Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla
Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)
Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.
Leinikkikasvit
Rentukka[muokkaa]
Caltha palustris. Sammakonkukka. Kukkanuput syksyllä valmiita. Vanha kasvi, mm. alkeellinen kierteinen rakenne.
Uposrentukka[muokkaa]
Kullero[muokkaa]
Trollius europaeus. Lapin maakuntakukka. Osa lappalaisista olisi halunnut rahakukan hillan. Kullerokärpänen pölyttää ja munii sikiäimiin, jossa toukka syö osan siemenaiheista. Kirkkokukka - ylväs asu, humalakukka - lehtien samankaltaisuus, juhannuksenkukka - kukinta-aika, maanpulpukka ja mäkiulpukka - vertaavat ulpukkaan, kullero - kultapallero kenties. Kullervo – Kalevalasta, keltakakkara, klupukukka, kulkuskukka, mollonen, pullokukka, pulpukka, pumpulaukka. Jalkahauteena, keripukkiin.
Konnanmarjat[muokkaa]
Osa marjoista kenties myrkyttömiä ja osa nisäkkäistä kestää myrkkyä. Asiaa tutkitaan. Lönnrot 1860: väkevä juuriliemi karkottaa luteet, marjamehusta alunoin mustaa läkkiä eli mustetta.
Punakonnanmarja[muokkaa]
Actaea erythrocarpea. Taigalaji.
Mustakonnanmarja[muokkaa]
A. spicata. Greipintuoksuinen kukinto.
Keltaängelmä[muokkaa]
Thalictrum flavum. Kostea.
Tunturiängelmä[muokkaa]
T. alpinum.
Kemiängelmä[muokkaa]
T. kemense. Rauhoitettu.
Lehtoängelmä[muokkaa]
T. aquilegii-folium. Rauhoitettu.
Hoikkaängelmä[muokkaa]
T. simplex.
Pohjanängelmä[muokkaa]
Pikkuängelmä[muokkaa]
T. minus. Puutarhakarkulainen.
Kaitaängelmä[muokkaa]
T. lucidum.
Ukonhatun hallitsemat suurruoholehdot nimetty Aconitum -tyypin (AT) lehdoiksi. Mukulamaisessa juurakossa runsaasti vararavintoa keväälle. Sisältävät alkaloideja, joten käytetty rohtoina ja myrkkyinä, josta jälkimmäiseen viittaava nimitys täiheinä.
Lehtoukonhattu[muokkaa]
Aconitum septentrionale. Rauhoitettu. Pölyttää erikoistunut ukonhattukimalainen sekä tarhakimalainen.
Aitoukonhattu[muokkaa]
A. napellus.
Tarhaukonhattu[muokkaa]
A. cammarum.
Siperiankärhö[muokkaa]
Clematis alpina. Rauhoitettu 1952. 3 paikkaa Suomessa; Kristiinankaupunki, Tervola ja Nurmes. Suomessa on vain kaksi puuvartista köynnöstä; siperiankärhö ja punakoiso. Ruohovartisia humala, metsävirna, isokierto, peltokierto ja nokkosvieras.
Valkovuokko[muokkaa]
Anemone nemorosa. Uudenmaan maakuntakukka. Rauhoitettu Pohjois-Suomessa. Kesäkuun lopussa lakastuu. Rytmi erityisesti tammen ja saarnen kanssa, jotka lehtivät myöhemmin. Erityisesti leppäpelloilla. Siemenien öljypitoinen lisäke maistuu muurahaisille, mutta lisääntymismatka on lyhyt. Näin ollen valkovuokon lisääntyminen on vaikeaa. Kukissa ei ole mettä perhosille. Valkovuokko Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa, vuohensilmä tai vuohenkukka varsinaissuomessa, kanansilmä Kannakselaisille. Vuokko nimi lienee vuohenkukasta.
Keltavuokko[muokkaa]
A. ranunuculoides.
Alppivuokko[muokkaa]
A. trifolia. Rauhoitettu. Vääksyssä, johon kenties HY kasvitieteen professori J.P. Norrlin toi kasvin kesäasunnolleen.
Sinivuokko[muokkaa]
Hepatica triloba. Hämeen maakuntakukka. Kaupallinen keruu kiellettyä. Kukkanuput valmiiksi loppusyksyllä. Vanhat lehdet talvehtivat vihreinä, uudet lehdet kukinnan jälkeen. Lisääntyy vain siemenistä. Pölyttäjille palkaksi vain siitepölyä, tärkeimpiä kenties kärpäset. Signatuuriopin mukaan maksavaivoihin.
Kylmänkukat[muokkaa]
Kelpaa hirvelle ja jänikselle. Kukka kasvustomme suurimpia, lähes 10 cm. Kukissa mettä. Lenninsiipi kiertyy ja oikenee maassa kosteuden vaihtelujen mukaan vieden siemenen maan sisään.
Kangasvuokko[muokkaa]
Pulsatilla vernalis. Vilukukka, viluvuokko. Ensimmäinen rauhoitettu kasvi. Vuonna 1926 kukkien myynti ja keruu myyntiä varten kiellettiin. Koko kasvi rauhoitettiin 1952. Kukka auki aamupäivällä.
Hämeenkylmäkukka[muokkaa]
P. patens. Rauhoitettu.
Lännenkylmäkukka[muokkaa]
Hävinnyt. Viimeinen havainto 1930-luvulla Salon Kavilannummella.
Ahokylmänkukka[muokkaa]
Karjalan kannaksella. Havainnot Suomessa osoittautuivat kangasvuokoksi.
Karja ei syö leinikkejä. Myrkky haihtuu heinän kuivuessa, jolloin ei haittaa.
Niittyleinikki[muokkaa]
Ranunculus acris.
Tunturiniittyleinikki[muokkaa]
Idänniittyleinikki[muokkaa]
Taigakasvi.
Aholeinikki[muokkaa]
R. polyanthemos. Laidunnuksen vähettyä taantunut.
Rönsyleinikki[muokkaa]
R. repens.
Mäkileinikki[muokkaa]
R. bulbosus. Ei rönsyjä.
Kevätleinikkiryhmään kuuluu noin 400 pikkulajia. Leinikkien kukkien kiilto johtuu keltaisesta väriaineesta ja peilimäisesti valoa heijastavasta solukerroksesta
Kevätleinikki[muokkaa]
R. auricomus
Lehtoleinikki[muokkaa]
R. cassubicus. Komein.
Kevätlehtoleinikki[muokkaa]
R. fallax.
Taigaleinikki[muokkaa]
R. monophyllus.
Jääleinikki[muokkaa]
R. glacialis. Rauhoitettu. Putkilokasvien Euroopan korkeusennätys 4275m Alpeilla ja maailmanennätys 12 asteen päässä pohjoisnavasta. 1970-luvulla maitotölkissä.
Lumileinikki[muokkaa]
R. nivalis.
Pikkuleinikki[muokkaa]
R. pygmaeus
Rikkileinikki[muokkaa]
R. sulphureus.
Ranunculus eli pieni sammakko viittaa kosteisiin paikkoihin.
Konnanleinikki[muokkaa]
R. sceleratus. Myrkyllisin leinikkimme, vaikuttavana ranunkuliini, joka ärsyttää ihoa ja limakalvoja. Kuivattaessa haihtuu ja näin sopii rehuksi. Ainoa yksivuotinen leinikkimme. Typpipitoisilla paikoilla. Ruots. tiggarranunkel, keräjäläisleinikki eli kerjäläiset hieroivat poskiinsa sosiaalihuollon toivossa tai kutsunnoissa sotaväestä laistamiseksi.
Ojaleinikki[muokkaa]
R. flammula.
Jokileinikki[muokkaa]
R. lingua. Suurin ja komein leinikkimme.
Suolaleinikki[muokkaa]
R. cymbalaria. 1920-30-luvulla Amerikasta laivaroskana.
Mukulaleinikki[muokkaa]
R. ficaria. Lisääntyy kasvullisesti juurimukuloista ja lehtihankojen itusilmuista mm. tulvien mukana. Lehdet salaatiksi, pähkinän maku --> nimi maapähkinä. Säätyläiskotien tunnus. Juurimukuloita paahdettaessa maku paranee ja myrkky hajoaa.
Järvisätkin[muokkaa]
R. peltatus. Rehevöitymättömän veden kasvi. Viihtyy aalloissakin.
Merisätkin[muokkaa]
R. braudotii. Varoittaa veneilijää karikoista.
Ojasätkin[muokkaa]
R. aquatilis.
Purosätkin[muokkaa]
R. trichophyllus. Risteytyy järvisätkimen kanssa.
Hentosätkin[muokkaa]
R. confervoides.
Pyörösätkin[muokkaa]
R. circinatus.
Hiirenhäntä[muokkaa]
Myosurus minimus. Emiö kuin hiirenhäntä. Kuivaa kukintoa kutsutaan lounaissuomessa fiilaruohoksi. Itää syksyllä, kehittyy nopeasti keväällä. Esiintyy mm. Suomenlinnan muurien päällä.
Lehtoakileija[muokkaa]
Aquilegia vulgaris. Kaakkois-Suomessa nimi kirppu, joka sinkoilevista siemenistä heilutettaessa. Alkuperäinen väri sininen. Aquilegia johtuu kreikan kotka -sanasta. Kukassa näkyy viiden yhteen kurkottavan linnun hahmo käyrine nokkineen, siipineen ja leveine pyrstöineen. Vanhimpia koristekasvejamme.