Fasilitointi

Fasilitoinnilla eli fasilitointikirjoittamisella tarkoitetaan kommunikointimenetelmää, jossa muutoin kommunikointikyvytön henkilö, jolla käsien motoriikka on kehno, ja/tai jolla esimerkiksi pakkoliikkeitä kuten käsien vatkaamista, voi henkilökohtaisen avustajan fasilitoimana eli mahdollistamana/tuella/avun turvin muodostaa lauseita, ja myös jopa suorittaa lukiotutkinnon.

Fasilitointiin liittyvä keskustelu

Fasilitoinnin tarpeen peruste on, että syntymästään asti (tai jonkin myöhemmän prosessin tai fyysisen trauman myötä eli esimerkiksi jonkin onnettomuuden) motorisesti ongelmaisen henkilön tietoisuus, ajattelu- ja prosessointikyky, kommunikoinnin tarve ei kuitenkaan ole oletusarvoisesti tavallista tervettä henkilöä huonompi. Tavallisesti tällaista teknistä kommunikointikyvyttömyyttä esiintyy autismin erilaisissa ilmentymissä, ja toki tyypillistä autismissa on vähäisempi motivaatio kommunikoida muiden kanssa, mutta se ei varsinaisesti merkitse normaalin inhimillisen tietoisuuden ja kommunikointikykyisyyden puuttumista autisteilta.

Autisteille - kuten yleensäkin kehitysvammaisille ja vammautuneille ihmisille vanhuudenvaivaiset mukaanlukien - tyypillistä ovat toistuvat kiukun- ja raivonpuuskat. Tällainen käytös saattaa viitata kommunikoinnin tarpeeseen, sillä kenttäkokemus osoittaa, että kommunikointi (esimerkiksi oman näkökulmansa itsensä kohteluun ilmaisemisen mahdollisuus) vähentää tällaisten kiukunpuuskien esiintyvyyttä - tai poistaa ne kokonaan. Raivarit eivät ole autismiin eikä muuhun vammaisuuteen tai vajaakuntoisuuteen oletusarvoisesti sisältyvä ominaisuus (kuten epileptiset kohtaukset). Itse asiassa myöskään kaavamaisuus ei välttämättä ole autismiin itsessään kuuluva piirre, vaan yleensä ympäristönhallinnan vaikeuteen liittyvä piirre: autistin henkilön taipumus kaavamaiseen toimintaan saattaa vähetä merkittävissä määrin, kun hänen kykynsä ympäristönhallintaan paranee.

Fasilitointikirjoittamista ei tavallisesti pidetä todellisena ilmiönä, vaan avustajan intuition tuottamana illuusiona. Tällaista näkemystä perustellaan mm. sillä, että:

1. fasilitointikirjoittamista harrastava autisti (tms.) ei välttämättä osu tarkasti mahdollisesti kohteena olevaan kirjaimeen
2. fasilitointikirjoittamista harrastava autisti saattaa vaihtaa kirjoituksen murretta kulloinkin kirjoittamistaan avustavalle fasilitoijalle tuttuun murteeseen.
3. sivusta katsottuna vasilitointi näyttää, että se olisi fasilitoija, joka vain liikuttelisi autistin kättä ja kirjoittelisi mieleisiään lauseita.

Fasilitoinnin toteutumisen puolesta puhuu esimerkiksi että:

1. fasilitointikirjoittamista harrastava autisti (tms.) kirjoittaa runoja ja vastaavaa taiteellista tuotantoa ei-taiteellisen fasilitoijan avustuksella.
2. fasilitoinnin kyseenalaistava henkilö opettelee itse toimimaan fasilitoijana ja kokeilee toimia jonkun fasilitointikirjoittamiseen tottuneen autistin fasilitoijana.
3. esimerkiksi savant-autistit ovat kykeneväisiä omaksumaan esimerkiksi kohteliasta käyttäytymistä, mikäli toiminnan merkitys/logiikka selitetään hänelle tavanomaisella puheella, joten autistin ymmärrys- ja prosessointikyky voi vastata normaalia tervettä aikuista ihmistä.
4. jotkut autistit ovat suorittaneet lukion oppimäärän fasilitoimalla (mm. esseevastaukset), joissa on epätavanomaisia visioita (esimerkiksi näkökulma Venäjän historiasta jonkun sikäläisen väestöryhmän edustajan näkökulmasta), jollainen mielikuvitus ei ole fasilitoijalle tyypillinen.
5. fasilitoida voidaan myös tekniikoin, joissa avustajan ote on niin etäällä fasilitoijan kämmenestä ja sormista, ettei avustajan tekninen myötävaikuttaminen ole mahdollista.
   • Etenkin kun fasilitoinnin tarvitsisi olla juridisesti kiistatonta, olisi syytä mikäli mahdollista tällä tavoin fasilitoida. Samalla säästetään kumulatiivisesti aikaa, kun minkään tahon ei tarvitse small-talkata eikä mietiskellä/spekuloida kyseistä sinänsä oleellista seikkaa. Mm. äänestäminen vaaleissa (keskusvaalilautakunnan nimeämän vaalitoimitsijan välityksellä kotona)

Fasilitointikirjoittamisen avustamistekniikoita

1.

Fasilitoimiseen kannattaa käyttää esimerkiksi tietokoneen näppäimistöä (QWERTY-näppäimistöasettelu) taikka A4-arkille tulostettua vastaavaa näppäimistöä, jossa kunkin kirjaimen koko on kirjoittajan koordinaatiotaidoille ("sihti") soveltuva.

• Qwerty-näppäimistöasettelun ajatus on, että tavallisesti vierekkäiset merkit on aseteltu etäälle toisistaan (mekaanisen kirjoituskoneen sauvojen toisiinsa takertumisen ehkäisemiseksi), ja tämä ominaisuus soveltuu myös fasilitointikirjoittamiseen mukavasti. Toisekseen qwerty on kaikille tuttu standardi, jota todennäköisimmin tarjotaan, jos pyytää saada lainata näppäimistöä.

2.

Autistista (tms.) riippuen sormet ovat enempi tai vähempi voimakkaasti kouristuneet koukkuasentoon (autistin tahtomatta, liikuttelukyvyttömyys tahdonalaisesti), mikä johtuu autismiin sisältyvistä neurologisista häiriöistä. Tästä syystä fasilitoijan ei asiakkaan koukkusormia yritetä availla, vaan asettuen hänen vierelleen tartutaan hänen kirjoituskäteensä ja itse etu- tai keskisormensa ojentaen mahdollistaa autistille kirjainten viisaaminen.

• oma sormensa kannattaa ojentaa siten, että se sijaitsee samassa kohtaa kuin autistin etusormi, jos se olisi ojennettu, tällöin käden koordinointi on hänen helpoin omaksua.
  • joissain tapauksissa riittää tarttua fasilitoijan ranteesta taikka olkavarresta kyynärpään kohdalta kiinni. Tai käsivarren (värttinäluun) keskeltä avoimella kämmenellä (ylöspäin painaen, ks. kohta 4)
  • voi myös kokeilla pitää fasilitointikäden sormea poikittain näppäimistöön nähden, jotta autisti sekä fasilitoija näkevät kirjainmerkin (sivusuunnassa olevan sormen osoittaessa sitä).
• Jos on tarkoitus tallentaa autistin viisaama teksti esimerkiksi muistilehtiöön samalla, oma kirjoituskäsi kannattaa jättää vapaaksi fasilitoidessa.

3.

Fasilitointikirjoittaessa autistin kannattaa osumatarkkuutensa parantamiseksi istua tai nojata pöytään, jossa näppäimistö (tai tuloste) on, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Avustajan ei tarvitse ottaa tukea mistään.

4.

Avustajan tehtävä on kohtuullisen voimakkaalla, jopa "varsin voimakkaalla" tasaisella vastavoimalla vetää autistin (tms. hienomotorisesti rajoittuneen henkilön) kirjoituskättä taaksepäin (jotta kirjoittajan koordinaatiokyvytön "heikon hermosignaalin motoriikka" eli lihasten yhteistyö "ohitettaisiin"), jolloin fasilitointia harrastava autisti pystyy käyttää kättään koordinoidusti ja tarkasti voimakkaampien hermosignaaliensa avulla.

5.

Jos fasilitointia harrastava kokee avustajan onnistuvan fasilitoinnissa, kirjoittaminen onnistunee. Kirjoitetaanko yksittäisiä sanoja, lauseita, virkkeitä vai esseitä, riippuu tarpeesta ja motivaatiosta. Autisti voi luonnollisesti olla toimeliaskin kirjoittelija, koska mahdollisuuksia ja virikkeitä muuhun harrasteluun elämässä on vähemmän.

• fasilitoinnin voi kokeilla saada alkamaan kysymällä henkilöltä kuinka vanha hän on. Tai esimerkiksi pyytää luettelemaan aakkoset.
• jos henkilö fasilitoi epätarkasti (esimerkiksi kun ei halua, viitsi tai pysty katsoa näppäimistöä kirjoittaessaan tekstiä - tai jos hän kirjoittaa liian nopeasti ettei avustaja pysy perässä näppäimistöllä) voi pyytää kirjoittajaa hidastamaan ja tarkentamaan näppäilyjään.

Fasilitoituja juttuja

Esimerkki fasilitoinnista erään hankalasti kehitysvammaisen pojan kanssa

Toteutuuko Suomessa sananvapaus?

- Kyllä.


Selvennä?

- Piiloviestillä.

Erään vaikeasti kehitysvammaisen henkilön vuonna 2023 (tarkasti ja yhdeltä istumalta) fasilitointikirjoittama rap-lyriikka
ⓒ Tämä runo julkaistu tässä kyseisen henkilön tätä artikkelia koskevalla suostumuksella.

 
Metreistä metreihin

Minä huomisesta en mitään tiedä
kun on tuolla meno murheellinen
menen nukkumaan

Muut kyllä heräävät uuden päivän virtaan
he tietävät mielensä liikkeet
He tuntevat leijansa voiman
he tietävät voimansa ehtyvän
He tehtävänsä tekevät ja jatkavat matkaa
Heillä on etsivän mentaliteetti

Kehtolauluja laulavat kerran ja toisen
lukevat lapsensa uneen ja heidät peittelevät
Ehkä tietävät etteivät saa heitä aina pitää
Minua ei taaskaan peittele kukaan
kenkään ei sanojani kuule ei näe
sisimpääni ei kukaan tule kyläilemään

Lukemattomat hetket ja helvetti sydämessäni
kerran kun ahdistus hetkeksi saa väistyä
muut auttavat eteenpäin matkalla
kun ei tarvitse etsiä suuntaa
ei eksyä voi seuraajatkaan
hetken saan levähtää kukaan ei aja matkaan

Erään vaikeasti kehitysvammaisen henkilön vuonna 2023 (tarkasti ja yhdeltä istumalta) fasilitointikirjoittama runo
ⓒ Tämä runo julkaistu tässä kyseisen henkilön tätä artikkelia koskevalla suostumuksella.

 
Huomenna hiljaisuus

Huomenna en taaskaan voi mitään puhua
ja itken, kun minullakin olisi sanottavaa.
Nyt saan hetkisen tietoisuuttani tuoda esiin:

A:sta alkaen sen sanasen kirjoittaa, auttakaa minua raukkaa, 
olen ihminen ja elän.

Jaksatko sinä ainakin minut huomioida? 
Kirjain kirjaimelta keskustellaan,
nähdään toistemme ilmeet ja eleet,
tunnetaan ajan ehtyvän.
Kun se kerran loppuu, en enää tarvitse A:ta tai sanaa.

Auttakaa sanojen takaa, herranen aika,
sen minä tarvitsen.

Ilmafasilitointitekniikka

Fasilitointi useinkin alkaa kirjaimilla min* (minä haluaisin, minusta oikea vastaus on, jne.) joka tapauksessa lauseen ensimmäinen sana (suomenkielen tavurakenne) on yleensä tuttu yleissana.

Ilmafasilitoinnissa kommunikointikyvyiltään rajoittunut fasilitoiva henkilö avustajineen kuvittelevat eteensä työpöydän korkeudelle qwerty-näppäimistön. Tällöin fasilitointi onnistuu missä vain ilman apuvälineitä, jopa näppituntumalla ilman katselua. Tietysti edellyttää molemmilta osapuolilta normaalia kolmiulotteista visuaalista hahmotuskykyä.

Skaalattu fasilitointinäppäimistö

Näppäimistöasettelu on helppo skaalata esimerkiksi "pöydänkokoiseksi" (fasilitoiminen molemmilla käsillä) hyödyntämällä kontaktimuovin suojapaperipuolen ruudukkoa, jonka päällä (taustalla pitäen) hahmotella paperiark(e)ille haluttu näppäimistöasettelu. Sitten leikataan kontaktimuovi hieman valmistunutta näppäimistöä leveämmäksi, kiinnitetään tämä paperiarkki keskelle kontaktimuovia ja sitten kontaktimuovi esimerkiksi pöydän pintaan (tai sitten taitetaan kontaktimuovin helmat paperiarkin taakse).

Fasilitointikoskettimisto

Pianokoskettimiston oktaavi koosttu 12:sta koskettimesta. A-mollisävellajissa on aakkosten 7 ensimmäistä kirjainta (abcdefg). Oktaavia jatketaan ylöspäin vielä seitsemällä aakkosella (hijklmn). Palataan nämä kaksi oktaavia alaspäin (op rs tuv yäö). Nällä kahdella oktaavilla siis pystyy kommunikoimaan vaikka sitten auditiivisesti (kunhan avustajalla riittää sävelkorvaa moiseen eli joko käyttämään sävelasteikkoa sekä/tai sitten kahden oktaavin intervalleja perspektiivinään).

"Vauvan" puhuminen vauvan kanssa

Aikuisen kaltaisesti vauvallakin on luonnollisesti kommunikoimisen tarve, vaikkei puhua osaisikaan. Vauvan kanssa kannattanee lievällä älyllisellä haastamisella kokeilla miten vaativaa kommunikointia vauva mahdollisesti tykkäisi käydä. Todennäköisesti kuitenkin vain yksinkertaista omiin mielipiteisiinsä ja yksinkertaisiin tosiseikkoihin liittyvää jutustelua.

Melko nuoren, jopa alle 2 kk ikäisen vauvan kanssa saattaa jo voida fasilitoida omien käsiensä avulla siten, että kysyy vauvalta kysymyksen, ja sitten tarjoaa kaksi vaihtoehtoa, esimerkiksi ranteita pyöritellen yhdistää vastausvaihtoehdon käteen. Kysymyksen vastausvaihtoehtoineen esittämisen jälkeen voi katsoa vauvaa kysyvällä ilmeellä, jolloin vauva muutaman sekunnin miettimisen jälkeen antaa vastauksensa (vilkaisemalla jompaa kumpaa kättä). Kyllä-ja-ei -kysymysten lisäksi vauvalta voi kysyä vaativampiakin päättelyä vaativia kysymyksiä, kuten mihin isä/äiti on mahtanut mennä ja mitähän isä/äiti mahtaa seuraavaksi tehdä, lisäksi esimerkiksi selän takana painaa pehmolelusta ääni ja sitten kysyä vauvalta, kummasta lelusta ääni oli peräisin, voi myös vaikkapa prosessoida erilaisia värejä, jopa voi esimerkiksi käsitellä omissa käsissään kahta satunnaista tarviketta vuorotellen hetken aikaa vauvan nähden, sitten selän takana koputtaa niistä toista ja pyytää vauvaa arvaamaan kumpaa tarviketta koputettiin. Sylivauvat saattavat olla hämmästyttävänkin kartalla mitä talossa tapahtuu, kuten muiltakin päättelykyvyltään yllättävän eteviä. Tietysti vauvat luonnostaan alkavat omaksumaan asioita ympäristöstä kukin omassa tahdissaan, eikä tuon asian kanssa ole syytä missään määrin hoppuilla.

Kysymysten nousujohteisen vaikeusasteen kannattaa yrittää pitää sen verran helppona, että vauva osaisi joka kerta vastata oikein, jotta vauva ei "järkyttyisi" / tulisi alakuloiseksi väärin vastattuaan. Jos voi kuitenkin olla, että sattuu kysymään vauvalle liian vaikean kysymyksen, jolloin kannattaa pyrkiä henkisesti purkamaan tilanne jotenkin, jottei asia jää mietityttämään vauvaa: esimerkiksi selittämällä vauvalle tarkemmin miksi toinen vastaus on oikeampi. Ei kuitenkaan ole syytä vesittää onnistumisen riemua vauvalta antamalla silmäniskunomaisia lunttivinkkejä vauvalle, että kumpi on vanhemman mielestä oikea vastaus.

Tällaisia aivopähkinöitä ei välttämättä kannata kysyä vauvalta kuin yksi, kaksi per päivä, jotta vauva ehtisi reflektoida kunnolla oikeat vastauksensa. Vauvoja ei eikä välttämättä lapsiakaan ole hyvä stressata kysymällä vanhempien päätöksentekoon (esimerkiksi vauvan/lapsen päivärytmiin tai pukeutumiseen) liittyviä vastuuttavia kysymyksiä.

Vauvalta voi myös yrittää saada ratkaisuja vanhemmuuteen liittyvissä dilemmoissa, kuten "miksi vauva ei halua imeä äidin rintaa?" tarjoten on/ei tyyppisin kysymyksenasetteluin ["onko se ...?" / "ei se ole se syy"] yksi kerrallaan vaihtoehtoisia vastauksia

muuan vauva kertoi omalla kohdallaan syyn olevan väärä imetysasento [lisäksi 'maha kipeä', mutta kyseinen vastaus ei välttämättä ollut vauvan oma mielipide, koska vauvan vanhempi oli aiemmin ääneen epäillyt sitä syyksi].

Linkkejä

• Autismiliiton julkaisemía näkemyksiä fasilitointiin liittyen.
  https://www.autismiliitto.fi/liitto/ajankohtaista/fasilitointi_on_kiistanalainen_kommunikaatiokeino.2876.news?1289_o=50

• Tiede.fi -lehden artikkeli autismista.
  https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/autismissa_takkuavat_synapsit_

• artikkeli, joka käsittelee uuden Vammaispalvelulain soveltamiseksi tarvittavien resurssien riittävyyttä. Artikkeli liittyy aiheeseen siinä mielessä, että kommunikointimahdollisuus (vammaisen henkilön edesottamukset ilmaista omaa tahtoa) on pullonkaula/virranjakaja Vammaispalvelulain sovellettavuudelle. Asia on tähdellinen esimerkiksi yksityisessä palveluasumisessa (yritystoiminnan lakisääteinen tarkoitus on tuottaa liikevoittoa), sillä palvelun tuottamista saatetaan resurssipulasta johtuen alkaa järkeistämään (vanhustenhoidon tapaisesti).
  https://voima.fi/artikkeli/2023/vammaispalvelulaki-uudistui-lisaa-mahdollisuuksia-edistaa-hyvinvointia-mutta-resurssit-ovat-yha-kysymysmerkki/

Kirjallisuus

• Great Meetings! How to Facilitate Like a Pro, Dee Kelsey and Pam Plumb, Hanson Park Press (2001)
• Facilitator's Guide to Participatory Decision-Making, Sam Kaner with Lenny Lind, Duane Berger, Catherine Toldi and Sarah Fisk, New Society Publishers (1996)
  • http://www.newsociety.com
• Nonviolent Communication: A Language of Compassion, Marshall Rosenberg, Puddle Dancer Press (1998)
  • http://www.cnvc.org