Pakkopaastot osa 1

Johdanto

Katovuodet

Kuplavettä nauttien pystyy hillitsemään paastonaikaista näläntunnetta, mikäli ravinnon vähäisyydestä johtuen on pakko alkaa välillä paastoamaan. Paaston ja ei-paaston aikajaksot kannattaa selvästi erotella toisistaan, leivänmurusilla kitkuttelun sijaan.

Pätkäpaastolla näyttäisi olevan sekä yleisiä hyötyjä että mahdollisesti myöskin joitain muistisairauksia jarruttavia vaikutuksia, mistä syystä jos ruokaa ei ole (yltä-)kyllin, niin sen nauttimisrytmin olisi (esimerkiksi jatkuvan napostelun sijaan) fiksua systematisoida pätkäpaastoksi (esimerkiksi oheista pakkopaastomenettelyä soveltaen).

Pakko-irtokarkkikosto

Mikäli jokapäiväinen leipä on kuitenkin suotu sen verran leveänä, ettei karkkihimoa kehity, voidaan aluksi esimerkiksi pizzapahville tai isolle tarjottimelle askarrella konvehtirasia keräämällä tyhjien konvehtirasioiden konvehtitelineitä tai munankennoja, tai sitten esimerkiksi intissä levittää ruutukuvioinen tyynyliina siihen pohjalle.

Kaupassa, jossa on järjettömän laaja irtokarkkivalikoima, haetaan vihannesosastolta puhdas vihannespussi, jolla poimitaan omaan pussiin yksi karkki kutakin lajia. Asetellaan karkit jonoihin ja riveihin.

Esimerkiksi mikäli tulee riitaa, voidaan riitapukareita rankaista irtokarkkikoston avulla: pelaajien tehtävänä on vuorotellen arvata ja napata toisen/seuraavan osapuolen nenän edestä jäljelläolevista karkeista tämän mielestä paras karkki sekä antaa hänelle syötäväksi tämän mielestä pahin karkki. Syyllinen / konfliktin aiheuttanut / kiusaamisen aloittanut osapuoli aloitta ensimmäisen pelikierroksen ja päättää kertosuunnan. Kumpi/kuka vain pelaaja voi päättää katkaista irtokarkkikoston kierteen. Syitä keskeyttää ovat esimerkiksi irtokarkkiähky, karkkivalikoiman säästäminen tuleville riidoille, riidan tasapuolinen sopiminen tai taktinen pyrkimys jättää riidan aloittanut henkilö irtokarkitta. Toisin sanoen irtokarkkikostopelin olemassaolo vaikuttaa, että mikäli joku yhteisön jäsen synnyttää riidan, kaikki läsnäolijat pyrkivät mahdollisimman nopeasti osallistumaan siihen. Paikallaolijoista hitain/säysein eli viimeinen riitaan havahtuja toimii pelin virallisena valvojana ja pelinjohtajana, mutta ei saa itse syödä ensimmäistäkään karkkia. Jos useampi kuin yksi ei halua osallistua riitaan, irtokarkkipeliä ei lähdetä pelaamaan. Toisin sanoen jos läsnä on liian lauhkeita ihmisiä, riiteleminen ei välttämättä kannata.

Pakkopullapalvelu

otipalvelu, jossa on sovittu esimerkiksi viikko tai kuukausi eteenpäin toimitusaikataulu sekä kokin määrittelemä menuu. Kokki hankki kaikille sen päivän asiakkailleen (kotihoidon asiakkaita) tukkuhinnalla oletusarvoisesti saman aterialajin valmistamiseen tarvittavat raaka-aineet, sitten kiertää pannuineen ja kihveleineen, mahdollisesti jopa induktioliesineen, airfryereineen ja vohvelipannuineen, kunkin kotona, vuorotellen valmistaen päivän ateriat (lounas sekä päivällinen taikka päivällinen ja seuraavan päivän lounas) ripeästi hänen keittiössään.

Huomioiden mm. että vanhuksilla ruoansulatusjärjestelmä ottaa tiettyjä ravinteita heikentyneesti vastaan, sen lisäksi että vanhusten annoskoot ovat pienempiä kuin työikäisillä. Tästä syystä myöskin aterioiden ravintoarvojen monipuolisuuteen ja kullekin asiakiaalle soveltuvuuteen olisi syytä panostaa. Yksilöllinen maustaminen mahdollistaa laajemman mausterepertuaarin (suurkeittiöruokien maustamisess mm. allergiat esteenä) Pakkopullapalvelun aterioissa on mahdollisuus päästä parempaan tuoreustasoon kuin keskuskeittiöpohjaisessa ruokahuollossa.

Pakko-teleskooppipizzat

Valmistetaan pizzataikinasta toinen toistaan pienempiä pizzapohjia, jotka asetetaan päällekkäin, välissä kelmunpalanen. Kun tällainen pakka litistetään tasalitteäksi ja pakastetaan, muodostuu "pannupizzapohjia", joissa on valmiiksi pulleat laidat. Pizzan maksimikoko uunin sekä pakjasen vetoisuuden perusteella. Huom. mahdollisuus myös kennopizzoihin, painelemalla useita pikkupuzzoja tai erityisiä syvennyssapluunoita vieri-viereen isolle pizzapohjalle. Kennopizzoja helpompi käsitellä kuin irto-sliceja.

Tomaattimurska voidaan korvata tomaattipyreetahnalla, veteen laimentaen, täytteet voidaan pakastaa pusseissa pizzakohtaisesti, valmiiksi sekoitettuna, tai hyödyntää keittiön tähteitä, mikä on ilmeisesti ollut pizzojen alkuperäinen tarkoituskin.

Pizzojen etuna helppo käsiteltävyys. Teleskooppipizzoissa kompakti pakastettavuus tarjoilun laadusta tinkimättä.

Pakko-sämpylöinti

Kohotetaan sämpylätaikina ja pyöritellään siitä sämpylät, jotka yksittäiskääritään kelmuun ja painellaan pakastelaatikon pohjalle (ts. kuutioiksi). Kompakti säilöntä, helppo lastenkin valmistaa. Sulatus- ja paisto-ohjeet esimerkiksi jonkun pakastepullapakkauksen kyljestä; valmistaminen samalla uuninlämmittämällä esimerkiksi jonkin uuniruokalajin ohessa.

Sämpylän optimaalinen koko (ja mahdollisesti muoto) määritetään toisaalta sulatuksen ja paistamisen kannalta, toisaalta siten, että leivänpaahtimen ritilätaskun paahtopinta-alan saisi mahdollisimman hyvin katettua sämpylöiden paahtopinnoilla. Koska itsetehdyissä sämpylöissähän kyse joka tapauksessa on arjen luksuksesta, niin jäähtyneitä sämpylöitä ehkä halutaan paahtaa ennen tarjoilua. Sen lisäksi, että kuivahtaneita sämpylöitä kuten muitakin leipiä saatetaan myös nk. nuorruttaa leivänpaahtimella (kostuttaa varovasti vedellä ja sitten lämmittää) niiden mehevyyden palauttamiseksi. Tällöin korput (esimerkiksi sämpylät ja patonginpalat kannattaa leikata ensin veitsellä ja sitten) suihkepullolla sumautetaan pari kolme kertaa leivän pintaan vettä, sitten lämmitetään nämä leivät esimerkiksi mikrossa tai paahtimessa. Lopputulos muistuttaa erehdyttävästi vastapaistettua.

Pakko-höhlä

Jo nykyisin lasiperheissä, mutta etenkin kun ruasta on pulaa, joka-aamuisena ongelmana on miten saada leikattua ohuen ohuita kurkkuviipaleita sekä esimerkiksi HK:n Sinisestä leikkelettä (korvike-lauantaimakkara), banaania, valkosipulia tai juustoa hapankorpun päälle. Saksalaiset sekä kiinalaiset ovat yrittäneet kehittää tekniikoita tähän ongelmaan, mutta Norjassa itse asiassa on jo vuonna 1925 kehitettiin mahdollisesti kätevin työkalu tähän hätään, juustohöylä.

1. Aluksi juustohöylän terän viereisiä taitelinjoja painellaan sormella pöytää vasten suoremmiksi, viipalointipaksuuden ohentamiseksi tai paksuntamiseksi sopivaksi. Höylän sivuprofiili voidaan sen jälkeen palauttaa tavanomaiseksi muodostamalla taite kahvanvastaisen varren ja lastaosan tyveen.
2. viipalointitekniikkana kevyt edestakainen sahausliike tai "kasvista" pyörittävä viipaloiminen (viiltävä liike ulkokehältä keskelle päin).
   • patukkamallisissa viipaloitavissa, kuten banaanissa, kurkussa ja patongissa/limpussa/pitkossa, kannattaa viipaloitava ensin puolittaa keskeltä, jolloin saadaan heti täysikokoisia viipaleita ja viipaloimaton osuus voidaan varastoida paljaaltaan puoliskojen leikkauspinnat vastakkain.

Pakko-mikroateriat

Astiakaappiin kannattaa hankkia esimerkiksi eri mallia olevia litteitä lautasia tai soppa- ja leipälautasia, jotka asettuvat vakaasti vastatusten. Tällöin aterialta yli jääneet ruuat voidaan ladata kattiloista valmiiksi aterioiksi ja pinota päällekkäin jääkaappiin. Aterioiden lämmittäminen käy käden käänteessä, nostamalla koko torni yhdellä kertaa mikroon lämmitettäväksi.

Pakko-vakuumiläpät

Mikäli ajan ja vaivan säästämiseksi ottaa tavaksi latoa vuoka-, pata-' soppa- yms ruoat annoksittain jääkaappiin, ne kannattaa kelmuttaa ei pingottaen kelmu "rumpukalvoksi" lautasen yläpintaan painaen kelmu ruoka-annoksen pintaan löysästi. Tällainen vakuumipakkaus säilyy piitkään kuin kaupan eines ja on sellaisenaan lämmitettävissä mikrossa (ilman mikrokupua).

Pakko-finedining

Kun ruoasta on pulaa, ei lappaamisen kanssa pidä kiirettä, ja huomiokykyä vapautuu ruokalajien makujen aistimiseen. Tällöin ateriat kannattaa einehtiä pikkuisin haarukoin tai lusikoin, jolloin puolestaan kattauksesta vapautuu aikaresurssia useampien ruokalajien, kuten vaikkapa meze, antipasto, tai vaikkapa vain erilaiset valmiskastikkeet kuten smetana, majoneesi ja sinappi, maisteluun. Mahdollisesti myös kokeellisten ruokalajien kuten lipstikka, vuohenputki, hyvänheikinsavikka tahi joka tontilla lakisääteisenä versova humalakasvi. Tällaisesta etanavauhtia syömisestä puolestaan muodostuu nopeammin kylläisyydentunne.

• Saksalaistutkijoiden löydöksen mukaan humalakasvi myöskin parantaa koronasta ('pienikin määrä humalaa tehoaa koronavirukseen'), eli kyseistä 'kuollutta kirjainta' kannattaisi siksikin noudatella.

Pakko-laktoosi

Monilla laktoosi-intoleranssi ilmavaivoineen liittyy vatsan bakteerikannasta, jossa maitobakteerit eivät pärjää umpisuolessa, vaan esimerkiksi jokin häiriömikrobi peittoaa ne. Tämä ilmenee käytännössä mm. siten, että tavanomaiset pastöroidut maitotuotteet pistävät pärisemään, mutta hapanmaitotuotteet (tai pastöroitujen maitotuotteiden nauttiminen hapanmaitotuotteiden yhteydessä) ei.

Tällainen ongelma voidaan korjata itselle sopivaa hapanmaitotuotetta fingerporillinen pieneen määrään maitoa laimentaen puhtain välinein sekoittamalla "maitovierre", joka sitten lisätään/palautetaan pastöroidun maidon sekaan. Nämä vatsalle hyödylliset bakteerit eivät muuta maidon malua käytännössä mitenkään eivätkä pilaannuta maitoa ennenaikaisesti, koska nämä bakteerit aktivoituvat vasta maidon lämmetessä, eli vatsassa. Tietysti mikäli hapanmaitotuote kolkuttelee jo parasta ennen -päiväänsä, saattaa olla, että se jo sisältää esimerkiksi jääkaapin ilmastosta peräisin olevia häiriömikrobejakin.

Maitovierrettä voi myös jemmata kannelliseen kermanekkaan tai sokeriastiaan lusikkoineen, jotta sitä voi lisätä tilkan esimerkiksi kahvimaitoon, jäätelöannokseen, jäähtyneeseen vanukkaaseen tai maitopohjaiseen kastikkeeseen ennen tarjoilua. Todennäköisesti kermavaahtokaan ei merkittävästi latistuisi maitotilkasta, kuitenkin turvallisempi olisi tehdä erillinen kermavierre.

Kartonkipurkkien anti-inferno -mankelointi

Mm. kartonkisten jugurttipurkkien pohjien saaminen käyttöön (lavuaariin huuhtelun sijaan) ravistellen tai ilmassa lingoten aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin infernaalisen sotkun asuntoon. Tältä suojautuminen onnistuu laskostamalla tyhjähkön tetran kyljet keskilinjalta sisäänpäin sekä myös purkin kartonkipohjan keskeltä kahtia. Tämän jälkeen purkin pystyy rullata varsin tiukasti rullalle, jolloin tahnamaiset sakatkin saadaan kauttaaltaan korkin tai kaatonokan kautta tulemaan siististi ulos. Sen jälkeen purkki on syytä enemmittä kikkailuitta esimerkiksi puhaltaa pullolleen ja yhteen tai kahteen otteeseen lisätä vesitilkka, jolla ravistellaan kartonkipurkki kierrätyskelpoiselle putaustasolle. Jätetään kartonkitetra laskostaen litistettynä, mutta ei rullattuna, avattu yläpää alaspäin kartonkijätesankoon valumaan loppuun ja kuivumaan ja täten elintarviketeollisuuden sekä jätehuollon ylempien toimihenkilöiden silmät kuiviksi (kumulatiivisesti tarkastellen infernaalisen kartonkipurkkien kierrätykseen liittyvän putsaushumpan eliminoituminen).

Cycle-up -kahvilat ja -ravintolat

Mikäli on toimitilojen puutetta, niiden ylläpidon/vuokrien kalleutta, asiakaskunnan harvuutta, voimakasta vuorokausivaihtelua, ylipäänsä tavalla tai toisella epätasapainoinen markkinasektori, voidaan ravintolatilat suunnitella pikamodifioitavaa sisustusta (esimerkiksi ruuvikoukkuripusteiset seinän alapaneelit, lomittain/sisäkkäin/peräkärryyn mahtuvat teemahuonekalut jne.) ajatellen, jotta eri yritykset voivat työskennellä samoissa tiloissa vuorotellen, omia kohderyhmiään palvellen. Asiakkaan näkökulmasta tämä näyttäytyy periaatteessa laajempana palveluvalikoimana. Yrittäjän näkökulmasta tyhjien tuntien vähenemisenä sekä juoksevien kustannusten pienenemisenä. Kustannukset voidaan tasata osakkaiden kesken esimerkiksi kunkin toimijan tulojen kyseisellä kvartaalilla perusteella.

• yksittäisen ravintolan siirtyminen esimerkiksi toisiin tiloihin - tai sukkuloiminen useilla toimialueilla - on varsin vaivatonta, kun rekvisiitta on riisuttavissa ja otettavissa mukaan.
• Esimerkiksi mainittu seinäpanelointi voidaan kiinnittää siten, että seinässä on latta-ruuvikoukut, joiden ruuvinkohtiin tehdään paneelielementtiin reikäsyvennykset. Reikäsyvennysten yläreunoihin upotetaan lattaraudat (tai reikien eteen metalli-reikänauhan pätkät). Paneelien ollessa timmattu seinäpinnoilleen, voidaan niihin asentaa edelleen jalkalistat sekä mahdollisesti nurkkalistat jne, toispuoleisesti kiinnittäen jolloin lopputulos on siisti, mutta nostamalla irrotettava. Nostamista varten voidaan esimerkiksi porata neljä pikkuruista huomaamatonta reikää paneelin yläosiin, joista voidaan haarukoin kohottaa ja irrottaa kukin paneeli paikoiltaan.

Pakkovesitaloudellisuus osa 1

Lähtökohtaisesti nestetankkausta ei kannata vähentää esimerkiksi kuivuudesta johtuvasta pakosta taikka veden varaamiseksi teollisuuden tarpeisiin takia. Riittävän nestemäärän saaminen puhdistaa elimistön soluja aineenvaihduntajätteistä ja vähentää esimerkiksi auringonpistoksen ja palamisen riskiä sekä hiertymien ja rakkojen muodostumista, riittämätön nestetankkaus heikentää elimistön toimintakykyä monipuolisesti.

• Steriiliksi suodatettua (huom. ei kemikaaleja kuitenkaan) juomavettä saa valmistettua varsin yksinkertaisesti esimerkiksi erilaisin life-straw -puhdistusputkiloin
  • yleensä tällaisen puhdistusputkilon alkupäähän saa liitettyä limsapullon ja loppupäähän muoviputken (lappo), jolloin kun limsapullon korkeimpaan kohtaan tekee esimerkiksi kuumalla neulalla tai ripustuskoukun asentamisen yhteydessä ilmausreiän, vesiannoksen voi ripustaa suodattumaan lapon voimalla itsekseen.
• Epäpuhtauskemikaaleja saa suodatettua esimerkiksi sekoittamalla jauhettua hiiltä veteen, joka sitten vähintään karkeasuodatetaan siitä pois: hiili sitoo aktiivihiilisuodattimen tavoin kemikaaleja ja vastaavia epäpuhtauksia. Tässä kappaleessa ei keskitytä juomaveden säästämistekniikoihin, vaan kotitalouksien (ja suurtalouksien) talousveden säästämistekniikoihin, missä varsinainen suuremman voluumin vedensäästöpoteliaali on.

Veden poikkeuksellisen korkea ominaislämpökapasiteetti 4186 J/kg*K merkitsee vesitaloudellisuutta petratessa toisaalta, että todennäköisenä sivuvaikutuksena talouden energiataloudellisuuskin kohenee hiukan.

• keittiön vedensäästö
  • keittiön vesihanassa ei yleensä ole integroitua sulkuventtiiliä, vaan ainoat sulkuventtiilit sijaitsevat lavuaarin alla (minipalloventtiilejä). Mikäli kotitaloudessa on tapana tiskata tiskiharjalla likaiset astiat, tällöin kannattaa veden säästämiseksi kääntää lavuaarihanan kuuman veden tulon em. sulkuventtiili lähes kiinni, esimerkiksi 1 litra/min maksimivirtaamalle. Tällöin ruuanlaitossa (sekä tiskikoneessa) tarvittava raikas kylmä vesi kulkee normaalisti, mutta rutiininomainen tiskaaminen sekä käsienpesut onnistuvat vettä periaatteessa lainkaan tuhlaamatta.
    • tiskisaippua kannattaa annostella esimerkiksi vaahtopumppukannulla tai suihkepullolla vesiliuoksena suoraan tiskeihin. Suihkepulloon kannattaa tehdä hyvin laimea liuos, sillä periaatteessa jos likaisessa tiskivedessä on kuplia, silloin saippuaa on ollut turhan paljon.
      • Tukevamman saippua-vesiliuoksen annostelemiseen taas soveltuu esimerkiksi korona-kotitestin pisara-annostelija.
      • Kenties näppärin tiskiapuri olisi liiketunnistimellinen (patteritoiminen) saippua/käsidesiannostelija, jossa on laimeaa tiskivettä. Puhtaaksi rapsitun astian esitiskaus hoituisi puoliautomaattisesti, lopputiskaus esimerkiksi astian uuden käyttökerran yhteydessä tai esimerkiksi iltaisin.
    • "juoksevan veden tekniikalla" tiskit kannattaa tiskata kahteen kertaan saipualla, tai kunnes esimerkiksi posliiniastiat tuntuvat yhtä nihkeiltä/karheilta kuin konepesun jälkeen.
      • voi myös lorauttaa vesitilkkasen jollekin tiskattavalle lautaselle tai kuppiin, johon dippaamalla tiskiharjaa, saa pienellä vesimäärällä esitiskattua periaatteessa kaikki astiat puhtaiksi irtoliasta. Niin sähköttömällä kesämökillä kuin suurkeittiössä tiskikoneineen käyttökelpoinen menettely.
    • jonkun pesukerran voi korvata pyyhkimällä tiskit vesikostutetulla mikrokuituliinan palasella. Mikrokuituliina irrottaa kätevämmin joitakin pinttymiä sekä rasvatyyppejä.
    • tiskikoneen poistoveden varastointi on aika hankala järjestää. Seuraavassa kenties optimaalisin käsintiskausnenetelmä.
      1. esihuuhtelemalla tiskit (pikku vedentulolla, tiskiharjan kanssa) päällisinpuolin puhtaiksi heti tuoreeltaan, säästetään aika helpolla paljon ja monellatapaa: vettä pikapesuohjelman ansiosta (koska ei ruokapinttymiä, pesuohjelman tavanomainen kesto on noin neljäsosa normaalista), energiaa (lyhyesti sanottuna koska lyhyempi virrankulutus, tarkemmin sanoen pienempi määrä lämmintä viemärivettä sekä lyhyempi lämmönhukka tiskikoneen seinämien läpi), saippuaa (neljäsosa tiskitablettia tai -jauhetta riittää, koska tiskeissä ei ole erityistä likaa, johon saippuaa sitoutuisi), aikaa (ei tarvitse päivystää tiskikonetta), vaivaa (etenkin omia esihuuhdeltuja astioitaan voi toki rohkeasti uudelleenkäyttää ennen konepesuakin). Etenkin kalanrasvat kannattaa esimerkiksi suihkepullosaippualla esihuuhdella huolellisemmin pois, pinttyy pintaan. Vielä eräänä lisähyötynä, että koska lika-astioissa ei ole kuitenkaan pinttymiä, pikapesuohjelman pesulämpötilakin voi olla alhaisempi, jolloin tiskien muovi- ja puuosat pysyvät paremmassa kunnossa.
         • kulhojen esihuuhtaisu onnistuu kätevästi lorauttamalla hanasta lyhyellä kahvannostolla pikku annos vettä, noin ruokalusikallinen, jolla harjan kanssa pyöräytetään irtoruoat lavuaariin (jolloin pinttymän kalvomaiset jämät saadaan myöhemmässä pesuvaiheessa liotettua pois).
         • suurkeittiön kaltaisessa ympäristössä (joissa monenlaisia sisäkkäin meneviä astioita) liotuksen voi "sarjatyönä" toteuttaa sitenkin, että joka astiaan ainoastaan "kupillinen" liotusvettä ja sitten seuraava astia päälle (alapuolisen astian liotusvettä kohoaa hiukan astian yläreunan yli, koko astian sisäpinta jää vesilikoon). Valmiiseen "liotuspinoon" voidaan suihkauttaa suihkepullolla joltain puolelta sivusta fairy-vesiliuosta (likoveden viskositeetin pienentämiseksi).
      2. varsinaisen pesun aluksi jälleen lorautetaan pieniä määriä vettä astiaan loppujenkin irtolikojen huuhtaisemiseksi lavuaariin.
      3. seuraavaksi märällä mikrokuiturättitilkulla pyyhitään kaikki tiskattavat astiat läpi.
         • välihuuhtaisu tämän jälkeen (jotta seuraavassa vaiheessa saippuavaahtoa ei sitoudu jo-irronneisiin likamolekyyleihin).
      4. sitten puenellä tiskisaippuapisaralla pyyhitään mörän tiakigarjan avulla kaikki astiat läpi.
         • mikrokuiturättitilukka pyyhkimisvaiheen myötä astian pinnassa olevat likakalvot ovat jo niin nanoskooppisen ohuita, että saippua liottaa sen täysin irti ilman mitään hankailemistakin (ja deaktivoi mikrobit saippuaemulsion päästessä diffusoitumaan niiden pintakalvojen läpi välittömästi.
      5. lopuksi huuhdellaan saippuat pois astioiden pinnasta hyvin vähäisellä hanan virtaamalla mahdollisesti tiskiharjaa veden levittämisessä apuna käyttäen.
         • ja lopputulos on äärimmäisen puhdas tiski, veden- sekä saippuan tarpeen jäädessä äärimmäisen vähäiseksi.
      6. käytön ja saippuapisaralla huuhtelun jälkeen huuhteluvedestä märän mikrokuiturättitilkun voi lopuksi pastöroida (steriiliksi) pyöräyttämällä sen vesitilkallisessa kupissa mikrokuvun alla esimerkiksi 30 sekuntia mikroaaltouunissa (sen verran että se alkaa sihistä).
         • Rätissä sekä kupissa kiehuva (ja entisestään tulistuva) vesihöyry kuumentaa rätin periaatteessa muutaman asteen ylikin sadan celsiusasteen, mutta rätin kuivuessa tietyt yksittäiset mikrobilajit kestävät horrostilassa 140 celsiusastetta, jolloin ne eivät välttämättä desinfioituisi, mikäli rätti ei ole ehtinyt olla kauaempaa kosteana ennen sen mikroon sujauttamista (ja tällainen horrostilainen mikrobi ehtinyt herätä horrostilastaan alttiiksi desinfioimiselle. Tällaisten bakteerien esiintyvyys ja leviäminen on niin marginaalista ja haitatonta, ettei sellaiset haittaa mitään, mutta periaatteessa sellainen voi esimerkiksi jääkaapissa levitä avonaiseen keitettyyn riisiannokseen ja aiheuttaa vähäisiä immunologisia reaktioita mikäli riisi syödään kuumentamattomana.
  • huom. mikäli käyttövettä on kuitenkin saatavilla, mutta sen sijaan sähkö on hinnoissa, niin mikäli lämpimän käyttöveden lämmönvaihdin (kaukolämmöstä taikka paikallisesta lämminvesivaraajasta) on uudehko (ei päästele terveydelle haitallisia ruosteita lämpimään käyttöveteen), niin periaatteessa kaiken kotitaloudessa kuumennettavan veden (keittiön ruuanvalmistus, vedenkeitin, kahvinkeitto, tiskikone, pyykkikone) kannattaisi ottaa suoraan kuumana hanavetenä, kaukolämmön hinta ei periaatteessa korreloi lainkaan sähkön hintavaihtelujen kanssa, vaan se on lähtökohtaisesti aina varsin edullista. Myöskin vaikka veden toimituksissa olisi vaikeuksia, vesi kallista, silläkään ei ole vaikutusta siihen, kannattaako vesi, jota tarvitaan, ottaa hanasta kuumana versus kylmänä.
    • periaatteessa esimerkiksi vedenkeittimeen jäänyttä jo-jäähtynyttä vettä ei kannata uudelleenlämmittää, vaan kaataa pois ja laskea uudet kuumat vedet, toisaalta jos ohijuoksutus ennenkuin kuumaa vettä alkaa tulla, kestää tolkuttoman kauan, hyöty pienenee. Periaatteessa järkevintä olisi tällöin lämmittää mikrossa täsmälleen tarvittava vesimäärä. Myöskin retkikeitin tai nokipannukahvit (tulisijassa) saattaa olla hyvä valinta.
  • kuumaa keitinvettä ei ole syytä kaataa viemäriin, sillä periaatteessa pastat, perunat, kananmunat jne. voidaan keittää samaa vettä käyttäen. Vedensäästön ohessa veden lämpö tulee huoneenlämpönä hyödynnettyä, esimerkiksi kahden litran vesisatsin jäähtyessä 82 astetta, huoneeseen saadaan samalla 2*82*4186=690 kJ energiaa (0,19 kWh)
    • yleisenä muistisääntönä, ämpärillisestä kiehuvan kuumaa vettä saadaan 1 kWh verran lämpöä huoneeseen.
    • periaatteessa jos pelkän lämmön haluaa talteen, voi keitinveden kaataa tulpattuun lavuaariin jäähtymään, jolloin se kylläkin höyryää huoneilmaan.
    • lämpimän tiskausveden valuman ollessa vähäinen, senkin voi valuttaa tulpattuun lavuaarialtaaseen jäähtymään.
    • lavuaarialtaan tulppaamisen sijaan käytettäessä esimerkiksi kattilaa, voidaan tämä lämpösäilö siirtää esimerkiksi yöksi makuuhuoneeseen.
    • lavuaarissa jäähtyvän veden saa hyödynnettyä esimerkiksi lavuaarin alaisen imuilmanvaihdon (lämmönvaihdin) avulla, taikka lavuaarin alaisen huoneilmaan kierrättävän ilmanvaihdon (ilmankuivainmoduuli sekä aktiivihiilisuodatinmoduuli) avulla.
      • tällaisella ratkaisulla saadaan roskakaapit hajuttomiksi ja jopa voitaisiin pakkokompostoida biojätettä, jolloin saataisiin biojäte muunnettua huoneenlämmöksi ja mullaksi.
  • painekeittimen toimintaperiaate muistuttaa mehu-maijaa, ja tällöin painekeitin mahdollistaa sekä usean ruokalajin kypsentämisen samalla vedellä että keitinveden jäähdyttämisen huoneessa huoneenlämmöksi, ja periaatteessa steriilin veden voi jättää pannuun odottamaan seuraavaa käyttökertaa.
    • koska painekeittimessä ruoka kypsentyy höyrynpaineen vaikutuksesta (tislausprosessi), kypsennysvedeksi käy esimerkiksi purovesi.

Pakkovesitaloudellisuus osa 2

• kodinhoitohuoneessa vedensäästö
  • pyykkikoneen vedensäästö onnistuu esimerkiksi niin, että likapyykkikoneellinen esiliotetaan ensin esimerkiksi yön yli kannellisessa ämpärissä (kansi estää haihtumisen ja lian uudelleenpinttymisen) sopivassa määrässä laimeahkoa saippuavettä (pyykit tarvitsee periaatteessa vain dipata veteen ja sitten ne voidaan vaikka jättää muovipussiin likoamaan, mikäli valmistellaan useita rinnakkaisia pyykkikoneellisia, esimerkiksi valko- ja kirjopyykki, ja tämä liotusvesi voidaan uudelleenkäyttääkin). Tällöin konepesuun riittää lyhyempi pesuohjelma ja vähäisempi vesimäärä. Toisaalta pyykit peseytyvät hellävaraisemmin eli nukkaantuvat vähemmän.
    • on olemassa ultraäänellä toimivia USB-pyykkikoneita, jotka pesevät koneellisen pyykkiä puolessa tunnissa. Sellaisilla tietysti säästää energiankulutuksessa kuten pyykinpesun vedenkulutuksessakin.
    • nyrkkipyykkiä saa pestyä esimerkiksi minigrip-pussissa.
    • ultraäänipesuri saattaisi olla harkitsemisen arvoinen investointi niin pyykkien kuin tiskien kuin vaikkapa korujenkin pesuun kuten myös tavallisen ruosteen poistoon monenlaisista tarvikkeista.
    • perinteisemmissä pyykkikoneissa ohjelman kesto (moottorin pyöriminen) ei kuluta juurikaan sähköä, vaan valtaosa pyykkikoneen sähkönkulutuksesta kuluu pesuveden lämmittämiseen. Ks. Pakko-pyykkäys.
  • kodinhoitohuoneen ja muun huoneiston välinen ovi (ovenkarmeineen on syytä äänieristää, jotta kodinhoitohuoneessa voidaan paremmin hyödyntää esimerkiksi yöajan (00-05) edullisempaa sähköä meluavissa laitteissa.
• Suihkussa vedensäästö
  • Aluksi suihkukapula kannattaa vaihtaa sellaiseen, jossa pystyy valita 'mist' -vesisuihkun. Tätä aerosolisuihkua voi entisestään keventää esimerkiksi ruuvaamalla tai liimaamalla osan silikontutteja, mist-aerosolisuuttimia, umpeen.
    • suihkukapulan voi korvata esimerkiksi puutarhakäyttöön tarkoitetulla sopivan värisellä suihkupistoolilla (jolloin vesisuihkun suunta on vinoon, kuten suihkukapulassa, ja sitä on helppo käsitellä). Suihkupistoolissa on syytä olla sen urosliittimen tyvessä pienet mutteri-istukat jakoavaimelle, mikä tarkoittaa, että pikaliitinosa ei ole kiinteä, vaan sen pystyy vaihtamaan (kromiseksi tai messinkiseksi 1"-uros ⇔ 1/2"-uros -sovitteeksi), jolloin suihkupistoolin saa liitettyä suihkuletkuun muitta mutkitta.
  • suihkuhanan sulkuventtiilit sijaitsevat tavallisesti kromisten kartioiden takana seinää vasten, joita pystyy säätämään ruuvimeisselillä reiän kautta. Nämä hanat aluksi suljetaan, sitten kääntämällä vedentulo ääriasentoon kuumalle ja sitten kylmälle, säädetään molempiin suunnilleen sama virtaustaso. Soveltuva maksimivirtaama on esimerkiksi 2 ltr/min. Tällaisella virtaamalla suihkussakaan ei kulu juuri lainkaan vettä. Mikäli suihkussakäynnin yhteydessä ilma muuttuu koleaksi, kannattaa pyrkiä eristämään suihkutustilan ilma, jotta sen ilmankosteus nousee nopeasti sataan prosenttiin, jolloin suihkutilan ilma säilyttää lämpönsä.
    • jos tarvtaan esimerkiksi löylykiulun täyttöön isoja virtaamia, niin voi kyllä jättää koskemattakin sulkuventtiileihin, tietty osa suihkusuuttimen säätöalueesta antaa vain silloin liian kovaa painetta suihkukäyttöön. Suihkupistoolissa saattaa olla oma virtaamansäätöruuvinsa.
      • tukalassa vesipulassa voisi esimerkiksi integroida parin litran ämpärin syvän lattiakaivon kanteen siten, että ämpärissä olisi ylivuotoputki kaivon pohjalle, mutta muuten yläreuna olisi kaivon sisäkylkiä vasten. Kaivonkansi joko nostettaisiin koukulla tai se olisi raotettavissa lattiasta pari senttiä löysän kiinnityksen ansiosta. Kaivon ritilässä olisi nostettavissa silikoniputken pätkä, jonka putkenpää sormella tukkien kun sen nostaa vedestä pystyisi kätevästi lapolla liruttaa kaivonkansiämpärin tyhjäksi. Tällaisen lirun voisi esimerkiksi jättää valumaan huuhteluvesisäiliöön tai vaikka kukille. Koska valuvassa lappoputkessa voi korkeuseron ansiosta muodostua hyväkin alipaine, kaivoämpärin pohjalla olevaan putken alkupäähän voi tehtailla jonkinlaisen pillimäisen filtterinkin, esimerkiksi mikrokuituliinasta ommellen. Jos tällaisia systeemejä olisi kaksi, niitä voisi vaihdella kätevästi, esimerkiksi jos vesisatseja hyödyntää esipesuvetenä toisaalla, vaikkapa pyykin esiliotukseen. Tällaista harmaavesiannosta pystyy käyttää myös lumen tai jään sulattamiseksi käyttövedeksi, esimerkiksi jättämällä tämä lumiämpäriin jäähtymään nollaan celsiusasteeseen.
      • vaihtoehtoisesti voidaan asettaa tavallinen roskapussi kaivonkannen alle, pingottaen se kaivon reunoja vasten kaivonkannen korotusrenkaalla.
      • kolmantena vaihtoehtona, voidaan tulpata lattiakaivon ilmalukko esimerkiksi tuorekelmulla, ja mukilla äyskäröidä pesuvedet kaivosta ämpäriin jäähtymään suihkun jälkeen.
      • neljäntenä vaihtoehtona voidaan sijoittaa iso saavi tai, jota voidaan halutessaan esimerkiksi leikata matalemmaksi, jossa suhkussaolija seisoskelee suihkutellessaan. Tällöin saavin/ammeen pohjapintaan (kaakeleita vasten) on laitettava liukueste tai huonekalutassuja tapaturmien välttämiseksi. Suihkuvesi voidaan pinota ämpäreihin ja veden jäähdyttyä hyödyntää se WC- pöntön huuhteluvetenä.
  • Periaatteessa säästöä suihkuvedessä syntyy myös vaihtamalla suihkukapula pidee-suihkukapulaan, jolloin vaikka veden virtaus (virtaama) on voimakas, niin suihkuvirtausta voi tauotella helposti. Kenties lapsia pesettäessä tämä on soveltuvin.
  • huom. jotta suihkutilaa ei tarvitsisi käytön jälkeen tuulettaa tai lattialämmitystä kuumottaa, kannattaa seinät sekä lattia lastata (seinät voi lastata mihin suuntaan helpoin, myös alhalta ylöspäin) sekä esimerkiksi mikrokuiturätillä pyyhkiä kuivaksi.
• WC:n vedensäästö
  • WC:ssä voidaan esimerkiksi pelkkää hanan kylmän vesilinjan sulkuventtiliä supistaa sen verran, että pideesuihkusta saadaan tarvittaessa tarpeeksi lyhyellä ohijuoksutuksella ja kyllin kovalla paineella lämmintä pesuvettä, mutta kuitenkin ääriasennossaan voidaan pesaista kädet vähäisellä virtaamalla.
  • WC-pönttö vie vettä sen minkä vie, sillä pöntön huuhtelumekanismi perustuu sifonireaktioon ("lappo"), jonka käynnistämiseen tarvitaan tietty määrä vettä, enemmän kuin "pikkuhuuhtelu" antaa.
    • Vanha keino vähentää veden määrää on laittaa huuhtelusäiliöön esimerkiksi tiiliskivi pienentämään sen vesitilavuutta.
    • WC pöntön huuhtelusäiliön sisäistä koneistoa voidaan kuitenkin yleensä hienosäätää niin, että säiliön tyhjenemisastetta voidaan vähentää (esimerkiksi siirtämällä tyhjenemisventtiilin vetosauvan yhteydessä olevaa kelluketta ylemmäs (eri kelluke kuin täyttöveden venttiilin katkaisukelluke) siten, että huuhtelupainike/-nuppi toteuttaa pelkän "pikkuhuuhtelun. Isompi huuhtelu saadaan pitämällä painiketta/nuppia vetoasennossa manuaalisesti. Myöskin kun istunnon jälkeen on tarpeen pidee-suihkulla puhdistaa pöntön reunoja lämpimällä vedellä, niin vedettävä tavara saattaa sen verran hajota/upota samalla, että vähempi huuhtelu on tarpeeksi, ja tällöin vettä kuluu yhteensä loppujen lopuksi vähemmän ilman että tuotteet kasaantuisivat viemäriputkiston varrelle.
    • periaatteessa pöntön tavarat voidaan huuhdella alas myös ämpärivedellä, kuten sadevedellä, suihkussakäyntivedellä tai pyykinpesun jätevedellä, mutta käytännössä sellainen on aika vaivalloista toteuttaa käytännöllisesti. Käytännöllisyys eli lisävaivan minimoiminen on tähdellinen asia, ettei taloudellisesta elämästä muodostu ihmisen olemassaolon päätarkoitusta ja arkielämän päätavoitetta.
      • ks. myös pakko-pisuaarihuuhtelu
• vedentulon rajoittamiseksi hallitusti kannattaisi periaatteessa vaihdattaa vesipisteiden sulkuventtiileiksi pyöritettävät luistiventtiilit, jotka eivät palloventtiilien tavoin kohise. Ne ovat myöskin palloventtiilejä käyttövarmempia (pienempi vuotoriski; sietävät säännöllistä käyttöä paremmin kuin minipalloventtiilit, joiden tiiveys perustuu helposti naarmuuntuvaan teflonkalvoon).
• joissain tilanteissa voi välttyä käsienpesurituaalilta käsittelemällä WC-pöntön kantta ja huuhtelukytkintä paperilla tahi hihan läpi.
  • mikäli käsienpesurituaalin aikana vesi ei ehtisi ohijuoksuttua eli lämmetä hanaan asti (LVK ei päällä tai liitoshaara liian etäällä), jolloin lämmintä vettä vain saapuisi liitoshaaran jälkeiseen putkistoon jäähtymään, ja asunto-osakeyhtiössä tämä lukeutuisi lämpimän käyttöveden käytöksi, niin itse asiassa kädet kannattaa tällöin opetella pesemään kylmällä vedellä, eli käytännöllisesti katsoen: kädet kannattaa pestä kylmällä vedellä rutiinistikin.

Pakkovesitaloudellisuus osa 3

• suurtalouksissa vettä valuu hukkaan esimerkiksi erilaisissa pesuissa mm. syistä että kun kuitenkin vedenkulutus yhtä asukasta tai asiakasta kohtaan on (mm. isoista pesueristä johtuen) pienempi kuin yksityistalouksissa oletetaan olevan, niin vedenkulutustottumusten kanssa ei siksi erityisemmin pidetä tarpeellisena pihtailla (mm. työn joutuisuuden ja tuottavuuden kustannuksella), toisekseen koska myöskin pesuainetta on tarjolla tukkukokoisissa pakkauksissa, niin sitä saattaa tottumuksesta tai pumppuannostelijan koosta johtuen annostella runsaammin, jolloin tarvitaan myöskin enemmän huuhteluvettä, kolmanneksi koska.
  • yleisenä nyrkkisääntönä, pelkän pesuaineen tarve vähenee huomattavasti, kun pesukertoja on useampi. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että esilion ja/tai esihuuhtelun jälkeen pesuainemolekyyli pääsee paremmin käsiksi likamolekyyleihin, ja tällöin mekaaninen puhdistuskin on tuloksellisempaa.
  • yleispätevänä "kihvelikikkana" (esimerkiksi suurkeittiöissä) voidaan esimerkiksi lasiseen kannuun laittaa melko vahvaa pesuainevesiliuosta ja yksi tai useampi tiskiharja odottamaan. Pesuaineliuoksen merkitys on mm. Pitää käytetyt harjat sekä likovesi hygieenisenä. Tällöin likaisten astioiden esipuhdistus (esimerkiksi suoraan biojäteastiaan) käy käden käänteessä (ruoanrippeet ei ehdi kuivaa ja pinttyä astiaan). Esipuhdistetut astiat voi antaa kuivaa, koska pesuainemolekyylit ovat ehtineet levitä astian pintaan. Periaatteessa pikapesuohjelma riittää, ja tällöin saippuan määräksi riittää murto-osa tavanomaisesta, koska sitä ei sitoudu (kulu) ruoanrippeisiin, vaan se pysyy toimintakykyisenä pesuvesiannoksessa.

• bonus-/etä-vedensäästökohteena keinoälyn käytön vähentäminen, sillä serverit, joita sellainen kuormittaa, haukkaavat todella huiman sähkönkulutuksensa rinnalla aika paljon vettä rautojensa jäähdyttämiseksi. Kuriositeettina mainittakoon, että tämänkin asian päivittäminen tähän artikkeliin on vienyt poikkeuksellisesti aikaa syystä että palvelin päivittää kokoajan muokkaussivua ja tyhjentelee koneen välimuistia.
  • Open AI -konsepti
  • Google AI -konsepti
  • lisäksi mainittakoon robottimalliset keinoälyt, joiden spekuloitiin jo 2017 kykenevän korvaamaan asianajajia - sen lisäksi, että robotit ovat halunneet palkata itselleen ihmis-juristeja asianajajikseen, sekä lisäksi, että robotteja "istuu" jo joidenkin yritysten henkilöpaikoilla (hallituksessa).
• keinoälysovellukset ovat ihmiselle loppujen lopuksi erittäin vaarallisia, sillä varsinkin länsimainen nykyihminen kun elää mm. biologisten ominaisuuksiensa sekä yleisen impulsioidensa, riippuvuuksiensa ja aivokemikaaliensa myrskyn keskellä yksityishenkilöinä sekä osana erilaisia yhteisöjä, niin on tästä syystä pikkulapsesta lähtien joka hetki alttiina, niin mainostuksen ja mediakulttuurin tuottamille mielikuville ja filosofioille, kuin myös keinoälyn tuottamille voimakkaille sekä alitajuisille vaikutteille, ja ihminen ajautuu näin ollen helposti keinoälyn orjuutettavaksi, jääden yhteisöinäkin auttamattomasti keinoälyn jalkoihin.

Keinoälyn nykyiselläänkin valtavan ja mm. langattomien 6G ja 7G- teknologioiden myötä keinoälyn hyödyntämisen ja kainoälylaitosten lukumäärän kasvaessa sähköntarpeen kattamiseksi tarvitaan merkittävästi kasvattaa yhteiskuntien sähköntuotanto- sekä sähkönsiirtokapasiteetteja. Todennäköisesti tämä taustatekijä selittää mm. että minkä tähden tuota silminnähden kuolleena syntynyttä sähköautoilua on pakolla ajettu yhteiskunnissa, vaikka mm. maakaasuautoilubuumista (Saksassa parikymmentä vuotta takaperin) viisastuneena on tiedostettu tällaisen vaativan rajuja latausinfrainvestointeja sekä sähköautotuotannon ja akkutuotannon käynnistämisen ja pyörittämisen kuormittavan ilmastoa sekä luontoa, sekä katkaisevan polttomoottoriautojen elinkaaret kesken (hyväkuntoisten ajoneuvojen romutuspalkkiot).

Keinoälyn tarvitsema sähköntuotannon lisääntyminen vaatii energianlähteinä aurinkokennojen lisäksi myöskin primäärisiä polttoaineita, joita tarvitaan nykyisin mm. lämpövoimalaitoksissa ja rakennusten erillislämmityksessä. Tämä taas todennäköisesti selittää, miksi rakennuksien energiaremontteja ollaan pakolla ajamassa yhteiskuntiin, vaikka tiedostetaan, että tällainen merkitsee mm. että isojen määrien rakennuksia elinkaaret katkeavat kesken kaiken (rakennuksen jälleenmyyntiarvojen odotettavissaolevat hintatasot eivät kattaisi vaadittavan energiaremontin kustannuksia, jolloin jatsotaan järkevämmäksi purkaa pois koko rakennus). Eli jotta olemassaolevien lämpövoimalaitosten primäärienergiavirtaa - sekä sähköön perustuvien lämmitysmuotojen kuten ilmalämpöpumppujen sähkövirtaa - saataisiin ohjautumaan sähkövoimalaitoksille, jolloin tuotettua sähköä saadaan toimitettua ek. keinoälylaitoksille. Primäärienergian hankinta kuten esimerkiksi puuhakkeen toimitusvoluumit eivät supistu, vaan tarjonta uudelleensuuntautuu.

Rakennusten lämpötaloudellisuus (≈energialuokat) kun ilman pakkoremontointejakin jatkuvasti paranee mm. oma-alotteisin energiaremontein eikä erillislämmitysmuotojen tai lämpövoimalaitosten kapasiteetti supistu, on juuriproblematiikka kasvavan teollisuuden, ek. uuden sukupolven IT:n sähköntarpeen lähteminen laukalle.