Mummonmökit, aittatakennukset ja muut funkkisrakennukset

Johdanto

Katovuodet

Tähän eriteltynä joitakuita etenkin vanhoihin rakennuksiin soveltuvia energia- ja LVIS-teknisiä periaatteita/ näkökulmia. Ensiksikin jyrsijöiden pysymisestä pois talon rakenteiden kimpusta kannattaa huolehtia.

Tällaisia rakennuksia ei ole alunalkaen suunniteltu olemaan tiiviitä (ei höyrysulkua, korkeintaan joku tervapaperiratkaisu), mistä syystä jälkiasennettaessa ilmanvaihtojärjestelmiä voi ilmetä "tavanomaisia lastentauteja", kuten että liian tehokas ilmanpaine-ero imee rakenteista kuten välikatolta päin huoneilmaan huomaamattoman vähäisiä määriä tomua, jota sitten aletaan luulla homevaurioksi asukkailla/käyttäjillä muutoin selittämättömien hengitystieoireiden sekä paniikki-ilmapiirin paikallislehtilööppeineen vuoksi.

Tällaisen vanhan rakennuksen uudistamisremppaamisen yhteydessä voi olla järkevää paitsi asukkaan/käyttäjän omin silmin tarkistaa ullakoiden ym. kunto. Ilmavuotolukua ei kannattane yrittää estimoida imemällä alipainetta sisätiloihin, vaan ylipaineisten. Tällöin myöskin mahdolliset irtotomuhiukkaset päinvastoin pöllähtävät ulos rakenteista, eivät imeydy sisälle. Sisätilojen ylipaineistamista kannattaa samasta syystä harrastaa mikäli tehdään erityistä pöllyävää remontointia rakennuksen ympärillä, kuten seinien purkua tai puhallusvilloitusta, ja tästäkin syystä ylipaineistinovi kannattaa rakentaa (puhallin+XPS-levy) jemmaan.

Rakennukseen, joka on rakenteellisesti suunniteltu painovoimaiselle ilmanvaihdolle ei välttämättä kannata yrittää jälkiasentaa koneellista poistoilmanvaihtoa, vaan sen sijaan voi harkita koneellista korvausilmanvaihtoa (jolloin korvausilma pakottaa "vanhan huoneilman" virtaamaan ulos rakenteiden lomitse LVI-olosuhteiltaan (ilman suhteellinen kosteus, lämpötila ja virtaussuunta jokseenkin entiseen tapaan. Mikäli pakkomielteenomaisesti haluaa toteuttaa poistoilmanvaihdon, kannattaa se ilmakanavineen ja venttiilipäätteineen asentaa lattianrajaan/kelkariin/ryömintätilaan, jolloin lattian suunnasta poistetrava huoneilma ei tehosta rakennuksen rakenteita läpäiseviä painovoimaisia ilmavirtauksia, vaan homogenoi niitä siten, että esimerkiksi katonrajan poistuva lämmin ilmavirtaus hidastuu tai pysähtyy tai vaihtaa suuntaa voimakkaammin kuin lattianrajan sisäänpäin suuntautuvat ilmavirtaukset voimistuvat. Tämä homogenisoituminen johtuu lattianrajan ja katonrajan välisen huoneilman lämpötilajakaumanmtasoityumisesta (lattianrajan kylmempää ilmaa poistuu ja korvaava lämmin huoneilmapatja laskeutuu alemmas; katonrajan lämpimin huoneilma lauhtuu viileämmän, esilämmennen ulkoilman virratessa enempi sisäänpäin huoneen yläosien ilmayhteyksistä ulkoilmaan). Kaksisuuntaisen ilmanvaihtojärjestelmän jälkiasentamisen pakkomielteessä kannattaa em. syystä korvausilmaventtiilit sijoittaa sisäkattoon ja poistoilmaventtiilit lattianrajaan.

Mikroilmanvaihto paneloidussa hirsitalossa sekä julkisissa rakennuksissa

Mummonmökkiin, joka on rakenteeltaan hirsiseinätalo, joka on uudelleenpaneloitu sisältä ja ulkoa (ilman höyrysulkumuovia), voidaan periaatteessa valmistella rakenteidenpuoleinen mikroilmanvaihto, jossa kunkin väliseinän sisään taikka sisänurkkien yhteyteen saatetaan imuputkien imuaukot. Tällöin seinien ollessa alapohjan sekä yläpohjan puolelta luonnostaan tiiviit tai erikseen lisätiivistetyt (esimerkiksi suojalevytykset hiiriltä), niin pienikin imu saa aikaan sellaisen kunkin seinän koko alalla vaikuttavan alipaineen, jolloin sisäilma (ja toisaalta ulkoilma) kuljettuu seinän ulkopintojen joka rakosesta sekä paneelien lävitse kohti seinän sisäosia, jolloin aktiivisen ilmanvaihdon ohessa esimerkiksi hirsiseinien muodostamat mummonmökkien sivuhajut (home) häviäisivät huoneilmasta (koska haju- ym. partikkelit eivät leviä kovin voimakkaasti vastavirtaan). Mikroilmanvaihdon jakotukki (12 V puhaltimineen) voi sijaita esimerkiksi ullakolla.

Myöskin ennen kaikkea passiiviselle ilmanvaihdolle (korvausilma esimerkiksi ulkoseinien läpi sekä raitisilmaventtiileistä sisään ja ilman poisto asunnon sisäkaton läpi jne. ullakon kautta ulos) suunnitelluissa rakennuksissa on myöskin varsin helppo integroida ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö vaikkapa ullakon eristämättömän päätykolmioseinän yhteyteen, jolloin puhaltamaan ullakon kehnoa ilmaa puhalletaan lauduttimen kautta ulospäin. Jolloin rakennuksen pahojenkin ilmavuotojen aiheuttamat lämmönhukkakonvektiot rekuperoituvatkin kaikki takaisin sisälämmöksi. Samassa yhteydessä ullakon em. eristämättömien ulkopintojen eristämistä kannattaa harkita, koska sillä on suora vaikutus siihen miten hyvällä kertoimella vanhan rakennuksen hukkalämpövuota saadaan pumpattua takaisin hyötylämmöksi.

Periaatteessa tällaisessa systeemissä olisi perusteltua asentaa joko invertteritoiminen (säätyvätehoinen) tai useita pieniä ilmalämpöpumppuja, siksi että tällöin aktiivinen ilman imu ullakolla voisi olla nahdollisimman keskeytyksetöntä ympäri vuoden.

Myöskin modulaarinen poistoilmalämpöpumppu saattaisi soveltua tällaiseen tarkoitukseen ollen huokeampi ja jopa itseasennettavissa oleva investointi.

Tällaisten lämmön rekuperointisysteemien sisäyksiköt kannattaa ensisijaisesti sijoittaa huoneisiin, joissa on jäätyessään vaurioituvia vesiputkia ja -kalusteita. Tällöin erikoisolosuhteissa, kuten sodan aikana, kun rakennuksella, kuten tanhutalo, ei ole käyttäjiä, ylläpitoa eikä taloudellista katetta, voidaan pienellä mutta pippurisella ilmalämpöpumppuratkaisulla säilyttää kylmäksi päästetynkin rakennuksen rakenteet täysin käyttökunnossa naurettavan alhaisin menoin periaatteessa hamaan maailman tappiin asti, sekä lisäksi lämpöhakeutuville ohjuksille neutraaleina kohteina. Kun taas tällaisten väliaikaisesti autioituneiden periaatteessa täysin käyttökuntoisten kolhoosien kohtaloksi koituu helposti maan tasalle lyöminen korkeiden lämmityskustannusten vuoksi.