Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Urho Kekkosen kansallispuisto

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johdanto

Kiilopäältä Korvatunturille ja takaisin 2024 (XXX km)

MUOKATAAN 3.–5.7.2024
Seitsemän yötä, erävaellus yksin 22.–29.6.2024. Edellyttää hyvää suunnistustaitoa ja erävaelluskokemusta. Ei sovi aloittelijoille. Maasto kivisiä ja juurakkoisia polkuja, pitkospuita ja polutonta tunturikangasta. Päivämatkat noin 30 km, joten vaellus on enemmän kävelyluontoinen ja edellyttää noin 8–10 tunnin kävelypäiviä. Keskinopeus on 3–4 km/t.

Erävaellus kesäkuun aurinkoisena viikkona Kiilopäältä Korvatunturille ja takaisin. Matkalla kuljettiin autiotupien kautta puiston eteläpuolta Korvatunturille ja sieltä samaa reittiä takaisin ja Hammaskurun autiotuvalta noustiin puiston keskiosaan, josta lenkin kautta palattiin Kiilopäälle. Kuvan kartasta puuttuu osuus Kiilopäältä Suomunruoktu AT.

Tiedosto:UK-kansallispuisto 2.png

1. pv Kiilopää - Suomunruoktu

Matka Kiilopäältä Suomunruoktun autiotuvalle käy helppoa uraa seuraten avotuntureita pitkin Niilanpään tulipaikan ja Suomunlatvan tulipaikan ohitse. Tämän osuuden voi taittaa esimerkiksi illan päätteeksi muutamassa tunnissa. Juuri ennen autiotupaa on pieni joki, jonka yli pääsee kahlaten tai jopa kivien päältä toiselle kuivin kengin.

2. pv Suomunruoktu - Tuiskukuru - Luirojärvi - Hammaskuru

N 68° 12' 37,59" E 27° 44' 20,262" (DMS)

Suomunruoktun autiotuvalta vähän matkan päässä on metsän ympäröimä kauniisti soliseva joki, jonka yli pääsee puusiltaa pitkin. Reitti Tuiskukurun autiotuvalle kulkee Mukkavaaran lounaispuolelta nousten Vintilätunturin eteläpuolelle ja siitä itään. Tuiskukurulla sopii pitää lounastauko. Tuiskukurun autiotuvalta kuljetaan Ampupäiden eteläpuolitse Luirojärven autiotuvalle ja Rajakämpälle. Matkalla on kauniita mäntykankaita. Juuri ennen Luirojärven autiotupaa on kahlattava joen yli. Luirojärven autiotuvalla on sauna. Tauon jälkeen matkaa jatketaan Hammaskurun autiotuvalle Sokostin eteläpuolella Ruotmuttipään pohjoispuolelta sekä Hietapään ja Kärppäpään eteläpuolitse. Reitti kulkee harvasti kasvavien matalien mäntyjen ja tunturikoivujen seassa näkien ympärillä oleville avotuntureille. Koko päivä kuljetaan mönkijäuria pitkin.

3. pv Hammaskuru - Siulanruoktu - Tahvontupa - Peuraselkä - Manto-oja

N 68° 7' 33,1" E 28° 33' 33,57"

Hammaskurulta noustaan Vuomapäiden etelärinteelle, jossa tulee ensimmäinen varsinainen suunnistustehtävä, kun polkujen välillä on matalia mäntyjä ja tunturikoivua kasvava kangas. Näppärä reitti kangasta pitkin löytyy suunnistamalla suoraan Hopiaojan polulle Viepperhautavaaran luoteiskulmaan, vaikkakin Hopiaojan kaksi ylähaaraa Vuomapäältä laskeutuvat kauniisti Hopiaojaan. Polku kulkee aivan Hopiaojassa kiinni ja yhden kahluun jälkeen alkaa kaunis jokilaakso, jossa kannattaa hakeutua ylempänä kulkevalle polulle kuin kulkea alhaalla joen vierttä. Reitti laskee lopulta alas Jaurujoen varteen, jossa ei voi ohittaa Siulanruoktun korkeita puuportaita. Portaat ovat lahot, joten niillä askeltamiseen on suhtauduttava varauksella. Siuolanruoktun autiotuvalta jatketaan Tahvontuvalle mäntykangasta pitkin. Tahvontupa on joen rannalla ja sen toisella puolella on sauna. Joen yli pääsee siltaa pitkin. Jaurujoen vartta seuraten saavutaan pian poroaidalle, jonka portin jälkeen voi valita kulkea seuraten joenvartta Peuraselän autiotuvalle tai portilta kulkea alkumatka aidan vierustaa pitkin. Peuraselän autiotupa on Jaurujoen toisella puolella ja kahluupaikka on noin 50 m mökin kohdalta ohi paikasta, jossa mönkijät ylittävät joen. Karttakeskuksen uusin Saariselkä Sokosti -kartta täytyy vaihtaa viimeistään ennen Peuraselän autiotuvalle saapumista.

N 68° 4' 13,62" E 28° 53' 36,888"

Peuraselän autiotuvalta matka jatkuu vielä usean tunnin läpi kuusikkojen ja suoalueiden. Koko matkan vanha Manto-ojalle vasemmalla puolen on vanha puinen poroaita, joka ei ole enää käytössä. Matkan aikana ryömitään uuden poroaidan ali ja kuljetaan usean suon läpi lahonneita pitkospuita pitkin. Tällä osuudella ihasteltavaa riittää isoissa suoalueissa ja siinä, että muita eränkävijöitä ei juuri enää tapaa. Tämän kulkeminen kuluu kesäillassa myöhään. Vanhassa poroaidassa on käytetty pitkiä nauloja, joten sitä ylittäessä on oltava erityisen varovainen, ettei astuta ruostuneeseen naulaan! Pitkospuut ovat järjestäen lahonneita, mutta yleensä toinen vierekkäisistä puista on riittävän tukeva, mutta varoen on kuljettava. Pitkospuut on vanhaan tapaan tapitettu puutapeilla poikkipuihin, joten näissä ei ole naulaan astumisen vaaraan kuin nykyiaikaisissa pitkospuissa, jotka on naulattu muualla kansallispuistossa galvanoiduin nauloin. Lähtökohtaisesti pitkospuita pitkin pääsee matalilla kengillä, mutta erään suon läpi kulkeva oja on kahlattava sillan romahdettua. Viimeisen suon jälkeen on syytä olla tarkkana, että kääntyy oikeassa kohtaa polulle Manto-ojan autiotuvalle.

4. pv Manto-oja - Vieriharju - Korvatunturi - Vieriharju

5. pv Vieriharju - Peuraselkä

6. pv Peuraselkä - Tahvontupa - Siulanruoktu - Hammaskuru - Muorravaarakka

7. pv Muorravaarakka - Pirunportti - Paratiisikuru - Lankojärvi

8. pv Lankojärvi - Rautulampi - Kiilopää

Kartat

Varusteet

Vaelluksen varusteluettelo
Vaelluksen vaateluettelo