Hybridihoiva

Kysymyksessä on mahdollisimman monipuolisesti soveltamiskelpoinen hoivan (katkaisuhoidon asiakkaat, psykiatriset potilaat, lastensuojelun asiakkuus, Asperger-, ADHD- yms. tavoin lisäongelmaiset, päivätoiminta-asiakkaat, edunvalvonnassa olevat, pitkäaikaistyöttömät, henkilökohtaista avustajaa tarvitsevat kansalaiset, invalidit, vammaiset, kehitysvammaiset, traumapotilaat, identiteettikriisiin ajautuneet, sotapakolaiset, seniorit, vanhukset (yksin kotonaan asuvat, vanhainkodissa asuvat ym.), avohoitopotilaat, saattohoitopotilaat, periaatteessa mistä hyvänsä pitkäaikaisesta laitosasumisesta, sijoitusasunisesta tai muusta vastaavasta poikkeusolosuhteesta, siviiliin siirtyvät kansalaiset, jne.) järjestämisen perusrakenne.

Keskeisiä seikkoja mm. elämän sekä hyvinvoinnin puolustaminen, terveyden edistäminen, kontaktin omaisiin/sukuun/läheisiin säilyttäminen, hengellisen vakaumuksen tukeminen, heitteillejäämisen/-jättämisen ennaltaehkäiseminen, kuntoutuminen/tavoitteellisuus/ratkaisukeskisyys/mielekkyys, turvallisuus, laadullinen arvioitavuus, järjestelmällisyys, selkeys, vilpittömyys.

Tämän menettelyn taustoja ovat monien tahojen mielipiteet, että Suomessa tällaiset hoiva-asiat (lähimmäisistä, sukulaisista, vanhuksista jne. huolehtiminen) ovat yleisesti ottaen retuperällä, erääksi perusselitykseksi ehdotettu työikäisen väestön/omaisten katkeamaton kiireellisyys ja juurettomuus, muita organien kieroon kasvaneet rakenteet, kilpailutus (kriteerit määritelty väärin tai järjestäjä yliarvioinut omat voimavaransa), "rahasamporefleksi" (yksi tilaa, toinen toteuttaa, kolmas rahoittaa, kuten esim. vakuutusyhtiöt), "hankehumpparefleksi" (yksi tarjoaa ehdollista, mutta reguloimatonta määrärahaa, rahoituksen tarvitsijat pyrkivät limboamaan määrärahoja esimerkiksi hatusta heitettyjen projektisuunnitelmien varjolla taikka esimerkiksi uuden yrityksen toimintasuunnitelman varjolla).

Hopealuodiksi tähän perusongelmaan on ajateltu mm. henkilöstön hankkiminen ulkomailta ja hoitoalalle kouluttaminen (jossa ratkaisussa on jo todettuina käytännön ongelmina mm. hieman korkeamman koulutustason tehtävissä ilmenevä kielimuuri, rahoitusteknisenä ongelmana, että koska yleisesti ottaen etenkin äveriäissä Länsimaissa on hoivahenkilöstön tarvetta ja toisiaan reflektoiden kaikki pyrkivät hankkimaan hoivahenkilöstöä ulkomailta, "eksoottisemmista maista", jolloin ylikuumentuva kilpailu henkilöstöstä aiheuttaa palkkatasojen karkaamisen korkealle ja toisaalta pakkokompromisseja osaamistasossa. Tämä edelleen mm. sellaista, että prospektiivisesti tuodaan maahan ihmisiä, jotka eivät lopulta olekaan motivoituneita kouluttautumaan tällaisiin töihin. Edelleen, moraalisina ongelmina mm. että puolestaan lähtömaissaan tämän ulkomaalaistaustaisen maahanmuuttajaväestön omat omaiset jäävät heitteille ja elinkeinoelämä työikäisten puutteessa näivettymään. Lisäksi kulttuurien väliset konfliktit (mm. länsimaisen liberalistisen elämänkatsomuksen/hegemonian/filosofian hyväksymisen kanssa). Kaiken kaikkiaan suur-ongelmallinen ratkaisu tämä.

Puolestaan "yhteiskunnalliseksi pelastusrenkaaksi" hoivapuolen ongelmiin on muodostumassa/muotoutumassa/asettumassa lyyrisessä mielessä armomurha, teknisessä mielessä teloitus, neutraalissa kielenkäytössä avustettu itsemurha.

Kaiken kaikkiaan hoiva-sektorin suur-yleis-moniongelmaisuus on harvinaisen selvä asia.

Tässä artikkelissa ei käsitellä mitään uutta konseptia, vaan aivan yleisesti käytössä olevaa ja hyödylliseksi havaittua mallia.

Siirtymät sijainnista toiseen

Siirtymisellä paikasta toiseen päivittäin esimerkiksi kävellen on monia erilaisia hyötyjä.

• vuorokauden rytmittyminen aktivoi henkisesti
  • pakottaa päivärytmiin, ja vähintäänkin elimistö hyötyy päivärytmistä.
• konkreettinen tuntuma luontoon, ympäristöön ja säähän
  • vähentää stressitasoja
  • haastaa
• käveleminen ylläpitää koordinaatiota, motoriikkaa, yleiskuntoa ja pitää elossa pitempään eli toisin sanoen ennaltaehkäisee/myöhentää elämisen laadun romahtamista ks. mm. artikkeli laajahkosta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin tavallista kävelyä)
• siirtyminen standardina välivaiheena yksinkertaistaa uusien asioiden implementoimista päiväohjelmaan todella paljon
• paikkojen vaihtuminen parantaa perspektiiviä/yleistä suhteellisuudentajua ja tukee maalaisjärkeä sekä uusiin asioihin keskittymistä ja näin ollen oppimista
• hoivahenkilöstön vaihtuminen osittain tai kokonaan ennaltaehkäisee "hullun tohtorin syndroomia" ** terveydenhuollon ammattilaisten pöhöttymistä saattaen johtaa mm. pillerien määräilyyn/hoitojen ohjelmointiin käypähoitosuositusten vastaisesti / lääkeaineiden soveltamiseen valmistajan/oppikirjojen opastaman käyttötarkoitusten vastaisesti / potilaan tarkoituksellinen saattaminen lääkekoomaan. Tällaiset ovat sinänsä yleisinhimillistä, koska potilastapaukset voivat olla esimerkiksi liian monimutkaisia tai liian yksitoikkoisia tai työilmapiiri huono tai potilas pelottaa hoitohenkilöstöä tai käyttäytyy omituisesti siviilissä tai hänellä ei ole omaisia tai hän on ulkoisen organisaation ylläpitämässä edunvalvonnassa tai pakkohoidossa suljetussa hoitolaitoksessa, jossa vallitsee omintakeinen työkulttuuri.
  • Mahdollisuuksia on monia ja on järkevää orientoitua, että tällaiset syndroomat eivät ole ainakaan epätavallisia, joskaan eivät välttämättä tavanomaisiakaan. Vaikkakin arvattavasti sellaista tapahtuu eriasteisesti joka mestassa, ja sen tähden sellaisen kannattaa oppia suhtautumaan suhteellisuudetajuisesti, eikä ainakaan denialistisesti.