Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Ikkunat

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yleistä ikkunoista[muokkaa]

Sivu saattaa sisältää tekijänoikeudellista materiaalia, jonka lähdetietoa ei ole olemassa.

Hoida ikkunoita, talon arvokkaita osia. Vuosikymmeniä vanhat ikkunat voi lähes aina korjata ja ne kestävät kauemmin kuin uudet kaupasta ostetut, jotka on saatettu tehdä valikoimattomasta puusta, räkämännystä. Vältä tarpeetonta kunnostamista. Käytä vain aitoa öljymaalia. Purettaessa laita vanhat ikkunat karmeineen säilöön, ne kelpaavat varmasti jollekin. Nuoremmista vanhoista ikkunoista voi käyttää lasin uudestaan.

Ikkunoiden korjaus vaatii huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta. Suomessa on useita ikkunoiden korjaajia ja ihan oma yhdistyskin Ikkunanentisöijät ry. Älä siis epäröi jättää korjausta ammattilaiselle tarvittaessa. Käytännön kokemuksesta voi sanoa että vanhan autiotalon ikkunoiden korjaus yli 30 ikkunaa ja 100 ruutua, puitteiden puuosien uusimista, hajotettujen lasien poisto kitteineen, puuosien puhdistaminen erilaatuisista maaleista, lasitus ja kittaus sekä lopuksi niiden monikerroksinen maalaus ja sovittaminen karmeihin vie muun puuhan ohessa helposti koko kesän.

Ikkunakuvia[muokkaa]

Katso sivu Ikkunakuvia

Ikkunan hoito[muokkaa]

Säännöllisesti. Auringon puoli vaatii enemmän huomiota.

Kerran vuodessa vähintään[muokkaa]

  • Lasien ja maalattujen pintojen pesu (kaupungissa kaksi kertaa vuodessa).
    • Varo rikkomasta öljymaalireunaa joka ulottuu kitin yli lasin päälle.
    • Ennen yleisesti käytetty keino oli suihkepullolla tai rätillä aavistuksen kostuttaa lasia, sitten "kiillottaa" sanomalehdellä lasi kuivaksi eikä muuta tarvita.
    • Nykyaikana kätevien lienee mikrokuitu-pesusieni.
  • Tuuletusluukkujen, hyönteisverkkojen, sälekaihtimien imurointi.
  • Ulkoilmaventtiilin puhdistus.
  • Tiivisteiden tarkistus ja mahdollisesti uusinta.
    • Muista pokien lisäksi tarkistaa ettei karmien ja ikkuna-aukon välissä ole ilmavuotoja!
  • Lasituskittauksen kunnon tarkkailu ettei vettä pääse valumaan puitteisiin, pienet vauriot maalataan umpeen tai paikataan heti.
  • Voitele helojen liikkuvat osat lukko- tai ompelukoneöljyllä.

Ikkunan pesu[muokkaa]

Ikkunanpesu, ikkunapesu

  1. Kaksi ämpäriä, laadukas ikkunanpesulasta (kumia), kolme rättiä, Fairya, etikkaa. Lisänä tarvittaessa neljäs rätti likaisten pokien, karmien ja ikkunalautojen ym. pesemiseen.
  2. Yhteen ämpäriin ruokalusikallinen Fairya, teelusikallinen etikkaa (nopeuttaa kuivumista), vettä ja rätti.
  3. Toiseen ämpäriin vettä ja rätti.
  4. Pese ikkuna pesuvesirätillä.
  5. Pyyhi ikkuna huuhteluvesirätillä.
  6. Kuivaa pysty- tai vaakasuuntaan, ja pyyhi ikkunanpesulasta kuivaksi kolmannella rätillä jokaisen pyyhkäisyn jälkeen.
Lähde: Näin peset ikkunat oikein ja ilman rantuja – ikkunanpesun maailmanmestarin simppeli ohje, Yle Uutiset

Kahden vuoden välein[muokkaa]

  • Jos ikkunan alla on vesipelti, on huolehdittava tarkoin siitä, ettei vesi kulkeudu pellin alle, josta se ei pääse haihtumaan
  • Peittomaalaus ehkäisee halkeilua, tarkkaile maalipintaa, kulunutta tasaista maalipintaa ei tarvitse uusia.
  • Voitele saranoiden saranatapit ja lukkojen teljet, pitkäsuljinmekanismit. Mutta ei voidella esimerkiksi aukipitolaitteena käytettävää liukuhelaa ikkunoiden välissä.
  • Käyntivälyksien säätö, ikkunan tulee olla keskellä karmia tasaisesti noin 3 mm etäisyydellä.
  • Myös ikkunaheloja on hoidettava säännöllisesti, etteivät ne pääse niin pahasti ruostumaan.

Ikkunan asennus[muokkaa]

  • Ikkunoiden ja sisäseinien pinnan tulisi olla samassa tasossa.
  • Kylmäsiltojen tulee olla mahdollisimman pieniä. Kylmäsillalla tarkoitetaan esimerkiksi ulkopuolelta sisäpuolelle karmin ja puitteen välissä kulkevia puukiiloja.
  • Kiilat tulisi saada eristeen tuuli- ja kosteussulkujen sisään.
    • Kosteussulun olisi hyvä jatkua mahdollisimman pitkälle lasia kohti.
  • Vanhoissa hirsirakennuksissa karmit saattaa olla kiinnitety sivulla olevilla karmiin ja seinään nalatuilla sideraudoilla (paksu pelti), uudemmissa rakennuksissa on lyöty naulat karmin läpi pieliin tai käytetty ruuveja. Pienet ikkunat voivat olla myös paikoillaan ainoastaan puukiiloilla.
  • Korkeat karmit eli yli 1400 mm on hyvä kiinnittää seinään molemmilta sivuilta kolmesta kohtaan. Pieniin ikkunoihin 400 – 1200 mm riittä kiinnitys kahdella ruuvilla. Alle 400 mm ikkunat voi kiinnittää ilman ruuveja tai nauloja.
  • Pienistä ikkunoista voidaan kiilat poistaa kiinniruuvauksen jälkeen.
  • Seinän ja karmin rako tiivistetään tervatappuroilla, pellavalla ja asetetaan vuorilaudat ja naulataan ne karmiin tai karapuuhun. Tiivistykseen käytetään nykyään usein myös uretaania. Uretaania on eri asennuslämpötiloihin, myös pakkaselle. Uretaania asennettaessa on huomioitava turopaminen, mikä pahimmillaan voi työntää karmeja ikkunaa kohden.
  • Hirsiseinien karapuihin kiinnitettäessä on huomioitava että ikkunakarmien kiinnitykseen käytettävät karmiruuvit tai puuruuvit 8x90 eivät yletä karapuun läpi hirteen!

Tarvikkeet[muokkaa]

  • Asennuskiilat kuivaa puuta pareittain. Huom! parit aina saman kokoisia.
  • Kiinnitysnaulat tai ruuvit. Riittävän pitkiä, jotta ne ylettävät karmin läpi, karmin ja karapuun välin ja uppoavat karmiin. Karmin ja karapuun etäisyys saattaa vaihdella ikkunan kummallakin puolella, koska ikkunaa ei välttämättä saa suoraan juuri keskelle aukkoa.
  • Poranterä jossa on sisäkkäin kaksi terää, nk. karmiporanterä, jossa samanaikaisesti sisempi terä tekee pienempää reikää ja ulompi tekee kannalle reiän, johon myöhemmin tulee peitetulppa
  • Peitetulpat. Karmiporanterän reikään sopiva.
  • Saumaustilke
  • Ulkopuoliset vuorilaudat eli peitelistat
  • Sisäpuoliset vuorilistat eli peitelistat
    • Ikkunan ympäryksen sisäpuolella voi tehdä esimerkiksi mäntyliimalevystä, paksuus esimerkiksi 18.

Asennuksen kulku[muokkaa]

  1. Tarkista että ikkunan pielet ja karmit ovat riittävän tasaiset ja puhtaat. Uretaania käytettäessä eivät saa olla jäätyneet. Poista vanhat uretaanit.
  2. Sovita ikkunaa paikoilleen, katso minkä kokoiset kiilat tulee tehdä
    1. Vertaa rinnakkain olevia ikkuna-aukkoja, että ikkunat tulevat samaan tasoon. Seinän aukot saattavat olla vanhassa talossa eri kohdissa.
  3. Sahaa kiilat. Kiilojen sahaus sujuu pöytäpyörösahalla vapaasti.
  4. Aseta kiilat ikkunan alle sopivin välein pareittain. Säädä ikkuna kiiloilla pysty- ja sivusuunnassa oikeaan kohtaan ja myös sisä- tai ulkopinta haluttuun kohtaan. Katso vatupassilla että ikkuna on vaakatasossa. Joudut siis samanaikaisesti kiinnittämään huomiota pystysuoruuteen ja syvyyteen seinäpinnasta.
    1. Varo, ettei ikkuna kaadu sisälle tai ulos asennettaessa.
  5. Aseta kiilat ikkunan yläosaan, katso vatupassilla että ikkuna on pystysuorassa
  6. Aseta kiilat ikkunan sivuille.
  7. Kiristä kaikki kiilat huolellisesti. Ruuvattaessa tai naulattaessa löysät kiilat tippuvat.
  8. Tarkista kaikki suoruudet vesivaa'alla.
  9. Poraa karmiporalla isoreikä ja pieni reikä sellaisiin kohtiin karmia, jossa on hyvä kohta myös karapuussa. Kiinnitä huomiota, että reiät tulevat sopivalle etäisyydelle toisistaan ja tasaisesti ikkunan karmeihin. Reikien määrä riippuu ymmärrettävästi ikkunoiden koosta.
  10. Kiinnitä ruuveilla tai nauloilla. Asenna suojatulpat. Ruuvi kannattaa asentaa kiilan alapuolelle, niin kiila ei tipu kiristäessä niin helpolla.
  11. Asenna saumaustilke ja tarvittaessa anna kuivua. Leikkaa ylimääräinen pois.
    1. uretaania käytettäessä sivukiilat usein poistetaan nk. kylmäsiltojen takia.
  12. Aenna vuorilistat. Ensin vaakalista ikkuna ylä- ja alareunaan, sitten sivuille. Puun ydinpuoli ulospäin.
  13. Asenna pellit, alas ja tarvittaessa yläpuolelle. Yläpuolen pellin sijaan voidaan käyttää myös lautaa.

Kuntoarvio[muokkaa]

Tee yleispiirros ikkunoiden sijainnista ja piirrä jokainen ikkuna ja merkitse kuvaan huomiot. Lahovaurioita voi kokeilla terävällä piikillä, puukolla, ruuvitaltalla. Vauriot kuten laho ja sen aiheuttaja. Onko puu pehmeää karmin tai puitteen sisällä vai pelkästään pinnan halkeilu. Puun pinnan halkeilu on yleistä.

  • Kuluminen. Puutteet.
  • Karmit: Onko lahoa, erityisesti alakappaleen lasikyntteessä ja liitoksissa? Harmaantuminen ei ole lahoa. Karmien keskellä olevat halkeamat ovat syntyneet tuoreen puun kuivumisesta. Jos ei häiritse ikkunan toimintaa, korjausta ei tarvita. Jos tiivistetty vaahdolla, tutki vaahtoa vasten olevat pinnat piikillä.
  • Puitteet: Onko lahoa, erityisesti alasarjassa ja sen liitoksissa? Ovatko liitokset kiinteät? Avautuuko ja sulkeutuuko helposti?
  • Helat. Kulmaraudat ruosteessa? Saranoiden kunto? Puuttuuko ruuveja? Ikkunansulkijoiden toimivuus?
  • Lasit ja Kittaus: Onko ehjä? Heliseekö ruutu eli väljästi kiinni? Laseja rikki? Tiivistyykö lasipintaan vesihöyryä?
  • Maalaus: Onko maalipinta kunnossa?
  • Tiivisteet: Hyvät ja joustavat? Tarvitaanko lisää? Vetääkö?
  • Pellitys: Puuttuuko? Ehjä?
  • Tilkerako: Onko rako vedoton? Tuulisella säällä kynttilän avulla.

Ikkunoiden korjaus[muokkaa]

Korjaaminen yleisesti[muokkaa]

Ymmärrä kokonaisuus! Jos et osaa, selvitä tai anna ikkunat taitajien korjattavaksi. Säilytä alkuperäinen ulkoasu. Ikkunoiden korjausta suunniteltaessa kannattaa lukea Museoviraston korjauskortti Museoviraston korjauskortisto / Ikkunoiden korjaus, joka on luettavissa PDF-muodossa.

Ikkunoiden heloja eli kulmarautoja, saranoita ym. valmistaa mm. Pisla. Tuotteita myydään ympäri suomen tavarataloja myöten. Kaikenlaisia erikoisheloja voi tiedustella esimerkiksi Rakennusapteekista.

Ikkunoita korjatessa kannattaa käyttää tiheäsyistä ja pihkaista männyn sydänpuuta. Nykyaikainen räkämänty ja painekyllästetty puut kannattaa jättää puutarvikeliikkeeseen muuta käyttöä varten. Käytä myös mahdollisimman kuivaa puuta.

Numeroi osat niin että alkuperäinen paikka säilyy, käytä esimerkiksi maalarinteippiä ja kirjain-numero tunnistetta. Lasit ja pokat on tehty käsityönä ja eivät sovi minne tahansa. Suojaa karmi niin että sitä voi kunnostaa suojan ollessa paikalla sisäpuolelta. Poista myös vaurion aiheuttaja.

Työvälineitä[muokkaa]

Työvälineet[muokkaa]

  • Ikkunasivellin. Sianharjaksinen ja vinoksi hiottu
  • Kaavin
  • Kittilamppu.
    • Erityisesti vanhojen lasien irrottamiseen ehjänä ja nopeasti!
    • Glasmästarföreningin kittilamppu.
  • Kittiveitsi.
  • Lasikaavin. Puitteen sisäpuolelta kaavittaessa kallistetaan kaavinta puitetta vasten, jolloin jää noin milli maalia. Ulkopuolella kittiä suojataan ohuella listalla.
  • Lasileikkuri. Öljyllä täytettävä malli helpottaa leikkausta huomattavasti ja on turvallisempi vanhaa lasia leikattaessa.
  • Lasitusvasara. Neliskulmainen iskupää.
  • Maalikaavin. Katso Pintakäsittelyvälineet
  • Naulain. Helpottaa lasitusta ja sopii myös ohuille laseille.
  • Pyöreä sivellin. Pellavaöljymaalille vaaleasta sianharjaksesta.

Ikkunalasi[muokkaa]

Vanhimmat lasit ovat nk. puhallettua lasia, ja sitä valmistettiin vuoteen 1937 asti. Puhalletun lasin läpi maailma ei näytä samalta. Lasissa on valumia ja pieniä kuplia ja sitä enemmän mitä vanhempaa. Vedetyn lasin valmistus päättyi 1970-luvulla. Pyritään käyttämään purkutaloista saatavaa vanhaa lasia. Ohut arvokas lasi tulee poistaa äärimmäistä varovaisuutta käyttäen, särkyy helposti. Helisevä, varsinkin ohut lasi korjataan työntämällä lasin taakse lisää aluskittiä lastalla ja korjaamalla mahdollisesti kittausta ulkopuolelta. Sormella naputtamalla kuulee irtonaisen helisevän lasin. Nykyään lasin paksuus normaalisti 3 mm, saatavissa myös taululasia 2 mm ja "vanhanajan lasia" joka vaihtelee 3-4 mm. Lasimitta lasin koko, kyntemitta kynteen koko eli suurempi lasimittaa. Kolmatta lasia ei vanhoissa ikkunoissa yleensä käytetä, tiivistäminen ajaa saman asian. Lasien etäisyys toisistaan vaikuttaa ääneneristävyyteen, yli 100 mm saa aikaan hyvän eristävyyden.

Irrotus[muokkaa]

Vanha lasi on yleensä asennettu pohjakäsitellyn puun ja aluskitin päälle ja tämän jälkeen lasin joka reunoille sen koosta riippuen on naulattu vaihteleva määrä pieniä lasituslankoja. Tämän päällä on kitti ja maalikerrokset. Merkitse lasit selvästi maalarinteipillä lasissa, lasit sopivat yleensä vain siihen mihin ne on tarkoitettu (esimerkiksi 22B voisi olla talon 22. ikkuna ja B tarkottaisi ylhäältäpäin toista ruutua).

Vanhan kitin irrottamiseen on monta keinoa. Jos kyseessä on vanha ja ohut lasi kuten esimerkiksi puhallettu lasi, sen irrottaminen on tehtävä äärimmäisen huolellisesti ja mielellään kittilampulla. Ensin siis poistetaan kitti, sitten hohtimilla lasituslangat ja nostetaan lasi varovasti pois. Aluskitin pitää olla riittävän lämmintä, jotta lasi irtoaa.

  • Kittilamppu toimii infrapunasäteilyllä, se on tehokas ja irrottaa helposti hajoavan lasin vaurioitta. Glasmästarföreningin kittilamppu, Curatiolla on "se oikea" ruotsalainen kittilamppu ikkunoiden kunnostustyöhön. Sitä saa vuokrata hintaan 15 € / vrk tai 80 € /viikko. Rakennusapteekki myy lamppua noin 850 euroa, hinta ruotsista hankittu suunnilleen sama (2006).
  • Kun kyseessä on helposti irtoava kitti ja paksu lasi, voidaan yksinkertaisesti käyttää pientä vasaraa, talttaa ja puukkoa. Taltta kuitenkin helposti saattaa viedä myös puitepuuta mukanaan.
  • Kittiä voi kokeilla pehmittää myös lämpimällä potaskaliuoksella eli kalilivedellä. Ts. tuhkasta valmistettua väkevää livettä.
  • Myös voihappo pehmittää kittiä.
  • Kuumailmapuhallinta ei tulisi käyttää!! Vähemmän kuumalla lämpöpuhaltimella, ehkä jopa föönillä kitti saatetaan saada irti kerroksittain. Kuumentaminen on kuitenkin helppo keino rikkoa lasi, joten suojaa vähintään lasi vanerilla ettei se lämmöstä halkea. Varo polttamasta myös puitteiden puuta ja näin heikennä puun kestävyyttä.
  • Kitti pehmenee maalinpoistoaineella kerroksittain hitaasti.
  • Kittisaha sahaa kitin irti.

Kun kitti on poistettu, uurteesta poistetaan pihdeillä pienet lasitus- eli kiinnitysnaulat eli lasipiikit (teräslangan pätkiä), katkevat lyödään puitteen sisään.

Lasin leikkaus[muokkaa]

Lasin leikkaamista helpottaa hyvä lasiveitsi. Kuvan veitsessä varren sisällä öljyä, jota valuu leikattaessa terälle. Lisäksi kuvassa näkyy taustalla puurima jota käytetään veitsen tukemiseen ja mittanauha.

Lasin leikkamisen voi tehdä vaikeasti tai helposti. Halvimmat euron lasiveitset toimivat vähän aikaa, mutta tämän jälkeen voi alkaa lasit katkeamaan osittain muualta kuin leikkausviillon kohdalta. Laadukas, öljytäytteinen lasiveitsi tekee työskentelystä nautinnon.

Lasi leikataan tasaisella ja tukevalla alustalla. Alustan pitää olla puhdas roskista ja sen voi päälystää esimerkiksi huovalla. Ota jokin tukeva ja suora tuki lasiveitselle, esimerkiksi vähintään 10 mm paksu puurima. Mittaa riman oikea kohta reunasta lasilla ja paina rima lasia vasten. Huomaa että useat lasiveitset leikkaavat juuri tarvittavan 3 mm kapeamman leikkausviivan. Lasi leikataan 3-5 mm kynte- eli uurremittaa pienemmäksi, liian ahdas sovitus voi rikkoa lasin puitteen turvotessa. Ota tukeva asento, että pystyt vetämään leikkauksen yhdellä kertaa tarkasti reunasta reunaan. Veitsestä pidä kuin kynästä. Siirrä leikkauskohta pöydän reunan kohdalle, jolloin lasi voi katketa omasta painostaa hyvällä veitsellä ja hyvin leikatun uran kohdalta. Tarvittaessa katkaise lasi tasaisesti ja "nopeasti" painaen.

Puhdistus[muokkaa]

  • Emäksiset pesuaineet
  • Liotetaan pintaa ja raaputetaan lastalla.
  • Lasinpesuneste. Kitin ja lian poistamiseen lasista.
  • Tummuneen lasin saa helposti puhtaaksi kastetulla sanomalehdenpalalla joka on dipattu tuhkaan.

Kiinnitys[muokkaa]

  • Kynte puhdistetaan hiekkapaperilla hiomalla, pöly harjataan pois ja pohjamaalataan sinkkivalkoisella öljymaalilla tai sellakalla ennen kittausta. Puhdista myös pohjamaalattu kynte pölystä ennen kittausta.
  • Uurteen pohjalle ohut tasainen kerros notkeampaa kittiä aluskitiksi ja painetaan lasit irrotusjärjestyksessä varovasti (ohut särkyy helposti) paikoilleen niin että se tarttuu tasaisesti joka puolelta tiiviisti kittiin. Kittiä tulee jäädä noin 1 mm vahvuudelta lasin taakse, eikä ilmavuotoja saa jäädä. Poistetaan ulospursuava kitti leikkaamalla.
  • Lasin eteen lyödään erittäin varovasti pienellä neliskulmaisella lasitusvasaralla harvakseltaan joka sivulle kaksi tai kolme lasipiikkiä, ts. lasitusnaulat tai lasituslangat, jotka jäävät pintakitin sisään. Lasitusnaula varmistaa lasin pysymisen, mutta ei kosketa lasia / lasin pintaan.
    • Lasinpiikin kaltainen lasitusnaula tehdään leikkamalla pienestä naulasta kanta pois tai ostetaan lasitusnauloja. Lasituslanka on n. 20 cm pitkä kuparitanko, joka on lovettu 1 cm välein ja sitä katkotaan sitä mukaa kun lasitetaan. Vasaran alla pidetään ohutta pahvia.
  • Lasituslanka. Langassa on noin 16 "naulaa". Langan päässä oleva naula käännetään suorakulmaan, naulataan oikeaan syvyyteen ja käännetään loppu lanka taaksepäin katkaisten lanka irti naulasta.
  • Lasin alareunaan asetetaan lasin alle tulitikun pätkät ettei lasi valahda alas pystyyn nostettaessa ja ruttua tällöin pystykittausta.

Kittaus[muokkaa]

  • Kädessä sopivan kiinteäksi, mutta notkeaksi muokattu liitupitoisempi päällyskitti painellaan lastalla lasiin tiukasti ilman ilmakuplia leveä teräisellä lastalla ja vedetään sileäksi ja vinoksi pinnaksi veteen kastetulla kittiveitsellä ylimääräisen kitin pursuessa veitsen sivuille. Kittiin ei saa muodostua katkeamia, koska kitti voi myöhemmin näistä kohdista irrota.
  • Päällyskittaus jätetään 1-2 mm:n verran puitteen valomittaa ja aluskittiä alemmaksi, jolloin saadaan maalausvara (maali ulotetaan kitin reunan yli lasin päälle).
  • Lopuksi vedetään sormella vastakkaiseen suuntaan pinta sileäksi.
  • Annetaan kuivaa pinnasta ainakin yön yli että maalaus kestää paremmin, vähäöljyinen kitti voidaan maalata seuraavana päivänä.
  • Kuivuneen kitin poispeseminen on työlästä lasista, lähtee partaveitsen terällä. Mahdollinen aikaisempi lasituslista korvataan kittauksella.

Lisälasien asentaminen[muokkaa]

Lisälasien asentaminen on edullinen ja kätevä tapa nostaa ikkunoiden lämmön eristävyys nykyaikaiselle tasolla tuottamatta purkujätettä ja muuttamatta ikkunan ulkonäköä. Samalla esimerkiksi höyryn kerääntyminen ikkunoihin vähenee. Lisälasi tarkoittaa tässä tapauksessa uutta lasikerrosta, joka on kiinnitetty joko ikkunankarmin tai sitten (avattavan) ikkunanpokan kylkeen ylimääräisillä listoilla siten, että lasikerrosten väliin muodostuu yksi ilmakerros lisää. Ilmakerroksen paksuudella ei ole juurikaan merkitystä sillä yli 90% ikkunoiden lämmönhukkatehosta aiheutuu ns. sisäisestä konvektiosta ilmavälissä.

  1. Ikkunan k-arvo eli U-arvo saadaan melko tarkasti arvioitua kaavalla U = 6 / lasikerrosten määrä
    • Tavanomaisen kolmikerrosikkunan U-arvo on 1.8 - 2.4 W/m2K
    • energialuokan A ikkuna tarkoittaa U-arvoa 1.0 W/m2*K tai alle.
  2. Päätä mihin väliin asennetaan lisälasit. Esimerkiksi kaksikerrosikkunan kerrosten sisään (pokien kylkeen) asennettuna lisälasit ovat käytännössä täysin huomaamattomia. Ulkopuolelle (olettaen että kaikki ikkunat avautuvat sisäänpäin) asennettu lisälasi kaipaa siistejä listoja, mutta yhtälailla ulkopuolelle asennettu lisälasi on listojen viimeistelyn jälkeen huomaamaton.
  3. Mittaa ikkunaosan koko (siis lasiosa ilman pokia)
    • huomioi mahdolliset vipstaakit karmissa (kuten saranat, avauskahvan istukka, sälekaihtimet)
    • lisälasi ulottuu tietenkin jonkin verran pokan päälle, esimerkiksi sentin.
  4. Lasileikkaamosta tai hyötyjäteasemalta saa edullisesti käytettyä lasia sekä myös uritettua listaa lisälasin kiinnittämiseksi.
    • Puhdistus esim mikrokuitu-pesusienellä
    • Kiinnitettäessä lisälasi kerrosikkunan sisään, listojen ulkonäöllä ei ole merkitystäpaitsi että värin olisi hyvä olla sama kuin pokissa johon listat kiinnitetään
  5. Ikkunankarmiin asennettaessa ei tarvita periaatteessa kuin kaksi listaa: alas ja ylös, jolloin lisälasi voidaan vetää sivusta pois (esimerkiksi pesua ajatellen) ilman työkaluja. Listat kiinnitetään tietenkin ruuveilla
  6. Mikäli uritettu lista on väljä (lisälasi "helisee"), tämmätään se ikkunanpokan kylkeen esimerkiksi tukkimalla talouskelmua uraan.

Puitteet[muokkaa]

  • Puitteiisiin kiinnitetään lasi ja se koostuu ala- ja yläsarjasta ja mahdollisista välipuitteista.
  • Alasarjassa ulkoneva vesinokka estää veden pääsyä rakenteisiin.
  • Rakolista suojaa puitteiden rakoja sateelta ja vedolta. Tehdään 2" x 2,5" tai 2" x 2,25" (tai 2" x 2") rimoista.
  • Alakappale vesinokalla 2,5" x 4" puutavarasta.
  • Puiterimat jopa 1,5" x 2,25" rimoista, jolloin kehän varhon leveys 1,5".
    • Puitteen reunoihin on höylätty varhot eli huulet, falssit lasia varten, tavallisesti 12 mm leveät ja 10-12 mm korkeat.
  • Puitteet kiinnitetään ilman saranoita esimerkiksi kahdella tapilla karmiin ja sulkulaitteella toiselta laidalta.
  • Fortuska eli tuuletusratkaisu jossa yksi ikkunan pienistä ruuduista avautuu.
  • Puitteen ja karmin väli on noin 2-3 mm kynteen eli huulloksen syvyyden mukaan.

Korjaus[muokkaa]

  • Puitetta ei hajoiteta palasiin, jos osia ei tarvitse uusia.
  • Puhdistetaan. Katso kohdasta Maalaus puhdistamisohjeet.
  • Pienet halkeamat hiotaan pois kovaan pintaan asti.
  • Suuret halkeamat puhdistetaan, pohjamaalataan öljymaalilla ja täytetään kitillä.
  • Tarvittaessa tehdään puupaikka ja liimataan se kosteutta kestävällä liimalla.
  • Laho uusitaan vain, jos liitosta ei voida vahvistaa esimerkiksi kulmaraudalla.
  • Ennen puitteen liitosten avaamista poistetaan lasit.
    • Liitos on koottu puutapeilla ja vahvistettu mahdollisesti kulmaraudoilla. Kulmarauta irtoaa kiinnityskohdan alta vääntämällä rautaa ylös.
  • Löystyneet naulanreiät puutapitetaan. Puutapit lyödään tapilla irti.
  • Uudemmat ikkunat on saatettu liimata, liitoksen avaamisessa saattaa auttaa varovainen, kärsivällinen lämmitys.
  • Liitokset tehdään huolellisesti litsiliitoksilla porrastaen liitosta eri puolilla puitetta, liitos vinoon sahattuna.
  • Puuosien puhdistuksen ja korjausten jälkeen puite kasataan ja kiristetään liitokset eli puite kiskopuristimilla tai liinoilla.
  • Puuttuvat tapit vuollaan, perinteisesti ei käytetä liimaa.
  • Porataan puutapeille uudet reiät ja lyödään tapit sopivan tiukasti paikoilleen.
  • Uudemmat ikkunat liimataan kosteutta kestävällä liimalla.
  • Puitteiden, erityisesti ulkoikkunan ulkopuolen kaikissa kulmissa voi olla kulmaraudat, jotka pitävät liitoksen ja kitin kunnossa.
    • Kulmaraudat naulataan ikkunanauloilla tai ruuvataan alkuperäisillä tai pitemmillä ruuveilla tai naulataan. Poraa etukäteen pieni reikä.

Kieroutunut puite[muokkaa]

Voidaan oikaista kiilaamalla tai höyrytettynä puristimien avulla tai höyläämällä ja lisäämällä puuta tai sahata puite lähes katki ja kiilaamalla se suoraksi. Oikaisemista ennen irrotetaan lasit.

Vesinokka[muokkaa]

Vaurioitunut vesinokka voidaan poistaa ja tapittaa ja liimata uusi. Vesinokka voidaan tehdä yksinkertaisesti myös tekemällä uurre alapuitteen alareunaan ja höyläämällä pois puolet karmin alasarjasta. Karjahuoneissa oltava ikkunoissa vesilista, vesinenä sekä sisä- että ulkopuolisessa lasinpuitteessa tai toinen vesinenä ainakin karmissa.

Puuosien puhdistus[muokkaa]

Puuosiin on vuosien saatossa voitu maalata useita maalikerroksia. Ikävintä on jos jossain vaiheessa alkuperäisen pellavaöljymaalin päälle on menty maalaamaan nykyaikana muodissa olevaa muovimaalia. Puuosien maalin irrottamiseen on useampi keino.

  • Maalin kaapimiseen tarkoitetulla kovametalliteräisellä lastalla mekaanisesti poistaen. Varo naarmuttamasta puuosia terän terävillä kulmilla. Vaatii aikaa ja voimaa jos maalikerros on kovin kiinni. Öljymaali saattaa kuitenkin irrota myös yhdellä vetäisyllä. Jos puite on koristeellisesti profiilin muotoinen, on mahdollista muotoilla teräslastasta juuri uriin sopiva lasta.
  • Kuumailmapuhaltimella on toimittava varovasti, puhallin helposti saattaa polttaa puun pilalle. Varovainen lämmitys ja maalin poisto kaapimella heti. Muistathan että kuumailmapuhaltimen käyttö on tulityötä!
  • Maalinpoistoaineella maali irtoaa kerroksittain. Apuna maalin poistamiseen tarkoitettu kaavin.

Puuosien korjaaminen[muokkaa]

Materiaali[muokkaa]

Rikkotuneiden ja läpilahonneiden osien korjaukseen tulee käyttää vain laadukasta puuta!

Tiuhasyistä, pihkaista, suoraa, oksatonta. Kuivaa ja "mehukasta" mäntyä, kuten kitukasvuista petäjää tai honkaa. Keskitalvella kaadettuja ja pari vuotta varastoituja ja pariin kertaan kuivattuja riihessä. Korjauksessa tulee käyttää samaa materiaalia kuin alkuperäisissä puitteissa ja suunnilleen samaan puun kosteutta, 8-12%. Ei koskaan painekyllästettyä tms. Karmeissa ei niin tarkkaa kuin puitteissa.

Jos omasta metsästä ei löydy, ei löydy monesta puutavarakaupastakaan! UPM:n tavaramerkki Wisa, jota myy esimerkiksi Puukeskus Oy saattaa täyttää vaatimukset. Esimerkiksi Lahdessa varastosta puusepänkuivasta saa itse valita juoksumetreittäin. Metrihinta 4,39e (2006). Myös puusepänverstaista kannattaa kysellä.

Kasaaminen[muokkaa]

Puitteet kasataan ilman liimaa teräväkulmaisilla puutapeilla.

Ikkunakitti[muokkaa]

Ikkunakittiä valmistetaan

Silikonikitti tuhoaa ikkunanpuitteet! Käytä vain liitujauhosta ja vernissasta (keitettyä pellavaöljyä) valmistettua, raaka pellavaöljy käy myös. Kitti kovettuu hitaasti, vernissasta eli keitetystä pellavaöljystä valmistettu kuivuu nopeammin, raa'asta valmistettu pitää kitin kauemmin pehmeänä. Suojataan maalaamalla. Kesähelteellä vältä kittausta. Kittiä ei saa koskaan laittaa pohjamaalaamattomalle puulle. Ikkunalasien kittaukseen, puiden rakojen ja reikien täyttämiseen. Säilyy muovipussissa vuosia.

Halkeiluun ja irtoamiseen syynä mm. kitin heikko laatu, lasikyntteen puutteellinen pohjamaalaus (kitin pellavaöljy imeytyy puuhun), puitteen liikkeet, huolimaton kitin valmistaminen ja liika kovettumisaineen määrä.

Korjauskittaus[muokkaa]

  • Suoritetaan usein lasia poistamatta.
  • Irtonaiset palat poistetaan ja ja paikataan kitillä vanhan päälle. Huonokuntoinen kittaus uusitaan kokonaan.
  • Vanha kitti irroitetaan puuta vahingoittamatta vasaraa, talttaa ja puukkoa apunakäyttäen.
    • Alla voi olla lasituslistat.
    • Kitti pehmitetään lämpimällä potaskaliuoksella (kalilivettä) eli tuhkasta valmistettua väkevää livettä. Myös voihappo pehmittää kitin. Lämpöpuhaltimella kittiä saadaan irti kerroksittain, suojaa lasi vanerilla ettei se lämmöstä halkea. Kittiä voidaan pehmentää myös maalinpoistoaineella kerroksittain, hyvin hidasta. Infrapunasäteilyllä toimiva kittilamppu on tehokas ja kallis. Kittisahalla kitti sahataan irti.

Raaka-aineet[muokkaa]

vernissa
liitujauho
(valkopippuri, lintujen ruokailua vastaan)
(vesi, helpottaa ja heikentää)
  • Vernissaa voi hankkia maalikaupoista esimerkiksi Uulatuotteena.
  • Liitujauhoa löytyy samoin maalikaupoista Uulatuotteena. Kannattaa ostaa heti 25 kg paperisäkki, koska kittiä kuluu yllättävän paljon ja kilohinnassa on MERKITTÄVÄ ero. Lopun voi laittaa myyntiin vaikka Rihmaston torille.

Valmistus[muokkaa]

Liitujauhoa ja vernissaa

Kovalle alustalle keko liitua, siihen kraateri ja kaadetaan vernissaa siihen. Sekoitetaan hyvin ja kun paremmin käsiteltävää paiskitaan voimakkaasti alustaa vasten, jolloin se pehmenee ja vaatii lisää liitujauhoa. Pari lisäyskertaa riittää yleensä. Muodostuu jähmeä, sitkeä, paakuton, koossa pysyvä massa. Öljymäärä on sopiva kun siitä ei erotu öljyä lasille ja kitti ei tartu käsiin ja irtoaa hyvin käsistä, mutta kittipallo pysyy ylösalaisin käännetyssä kämmenessä.

TAI sekoita pellavaöljy ja noin puolet liitujauhosta keskenään astiassa tikulla sekoittaen. Liitu lisätään öljyyn pienissä erissä sekoittaen koko ajan. Liidusta ja pellavaöljystä sekoittuvan vellin tulee olla tasaista. Kun kitti on niin paksua, että sitä ei pysty enää sekoittamaan tikulla, jatka alustamista käsin pöydällä. Kovettumista edistää myös kittiin sekoitettu sinkkivalkoinen.

Löysempi aluskitti kannattaa valmistaa muovipussissa ja pursottaa suoraan siihen tehdystä reiästä. Huoneenlämpöinen kitti notkistuu käsissä vaivattaessa. Kaupasta ostettu pellavaöljykitti soveltuu suoraan aluskittaukseen, päällyskittaukseen lisätään liitujauhoa ja muokataan voimakkaasti kunnes ei lämpimänäkään tartu käsiin. Säilytys ilmatiiviissä muovipussissa vuosikausia. Muista että pellavaöljy syttyy itsestään sopivassa materiaalissa, esim kangas rätissä. Tee pienissä erissä.

Maalaus[muokkaa]

Pitää puuosat kuivina ja suojaa niitä auringolta. Aito öljymaali käyttäytyy vanhetessaan hyväksi havaitulla tavalla. Maalikalvo suojaa valolta ja hidastaa kastumista, ajan myötä liituuntuu ja halkeilee kauttaaltaan päästäen kostuneen puun kuivumaan nopeasti ja halkeilemaan auringossa. Öljymaalin kuivuminen vaatii valoa ja happea eli sisällä kuivumimen hidastuu. Ikkunan maalauksessa kerrokset paksunevat pohjamaalista välimaalauksen kautta valmiiksimaalaukseen. Vaalea maali kestää ulkona paremmin kuin tumma puun vähemmän lämpenemisen takia. Ikkunapuitteet maalataan usealla ohuella maalikerroksella, sillä liian paksuina kerroksina maalattu öljymaali rypistyy kuivuessaan. Puunsuojakäsitellyt kuultavat pinnat peittomaalataan öljymaalilla. Kirkkaalla öljylakalla suojatut ikkunat hiotaan puhtaiksi, myös harmaantunut kerros ja lakataan perinteisellä öljylakalla. Tanakka sivellin, tavallisesta siveltimestä harjakset sentin lyhyemmiksi ja reunojen hionta hiekkapaperilla.

Kiinteä maalipinta pestään soodaliuoksella ja huuhdellaan hyvin lämpimällä vedellä. Kiinteä maali poistetaan kokonaan vain jos siirrytään lateksi tai alkydimaaleista öljymaaliin. Apuna voidaan käyttää kuumailmapuhallinta, mikä on tulityötä! Varo ettei puu pala tai koko rakennus syty palamaan kipinöistä ja palavistä lentävistä maalihiukkasista ja varo myös muovimaaleista kuumennettaessa irtoavia myrkyllisiä kaasuja. Lohkeileva maalipinta puhdistetaan kaavinraudalla, taltalla tai raspilla. Harmaantuneen puun maalamista ennen pinta hiotaan kiinteäksi ja nukattomaksi. Pakottavissa tapauksissa maalinpoistoaineella, jonka jälkeen pestään lämpimällä saippuavedellä ja huuhdellaan. Pesty, kaavittu tai maalinpoistoaineella käsitelty hiotaan hohkakivellä tai hiomapaperilla ja puhdistetaan pehmeällä harjalla pölystä.

Maalattavan puun kosteuden tulee olla alle 15%. Paras sää pilvipouta, ei suora auringonpaiste joka kuivattaa ja aiheuttaa halkeilua. Puulle asti puhdistettu pinta maalataan sinkkivalkoisella pohjamaalilla, mutta puhdistettu vanha maalipinta ei vaadi pohjamaalausta. Pohjamaalaus suoritetaan joka puolelta sinkkivalkoisella öljypohjamaalilla hyvin ohuesti yksi kerros, ei peittävänä vaan kuultavana kerroksena. Pohjamaalauksen jälkeen vettä keräävät raot ja halkeamat kitataan öljykitillä. Välimaalaus ja valmiiksimaalaus tehdään kitin päälle syiden suuntaisesti. Kova, vähäöljyinen pintakitti voidaan maalata jo seuraavana päivänä, pehmeän kittiin maalatessa maali rypistyy. Sinkkivalkoisella pohjamaalattaessa välimaalaus muutaman päivän kuluessa pohjamaalipinnan ollessa vielä avoin!! Välimaalaus ei pysy hyvin pitkään kovettuneen sinkkivalkoismaalin päällä. Maali ulotetaan kitin reunan yli lasin päälle 1-2 mm vapaalla kädellä vetäen, ei maalarinteipillä joka edesauttaa myöhemmin veden pääsyn puuhun. Välimaalaukseen käytettävää öljymaalia ohennetaan 15-30% vernissalla. Välimaalaukseen tarvittava öljymaali voidaan myös valmistaa seuraavasti: 2 osaa vernissaa, 3 osaa titaaninvalkoista pigmenttiä, 10-20% sinkkivalkoista pigmenttiä, 5 % luonnonohennetta tai 10 % tärpättiä, maalin valmistus aloitetaan lasin päällä hiertämällä tasapohjaisella juomalasilla pigmentti ja osa vernissaa kunnes se ei enää rahise, kaadetaan astiaan ja sekoitetaan loput aineet. Välimaalauksen jälkeen lasit pestään ja rapsutetaan puhtaaksi vaihtoteräisellä työkalulla varoen maalin reunoja lasissa. Märkää maalia ei kannata yrittää poistaa. Valmiiksi- eli pintamaalaus suoritetaan ohentamattomalla öljymaalilla. Valmiiksimaalausreseptinä voidaan käyttää myös 2 osaa vernissaa, 3 osaa titaaninvalkoista pigmenttiä ja 5% stand-öljyä (paksunnettua pellavaöljyä antaen kestoa ja kiiltoa). Maali sivellään ohuesti ja annetaan kuivua maalauskertojen välillä niin ettei se rypisty peukalolla hierrettäessä. Pintamaalaus tehdään huolellisesti vähintään kahdesti kummallekin puolelle. Jos lasituslanka on jäänyt näkyviin, se maalataan huolellisesti piiloon.

Helat[muokkaa]

Ikkunasalpa[muokkaa]

  • Yhden sisäikkunan sulkemiseen tarkoitettu yksinkertainen salpa ja kahden ikkunan sulkemiseen tarkoitettu kaksinkertainen salpa.
  • Yksinkertaisimmat ulospäin aukeaviin ikkunoihin ovat hakaset eli säpit, joita vähintään kaksi per puite.
  • Sisäpuitteeseen sulkijoita, jotka painavat puitteen varhon pystyreunaa vasten, yksinkertaisimmat korvalukot eli sammakot.
    • Asennetaan niin että puite tulee tiiviisti pystyvarhoa vasten.
  • Espanjoletit ovat tankosulkijoita, jossa kaksi tankoa siirtyy lukkolaitetta käännettäessä lukiten puitteen karmiin.

Kulmarauta[muokkaa]

Taivutetaan käsin

Sarana[muokkaa]

Saranatyyppejä:

  • nostosarana erilaisilla nupeilla
  • Pölkkyhaka karmiin, johon ovessa kiinni oleva pitkäsarana. Näkee esierkisi aitoissa.
  • Saranat ja ikkunalukot eli sulkulaitteet asennetaan siten että puite sulkeutuu tasaisesti tiivisteitä vasten mutta ei kiristä.
  • Saranoina esimerkiksi ulospäin aukeavissa ikkunoissa norjalaiset 3,5" tai 4" saranat. Kiinnitys yleensä niin että saranoiden lehdet jäävät vastakkain varhon sisään.
  • Lehtisarana ikkunoissa käyntiväli säädetään saranaa taivuttamalla erityistyökalulla tai upottamalla syvemmälle.

Sormi- ja myrskyhaka[muokkaa]

Sormihakoja käytetään ikkunoiden lukitsemiseen ja sen vastakappale karmissa on pyrstökoukku. Pyrstökoukun kärki lyödään karmiin ja keskipuuhun lyötäessä vastakkain, lyödään ne vähän vinottain. Kannattaa porata pieni reikä karmiin, ettei puu halkea. Lisäksi sormihakoja kiinnittäessä kannattaa vähintään käyttää terävää puikkoa alkureiän tekemisessä. Tuulihaat pitämässä ikkuna auki.

Helojen puhdistaminen[muokkaa]

Helat ovat kestäviä ja pellavaöljykerrokset vuosien saatossa ovat pitäneet helat lähestulkoon uuden veroisina. Ikkunoita uusittaessa saattaa kuitenkin olla aihetta poistaa vanha ja epätasainen maali. Uusinta vasta jos korjaus ei auta. Uudet helat alkuperäistyyliä.

  • Mekaanisen poiston lisäksi hienovaraisempia ovat luontoystävällisemmät maalinpoistoaineet.
  • Vanhat korjauskelvottomat helat jätetään paikoilleen ja asennetaan uudet esimerkiksi vastakkaiselle puolelle tai viereen.
  • Ei irroteta jos ei muusta syystä jouduta tekemään, puhdistetaan paikoillaan. Jos irrotetaan, hoidetaan myös takapuolelta.
    • Ruoste puhdistetaan teräsvillalla ja sopivan kokoisella teräsharjalla. Ruostunut käsitellään mahdollisesti ruosteenestomaalilla.
  • Vanhat reiät täytetään puutapeilla. Pilalle ruostuneet ruuvit uusitaan.

Helojen pintakäsittely[muokkaa]

Kahdenkertainen pohjamaalaus punertavalla rautamönjällä ja päälle pellavaöljymaali. Tai kuumennus esimerkiksi nuotiossa (ei punaiseksi) ja kastaminen kuumana pellavaöljyssä. Tämän jälkeen maalaus pellavaöljymaalilla.

Tiivistys[muokkaa]

Vanhojen ikkunoiden riittävä tiiviys syntyy huolellisella tiivistyksellä. Ikkunan tulee olla aina niin väljä, että vähän turvonneenakin se aukeaa helposti. Ikkunoita asennettaessa helat tulee kiinnittää oikeisiin kohtiin. Vanhanmallisessa ikkunassa se tiivistyy kun tuuli painaa ulkopuitetta karmia vasten. Periaatteena on että tiiviys kasvaa asteittain ulkopuitteesta sisäpuitteeseen. Jos vanha ikkuna tiivistetään nykyaikaisilla tiivisteillä, puitetta tai karmia saattaa joutua höyläämään niin että tiivisteelle syntyy riittävä tila eikä puite ole eritasossa karmin kanssa. Tiivisteen tulee täyttää rako sopivasti, se ei saa ahdistaa ja vääntää puitetta. Pehmeä letkuprofiili ja solumuovinauha aiheuttavat vähemmän em. ongelmaa. Tiivistä vain sisäpuite tai molemmat puitteet. Ikkunoiden tiivistäminen voidaan suorittaa usein eri tavoin, silikonisilla listoilla, pellavanarulla, metallisella listalla.

Vääntyneen puitteen tiiviyttä voi parantaa lisäsulkimilla, pahasti vääntyneen puitteen voi korjata jopa sahaamalla ja kiilaamalla kun siinä ei ole lasia. Jos karmista puuttuu kynte sisäikkunaa vasten, se voidaan lisätä puitteiden väliin ja näin saadaan tiivistettyä ikkuna paremmin.

Karmin ja seinärakenteen liitos kannattaa tarkistaa. Irrota sisäpuolen vuorilaudat ja sullo vanhaa eristettä tiiviimmäksi ja tarvittaessa lisää uutta luonnonkuitua kuten pellavaa, mutta ei liian tiukkaan, ilmakin eristää. Sisäpuolelle liimaa liimapaperitiiviste ja naulaa vuorilaudat takaisin karmiin tai karapuuhun.

Verhot vähentävät ikkunasäteilyä ja verhon alareuna patterin yläpuolella. Moniruutuisten ikkunoiden jakopuitteet vähentävät ikkunaa jäähdyttävää ilmankiertoa.

Työohje[muokkaa]

Poista mahdollinen vanha tiiviste, kiinnityshakaset, liima ja puhdista pinta. Tiivistettävän raon suuruus voidaan tarkistaa esimerkiksi muovailuvahalla. Älä venytä tiivistettä asennettaessa, äläkä oikaise nurkissa. Jatkoskohta puitteen sivun keskelle. Varmista tarvittaessa kiinnityshakasilla. Aseta tiiviste karmiin "ulospäin-puolelle", mutta saranasivulla laita saranan puolelle. Ulkopuite tiivistetään yhtenäisesti ympäriinsä ja jos lasiväli talvella huurtuu leikataan yläreunan kulmiin raot lasivälin tuulettumiselle TAI ensin yläreunaan rako ja jos se ei riitä lisäksi alareunaan. Myös jäkälää voidaan käyttää välissä sitomassa kosteutta. Talveksi voidaan ikkunan raot täyttää pumpulilla ja sulkea liimapaperilla ja poistaa keväällä ikkunanpesun yhteydessä.

Omega-lista[muokkaa]

Omega tiivistettä

Vanhat ikkunat saattavat olla hyvinkin vääriä ja raon suuruus vaihtelee. Omega-silikonilista (Proflex 08-764 7800) tiivistää hyvin joustavuutensa ansiosta raot. Tiivistettä on 5,5 mm (tiivistää 1,5-4mm), 7,5 mm (2-6mm) ja 9 mm (3-8mm)Ikkunoiden välin huurtumista ja kosteuden kertymistä sinne vältetään jättämällä tiivistämättä ulkoikkuna muutaman sentin matkalta ylä- ja alareunasta.

Ikkunapaperi[muokkaa]

Kiinnitetään kostuttamalla.

Ikkunapelti eli vesipelti[muokkaa]

  • Varsinkin jos puitteen alakappaleessa ei ole vesinokkaa tai jos karmi on huonossa kunnossa ja sitä ei haluta vielä uusia.
  • Vesilauta voi korvata ikkunapellin.
  • Vältä loivaa peltiä.
  • Pelti kiinnitetään karmin alakappaleeseen höylättyyn uurteeseen.
  • Pellin ja karmin rakoon voidaan levittää öljykittiä tiivistämään.
  • Löystyneet naulat poistetaan ja tilalle pidemmät kampanaulat tai ruuvit.

Vuorilauta eli vuorilista[muokkaa]

  • Karmin ja seinän välisen raon suojana.
  • Ylä- ja alavuorilautojen yläpuolelle vesilistat (-laudat) peittämään seinän ja vuorilaudan välisen raon.

Valeikkuna[muokkaa]

Uloimman lasin sisäpuolelle kiinnitetään tervapaperi, lasien väli täytetään eristeellä ja sisäpuolelle kiinnitetään rakennuslevy.

Karmi[muokkaa]

Kutsutaan myös kehikko, puitteiden ympärillä ja ikkunareikien pieliin kiinnitettynä koostuu ylä-, sivu- ja alakarmeista. Välissä voi olla lisäksi jakamassa vaakavälikarmi eli poikkivälikamana ja/tai pystyvälikarmi eli postipuu, pystyvälikamana. Varho eli huuli.

  • Yleinen 2", ennen 2,5", jopa 3" paksusta puutavarasta.
  • Leveys on seinän paksuus + vuorilaudoituksen paksuus 1,5-2", vuorauksen takia. Välikamanat 1,5-3" paksuiset. Varhot ikkunapuitteen levyiset ja 10-12 mm syvät. Jos käytetään moniosaisia ikkunoita välipuineen, tulee ne höylätä niin paksusta puusta että uurteet ovat riittävän syvät ja heloitukset saadaan helposti kiinni. Välipuu on tällöin n. 50mm paksu (höyläys 2 1/4" lankusta). Ikkunan sisäpuolella alakarmista ulospäin huonetilaa kohti on vesipenkki. Kulmaliitokset lohenpyrstöinen hankoliitos, hankoliitos eli litsiliitos. Poikittaiset välikamanat liitetään sivuihin hankotappien avulla. Karmin (kehyspuun) uurre (falssi), syvyys noin 15 mm, oikein vanhoissa kehyksissä eli karmeissa voi olla mitättömän matala heikentäen tiiveyttä. Tämä voidaan korjata lisäämällä 10-20 mm paksuinen lista karmiin ikkunoiden väliin. Karmit tervataan takapuolelta ennen seinään asentamista.

Laho karmin ala- ja sivukappaleen pää[muokkaa]

Pyritään korjaamaan irroittamatta koko karmia. Mahdolliset naulat irrotetaaan katkaisemalla rautasahalla raosta. Sivukappaleet katkaistaan tervettä puuta myöten ja tehdään uusi alakappale, liitetään normaalisti uudet sivukappaleen palat siihen ja yläpää liitetään vanhaan sivukappaleeseen tavallisella jatkoliitoksella puoli puoleen upottamalla eli kummastakin osasta otetaan puolet paksuudesta pois. Liitoksessa tietysti vanha osa jää alapuolelle. Kiiloilla kiristetään osat tarkasti paikoilleen ja vahvistetaan ruuveilla. / Jos alaosa ja sivukappaleen osa tarvitsee uusia, alaosa sahataan vinosti poikki ja uudet osat kiinnitetään liimalla ja tapeilla.

Linkkejä[muokkaa]

Ikkunoita myyviä yrityksiä[muokkaa]

Lähteitä[muokkaa]

LÄHTEET[muokkaa]

  • Korjauskortisto - Ikkunoiden korjaus, KK8, Museovirasto, 1.1.2000
  • Ikkunaopas, Rakennuspuusepänteollisuus r.y., Rakennuskirja
  • Ikkunan kunnostaminen, Länsirannikon Rakennusklinikka 2004
  • Ikkunaremontti, Kari Hemmilä, Risto Saarni, Rakennustieto 2001
  • Ikkunat kuntoon, Kauko Tulla, Rakentajain kustannus
  • Oviopas, Markku Leinos, Rakennuspuusepänteollisuus r.y., Rakennuskirja
  • Rakennusopin tietokirja, W. Keinänen
  • Rakennusten korjaus ja kunnossapito, Urho Orola