Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla
Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)
Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.
Lauluja
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Finlandia hymni[muokkaa]
Oi, Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa yön uhka karkoitettu on jo pois ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kuin itse taivahan kansi sois'. Yön vallat aamun valkeus jo voittaa sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa. Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle pääs' seppelöimä suurten muistojen. Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle sa että karkoitit orjuuden ja ettet taipunut sa sorron alle on aamus' alkanut, synnyinmaa.
Jääkärinmarssi[muokkaa]
Syvä iskumme on, viha voittamaton meill' armoa ei kotimaata. Koko onnemme kalpamme kärjessä on ei rintamme heltyä saata. Sotahuutomme hurmaten maalle soi mi katkovi kahleitansa. Ei ennen uhmamme uupua voi kuin vapaa on Suomen kansa. Ei ennen uhmamme uupua voi kuin vapaa on Suomen kansa. Kun painuvi päät muun kansan, maan me jääkärit uskoimme yhä. Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan yks' aatos ylpeä, pyhä: Me nousemme kostona Kullervon soma on sodan kohtalot koittaa. Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on se kasvaa, se ryntää, se voittaa. Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on se kasvaa, se ryntää, se voittaa. Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa yks' suuri on Suomen valta. Sen aatetta ei väkivoimat saa pois Pohjan taivahan alta. Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa yli pauhun kenttien hurmeisten päin nousevan Suomen rantaa. Yli pauhun kenttien hurmeisten päin nousevan Suomen rantaa.
Maamme[muokkaa]
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa ei vettä rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohjoinen maa kallis isien! On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet / jos kultaa kaipaa ken Sen vieras kyllä hylkäjää mut meille kallein maa on tää sen salot, saaret, manteret ne meist on kultaiset. Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen ikuisten honkain huminat täht'yömme, kesät kirkkahat kaikk'kuvineen ja lauluineen mi painui sydämeen. Täss auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat / on taatot taistelleet kun päivä piili pilvihin / täs on mit aika antoikin tai loisti onnen paistehin, / säin armahin, säin ankarin täss Suomen kansan vaikeimmat / sukumme surma taipaleet he vaivat kokivat. / he kaikki kestäneet. Tää(n) kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken? Kun sota laaksoissamme soi ja/kun halla näläntuskan toi ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss on sen veri virrannut hyväksi meidänkin täss iloaan on nauttinut ja murheitansa huokaillut se kansa, jolle muinaisin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill on verraton ja kaikki suotuisaa vaikk onni mikä tulkohon maa isänmaa se meillä on. / maa isänmaa meill oma on. Mi maailmass on armaampaa ja mikä kalliimpaa? Ja tässä, täss' on tämä maa sen näkee silmämme. Me kättä voimme ojentaa ja vettä rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss' on se maa armas isäimme. Jos loistoon meitä/meidät saatettais vaikk' kultapilvihin mis itkien ei huoattais vaan tärkein/tähtein riemun sielu sais ois/niin tähän köyhään kotihin [olis] halumme kuitenkin. Totuuden, runon kotimaa maa tuhatjärvinen miss' elämämme suojan saa sa muistojen, sa toivon maa ain ollos, onnees/osaas tyytyen vapaa ja iloinen. Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa / viel kerran puhkeaa viel lempemme saa nousemaan/hehkullaan sun toivos, riemus loistossaan/nousemaan ja kerran, laulus synnyinmaa / ja koreamman kaiun saa korkeemman kaiun saa. / sun laulus, synnyinmaa.
Porilaisten marssi[muokkaa]
Pojat, kansan urhokkaan mi Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla vertaan vuoti viel' on Suomi voimissaan voi vainolaisten hurmehella peittää maan. Pois, pois rauhan toimi jää jo tulta kohta kalpa lyö ja vinkuen taas lentää luoti. Joukkoon kaikki yhtykää meit' entisajan sankarhenget tervehtää. Kauniina väikkyy muisto urhojemme kuolossa mekin vasta kalpenemme. Eespäin rohkeasti vaan ei kunniaansa myö sun poikas milloinkaan! Kauniina väikkyy muisto urhojemme kuolossa mekin vasta kalpenemme. Eespäin rohkeasti vaan ei kunniaansa myö sun poikas milloinkaan! Uljaana taistolippu liehu voitosta voittohon sä vielä meitä viet! Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa! Uljaana taistolippu liehu voitosta voittohon sä vielä meitä viet! Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!
Lampaanpolska[muokkaa]
Kekrilaulu. Saara Lång / Tornionjokilaakso / Eero P.
:,:Yksi, kaksi, kolme, neljä Anna iloinen olla Koska suru tulee Anna hänen mennä:,: :,:Baarmat ne laulaa Neljä hiirtä hypeelee Kissi lyöpi trummun päälle Koko maailma pauhaa:,:
Me tulemme Maa-äidistä[muokkaa]
Kiertokoulussa Helsingin Vuosaaressa 16-18.12.2006 Sonja opetti meidät laulaa luikahuttaa tämän laulun (versio 1)
Melodia[muokkaa]
Melodian osaan hyräillä, vaan en tänne ilmentää. Musiikki ei ole vahvin osa-alueeni. Ehkäpä joku toinen osaavampi sillä saralla voisi kirjoittaa sävelen tänne?
Näyte[muokkaa]
Sanat versio 1[muokkaa]
Me tulemme Maa-äidistä ja maahan myöskin palaamme kuin pisara meren joka yhtyy valtamerehen. Me tulemme Auringosta ja valoon myöskin palaamme kuin kipinä tulen taivahaisiin kadoten. Me olemme Ykseydestä ja yhteyteen myös palaamme kuin valonsäde ikuisuutta etsien.
Sanat versio 2[muokkaa]
Me tulemme Maa-äidistä ja maahan myöskin palaamme kuin pisara meren joka virtaa valtamerehen. Me tulemme Auringosta ja aurinkoon myös palaamme kuin kipinä tulen lentää kohti taivaita Me tulemme Ykseydestä ja ykseyteen myös palaamme kuin valonsäde ikuisuutta etsien. Sorkat sarvet sorkat sarvet kaatuneet jo nousevat maissintähkät maissintähkät kuolleet jälleen syntyvät viljantähkät viljantähkät (toistossa maissintähkät) kuolleet jälleen syntyvät
Käin minä kaunista kangasta myöten[muokkaa]
Käin minä kaunista kangasta myöten, käin minä kaunista kangasta myöten, hoi, kangasta myöten, hoi, kangasta myöten. Siliätä santasta rantasta myöten, hoi, rantasta myöten. Aattelin aattelin armastani, hoi, armastani. Armas on kuollut ja hautahan heitetty, hoi, hautahan heitetty. Mullal on peitetty, laulut on laulettu, hoi, laulut on laulettu. Itkisin itkisin armastani, hoi, armastani. Jos vain saattaisin naurultani, hoi, naurultani. Silmäni itkee, sydämeni nauraa, hoi, sydämeni nauraa. Jalkani lasta liekutaapi, hoi, liekuttaapi.
Maan on musta mun jalkain alla[muokkaa]
Maa on musta mun jalkain alla, ja taivas kattonani. Polku kulkee mun jalkain alla, maa on mattonani. (toisto) Maa on musta mun jalkain alla, ja taivas kattonani. Taival taittuu taivasalla, metsä peittonani. (toisto)