Nuotio

Aiheeseen liittyviä sivuja

Tulenteko

Paloturvallisuus

Tulisijan sytyttäminen ja lämmittäminen

Vuoleminen

Palaminen

• Katso palamisen teoriasta sivulta Tulisijan sytyttäminen ja lämmittäminen#Teoriaa
• Kuivaa puuta ja ilmaa

Lainsäädäntö

• Toisen maalle ei ilman lupaa saa tehdä tulta.
• Metsäpalovaroituksen aikana ei saa tehdä tulta.
• Toisen maalta ei saa ottaa elävää puuta nuotioon.

Kirjolohta loimutetaan nuotiolla, johon on lisätty halkoja, oksia ja risuja sekaisin. Samalla siivotaan mökin ympäristöä.

Nuotiopaikka

• Älä tee nuotiota suolle. Se saattaa levitä arvaamattomasti
• Älä tee nuotiota kalliolle. Se jättää jäljen pitkäksi aikaa
• Irrota maan kasvukerros tekemällä "kunttarulla". Katso ohje seuraavassa kohdassa.
• Hyvän nuotiopaikan ominaisuuksia ovat mm. jokin valmis tuki kattilan seivästä varten, hyvä majoitteen paikka, ei tulipalovaaraa, kunttarulla helppo tehdä, juomavettä lähellä, kaunis näköala

Nuotion sytyttäminen

Esivalmistelut

Kannattaa ottaa mukaan vähän sytykettä, kuten tervasta tai tuohta, tai ryhtyä keräämään sopivia sytykkeitä maastossa viimeistään silloin, kun tietää, että kohta on tarve nuotiolle. Valmiilla tulentekopaikalla tai kauniilla maisemakohdalla ei välttämättä olet saatavilla sopivia sytykkeitä.

Kuntan rullaaminen

Kuvassa taustalla nähdään kunttarulla.

Jotta nuotiosta ei jäisi minkäänlaista näkyvää jälkeä maastoon, on syytä valita paikka, josta maan päälikerros eli kuntta on helppoa rullata sivuun, jotta nuotio voidaan tehdä sen alla olevan hiekkapitoisemman maa-aineksen päälle. Isot juuret ja maa-aines, joka ei oikein ole rullattavissa, tietysti vaikeuttavat asiaa. Hyvästä maasta kunttarulla irtoaa parissa minuutissa. Veistä puukolla puusta veitsi ja käytä sitä kuntan leikkaamiseen. Tarvittaessa tietysti puukkoa ja kirvestä voi käyttää apuna myös. Leikkaa vähintään metrin levyinen neliö kolmelta sivulta, mutta jätä yksi sivu leikkaamatta. Yleensä se on vastakkaisella puolen majoitetta. Jos nuotiota pidetään pitkään ja kunttarullasta tulee korkea, kannattaa leikata hiukan kauemmaksi, koska nuotio saattaa jossain vaiheessa sytyttää rullan pinnan palamaan.

Lähde rullaamaan maata kuin mattoa irrottaen sitä samalla veitsellä maasta tarpeen mukaan. Yritä säilyttää se kokonaisuudessaan ehjänä, jolloin sen käsittely on kaikissa vaiheissa helpompaa.

Nuotion pohja ja ympäristö

• Jos pohja on kovin epätasainen, sytykkeet hukkuvat siihen, joten kannattaa tasata hiukan pohjaa. Hiekkainen maa on hyvä nuotiolle, mutta turpeinen ja multainenkin maa soveltuu.
• Toiset laittavat kiviä nuotion ympärille, toiset eivät. Jos laitat, niin laita 12 kappaletta ja lännen puolelle korkeampi kuin muut.

Alkusytykkeet

• Riittävä määrä sytykkeitä. Jos isommat polttopuut ovat vähääkään kosteita, tarvitaan niiden syttymiseen riittävästi pieniä sytykkeitä. Usein hyvin alkanut nuotion sytyttäminen lopahtaa juuri sytykkeiden loppumiseen, kun isommat puut eivät lähdekään palamaan. Jos kyseessä on "hengissäselviytyminen" ja varaa uusintayrityksiin ei ole ja ympärillä on vain märkää isokokoista puuta, kannattaa satsata sytykkeiden määrään ja kerätä niitä laajoiltakin alueilta. Jos ensimmäinen kerta ei onnistu, toiseen kertaan sytykettä ei tällöin juuri ole sillä kohdin.
• Kuivia, tai ainakin mahdollisimman kuivia. Mielellään pitkään ja korkealla lämmöllä palavia.
• Märkänä tervas, tuulisella tuohi, koivukiehiset ja katajan tyvikuori. Tuoreista puista oikeastaan ainoa, joka palaa, on koivu.
• Tervaslastu tai erityisesti kiehisen muotoon vuoltu syttyy märkänäkin. Löytyy tervaskannoista maan altakin, keloista ja keloittuneiden puiden latvuksista. Tervaskannon oppii tuntemaan. Päällepäin pieni kanto voi olla mitättömän näköinen, mutta potkaistaessa sitä huomataan sen olevan luonteeltaan kova ja tulinen. Väriltään kellertävää ja tuoksuu voimakkaasti "tervalle". Sadekelillä kannattaa veistellä mahdollisimman leveitä lastuja ja riittävän paljon.
• Puunlastut, kiehiset ja muut puukolla tai kirveellä veistetyt ohuet, leveät ja mahdollisimman pitkät lastut. Koivusta veistettyjä kiehisiä kannattaa käyttää tuulisella ilmalla.
• Tuohi on hyvää sytykettä tuoreenakin ja tuulisella ilmalla.
• Kuusen alaoksat ovat usein kovaksi kuivuneita ja suojassa kuusen sisällä rungon vieressä. Ne eivät ole kaikkein parhaita kuitenkaan syttymään vaan pieni tuohen- tai paperinpala parantaa syttymistä. Pienistä oksista kannattaa puristaa käsissä pallo. Katajan oksat ovat myös hyviä.
• Naava
• Katajan tyven harmahtava irtonainen kuori on erityisesti tuulella hyvää. Pyörittele kämmenissä sitä rikki ja pieniksi palloiksi.
• Kuiva heinä, kanerva, kävyt, neulaset, kaisla (palaa nopeasti)
• Sanomalehti, paperinenäliinat
• Moottorisahaa käytettäessä puun pituussuunnan mukaisesti sahattaessa syntyy "lastua" joka on helposti syttyvää. Poikkisuuntaan sahatulla lastulla ei ole näin suurta arvoa.
• Lamppuöljy, valopetroli tms. halkojenkin päälle kaadettaessa ja annettaessa vaikuttaa pari minuuttia sytyttää varsinkin kuivat puut helposti.
  • Ohjelmapalvelupuolella tämä on yleistä, mutta se jättää muutamaksi minuutiksi varsinkin suljetussa tilassa (esim. kota) valopetrolin tuoksun ilmaan. Näinollen tätä sytytyskeinoa harvemmin käytetään asiakkaiden läsnäollessa. Osalla oppaista on povitaskussa pieni muovipullo, jossa pitävän korkin alla on "suutin" (kuin grillisytytysnestepulloissa) ja sillä on helppo nopeasti selkä asiakkaaseen päin kääntämällä salassa ruiskasta nestettä puiden päälle.
• Bensaa ei kannata käyttää, ainakaan yrittää sytyttää lähietäisyydeltä, koska tulitikkua näytettäessä se leviää salamannopeasti ja lieska voi ehtiä ja yltää kasvoille.

Kiehisen veistäminen

Lapin autiotuvalla seuraavalle kulkijalle tuntemattoman viestämät kiehiset

• terävällä puukolla
• valitse puu jossa vuosirenkaat puun päästä katsottuna kulkevat veistouuntaan nähden...
• lähde veistämään leveitä, ohuita, aluksi lyhyitä lastuja ja jatkuvasti pidentäen niitä. Lyhyimmät saa leikata lähes loppuun asti mutta kuitenkin pysyvät kiinni puussa. Ohut terävällä puukolla veistettu lastu lähtee kihartumaan.
• veistä kiehinen lopuksi irti puusta

Isommat sytykkeet

Edellisillä saadaan pieni liekki alkuun, ja niiden suuri määrä riittää kyllä sytyttämään isommatkin puut. Kuitenkin nuotio rakennetaan usein niin että näiden päällä on vähän isompia sytykkeitä eli sytykkeiden koko kasvaa varsinaisiin polttopuihin asti vähitellen. Pienempi sytyttää aina suurempaa ja liekit ja savu lämmittävät isompia pienten palaessa.

• Ohuet, mutta selkeästi leveämmät lastut
• Tikkuja, joita voi esimerkiksi puukolla ja siihen kapulalla lyöden tai kirveellä pilkkoa haloista. Yleensä näitä on helpointa tehdä kirveellä ja niitä kun tekee vähän enemmän ja sytykkeet näiden alle, isommat puut päälle, on nuotion sytyttäminen yksinkertaista.
• Risut, isommat oksat
  • lapin tunturien maata kulkevat koivut palavat jäätyneinä hyvin vaikka ovatkin eläviä.
  • pajun oksat palavat kuumana ja lähes savuttomasti

Polttopuut

• Sivulla Polttopuut on tietoa polttopuiden kuivaamisesta, pilkkomisesta ja eri puiden soveltuvuudesta.
• Erikokoisia puita tarpeen mukaan. Usein puu halkaistaan vähintään kerran, mutta käsivarren paksuisia puita voidaan hyvin vielä polttaa pienemmässäkin nuotiossa pilkkomatta. Isommissa nuotioissa palavat paksummat tukitkin.
• Isommat oksat ja pieneksi halotut pöllit sopivat hyvin ruoanlaittoon, koska nuotio on pieni mutta kuuma. Kahvitulille riittää pelkät metsästä kerätyt oksat. Makkaraa paistaa liekillä tai hiilloksella, joka vaatii riittävän puumäärän polttamista ennen hiilloksen syntymistä.
• Tervaroson vahingoittama puun latva näkyy mustana oksana jonka yläpuolelta puu on kuollut mutta polttopuuna hyvää.
• Sahan ja kirveen puuttuessa joudutaan käyttämään pienempiä oksia ja ohuita runkoja polvea vasten katkaisten tai joiden päälle hyppäämällä tai toisella jalalla polkaisemalla niiden ollessa puolittain jotain tukea vasten. Isommat rungot kannattaa heittää nuotion yli, jolloin ne saadaan katkaistua tulella tai lähteä polttamaan niitä latvasta tai tyvestä.

Rakenne

Nuotiomalleja

• Kekonuotio.
• Ristikkonuotio.
• Viuhkanuotio.

• "Rinkituli". Käytetään esimerkiksi pronssivaluun tarvittavien muottien polttamiseen.

• Tervaskanto irrallisena tai maassa olevan kannon kylkeen tehty nuotio palaa pitkään, mutta siitä lähtee voimakas tuoksu vaatteisiin, ilman kantta keitettyyn veteen, ruokaan jne.
  • Tervaskantoon riittä kun lyö sen kylkeen kirveellä sälön tai sälöjä ja sytyttää kannon niistä. Keppi kannon yli ja nuotiopannu tulille.
• Rakovalkea. Katso sivulta Rakovalkea.
• Juurakkotuli. Kahvihetkiin tai huonon sään, sateen vallitessa.
• Roitotuli. Huonon sään, sateen vallitessa.
• "Tunturikahvit". Pannu kivelle ja ympärille risuja, varpuja, katajanoksia.

Perusteita

• Käytä nk. niskapuuta eli puuta maata vasten, joka jättää sytykkeille mahdollisuuden saada ilmaa kun puita asetellaan niiden päälle.

Rinkituli syttymässä pronssimuottien polttamista varten.

Tuulen suunta

Tuulen suunnalla on merkitystä nuotion sytyttämisessä. Tuulenvire saa nuotioon vetoa ja nuotiota kasattaessa kannattaa huomioida tämä niin että lieskat, joita tuuli nuotiossa kuljettaa osuvat yhä isompiin sytykkeisiin. Näin nuotio syttyy paljon nopeammin.

• Viuhkanuotiossa niskapuu asetetaan tuulen suunnan mukaisesti ja sytykkeet tuulen puolelle samoin kuin sytyttäminen tuulen puolelta. Tällöin tuuli kuljettaa tulta niskapuun suuntaisesti ja isompien sytykkeiden läpi ylös.

Sytykkeiden ja puiden asettaminen

Pienemmästä isompaan rakentaen ja ilmalle kulkureittejä jättäen.

• Aseta sytykkeet tiiviiksi kasaksi, mutta ilman pitää kuitenkin kulkea kasassa.
• Tämän kasan päälle aseta lastuja
• Lastujen päälle tikkuja
• Tikkujen päälle isompia puunpilkkeitä
• Näiden päälle halkaistut halot (pilkkeet). Ei välttämättä tarvitse laittaa aivan heti.

Sytyttäminen

• Tuulen puhaltaessa liian kovaa asetutaan nuotion ja tuulen väliin. Kuitenkin pieni tuulenvire helpottaa syttymistä ja tätä voi säädellä juuri kehollaan.
• Sateisella ilmalla on tietysti hyvä estää sytykkeiden ja puiden kastuminen suojaamalla niitä. Sytytyksen voi tehdä myös suojan alla. Pienemmän sateen aikana voi kehollaan suojata pienimpiä sytykkeitä.

Tulitikut

• Tulitikut syttyvät tietysti parhaiten kun ne ovat kuivia ja raapaisupinnat ehjiä. Tulitikkuja kannattaa säilyttää luonnossa kulkiessaan muovipussissa tai tiiviissä muoviastiassa.

Tulukset

Katso aiheesta sivu Tulukset

Magnesium

Magnesium on esimerkiksi palasena, josta kaavitaan reilu kasa magensiumjauhoa tasaiselle alustalle, esimerkiksi kivelle. Kannattaa tukea jotain vasten. Magnesiumkiven kyljessä saattaa olla kipinöitä antava tulenlähde, jota isketään puukolla osoittaen kipinäsuihku jauhokasaan. Syntyvä 2500 asteen liekki sytyttää muut sytykkeet ja nuotion. Etuna on että kastuttuaankin, riittää kun se kuivataan ja kaavitaan jauhe. Märkä jauhe ei syty.

Kitka

Katso aiheesta sivu Tulenteko

Muut välineet

• Auton akusta saa kipinöitä esimerkiksi akkukaapeleilla. Kytke kaapelit akun napoihin ja iskemällä kaapelikenkiä yhteen syntyy kipinöitä joilla saa syttymään jotain herkästi syttyvää kuten bensaan kastetun rätin, magnesiumia, taulaa tms.

Nuotion polttaminen

• Puiden välisillä raoilla säädellään puiden palamista, ilman saantia. Koivu esimerkiksi vaatii palaakseen paljon ilmaa.
• Puiden asettaminen palavaan nuotioon vaatii taitoa, kun halutaan että liekki kiertyy kauniisti ja tuli kuin leikkii nuotiossa. On myös taito lisätä puuta riittävän aikaisin ennenkuin se alkaa savuttamaan silloin kun pidetään pientä tulta yllä.
  • >>vinkit tähän>>
• Kun nuotio on lähtenyt hyvin palamaan ja palaa kuumalla liekillä, siinä palaa kostea ja läpimärkäkin puu.
• Nuotio polttaa yleensä ympäriltään tiettyyn rajaan asti kasvit muodostaen ympyrän. Syntyy rajapinta, jota myöten samankokoinen tuli ei leviä eteenpäin maanpintaa pitkin vaikka ympärillä olisi kuivaakin materiaalia. Jos maanpinnan yläpuolella on jotain syttyvää, esimerkiksi liian lähelle jätetty kunttarulla, saattaa tämä liekkien hohteen vaikutuksesta kuumeta ja lopulta syttyä, yleensä kylläkin vähäksi aikaa.
• Nuotiosta lentävät kipinät saattavat sytyttää ympärillä olevaa, mutta yleensä ne tekevät reikiä vaatteisiin ja retkialustoihin. Varo erityisesti ilmatäytteisiä alustoja.
• Nuotion lähelle on hyvä varata astiaan vettä tai joku kuusenoksa, jolla voi tukahduttaa mahdollisen leviämisen.
• Nuotio todella harvoin aiheuttaa minkäänlaisia yllätyksiä, jos sitä ei päästetä liian suureksi ympärillä olevaan tilaan nähden, katsotaan sen perään, käyttäydytään sen ympärillä asianmukaisesti. Nuotion ryöstäytymiseen ei siis vaikuta välttämättä metsäpalovaroituksen aikana tehty nuotio vaan kokemattomuus tulen käytöstä.

Nuotion sammuttaminen

Mihinkä kiire, anna nuotion hiipua tuhkaksi. Mutta jos näin ei sovi niin,

• poista puut ja kekäleet, upota niitä vedessä.
• pöyhi kepillä nuotion kohtaa riittävän syvältä, riippuen tietysti kuinka kauan nuotio on ollut siinä, nostaen tuhka reunoille ja kaivaen keskelle kuoppaa.
• kaada kuoppaan ja reunoille reilusti vettä että syntyy vesilätäkkö.
• Veden imeydyttyä maahan ja varmasti sammuneen, savuamattoman, kylmän maan ollessa kyseessä, tasoita maa, pyöritä kunttarulla paikoilleen ja painele se kevyesti maata vasten. Siisti muutenkin nuotiopaikka.

Rakenteita nuotion ympärillä

• Keittotelineet

Nuotio Siperiassa hevosratsastusvaelluksella.

• Laavu. Katso sivulta Laavu

Jätkänkynttilä

• kuiva kelopölli, 30-100 cm pitkä. Ohuempi on kuin soihtu, paksumpi kuin iso kynttilä.
• halkaise pölli neljään osaan
• tee sälöjä viiltojen sisäpintoihin
• tue osat maahan jättäen pari senttiä rakoa toisiinsa pöllin muotoon
• moottorisahalla voit tehdä viillot ristiin pitempään pölliin puolenvälin kohdille asti

Taitotestejä

• Kaada lehdessään oleva koivu. Sahaa noin metrin korkeudelta 30 cm pitkä pölkky. Katso kuinka nopeasti saat poltettua pölkyn, kun ainoat apuvälineesi ovat kirves, puukko ja tulitikkuaski. Alle tunnissa kyllä selviää ensimmäiselläkin kertaa, mutta harjaantuminen nopeuttaa huomattavasti.

Rakovalkea

Rakotuli on mukava yöpymistuli, lämmittää nukkuessa, eikä vaadi jatkuvaa valvomista. Rakotuli on yleensä kaksi puuta päällekkäin tuettuna. Palamisaikaan vaikuttaa puun laatu, tuuliolosuhteet. Kovassa tuulessa palaa epätasaisesti ja tuulettomissa olosuhteissa heikosti. Rakovalkean tekemiseen ja sytyttämisineen menee noin kaksi tuntia. Puun laatu vaikuttaa paljon myös syttymiseen.

Paikka

• Yövyttäessä tulilla laavulla, on säteilylämpö rakovalkeasta korkeammalla kuin tasaisella maanpinnalla. Tämän takia laavu kannattaa saada hiukan rinteeseen, että rakovalkea on alapuolella ja nukutaan hiukan pää ylöspäin ja jalat kohti rakovalkeaa. Jos käytettävissä on paljon kuusenhavuja, tämä korotus pääpuolelle voidaan tehdä niilläkin. Nukkua voi toki myös rakovalkean suuntaisesti.
• Vallitsevan yöllä puhaltavan tuulen suunta olisi hyvä laavun päädystä eli rakovalkean suuntaisesti.
• Näyttääkö siltä että yöllä puhaltaa sopiva pieni tuuli.

Rakentaminen

• Kaksi noin kaksi metristä 20-25 cm paksua honkaa, jotka ovat kuivia, terveitä (ei lahoa), oksattomia, tiheäsyisiä. Vajaan metrin mittaisistakin puista tekee mukavat yöpymistulet syksykeleillä.
• Veistä tulipinnat kirveellä hakaten V-kirjaimen muotoon jättäen lastut kiinni loveen. Veistä niin että pinnat tulevat toisiinsa nähden suoriksi.
• Jos rakovalkea tehdään lumen päälle laitetaan ensin rakovalkean suuntaisesti tampattua lunta vasten ohuemmat alusrangat, joiden päälle poikittain tulee seuraavat aluspuut.
• Aseta aluspuiksi maata vasten kaksi lyhyempää pölliä, lyö niihin vähän lovea ja aseta toinen tukeista niiden päälle.
• Aseta ohuemmat tuoreesta puusta hiukan tasatut tulpuset pöllin päälle niin että rakoa syntyy 2-3 senttiä ja aseta toinen tukeista niiden päälle ylösalaisin.
• Katkaise ohuempi kasvava pieni puu latvuksineen ja lyö se puutapilla tai rautanaulalla toiseen päähän päällimmäistä tukkia sen päältä aluspuun kohdalle niin että latvus makaa maata vasten viistosti ulospäin eli pois tieltä. Aseta jokin paino latvuksen päälle. Tai sido tämä perkka puuhun tai sulan maan aikaan maahan lyötyyn seipääseen. Tämän perkan tarkoitus on tukevoittaa rakovalkeaa.
• Jos tuntuu siltä voit vielä tukea pienillä seipäillä raknnelmaa lyömällä maahan tuoreita seipäitä aluspuiden sisäpuolelle. Nämä saattavat kuitenkin kanittaa myöhemmin puiden laskeutumista.

Sytyttäminen

• Aseta tulirakoon molemmilta puolin lisää sytykkeitä, kuten lastuja, kiehisiä ja tervasta runsaasti. Niitä saa "pursuta" tuliraosta.
• Varaa sytykkeitä valmiiksi.
• Sytytä kiehinen, jota kuljetat pitkin sytykeriviä sytyttäen kummaltakin puolen kaikki palamaan.
• Lisää sytykkeitä tarpeen mukaan. Tulen pitää palaa koko matkalta päästä päähän.
• Kun puut ovat alkaneet palaa niin hyvin että tulirakoon on syntynyt hiillos, otetaan tulpuset pois välistä ja mahdolliset syttymättömät sytykkeet. Tarkoitus on että rako on tasainen koko matkalta.
• Hatulla ja puhaltamalla autetaan palamaan uudestaan.

Muuta valmistelut

• Rakovalkean ja yöpymisvälineen väliin voi laittaa nk. kynnyspuun, jonkun rangan metsästä, joka estää yöllä liukumasta nuotioon päin. Lyö, jos mahdollista seipäät maahan kynnyspuun rakovalkean puolelle estämään sen liukumista. Rakovalkean etäisyys majoitteesta riippuu esimerkiksi sen koosta ja palamisnopeudesta.

Tulilla

• Rakovalkea palaa yleensä rauhallisesti, mutta jos puussa on oksakohtia tai palaminen ei tapahdu tasaisesti, puut jäävät kantamaan näistä kohdin ja rako levenee muualta. Tällöin riittää kun kirveellä iskee korkeaksi jääneen kohdan tasaiseksi vaikka makuupussista.

Vinkkejä

• Märästä puusta tehdyn rakovalkean sytyttäminen ja tasainen palaminen ei ole kaikkein parhain, ennemmin voisi kutsua rakosavuilla yöpymisestä.
• Kosteita puita voi saada palamaan paremmin pitämällä sytytysvaiheessa välissä tulpusia, joilla rako saadaan 10 cm ja väliin saadaan kunnon nuotio.