Kuksa

Johdanto

Kuksa on perinteinen suomalainen pahkasta tehty juoma-astia, jota tietysti voi käyttää myös ruokailuunkin. Nykyisin kuksaa käyttävät retkeilijät esimerkiksi kahvikuppina. Kuksan hyvinä puolina on, että se ei polta käsiä tai huulia juotaessa ja se pitää pitempään juoman lämpimänä kylmälläkin säällä tai vaikka lumeen laskettuna, koska puu toimii lämmöneristeenä.

Kuksa voi olla tavallisesta puusta, visakoivusta, loimukoivusta tai koivunpahkasta kaiverrettu kuppi, jossa yleensä on jonkinlainen korva tai pieni kahva. Joidenkin mielestä oikea kuksa on tehty koivunpahkasta niin että se on koverrettu seuramalla puunlustoja. Veistäminen tehdään puun ollessa tuoretta ja se karkea työstö tehdään kirveellä, loppu puukolla. Oikea kuksa kyllästetään suolavedessä raaka-aihiona. Suolaus tekee puusta vihamielisen ympäristön homeille, bakteereille ja muille haittamikrobeille. Lisäksi se imee ilmasta kosteutta puuhun ja vähentää halkeamisvaaraa.

Kaupassa on joskus myytävänä halpoja ulkomailla tehtyjä "kuksia", joiden rakenne on kömpelö ja materiaali jokin tropiikin puu, esimerkiksi kumipuu. Tällaisia puumukeja tuskin voi kuksaksi kutsua.

Käyttöönotto

Uusi kuksa tulee käsitellä tietyllä tavalla käyttöönoton yhteydessä, jotta siitä saadaan kestävä ja kelpo käyttökalu vuosikymmeniksi. Kuksan "vihkimisestä" liikkuu kaikenkarvaisia ohjeita.

• Kuksaa ei saa liottaa vedessä tai seisottaa alkoholilla täytettynä suolanmaun heikentämiseksi tai muutenkaan - kuksan puun on oltava suolaista, jotta se säilyy hygieenisenä eikä kuivu ja halkea.
• Kuksan sisäpuoli ja mieluusti reunat pitää kyllästää rasvalla, jottei käytössä suola pikku hiljaa liottuisi pois ja toisaalta juomista imeytyisi puuhun sekalaisia aineita.
• Kuksan kyllästykseen käytettävän rasvan on kestettävä liukenematta kuumassakin (kahvin, teen yms. vuoksi).
• Jos kuksan haluaa vihkiä viinaksilla, tulee se tehdä kyllästyksen jälkeen ja pikaisesti pikku tilkalla, ei seisottaen.

Parhaiten saatavilla oleva kyllästysrasva on kahvirasva - sama aine, joka muodostaa kahvipannun ja suodatinsuppilon seiniin kellanruskean kalvon. Kahvirasva ei lähde ilman hankaamista kiehuvallakaan vedellä, ja lisäksi se on täysin vaaratonta ja maultaan mietoa.

Kuksa kyllästetään siten, että siihen kaadetaan hetkeksi kahvinkuumaa vettä. Vesi kaadetaan pois ja kuksan sisäpintaan hierotaan runsaskätisesti tuoreeltaan käytettyjä kahvinpuruja, kunnes purut ovat kuivat. Syntyvä kahvirasvakalvo suojelee kuksaa juomilta ja juomia kuksalta. Käsittelyn voi toistaa useita kertoja, ja joko monet moninaiset kerrat puruilla hierottu tai sadat kahviannokset tarjoillut kuksa on pesästään mustanpuhuva.

Hoito

Kuksan pesemistä ja huuhtelemista on vältettävä viimeiseen - ne ovat puun keston kannalta sama kuin liottaminen tai käyttö ilman kyllästämistä. Kahvirasvakalvo estää juoman rippeitä imeytymästä puuhun: ne saavat rauhassa kuivahtaa. Kuksa itsessään taas pysyy yhtä suolaisena, kestävänä ja hygieenisenä kuin ennenkin. Tarvittaessa kuksan pohjalta voi pyyhkäistä (ei kuitenkaan voimakkaasti kaapia) puuronjämät tai muut sakat.

Työkaluja

• pieni kirves
• puukko
• kourutaltta
• viila
• hiomapaperi

Valmistaminen

1. Hakataan kirveellä pahkan ympärille kahva karkeaan muotoonsa, joka on käyttäjän käteen sopiva. Samoin tasataan kukan päälipinta.
2. Aletaan kaivertaan spiraalimaisesti pahkan keskeltä koloa leveällä syvällä kourutaltalla pyörittäen ja puukolla tarpeen mukaan vuorotellen.
3. Pahka kaiverretaan sisäänpäin kupiksi eli suuaukko on kapeampi kuin muu sisäosa.
4. Veistäminen suoritetaan esimerkiksi syliä vasten ja käsissä pitäen.
5. Viimeistellään hiomapaperilla.
6. Laitetaan tilkka alkoholia ja sytytetään alkoholi palamaan hetkeksi.