Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla
Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)
Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.
Alkuperäisin alkuperäiskansa
Pirahã-intiaaniheimo[muokkaa]
Brasilian sademetsistä on löydetty ainutlaatuinen pirahã-intiaaniheimo, joilla ei ole minkäänlaisia myyttejä tai tarinoita. Tämä johtuu siitä että pirahãt elävät täysin nykyhetkessä, minkä takia heidän kielestään puuttuvat mm. lukusanat, värit, aikamuodot ja sivulauseet. Väreihin viitataan käyttämällä vertauksia, kuten jokin on veden tai veren värinen. Samanlaisesta on viitteitä meidän muinaissuomalaisessa kulttuurissamme, jossa mm. leppä tarkoitti verta, punaista tai jotakin punertavaa. Tämänkaltainen kielenkäyttö kertoo abstraktioiden täydellisestä puuttumisesta ajatustoiminnasta ja suorasta yhteydestä ympäristöön.
Erityistä kielessä on myös se että äänteitä on hyvin niukalti ja ne koostuvat hyräilystä, laulelusta ja viheltelystä. Eräässä Intiasta kertovassa dokumenttisarjassa törmättiin hindujen tulirituaaliin, jossa osanottajat puhuivat "ensimmäistä kieltä". Sanat ja ääntäminen opetettiin aina pikkutarkasti seuraavalle sukupolvelle vaikka niiden merkitys onkin jo unohtunut. Mielenkiintoista on että tämä puhe muistuttaa lintujen laulamista. Pirahãn ja tämän "ensimmäisen kielen" perusteella voidaankin olettaa että ehkä ihmiset oppivat puhumaan matkimalla lintuja?
Pirahãn sivulauseettomuus on pistänyt uusiksi universaalin kieliteorian ja saanut monet kielitieteilijät tuohduksiin. Teorian mukaan ihmisten kieli on biologinen ominaisuus ja siten universaaleja lakeja noudattava. Pirahãssa on myös monia ainutlaatuisia piirteitä joita ei ole löydetty mistään muualta maailmasta.
Luomiskertomusten, myyttien ja kaikenlaisten menneisyydestä kertovien tarinoiden puuttuminen osoittaa että pirahãt elävät vahvasti nykyhetkessä. Kuitenkaan heidän kulttuuri ei missään mielessä ole alkeellinen vaan tämä kuvastaa kultuurin omaleimaisuutta ja että heillä ei ole mitään tarvetta ilmaista menneitä asioita. Ruoka hankitaan päiväksi kerrallaan mahdollisimman vaivattomasti, suurin osa päivästä kuluu rupateltaessa ja nauraessa. Aikahan on jo suhteellisuusteorian kautta osoitettu ihmisen päänsisäiseksi abstraktioksi: on vain nykyhetki jota me tulkitsemme eräänlaisen aika-suodattimen kautta.
Voisivatko pirahãt siis olla Aatameja ja Eevoja Eedenin puutarhassa jotka eivät vielä ole maistaneet hyvän ja pahan tiedon puusta? Voidaanko heitä pitää "valaistuneina"? Ns. kehittyneissä maissa ihmisten ajatukset liikkuvat paljon monenlaisissa abstraktioissa kuten filosofiassa, rahassa, taloudessa ja niitä rakennetaan edelleen yhä monimutkaisemmiksi väittelemällä ja kinaamalla niistä. Ehkä sen sijaan olisi hyvä vain keskittyä olennaiseen eli mahdollisimman vaivattomaan ravinnonhankintaan, ajattomaan jutusteluun, laulamiseen ja nauramiseen?
Pohjoismainen sovellus[muokkaa]
Paikallinen ravintola anniskeluoikeuksin ja karaokelaittein, tuulipuvut. Kaupunkiin juuri muuttanut äveriäs henkilö tarjoaa illan, mutta saa jossain vaiheessa iltaa viestin jostain ja joutuu käymään pikaisesti jossakin hoitamassa jonkun yllättävän asian kuntoon. Kaikki edellämainitut momentit, viheltelystä ja sivulauseiden katoamisesta valaistumiseen ja suhteellisuusteoriaan, koetaan puoleenyöhön mennessä. Puolenyön aikaan jossain toisaalla äveriäs henkilö palautuu tavalliseksi au-pairiksi sisäänajetuissa haisaappaissaan.
- Tarinan opetus: mitä reippaampi kaupunki, niin sen vähäisemmät resurssit riittävät sitä isomman määrän kaupunkilaisia ylläpitoon.