Kalifornian metsäpuutarhat

Kirjoitettu M. Kat Andersonin kirjan "Tending the Wild: Native American Knowledge
and the Management of California's Natural Resources" pohjalta.

Kalifornian intiaanien tehotuotanto

Kalifornian intiaanien asukastiheys ennen eurooppalaisten varkaiden ja tappajien saapumista oli maailman suurin alkuperäiskansojen keskuudessa. Intiaanit olisivat helposti pystyneet ylihyödyntämään luonnon resurssit, mutta eivät sitä tehneet koska ymmärsivät jotain perustavaa laatua olevaa mitä me emme edes nykyään tajua. Saattaa yllättää mutta intiaaneilla Kaliforniassa, ja muuallakin Amerikassa, oli valtavia tuhatpäisiä karjalaumoja, joet olivat niin täynnä lohia että kun iskit summamutikassa atraimen veteen sait lihavan kalan! Lisäksi he tehoviljelivät jättimäisiä aloja erilaisia viljakasveja sekä heillä oli valtavia hedelmä- ja pähkinätarhoja. Käytännössä koko Kalifornian luonto oli täysin intiaanien tehoviljelystä ja -karjanhoitoa.

Intiaanit olivat eläneet näin yli 10 000 vuotta ilman luonnon tasapainon horjumista, tänä aikana heidän tekniikkansa hioutuivat täydellisiksi. Tuona oppimisaikana muutamat eläin ja kasvilajit kuolivat jopa sukupuuttoon, mutta monituhatvuotisen tieteellisen tutkimustyönsä lopputuloksena he löysivät ihanteellisen tavan saada elanto vaivattomasti luonnosta, siten että he toiminnallaan jopa auttavat ja lisäävät luonnon biodiversiteettiä! Kun tätä saavutusta vertaa meidän 200 vuoden epämääräiseen koheltamiseen jona olemme saaneet koko maapallon tasapainon pois tolaltaan, voi kysyä kumpi kulttuuri onkaan edistyksellisempi?

Intiaanien käyttämät viljelytekniikat

Tärkein ja yleisin toimenpide oli kulottaminen. Preeriat ja avoimet pähkinöitä tuottavat metsät olivat tämän toimenpiteen tulos ja niitä ei olisi ilman intiaaneja. Intiaanit tuikkasivat preeriat, niityt ja metsien aluskasvillisuuden tuleen joka toinen syksy ja tämä yksinkertainen toimenpide tuotti monenlaista hyötyä:

• Intiaanit saivat kerätä valmiiksi grillattuja heinäsirkkoja ja samalla he rajoittivat niiden populaatioita. Näin ruokaa riitti enemmän "karjalle".
• Vanhan ja kuivan ruohon, lehtien ja karikkeiden polttaminen ehkäisi massiivisia tuhoisia hallitsemattomia metsäpaloja. Näin puut saivat kasvaa jättimäisiksi kun latvuspaloja ei päässyt syntymään.
• Kulottaminen on vähemmän työtä vaativa toimenpide kuin esimerkiksi kitkeminen!
• Pähkinäpuiden ja -pensaiden vanhat siemenkuoret, lehdet ja karikkeet paloivat, näin myös tuholaissukkulamadot jotka söisivät muuten pähkinät. Erityisesti tammimetsissä tämä oli hyödyllistä! Kulottaminen helpotti myös pähkinöiden keräämistä, kun ei tarvinnut perata matosia vanhoja pähkinöitä pois. Maa oli musta josta pudotettavat pähkinät erottuvat helposti
• Helpompi tapa tuottaa esim. hyvää koripajua kuin kasvuston leikkaaminen.
• Tuhka vapautti ravinteita kasvien käytettäväksi ja lisäsi satoisuutta. Normaalisti maatuvaa materiaalia kertyy enemmän kuin sitä muuttuu humukseksi, jolloin ravinteiden määrä kierrossa vähenee.
• Hiili taas sitoo ravinteita estäen huuhtoutumista ja tuottaa humusta tehokkaasti.
• Kulottaminen oli turvallista kun sitä tehtiin säännöllisesti. Myös ravinteiden huuhtoutuminen on vähäisempää koska niitä vapautui kerralla vähemmän.
• Preerioiden ylläpito näin tuotti valtavasti ruokaa "karjalle" eli tuhatpäisille hirvi-, biisoni- ja peuralaumoille!
• Metsästys oli helpompaa kun ei ollut näköesteitä. Risut ja lehdet eivät myös rasahdelleet jalkojen alla niin. Tulta käytettiin myös itse metsästämisessä hyväksi ajamalla eläimet tiettyyn paikkaan sen avulla.
• Kaikenlaiset kasvitaudit vähenivät kuten myös hyönteispopulaatiot.

Näin tehtiin tuhansien vuosien ajan luonnon siihen sopeutuen ja jopa tullen riippuvaiseksi siitä! Seurauksena oli jättimäisiä puita kasvavat puistomaiset metsät jonka aluskasvillisuus oli täynnä kukkia! Preerialla kasvoivat monia tärkeitä ruokakasveja joiden siemeniä, lehtiä ja juuria intiaanit keräsivät ruuaksi. Sen perhosparvet olivat niin suuria että sellaisen lentäessä ohi pystyit koskettamaan helposti laitimmaisia perhosia.

Intiaanit käyttivät kaikkia niitä menetelmiä mitä mekin: liekittäminen, risu/pensaskarhi, kitkeminen, "maan kääntö", kylväminen, esikasvatus ja jalostaminen. Useimmat marjalajit ovatintiaanien jalostamia, muuten niissä olisi nykyään paljon pienemmät marjat. Intiaanit vaikuttivat keräysvalinnallaan lukemattomien kasvien esiintymiseen ja evoluutioon! Juurten ja mukulain kaivuu oli massiivinen maankääntöoperaatio kun lukemattomat intiaanit tekivät sitä samaan aikaan syksyisin. Näin maa tuli ilmavaksi ja juuria tuottavien kasvien siemenet saivat otolliset paikat itää uudistaen kasvustoja. Korien punoksina käytettiin lukemattomia raaka-aineita: puiden nilaa ja kuoria, kukkavarsia, ruohoja, lehtiä, juuria... Puiden juuria kerättäessä kerättiin vain toiselta puolelta puuta, seuraavana vuonna taas toiselta. Mitään ei koskaan kerätty liikaa.

Vastoin yleistä harhaluuloa myös intiaanit omistivat, tai pikemminkin "pitivät huolta" tai "vastasivat" tietyistä pensaista, puista ja maisemista. Nämä "omistukset" siirtyivät seuraaville sukupolville perhekunnittain. Ainakin irokeeseillä omistus siirtyi matriarkaalisesti äidiltä tyttärelle, kuten muukin omaisuus ja sukunimi. Myös metsästysalueet olivat tarkasti rajattuja ja niitä koski omat ikiaikaiset sääntönsä. Näinhän oli asian laita meilläkin aikoinaan Suomessa.

Eurooppalaisten tulo

Eurooppalaiset luulivat intiaanien massiivista metsäpuutarhaa "villiksi luonnoksi", englanniksi wilderness, joka odotti että sitä hyödynnettäisiin. Intiaanien ystävällisyys ja lahjat tulkittiin maaomistuksen luovuttamiseksi eurooppalaisille. Eurooppalaiset hakkasivat intiaanien hedelmä- ja pähkinätarhat tukkipuiksi, jotka massiivisina olivat näiden tuhansien vuosien kulottamisen tulos. He ampuivat intiaanien karjan miltei sukupuuttoon ja laidunsivat lehmillä hedelmälliset preeriat, joita muutettiin myös pelloiksi. Pelloista saatiin aluksi aivan mielettömiä satoja, mutta jatkuva kyntäminen ja suolaaminen lannoitteilla ohensivat tehokkaasti humuskerrosta ja satomäärät vähenivät.

Intiaaneja kohdeltiin kaltoin. Intiaanit laitettiin reservaatteihin. Lukemattomat eri heimot eri kielineen niputettiin yhteen. Edelleen heidän vainoaminen jatkui: läheiset karjatilalliset antoivat karjansa laiduntaa laittomasti intiaanien hedelmättömillä viljelyksillä, intiaaniasiamiehet tekivät omaa kauppaa reservaateilla.

Sitten tuli romantiikan aikakausi, huomattiin että kohta ei ole enää luontoa jos jatketaan samaan malliin. Villiä luontoa ja ihmistä ihannoitiin mm. Henry Thoreaun kirjankin johdosta. Keksittiin keräilijä-metsästäjä roskateoria, jossa intiaani on passiivinen luonnonlapsi joka huolettomana satunnaisesti vaeltelee luonnossa ja ottaa passiivisena vastaan elannon jonka luontoäiti antaa. Luotiin luonnonsuojelualueet joilla kiellettiin kaikenlainen polttaminen ja intiaaneja ei päästetty niihin asumaan. Intiaanien mielipide näistä alueista ja ulkoa tulleiden toiminnasta yleensäkin oli erittäin paheksuva. Heidän mielestään tulijat joko riistivät ja tuhosivat luontoa tai jättivät sen täysin heitteille villiintymään piloille. Preeriat pusikoituivat ja seurasi massiivisia tuhoisia metsäpaloja kun kuivaa kariketta ja lehtiä pääsi kerääntymään aluskasvillisuuteen. Havupuut lopulta alkoi vallata metsää ja preeriaa, jotka pihkaa paljon sisältävinä altistivat metsäpaloille.

Kalifornian intiaanien ravintokasvit

Syötävät typensitojat

• Pacific pea (Lathyrus vestitus) - Nätkelmät
• Lathyrus graminifolius
• Meadow hosackia (Lotus oblongifolius) - Maitteet
• Lupiinit (Lupinus bicolor, L. succulentus, L. microcarpus var. densiflorus, L. polyphyllus, L. latifolius)

Muinaissuomalaisten luonnonhoidosta

Muinoin myös Suomessa käytettiin tulta viljelyssä. Kaadettiin kaski metsästä, joka sitten poltettiin. Näin tuholaiset tapettiin maasta, sitoutuneet ravinteet saatiin takaisin kiertoon ja hiili loi tehokkaasti humusta. Kaskeen kylvettiin mätästävää ruispensasta, eli kaskiruista ja kaskinaurista. Yhdestä kaskirukiin siemenestä tuli monta tähkää. Parhailta kaskimailta saatiin parhaimmillaan jopa 10 kertaisia satoja verrattuna peltoviljelyyn! Peltoviljelyä parempia satoja saatiin 3-5 vuoden ajan, satomäärän kokoajan hiipuen.

Lopulta maan typpivarat olivat köyhtyneet ja kaskimaan annettiin heinittyä niityksi. Niittynä se palveli kunnes uusista kaskimaista tehtiin uusia niittyjä. Nyt pioneerilehtipuiden annettiin kasvaa ja näin harmaalepät sitoivat ilmasta typpeä maahan ja koivu puolestaan tuotti erinomaista ruvetonta tuohta! Sitten kun puusto oli sopivan ikäistä tehtiin siitä uudelleen kaski.

Sittemin kun metsiä alettiin käyttää valtiojohtoisesti, kaskiviljely ja perinteinen metsänhoito kiellettiin "metsien pilaamisena". Tuli metsävartijat jotka estivät vapaan metsien käytön ja monet metsäsuomalaiset eivät enää saaneet elää metsästä vapaasti. Ruotsin vallan alla metsiä takavarikoitiin ja mitattiin kruunun omaisuudeksi, sittemin metsähallitus sai nämä kruunun metsät.

Laiskuuden hyvellisyydestä

Meille on koulussa opetettu, että suomalaiset ovat ahkeraa kansaa, mutta mm. Sakari Topelius kuvaili suomalaisia laiskoiksi ja siksi myös tyhmiksi. Negatiivisena asiana tulkittu laiskuus pitäisi ymmärtää siten, että ihmiset selvisivät vähillä 'töillä', eli elivät vaivattomasti. Samalla tavalla kieltolainaikainen propaganda kertoi suomalaisille, että suomalaiset eivät pysy kohtuudessa vaan juovat aina liikaa ja tappelevat kännissä. Kieltolain päätyttyä ihmiset joivat 10 kertaa enemmän alkoholia kuin sitä ennen ja näin suomalaiset saivat taas uuden kulttuurin.

Samoin intiaaneja pidettiin valkoisten keskuudessa laiskoina, koska he tekivät työtä hyvin vähän ja kaikkea sitä työtäkään valkoiset eivät ymmärtäneet. Heidän ruuantuontanto perustui "mahdollisimman vähällä työllä saa aikaan mahdollisimman suuri tulos"-periaatteelle, kun taas vieraien tuotanto perustui näennäiseen tehokkuuteen: isot traktorit ja suurien muutoksien aiheuttaminen. Intiaanien toiminta oli hyvin minimalista ja siksi eurooppalaiset eivät edes huomanneet intiaanien massiivisia monimuotoisia viljelyksiä.