Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Käävät

Wikikko - kansan taitopankkista
Versio hetkellä 6. helmikuuta 2018 kello 00.51 – tehnyt 89.27.87.8 (keskustelu) (→‎Arinakääpä)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

KÄÄVÄT[muokkaa]

Hajottavat entsyymeillä puun rakennetta. Saprotrofiset elävät kuolleessa puuaineksessa, nekrotrofiset tappavat elävää solukkoa. Lajikohtaisia tai kaikkiruokaisia. Rihmastot monivuotisia, itiöemät monivuotisia tai yksivuotisia. Sydänlaho, haavalaho, runkolaho (koko runko), tyvilaho, oksalaho. Koro kun sieni elää rungon pintapuussa ja syntyy syvennys.

SEURAAVASSA EI OLE KÄYTETTY MINKÄÄNLAISTA RYHMITTELYÄ TAKSONOMISESTI.

Taulakääpä[muokkaa]

Hoof Fungus, Tinder Fungus – Fomes fomentarius. Harmaa, nuorena kiilamainen, vanhana kavion muotoinen, kova, malto ruskea. Tavallinen koivun lahottaja, yksi pahimmista. Mallosta taulaa, hattuja, liivejä, haavasiteitä.

Kantokääpä[muokkaa]

Fomitopsis pinicola. Yläpinta kerman-oranssin-viininpunainen. Vyöhykkeinen alapinta ja malto kermanvaalea. Valkoista, hiukan kellertävää, huopamaisen sitkeää jonka merkitystä ei tunneta sienen kannalta. Myös taulakääpä ja eräät muut muodostavat vuosilustojen välissä kulkevia rihmastolevyjä. Havupuissa (yleensä kuusi) ja lehtipuissa.

Pakurikääpä[muokkaa]

Pakurikääpä Inonotus obliquus on yleinen koivun lahottajakääpä koko maassa. Pakurikäävän itiöemä on musta ja ryhmyinen, kuin hiiltynyt lokeroinen pahka.

Pakurikääpä tunkeutuu puuhun kuoren vaurioiden kautta ja lahottaa puuainesta ensin tummentaen ja myöhemmin pehmentäen. Puu voi elää pakurikäävän saaneena vuosikymmeniä, mutta lahoaa yleensä pystyyn 5-7 vuoden sisällä.

Pakurikääpä alkaa kasvattamaan itiöemää vasta kasvatettuaan rihmastonsa tarpeeksi voimakkaaksi, mihin mennessä puu on yleensä ehtinyt jo kuolla tai ainakin heikentyä henkitoreisiinsa. Itiöemä kehittyy puun ja kuoren välissä laajana ohuena pillikerroksena, joka kypsyttyään ja kasvettuaan tarpeeksi halkaisee kuoren muodostaen tunnusmaisen kyhmyn ja päästää itiöt tuulen mukaan. Pakuripahka on puussa vain vajaan vuoden verran, mikä selittää näköhavaintojen harvinaisuuden lajin yleisyydestä huolimatta.

Pakurista on uutettu teetä Venäjällä syöpää vastaan ja vatsatauteihin. Tasapainoittaa vatsan toimintaa ja ehkäisee mahavaivoja. Pakurissa betuliini on tiivistyneessä muodossa. Koeputkiolosuhteissa betuliinilla on todettu vahva syövältä suojaava vaikutus ja laboratoriotutkimuksissa pakurikäävän triterpeenien on osoitettu hillitsevän kasvainten kasvua.

Pakurinkäävän kuivaus ja keräys

  • Kerätään puun (koivu) kyljestä vesurilla tai kirveellä, puuta vahingoittamatta.
  • Pakurikäävän pinta on musta ja hiilimäinen, sisäosa kuvioltaan koivumainen ja rakenteeltana karkeampi, mutta kaiken käävästä voi käyttää. Helpointa on murskata ja vasta sitten kuivata pakurikääpä teetä varten. Teen lisäksi pakurikäävästä voi tehdä myös tinktuuraa.

Pakurikääpätee:

  • -2 tl jauhetta
  • -litra vettä
  • Voidaan maustaa hunajalla, kanelilla tai lakritsijuurella. Maku on mieto ja pehmeä, aavistuksen vaniljainen.


Suomen luonto 6/1989 "Metsien moninaiskäyttö Neuvostoliitossa; Marjat, sienet ja yrtit tarkasti talteen" (Marja Härkönen). Eräässä kuvassa pakurikääpä jossa kuvateksti: "Pakurikääpää kerätään Karjalasta suuria määriä syöpälääkkeen raaka-aineeksi. Keräilyvälineeksi suositellaan kirvestä".

Yleisjuttu otsikon aiheesta on kahden aukeaman mittainen. Kirjoittaja oli tuohon aikaan Hgin yo'n kasvitieteen laitoksen dosentti.

Arinakääpä[muokkaa]

Lehtipuilla ainoastaan (ei haapa). Alun perin ruskea, vanhana pinnalta harmaa ja musta. Alapinta kova, kanelinruskea. Halkeilevat, tiukasti.

Muoto kartiomainen, lakin yläpuoli lähes litteä mutta pillistö paksu.

Kuhmukääpä[muokkaa]

Lehtipuissa. Kanelin ruskea, itiöemää pinnan myötäisesti jopa yli 1 cm paksua.

Rusokantokääpä[muokkaa]

Vanhoissa kuusikoissa. Yläpinta sameanruskea, vanhana musta, pillit lilanpunaiset. Pohjois-Suomessa yleinen, etelämmässä vanhoissa metsissä.

Kuusenkääpä[muokkaa]

hellinus chrysoloma. Puumaisen kovia, tummanruskea, vyöhykkeinen, reuna terävä ja kellanruskea, alapinta kellan tai kanelinruskea, usein kuolleissa kuusissa, yleinen Pohjois-Suomessa.

Etelänsärmäkääpä[muokkaa]

Vaalea, litteä, puolipyöreä, reuna terävä, suurehkot pitkulaiset pillit, kosketettaessa lilan sävy.

Härän kieli[muokkaa]

Verevän punainen, limainen, kimmoisa.

Lepänkääpä[muokkaa]

Kanelinruskea, yksivärinen, pieniä, lehtipuissa, puu on jo laho!

Rikkikääpä[muokkaa]

Nuorena keltaisia, putoavat pois syksyllä, rykelminä.

Haavankääpä[muokkaa]

Tylpän kyhmymäisiä, kovia, yläpinta harmaa, viiltomaisesti halkeillut, alapinta tummanruskea, vinosti katsottaessa silkinkiiltoinen. Haapa elävä.

Pökkelökääpä[muokkaa]

Vain koivussa. Laakean munuaisen muotoinen, nahkapintainen, vaaleanruskea, alta valkoinen.

Karhunkääpä[muokkaa]

Tuhkakääpä[muokkaa]

Savukääpä[muokkaa]

Luumupuunkääpä[muokkaa]

Okrakääpä[muokkaa]

Juurikääpä[muokkaa]

Lattakääpä[muokkaa]

Lehtipuissa. Muistuttaa taulakääpää, laakeampi, alapinta valkea, ruskea itiöpöly!

Herukankääpä[muokkaa]

Pieni ruskea, karviais- ja herukkapensaan tyvessä.

Kastanjankääpä[muokkaa]

Viuhkamainen, jalallinen, tumman kastanjanruskea. Suuri harvinaisuus.

Tervakääpä[muokkaa]

Suomukääpä[muokkaa]

Ruskeasuomuinen, jopa puoli metriä leveä, viuhkamaisen ohut ainakin reunasta, lautasmainen, vaalean oliivin ruskea, alapinnalla suuria vaaleita pillejä, yläpinnalla tummia suomuja. Pääasiassa vanhojen jalavien lahottaja. Usein oksien sahausarpien kautta tarttunut ja lahottaa puun ontoksi pinnan säilyessä terveenä. Itiöemä kuolee syksyyn mennessä häviten. Männyn kääpä – Tummanruskea, karkea pinta, pillit sokkeloisia, elävissä männyissä.

Tippahaprakääpä[muokkaa]

Vaalea, ohut, juustomaisen pehmeä, yksivuotinen, kirkkaita nestepisaroita, yleensä aarniometsissä.

Rusokääpä[muokkaa]

Kirkkaan oranssinpunainen, hento nukka, sokkelot pillit, yleensä kantokäävän lahottamassa puussa.

Punakääpä[muokkaa]

Lehtipuut. Yläpinta sileä, pillit pyöreitä.

Vaahterakääpä[muokkaa]

Valkoisia, pieniä, päällä sammalkasvustoa, tiheinä rykelminä.

Kartanokääpä[muokkaa]

Säämiskän värinen, yksivuotinen, karvainen, elävissä puissa.

Pinovyökääpä[muokkaa]

Nukkavyökääpä[muokkaa]

Vaalea- valkoinen, nukkapintainen, kimppuina, yksivuotinen. Yleensä koivu, pihlajan kanto tai kuollut runko.

Kuusenkynsikääpä[muokkaa]

Männynkynsikääpä[muokkaa]

Ryppynahakka[muokkaa]

Lehtipuissa, okrankeltainen-ruskea, raavittu pinta muuttuu muutamassa minuutissa punaiseksi, nahkamainen itiöemäpeite.

Karstasyylä[muokkaa]

Pörhösuomuhelokka[muokkaa]

Kellanruskea, helttasieni, lakissa karkeita ruskeita suomuja ja jalassa tyvilahottaja, havu- ja lehtipuut.

Nuijamesisieni[muokkaa]

Kääpäorakas[muokkaa]