, lääkärintarkastus, rokotukset. Tetanusrokote. Verikoe ja virtsanäyte 1-2 krt/vuosi. Senkka. Varpaan kynsien leikkaus lyhyeksi 2–3 vrk ennen matkaa. Jalkapohjien teippaus 1–2 vrk ennen matkaa laadukkaalla urheiluteipillä. Vaarat ihon rasva, kuollut solukko ja teippilaatu. Pakaravälin ja jalkojenvälin karvoituksen poisto (raajojen turpoaminen).

Varaukset

<ETUKÄTEEN TEHDYT VARAUKSET>

Sesonkiaikoina majoituskohteet ja liikennevälineet ovat täynnä ja kalliimpia.

Luvat

<LUVAT>

Itse retkialueella liikkuminen tai siellä suoritettavat aktiviteetit saattavat vaatia lupia. Esimerkiksi kalastus, metsästys ja rajavyöhykkeet.

Viisumit

Viisumien hankkiminen saattaa kestää kuukausia tai ne päästään hankkimaan vasta toisessa maassa matkan aikana.

Epidemiarajoitukset

Maanomistaja

<LUVAT>

Maanomistajan lupaa voidaan tarvitaan yleensä leiriytymiseen, tulentekoon ja polttopuiden ottamiseen sekä metsästykseen ja kalastukseen.

Majoittuminen

<LUVAT>

Metsähallitus perii kansallispuistojen saunojen käytöstä saunamaksua.

Tulenteko

<LUVAT>

Metsäpalovaroituksen aikana tulenteko on kielletty. Lupa polttopuiden ottamiseen ja tulentekoon.

Kalastus

<LUVAT>

Kalastus on yleensä ongella ja pilkillä sallittua kaikille. Kuitenkin alueen rajoitukset on tarkistettava tämänkin osalta.

Metsästys

<LUVAT>

Kulkeminen jalan, vesitse, ilmateitse

<LUVAT>

Rajavyöhyke

<LUVAT>

Rajavyöhykelupa haetaan sähköisesti Suomessa.

Suojelualueet

<LUVAT>

Osassa suojelualueita, erityisesti luonnonpuistossa saattaa olla kulkemiseen liittyviä rajoituksia.

Radioliikenne

<LUVAT>

Radiopuhelinten käyttöön liittyvät rajoitukset tulee selvittää etukäteen. Samoin kaikkien sähkölaitteiden kuten muidenkin varusteiden vieminen kohdemaahan.

Toimet matkalla

Päivittäinen oma ja ryhmätarkastus. Huolehditaan varusteiden mukana pysymisestä. Lähtiessä tauolta ja leiripaikalta, katsotaan että kaikki tavarat tulevat mukaan ja tavaroita ei levitellä ympäriinsä. Liikkeelle lähtö riittävän hitaasti. Jos sää edellyttää, ettei vaatteita voida vähentää lähdettäessä, varustetauko pidetään 15 min. kuluttua jokaisen pidemmän tauon jälkeen. Kuljetaan riittävät välit säilyttäen ja vähintään näköyhteys säilyttäen. Kukaan ei saa jättäytyä ryhmästä sopimatta. Hitaimmat aina ryhmän alkupäässä. Tarvittaessa köydellä yhteen sään tai paikan takia. Väsynyttä voidaan avustaa myös köydestä vetämällä. Luvun otto riittävän usein. Pysähtyminen tauolle ennen väsymystä. Riittävästi taukoja. Repun laskeminen tauolla selästä ja oleskelu varjossa. Yksitoikkoisuutta vältettävä. Ruokapaikkaa kannattaa usein ennakoida ja katsoa onko vettä saatavilla. Vähän ennen voi ottaa kantoon esimerkiksi enemmän vettä, jotta lounaan voi valmistaa esimerkiksi korkeammalla tunturissa. Maastoesteen jälkeen hidasteteaan vauhtia, jotta kaikki pääsevät esteen yli ja kenenkään ei tarvitse kiirehtiä muuta ryhmää kiinni. Säädeltävä vaatetusta lämpötilan ja vauhdin mukaan. Hiertymisen tuntuessa toimittava heti ja lisättävä toinen sukka tai urheiluteippiä. Kannetaan rinkkaa välillä vain hartioilla/lantiolla. Vaihtelevuus maastossa, rytmissä ja etenemistavassa. Verenkierto paranee liikuttamalla käsiä. Turvotus vähenee; lihasten laskimopumppaus. Lihasten lepo. Näprää käsillä jotain. Venyttely – lihashuolto tauoilla ja leirissä. Ravittua lihasta vasta venytetään. Kesto, hartiahierontarinki. Pallopeli tai muu leikki. Ongelmista kertominen ryhmän vastuuhenkilöille. Lämmön säätely. Pukeudutaan helteellä riittävän kevyesti ja talvella riittävästi paleltumien välttämiseksi. Vaatteiden vähentäminen/lisääminen ajoissa.

Aamutoimet

Omien ja ryhmävarusteiden tarkastaminen. Lounaan esivalmistelut.

Aamiaisen valmistajat heräävät esimerkiksi ensimmäisenä ja herättävät toiset aamupalalle. Muut aamutoimet ja leirin purku. Aikaa kuluu 1–2 tuntia. Aamutoimia voidaan valmistella jo illalla, esimerkiksi varaamalla vettä valmiiksi. Aamutoimiin kuuluu viimeistään jokaisen henkilökohtainen huolto, mitä illalla ei ole tehty. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi jalkojen huolto, varusteiden huolto, aamiainen, majoitteen purku ja pakkaus, repun pakkaus, makuupussin kuivatus, vessakäynti, tulevan ja kyseisen päivän reitin suunnittelu, ryhmähengen nostatus,

Leiriytyminen ja iltatoimet

WC-paikasta sopiminen (pissapaikka, iso hätä). Juomavesilumipaikasta sopiminen.

Leiriytyminen ei katso vuorokaudenaikaa. Yöttömässä yössä voi vaeltaa esimerkiksi yöllä ja nukkua päivällä. Leiriytymisen tulisi tapahtua mielellään valoisan aikaan. Väsyneenä leiriytyminen on haastavampaa ja tällöin kannattaa esimerkiksi vähän ennen leiriytymistä nauttia edellisellä tauolla jotain energiapitoisempaa välipalaa. Leirin pystytys, ruoanlaitto ja ruokailu kesällä on n. 2 t. Talvella lumiolosuhteista ja yöpymistavasta riippuen yhtä paljon tai 3 tuntia. Leiriytymiseen kuuluu itse majoitteen pystytys ja ruoan valmistaminen, mutta myös muita asioita, erityisesti henkilökohtainen huolto, peseytyminen, punkkitarkastus, ryhmän varusteiden huolto ja ryhmän yhteinen toiminta. Jokaisella on hyvä olla käsitys ja riittävästi aikaa omien asioiden hoitamiseen ja yhteisiä asioita kannattaa kierrättää. Juomavesi otetaan AINA ylävirrasta ja muu veden kanssa lotraaminen tapahtuu alavirrassa. Koskaan ei pestä astioita vedesssä, vaan vettä otetaan vesilähteestä ja pesu tapahtuu maan päällä sopivalla etäisyydellä vesilähteestä. Tämä koskee myös peseytymistä vessassa käynnin jälkeen ja muutoinkin itsensä pesemistä. Huolletuilla retkeilypaikoilla on vessoja, joita tulee lähtökohtaisesti käyttää myös virtaamiseen. Virtsa rehevöittää ympäristöä rakenteiden lähellä. Joissain alueilla uloste tuodaan mukana ulkoilualueelta pois. Kun retkeillään ryhmässä on vedenottopaikka, peseytymispaikka ja vessapaikat sovittava yhdessä ja kaikkien pidettävä niistä kiinni. Ryhmädynamiikan kannalta jokaisen henkilökohtainen vastuu itsensä ja varusteiden huoltamisesta korostuu. Tätä tukee oma vastuunkanto sovitun mukaisesti. Kun ryhmä asettaa esimerkiksi lähtöajan aamulla, jokainen rakentaa huollon oman tarpeen mukaisesti niin, että omat ja omalla vastuulla olevat yhteiset asiat tulee hoidettua siihen mennessä. Tällainen lisää yleensä hyvää ryhmähenkeä ja kaikki tuntevat puhaltavan samaan hiileen.

Teknisesti ottaen leiripaikaksi kannattaa valita tuulelta, sateelta ja sateen aiheuttamalta hulevedeltä suojassa oleva kohta maastossa. Esimerkiksi ympäröivää maastoa aavistuksen korkeammalla tasolla kasvavan puun tuulen vastainen sivusta. Pienikin tuulenvire aiheuttaa ylimääräistä viluntunnetta. Aamulla idästä kajastava (aamutoimia helpottava) auringon valo kannattaa myös ottaa huomioon leiripaikkaa valittaessa, aikainen aurinko saattaa lämmittää teltan niin kuumaksi, että teltassa nukkuminen ja aamutoimet muuttuvat hikiseksi. Esteettisesti kaunis näkymä teltan oviaukosta tai ikkunasta. Huomiota telttapaikassa kannattaa kiinnittää huomiota sateen varalta, mitä tapahtuu kun sataa? Onko loiva kuoppa johon kertyy vettä tai uoman vieressä, joka rankkasateella kasvaa leiriin?

Leiripaikan ja leiritymisen ominaisuuksia ovat esimerkiksi toimiva kokonaisuus, suunnitelmallisuus, ryhmän erilaiset mahdollisuudet, osallistujien kokemukset, erätaidot, varusteet, matkan tarkoitus, luvat, suojaisa (tuuli, kosteus, räkkä), turvallinen (toiminnot, yhteydet), vesi ja polttopuut, kuiva maapohja (majoitteet, tulet), hygieenisyys, viihtyisyys; erämaan rauha ja luonnonkauneus, kosteuden eristys, tasainen lämpö, rauhaisa lepo.

Kävelemisen taito

Erämaassa loukkaantuminen on aina riski, joka voi johtaa matkan keskeytymiseen tai evakuointiin. Yksi suurimmista riskeistä on kaatuminen kävellessä. Reppu selässä kompuroidessa tasapainon takaisin saaminen ei ole yhtä helppoa kuin ilman reppua. Pelastuksena voi olla yksi tai kaksi vaellussauvaa, joista saa kyseisellä hetkellä tarvittavan tuen. Kävelysauvan oikea rytmitys ja sijoitus onkin opin paikka. Vaellussauvaa ei kuitenkaan tarvitse koko ajan käyttää maaston salliessa ja yhtä sauvaa käytettäessä sitä kannattaa vaihtaa kädestä toiseen. Pääsäännön mukaan repun kanssa ei juosta eikä hypitä! Vauhdista johtuva kaatuminen korostuu polun ja alustan ollessa epätasainen. Liukkaat särmikkäät kivet ja kannot kaatavat huolimattoman helposti. Kokemuksen myötä oppii nostamaan jalkaa oikealla tavoin ja näköyhteys ja jalat alkavat toiminaan yhdessä. Jalka tulee aina pyrkiä asettamaan kiven tai juurakon päälle astumisen sijaan maata vasten. Kivelle astuttaessa on riski liukastua ja jalka muutoinkin voi painon alla alkaa rasittumaan vinoista jalan kulmista. Käveleminen vaatii näin ollen huomiota ja maisemien tarkka katselu jää vähemmälle. Tämän takia maiseman katselua varten tulisi aina pysähtyä tai tehdä se sellaisessa paikassa, jossa ei ole mitään mihin voi kompastua. On varmasti monta tapaa vaeltaa. Ajoittain on kysytty mitä ajattelet pitkällä vaelluksella? Saattaa olla, että ei mitään, koska huomio menee askeliin. Tässä on yksi vaeltamisen nautinnoista.

Noustessa rinnettä ylös, mitä jyrkempi rinne on sitä lyhyemmäksi askel asetetaan. Polvea ei ole joka askeleella välttämätöntä suoristaa vaan jalan voi jättää hiukan koukkuun. Noustessa jyrkkää rinnettä, samoin kuin laskeuduttaessa, kuljetaan yleensä siksakkia (Z) eli rinnettä ei nousta pystysuoraan vaan poikittain sopivassa kulmassa. Tämä on erittäin tehokas tapa nousta. Käännösten ei tarvitse olla kovin kaukana toisistaan tai ne voivat olla jopa useampia satoja metrejä. Laskeutuminen ottaa usein polviin ja erityisesti laskeutuessa hiekka, laava ja kivipitoinen maa lähtee helposti jalkojen alla viemään. Laskeutumiseen tulee suhtautua yhtälailla varovasti. Ylitettäessä kulkusuuntaan poikittain kaatuneita puunrunkoja, jalat voi vuorotellen kääntää kehosta sivulle päin, eikä lähteä nousemaan jalka edellä rungon yli. Suosituilla vaellusreitillä kulkee parhaimmillaan useita polkuja rinnakkain samaan suuntaa. Vastuullinen kulkija pyrkii kulkemaan pääuraa pitkin ja jättämään mahdollisimman näkymättömän jalanjäljen kulkemisestaan. Polkujen levittämiseen ei pitäisi olla tarvetta ja kengät ovat sitä varten, että ne suojaavat varsinaisella polulla olevasta mudasta.

Kivikko. Pelkät kivikot, rakat, ovat vaarallisia kulkea ja ne tulisi mahdollisuuksien mukaan kiertää varsinkin kivien ollessa liukkaita. Kivikossa kaatuessa melko varmasti satuttaa itsensä. Kivestä ei varmuudella koskaan voi sanoa, liikkuko se siihen kosketettaessa. Tämän takia askeltaminen tapahtuu "yhden askeleen edellä" eli tällaista tilannetta varten, jossa seuraava askel joudutaan ottamaan samantien salamannopeasti, on jo valmiiksi katsottuna. Kivikoissa kulkeminen vaatii harjoittelemista, jonka kautta kiviä opitaan "lukemaan". Kiven laatu, sen kulma ja siinä kasvava jäkälä vaikuttavat pitoon. Kallioilla oleva sammal on erittäin petollista, ja märkänä helposti luiskahtaa jalan alta kaataen.

Jokien ylitys. Ojien, purojen ja jokien ylitykseen soveltuva tapa on tilannekohtainen. Ensiksi asiassa ratkaisee minkälaiset kengät ovat käytössä, kuinka syvään veteen niillä voidaan astua. Veden ollessa matalalla etsitään ylityskohta, kahlaamo, jossa vesi on matalimmillaan. Tällainen kohta pitää yleensä ääntä, joten sellaisen kuulee kauemmaksikin. Tällaisessa kohdassa myös vedessä esiintyy laajalle levinnyttä kuohuntaa veden osuessa lukuisiin pieniin kiviin. Veden virratessa hiljaa, on siinä kohtaan yleensä syvempää. Kahlaamot on usein merkitty myös karttoihin ja ne ovat polkujen varsilla. Kuljettaessa omia polkuja, kannattaa tarvittaessa kulkea riittävän pitkä matka joen läheisyydessä ja tarkkailla sopivaa ylityskohtaa ja tarvittaessa palata takaisinpäin oikeaan kohtaan. Tämä on ennakointia. Ylitysreitti kannattaa suunnitella rannalta mahdollisimman hyvin ja painaa mieleen. Hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty leveän joen ylittämisessä. Suomessakin kahlauspaikkojen leveys voi olla useita kymmeniä metrejä alkukesästä. Ennen minkään vesistön ylitystä, reppu kiristetään tukevasti selkään, jotta se ei heilu ja vie tasapainoa. Kengät jalassa voidaan usein kävellä tasapainoitellen kiveltä toiselle. Tällöin on huolellisesti katsottava, että kivi, jolle seuraavaksi astutaan ei keikahda. Vedessä tasapainon korjaaminen johtaa usein kengän kastumiseen. Vaellussauvasta tai kahlaamon rannalta löytyvästä kepistä on usein apua. Kun kengät eivät enää riitä, kahlataan vesistön yli. Virtaavan veden ei kuitenkaan tulisi yltää juuri yli nivusten, koska kaatumisen riski kasvaa. Vesi on usein jäätävän kylmää, joten ylitykseen ei tulisi kulua turhaa aikaa. Joissain tapauksissa reitti on hyvä katsoa niin, että joen keskellä olevilla maalaikuilla voidaan lämmitellä. Kahluu paljain jaloin on mahdollista, mutta terävät kivet voivat koitua jalkojen turmioksi. Tämän takia erävaellukselle kannattaa ottaa mukaan vähintään paksut villasukat, mutta mielellään kahluutossut. Kahluutossut ovat sellaiset, että ne pysyvät myös virtaavassa vedessä jalassa. Täten ne vaativat nilkan taakse remmin, joka on riittävän kireällä. Tarvittaessa kahluutossut, sandaalit, voi lisäksi sitoa narulla nilkkaan niiden karkaamisen estämiseksi. Vähän matalammassa virrassa joen yli voidaan kävellä normaalisti. Apuna kannattaa aina käyttää vaellussauvaa. Kun virta on voimakas ja nousee korkealle, käännytään virtaa kohden ja nojataan tarvittaessa virtaa päin vaellussauvaa vasten. Jalkoja ja vaellussauvaa kutakin vuorollaan yhtä kerrallaan siirtäen liikuttaan poikittain virtaan nähden. Kahlatessa jalat voivat muuttua tunnottomiksi kylmästä vedestä, mutta jalan isot lihakset jaksavat tehdä varsinaisen työn, joten pelolle ei tule antaa ruokaa. Jos yli ei pääse kahlaamalla ja seuraavalle kahluupaikalle tai sillalle on liian pitkä matka, joen yli voi mennä myös uimalla tai tekemällä teltan pohjasta, kahdesta ilmatäytteisestä makuualustasta ja kahdesta repusta lautan, jossa kaksi henkilöä ylittää joen samanaikaisesti. Yksin kulkiessa tavarat voi samoin pakata vettä pitävän teltan pohjaan, puhaltaa ilmatäytteinen alusta täyteen ja täyttää varustepussit ilmalla. Tällaista lauttaa voi työntää edessä uidessaan. Uidessa kannattaa valita sellainen paikka, jossa vesi virtaa mahdollisimman hitaasti, että virta ei vie mukanaan. Virran vauhtia pintavedessä voi tutkia heittämällä virtaan keppejä. Varmuuden vuoksi ylityskohta kannattaa valita niin, että jos virta lähtee viemään, ylitys ei päädy koskeen. Jos joudutaan koskeen, kosken voi laskea jalat edellä päätä suojaten. Vaarana on kuitenkin vedenalaiset kivet, jotka voivat iskeä varsin tuskallisesti esimerkiksi lantioon ja kylkiin.

Kalusto ja välineet

Varautuminen laadukkain varustein, turvallisuusvarustein, korjausvälinein ja varaosineen. GSM <LKM> kpl, GPS <LKM> kpl, satelliittilähetin <LKM> kpl. Aurinkopaneeli. Varavirtalähtde <LKM> kpl. GPS-paikantimeen paristoja.

Matkalla käytettävät varusteet tulisi olla laadukkaita ja suunniteltu kestämään kyseisen matkan vaatimusten mukaisesti. Varusteet tarkistetaan ja huolletaan ennen matkaa ja jokaisen matkan jälkeen. Huomioidaan, että oikeat telttakepit ja sähkölaitteiden adapterit ovat mukana. Päivän aikana hajoavat varusteet pyritään korjaamaan mukana kuljetettavilla korjausvälineillä mahdollisimman pian niiden hajoamisen pysäyttämiseksi tai hidastamiseksi. Etukäteen varusteiden sisäänajo "rukkaset kädessä", uudet kengät ajetaan sisään ajoissa, jotta jalkojen rakkulat kerkeävät parantua. Totuttelu varusteisiin ja vaatteisiin. Saman varusteen olisi hyvä olla käyttökelpoinen useassa eri käyttötarkoituksessa. Asiallinen korjaustarvikepussi ja korjausvälineet. Varusteiden huoltaminen päivittäin matkalla. Henkilökohtaisten varusteiden tarkistaminen matkan johtajan tai varustevastaavan johdolla ennen matkalle lähtöä ja tarvittaessa matkalla. Ensiapuvarusteiden ja -taitojen ajanmukaisuus ja riittävyys. Sytykkeiden kuljettaminen mukana. Tavaroiden pakkaus helposti saataviksi ja selviytymisen kannalta tärkeimpien varusteiden kantaminen housun ja takin taskuissa. Jatkuvasti taskussa/vyöllä tulisi kulkea vähintään kompassi, tulitikut ja puukko. Kaikilla välttämättömimmät selviytymisvarusteet. Onko varauduttu ylityksiin, nisäkkäisiin, kylmyyteen, sateeseen, myrskyyn. Korjausvälineet ja varaosat. Akut ja latausvälineet.

Seuraavilta sivuilta löytyy varustelistojen lisäksi tarkempia tietoja ja ohjeita varusteiden valintaan ja käyttöön.

Matkailu- ja retkeilyvarusteet sisältää enemmän retkeily- ja matkavarusteiden tietoja, vertailuja ja vinkkejä.

Matkailu- ja retkeilyvaatteet

Matkavarusteet sisältää ulko– ja kotimaan (loma)matkoille tarkoitetun varusteluettelon.

Tactical vaatteet ja varusteet‎ sisältää paljon vinkkejä vaatetukseen ja varusteisiin.

MPK

Kulkijan varusteet sisältää Bug Out Bag eli SHTF–varustuksen

Talviretkeily, Geokätköily

Vapepa, Avustustyöntekijän varusteet, Väestönsuojelijan varusteet, Kotivara

Selviytymisvarusteet sisältää selviytymispakkauksen ja selviytymisrasian sekä hälytysvarustuksen ja pelastusvarustuksen.

Ensiapu

Autovarusteet, Moottoripyörävarustus

Vuoristovarustus, Melonta

Metsästäjän varusteet

Vartija ja järjestyksenvalvoja

Kartat

<NIMI, VALMISTAJA, VUOSI>

Vanhoillakin kartoilla pärjää, mutta uudemmissa kartoissa on lähtökohtaisesti ajankohtainen tilanne maastosta. Vaikka maastossa pärjäisikin matkapuhelimen ilmaissovelluksen kartalla, tulisi AINA mukana olla paperikartta. Suunnistusta varten kannattaa jo valmiiksi laskea kyseisen vuoden eranto. Ks. sivulta Suunnistus.

Yhteydenpitolaitteet

<MÄÄRÄ, PAINO, (HINTA), NIMI, MERKKI, MALLI >

Luettelo matkalla mukana olevista viestintävälineistä ja niiden lisävarusteista.

Henkilökohtaiset

<MÄÄRÄ, PAINO, (HINTA), VARUSTENIMI>

Asiaankuuluvat vaatteet eri sääolosuhteisiin, kylmyyden, auringon, tuulen- ja vedenpitävyys, monikerrospukeutuminen. Sopivat varusteet; potentiaaliset hiertymä- ja hankauskohdat. Saumattomat sukat, olkapäiden saumattomuus, rintaliivien valinta, pehmeän wc-paperin valinta. Vaellusvaatteen materiaali reisien sisäpinnalla. Karvatuppien tulehdus.

Yhteiset

<MÄÄRÄ PAINO (HINTA) VARUSTENIMI>

Henkilökohtaisten varusteiden lisäksi ryhmässä matkustettaessa osa varusteista voidaan jakaa yhteisesti. Esimerkiksi yhdessä teltassa yöpyy kolme henkilöä. Liiallisuuksiin ei kuitenkaan tavaroiden jakamisessa kannata mennä, vaan jokaisen tulisi kyetä selviämään itsenäisesti maastossa omien varusteidensa kanssa. Tällöin jos ei kanna telttaa, kantaa esimerkiksi jonkinlaista painoltaan kevyttä vedenpitävää peitettä, josta voi rakentaa hätäsuojan.

Muonitus

(per hlö, energiamäärä, paino)

Noin 4000 kcal/pv/hlö.

Säännöllinen riittävän energiapitoinen ruokailu odotettaviin olosuhteisiin ja työmäärään nähden. Ruokaa varataan retken pituudesta ja vaativuudesta riippuen vähintään yhdelle ylimääräiselle päivälle. Ravinnon ja veden saannista huolehditaan matkan aikana seuraamalla ja asiaan puuttumalla. Tottumaton matkailija ei välttämättä ymmärrä juoda riittävästi. Valvotaan ja varmistetaan. Kesken päivän tapahtuva alkoholin nauttiminen pyritään havaitsemaan ja liiallinen illalla. Väsymys ravinnon ja erityisesti nesteen vähyydestä. Seuraa ensin henkinen väsymys. Hermojännitys ehkäisee näläntunnetta. Ei osata jakaa ruokatarpeita käyttötarpeen mukaan.

Taistelijan tärkein energialähde on hiilihydraatit, syö pienissä annoksissa useita kertoja vuorokaudessa. Näkkileipää. Vältä sokereita.

Ruokasuunnitelma

1. pv. (pp.kk.)

AAMIAINEN

LOUNAS

PÄIVÄLLINEN

ILTAPALA

VÄLIPALAT

Ruoka-allergiat

Ruoka-allergioista on osattava kysyä tai omatoimisesti kertoa matkaa suunniteltaessa.

Vesi

Avoimista virtapaikoista. Tarvittaessa vedenpuhdistustabletit tai vedensuodatuslaite.

Helteellä kovassa rasituksessa nesteenä on nautittava viileää tai kylmää vettä n. 2 dl 10–20 minuutin välein. Rasituksen aikana n. 1 l / tunti. Aurinkoisena päivänä pitkään tai vauhdista riippuen vettä kuluu litroja päivässä. Ennen pitkäkestoista ja rasittavaa suoritusta nautitaan lasillinen vettä 30' ja 15' ennen lähtöä. Ennen pitkäkestoista rasitusta aloitetaan neste- ja ravintotankkaus 1–2 vuorokautta aikaisemmin. Rasituksen jälkeen juodaan runsaasti vähän kerrallaan. Veteen voidaan sekoittaa urheilujuomaa tai nauttia esimerkiksi lounaalla ja päivällisellä. Poretabletit ovat käteviä. Varsin toimiva käytännön keino on seurata oman virtsan väriä. Lähtökohtaisesti Suomessa vesi on luonnossa juotavaa, mutta vesi suositellaan otettavaksi virtaavasta vedestä, ei seisovasta vedestä. Tarvittaessa voidaan käyttää klooritabletteja tai keittää vesi. Retkeilykäyttöön tarkoitetut vedensuoduslaitteet ovat myös kevyitä, esim. MSR valmistaa hyviä suodattimia, joilla vesipullon täyttää hetkessä.

Huolto

Huoltoreitit

<REITTI, SIJAINTI>

Siinä tapauksessa, että matkaa huolletaan sen aikana, suunnitellaan huoltoreitit sillä tavoin, että ne kestävät matkalla tulevia muutoksia.

Kalusto

Millä tavoin ulkopuolinen huolto järjestää huollon. Tässä kohdassa voidaan käsitellä myös miten huolletaan matkan kalustoa.

Tarvikkeet

Huollon edellyttämät tarvikkeet ja työkalut.

Aikataulut

<PÄIVÄMÄÄRÄT>

Huollon aikataulu varsinaiseen retkeen ja siinä tapahtuviin muutoksiin sovitettuna.

Yhteydenpito

Huollon ja retkikunnan välinen yhteydenpito matkan aikana ja kummankin ollessa maastossa.

Ympäristönsuojelu

Ympäristövaikutus. Palamattomien roskien tuominen pois maastosta. Uloste ja pyyhkimiseen liittyvä biohajoava paperi voidaan jättää luontoon. Terveyssiteet yms. tuodaan pois maastosta. Ei tarvita lupia. Ei välitöntä vaikutusta paikallisiin asukkaisiin.

Matkasta tulisi jäädä mahdollisimman pieni jalanjälki. Tämän takia lähtökohtaisesti kaikki mitä matkalle otetaan mukaan tuodaan myös takaisin maastosta. Vaikka autiotuvan nurkalla on roskalaatikko, valveutunut vaeltaja ei laita sinne mitään. Roskia ei myöskään tule peittää sammaleen, alle josta eläimet tonkivat ne esille.

Petohavainto: Määritä laji ja yksilömäärä, mittaa etutassun leveys ja suden jäljestä myös pituus, sijainti. Ilmoita havainto petoyhdyshenkilölle.

Tiedottaminen

Valokuvaus. Viestit. Matkapäiväkirja.

Matka kiinnostaa erityisesti niitä, joilla ei lähtökohtaisesti itse ole mahdollisuus tehdä samanlaista. Tämän takia matkasta tiedottamista sen aikana ja jälkeen kannattaa harkita. Matkan aikana kirjoitetut matkapäiväkirjat kertovat sen hetkisestä tunnelmasta ja sitä tukevat valokuvat.

Kustannuslaskelma

Matkasta tulee kustannuksia. Kerralla hankittuna hyvät varusteet maksavat varsin paljon, mutta pikku hiljaa hankittuna jonain päivänä matkalle lähtiessä ei juuri muuta tarvita kuin hankkia ruoka. Varusteiden hinta on kuitenkin hyvä tietää siltä kannalta, että tarvittaessa osataan ottaa oikean suuruinen matkatavaravakuutus. Kustannuslaskelma sisältää myös yhteiset kulut ja näin saadaan käsitys mitä matka kokonaisuudessaan maksaa ja tarvitaanko esimerkiksi sponsoreita.

Varautuminen ja toimintamalleja tilanteisiin

Seuraavassa on luettelo tilanteista, joita voi tulla eteen ja joihin on hyvä etukäteen miettiä toimintamalleja.

Fyysinen ja psyykkinen toimintakyky

Valmius fyysisesti ja henkisesti. Riittävä peruskunto. Treenaus etukäteen. Tilanteeseen sopiva vauhti. Riittävä lepo ja ravinto. Lihashuolto. Liiallinen vauhti. Kunnon pettäminen ja yliarvioiminen.

Yhteishenki

Yhteishengen jatkuva ylläpitäminen. Epäkohdat korjataan välittömästi. Keskustelu. Yhteishenkeen kiinnitetään huomiota alusta asti. Pyritään ottamaan huomioon ryhmässä ilmenevät epäkohdat ja korjaamaan ne "ohjelmaan kuuluen". Monta johtajaa, yksi ulkopuolella, urputtajia, kurittomuus, sussuttelu, riitaisuus, suosiminen, oikeaoppisuus, suvaitsemattomuus.

Väärä johtaminen

Onko johtajilla riittävät taidot; väärä vauhti, liian pitkä/lyhyt matka, liiallinen kantamus aikaan nähden, epäonnistunut reitinvalinta, suunnistusvirheet, osaamattomuus, johtajan kiukuttelu, ylimielisyys, ylpeys, kykenemättömyys johtaa, tunneälyttömyys.

Eksyminen, hätätilanne

Oman paikan merkitseminen. Rauhoittuminen. Tilannearvio. Soita hätänumeroon 112 ja kerro mistä olet lähtenyt, minne olet menossa, paljonko matkaa ja aikaa kulunut viimeisestä varmasta sijanitipaikasta. Ryhmän jäsenten etsintä. Majoittuminen. Kulku ennalta sovittuun kompassisuuntaan tai kohteeseen. Yhteydenottovälineet. Paikannusvälineet. Ennalta yhdessä sovitut toimenpiteet.

Perusteet matkareitin vaihtoon

Sääolosuhteiden merkittävä muutos, tapaturma. Pystytään ilmoittamaan muutos ennakolta ulkopuoliselle.

Sairaus ja onnettomuus

Pienemmät tapaturmat, pahoinvointi, ripuli yms. hoidetaan välittömästi ja jos mahdollista jatketaan. Suurempi loukkaantuminen, sairaskohtaus tai muu onnettomuustilanne hoidetaan antamalla välitön ensiapu paikalla, hälyttämällä/noutamalla apua, rakentamalla hätämajoite/kuljettamalla. Loukkaantuneen siirto suoritetaan lievissä tapauksissa ryhmän avustuksella ja vaikeissa tapauksissa viranomaisten avustuksella. Loukkaantunut toimitetaan sairaalahoitoon lääkintähenkilökunnan ohjeiden mukaan.

Syitä: Varomattomuus, huolimattomuus, uhkarohkeus, vähättely, ennakoinnin puute, asenneongelma. Mäenlaskut, lumivyöryt, vesistöylitykset, lumisokeus, kaatuminen, putoaminen, liukastuminen. Uskotaan liiaksi omiin tuntemuksiin, toimitaan aistiharhojen mukaan. Epähygienia. Sekoaminen ja paniikki. Lievä vamma, sairaus jne. aistiharhat. Huono sää, huono valaistus, jännittyneisyys, väsymys. Kuukautiset; siteiden hankaus, putkettomat tamponit. Rintojen, pakaravälin hiertyminen. Kramppi; nestevajaus, suolatasapaino. Punoittavat rakkulat, tulehtuneet avohaavat, hiertymät.

Solarium (solkku)

Joissain tilanteissa ennen matkaa on tarpeellista ruskettaa itseä ennen lähtöä.

HUOM! Suhtaudu seuraaviin ohjeisiin varauksella!!!

Esimerkiksi vähentämään auringossa palamista ja toisaalta "valkoinen turisti on juuri kohdemaahan saapunut vedätettävä turisti" ;)

Tutustu ohjeisiin ja henkilökohtaisiin rajoitteisiisi käyttää solariumia (lääkkeet, sairaudet jne.).
UVB-säteilyä.
Oman ihotyypin mukaan.
- Eri ihotyypit kestävät aurinkoa eri tavalla ja ne voidaan karkeasti luokitella seuraavasti (http://ilmatieteenlaitos.fi/ultraviolettisateily)

Ihotyyppi Auringossa palaminen ja ruskettuminen
I Palaa erittäin helposti, ei rusketu
II Palaa helposti, ruskettuu vain vähän
III Palaa joskus, ruskettuu hyvin
IV Palaa harvoin, ruskettuu hyvin

"Pari kertaa viikossa kolmen viikon ajan"
Usein itsepalvelusolariumeja. Kolikoita (50 snt, 1, 2 €) mukaan.
Juotavaa mukaan.
Puhdas iho, ei meikkejä.
Alasti, alushousuissa tai bikineissä. Narut bikinien sisäpuolella!
Solariumvoidetta iholle. Tätä erityisvoidetta voi mahdollisesti ostaa solariumista, mutta itsepalvelusolariumeissa ne saattavat olla vain vitriinissä näytillä.
Pidä aina silmät kiinni ja käytä suojalaseja!!! Suojalasit ovat esimerkiksi muoviset "soikeat kupit", jotka sopivat silmäkuoppiin. Osta omat tai käytä ilmatteeksi solariumissa olevia.
Desinfioi pinnat ennen ja jälkeen käytön solariumissa olevalla spraypullossa olevalla aineella ja paperilla.
Ekalla kerralla 4-5(-7) minuuttia, seuraavilla kerroilla vähän enemmän, ehkä toisella jopa 10 minuuttia, kolmannella ehkä 10-20 minuuttia. Ensimmäisen ja toisen kerran välillä vähintään 2 vuorokautta. Oman ihotyypin, rusketuksen ym. seikkojen mukaan!
Riisuudu niin, että kerkeät automaatin kolikkojen syöttämisen jälkeen kahdessa minuutissa laitteeseen. Aika voi olla solariumista riippuen muukin.
Esimerkiksi raha-automaatti toimii kolikoilla ja kyseisen yrityksen sirukortilla. Voit säätää aikaa + ja - -näppäimillä ja lopuksi hyväksyä ok-painikkeella, jolloin valmistautumisaika alkaa juoksemaan.
Käy makuulle solariumiin ja laske kansi alas. Valo ja tuuletin kytkeytyvät automaattisesti päälle kun kaksi minuuttia on kulunut maksusta, sen jälkeen päällä valitsemasi ajan ja sammuu automaattisesti. Laitteessa oleviin nappuloihin ei tarvitse solariumista riippuen koskea, asia hoituu maksuautomaatin avulla.
Jos iho alkaa punoittamaan, riittää sillä kertaa!
Solariumin jälkeen voitele iho kosteusvoiteella.

Linkit

Metsähallitus

https://www.eraluvat.fi

https://retkikartta.fi

https://www.luontoon.fi

https://julkaisut.metsa.fi

Lähteet

Sotilaan käsikirja 2019

Wikikikon käyttäjät