HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Metsästyskoirat

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yleistä[muokkaa]

Suomessa käytettäviä metsästyskoirarotuja on noin 60 kappaletta. Metsästyskoirat poikkeavat toisistaan lähinnä siinä, että osa ajaa riistaa haukkuen ja osa haukkumatta . Jotkut metsästyskoirat ottavat riistan kiinni juoksemalla, pysäyttämällä tai pidättelemällä sitä, kunnes metsästäjä pääsee ampumaetäisyydelle. Osa metsästyskoirista seisoo riistaa tai vain hakee saaliin. Jotkut rodut ajavat riistaa maan alla ja toiset maan päällä. Rodun sisäiset erot voivat olla huomattavasti suuremmat kuin läheisten rotujen erot keskenään.

Harrastamasi metsästysmuotoon sopivan rodun löydettyä onkin syytä varmistaa, että pennun vanhemmat on todettu maltillisiksi ja menestyneiksi jahtikavereiksi. Koulutus ei pilaa metsästyskoiraa, vaan luo perusedellytykset sellaisen kouluttamiselle. Moni koiranomistaja, joka väittää toisin omistaa keskitasoa huonomman metsästyskoiran. Kouluttaminen toki vaatii paljon työtä ja aikaa, jota kaikilla ei ole antaa koiralleen. Erinomaiset aistit omaavasta ja tottelevaisesta koirasta on jahdissa paljon hyötyä. Ei ole tarkoitus, että koira ja metsästäjä työskentelisivät erikseen. Kyse on yhteistyöstä, joka vaatii aina koiran halua miellyttää isäntäänsä.

Pennun tasapainoisen kehittymisen kannalta on myös ensisijaisen tärkeää, että se saa viettää paljon aikaa omistajan perheen kanssa sekä myös muiden koirien kanssa. Vasta aikuisella iällä koiraa voi pitää enemmän ulkona tarhassa tai yksin kotona. Koiran sosiaalinen kehittyminen on tärkeä huomioida, mikäli haluaa koirastaan tasapainoisen metsästyskoiran. Koiralla on laumaeläimenä sekä kyky, että halu työskennellä ohjaajansa kanssa. Ohjaajan on omaksuttava ystävällinen ja johdonmukainen roolin “lauman johtajana”. Näin saat jahtikaverin, joka tottelee sinua ja on hyväntuulinen. Koiralle ei saa olla liian ankara, sillä muuten se kokee olevansa lauman ei-toivottu jäsen.

Hirvi- ja suurriistakoirat[muokkaa]

Suurriistan (karhu, hirvi ja ilves) metsästykseen käytetään pystykorvaisia koiria. Hirvikoira voi työskennellä kytkemättömänä tai kytkettynä. Suomessa hirvikoirat etsivät riistaa yleensä vapaina ja riistan löydettyään yrittävät pitää kovalla haukulla riistaa paikoillaan. Arka hirvi lähtee kuitenkin usein liikkeelle, jolloin koiran tehtävänä on seurata sitä äänettömästi, päästä hirven eteen ja aloittaa uudelleen haukku. Kun hirvi pysyy paikallaan, voi metsästäjä lähestyä kohti ampumatilannetta. Kun hirvi on ammuttu, auttaa metsästyskoira jäljittämään haavoittuneen yksilön.

Koiralta kysytään enemmän rohkeutta, kun metsästetään ilvestä ja karhua. Rohkea, kokenut ja maltillinen karhukoira saa karhun pysymään paikallaan. Mikäli koiran pysäyttämistaidot ovat heikot, passimies pääsee usein ampumaan koiran liikkeelle ajaman karhun. Ilves puolestaan kiipeää puuhun koiran panostamana, jolloin metsästäjä lähestyy koiran haukun suuntaan.

Metsästyskoulutus[muokkaa]

Hyviä hirvikoiria ovat harmaanorjanhirvikoira, jämtlanninpystykorva, karjalankarhukoira, suomenpystykorva, valkoinen hirvikoira ja venäläiset laikat. Yleisin hirvenmetsästyksessä käytetty laika on itäsiperianlaika. Varsinainen metsästyskoulutus aloitetaan koiran tultua täysi-ikäiseksi. Nuoren pennun kanssa on hyvä tutustua rauhassa metsään. Pentu oppii hyvin alkeita leikin kautta. Voit esimerkiksi hirvenruhonosalla tehdä maastoon hajujäljen, jonka päähän laitat koiralle suupalan.

Varsinainen metsästysharjoittelu aloitetaan jahtikauden alussa, jotta koiralle saadaan mahdollisimman nopeasti kaato. Näin koira oppii jatkamaan haukkua kunnes hirvi on nurin. Nykyään ei enää suositella, että metsästyskoulutusta aloitettaisiin ennen jahtia. Hirvet käyttäytyvät aggressiivisemmin koiraa kohtaan, mikäli ne tietävät ihmisten olevan lähellä. Siksi ensimmäisinä kertoina metsästäjän kannattaa olla erityisen varovainen ja käyttää koiratutkaa. Koiran tulee pitää yhteyttä isäntäänsä noin 2-3 kertaa tunnissa. Mikäli koira pitää yhteyttä heikosti, voi kouluttaja liikkua maastossa hieman nopeampaa, jolloin tilanne usein korjaantuu. Muista myös käyttää koiraasi uusilla metsästysalueilla. Mitä myöhemmin koira kohtaa todella aggressiivisen hirven, sen parempi koiran itseluottamusta ajatellen.

Hirven seisottaminen käy koiralle täydestä työstä. Ohjaaja lähestyy tilannetta kiväärin kanssa ja hiipii ampumaetäisyydelle. Mikäli koira lakkaa haukkumasta, kannattaa pysähtyä. Jos taas koira haukkuu innokkaasti, voidaan edetä muutaman askeleen verran. Etäisyyden ollessa sopiva, tulee hirvi ampua turhia odottelematta. Koiran turvallisuuden vuoksi hirveä ei saa koskaan ampua, mikäli sen takana on metsästyskoira. Nuorelta koiralta ei myöskään tule koskaan ampua liikkeessä olevaa hirveä. Mikäli koiralle tulee ongelmia, on tärkeä opettaa sitä selviytymään niistä itse. Kouluttaja ei esimerkiksi lähde jahdin lopettamispäätöksen jälkeen etsimään koiraa, vaan koiran tulee tulla isännän luo itse. Kaadon jälkeen koira saa hieman purra hirveä ja kehuja kannattaa antaa kunnolla. Koira ei saa alkaa omimaan kaadettua hirveä ja haukkumaan muita metsästäjiä pois sen luota. Koiran on opittava oma paikkansa ja se on käskettävä maahan tai kytkeä puuhun jonkun metrin päähän hirvestä. Hirveä suolistettaessa koiran tulisi jo olla passiivisessa roolissa.

Ajavat koirat[muokkaa]

Ajavan koiran kouluttaminen alkaa, kuten kaikkien metsästyskoirien - opettamalla sille tottelevaisuuden alkeet. Kun käytät paljon aikaa koiran kouluttamiseen, vahvistat samalla omaa asemaasi lauman johtajana. Koira ei saa olla paukkuarka ja se on totutettava metsässä ja pellossa liikkumiseen jo varhaisessa vaiheessa. Nuori koira tekee löytöretkiään ulkona, mutta välillä ohjaajan on myös kutsuttava se luokseen ja palkita käskyn totteleminen.

Ajavaa koira hyödynnetään paljon jänis-, kettu- ja ilvesjahdissa. Suomessa suosittuja pienikokoisia ajavia koirarotuja ovat: dreeverit, beaglet, mäyräkoirat ja bassetit. Suurista ajavista koirista suosituimpia ovat suomenajokoira, venäjänajokoira, amerikankettukoira, englantilais-venäläinen ajokoira sekä englanninkettukoira. Mäyräkoiria voi myös käyttää hirvieläinten ajattamisessa, sillä ne ovat säkäkorkeudeltaan alle 28 cm korkeita.


Pentu oppii parhaiten hakua, kun ohjaaja pysyy aluksi samassa paikassa tai liikkuu hitaasti ja koira saa rauhassa tutkia lähiympäristön hajuja. Näin koira oppii, että löytää omistajansa ja uskaltautuu yhä kauemmas tutkimaan ja hakemaan yöllisiä jälkiä. Mikäli riittävän vahvaa jälkeä ei löydy, kannattaa siirtyä toiseen paikkaan. Erityisesti jäniskoiran omistajan on hyvä liikkua hitaasti, samaa ei voi sanoa kettukoiran omistajasta, sillä kettu kulkee huomattavasti pidempiä matkoja kuin jänis.

Ajavan koiran kohdalla ensimmäisen kaadon merkitys ei ole suuri. Nuorta koiraa on kehuttava (HYVÄ!) aina kun se lähtee sellaisen riistan jäljille, jota ollaan metsästämässä. Kun taas ollaan väärän riistaeläimen jäljillä, on kiellettävä jyrkästi (EI! ). Kaato vahvistaa koiraa ymmärtämään mitä riistaa ollaan metsästämässä. Nuoren koiran ei-toivottuun käyttäytymiseen on aina puututtava välittömästi. Itsenäisen hakemisen lisäksi koiran tulee myös ajaa sitkeästi. Mikäli koira syystä taikka toisesta kadottaa jäljen, on sitä kehotettava palaamaan takaisin. Tarvittaessa ohjaaja voi viedä nuoren koiran hukkapaikan lähelle, jotta se ymmärtää jatkaa riistan etsintää. Koiran tulee kuitenkin itse löytää jäljet uudelleen. Koiran tulee siis oppia toimimaan itsenäisesti jahtitilanteessa.