Geneven yleissopimusten I lisäpöytäkirjan I liitteen muutokset

Johdanto

Humanitaarinen oikeus

Finlex

Vuonna 1949 tehtyjen Geneven yleissopimusten I pöytäkirjan (lisäpöytäkirja kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta) I LIITTEEN (henkilötietoja ja henkilöiden tunnistamista koskevat säännöt) muutokset

Lisätään I lukuun uusi 1 artikla, jolloin voimassaolevat 1-16 artiklat muuttuvat vastaavasti 2-17 artikloiksi, seuraavasti:

1 artikla

Yleiset määräykset

1. Tämän liitteen henkilötietoja ja henkilöiden tunnistamista koskevilla määräyksillä toteutetaan Geneven yleissopimuksia ja pöytäkirjaa. Ne on tarkoitettu helpottamaan Geneven yleissopimuksissa ja pöytäkirjassa suojellun henkilöstön, tarvikkeiden, yksiköiden, kuljetusvälineiden ja laitteiden tunnistamista.

2. Nämä säännöt eivät perusta oikeutta suojeluun. Oikeudesta säädetään yleissopimusten ja pöytäkirjan asianomaisissa artikloissa.

3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat Geneven yleissopimusten ja pöytäkirjan asianomaisia määräyksiä noudattaen milloin tahansa määrätä tunnusmerkkien ja tunnusmerkinantojen käytöstä, näkyville panemisesta, valaisemisesta ja selville saamisesta.

4. Korkeita sopimuspuolia ja erityisesti selkkauksen osapuolia kehotetaan aina sopimaan lisämerkinannoista tai muista merkinannoista, keinoista tai järjestelmistä, jotka parantavat tunnistamismahdollisuutta ja hyödyntävät täysin teknologisen kehityksen tällä alalla.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 1 artiklan (uusi 2 artikla) 1 kappaleen c kohta seuraavasti:

c) olla kirjoitettu maan kansallisella tai virallisella kielellä ja tarvittaessa lisäksi kyseessä olevan alueen paikallisella kielellä;

- - - - - - - - - - - - - -

Lisätään 1 artiklan (uusi 2 artikla) 1 kappaleeseen uusi i kohta seuraavasti:

i) ilmaista kortin kääntöpuolella, milloin mahdollista, haltijan veriryhmä.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 2 artiklan (uusi 3 artikla) 2 kappaleen ensimmäinen virke seuraavasti:

2. Milloin olosuhteiden johdosta väliaikaiselle siviiliväestöön kuuluvalle lääkintä- ja hengelliselle henkilöstölle ei voida antaa näiden sääntöjen 2 artiklassa tarkoitettua henkilökorttia, sanotulle henkilöstölle voidaan antaa toimivaltaisen viranomaisen allekirjoittama todistus, jossa vakuutetaan haltijan toimivan väliaikaisesti näissä tehtävissä.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 3 artiklan (uusi 4 artikla) otsake seuraavasti:

4 artikla

Muoto

- - - - - - - - - - - - - -

Poistetaan 3 artiklan (uusi 4 artikla) 2 kappale.

- - - - - - - - - - - - - -

Lisätään 3 artiklan (uusi 4 artikla) 2. kuvan jälkeen alaviite seuraavasti:

• ) Mikään valtio ei ole käyttänyt leijonaa ja aurinkoa vuoden 1980 jälkeen.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 4 artikla (uusi 5 artikla) seuraavasti:

5 artikla

Käyttö

1. Tunnusmerkki pannaan näkyville, milloin mahdollista, tasaiselle pinnalle, lippuina tai millä muulla tahansa asiaintilaan sopivalla tavalla, siten että se näkyy mahdollisimman monelta suunnalta mahdollisimman kauas ja erityisesti ilmasta käsin.

2. Yöllä tai näkyvyyden ollessa heikko voi tunnusmerkki olla valaistu.

3. Tunnusmerkin voi valmistaa aineesta, joka mahdollistaa sen tunnistamisen teknisin havaintovälinein. Punainen osa tulisi maalata mustan pohjavärin päälle sen tunnistamisen helpottamiseksi erityisesti infrapunavälineillä.

4. Taistelualueella toimivan lääkintä- ja hengellisen henkilöstön on mahdollisuuksien mukaan käytettävä tunnusmerkillä varustettua päähinettä ja vaatteita.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 5 artikla (uusi 6 artikla) seuraavasti:

6 artikla

Käyttö

1. Kaikkia tässä luvussa määrättyjä tunnusmerkinantoja voidaan käyttää lääkintäyksiköissä ja -kulkuneuvoissa.

2. Näitä merkinantoja, jotka ovat lääkintäyksiköiden ja -kulkuneuvojen yksinomaisessa käytössä, ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen, lukuunottamatta valomerkkejä siten kuin 3 kappaleessa määrätään.

3. Jollei selkkauksen osapuolten välillä ole erityistä sopimusta, jolla sinisen vilkkuvalon käyttö varataan yksinomaan lääkintäajoneuvon ja -aluksen tunnistamiseen, ei sen käyttö muissa ajoneuvoissa tai aluksissa ole kielletty.

4. Väliaikainen lääkintäilma-alus, jota joko ajan puutteen tai laatunsa johdosta ei voi merkitä tunnusmerkillä, voi käyttää tässä luvussa tarkoitettua tunnusmerkinantoa.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 6 artikla (uusi 7 artikla) seuraavasti:

7 artikla

Valomerkki

1. Valomerkki, joka muodostetaan sinisestä vilkkuvalosta siten kuin ICAO:n asiakirjassa 9051 (Airwothiness Technical Manual), vahvistetaan lääkintäilma-aluksen tunnistamismerkiksi. Mikään muu ilma-alus ei saa käyttää tätä merkkiä. Sinistä vilkkuvaloa käyttävän lääkintäilma-aluksen tulee näyttää sellaisia valoja, jotka ovat tarpeen, jotta valomerkki näkyisi mahdollisimman monelta suunnalta.

2. IMO:n kansainvälisen viestityskirjan XIV luvun 4 kappaleen määräysten mukaisesti vuoden 1949 Geneven yleissopimuksissa ja pöytäkirjassa suojeltujen alusten tulee näyttää vähintään yhtä kaikilta suunnilta nähtävää sinistä vilkkuvaloa.

3. Lääkintäkuljetusvälineiden tulee näyttää vähintään yhtä sinistä vilkkuvaloa, joka näkyy mahdollisimman kaukaa. Korkeiden sopimuspuolten ja erityisesti selkkauksen osapuolten, jotka käyttävät muunvärisiä valoja, tulee ilmoittaa siitä.

4. Suositeltu sininen valo saadaan, kun sen värikkyys on ICI:n värikaavion seuraavilla tekijöillä määritellyissä rajoissa:

vihreä raja y = 0.065+0,805x valkoinen raja y = 0,400-x sinipunainen raja x = 0,133+0,600y

Sinisen valon suositeltu välähdystiheys on 60-100 välähdystä minuutissa.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 7 artiklan (uusi 8 artikla) 1 ja 2 kappale seuraavasti:

1. Radiosignaalin tulee muodostua pikasignaalista ja tunnussignaalista siten kuin ITU:n radio-ohjesäännössä määrätään (Radio-ohjesäännön 40 ja N 40 artiklat).

2. Radiosanomaa, jota edeltää 1 kappaleessa mainitut pika- ja tunnussignaalit, tulee lähettää englanniksi sopivin väliajoin radio-ohjesäännössä tätä tarkoitusta varten määrätyllä taajuudella tai taajuuksilla, ja siitä on ilmettävä seuraavat kyseessä oleviin lääkintäkuljetuksiin liittyvät tiedot:

a) kutsumerkki tai muu hyväksytty tunnistamiskeino;

b) sijainti;

c) kulkuneuvojen lukumäärä ja laji;

d) aiottu reitti;

e) arvioitu matkantekoaika tai lähtö- ja saapumisaika;

f) muita mahdollisia tietoja kuten lennon korkeus, radiojaksoluvut, käytetyt kielet ja toisiotutkalajit ja koodit.

- - - - - - - - - - - - - -

Lisätään 8 artiklaan (uusi 9 artikla) uusi 2 ja 3 kappale, jolloin voimassaoleva 2 kappale siirtyy 4 kappaleeksi, seuraavasti:

2. Suojellut lääkintäkuljetukset voivat käyttää tunnistamiseensa ja sijaintinsa ilmoittamiseen normienmukaisia ilmailututkavastaimia ja/tai merenkulun etsintä- ja pelastustutkavastaimia.

Muiden toisiotutkajärjestelmillä varustettujen alusten tai ilma-alusten tulisi voida tunnistaa suojellut lääkintäkuljetukset niihin käytettävien kuljetusvälineiden toisiotutkavastaimen lähettämän esimerkiksi 3/A mukaisen koodin avulla.

Toimivaltaisten viranomaisten tulee määrätä lääkintäkuljetuksen vastaajan lähettämä koodi tuolle kuljetukselle ja ilmoittaa se kaikille selkkauksen osapuolille.

3. Sukellusveneiden tulee voida tunnistaa lääkintäkuljetukset niiden lähettämien asianmukaisten vedenalaisten äänisignaalien avulla.

Vedenalaisen äänisignaalin tulee muodostua laivan kutsumerkistä ( tai muusta hyväksytystä lääkintäkuljetuksen tunnistuskeinosta ), jota edeltää morsen aakkosilla sopivalla äänitaajuudella, esimerkiksi 5 kHz, lähetetty yksittäinen ryhmä YYY.

Selkkauksen osapuolten, jotka haluavat käyttää edellä tässä kappaleessa kuvattua vedenalaista äänitunnistussignaalia, tulee ilmoittaa signaali asianomaisille osapuolille mahdollisimman pian. Ilmoittaessaan sairaala-laivojen käytöstä niiden tulee vahvistaa käytettävä taajuus.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 9 artikla (uusi 10 artikla) seuraavasti:

10 Artikla

Radioyhteydet

1. 8 artiklassa tarkoitettu pikasignaali ja tunnussignaali voivat edeltää lääkintäyksikköjen ja -kulkuneuvojen antamaa pöytäkirjan 22, 23 ja 25-31 artiklassa määrättyjen menettelytapojen mukaista radioyhteyttä.

2. ITU:n radio-ohjesäännön 40 artiklassa (II kappale, No. 3209) ja N 40 artiklassa (III kappale, No. 3214) tarkoitetut lääkintäkulkuneuvot voivat lähettää viestejään myös satelliittijärjestelmillä ITU:n matkaviestinnän satelliittipalveluja koskevan radio-ohjesäännön 37, N 37 ja 59 artiklan määräysten mukaisesti.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 10 artikla (uusi 11 artikla) seuraavasti:

11 artikla

Kansainvälisten koodien käyttö

Lääkintäyksiköt ja lääkintäkulkuneuvot voivat myös käyttää Kansainvälisen pikatiedotusliiton, Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön määräämiä koodeja ja merkkejä. Näitä koodeja ja merkkejä on käytettävä asianomaisten järjestöjen laatimien ohjeiden ja käytännön mukaisesti.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 11 artikla (uusi 12 artikla) seuraavasti:

12 artikla

Muut yhteydet

Milloin kaksisuuntainen radioyhteys ei ole mahdollinen, voidaan käyttää Kansainvälisen merenkulkujärjestön hyväksymän kansainvälisen viestityskirjan mukaista merkkikoodia tai merkkiä, joka on määrätty Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 tehdyn kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen asianmukaisessa liitteessä myöhempine muutoksineen.

- - - - - - - - - - - - - -

Muutetaan 14 artiklan (uusi 15 artikla) 1 kappale seuraavasti:

1. Pöytäkirjan 66 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun väestönsuojeluhenkilöstön henkilökortin osalta sovelletaan näiden sääntöjen 2 artiklan soveltuvia määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - -