Mummonmökit, aittatakennukset ja muut funkkisrakennukset

Johdanto

Katovuodet

Tähän eriteltynä joitakuita etenkin vanhoihin rakennuksiin soveltuvia energia- ja LVIS-teknisiä periaatteita/ näkökulmia. Ensiksikin jyrsijöiden pysymisestä pois talon rakenteiden kimpusta kannattaa huolehtia.

Tällaisia rakennuksia ei ole alunalkaen suunniteltu olemaan tiiviitä (ei höyrysulkua, korkeintaan joku tervapaperiratkaisu), mistä syystä jälkiasennettaessa ilmanvaihtojärjestelmiä voi ilmetä "tavanomaisia lastentauteja", kuten että liian tehokas ilmanpaine-ero imee rakenteista kuten välikatolta päin huoneilmaan huomaamattoman vähäisiä määriä tomua, jota sitten aletaan luulla homevaurioksi asukkailla/käyttäjillä muutoin selittämättömien hengitystieoireiden sekä paniikki-ilmapiirin paikallislehtilööppeineen vuoksi.

Tällaisen vanhan rakennuksen uudistamisremppaamisen yhteydessä voi olla järkevää paitsi asukkaan/käyttäjän omin silmin tarkistaa ullakoiden ym. kunto. Ilmavuotolukua ei kannattane yrittää estimoida imemällä alipainetta sisätiloihin, vaan ylipaineisten. Tällöin myöskin mahdolliset irtotomuhiukkaset päinvastoin pöllähtävät ulos rakenteista, eivät imeydy sisälle. Sisätilojen ylipaineistamista kannattaa samasta syystä harrastaa mikäli tehdään erityistä pöllyävää remontointia rakennuksen ympärillä, kuten seinien purkua tai puhallusvilloitusta, ja tästäkin syystä ylipaineistinovi kannattaa rakentaa (puhallin+XPS-levy) jemmaan.

Rakennukseen, joka on rakenteellisesti suunniteltu painovoimaiselle ilmanvaihdolle ei välttämättä kannata yrittää jälkiasentaa koneellista poistoilmanvaihtoa, vaan sen sijaan voi harkita koneellista korvausilmanvaihtoa (jolloin korvausilma pakottaa "vanhan huoneilman" virtaamaan ulos rakenteiden lomitse LVI-olosuhteiltaan (ilman suhteellinen kosteus, lämpötila ja virtaussuunta jokseenkin entiseen tapaan. Mikäli pakkomielteenomaisesti haluaa toteuttaa poistoilmanvaihdon, kannattaa se ilmakanavineen ja venttiilipäätteineen asentaa lattianrajaan/kelkariin/ryömintätilaan, jolloin lattian suunnasta poistetrava huoneilma ei tehosta rakennuksen rakenteita läpäiseviä painovoimaisia ilmavirtauksia, vaan homogenoi niitä siten, että esimerkiksi katonrajan poistuva lämmin ilmavirtaus hidastuu tai pysähtyy tai vaihtaa suuntaa voimakkaammin kuin lattianrajan sisäänpäin suuntautuvat ilmavirtaukset voimistuvat. Tämä homogenisoituminen johtuu lattianrajan ja katonrajan välisen huoneilman lämpötilajakaumanmtasoityumisesta (lattianrajan kylmempää ilmaa poistuu ja korvaava lämmin huoneilmapatja laskeutuu alemmas; katonrajan lämpimin huoneilma lauhtuu viileämmän, esilämmennen ulkoilman virratessa enempi sisäänpäin huoneen yläosien ilmayhteyksistä ulkoilmaan). Kaksisuuntaisen ilmanvaihtojärjestelmän jälkiasentamisen pakkomielteessä kannattaa em. syystä korvausilmaventtiilit sijoittaa sisäkattoon ja poistoilmaventtiilit lattianrajaan.

Mikroilmanvaihto paneloidussa hirsitalossa sekä julkisissa rakennuksissa

Mummonmökkiin, joka on rakenteeltaan hirsiseinätalo, joka on uudelleenpaneloitu sisältä ja ulkoa (ilman höyrysulkumuovia), voidaan periaatteessa valmistella rakenteidenpuoleinen mikroilmanvaihto, jossa kunkin väliseinän sisään taikka sisänurkkien yhteyteen saatetaan imuputkien imuaukot. Tällöin seinien ollessa alapohjan sekä yläpohjan puolelta luonnostaan tiiviit tai erikseen lisätiivistetyt (esimerkiksi suojalevytykset hiiriltä), niin pienikin imu saa aikaan sellaisen kunkin seinän koko alalla vaikuttavan alipaineen, jolloin sisäilma (ja toisaalta ulkoilma) kuljettuu seinän ulkopintojen joka rakosesta sekä paneelien lävitse kohti seinän sisäosia, jolloin aktiivisen ilmanvaihdon ohessa esimerkiksi hirsiseinien muodostamat mummonmökkien sivuhajut (home) häviäisivät huoneilmasta (koska haju- ym. partikkelit eivät leviä kovin voimakkaasti vastavirtaan). Mikroilmanvaihdon jakotukki (12 V puhaltimineen) voi sijaita esimerkiksi ullakolla.

Myöskin ennen kaikkea passiiviselle ilmanvaihdolle (korvausilma esimerkiksi ulkoseinien läpi sekä raitisilmaventtiileistä sisään ja ilman poisto asunnon sisäkaton läpi jne. ullakon kautta ulos) suunnitelluissa rakennuksissa on myöskin varsin helppo integroida ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö vaikkapa ullakon eristämättömän päätykolmioseinän yhteyteen, jolloin puhaltamaan ullakon kehnoa ilmaa puhalletaan lauduttimen kautta ulospäin. Jolloin rakennuksen pahojenkin ilmavuotojen aiheuttamat lämmönhukkakonvektiot rekuperoituvatkin kaikki takaisin sisälämmöksi. Samassa yhteydessä ullakon em. eristämättömien ulkopintojen eristämistä kannattaa harkita, koska sillä on suora vaikutus siihen miten hyvällä kertoimella vanhan rakennuksen hukkalämpövuota saadaan pumpattua takaisin hyötylämmöksi.

Periaatteessa tällaisessa systeemissä olisi perusteltua asentaa joko invertteritoiminen (säätyvätehoinen) tai useita pieniä ilmalämpöpumppuja, siksi että tällöin aktiivinen ilman imu ullakolla voisi olla nahdollisimman keskeytyksetöntä ympäri vuoden.

Myöskin modulaarinen poistoilmalämpöpumppu saattaisi soveltua tällaiseen tarkoitukseen ollen huokeampi ja jopa itseasennettavissa oleva investointi.

Tällaisten lämmön rekuperointisysteemien sisäyksiköt kannattaa ensisijaisesti sijoittaa huoneisiin, joissa on jäätyessään vaurioituvia vesiputkia ja -kalusteita. Tällöin erikoisolosuhteissa, kuten sodan aikana, kun rakennuksella, kuten tanhutalo, ei ole käyttäjiä, ylläpitoa eikä taloudellista katetta, voidaan pienellä mutta pippurisella ilmalämpöpumppuratkaisulla säilyttää kylmäksi päästetynkin rakennuksen rakenteet täysin käyttökunnossa naurettavan alhaisin menoin periaatteessa hamaan maailman tappiin asti, sekä lisäksi lämpöhakeutuville ohjuksille neutraaleina kohteina. Kun taas tällaisten väliaikaisesti autioituneiden periaatteessa täysin käyttökuntoisten kolhoosien kohtaloksi koituu helposti maan tasalle lyöminen korkeiden lämmityskustannusten vuoksi.

Miksi vanhojen rakennusten passiivinen mikroilmanvaihtojärjestelmä näyttää riittävän hometorjuntaan?

Liittyy tapausesimerkkiin, jossa nenään selvästi homeenhajuiseen kaksikerroksiseen maalaistaloon (painovoimainen ilmanvaihto) asennettiin oainovoimainen mikroilmanvaihto, minkä jälkeen homeenhaju kaikkosi eikä lisäksi hometarkastuksessakaan löytynyt mitään.

1.

Vanhanmallinen painovoimainen ilmanvaihto on suunniteltu toimimaan siten, että rakennuksen lämmin sisätila on tervapaperein höyrysuljettu, jolloin sisätilaan jää "lämmin ilmakupla", jossa mm. ilman suhteellinen kosteus on korkeampi (mm. asukkaiden hengityksen kosteuskuormasta johtuen). Hiilidioksidipitoinen kostea sisäilma absorboituu ns. 'hengittävien' höyrynsulkupapereiden läpi.

2.

Sisäilman poistuessa hitaasti höyrynsulkupapereiden läpi rakennuksen rakenteisiin, lämpimien sisätilojen korvausilmaa virtaa lattian ja seinien alaosien rakojen lisäksi (esimerkiksi kylmiön) ulkoilmaventtiileistä huoneeseen.

3.

Höyrynsulkupaperin toiselle puolelle jäävät vintit, rakennuksen rakenteet ym. kylmät osat tuulettuvat kauttaaltaan ullakon katonharjan korkeudella (tai sitäkin ylemmäksi tuotujen) poistoilmaventtiilien tuulettuviin rakenteisiin kehittämän alipaineen ansiosta (ulkoilmaa virtaa tasaisesti kaikista pienimmistäkin raoista rakenteisiin päin).

4.

Ilmanpaine rakennuksen lämpimässä sisätilaosassa on siis kauttaaltaan korkea, kun taas rakenteissa höyrynpaine on kauttaaltaan alipaineinen, alaosissa rakennusta enempi, riippuen rakenteiden yleisestä tiiveydestä.

5.

Sisään rakenteisiin virratessaan ulkoilma lämpenee samalla hiukan, mikä laskee sen yleisesti ottaen alhaista suhteellista kosteutta entisestään, jolloin sen höyrynsulkupapereita tuulettava ominaisuus paranee.

6.

Kun hirsiseinäisiä mummonmökkeijä on aikanaan peruskorjattu, hirsipintaan on asennettu esimerkiksi pinkopahvit tai kipsilevyt (mm. tapetoitavuutta ajatellen). Tällöin etenkin umpeenpaneloituihin hirsirunkoisiin sisäseiniin on muodostunut ilmataskuja, joissa ei tapahdu varsinaisesti mitään aktiivista ilmankiertoa (tuulettumista). Ainoastaan vähittäistä ilman virtausta alapohjasta sisäseinien ilmataskujen kautta sisäilmaan.

7.

Etenkin näihin kohtiin on muodostunut hometta, mikä ilmenee huoneiston tekstiileineen ja asukkaineen yleisenä vienona homeenhajuna.

8.

Kun tälkaiseen rakennukseen on asennettu painovoimainen mikroilmanvaihto, joka kokoaa kunkin sisäseinätaskun sisältä (mielellään niiden yläosista) ilmaa ohuiden sähkö-/komposiittiputkien kautta kokoojatukkiin, josta jatkaen ullakolle ja edelleen katonharjan korkeudelle tai edelleen ylemmäs, tuuletuspiippuun kohtavaan sinänsä ilmatiiviiseen ilmakanavaan, tällöin tuuletuspiippuun on muodostunut passiivinen alipaine suhteessa sisäilmaan sekä toisaalta ulkoilmaankin, poistaen kokoajan melko tasaisella imuilmavirralla sisäseinien homeilmaa. Sisäseinien sisältä.

9.

Tämän ansiosta sisäseinien ympäristöolosuhteet (ilman seisovuus, ilmankosteus) on muuttunut sellaiseksi uudeksi vakioksi, jossa home ei ole enää pystynyt kasvaa (liian happipitoinen ja liian kuiva ilma, jolloin homekasvusto ei ole pystynyt keräämään kosteutta ilmasta itseensä), ja tällöin kyseinen rakennus on muuttunut (ainakin lämmin asuintila ihmisten ja homekoirien nenään) kauttaaltaan homeettomaksi.

Hybriditoimisen ilmalämpöpumpun esivalmistelut/viimeistelytyöt

Systeemin tarkoituksena on vähäisin arkkiteonisin muutoksin saada ohjattua homogeenisella virtaamalla välikatolta ilmaa ilmalämpöpumpun ulkoyksikön lauhdutusilmaksi siten, että osa ilmasta voi kulkeutua myöskin ulkoseinien ulkoverhouksen ja tuulensuojalevyn välisen ilmaraon kautta. Peruste tällaiselle ratkaisulle on paitsi rakennuksen LVI-teknisten tuulettumiskonvektioiden säilyttäminen alkuperäisten rakennussuunnitelmien mukaisina sekä toisaalta se, ettei vanhemmissa rakennuksissa saati kivitaloissa ole taloudellisesti järkeenkäypää lähteä uudistamaan ulkoverhousta tällaisen tavoitteen taikka lisäeristyksen asentamisen vuoksi.

• ennen aloittamista tutkitaan rakennuksen ulkovaipan alareunasta, millaiset ovat tuuletusilman sisäänmenoaukot seinärakenteen ilmaväliin. Matalissa omakotitaloissa sellaisia ei välttämättä ole lainkaan, toisaalta ne voivat olla liian hulppeat.
  • Tiiliseinässä riittää tähän tarkoitukseen pikkusormenpaksuiset aavistuksen yläviistoon varovasti poratut reiät yksi kussakin toisen tiilirivin pystylaastisaumassa.
  • ponttilautavuorauksessa ei välttämättä tarvita mitään, koska vuoraus jo itsessään päästää verran tarpeeksi ilmaa läpi, mutta voi kyllä samalla periaatteella porata vuorauksen alta pieniä reikiä, pari per k600 koolausväli.

1. Ensiksi, jos rakennuksessa on räystäskotelo (alapinnastaan vino tai vaakatasoinen peitepanelointi tuuletusraoin), irrotetaan nämä laudat varovasti. Esimerkiksi kahdesta kulmaraudasta ja laudanpätkästä valmistetulla työkalulla saman tien irti naputellen tai sitten naulankannat lautojenpinnoista löysäten, jolloin je voidaan vaikka kulmahiomakoneella katkoa ja laudat vetää hallitusti irti yksi kerrallaan.
2. seuraava vaihe on, mikäli vesikatteen alla ei ole kondenssivesisuojaa, niin kiinnitetään näihin kattotuolien väleihin esimerkiksi ohuet kaistaleet XPS-levyä.
   • Mahdollisesti jälkiasennettavan kondenssiveden poistoväylän ulkoseinärakenteen ylitysosaksi.
   • Toisaalta ulkoseinän ulkovaipan sekä tuulensuojalevytyksen välisen tuuletusraon/ilmavälin ilmavirtausten välikatolle, kuten myöskin välikaton ilmavirtausten tulevaan räystäskanavaan päin eristämiseksi vesikatteesta (eristämättömänä näiden ilmavirtausten ylilämpöisyydet kuluvat hukkaan, vesiräystäiden lämmittämiseen talvipakkasilla).
3. sitten hahmotellaan, että minkä muotoinen ulkoseinän puolelta saranoitava räystäskanava (räystäskotelo) stemmaisi parhaiten. Saranoinnista johtuen alapinnan uusi kallistuskulma on valittavissa vapaasti, ja lisäksi tulevat poikittaiset sidospuut voidaan jättää joko pitkittäisen kotelolaudoituksen ylä- tai alapuolelle, "vale-niskoiksi". Ne voidaan valmistaa vesivanerisoiroista, puurimoista, laudoista tai tietysti lankuistakin, mutta mitä litteämpi sidospuu, sen vähäisempi virtausvastus tulevassa räystäskanavassa.
4. ulkoseinän kylkeen ankkuroidaan pitkittäissuuntainen "satularima", johon saranat sidospuineen kiinnitetään. Mikäli pitkittäiset räystäskotelolaudat tullaan kiinnittämään sidospuiden alapuolella, tällöin satulariman on syytä olla vähintään samanpaksuinen kuin kotelolautojen. Kannatta tietysti suunnitella paperilla soveltuvin saranointitapa. Kotelolautojen ilmaväleihin tullaan niiden asentamisen yhteydessä sijoittamaan/jättämään vapaasti kelluviksi rimasoirot, "vale-ilmaväleiksi", jotka voidaan myöskin ottaa pois vapaan tuuletusilmakonvektion palauttamiseksi välikattotilaan.
5. räystään reunimmaisen laudan alle (päälle) voidaan kiinnittää pysyvästi rima ilmatiiveyden kohentamiseksi, tai reunimmainen lauta voidaan ankkuroida pysyvästi sijoilleen, ruippuen mm. siitä, että kummalle puolelle sidospuut jätetty. Jos sidospuu takana, se luonnollisesti kannattaa jättää tyngäksi, jotta lautaväli jää kohtuullisen tiiviiksi.
6. ruuvataan saranoitu räystäskotelo aivan tavallisilla vetäväkantaisilla ruuveilla kattotuolin räystäänpuoleisiin vinoniskoihin.
   • jos halutaan hifistellä, voidaan esimerkiksi sijoittaa lämpötila-antureita, palohälytinantureita yms. tähän räystäskanavaan, mutta ehkä jossain myöhemmässä vaiheessa, kun järjestelmän toiminta tulee ensin muilta osin tutuksi.
7. pystykanava tästä räystäskanavasta ilmalämpöpumpun ulkoyksikön takaosan ympärille rakennetaan oletusarvoisesti XPS-levystä (ulottaen se myös ILP:n alle). Leikataan tarkasti räystäskoteloa vasten ja ankkuroidaan paikoilleen esimerkiksi parilla kulmaraudalla, jotka sijoitetaan kylkilevyjen alapuolelle (jolloin systeemi kantaa, vaikka XPS-kotelo esimerkiksi koristepaneloitaisiin. Sen voi kuitenkin myös sellaisenaan maalata spray-maalilla.
8. merkataan XPS-kotelon reunalinja teipillä räystäskanavan kylkeen ja sahataan sopivalta etäisyydeltä aukko räystäskanavaan. Sahatun aukon reunapinnoille voidaan kiinnittää esimerkiksi kulmaraudat pystykotelon ohjureiksi.
9. kun systeemi on päällä, voidaan välikatolta käsin kädellä tai lämpökameralla tarkkailla, onko jossain erityisiä ilmavuotokohtia välikatolla päin. Esimerkiksi päätykolmioiden tuuletussäleiköt voidaan tämän hybridi-ILP:n kanssa tukkia umpeen esimerkiksi tyhjin säilykepurkein.
   • Tavoitteena suhteellisen homogeeninen joskin hyvin vähäinen alipaine välikatolla, jolloin rakennuksen ulkopinnoille ja ympärille muodostuva homogeeninen melko laminaarinen/tasalaatuinen virtaus merkittävästi parantaa rakennuksen lämpöeristysominaisuuksia ilman sen kummempia energiaremontteja (olemassaolevin ILP-järjestelmin. Jos erityisiä ilmavuotokohtia ei tukita, järjestelmän hyöty on edelleen merkittävä, mutta epähomogeenisempi.
   • jos tällaisen rakennuksen pohjapinta-ala on 200 m², ulkoseinien mitat ovat noin 10m x 20m, niiden yhteispituus 60m ja yhteispinta-ala 200m². Räystäiden alapintojen yhteispinta-ala 30m². Jos lähdetään oletuksesta, että sopiva keskimääräinen ilman laminaarinen virtausnopeus ulkovuorauksen läpi saattaisi olla 1 mm/s ("tuhannesosa sellaisesta tuulennopeudesta, jonka havaitsee tuulenvireenä", olemattoman pieni ottaen huomioon tosiasialliset ilmavuodot välikatolle), niin tällaisessa tapauksessa kaiken kaikkiaan kyse olisi 230 l/s tilavuusvirrasta ilmalämpöpumppujen ulkoyksiköiden pystykanavissa. Tällaisessa tulanteessa ulkoilman ja välikaton välinen paine-ero on todennäköisesti merkityksettömän vähäinen, ja se on aistein arvioitavissa välikaton kulkuovesta. Mikäli paine-eroa halutaan pienentää entisestään, ILP:n ulkoyksikön tuulettimen "säästämiseksi", yksinkertaisesti poistetaan tai höyläten kavennetaan räystäskanavan alapinnasta rimavarvi. Tuulettimen virrankulutus suhteessa ILP:n lämpöpumppuun on nolla, jolloin tuuletinflektin virrankulutuksessa ei kannata yrittää "säästää sähköä".
     • Hybridi-ILP:ssä ulkoyksikön läpi puhaltuvan ilman tilavuusvirran virtausvastuksen lisääntyminen on todennäköisesti paljon vähäisempi kuin koteloimattoman ulkoyksikön lamellien sotkeentumisen (ilmassa kulkeutuvista siementupsuista, hämähäkinverkoista, siitepölystä, lumituiskusta, kosteuspinttymistä ym. perusmoskasta sekä sen varovastiputsaamisyrityksistä) aiheuttama virtausvastuksen lisääntyminen, ja näin ollen hybridi-ILP:ssa myöskään tuuletinmoduulin laakerit eivät lusäkuormitu. Päinvastoin.

• tällaisen ilmakanavakoteloinnin lisähyötyjä ovat mm. ulkoyksikön kondenssivesiputken tukkeutumisen ja lamellien sotkeentumisen oleellinen väheneminen eli niiltä osin järjestelmän toimintavarmuuden paraneminen.
• Pienempien laitteiden asentaminen onnistuu todennäköisesti vähemmin ammattilaisvoimin, ja toisaalta asentaja voi viimeistellä molemmat/kaikki ILP-laitteistot rakennuksessa samalla visiitillä.
• Kun molemmille puolille asuntoa (räystäitä) asentaa erilliset ulkoyksiköt, ILP-lämmityksen häiriöherkkyys vähenee, kun laitteet ovat oletusarvoisesti yksi kerrallaan epäkunnossa.
  • ylipäänsä kannattaa alimitoittaa yksittäisen ilmalämpöpumpun kokoluokka, sillä mitä tehokkaampi järjestelmä, sen katkonaisemmin se toimii, ja tämä hybridijärjestelmähän rekuperoi rakennuksen hukkalämpöä sitä optimaalisemmin, mitä tasaisemmin se toimii, ja esimerkiksi järjestelmä, joka käynnistyisi vaikkapa minuutin välein, on aika rasittava.
• jos joitain kohtia, kuten ikkunoiden ja ovien yläpuolisia räystäitä, halutaan painottaa, napsitaan niistä kohdin yksi rimanpätkä pois tai höylätään sitä väljemmäksi (jos rima poistetaan kokonaan, ampiaiset saattavat kiinnostua välikatosta, jos höylätään, imu jakautuu tasaisemmin).
  • höylätty, väljä rima saattaa lentää paikoiltaan myrskykeleillä, joten rimanpätkä kannattaa ankkuroida päistään paikoilleen esimerkiksi parilla pisaralla pikaliimaa.
• mikäli rakennuksen välikaton tuuletus halutaan palauttaa passiiviseksi, yksinkertaisesti poistetaan pystykanava, palautetaan pois sahattu osuus räystäskanavaa paikoilleen (esim lattarauta-kannakkein) ja työnnellään pitkällä tikulla osa tai kaikki "kelluvat" rimat kotelolautojen väleistä veke.
• periaatteessa tällä tavoin passiivisesti tiiviimpi ullakko merkittävästi hidastaa ullakkopalojen leviämistä, eikä ILP:n ulkoyksikkö todennäköisesti syty palamaan, mutta varmuuden maksimoimiseksi ulkoyksikön kotelointiin voi valita alumiini- tai lamellipintaisen eristelevyn. Periaatteessa pystykanava voi olla läpinäkyvää pleksiäkin, mutta tällöin järjestelmän hyötykerroin pienenee suotta jonkin verran.
  • eristetyn ulkokoteloinnin ansiosta jörjestelmän kuurantuessa, sulatusvaihe on nopeampi.

Pakko-V.I.L.P:pi

Suunnitellaan ilmalämpöpumppujärjestelmän (ilma-ilma tai Ilma-vesi) toteutus sellaiseksi, että siirtoputket (sukittamisen lisäksi) päällystetään halkaistulla kurkkuputkella ("salaojaputki ilman reikiä) ja sijoitetaan kulkemaan välikatolla esimerkiksi ripustettuna kulkemaan pitkittäireevun pinnassa (ilmassa) tai miksei yläpohjaeristyksen alla (kattotuolien vaakaniskojen päälle lasketun lautajuoksun päällä tai vapaasti maaten).

Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö sijoitetaan päätykolmion kylkeen harjalinjan alapuolelle (koristesäleikön sisään "piiloon"). Kun perävalot häviävät, lisätuetaan välikaton puolelta päätykolmiopanelointia puurimoin liima-ruuvi-ankkuroinnein ja sitten (tai sitä ennen) leikataan tämän koristesäleikkökotelon takaa puu panelointi pois eli ilmaväylä välikatolle auki. Kiinnitetään/ripustetaan tämän aukon eteen varta vasten valmistettu muovinen tai metallinen hyttysverkkokehys (aluksi valmistetaan molemminpuoliset ohuet raamit, joiden kulmat molemmin puolin myötäpäivään puskuun, jolloin kulmat jäykistyvät vastakkaisten kehysten lomittaistartunnoin; liimataan (esimerkiksi lievästi laajenevalla Gorilla-puuliimalla) raamit vastakkain kokoon verkotus välissä ja liimausten jäykistyttyä leikataan ulkoreunat siisteiksi.

Tällä tavoin lähes ilman mitään kummoista lisävaivaa saadaan ilmalämpöpumpun ulkoyksikön lauhdutusilma kanavoitua välikatolta tasaisesti. Lauhdutusilman imuaukon puolelta ilmayhteyksiä välikatolta räystäskoteloihin voidaan supistaa esimarkiksi nitomalla ilmanohjauspahvia tai asettelemalla irtotiilejä ulkoseinien päälle. Tällöin 'korvausilma' kantautuu tasaisemmin koko välikaton alalta (kooten homogeenisemmin rakennuksen kaikilta ulkopinnoilta peräisin olevaa hukkalämpövuota). Mikäli samaan päätykolmioon on määrä sijoittaa useampia ulkoyksiköitä, paikoitetaan ne keskisymmetrisesti.

Pakko-RILP:pi

Menetelmä soveltuu ennen muuta sellaisiin ryömintätilaisiin rakennuksiin, joissa ulkoseinävaipan tuuletusrakojen alareunat voidaan kanavoida ryömintätilan puolelle (esimerkiksi ryömintätilan puolelta ohuiden reikien vinoporauksin alahirren/-niskan/lapepuun läpi). Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö asennetaan ryömintätilan ulkokulkuaukon yhteyteen valmistellun jyrsijäverkkosäleikön eteen pellihelmoinnkoteloiden se niin, että sen lauhdutusilma virtaa ryömintätilan puolelta (samalla poistaen maaperän radonia). Ryömintätilan ollessa kyllin tiivis, korvausilmaa ryömintätilaan virtaa ylhältä alaspäin ulkoseinävaipan ilmavälistä. Muutoin lauhditusilma esilämpenee lähinnä rakennuksen alapuolisen maaperän hohkaamasta maalämmöstä, mikä ei huono ratkaisu sekään. Rakennuksen anturoiden salliessa, ryömintätilan maapohjaa kannattaa tästä syystä jopa kaivaa alemmas ja/tai sokkelia lämpöeristää.

Spekulatiivinen ikkunalautalämpöpumppu

Menetelmässä ilmalämpöpumpun passiivinen sisäyksikkö on ikkunalaudan kaltainen ikkunan alapuolelle vaakatasoon asennettava hyllyke, putkiston läpivienti ikkuna-aukon ja pokan välisen saumausvaahdon läpi (läpivientisukin). Ulkoyksikkö (mini-split) ikkuna-aukon alapuolella, puhallussuunta eteen tai yläviistoon, jos mahdollista.

Pakko-M.I.L.P:pi

Maa-ilma-lämpöpumppu on harjualueille ym kangasmaahan sekä myöskin rakennusten kapillaarikatko-täyttökerrosten yhteyteen soveltuva erikoisratkaisu. Siinä asennetaan ilmalämpöpumppujärjestelmän ulkoyksikkö sadevesien/hulevesien paikallisen kokoojakaivon/imeytyskaivon yhteyteen.

• umpinaisista putkistoista (esim. rännikaivoista päin) virtaava ilma lämpenee maaperässä
• salaojaputkistoissa (esim. rakennusten alta ja maanalaisten sokkelien edestä) imuilma kuljettaa hukkalämpöä
• Mikäli salaojaputkisto jätetään hiekkapatjaan humusmaan, kuten ruohokenttä, alle, tällöin milp-kokoojakaivoon kulkeutuu lämpöä/viileyttä korvausilman mukana laajalta alueelta, kuten roudan takia talvisin joka tapauksessa.
• lauhdutusilma pysyy jopa ympäri vuoden yli nollassa celsiusasteessa eikä lämpenekkään liikoja kesäisin - parantaen ilmalämpöpumppaamisen hyötysuhdetta talvisin sekä huoneilman viilennyksen hyötysuhdetta hellekausina.

Ryömintätilat

Ryömintätilat ("mummonmökeissä" ym.), joissa on / kuuluisi olla ilmanvaihtoaäleiköt, on suunniteltu olemaan ulkoilmaan päin kohtalaisen ilmatiiviitä (suojassa tuuliolosuhteilta), ja perinteisesti nämä säleiköt tukitaan villalla syksyisin ja avataan keväisin. Mikäli ryömintätilat eivät näytä olevan kovin ilmatiiviitä, esimerkiksi jos siellä varastoidaan puutarhatarvikkeita sekä muinaismuistoja repsottavin oviluukuin, kannattaa harkita tällaisten selvästi häiriötä talvisin aiheuttavien ilmavuotojen korjaamista. Jopa niin tiiviiksi, ettei peltohiiretkään pääse sinne.

Mikäli ryömintätilan täyttöhiekan seassa on panssariesteiksi luokiteltavaa raekokoa, kannattaa ensiksi laittaa se sisätilojen ylipaineistin päälle, sitten hengityssuojaimin kaivaa muutamia kuoppia eri puolille ryömintätilaa. Nämä kaivuhiekat kannattaa kasata karkeasuodatinrallin lävitse kasoihin, jolloin isommat kivet sihtautuvat erilleen hiekasta. Tämä ralli kohotetaan esimerkiksi pölkein sopivalle korkeudelle, vinosti poispäin lapioijasta (isojen kivien vieriminen pois edestä). Voi myös rakentaa A-ständin näistä karkeasuodatusralkeista tai voi asettaa talon lattianiskoja vasten pystyyn kallelleen rallin ja viskoa sivusuunnassa hiekat siitä läpi. Lopulta näihin syntyneisiin kuoppiin heitellään kaikki panssariestekivet ja lanataan hienot hiekat siihen päälle.

Teoriassa voidaan jopa lanata vaakapinta, rakennusmuovittaa se kauttaaltaan, 'korputtaa' esimerkiksi kaakelilaatanpalasin (raudoitteen alapinnan suojaetäisyyttä ei rakennusmuovin ilma- ja vesitiiveyden ansiosta tarvita kuin sen verran, ettei harjateräs jää 'toimimattomaksi' laatan alapintaan), verkottaa, korkeustapittaa tai -laatoittaa ja valaa päälle ohut (esim. d= 50mm betonilaatta jälkipolvien iloksi. Laattaa (pohjaa) ei tarvitse tietenkään routaeristää, muttei välttämättä ylipäänsäkään lämpöeristää kuin ehkä sokkelien vastaisesti muutaman kymmenen sentin leveydeltä kylmäsiltojen vuoksi. Sokkelin sisäkyljet on syytä eristää laatan alapuolelle asti. Sokkelien tyviin on syytä (kolmiorimoin tai eristesoiromuotein) vesiurat laatassa ja sokelien pystypintoihin tämän kondenssiveden vuotoväylät hiekkaan, koska se on kylmin osa ja siten potentiaalinen veden kondensoitumispinta. Liippaamisen sijaan voidaan kulmahiomakoneen timanttilaikalla tasata pinta. Kun ryömintätila on tällä tavoin siisteytetty ja radon-, maakosteus-, muurahais- ja jyrsijäsuojattu, on mielekkäämpää tehdä sisältä kulkuyhteys (huoltoluukku) sinne. Ja toisaalta nyt tämä tila on käytettävissä talotekniikkaan sekä kylmävarastotilana.

Edellä kuvatun kaltaisten esitöiden jälkeen ilmanvaihtosäleikköjen eteen on järkevä asentaa jatkuvatoimisesti ulospäin puhaltavat hiljaiset, nopeussäädettävät 12V tietokonepuhaltimet (ks. Pakkokuivattelu). Tällöin rakennuksen peruslämmin sisäilma virtaa ryömintätilaan pitäen yllä peruslämpöä. Samassa yhteydessä (samojen nopeussäädinten kanssa rinnan) voidaan asentaa esimerkiksi himmennettävä ladivalaistus. Tällaisessa laminaarisessa lämpivirtauksessa ei esiinny pistemäisiä ilmankosteuskeskittymiä, mistä syystä ongelmallisia kastepisteitä ei esiinny (kivijalan sisäpinta on lämpöeristetty pohjalaatan liikuntasaumana) viileämmilläkään keleillä.

Alaboilerit

Lämminvesiboileri kannattaa sijoittaa huonetilan lattian alapuolelle rakennuksen keskivaiheille, jolloin ei tuhlata huonetilaksi laskettavia neliöitä rakennusteknisille laitteistoille. Tällainen ratkaisu myöskin luovuttaa hukkalämpöään huoneistoon tavalla, joka ylläpitää sisäilman konvektiota. Tällaisen rakennuksen "jättäminen kylmäksi" alaboileria lukuunottamatta on varsin yksinkertaista, rakennuksen rakenteille turvallista ja ylläpitokuluiltaan vähäinen asia.

Pakko-milli-ilmanvaihto

Huolimatta ryömintätilasta puolilämpimänä huoltotilana, kannattaa mahdollinen pakko-poistoimanvaihto imeä mahdollisimman läheltä epäpuhtauslähteitä huonetilan ilmanlaadun ylläpitämiseksi mahdollisimman moitteettomana.

Tällaisia imupisteitä voisivat olla esimerkiksi sängyn kohta (ilmakanavan pätkällä imu sängyn patjasäleikön korkeudelta lattian lävitse), keittiönkaapin lattiapaneloinnin sisältä (erityisesti laviaarin putkistojen läpimenoaukkojen kautta roskiskaapista), vaatekaapin lattiapaneloinnin sisältä, sohvan alta ja vaikkapa WC:n kaapin alta, suihkun lattiakaivon kyljestä, saunankiukaan alta ja tulisijan edustalta (hiilimonoksidin poistuminen huonetilasta automaattisesti). Välttämättä ei tarvita erillisiä puhaltimia näihin pystykanaviin syystä että ilman luonnollinen pystysuuntainen lämpötilajakautuminen stabiloin ilmavirtoja toistensa suhteen homogeenisiksi vähäisemmilläkin virtaamilla. Jyrsijäverkot kannattaa kuitenkin sijoittaa kuhunkin kanavaan.

Pakko-säteilylämmitys

Koska/mikäli rakennusta ei ole alun alkaen suunniteltu varastoimaan lämpöä, vaan osan vuorokaudesta lämmittämättömäksi, niin sisäilman lämmittäminen ikkuna-aukkojen alapuolisin sähköpatterein on melko energiatehotonta, ja sen sijaan kannattaa harkita säteilylämmittimiä, jolloin lämpöä muodostuu nimenomaan materiaalipintoihin sekä ihon ja vaatteiden pintaan, vaikka huoneilma olisikin suhteellisen vilpoista. Terassilämmittimet eivät oikeastaan ole soveltamuskelpoisia sisätiloihin. Sen sijaan esimerkiksi karjankasvatuksesta tutut lämpölamput saattaisivat tulla kysymykseen. Tällaisia (alle 1kW) lamppuja kannattaa pinta-asentaa erillisiin kattokoukkuihin roikkumaan, pintakaapelivedoin aiempien sähköpatterien pistorasioihin (vanhuuttaan mahdollisesti hapettuneiden ja löystyneiden sähkökytkentöjen paloriskin eliminoimiseksi).

Sauna- ja pesutilaan (vanhassa rakennuskannassa lämmittämätön ulkorakennus, joka perinteisesti betonipohjalla) lattialämmitystä ei ole mielekästä yrittää implementoida, koska säteilylämmitys ajaa saman asian, eli pesutilan pintoihin kondensoituneen kosteuden haihtuminen, paremmin (myös seinien alaosat kuivavat ja betonilaatan massan lämmittämiseen ei tuhlaannu sähköä). Betonilaatta kannattaa tietysti jyrsiä kevyesti (esimerkiksi kulmahiomakoneen timantti-jyrsintälaikalla ja seinien alasaumojen tiiveys varmistaen pinnoittaa vedenpitäväksi (ensin homeenestoaine, millä vähennetään betonin pinnan kapillaarisuutta, sitten polyeteeni- tai vastaava lievästi elastinen lakka, jolla betonipinta tulee täysin vesitiiviksi. Nyt tämän pinnan voi halutessaan vaikkapa käsitellä 2-komponentti kaakelimaalilla). Betonilaatan alapinnan puoleista tuulettumista/kuivamista voidaan tehostaa vaikkapa salaojittamalla sivustat.

Huoneilman lämmittäminen kakluunin/porinmatin,/kamiinan/leivinuunin polttamisen yhteydessä, muina aikoina läsnäollessa päälle suhteellisen sähköpihit lämpölamput päällä.

Jos välttämättä haluaa lämmittää mummonmökkiään ikkunoiden alapuolisin sähköpatterein, kannattaa aluksi maalarinteipillä hahmotella patterin taustan alue, sitten väliaikaisesti irrotta patteri paikoiltaan, sitten puhdistaa tausta (jos pinta on puhtaana "mokkamainen", voi maalarinteippisaumausta hyödyntäen maalata (paloturvallisella) akryylivärillä eli "sormivärein", vedellä ohentaen, pinnan kiiltäväksi, jotta teippi tarttuisi siihen hyvin. Sitten kyseinen pinta alumiiniteipataan 10 cm leveällä alumiiniteipillä (=paksumpi ja kiiltävämpi alumiinikalvo kuin 5 cm leveän alumiiniteipin, lisäksi suhteellisen edullinen neliöhinta). Patterin kiinnitys takaisin paikoilleen. Nyt tämä paloturvallinen pinta ainakin heijastaa lämmön takaisin, vaikkakin lämpimän ilmakonvektion vuoksi patterin takainen seinäpinta lämpiää hieman ylilämpöiseksi.