Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Eläimen lopettaminen

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johdanto[muokkaa]

Tällä sivulla on ohjeita eläimen lopettamisesta metsästystilanteissa, liikenneonnettomuudessa tai kotieläintä teurastettaessa. Riista, isokin joka on ollut useitakin tunteja, jopa vuorokauden tai enemmän lämpötilaolosuhteista riippuen kuolleena on usein käyttökelpoista kun huomoidaan mitä on tapahtunut ja minkälaisissa olosuhteissa. Sivulla on ohjeita myös pistämisestä, mikä tarkoittaa veren päästämistä eläimestä pois, jotta varmistetaan eläimen lihan laatu jatkoa ajatellen.

Katso myös sivu Riistan käsittely.

Käsitteitä[muokkaa]

Metsästystilanteilla tarkoitetaan mm. parhainta osumakohtaa, loukkuun lopettamista ja haavoittuneiden lopettamista.
Liikenneonnettomuudella tarkoitetaan yliajetun tai törmätyn eläimen lopettamista ja jatkokäsittelyä.
Kotieläimillä tarkoitetaan esimerkiksi itse suoritettua kotieläimen lopettamista, teurastusta tai muuta käsittelyä.

Perusasioita[muokkaa]

  • Eläimelle ei saa aiheuttaa ylimääräistä kärsimystä, eikä kauhua, joten eläin joka on tarkoitus tappaa, täytyy lopettaa viivyttelemättä ja kivuttomasti. Lopettamistilanteessa tarvitaan nopea ratkaisu edellämainittu lause huomioiden sekä siitä mihin käyttöön eläin tulee. Jos eläin täytetään, on sen lopettaminen tehtävä "siistimmin" ja varovaisemmin.
  • Muista rauhallisuus ja yksi tappava laukaus. Turha hosuminen ei ole tarpeen vaikka on toimittava viivyttelemättä.
  • Jos metsästät koirien kanssa ja haluat säilyttää turkin tai koko eläimen täyttämistä varten, estä koiria pääsemästä saaliin kimppuun.
  • Eläin lopetetaan ennen sen pistämistä.
  • Jos haavoittunut eläin on iso tai vaarallinen, eikä sitä sen takia voida lähestyä tai lähestyminen kestäisi kauan, jolloin eläin joutuisi odottamaan haavoittuneena tai se pakenee haavoittaneen riistalaukauksen takia on ammuttava uudestaan, jos se vain on tilanteesta riippuen mahdollista.
  • Aivoihin ammuttu eläin saattaa refleksinomaisesti potkaista vaikka on jo kuollut.
  • Tukehduttamalla, puristamalla, hukuttamalla, pakokaasulla tms. lopettaminen on kiellettyä.
  • Vasta lopettamisen jälkeen eläin voidaan sitoa esimerkiksi raajoistaan.
  • Älä ammu lopetuslaukausta jos koira on aivan vierellä, sen kuulo heikkenee ja myös luoti saattaa kimmota siihen.
  • Läheltä ampumista eri patruunoilla kannattaa harjoitella ampumaradalla. Samoin kannattaa harjoitella kiikaritähtäimen läpi ampumista lähietäisyydeltä osumapisteen selvittämiseksi.
  • Älä käytä lopettamiseen aseen perää, se voi laueta tai vähintään ase viottua ja osumatarkkuus heikentyä.
  • Etäisyys pitää arvoida eläimen koon, aseen kaliiberin ja turvallisuuden mukaan. Muista että luoti saattaa kimmota tai pirstoutua.
  • Luodista jää eläimen lihaan lyijyä ja/tai muita kemiallisia aineosia, jotka kulkeutuvat syötäessä ihmiseen.

Armonlaukaus läheltä[muokkaa]

  • Riittävän suurella kaliiberilla varustettu luodikko (kivääri) tai pistooli. Luotina puolivaippaluoti tai kokovaippaluoti.
  • Läheltä suoritettu laukaus on aina voimakas isku eläimeen ja aiheuttaa suurempia vaurioita. Arvokasta saalista ei kannata pilata huolimattomalla laukauksella läheltä.
  • Hirvieläinten kohdalla katso alempaa kohta Hirvieläimet.

Liikenneonnettomuus eläimen kanssa[muokkaa]

Kolahtiko eläin autoon? Jätitkö tielle riutumaan, jatkoit ajoa ja jätit variksille ruoaksi vai veitkö mennessäsi? Tässä metsäkanalinnulle kävi ikävästi.
  1. Huolehdi, ettei kolarin villieläimen kanssa satuttua aiheudu lisää vahinkoja.
  2. Anna ensiapu loukkaantuneille ja/tai soita 112.
  3. Lopeta haavoittunut eläin.
  4. Siirrä lopetettu eläin tien pientareelle. Älä ota mukaasi!
  5. Soita 112, jos kolaroit hirven tai poron kanssa.
  6. Tee ilmoitus vakuutusyhtiöön tarvittaessa.

Jos eläin ei ole kuollut liikenneonnettomuudessa, vaan haavoittunut se on lopetettava mahdollisimman pian jos se osataan suorittaa asianmukaisesti. Usein autossa tai ympäristössä ei ole kuitenkaan muuta kuin joitain lyöntivälineitä, veitsi, maantien pinta, kädet jne. Katso aiheesta eläinkohtaisia ohjeita. Poliisilla on tiedot eläimien lopettamisesta, kuten tietysti myös suurimmalla osalla metsästäjiä.

On hyvä muistaa, että jos eläin halutaan esimerkiksi käyttää ruoaksi, turkiksena tai nahkana, se on kuoltuaan mielellään pistettävä lihan laadun parantamiseksi ja mahdollisimman nopeasti (ei ole kyse ihan tunneista) myös suolistettava, nyljettävä ja jatkokäsiteltävä, jotta voidaan varmistaa laadukas lopputuote. Juuri yliajetut riistaeläimet, joiden kuolinhetki on suunnilleen tiedossa tai kokemuksen kautta määriteltävissä ovat kelvollisia pataan, mutta myös esimerkiksi hatuksi.


Omistusoikeus[muokkaa]

Finlex Metsästyslaki (615/1993) 83 §

Kuolleet riistaeläimet[muokkaa]

Aamulehdessä 29.1.2009 kerrotaan: Komisario P. K. Pirkanmaan poliisilaitoksesta sanoo, ettei auton alle kuollutta eläintä saa viedä mukanaan. Törmäyksessä kuollut eläin kuuluu metsästysaikana tiealueen metsästysoikeuden haltijalle ja rauhoitusaikana valtiolle. Maanteillä metsästysoikeus on valtiolla, joten auton alle jäävä jänis on valtion jänis, selvittää riistapäällikkö J. K. Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiristä. Jos eläimen haluaa välttämättä saada itselleen, pitää siihen pyytää lupa poliisilta. Yksityistiellä lupa pitää kysyä maanomistajalta, jonka maalla tie kulkee.

Kuolleet rauhoitetut eläimet[muokkaa]

Ovat ? omaisuutta. Niille pitää hakea hallussapitolupa, jos niitä aikoo hyödyntää. Katso lisätietoa Eläinten täyttäminen.

Kotieläinten teurastus ja lemmikkieläinten lopetus[muokkaa]

Kotieläinten teurastusta säädellään EU:n asetuksella.

[1]

Eläinkohtaiset osuma- ja lopetuskohdat[muokkaa]

Yleistä[muokkaa]

Yleensä riistalaukaus on tehokkaampi sivusta kuin takaa tai edestä.

Linnut[muokkaa]

Osuman pitää tappaa lintu, mutta linnun lihan mahdollisimman hyvän hyödyntämisen takia ei lintua kannata ampua liian läheltä. Läheltä ampuminen usein tuhoaa rinta- ja koipilihat.

  • Kanalta kirveellä pään irti lyönyt tietää, että kana saattaa päättömänä lähteä vielä lentoon. Näin käy tietysti silloin kun aiheesta vieraantuneita ilmestyy paikalle.
    • Lintua kun riiputtaa jaloista tällaiset refleksiliikkeet yleensä loppuvat. Jos eivät, silloin kyse on tietysti vielä elävästä linnusta.
  • Sorsalintua on ammuttava tarvittaessa nopeasti uudestaan, ettei se ehdi sukeltamaan.
  • Istuvaa kanalintua suojaavat hyvin sen siivet haulikon hauleilta, joten siitä voi helposti tulla haavoittunut ja lentäen pakeneva.
  • Pieni haavoittunut päätään nosteleva lintu voidaan lopettaa:
    • tarttumalla linnun vartalon etuosaan tukevasti ja toisen käden sormienvälillä pään alle kaulaan ja nykäisemällä riittävällä vedolla niskanikama irti.
    • lyömällä sitä päähän takaapäin puukepillä tai muulla riittävän tukevalla esineellä tai
    • tarttumalla linnun vartaloon ja iskemällä pää johonkin kovaan pintaan.
  • Valuta veri heti tämän jälkeen pois varmistaaksesi lihan säilyminen ja riistan maun. Katso alempaa kohta pistäminen.
  • Jatkokäsittely on kerrottu sivulla Riistan käsittely.

Pienet nisäkkäät[muokkaa]

Pieni haavoittunut eläin voidaan lopettaa, jos mahdollista lyömällä sitä päähän takaapäin puukepillä tai muulla riittävän tukevalla esineellä.

Loukussa olevat[muokkaa]

  • Loukussa oleva minkki, supikoira tai muu samankokoinen lopetetaan esimerkiksi pienoispistoolilla, revolverilla, pienoiskiväärillä tai muulla pienikaliiperisella aseella lähietäisyydeltä.
    • Yritä välttää loukun metalliosiin ampumista ja mahdollisia luodin kimpoamisia. Älä ammu kiviä vasten. Kimpoamista vähentää pehmeät ja reikäpääluodit sekä hauleja sisältävät pienoiskiväärin patruunat. Äänenvaimenninta voi käyttää, mutta ei haulipatruunoiden kanssa.
    • Nähtäessä että loukussa on riistaeläin, loukkua lähestytään ladatun aseen kanssa ja lopetetaan eläin välittömästi loukun läpi.
    • Päähän ammuttaessa tähdätään päälaen keskelle, aivoihin eli silmistä vastakkaiseen korvaan modostvan rastin keskelle. Tällöin kallo tuhoutuu.
    • Jos kallo halutaan säästää, ei pystytä ampumaan päähän tai aivot tarvitaan esimerkiksi rabiestutkimusta varten epäiltäessä rabiesta, ammutaan ylhäältäpäin kaularankaan tai selkärankaan lapojen väliin. Myös sivusta päin voidaan ampua etulavoille keuhkoihin.

Jänis[muokkaa]

  • Ammu jänistä sivultapäin rintakehään eli sen etuosaan, älä ammu liian läheltä tai takaapäin. Älä ammu pitemmältä kuin 30 metriä haulikolla tai 20 metriä takaapäin.
    • Läheltä ja takaa ampuminen rikkoo paistit ja selkäfileet tai haavoittaa, mutta eläin voi jaksaa vielä pitkään kulkea haavakkona.
  • Haavoittunut nostetaan takajaloista ylös ja isketään tukevalla puukepillä tms. reippaasti niskaan.
  • Valuta veri heti tämän jälkeen pois. Katso alempaa kohta pistäminen.
  • Jatkokäsittely on kerrottu sivulla Riistan käsittely#Jänis

Kettu[muokkaa]

"Kylki" <VAATII TARKENNUKSEN>. Ei edestä rintaan tai takaa. Kettu jalkanarussa ammutaan parinkymmenen metrin päästä haulikolla.

Ilves[muokkaa]

Lopetetaan niskalaukauksella kalloa vaurioittamatta. Mielellään pienikaliiperinen ase.

Sika, villisika[muokkaa]

  • Niskalaukaus
  • Villisika on vaarallisine hampaineen haavoittuneena yllättävä ja nopea liikkeissään. Se saattaa vaania metsästäjää hyökäten yllättävästä suunnasta kimppuun.
  • Jäljittäjän on oltava valpas, mielellään kaksi metsästäjää tai toinen valmiina koko ajan ampumaan ja lisäksi koira.

Hirvieläimet[muokkaa]

  • Isompaa eläintä ammutaan takaapäin niskaan kallon ja kaularangan väliin. Laukaus onnistuu parhaiten seisomalla kaatuneen eläimen selkeäpuolella ja ampumalla takaapäin läheltä.
  • Päähän ammuttaessa rikotaan kallo ja sarvet irtoavat, jolloin esimerkiksi ei voida tehdä trofeeta.

Karhu[muokkaa]

  • Lopetetaan jos mahdollista niskalaukauksella mielellään kallo tietysti säilyttäen trofeeta varten. Tai jos niskaan ei pystytä osumaan kylkeen ampumalla ja valmistautumalla heti uuteen laukaukseen.
  • Saattaa näytellä kuollutta.

Haavakon käytös[muokkaa]

Katso eläinkohtaisesti sivulta Haavakon etsiminen.

Pistäminen[muokkaa]

Pistämistä käytetään veren laskemiseen pois eläimen lihaksista muuten sitä ennen tapetusta eläimestä. Pistämisellä voidaan myös tehokkaasti tappaa eläin, mutta se vaatii harjaannusta ja ei ole tästä johtuen suositeltavaa! Yleissääntönä tappamiseen käytettässä on kallon ja niskanikaman väliin pitkällä "tikarilla" suoraan niskasta suoritettu pisto. Pistämisen pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin valuttaa juuri kuolleesta eläimestä veri sen lihasta pois. Tämä vaikuttaa niin makuun kuin lihan säilymiseen etenkin pakastettuna. Myös veri on arvokas ravinnonlähde. Pistäminen voidaan tehdä kaikille eläimille kalat mukaanlukien ja siihen on kullekin "eläinryhmälle" omat tapansa. Pisto suoritetaan yleensä teräaseella, kuten puukolla.

Veri[muokkaa]

Katso kohta Hirvieläimet.

Linnut[muokkaa]

Puukko työnnetään kaulanpuolelta (alapuolelta) sormenpäillä erotetun kovemman kaularangan ja pehmeämmän henki- ja ruokatorven välistä kaulan läpi ja vedetään torvet ja verisuonet poikki. Riiputetaan jaloista pari minuuttia.

Piennisäkkäät[muokkaa]

Jäniksellä työnnä puukko kaulakuopasta sydämen paksut verisuonet katkaisten ja anna valua muutamia minuutteja.

Sika, villisika[muokkaa]

Työnnetään puukko rinnan keskiosaan. Ruoka- ja henkitorvea ei vaurioiteta.

Karhu[muokkaa]

Katso hirvieläimen pistäminen.

Hirvieläimet[muokkaa]

  • Hirven tai karhun rinnassa on kuoppa, johon tavallinen puukko työnnetään syvälle ja käännetään terää pari kertaa molemmille sivuille päin. Veri valuu tämän jälkeen reiästä ulos. Jos verta ei tule, se valuu todennäköisesti sydän- tai keuhko-osuman takia sisäonteloihin.
  • Hirven veri otetaan talteen astiaan, pulloon tai pussiin suoraan haavasta valuvana ja/tai kerätään ontelosta hirven sisältä.
    • verta täytyy pullossa ravistaa tai vispata ettei se hyydy. Suolan lisääminen estää veren hyytymistä.
    • veri käytetään vaikka verilettuihin.