Punonta

Materiaalit

• puut ja pensaat: kuusamat, pajut (etenkin koripaju), pähkinäpensas, villiruusu, tammi, vaahtera, hapankirsikka, aroniat
• päre, tuohi
• juuri: kuusi, kataja
• heinät: miltei mitkä tahansa heinäkasvit--korsiheinästä tulee ryhdikkäämpi kori kuin lehtiheinästä
• kierrätysmateriaalit: kankaan- tai muovinsuikaleet, kahvipussit, kartonki (etenkin harjoitteluun)

Punontatarpeita voi kasvattaa leikkaamalla pensaita tai puita lyhyeksi kannoksi, jolloin kasvi versoo voimakkaasti seuraavana keväänä ja versot voidaan vartuttuaan leikata. Paikasta ja lajista riippuen voi olla tarpeen jättää yksi verso kasvamaan useamman korjuuvälin ajan, jotta kanto ja juuristo säilyttävät elinvoimansa. Jotkin lajit kuten vaahtera hyötyvät korkeasta runkomaisesta kannosta.

Heiniä:

koiranheinä (Dactylis glomerata, "mätästävä sormiheinä") on pitkä- ja lujakortinen laji, joka tuottaa myös hyvää pitkää lehtiheinää. Se kasvaa yleisesti luonnonvaraisena Suomessa ja sietää sekä hyödyntää moninaisia oloja, kuten kuivaa, märkää, ja poikkeuksellisen hyvin myös muut lajit nujertavaa määrää ravinteita (esimerkiksi koiran virtsasta). Tuppaittain kasvava sato on melko vaivaton kerätä. Lokoisissa oloissa koiranheinä kasvattaa joka vuosi suuremman tuppaan ja enemmän korsia. Luonnostaan laji kasvaa mieluusti esimerkiksi valoisilla rinteillä, tienvierten ojanpenkoilla ja metsiköiden reunamilla.

metsäkastikka on kosteissa metsänpohjissa esimerkiksi rannan tuntumassa viihtyvä yleinen laji, joka kasvaa tuuheina tuppaina. Lehdet ovat pitkät ja ohuenpuoleiset, lähes sileät ja heikkoryhtiset, etenkin loppukesästä alkaen maahan kaartuvat, ja soveltuvat erinomaisesti nyörin tekoon. Korret ovat pitkät ja sileät mutta hennot eikä niillä ole juuri käyttöarvoa paitsi ennen tuleentumista karkeampiin nyöreihin, tai tuleentuneena olkitöihin. Hyvällä kasvupaikalla erittäin nopea kerätä.

hietakastikka on karuilla paikoilla kuten soraikoissa, hiekkateiden reunoilla ja kallionnotkoissa kasvava roteva ruoho, joka serkustaan metsäkastikasta poiketen ei mätästä. Sen voi tunnistaa lujasta pystystä ryhdistään, vajaan sentin levyisistä, karkeista ja viiltäväreunaisista lehdistä, ja hyvin lujista korsista joiden tiukkaan istuvat tähkät törröttävät lumessa pitkään, usein kevääseen saakka.

Kude

vaahtera 1v

kuusamat 1-2v

pajut 1-2v

pähkinäpensas 1v

tammi 1v

Loimi

kuusamat

pajut

pähkinäpensas

tammi

aroniat 1v

Reuna/lieritikku

tammi 1v

Nyöri/palmikko

lehti- ja korsiheinät

niini ja muut kuorikuidut

halkaistut juuret, esim. kuusi

Ommel

halkaistut juuret, esim. kuusi

luja paksu lanka

Tekniikat

Ristipujottelu

Pujottelu sopii parhaiten lujille litteille materiaaleille. Päre- ja tuohituotteet valmistetaan aina ristikkäin pujottelemalla. Se on myös suosituin tapa käyttää kahvipusseista valmistettua nauhaa.

Yleensä käytössä on yksinkertainen palttinasidos: Kuteet ja loimet pujotetaan ristikkäin 1 päältä 1 alta. Pohjan valmistuttua kuteet ja loimet taitetaan pystyyn suorakulmaisesti omaan suuntaansa nähden ja ne toimivat laitojen loimina. Laitojen kuteeksi otetaan uusia kappaleita. Hienosyisillä materiaaleilla kuten oljella, kasvikuidulla ja erikoisen ohuella lastutikulla (esim. bambu) tai kapealla tuohinauhalla voidaan käyttää myös koristeellisempia mm. toimikassidoksia.

• Suoraloimisen työn pohjan koko on helppo arvioida: aihio on sama kuin työn tuleva pohja. Pohjan valmistuttua sen reunoilta käyttämättä jääneet osat materiaalista taitetaan pystyyn työn laitojen loimiksi. Laitojen kuteeksi otetaan uutta materiaalia. Suoraloimitekniikan etu on mutkattomuus.
• Vinoloimisen työn pohjan aihio valmistetaan samoin, mutta reunoihin siirryttäessä aihion kulmat nostetaan pystyyn siten, että punokset muodostaman ristikon ja kulmien väliin pohjaksi jäävän nelikulmion välinen kulma on 45 astetta. Kuteet ja loimet päätyvät samaten 45 asteen kulmaan pystysuoralta, ja niiden välinen suuntaero menettää merkityksensä. Taitetut kulmat muodostavat osan työn laidoista. Työtä jatketaan punomalla kulmat. Työn jatkuessa uusia kappaleita lisätään vain milloin työn muoto sitä vaatii. Vinoloimitekniikka on vaativampaa kuin suoraloimi, ja työn hallinta saattaa etenkin opettelijalle vaatia apuvälineitä kuten puristimia tai muototukia.

Ompelu

Ompelua voidaan käyttää käytännössä kaikille materiaaleille; pehmeille ja lyhyille materiaaleille se on paras tekniikka. Ommellen on helppo valmistaa pienehköjä pyöreitä tiiviitä koreja ja muita punoksia kuten pannunalusia.

Ommeltava punostuote valmistuu kerroksittain kierteenä. Kude muotoillaan nyörimäiseksi ja ommellaan kiinni aikaisempiin kierroksiin. Ommelmateriaalina voi käyttää halkaistuja juuria tai vesoja, tai lankaa, nyöriä yms. Tarvittaessa työtä avittavat naskali ja nokkapihdit.

Käytännössä ompelutekniikkaa vastaa myös virkkaaminen, jossa vältetään ompeleen toistuva jatkaminen ja työ voi edistyä verrattain nopeasti. Virkkaaminen kuitenkin kuluttaa huomattavasti enemmän nyöriä/rihmaa, on teknisesti vaativampaa ja rasittaa käsiä lujemmin.

Siistin tuotteen saa kun kude valmistetaan ensin palmikoksi. Ohuesta palmikosta voi ommella korin jopa koneella. Säädöt on tehtävä taiten, jottei ommel revi ja paina palmikkoa hajalle. Koneella ommeltavaksi soveltuvat parhaimmin lähinnä kierrätysmateriaalit.

Kehäpujottelu

Kehäpujottelu soveltuu parhaiten lujille pitkille materiaaleille, erityisesti pajulle ja muille pitkille versoille. Siitä tunnetaan monia tyylejä ja tekniikoita ja se soveltuu monimutkaisiinkin töihin, koska loimia voidaan lisätä ja vähentää rakenteen kärsimättä.

Kehäpujottelu aloitetaan keskusrististä, jossa on esimerkiksi 3 + 3 loimivartta (pyöreä pohja). Risti kytketään pujottelemalla yksi-kaksi kierrosta ohutta kudetta vaihdellen nippujen päältä ja alta. Aloituksen jälkeen pujotellaan joka loimen välistä erikseen. Näin loimet haarautuvat keskeltä tasaiseksi tähtimuodoksi.

Käyttökorin kulmia ja reunoja on syytä vahvistaa vinotuksin ja päältäkäynnein.

Kehikkokori

Lujasta metallilangasta tai rimasta valmistetun kehikon varaan voidaan rakentaa kori lukuisilla eri tavoilla. Jäykkä kehikkorunko mahdollistaa esimerkiksi makrameesolminnan, verkonkudonnan, pujottelukudonnan, virkkuun ja ohuiden punosten käytön korin seinämärakenteina.

Kehikoksi voidaan käyttää esimerkiksi polkupyörän romurenkaasta saatavia pinnoja.

Ominaisuudet

Kostuessa laajenevat materiaalit ovat vesitiiviitä ja siksi alkuperäiskansojen parissa arvostettuja punontamateriaaleja. Näistä tehtyjä koreja käytettiin ruuanlaitossa etenkin keittämisessä. Ne myös toimivat eräänlaisena mausteena perinteisissä ruuissa.

• Deergrass (Muhlenbergia (tai Epicampes) rigens) (Amerikassa)

Sijoittamatta

• Kudetta (esim. riivittyjä osmankäämenlehtiä) kierretään itsensä ympäri ja se ommellaan halkaistuilla juurilla tai versoilla.