HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Hirsitalon tuholaiset

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yleistä[muokkaa]

Hirsitaloihin voi mahdollisesti pesiytyä erinäisiä hyönteisiä. Osa hyönteisistä on vaarattomia, mutta osa erittäin vaarallisia hirsirakenteille. Tällaisten vaarallisten hyönteisten pesiytyminen rakenteisiin on lähes aina syytä huonosta rakentamisesta ja rakennuksen hoidosta. Talon kuntoa on syytä seurata jatkuvasti ja korjata mahdollise viat ja puutteet viasta riippuen mahdollisimman joutuisasti luonnonmukaisin materiaalein. Kysy aina tuholaisia tai vaurioita nähdessäsi, miksi tällainen tilanne on syntynyt? Neuvoa kannattaa aina kysyä, mutta vastauksiin kannattaa suhtautua varauksella, monenlaisia ohjeita on tarjolla ja kaikki eivät sovellu hirsirakenteisiin ja vanhoihin taloihin. Monet tuholaiset tulevat paikalle ja viihtyvät vasta kun rakenteissa on kosteutta. Puu itsessään myös lahoaa kosteuden vaikutuksesta, ilman mitään hyönteisiä. Yleisesti ongelmakohtia ovat alimmat hirret ja katon rajassa ylimmät hirret, ikkunoiden alaosat, nurkat.

Linkkejä[muokkaa]

Rakennusten ja kodin ötökät

HUOM! Seuraava teksti on lainattu sivulta http://restaurointikuvasto.nba.fi

Pallohämähäkki[muokkaa]

Jos kivijalasta löytyy pallohämähäkkejä, kertoo se kivijalassa vallitsevasta liian suuresta kosteudesta. Usein tällöin on myös sienirihmastoja ja lahoa.

Hevosmuurahainen[muokkaa]

Tärkein tuntomerkki on sen suuri koko, 10-18 mm. Hevosmuurahainen ei syö puuta vaan kaivertaa sitä pesäkseen. Sen pesä on usein hyvin paikallinen ja vaikeasti huomattavissa ja siksi tuho ehtii monesti levitä puussa melko laajaksi ennen kuin se havaitaan. Tämän vuoksi torjuntatoimiin tulee ryhtyä mitä pikimmiten. Yleensä muurahaispesä löytyy hirsiseinän alaosasta. Vanhastaan muurahaisten torjuntaan on käytetty monenlaisia voimakkaanhajuisia aineita, joiden tehosta ei ole tarkkaa näyttöä. Jos vauriot ovat laajoja, täytyy hyönteisten vahingoittamat hirret vaihtaa uusiin.

Hirsijumi[muokkaa]

4 mm:n kokoinen hyönteinen, joka viihtyy varsinkin lahossa puussa. Se on tavallinen kylmissä ullakkotiloissa ja sietää jopa pientä pakkasta. Hirsijumi ei kestä kuivaa keskuslämmitysilmaa. Hyönteisvaurion alkuperäisenä syynä on lähes aina rakenteeseen kertynyt kosteus, joka mahdollistaa puuainesta pehmentävien sienten kasvun. Korjauksen lähtökohtana onkin ensin selvittää ja poistaa vaurion aiheuttaja. Tässä tapauksessa vaurion syynä on ollut jälkikäteen tehty alapohjan betonointi. Alimmat seinähirret ovat jääneet valun sisään ja alkaneet lahota. Kuvassa näkyy vaaleanruskeaa jauhetta. se on ruskea

Hirsikytry[muokkaa]

Vaatii kaarnanjäänteitä.

Kirjanpainajat[muokkaa]

ovat pahimpia metsien tuholaisia, jotka syövät tuoreen puun kuoren alla olevaa nilakerrosta. Hyönteisten ja niiden toukkien kaivamat käytävät katkaisevat kasvavan puun nilakerroksen nestevirtaukset ja puu alkaa hiljelleen kuivua. Jos rakennuksesta löytyy kirjanpainajan tai sen toukan kaivamia syömäkuvioita, ei asia vaadi eriyisiä toimenpiteitä. Hyönteisen käytävät ovat vain puun pinnassa eivätkä aiheuta rakenteisiin mitään syvempiä vaurioita. Jos vanhassa rakennuksessa olevasta hirrestä löytää tällaisen syömäkuvion, voi olla varma että kyseessä on puun kasvun aikainen vaurio, jonka vuoksi ei toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä.

Kuolemankello[muokkaa]

on musta, pieni kovakuoriainen, jonka etuselän takanurkissa on keltaiset karvatupsut. Se on pahimpia rakennusten tuhohyönteisiä Suomessa. Erityisen harmilliseksi kuolemankellon tekee sen pakkasenkestävyys, sitä ei saa tapettua jättämällä talon kylmilleen talveksi, kuten useimmat hyönteiset. Toukat elävät lahoavassa, usein sienten lahottamassa puussa. Toukkavaihe kestää useita vuosia. Täysikasvuiset toukat ovat valkoisia, käyriä ja noin 5 mm mittaisia. Helpoiten kuolemankellon havaitsee kuoriaisten ulostulorei´istä, jotka ovat pyöreitä ja halkaisijaltaan 2-3 mm:n levyisiä. Hiljaisena hetkenä voi kuulla hirren sisältä myös paljastavan äänen, tik tak. Uroskuoriainen kutsuu naaraita lyömällä päätään käytävän seiniin.

Lattiasieni[muokkaa]

Lattiasienen kasvun syynä on esimerkiksi se, että rakennus on jätetty kylmilleen ja sen ikkunat ja hormit on tukittu. Tällöin rakenteet säilyivät kosteina eivätkä pääse tuulettumaan ja syntyy lattiasienelle erittäin suotuisat kasvuolosuhteet. Riittävä tuuletus on tärkein toimenpide lattiasienen torjunnassa, sillä lattiasieni on erittäin arka vedolle. Pahamaineinen lattiasieni viihtyy erityisesti kosteissa ja huonosti tuuletetuissa paikoissa. Sieni pystyy rihmastojänteidensä avulla kuljettamaan tarvitsemansa kosteuden pitkänkin matkan päästä kuiviin rakenteisiin. Lattiasienen kasvulle on myös välttämätöntä yhteys johonkin alkaaliseen materiaaliin, kuten mineraalivillaan, betoniin tai laastiin. Lattiasienituho etenee yleensä melko nopeasti. Sienivaurioita korjattaessa on tärkeintä ensin selvittää sienen kasvun syyt, muuten vaurioituneiden rakenteiden korjaamisesta ei ole hyötyä. Lattiasieni kestää hyvin huonosti kuivuutta ja vetoa, joten sen torjunnan tärkein toimenpide on rakenteiden ja tilojen riittävä tuuletus. Vaurioituneet kohdat ja vähän sen ymäpäriltä kannattaa pääsääntöisesti poistaa.

Papintappaja[muokkaa]

Vaatii kaarnanjäänteitä.

Sieni[muokkaa]

Homesieni vaatii yli 20% kosteuspitoisen puun, 15-20 asteisen lämpötilan kasvaakseen, vaurio ilmenee muutamassa viikossa. Vaurio on yleensä pinnassa ja ilmassa, ei rakenteellisesti heikennä. Sienen aiheuttaja poistetaan ja pinta puhdistetaan mekaanisesti.

Lahosieni vaurioittaa muutamassa kuukaudessa aikaisintaan. Heikentää puun lujuutta. Yleisiä vauriokohteita ovat alimmat hirret, ikkunoiden alla olevat hirret, kulmat joihin sadevesi roiskuu, kattorakenteet.

Ruskolahottaja[muokkaa]

vaurioittama puu on ruskeaa ja puussa on syviä halkeamia poikkisuuntaan.

Tupajumi[muokkaa]

on tunnetuimpia puuntuhoajia. Aikuinen kuoriainen on 3-4 mm:n pituinen ja sen selässä on viiruja. Tuhoa aiheuttavat tupajumin 4-5 mm:n mittaiset toukat, jotka kaivertavat puun sisältä aivan huokoiseksi. Jumituhoja on syytä epäillä, jos puurakenteen tai -esineen pinnassa näkyy tiheässä 1-2 mm:n suuruisia reikiä. Muuten sileä puupinta voi tällöin olla sisältä aivan syöty ja täynnä hienoa pölyä. Tupajumille kelpaa sekä lehti- että havupuusta tehdyt huonekalut tai puurakenteet. Se viihtyy parhaiten korkeasti kosteissa ja lämpimissä rakennuksissa, muttei siedä kuivaa keskuslämmitysilmaa. Kylmillään olevissa rakennuksissa tupajumi ei Suomessa elä.

Tupajäärä[muokkaa]

Elinympäristönä kuiva puu ja korkea kesälämpötila, eikä liian kylmä talvella.