Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Yksisirkkaiset kasvit

Wikikko - kansan taitopankkista
Versio hetkellä 3. syyskuuta 2016 kello 18.13 – tehnyt imported>WikikkoSysop (1 versio tuotiin)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

SUDENMARJAKASVIT

Sudenmarja

Paris quadrifolia. Karhun-, käärmeen-, madon-, sian-, tai peikonmarja. Opaskasvi. Lehtien lukumäärä kertoo kasvupaikan rehevyydestä. Mustikan näköinen marja aiheuttaa vatsanväänteitä eli ummetuslääke. Mehulla parannettu silmätulehduksia.

KIELOKASVIT

Oravanmarja

Maianthemum bifolium. Sokerimarja. Mitä enemmän oravanmarjaa sitä parempi metsän tuotto. Samaa sydämen toimintaan vaikuttavaa myrkkyä kuin kielossa eli lapsille erityisesti vaarallista paljon (3-4g) nautittuna. Yksi marja n. 0.06g. Muutama marja ei aiheuttane pakosta myrkytystä. Makea.

Kielo

Convallaria majalis. Kansalliskukkamme. Kielo = Lönnrot valinnut lehden kielen muodosta. 7m kasvusto noin 50v vanha. Myrkky glykosideja kuten konvallatoksiini ja konvallatoksoli. Tulenpunainen kielokukko syö lehtiä. Convallaria = johtuu

Kalliokielo

Polygonatum odoratum. Ilmaverson kuihduttua juurakkoon jää sinetin näköinen arpi. Kuningas Salomon käytti juurakon taikavoimaa kallioiden räjäyttämiseen rakentaessaa temppeliään. Juurakko raakana tai muhennettuna ja keitettynä ravinnoksi. Sapoiini aiheuttaa kuohumista keitettäessä.

Lehtokielo

P. multiflorum.

KARHUNRUOHOKASVIT

Karhunruoho

Tofieldia pusilla. Tunnuslaji, etsittäessä viljelyyn sopivia soita.

Valkopärskäjuuri

Veratrum album. Rauhoitettu. Ainoastaan Inarissa. Myrkyllinen. Aivastuspulveria.

LAUKKAKASVIT

Laukkoja maustekasviksi ja keripukkiyrtiksi istuttivat merenkulkijat. Laukka = viikinkien sanasta lauka.

Karhunlaukka

Allium ursinum.

Käärmeenlaukka

A. scorodoprasum. Rokamboli.

Nurmilaukka

A. oleraceum. Vihanneslaukka.

Hietalaukka

A. vineale.

Ruoholaukka

A. schoenoprasum. Ruohosipuli. Ainoa alkuperäinen sipulilajimme.

LILJAKASVIT

Pikkukäenrieska

Gagea minima. Kukkii käen alkaessa kukkumaan. Vain multavilla paikoilla. Sivusipuleilla leviää tehokkaasti.

Isokäenrieska

G. lutea.

Kirjopikarililja

Fritillaria meleagris. Rauhoitettu. Ahvenanmaalla.

KURJENMIEKKAKASVIT

Kurjenmiekka

Iris pseudocorus. Rauhoitettu. Kymeenlaakson maakuntakukka. Partiolaisten tunnus. Kukka koostuu 3 osakukasta. Myrkyllinen.

Kuovinkukka

Sisyrinchium montanum. Levittäytyy Amerikasta laivojen mukana.

KÄMMEKKÄKASVIT

Kreikan orchis=kives. Useiden kämmekkäkasvien juurimukulat ovat kiveksen muotoisia. Käytetään sukupuolikyvyn parantamiseen, jauheen nimi salep Välimeren maissa. Useiden kämmeköiden siemen ei idä jos tietty sienilaji ei tunkeudu siihen -->vaikeuttaa siirtoa.

Tikankontti

Cypripedium calceolus. Rauhoitettu. Parhaat pölyttäjät maamehiläisiä. Kukan sisältä pääseminen pois ahdasta, mutta samalla varmasti pölyttävää. Tuoksu sama kuin maamehiläisten elinalueensa merkitsemiseen käyttämä. Kodassa voi olla 50 000 siementä, eniten meidän kasveista.

Lehtoneidonvaippa

Epipactis helleborine. Rauhoitettu. Kookkain kämmekkä. Ampiaiset humaltuvat käydessään kukasta ja lentelevät sen mukaisesti. Tavallisin neidonvaipoista. Lappeenrannan kalkkitehtaalla kasvaa lehtivihreättömiä.

Suoneidonvaippa

E. palustre. Rauhoitettu.

Tummaneidonvaippa

E. atrorubens. Rauhoitettu.

Kiiltovalkku

Liparis loeselii. Rauhoitettu.

Miekkavalkku

Cephalanthera longifolia. Rauhoitettu. Ahvenanmaalla.

Punavalkku

C. rubra. Rauhoitettu. Mehiläiselle näyttää siniseltä kuin kurjenkellokin.

Kirkiruoho

Gymbadenia conopsea. Rauh.

Valkolehdokki

Platanthera bifolia. Keruu myyntiin ja myynti kielletty.

Keltalehdokki

P. chlorantha.

Herttakaksikko

Listera cordata.

Soikkokaksikko

L. ovata. Rauh.

Maariankämmekkä

Dactylorhiza maculata. Paljon paikallisrotuja. Nevoilla ja muillakin hyvin vetisillä mailla kasvaa Aatamin ja Eevan kämmen eli maariankämmekkä. Kun tuon kasvin nykäisee juurineen pois maasta niin sen juurilla on kuin kaksi ihmisen kämmentä. Toinen niistä on valkoinen ja toinen melkein musta. Valkoinen on Aatamin kämmen ja musta Eevan kämmen. Vanhat sanoivat, että kun Eeva otti sen kielletyn puun hedelmästä, niin sen tähden sen käsikin meni mustaksi. Mutta kun Aatami ei ollut siihen rikokseen osallinen, niin sen käsi säilyi valkoisena. Ennen tehtiin vesikoetus noilla juurikämmenillä: ne pudotettiin yhtaikaa veteen. Aatamin kämmen, joka on valkoinen pysyi veden päällä, mutta musta Eevan kämmen upposi pohjaan. (Perho 1937)

Kalkkimaariankämmekkä

D. fuchsii.

Punakämmekkä

Di. incarnata. Rauh. E.-Suomessa.

Kaitakämmekkä

D. traunsteinerii. Rauh. E.-Suomessa.

Seljakämmekkä

S. sambucina. Adam och Eva kahden värimuodon mukaan. Rauh. Pääosa punakukkaisia, keltaiset vähemmistönä.

Miehenkämmäkkä

Orchis mascula. Rauh.

Soikkokämmekkä

O. militaris. Rauh.

Kimalaisorho

Ophrys insectifera. Rauh. Kukka tuoksuu kaskaspistiäisen naaraalle, mikä hämää koiraan parittelemaan kukan kanssa ja näin pölyttämään sen. Kukinta pari viikkoa ennen naaraskaskapistiäisten kuoriutumista.

Suovalkku

Hammarbya paludosa. Pienin kämmekkämme.

Tunturiorho

Chamorchis alpina. Rauhoitettu. Chamorchis = tuoksuva kives.

Neidonkenkä

Calypso bulbosa. Kukkii varhain keväällä. Suku Calypso nimetty Ogygian saaren nymfin Kalypson, Atlaksen tyttären kunniaksi. Kalypso piti Odysseusta miehistöineen 7 v. vankina.

Yövilkka

Goodyera repens. Hyvin olematon juuristo sammaleen sisässä. E.-Suomen runsain kämmekkä. Lehdet talvehtivat 2 krt. ennen lakastumistaan.

VEHKAKASVIT

Vehka

Calla palustris. Suovehka. Marjat myrkyllisiä, leviävät kellumalla. Myrkyllistä juurakkoa käytetty jauhon jatkeena.

Kalmojuuri

Acorus calamus. Tislattu kalamusöljyä. Meille ilmeisesti Kiinasta, koska ei tuota hedelmiä.

LIMASKASVIT

Lisääntyvät silmikoimalla kasvullisesti. Talvehtivat vajoamalla pohjaan.

Pikkulimaska

Lemna minor. Muualla nimenä "sorsan ruoka". Yleisin irtokellujamme ja pienin siemenkasvimme. Siis kukkakasvi, mutta kukkii harvoin. Akvaarioissa.

Kupulimaska

L. gibba.

Ristilimaska

L. trisulca.

Isolimaska

Spirodela polyrhiza.

Kääpiölimaska

Wolffia arrhiza.

SARJARIMPIKASVIT

Sarjarimpi

Butomus umbellatus. Virtaavassa vedessä ei kuki.

SARPIOKASVIT

Ratamosarpio

Alisma plantago-aquatica. Pähkylät leviävät kellumalla.

Upossarpio

A. wahlenbergii.

Pystykeholehti

Sagittaria sagittifolia. Kasvissa monia asioita kolme kertaa.

Kelluskeiholehti

S. natans.

KILPUKKAKASVIT

Kilpukka

Hydrocharis morsus-ranae. =sammakon purema veden koristus.

Sahalehti

Stratiotes aloides. Kievana. Meillä emikasveja. Kittilän kievanajärvet Alleröd-lämpökaudella 11 000 vs.

Vesirutto

Elodea canadensis.

SUOLAKEKASVIT

Merisuolake

Triglochin maritima. Karjan herkullinen rehukasvi, myös valkohäntäpeuran, merihanhien.

Hentosuolake

T. palustris

LEVÄKKÖKASVIT

Leväkkö

Icheuchzeria palustris.

VITAKASVIT

Maailman suurin vesikasvisuku. Useat tuulipölytteisiä. Kertovat vesien tilasta.

Uistinvita

Potamogeton natans. Sukunsa yleisin.

Heinävita

P. gramineus.

Purovita

P. alpinus.

Ahvenvita

P. perfoliatus. Kasvaa juhannukseen mennessä jo 4 metrin syvyydestä pintaan.

Hentovita

P. pusillus.

Pikkuvita

P. berchtoldii.

Tylppälehtivita

P. obtusifolius.

Merivita

P. filiformis.

Hapsivita

P. pectinatus.

Merihapsikka

Ruppia maritima.

Kiertohapsikka

R. cirrhosa.

AJOKASKASVIT

Meriajokas

Lostera marina.

HAURAKASVIT

Merihaura

Lannichellia palustris.

Isohaura

L. major.

NÄKINRUOHOKASVIT

Ainoat 1-vuotiset vesikasvimme.

Merinäkinruoho

Najans marina.

Hentonäkinruoho

N. tenuissima.

PALPAKKOKASVIT

Rantapalpakko

Iparganium emersum

Kaitapalpakko

I. angustifolium.

Siimapalpakko

I. gramineum.

Palleropalpakko

I. glomeratum.

Pikkupalpakko

I. natans.

Pohjanpalpakko

I. hyperboreum.

Haarapalpakko

I. erectum.

OSMANKÄÄMIKÄSVIT

Leveäosmankäämi

Typha latifolia. Sikari, pappi. Nuoret versot, kukinnon vihanneksina, juurakko jauhonjatkeeksi tai keitetty siirappia, siemenistä öljyä, hedelmän kehnäkarvat eristeenä ja tyynyntäytteenä, lehdistä ja varresta karkeaa kuitua, lehdet puuastioiden tilkitsemiseen, versot rehuksi karjalle. Ennen ruskean kukkapuikelon muodostumista vihreä puikelo keitetään ja syödään maissintähkän tapaan. 15 cm juurisilmut raakoina, poistetaan vihreät päällyslehdet, maistuu kurkulta. Juuren ydinosalla paras ravintoarvo, poistetaan sienimäinen solukerros, keskiosa tahmea, keitetään. Puhdasta tärkkelystä saat jauhamalla ydinosan hienoksi vesiastiaan, anna tärkkelyksen vajota pohjaan, kerää pinnalta kuidut pois, toista muutaman kerran. Juurakon versot raakoina kuorittuna. Pohdi onko kasvupaikka saastunut. Puno makuualustoja, majoitteen katto, vaatteiden lämmöneristys pampuilla. Sekoitettavissa myrkylliseen kurjenmiekkaan, jonka juurisilmu soikea, litistynyt, juurakko ei suikerra, lehtikanta punertava.

Kapeaosmankäämi

T. angustifolia. Ei koskaan saraluhdalla turvealustalla.

VIHVILÄKASVIT

Varressa tähtitylppysolukkoa huolehtimassa kaasujen vaihdosta. Syntyy soluseinän paikallisena laajuuskasvuna, jolloin solu haaroittuu -->varret hohkaiset. Sama myös kaisloilla. Vihvilöissä ja piipoissa erotuksena heinistä kuusi kehälehteä kahtena kiehkurana. Levittäjinä muurahaiset, joita varten houkutteleva rasvalisäke

Jouhivihvilä

Juncus filiformis. Yleisin.

Keräpäävihvilä

J. conglomeratus.

Röyhyvihvilä

J. effusus.

Tunturivihvilä

J. trifidus.

Merivihvilä

J. balticus.

Ruijanvihvilä

J. arcticus.

Kaksikkovihvilä

J. biglumis.

Kolmikkovihvilä

J. triglumis.

Konnanvihvilä

J. bufonius.

Rimpivihvilä

J. stygius.

Rentovihvilä

J. bulbosus. Menestyy happamissa vesissä pystymällä hyödyntämään vapaata hiilidioksidia.

Solmuvihvilä

Vihviläkempin toukka ärsyttää kukinnon punakirjavaksi ja rimpsuiseksi äkämäksi.

Piipot

eroavat vihvilöistä karvaisilla lehtien reunoilla. Erityisesti niityillä.

Ketopiippo

Luzula campestris.

Valkopiippo

L. luzuloides.

Kevätpiippo

L. pilosa. Lehdet säilyvät vihreinä talven. Kevään ensimmäisiä kukkijoita.

Tunturipiippo

L. wahlenbergii.

Nurmipiippo

L. multiflora.

Sykeröpiippo

L. sudetica.

Kalvaspiippo

L. pallescens.

Kaaripiippo

L. arcuata.

Tähkäpiippo

L. spicata.

Röyhypiippo

L. parviflora.

Merivihvilä

Juncus balticus.

SARAKASVIT

Sarojen suvussa 91 lajia meillä, kasvistomme suurin. Viileän ilmaston kasveja. Jako 1) yksitähkäiset, 2) yhtäläistähkäiset, 3) erilaistähkäiset eli emit ja heteet eroavat toisistaan. Lajit risteytyvät keskenään. Vaikeita harmaasara, luhtasara, keltasara ja viiltosara. Sarannoki tahraa pähkylät mustalla itiömassalla ja erityisesti risteymät.

Korpikaisla

Icirpus sylvaticus.

Juurtokaisla

I. radicans.

Merikaisla

Bolbosehoenus maritimus.

Järvikaisla

Ichoenoplectus lacustris. Piisamin herkkua, osasyynä vähenemiseen. Juurakko makean nälkään. Korren tyvi ja juuriversot raakana. Kohdassa jossa uusia versoja syntyy on 2-3 cm syötäväksi kelpaava ydin, maistuen saksanpähkinältä.

Sinikaisla

I. tabernaemontanii.

Tupasluikka

Trichophorum cespitosum.

Villapääluikka

T. alpinum.

Hapsiluikka

Eleocharis acicularis.

Meriluikka

E. uniglumis.

Suovillojen kehäsukasilla täytetty tyynyjä. Kurenuntuva, pumpuliheinä, valkeapää, töppypää, nukkaheinä.

Luhtavilla

Eriophorum angustifolium. Kainuussa verisara tyvitupen punertavuuden vuoksi. Maatuu nopeasti-->erinomaista polttoainetta. Lapinmyyrän talvivarastoon juurakkoa. Keväisin metso ja riekko syövät versoja.

Tupasvilla

E. vaginatum. Suomenlampaan villaan sekoitettuna vaatteita. Intiaanien mukaan turvepäähine hävitti päänsäryn.

Töppövilla

E. scheuchzeri.

Taarna

Cladium mariscus. Rauh. Sahareuna viiltävän terävä. Aina sulana pysyvä kasvupaikka, esim lähde. Gotlannissa olkikatoissa.

Lähdesara

Carex paniculata. Rauh.

Valkopiirtoheinä

Rhynchospora alba.

Ruskopiirtoheinä

R. fusca.

Röyhysara

Carex appropinquata.

Liereäsara

C. diandra.

Juurtosara

C. chordorrhiza

Tähtisara

C. echinata.

Äimäsara

C. dioica.

Pitkäpääsara

C. elongata.

Lettosara

C. heleonastes.

Harmaasara

C. canescens.

Korpipolkusara

C. brunnescens var. laetior.

Korpisara

C. loliacea.

Hentosara

C. disperma.

Jouhisara

C. lasiocarpa.

Hetesara

C. acutiformis.

Pullosara

C. rostrata. Kenkäheinäksi kesällä leikataan, kuivataan, suitaan sarvikammalla, hierretään kämmenten välissä. Myös kintaisiin. Suojaa hiekoilulta, kylmältä, iskuilta kiviin.

Aapasara

C. rotundata.

Hirssisara

C. panicea.

Vaaleasara

C. livida.

Keltasara

C. flava.

Kotilaisensara

C. kotilainii. Nimetty kasvitieteen prof. Mauno J. Kotilaisen mukaan. Hernesaran muunnos.

Hernesara

C. virdula.

Pallosara

C. globularis. Punertavat tyvitupet.

Mutasara

S. limosa.

Riippasara

C. magellanica. Magellanica viittaa Tulimaahan.

Nuijasara

C. buxbaumii.

Vesisara

C. aquatilis.

Rahkasara

C. pauciflora.

Lähdesara

C. paniculata.

Jouhisara

C. lasiocarpa.

Varstasara

C. pseudocuperus.

Pullosara

C. rostrata. Kuten luhtasarakin muistutta viiniruukkua. Saamelaisten kenkäheininä puollo-, vesi- ja jouhisarat.

Luhtasara

C. vesicaria.

Vesisara

C. aquatilis.

Viiltosara

C. acuta. Nimi lehtien ja varren viiltävän terävistä särmistä, jotka muodostuvat jonoon järjestyneistä piikeistä.

Kahtaissara

C. disticha.

Somersara

C. glareosa.

Merisara

C. mackenziei.

Hirssisara

C. panicea.

Sirohernesara

C. viridula var. pulchella.

Vhnesara

C. paleacea.

Suolasara

C. halophila.

Jokapaikansara

C. nigra.

Sormisara

C. digitata. Erityisesti muurahaisten levittämä, kuten jalka- ja kanervisarakin.

Jalkasara

C. pediformis.

Kanervisara

C. ericetorum.

Jänönsara

C. ovalis.

Kalvassara

C. pallescens.

Virnasara

C. pilulifera.

Törrösara

C. muricata.

Hietikkosara

C. arenaria.

HEINÄKASVIT

Ontossa korressa täyteisiä solmuja rajaamassa nivelvälejä. Pituuskasvu nivelvälin alaosassa lehtitupen suojassa. Maavarret nivelikkäitä. Kalvomaiset kielekkeet lehtilavan lisäkkeitä. Kukinto kerranaistähkä tai röyhy koostuen tähkylöistä, jotka perällisiä ja tyvellä nivel. Tähkylä 1 tai useampikukkainen. Ulko- ja sisäkale ensimmäinen lehtipari ja sitä seuraa ulko- ja sisähelpeet. Niiden sisäpuolella 1-3-luottiset emit ja 2-3 hedettä muodostavat kukan. Kukkien lkm helpoiten ulkohelpeiden määrästä. Ulkohelve vastaa tukilehteä ja sisähelve ulkokehälehtiä. Kaleiden kärjessä mahd. piikkinen ota ja helpeiden rihmamainen vihne. Hedelmä on jyvä.

Lehtokattara

Bromus benekenii. Rauh.

Lampaannata

Festuca ovina.

Punanata

F. rubra.

Hietikkonata

F. polesica.

Jäykkänata

F. trachyphylla.

Itunata

F. vivipara.

Tunturinata

F. richardsonii.

Nurminata

Kukkii eli heilimöi.

Niittynurmikka

Poa. pratensis.

Lehtonurmikka

P. nemoralis. Hankala pari rantanurmikan kanssa tunnistaa. Lehden tyven kalvomainen kieleke alle millin mittainen, rantanurmikalla ainakin pari mm.

Rantanurmikka

P. palustris.

Pohjannurmikka

P. alpigena.

Kylänurmikka

P. annua.

Pahtanurmikka

P. glauca.

Lapinnurmikka

P. arctica.

Tunturinurmikka

P. alpina.

Koiranheinä

Dactylis glomerata. Hundäxing kääntyi koiranruohoksi. Koira syö kuten muitakin heiniä poistaakseen karvat ja luunsirut suolistostaan. Soveltuu hyvin tuorerehuksi, AIVn tekoon.

Englanninraiheinä

Lolium perenne.

Italianraiheinä

L. multiflorum.

Nurmipuntarpää

Alopecurus pratensis. Alopekuuri. Tähkä pehmeä.

Ruokopuntarpää

A. arundinaceus.

Rantapuntarpää

A. aequalis.

Polvipuntarpää

A. geniculatus.

Nurmitähkiö

Phleum pratense. Timotei. Timothy Hanson toi timotein Euroopasta Carolinaan 1720 ja rupesivat myymään Eurooppaan. Tähkä karhea.

Pohjantähkiö

P. alpinum.

Tuoksusimake

Anthoxanthum odoratum. Heinän tuoksu johtuu kumariiniyhdisteistä, lievästi myrkyllistä aiheuttaen päänsärkyä

Maarianheinät

"Maarian makuuheinät" Neitsyt Maria kokosi heiniä kedolta ja nukkuin niillä, saivat heinät hänestä hyvän tuoksun. Vaatekaappien, makuuhuoneiden hajusteena.

Lännenmaarianheinä

Hierochloe odorata.

Niittymaarianheinä

H. hirta.

Metsämaarianheinä

H. australis. Puolalaisen Subrowka-votkan mauste. Subrowka=visentti, joka syö maarianheinää. Yksi viinapuollo/korsi ja pois muutamassa päivässä. Saksassa kumiriinipitoisia kasveja viinien maustamiseen eli Maitrink. Kumariini myrkyllisenä estämään veren hyytymistä, rotanmyrkkynä.

Tesma

Milium effusum.

Hajuheinä

Cinna latifolia. Hyväntuoksuinen

Nuokkuhelmikkä

Melica nutans. Sek. mätäs- ja röyhyhelmikkään. Kasvaa muurahaisten polkujen vierustoilla.

Mätäshelmikkä

M. picta.

Röyhyhelmikkä

M. uniflora.

Tähkähelmikkä

M. ciliata. Vain yhdessä paikassa.

Lupikka

Iesleria caerulea. Vaatii kalkin.

Rantavehnä

Leymus arenarius. Pulmusten pääasiallinen ravinnonlähde.

Mervehnä

Elymus farctus.

Rantakaura

Ammophila arenaria.

Hietikkonata

Festuca polesica.

Meripunanata

F. rubra subsp. arenaria.

Juolavehnä

Elymus repens. Sek. raiheinään. Maavarsia syöty ja rehuksi. Erittää haitta-aineita kuten myös sianpuolukka, sananjalka, kastikat, järviruoko ja nokkonen.

Koiranvehnä

E. caninus.

Siperianvehnä

E. fibrosus.

Lapinvenhnä

E. mutabilis.

Venhä

Triticum aestivum. Leivän tekoon.

Mäkikaura

Avenula pubescens.

Ahdekaura

A. pratensis.

Heinäkaura

Arrhenatherum elatius.

Kaura

Avena sativa.

Hukkakaura

A. fatua. Viljelijä kiikaroi hukkakauraa pelloltaan, näkyy hiukan viljaa korkeampana. Pelätty rikkaheinä. Laki määrää ilmoittamaan asiasta ja torjumaan kaikin keinoin. Viljaerä tuhotaan. Leviää helposti. Hukkakauralaki ja asetus (185/2002). Jokaisen maanomistajan torjuttava. Leviää helposti viljan ja heinän mukana ja siemen on kestävä. Ei myöskään saa käyttää esimerkiksi riistan ruokintapaikoilla.

* Tunnistus: "Siemenen parhaita tuntomerkkejä ovat jokaisessa jyvässä oleva vahva, polveikas ja kierteinen vihne, siemenen maljamainen tyvi ja siemenen väri. Siemen on väriltään harmaa, tummanruskea tai lähes musta. Liisteessä ja siemenen tyvellä on usein karvoitusta. Kasvavan hukkakauran tunnistaa rennosta ja avarasta röyhystä, joka usein khoaa muun kasvuston yläpuolelle." Lähde epäselvä.

Nurmirölli

Agrostis capillaris.

Rönsyrölli

A. stolonifera.

Isorölli

A. gigantea.

Luhtarölli

A. canina.

Pohjanrölli

A. mertensii.

Nurmilauha

Deschampsia cespitosa. Kullanhohtoiselta puuttuu punerrusta aiheuttava antosyaani. Niitty-yökkösen toukat syövät joskus laajalti. Kukko vai kana?

Metsälauha

D. flexuosa.

Pohjanlahdenlauha

D. bottnica.

Tunturilauha

D. alpina.

Kastikat

Laidunkarja karttaa karheita kastikoita.

Hietakastikka

Calamagrostis epigejos.

Lapinkastikka

C. lapponica.

Metsäkastikka

C. arundinacea. Piprör eli piipunrassi.

Korpikastikka

C. purpurea.

Viitakastikka

C. canescens.

Luhtakastikka

C. stricta.

Ruokohelpi

Phalaris arundinacea. Sopii hienopaperiselluloosan raaka-aineeksi, koska otetaan käyttöön!

Siniheinä

Molinia caerulea. Korressa yksi solmu tyvessä, solmuton korsi sopii piipunrassiksi mistä moneen kieleen nimi.

Jäkki

Nardus stricta. Jussinparta, siantakku, tarri. Kelmaa lampaille. Nardus=Maria voiteli Narduksella Jeesuksen jalat. Voiden Himalajan rinteiden virmajuuresta Nardostachys jatamansi.

Järviruoko

Phragmites australis. Ryti. Jopa 4m. Keskivaiheen pienet kuopat kun paholaista hukutettaessa tarttui hampaillaan lehdestä tai syntyvät kun lehtiaihe rullalla silmussa. Kuivalla kasvavissa ruokoäkämäkärpäsen toukan aiheuttaman sikarimaisen laajentuman sikariäkämän. Äkämässä voi asua myös erakkomehiläinen tai pistiäinen tai kärpänen. Laiduneläinten herkkua. Verso kasvaa jopa 10 cm päivässä. Rakennusten kattamiseen, karjan pehmikkeeksi, polttoaineeksi. Nuorten versojen tyvet pureskellen ravinnoksi, vihreistä versoista valuu kasvinestettä, hyytyy ja maistuu makealta. Uudet pehmeät juurakot raakoina, ei keitetä, vaaleat juuriversot katkaistaan ja syödään raakoina, juurisäikeet on keitettävä. Ontot korret eristävät hyvin, loistava makuualusta, korsista myös nuolia, imupillejä, mahlanjuoksutus putkia. Pohdi onko vesi kasvupaikalla saastunutta, vältä lintujen suosimia tasankojärviä.

RISTIKUKKAISKASVIT

Mertsälitukka

Cardamine flexuosa. Rauh.