Verkkokalastus

Verkkokalastus talvella

Katso aiheesta oma sivu Verkkokalastus talvella.

Yleistä

Verkkokalastus säästää rahaa, ja kalat ovat hyvää ruokaa

Verkkokalastusta voidaan harjoittaa lähes ympäri vuoden jäätilanteesta riippuen. Kannattaa opetella kala-alue, sen rannat, syvänteet, kasvusto, lämpötilat, kutupaikat ja tutustua myös kalojen liikkeisiin ja tapoihin. Samoin myös valita oikea verkko tilanteen mukaan.

Kalat

Verkoilla pyydettäviä kaloja ovat mm. ahven, kuha, lahna, hauki, silakka, särki

Kalojen käsittely

• Katso aiheesta sivu Kalojen käsittely
• 

Kalan käsittelyssä tarvittavaa välineistöä.

Verkkokalastusvälineitä

1 verkko

• Vene, airot, pelastusliivit. Kaikki säähän ja vesialueeseen sopivat.
• Verkko ja puikkari. Älä säilytä auringossa.
• Painoja 1-2 kpl naruineen. Esim. Yksi tai kaksi reikätiiltä tukevassa pitkässä narussa.
• Verkkomerkit 2 kpl, 1,5 m korkea salko jossa 30 x 30 cm lippu. Kanisterit tai mehukattipurkit eivät ole missään nimessä riittävät verkkomerkit.
• Kalastusmerkki
• Ämpäri kaloille
• Sadehousut, kumisaappaat
• Puukko

Lisää välineistä sivulla Kalastusvälineet ja varusteet.

Kiinnityssolmu

• Oheinen solmu on helppo tehdä ja avata. Tee solmu vetonarun tai kiinnitysnarun puolelle ja lopuksi kiristä se verkon lenkkiin vetämällä narusta. Pään voi vielä työntää lenkin läpi.

Useampi verkko (jata)

Lisäksi:

• Verkkomerkkejä, esim. kanisteri per jokainen verkkojen toisiinsaliitäntäkohta
• Kalastusmerkit jokaiselle verkolle

Erilaisia verkkoja

• Yleisesti korkeus esimerkiksi 2,4 metriä ja pituus 30 metriä.
• Selvänä pysymistä helpottaa nk. kaksoispaula eli verkon yläpaula on "kaksiosainen"

Mitoitus

Verkon korkeudella ja pituudella ei väliä vaikka lasket soutuveneestä. Normaali on 1,8 m, jolloin pystyy laskemaan seisten. Pituus 27-30 m. Silmän suuruus ilmoitetaan millimetreissä solmuvälinä. Pienellä silmäkoolla siis pyydystetään pieniä kaloja ja vaikutetaan näin kalakantaan. Pienisilmäisellä verkolla, se reilusti mutkalle laskettaessa saadaan myös isompia kaloja.

• muikkuverkko 11-19 mm. 14 mm yleinen
• ahvenverkko 33-40 mm
• sekakalat 27-40 mm
• siikaverkko 35-60 mm
• kuhaverkko 55-75mm
• haukiverkko 60-90 mm
• lahnaverkko 90-110 mm

Käsitteitä: Solmuväli = kahden peräkkäisen solmun etäisyys mm Silmäkoko = 2xsolmuväli. Silmäkoko on siis aukivedetyn silmän äärimmäisten solmujen väli tulkattuna 2mm vahvalla kiilamaisella tulkilla ja mitta-asteikko mm/5mm/10mm/100mm. Hyvin usein virallisessakin tekstissä sekoitetaan solmuväli ja silmäkoko. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:32003R0129:FI:NOT

Muikkuverkot

• Kireämpiä, jotta muikku ei sotkeennu verkkoon
• Solmuväli (silmäkoko) pieni, n. 12 mm.

Ahvenverkot

• Solmuväli 27 mm, lanka 0.15mm

Verkkojen laskeminen

Valmistelu

• Valmistaudu selvittämällä maissa verkot.
• Aseta ne laskujärjestykseen astiaan, viimeisin alimmaiseksi. Yleensä verkkoja harrastelija käsittelee puikkareissa, mutta myös voidaan laskea puikkarilta astiaan purettuna jolloin yläpaula on toisella reunalla, alapaula toisella reunalla ja liina keskellä astiaa.

Yleistä laskemisesta

• Verkot lasketaan joko rannasta poispäin tai rannan suuntaisesti. Pienet mutkat eli pesät verkossa parantavat kalojen sotkeentumista verkkoon.
• Verkot voidaan liittää toisiinsa työntämällä toisen verkon puikkari toisen verkon yläpaulan lenkin läpi.
• Vältä turhaa kolistelua, kalojen säikyttelyä.

Soutaminen

Mitä tuulisempi ja erityisesti puuskaisempi ja tuulta pyörittelevä sää, sitä haastavampaa soutajalle. Enemmän tekniikka, kuin voimalaji.

• Laskun suunta myötä- tai vastatuuleen, mutta kovalla tuulella saattaa ainoaksi keinoksi jäädä nk. luoviminen vastatuuleen eli zigzag kuvio.
• Tuulen suuntaan keula tai perä.
• Venettä voi antaa tuulen kuljettaa kääntämällä sitä poikittain ja verkon laskijan tai kokijan työskentelyn mukaan. Jos tuuli yltyy, vene kiepautetaan keula tuulen suuntaan päin ja se on helpoin pitää siinä paikoillaan.
• Jos käytetään perämoottoria, voi soutamisen ajaksi tarvittaessa moottorin potkurin päälle vetää pitkän melassiämpärin sotkeentumisen välttämiseksi.

Merkitseminen

• Verkkomerkit oltava viralliset jos et halua korvata rikkimenneitä moottoreita. Osa veneilijöistä ajaa myös "kiusalla" huonosti merkittyjen verkkojen yli.
  • Sisävesillä väylien ulkopuolella käytetään yleisesti muovikanistereita joita on esimerkiksi uistelijan erittäin hankala havaita hämärissä. 1,5 m korkea salko ja 30 x 30 cm lippu ovat ainoa hyväksyttävä pyydysmerkki myös sisävesillä.

• Merkkien välillä voit käyttää kanistereita.
• Kiinnitä kalastusmerkki tai merkit kalastuskunnan ohjeiden mukaan 1/jata tai 1/verkko. Merkit voi kiinnittää jatassa nippuna jompaankumpaan päähän.

Kiinnitys

• Verkko pohjaan kiinni ankkurilla, josta naru verkkomerkkiin pinnalle ja toinen naru verkkon yläpaulaan. Ankkuri voi olla esimerkiksi reikätiili tai useampi tai sopivan muotoinen kivi. Hiekalla täytetty (+ vedellä kostutettu) puolentoista litran mehukannu toimii hyvänä ankkurina. Jos verkkopaikalla on kova virtaus tai verkko on tiheäsilmäinen, ankkurin on hyvä olla varsinainen naara-ankkuri joka tarttuu pohjaan kiinni. Jos taas kyseessä on lampi tai rauhallinen poukama, eikä sääkään huonone tuuleksi verkkoa ei välttämättä tarvitse ankkuroida ollenkaan.
• Naru paksuhkoa narua, jossa sisemmän narun ympärille punottu toinen naru. Myös esimerkiksi valkoinen, uppoava 3-4 mm paksu ns. lippunaru on pitkäikäinen käytössä ja pysyy paremmin sotkeentumatta kuin pintapunotut narut.
• Ankkurista verkkoon olevan narun pituus noin 4 kertaa verkon korkeus ja ankkurista merkkiin menevä noin neljännes enemmän kuin veden syvyys.
• Kaikki solmut yksinkertaisia vetosolmuja, joissa työnnä vielä pää lenkin läpi.

Merkki

Merkkejä voi ostaa kalastuskaupasta tai tehdä itse.

• Parinmetrin puukeppiin styrox kiinni läpi työntäen ja narulla varmistaen
• Merkkilippu on 30x30cm.

Vaajassa (kepissä) tai oksassa kiinni rannan tuntumassa

• Toisessa päässä kiinni rantaan lyödyssä seipäässä tai pensaan oksassa, toisessa päässä ankkurissa ja merkki.
• Katso ohje kohdasta Kalastusohjeita/Lahna.

Laskemisen eteneminen

• Nosta verkon alapaula veteen. Veneen liikkuessa verkkoa päästetään puikkarilta tai saavista veteen niin että se avautuu täysin.
• Verkko lasketaan löysälle, jopa "todella löysälle", liian kireä verkko ei pyydä.
• Verkon ei tarvitse myöskään olla suorana vaan se voi tehdä mutkia, joista kala ei löydä ulos ja jää kiinni verkkoon. Näin etenkin jos vesi on niin kirkasta että verkko näkyy kalalle. Verkkoon voidaan tehdä myös pesiä. Kts. kohdasta Lahna.
• Useammat verkot yhdistetään toisiinsa jataksi.

Laskeminen yksin

• Usean verkon ja korkeiden verkkojen lasku yksinkin sujuu helposti kun 'pulsaat'??? verkon pressun päältä saaviin niin että paulat tulevat vastakkaisille laidoille saavin sisällä ja liina keskelle.
• Kiinnitä ankkuri ja merkkinarut valmiiksi.
• Useammat verkot yhdistetään myös toisiinsa valmiiksi.
• Lasku tapahtuu nostamalla saavi esimerkiksi penkille ja se purkaantuu siitä automaattisesti veteen. Voidaan laskea myös asettamalla verkko veneessä niin että liina kiemurtelee ja paulat ovat sivuilla puolillaan pinossa, josta verkko lasketaan.

Verkkojen kokeminen ja nostaminen

• Helpottaa toisen kokiessa ja toisen soutaessa. Ei aivan tarvitse soutaa verkossa kiinni vaan kauempana tai niin että verkko koetaan airon alta vedestä nousevana. Tilanteesta ja tuulesta riippuen.
• Keväällä lahnaa pyydettäessä 1-2 kertaa vuorokaudessa. Useammin etenkin jos lokeilla on tapana syödä verkkoon jääneitä lahnoja.
• Jos verkot ovat levättyneet, sotkussa tai runsaasti kalaa, ne kannattaa nostaa ylös ja puikkaroida. Muuten verkot usein jätetään uudestaan pyyntiin, ne vain koetaan.
• Tarvittaessa isot kalat on nostettava haavilla tai koukulla veneeseen.

Paulaa pitkin

Verkot tarkistetaan usein vetämällä ne reunan yli, jos veneen reunoissa esimerkiksi sileyden takaavat putket veneensuuntaisesti. Vedetään toiselta puolen veneen yli pitäen verkkoa nyrkin sisällä ja huolehtien että laskupuolelta paulat menevät omille puolilleen oikein. Samalla voidaan irrottaa kalat verkosta. Tai pelkästään vedessä kuljetaan yläpaulaa pitkin nostaen verkkoa sen verran että nähdään mahdolliset kalat. Samalla puhdistetaan isot oksat ja muut roskat pois verkosta.

Verkkojen nostaminen

Verkkoa nostettaessa se pujotetaan puikkarille yläpaulastaan kohojen vierestä tai muuten. Samalla kannattaa poistaa oksat ja muut roskat. Huuhdo puikkarissa olevaa verkkoa vedessä nostelemalla ja edestakaisin heiluttamalla kuitenkin etteivät kalat irtoa tai sotkennu lisää. Jos nostat esimerkiksi muikkuja, niin katso kummin päin verkkoa nostat, ettei kaloja putoa verkosta irti, kalat ovat usein uineet verkkoon jommalta kummalta puolen.

Pohjassa kiinni oleva verkko

Liika repiminen rikkoo yleensä verkon liinan. Kokeile irrottaa alapaulasta vetäen kummaltakin puolen kiinni juuttunutta kohtaa yhtäaikaa tai jompaan kumpaan suuntaan vuorotellen. Tarvittaessa etsi veneellä eri kohtia vedon suunnaksi.

Päästäminen

Kalojen irrottamista verkosta. Pyri irroittamaan niin että kalan kidukset eivät rikkonnu eikä suomuja irtoa, myös puristaminen silmän läpi työnnettäessä puhkaisee sisäelimiä antaen makua lihaan. Vähäiset määrät poistaa kokiessa veneestä, mutta isompi määrä kannattaa päästellä rannassa. Huomioi verkon kesto puikkarissa jos kaloja on paljon.

• Kalat voi irrottaa verkon riippuessa puikkarissa tai esimerkiksi vetää verkon pitkäksi nurmikon yli kiinnittäen yläpaula talon seinään.
• Alapaulasta ensimmäisenä irrottaminen keventää samalla kohtaa ylempänä olevien kalojen irrottamista.

Kalakohtaisia päästämisohjeita

• Ahven ja kuha. Isot pyrstö edellä, pienet verkon läpi selvittämällä verkko suusta ja kiduksista ja pitämällä päästä kiinni samalla kun verkko vedetään kalan läpi kämmenessä.

• Hauki. Iso voi potkia ja rikkoa verkkoa, mahdollisesti kannattaa tainnuttaa ennen irrottamista pyrstö edellä. Pienet verkon läpi selvittämällä ensin verkko suusta.
• Lahna. Voi potkia ja rikkoa verkkoa, mahdollisesti kannattaa tainnuttaa ennen irrottamista pyrstö edellä.

• Made. Päästä verkko kalan suusta ja kiduksista irti ja irrota pyrstö edellä.
• Muikku. Aluksi voidaan verkkoa puistella jolloin osa kaloista irtoaa esimerkiksi veneeseen. Loput nypitään.

Verkon puhdistaminen

Kesällä varsinkin verkot levättyvät jo päivässä parissa. Puhdistaminen kannattaa aina tehdä tuoreeltaa ennenkuin verkot pääsevät kuivumaan tai pahasti likaantumaan. Usein alkupuhdistaminen kannattaa tehdä verkkoa nostettaessa, mutta kalojen päästämisen jälkeen verkkoa voi huuhdella vedellä esimerkiksi letkulla. Voit tehdä myös noin 4 mm teräslangasta mattopiiskan muotoisen halkaisijaltaan noin 50 cm kokoisen vanteen, jonka kiinnität esimerkiksi puupalaan tai työnnät PE-vesiputken sisään ja kiilaat sopivalla puupalalla. Pahasti verkkoon kiinnijäänyt levä voidaan yrittää irrottaa kuivattamalla se täysin rutikuvaksi ja murtamalla rikkoa.

Korjaus

• Liinoja voi ostaa halvalla ja pauloittaa vanhan verkon raameihin, jotka kestävät monta liinaa.
• Pienet reiät liinassa eivät haittaa, mutta isommat repeämät paikataan sopivalla lankavahvuudella, käpyä apuna käyttäen.

Kalastusrajoitukset

Useat rajoitukset koskevat lohikaloja. Katso rahoitusajat ja alamitat sivulta http://www.ahven.net/suomi/alamitat.php

• Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen tulee täyttää seuraavat alimmat mitat leuan kärjestä (suu suljettuna) pyrstöevän kärkeen mitattuna. Esimerkiksi kuha 37 cm

Kalastusohjeita ja kalojen liikkumisesta

• Kalan tulee olla "liikkeessä", matkalla esimerkiksi kutupaikalle, kutemassa, ruokaa etsimässä tai tuulen viemänä.
• Usein pohjan lähellä viileässä on kaloja. Muita mahdollisuuksia on välivedestä ja pintavedestä kalastaminen. Kesällä ei kannata laskea liian syvälle eikä kylmänä aikana liian matalaan. Kesällä usein rannan vesikasvien lähellä. Oikein lämpimässä vedessä verkko kannattanee virittää niin matalaan että se ylettyy pinnasta pohjaan. Turojen läheisyydessä.
• Kutuaikana ja syksyn pimeinä öinä on hyvä pyyntiaika. Hyviä paikkoja on yleensä syksyisin niemen kärkien, karikoiden syvät alueet ja syvänteiden rinteet.

Katso myös sivulta Verkkokalastus talvella ja kalalajien tavoista sivulta Kalalajit.

Ahven

• Heinäkuussa verkolla, jonka silmäkoko on noin 27 mm.

Ahvenen kutuaikana keväällä jäiden lähdöstä noin kuukauden eli alkukesällä rantavedestä, kahdestä viiteen metriin syvällä. Silmäkoko 40-45 mm. Kutuaika hauen kudun loputtua ja alkukesästä. Kutuajan jälkeen kumpaakin kalaa tulee verkolla vaihtelevasti keskikesällä, riippuu tuulista ja virtauksista, kunnes taas syksyllä pyynti paranee.

Hauki

• Talvella syvänteissä. Keväällä esimerkiksi pienten lahtien ja järvien rannoilla järviruovikoiden edessä. Katso kohdasta Lahna. Verkon silmäkoko noin 45 mm. Kutuaikoina sammalpohjaisilla matalilla järvillä, purojen ja jokien suissa ja pellolle nousseissa joissa jäidenlähdön aikaan.

Kuha

• Kivikko- ja sorapohjat, karikot. Matalan rinteet.
• Myöhään syksyllä selillä.

Merellä verkolla: Kuhan kutuaikana keväällä noin pari viikkoa jäiden lähtemisen jälkeen 10-18 metriin vajoavasta rinteestä. Silmäkoko 45 - 50 mm.

Lahna

• Arka, vältä kolistelua.
• Talvella syvänteissä. Keväällä esimerkiksi pienten lahtien ja järvien rannoilla järviruovikoiden edessä. Kuteen tuomen kukan puhjetessa, rukiin heilimöimisen aikaan. Kutuajan kummankin puolen niemen kärjissä ja saarien lähettyvillä, verkot tällöin rannasta selälle. Lämpiminä kesäpäivinä selkien matalikot ja ruohorannat hyviä paikkoja.
• Sido toinen pää verkosta pohjaan työnnetyn kepin nokkaan tai rannalla olevaan puun tai pensaan oksaan ja laske siitä rannasta viistosti poispäin. Toinen pää saa jäädä vapaaksi. Tarvittaessa tuodaan narulla ruovikon läpi ensin ja verkko sidotaan narun päähän ruovikon loputtua ja aloitetaan laskeminen siitä kohdin. Verkon silmäkoko noin 80 mm. Lahna pyrkii alapaulan ali pohjan välistä. Riimuverkko sopii lahnapyyntiin.
• Verkon ulommaiseen päähän kannattaa tehdä jyrkkä kaarre.
• Kutupyynnissä vältä kolistelua ja jätä muutama lahna verkkoon. Matalassa kuteva toukokuulta heinäkuun puoliväliin. Kirsilahna, tähkälahna, hedelmälahna.
• Katiskapyynti. Lahnaa ja siikaa voidaan pyytää myös laittamalla rannasta ahvenverkko selälle päin ja lahna- tai siikaverkko rannasta tulevan ulkopäätyyn katiskan muotoon, jolloin ahvenverkkoa seuraavat kalat uivat verkkojen välistä lahnaverkkoon. Katiskan muoto tehdään pitkillä pohjaan lyödyillä 5 seipäällä. Koettaessa heitetään isommanpuoleinen kivi katiskaverkon sisään ja saadaan lahnat tarttumaan verkkoon.
• Riimuverkko hyvä.

Made

• Kutuaika joulukuusta helmikuun loppuun. Kareilla, hiesupohjilla 1-2 m syvyydessä.

Muikku

• Kivikko- ja sorapohjat, savi-hiekka, karikot.
• Heinäkuulta koivun lehden kellastumiseen rantavesissä.
• Kutee suojaisissa rannoissa 2-10 m syvyydessä loka-marraskuussa

Siika

• Kivikko- ja sorapohjat, karikot.
• Kutee syksyllä loka-joulukuussa ja jopa helmikuuhun asti.
• Siika pyrkii yläpaulan yli, joten yläpaulan tulisi olla lähellä pintaa. Myös pesä toimii siian kohdalla.
• Verkon ulommaiseen päähän kannattaa tehdä jyrkkä kaarre.
• Katso kohta Lahnan "katiskapyynti".

Särki

• kutee koivun lehden ollessa hiirenkorvalla tai ennen.

Verkkokalastuksen kulku

Lähdössä kalaan.

Kertomus kalastuksesta 2008 järvellä. Kesällä lähdemme kalaan seitsemän aikaan aamulla, joskus silmät vielä ristissä. Läpikäydyt lähellä toisiaan silmäkooltaan olevat verkot isossa punaisessa muoviastiassa järjestyksessä ja säänmukainen vaatetus päällä. Autolla tai polkypyörällä kylän- ja maailmanasioita samalla jutellen. Soutuveneeseen tulppa, airot paikoilleen ja koukullinen punainen perämela käsille ja verkot veneeseen. Rantaheinikosta löytyy kanistereita, joiden ympärille on kiedottu tukevaa narua ja joidenkin päässä on tiili tai kaksi sidottuna. Kalapaikka on vuodenajan mukaan vähän eri, lähes aina rannalta suoraan poispäin. Keväämmäällä lähellä rantoja, kesällä enemmän ulapalla syvemmissä vesissä. Itse soudan yleensä venettä, mikä ei kovassa tuulessa ole aina kaikkein helpointa. Pitää keulaa tai perää vasten tuulta, mutta kun sen siihen saa, niin paikoilla pysyy ja siitä sopivasti sivuttain päästäen lähtee kulkemaan haluttuun suuntaan. Soutaja on keulapäässä ja verkkojen käsittely tapahtuu perässä. Ensimmäisenä lasketaan paino pohjaan ja katsotaan sopiva syvyys verkoille. Ylimääräistä narua annetaan riittävästi, että verkko pääsee kanisterikellukkeesta huolimatta laskeutumaan pohjaan, ylimääräinen naru jää kanisterin ympärille kiedottuna ja solmulla varmistettuna. Verkko kiinnitetään naruun tehtyyn lenkkiin vetosolmulla. Solmu tulee siis painon ja kanisterin välille niin että kun verkko menee pohjaan, verkosta kanisteriin kulkeva naru on vielä löysä. Tämä ei ole kovin tarkkaa. Verkkoja laskiessa soudan keula edellä ja verkko ja lasketaan veneen takaosan jommalta kummalta sivulta puikkarilta päästellen ja samalla vetäen verkkoa suoraksi. Soutajana seuraan oikeaa suuntaa ja verkon kireyttä. Kesällä laskemme usein kolme tai neljä verkkoa nk. jataksi. Ensimmäinen kun on laskettu, verkon yläpäässä olevan narun laskija aluksi pujottaa ranteensa ympärille, ottaa esille uuden verkon, avaa solmun puikkarista ja rupeaa sitomaan uutta verkkoa tähän lenkkiin, solmulla, joka irtoaa kun narun päästä vetää. Itse pidän venettä paikoillaan niin että vedessä oleva verkko ei kiristä solmua sidottaessa. Verkon lasku jatkuu näin kunnes viimeinenkin verkko on laskettu. Verkon päähän sidotaan toinen kanisteri ja sille jätetään myös riittävästi narua, jotta verkko pystyy laskeutumaan pohjaan. Jos on tuulista ja ollaan ulapalla, kiinnitetään päähän myös paino pohjaan.

Keväällä käymme katsomassa verkkoja kerran vuorokaudessa, kesällä 12 tunnin välein. Ahvenet kuolevat verkkoon lämpimällä jopa jo tässä ajassa. Verkkoja käydään katsomassa keväällä useamman kerran niitä välillä maihin nostamatta, mutta kesällä kaksi kertaa ja tällöin toisella kerralla ne nostetaan pois likaantumisen takia. Haastelu veneessä rauhalliseen sävyyn jatkuu verkkoja katsomaankin mentäessä. Verkkojen katsominen, kalojen päästäminen ja samalla uudestaan veteen laskeminen tapahtuu usein perää edellä päin soutaen tuuli huomioiden. Perässä istuva tai seisova päästäjä nostaa verkkoa sen verran että näkee onko kaloja, sotkuja ja laskee samantien selvitettyä verkkoa uudestaan veteen. Kalat poistetaan samantien työntämällä ne verkon silmän läpi tai takaisinpäin. Joskus kun meitä veneessä on kolme, keskipenkilläkin päästetään kaloja verkosta. Laskiessa samalla oiotaan verkkoa taas suoraksi. Joskus verkon ei niin hyvä ole ollakaan ihan kireä vaan pieni löysyys ja pussit voivat parantaa saalista. Kesäkaloja sisävesillä on usein ahven, kuha, siika, lahna, hauki ja särki. Jos verkot taas nostetaan, otetaan ylös ensimmäisenä paino, joka ensimmäisenä laskettiinkin ja verkon pää sidotaan puikkarin reiän läpi tai yläpaulan lenkki laitetaan puikkarin muovilukon taakse. Verkko nostetaan puikkarille kaloineen tai päästellään samalla irti jos kalat lähtevät helposti irti. Loppupää verkon yläpaulasta kiedotaan puikkarin piikin ympärille ja vedetään muovilukon taakse lenkki tai sidotaan kireäksi. Näin edetään kunnes verkot ovat ylhäällä. Päästetyt kalat laitetaan jo veneessä vesiastiaan. Joskus joku nakataan lokeille

Maissa verkko ripustetaan kahteen naulaan puikkarista tai sidotaan kattotikkaisiin ja vedetään nurmipihan poikki ja päästetään kalat verkosta. Päästämisen voi siis tehdä verkko roikkumassa tai roikkumassa vedettynä pitkäksi. Kalat jaetaan kalakaverin kanssa, joskus käydään puurolla ja kahvilla, mutta sitten jo aika käydä perkaamaan. Tainnutus, veren päästö, perkaus, puhdistus, pakkaus, kylmään ja ruoaksi..(2008)