Haavakon etsiminen

Yleistä

Haavakon etsiminen voi joskus olla työlästä. Kokemattomuus metsässä liikkumiseen ja eläimen tapojen ja paikallisten riistareittien huono tuntemus, huononevat sääolosuhteet ja pimeys vaikuttavat onnistumiseen. Koira ja kokeneet metsästäjät ovat usein suuri apu. Lisäksi pitää muistaa huolehtia omasta jaksamisesta, energiatasapainosta jaksaa jatkaa etsimistä ja pystyä tekemään päätelmiä.

Jälkipuintina täytyy myös katsoa itseään, mikä oli syynä huonoon riistalaukaukseen. Onko aihetta käydä enemmän radalla, naamioitua paremmin, vaatiiko ase huoltoa ja säätöä, käytinkö sopivia patruunoita, oliko pakko ampua liian kaukaa, pitäisikö opetella etäisyyden arviointia eri olosuhteissa, miksi en ampunut sivusta, miksi valitsin sen passipaikan, pitäisikö hankkia silmälasit, oliko liian hämärää, hämäsikö ketun häntä jne. Lue esimerkiksi sivulta Metsästysohjeita yleisesti#Metsästys miten välittömästi laukauksen lähdettyä piipunsuusta menetellään.

Etsimisestä yleensä

• Putoamis- tai osumapaikka kannattaa välittömästi painaa mieleen ja merkitä myös maastoon, se helposti katoaa kierrellessä ympäriinsä. Samoin kannattaa painaa mieleen ja merkitä ampumapaikka. Merkki voi olla vaate tai vaikka pätkä vessapaperia.
• Eläin saattaa lähteä liikkeelle tai lentoon häviten uudestaan. Tämän takia ase kannattaa pitää ladattuna, mutta aina varmistettuna.
• Aloita etsintä aivan putoamispaikalta kiertäen esimerkiksi koko ajan laajenevaa spiraalia.
• Yleensä aina jotain osumasta irtoaa, ihimisen tai koiran havaittavaa. Osuma jäljet voivat myös kasvaa matkan pidetessä.
• Katso ympärille, liikkuuko jossain heinä tai ruoko.
• Pysähdy välillä paikoilleen myös kuuntelemaan.
• Eläin saattaa olla hyvinkin lähellä jonkun pensaan alle käpertyneenä. Tai sukeltaneena mättäiden väliin.
• Jos haavoittunutta ei löydy, kannattaa pitää tauko ja/tai tulla myöhemmin uudestaan.

Koiran kanssa etsiminen

• Jos koiralla on "hajua" lihan perään, saattaa se löytää riistan vaikka ei olisikaan metsästyskoira.

Eläinkohtaiset jäljitysohjeet

Linnut

• hyvä osuma tappaa linnun lennosta. Linnun suorana ollut kaula painuu rennoksi ja lintu lähtee tippumaan siivet supussa.
• haavoittaneen osuman saaneen linnun kaula on jäykkä, se huitoo siivillään ja kun putoaa veteen, sukeltaa välittömästi. Sukellussuunta on yleensä poispäin ampujasta ja niin että vain nokka saattaa näkyä. Lintu saattaa uida hyvinkin kauas.
  • havaittaessa tällaista käyttäytymistä, lintua on ammuttava uudestaan jo ilmassa. Mutta on muistettava varmistua että taustalla ei ole mitään mikä saattaa aiheuttaa lisää onnettomuutta.
• suolisto-osuman saanut lintu roikottaa jalkojaan.
• haavoittaneen osuman saanut lintu vaikka laukaus ei näyttäisi edes osuneen saattaa jatkaa matkaa vähän matkaa tai hyvinkin kauas
• Usein takaapäin ammuttaessa kannatta seurata lintua reipas matka, koska osuma saattaa tehota vasta matkan päässä tappaen linnun.

Kanalinnut

• haavoittuneen ja pudonneen kanalinnun luokse kannattaa kulkea nopeasti, jos vähääkään kykenee yleensä se juoksee pakoon poispäin metsästäjästä välittömästi maahan pudottuaan ja voi kulkea satoja metrejä. Merkitse putoamispaikka ja jatka saman tien em. suuntaan.
• Jos tämä ei tuota tulosta palataan etsimään putoamispaikan ympristö. Lintu saattaa olla piilossa aivan putoamispaikan vieressä pienissäkin koloissa tai risujen, varpujen yms. alla. Tämän jälkeen jatketaan etsintää yhä laajemmalti putoamispaikan ympäriltä.
• suolisto-osuman saanut kanalintu latvasta lähtee usein liitoon joka saattaa viedä usean sadan metrin tai kilometrin päähän metsokukon kohdalla. Tällöin etsintä kannattaa aloitaa kiireesti ottamallla puun juurelta jossa lintu oli kompassi suunta sinne mihin lintu lähti liitämään. Suuntaa kulkiessa kannattaa reittiä merkitä, on suuri todennäköisyys että lintu löytyy tältä linjalta jossain kohdin.

Sorsat

• sorsat saattavat piiloutua veden alle mättäiden sekaan.
• vähän ajankuluttua tai seuraavana päivänä sorsaa kannattaa etsiä rannasta vedenrajasta suoraan putoamispaikalta rantaan. Lintu voi olla taas piiloutuneena mättääseen tai puiden juurien taakse.

Kyyhky

• kyyhkyosuma näkyy usein höyhenten pöllähdyksenä. Jos osuma ei ole napakymppi, niin se jatkaa lentoaan eli on seurattava aina kyyhkyä ja sen lentoradan muutoksia, kuten korkeuden menetystä.
• jos kyyhky laskeutuu melko pian puunoksalle, se on yleensä saanut osuman.
• Kyyhky ei välttämättä pakene maassa.

Jänis

• Jos vaikuttaa että ammuttiin ohi, on käytävä kuitenkin etsimässä jälkiä haavoittumisesta. Jäljet voivat olla karvoja tai verta.
• Koiralla haavakko löytyy helposti, mutta jälkiä kannattaa seurata muutamia satoja metrejä ja jos ei löydetä, odottaa pari tuntia, jolloin makuulle käynyt ja samalla osumasta heikentynyt jänis voidaan löytää helpommin.
• Jänistä kannattaa etsiä erittäin hankalista paikoista.

Hirvi

• Saattaa piiloutua esimerkiksi aivan osuma-alueen vieressä olevan puskan juureen erittäin huomaamattomaksi, kuin "metsän peittoon". Samoin vesialueille.
• Keuhko-osuma voi näkyä vaahtoisena verenä.

Otso

• ilmoitetaan viranomaiselle haavoittuneesta otsosta.
• mielellään vähintään kahden metsästäjän voimin hiukan etäällä toisistaan ja karhukoiran kanssa. Vältä pimeässä jäljittämistä sen vaarallisuuden takia
• saattaa väijyä tai siirtyä vesialueille.