Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Kateviljely

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yleistä[muokkaa]

Kateviljely on puutarhakasvien viljelymenetelmä, jossa maata ei muokata, vaan kasvien juurelle leviteään orgaanista ainetta kuten heinää, ruohosilppua tai syyslehtiä. Kateaineet kompostoituvat ja vapauttavat lämpöä. Ne houkuttelevat kastematoja ja muita makrohajottajia, jotka kuohkeuttavat maata myös kasvien juuristossa. Katekerros estää yksivuotisten rikkaruohojen juurtumista ja maan kuivumista. Erityisen hyvin kateviljely sopii savimaalle, joka kuivina kesinä uhkaa kovettua kuivaksi kuoreksi. Sadekesänä kate estää esimerkiksi mansikoiden likaantumisen mutaisella maanpinnalla.

Esimerkkejä kateviljelyyn sopivista kasveista ovat mansikka, kurpitsa, peruna, marjapensaat ja yrtit. Katetta levitetään 10-20 cm kerros keväällä, kun maa on lämmennyt.

Katteella tarkoitetaan kasvuolosuhteiden parantamista orgaanisin tai epäorgaanisin kateainein. Orgaanisia ovat esimerkiksi turve, kuorihuus, kuorike, olki, ruohosilppu, sanomalehti, sahanpuru jne. Epäorgaanisia ovat harsot, muovit ja katekankaat. Niitä käytetään joko maanpinnalla tai koko kasvuston päällä.

Eri kateainekset[muokkaa]

Typpipitoiset[muokkaa]

Typpipitoiset kateaineet sisältävät kaikkia kasvien tarvitsemia ravinteita. Typpi haihtuu helposti ilmaan ilman hiilipitoista katetta seassa tai päällä. Ruohosilppu hajoaa maahan nopeammin kuin heinä, toisaalta haihtuminenkin voi olla nopeampaa. Heinän etu ruohosilppuun on että se antaa monille hyödyllisille hyönteisille elinympäristön kuten hämähäkeille, jotka ovat viljelyä häiritseviä hyönteisiä eniten rajoittava tekijä luonnossa.

  • ruohosilppu
  • heinä

Hiilipitoiset[muokkaa]

Hiilipitoiset kateaineet tarvitsevat typpeä lahoakseen sienien avulla. Ne ottavat sen maasta jos eivät saa muualta ja aiheuttavat hetkittäisen typpihävikin, jonka ne kuitenkin palauttavat maahan lahotessaan. Humus on käytännössä hiiltä ja siten näiden ainesten käyttö kannattaa ehdottomasti! Nämä olisi hyvä esilahottaa viljelemällä ruokasieniä niissä. Näiden ainesten (+ esim. rahkasammal) sisältämät fenolit, terpeenit ja tanniinit estävät niiden kasvien kasvua jotka eivät ole sopeutuneet metsäympäristöön.

  • puiden lehdet
  • kasvien varret (olki)
  • oksakarike
  • neulaskarike
  • puunkuori
  • sahanpuru

Katteen esikäsittely[muokkaa]

Olki- tai heinäkatteen ollessa kyseessä on hyödyllistä esikäsitellä se osittain. Se tapahtuu helpoiten jättämällä ne kasaan kompostoitumaan. Kasa on hyvä kääntää kerran tai pari, jotta oljet/heinät päältä ja reunoilta kompostoituvat myös.

Esikompostoinnin etuja ovat:

  • helpompi ja tarkempi levittäminen

Aiheeseen liittyvää[muokkaa]

Maanpinnan katteet[muokkaa]

Maanpinnan katteita ovat sekä orgaaniset että epäorgaaniset katteet. Maanpinnan kattaminen orgaanisilla katteilla antaa esimerkiksi seuraavia etuja:

* Maasta haihtumisen hidastaminen. Kate kannattaa levittää kosteaan ja lämpimään maahan.
* Nopeampi lämpiäminen ja pysyminen lämpimänä
* Eroosion estäminen ja satee aiheuttaman liettymisen ja kuorettumisen estäminen.
* Viljelyä häiritsevien kasvien kasvun rajoittaminen.
* Itämisen ja taimettumisen nopeutuminen. Erityisen kannattavaa myös varhaisviljelyssä.
* Puiden tuleentuminen ja talvenkestävyys paranee
* Humuspitoisuus ja vedenpidätyskyky lisääntyy
* Pieneliöstö lisääntyy ja parantaa näinollen maan rakennetta, kaasujen vaihtoa ja lisää satoa.
* Vähentää kasvien maakosketusta. Taudit ja likaantuminen.

Haittoja taas ovat mm:

* Paksu kate voi hidastaa maan sulamista
* Muovien alla lämpötila voi olla päivisin avomaata alhaisempi. Suuri suhteellinen kosteus, joka altistaa kasvitaudeille. Veden puute kuivina kausina.
* Liian kostea maa kuivuu hitaasti.
* Katteessa saattaa viihtyä kasvua häiritseviä hyönteisiä.

Kasvustokatteet[muokkaa]

Kasvustokatteita ovat mm. harsot ja reikämuovit. Kyseessä ei siis ole orgaaninen kate ellei käytetä esimerkiksi kasveista tehtyjä katoksia. Näiden etuina on sekä hallalta suojaaminen, lämpötilavaihtelujen tasaaminen, sadon aikaistaminen että viljelyä häiritsevien hyönteisten estäminen. Haittoina voidaan taas nähdä niiden levittäminen, liiallinen kuumuus katteen alla lämpiminä päivinä (esim. kukkakaali, salaatti), mekaaniset vioitukset tuulen takia, pölytyksen häiriintyminen, viljelyä häiritsevien kasvien voimakkaampi kasvu, ilman hiilidioksidipitoisuuden laskeminen tiiviin katteen alla.

Katteen levitys[muokkaa]

  • Orgaaniset katteet levitetään joko käsin tai koneellisesti.
  • Kylvöskate läpinäkyvää muovia. Kate poistetaan kun kylvös on taimettunut. Esimerkiksi porkkana.
  • Valokate kylvö ja istutusvakojen päälle. Poistetaan kun taimen latva tavoittaa uovin tai muoviin tehdään reikä taimen kohdalle.
  • Muovien levitys tapahtuu usein koneilla isoilla aloilla tai käsin. Muovikatteiden levitys täytyy tehdä harjun päälle tiukaksi, jotta vesi ei jää seisomaan. Reunat peitetään maalla.

Lainauksia[muokkaa]

  • Kevättalkoissa kerätty aines käytettiin katteena pääosin uusilla viljelyksillä. Katetta käytettäessä uutta maata ei välttämättä tarvitse kääntää, vaan rikkaruohot tukahdutetaan katteen lisäyksellä aina, kun ne pyrkivät pintaan. Menettelyä (ks. liite) oli jo onnistuneesti kokeiltu juolavehnikön muuttamiseksi takaisin viljelykäyttöön kesällä 2000 noin 1/3 aarin alueella. Keväällä 2001 katemateriaali riitti yhteensä noin yhden juolavehnikkö-aarin käsittelyyn ja aloilta saatiin runsas perunasato jo samana syksynä. Haketta käytettiin katteena myös vanhojen palstojen käytävillä sekä mansikkapenkeissä. [1]

Linkkejä[muokkaa]