Pienyritystoiminta

Johdanto

Tällä sivulla käsitellään ensisijaisesti pienyrittäjyyteen liittyviä asioita. Huomaa, että tässä kirjoitettuun vaikuttaa se, millä alalla toimitaan ja miten paljon on asiakkaita, tuloja ja kuinka kauan toimintaa on harjoitettu. Usein viisi vuotta on vähintään toimittava, ennen kuin yrittäjän kuin yrittäjän edut alkavat todellisuudessa näkyä, jos liikeidea vain on toimiva ja yritystä pyöritetään järkevästi. Tänä aikana hyvällä liikeidealla liikkeellä oleva yrittäjä on voinut vaurastua hyvin samalla kun toinen on ajanut itsensä velkoihin ja alavatsan vaivoihin. Sivu käsittelee myös yrittäjän ja tavallisen kuluttajan välistä taloudellista eroavaisuutta.

Tällä sivulla kerrotut näkökulmat eivät ole tarkoitushakuisesti veronkiertoa vaan toiminta on lain mukaista, mutta sen eettisyys ja oikeudenmukaisuus saattaa olla kyseenalaista. On muistettava että yhteiskunnan infrastruktuuri, koulutus, turvallisuus, terveyspalvelut ja monet muut rakennetaan yhteisellä työllä. Verorahoilla rahoitetaan myös paljon sellaista mikä on elämän kannalta epäolennaista tai jopa haitaksi kansalaiselle – eiväthän kaikki hyvinvointipalvelut välttämättä ole hyväksi ihmiselle tai säilytä luontoa. Sivu sisältää myös tarkoituksellista sarkastisuutta kansalaisista koostuvan valtion toimintaa kohtaan yrittäjän näkökulmasta.

Johdatus yritysmaailmaan

"Laskutusoikeus" ei ole vielä syntymässä saatu perusoikeus, vaan siihen pitää erikseen rekisteröityä. Peruskysymys kuuluu, onko palkansaajuus pian historiaa ja yrittäjyys jokaisen ihmisen elämää.

Yritysten käytännön rakenne, motiivit ja käyttäytyminen – se mitä yritystoiminta tarkoittaa käytännössä ja miten yritys toimii missäkin tilanteissa, mihin se pyrkii, mitä tavoittelee ja mistä ei välitä – määräytyvät ennen kaikkea yrityslainsäädännön perusteella, joten pienetkin yksityiskohdat lainsäädännössä vaikuttavat yritystoiminnan ilmenemiseen yhteiskunnassa. Kansalaisten laatima lainsäädäntö luo puitteet, kansalaiset soveltavat lakeja arvojensa perusteella ja kansalaiset tuomitsevat lakia mielestään väärin käyttäneitä. Lait ovat varsin sallivia ja vapaus tehdä hyvää ja pahaa on pitkälle yrittäjässä itsessään ja asiakkaiden vaikutuksessa yrittäjään. Yrittäjyydestä kiinnostuvan ihmisen ei kuitenkaan ole syytä heittää kirvestä kaivoon juridiikan edessä, sillä pohjimmiltaan kyse on käytännönläheisestä ja maalaisjärkisestä, johdonmukaisesta toiminnasta, mikä toisaalta sisältää sen omanglamourins ja toisaaltahelvettins.

Yrityksen perustamista miettivän ei tule tukeutua yhteen pamflettiin tai ensimmäiseen ”besserwisseriin”, kuuluuhan yrittäjän luontaisiin taipumuksiinkin jo alttius tonkia tietotaitoa jos mistä ja pitää se mikä on hyvää. Vaikka lentävä lause, "ei kannata keksiä pyörää uudestaan" on tapana lausua tai ainakin ajatella tilanteessa, jossa kaverin jääräpäisyys tai oma jääräpäisyys alkaa ärsyttämään, niin on syytä pitää mielessä, että pyörä ja sen uudelleen ja uudelleen keksiminen on ihmisen elämää luultavasti kaikkein radikaaleimmin helpottanut juttu. Myös yrittäjän on hyvä "pyöriä".

Yrittäjän näkökulmasta yritystoiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa, jotta saadaan illalla leipää pöytään. Kommunistisesta katsomuksesta käsin yritystoiminnan tarkoitus on jakaa ihmisille sopivasti rahaa, jotta perunat kulkeutuisivat pelloilta mahdollisimman tasaisesti jokaisen kansalaisen suuhun. Kapitalistisesti ajatellen yritystoiminnan tarkoitus on kehittää yhteiskuntaa eteenpäin.

Alussa yrittäjyyden käytännön ilmeneminen oli paljon nykyistä vapaamuotoisempaa ja tavoitteet selkeämpiä, tosin samoin olivat kovemmat panokset pelissä. Sittemmin, syntiinlankeemuksen jälkeen, yhteiskuntien oikeustajuineen ja lainsäädäntöineen muodostuessa, myös yritystoiminnan harjoittamista alettiin koordinoida enemmän. Nykyään yritystoiminta on lainsäädännöin – vapauksin, kielloin, rajoituksin, kannustein, sakoin, rahoitusmahdollisuuksin - valjastettu palvelemaan mm. noita kolmea edellä mainittua päämäärää. Laillinen yritystoiminta pohjautuu suurilta osin yleiseen oikeustajuun, mutta yrittäjyyteen liittyy paljon muitakin vapauksia ja lainalaisuuksia, mistä yrittäjän on syytä tietää kyetäkseen toimimaan markkinoilla tehokkaasti ja laillisesti ja "tarpeeksi" vastuullisesti (yritystoiminnan vastuullisuudesta ei välttämättä koidu kilpailuetua, mutta vastuuttomuus herättää asiakkaissa paheksuntaa).

Yrittäjyyden nykyolemuksen vuoksi aloitteleva yrittäjä välttämättä tarvitsee jonkinlaista tarttumapintaa liikeidean jalostamiseksi sellaiseksi yritystoiminnaksi, josta on mahdollista netota aineellista ja (/ tai edes) aineetonta hyötyä. Tällaisia tarttumapintoja voivat olla esimerkiksi itse yrittäjänä toimiva perheenjäsen tai yrittäjyydestä hyvin perillä oleva ystävä tai tuttava, joka on halukas tukemaan uutta yrittäjää eteenpäin – jolta voi tarvittaessa pyytää neuvoja – lisäksi yritysneuvojat sekä ilman muuta Internet, josta yrittäjäksi aikova saa ammennettua paljon mahdollisen yritystoiminnan aloittamiseen tarvittavan tiedon – tosin kvantitatiivisena massana. Näin yritystoiminnan käynnistäminen ei kuitenkaan ikinä voi tapahtua, sillä olipa aloittavalla yrittäjällä yrittäjyydestä hallussaan kuinka kattava lähtötietopankki hyvänsä, niin kuitenkin konkreettisen yritystoiminnan lopullinen "oivaltaminen" tapahtuu vasta käytännön kokemusten myötä, sananmukaisesti yrityksen ja erehdyksen kautta! Yrittäjältä vaaditaan asennetta.

Puhtaasti kokeillen aloittavassa yritystoiminnassa on isoja ja aivan tarpeettomia, helposti ehkäistävissä olevia riskejä, ja yleensä yrittäjällä on isot panokset pelissä. Hyvien tarttumapintojen haalimisessa on siis kyse siitä, että yrittäjä pyrkii pääsemään samalla sektorilla olevien muiden kilpailijoiden tasolle. Tämä ei ole välttämättä helppoa, sillä yritysmaailmassa täytyy etenkin alkuvaiheessa punnita tarkkaan joka tuutista tulevan tiedon totuudellisuus ja tarpeellisuus – jopa virkamiehet saattavat huomaamattaan kannustaa yrittäjää investointeihin ja kulueriin, jotka eivät ole välttämättä tarpeellisia, toisaalta virkamiehiltä voi saada "tiskin takaa" kaikentyyppistä tietoa erilaisista riskeistä, vaatimuksista ja mahdollisuuksista, joten alkuvaiheessa kaikkiin tuntemattomiinkin numeroihin on syytä vastata, jos mahdollista.

Pk-yritys

Pohditaan ensimmäisenä pk-yrityksen määritelmää. Tähän lasketaan mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset erotuksena suuryrityksistä.

• Pk-yrityksen erottaminen suuremmista yrityksistä. Tämä on tärkeää esimerkiksi tukia haettaessa. Pk-yritystä määritettäessä joudutaan tilanteen mukaan ottamaan huomioon myös muiden yritysten työntekijöiden määriä, liikevaihtoa ja taseen loppusumma, jos yrityksellä on kytköksiä muihin yrityksiin. Sen mukaan, mihin luokkaan yritys sopii, pk-yrityslaskelmaan voi olla tarpeen sisällyttää yhden tai useamman yrityksen tiedot. Kynnysarvot ylittäviä yrityksiä ei katsota pk-yrityksiksi. Arviointiin kuuluu koon (työntekijöiden määrä, liikevaihto, taseen loppusumma) ja resurssien arvionti (omistus, kumppanuussuhteet, kytkökset)
• Lähteenä on käytetty: Euroopan komissio, Käyttöopas Pk-yrityksen määritelmä

• Pk-yrityksen tunnistamisessa on seuraavat vaiheet:

1. Onko kyseessä yritys?
   1. Yritys on taloudellista toimintaa harjoittava yksikkö. Määrittävä tekijä on taloudellinen toiminta, ei oikeudellinen muoto (esim. oy). Taloudellista toimintaa on yleensä tuotteiden tai palveluiden myynti määrähintaan tietyillä markkinoilla. Ei kuitenkaan a) ei liity rahallista vastiketta (esim. avustus, tuki, lahjoitus) b) toiminnalla ei ole tiettyjä/suoria markkinoita c) toiminnasta saatavat tulot eivät ole erillisiä sen jäsenten tai osakkaiden henkilökohtaisista tuloista.
2. Tunnistetaan sovellettavat kelpoisuuskriteerit ja kynnysarvot.
   1. 1) henkilöstömäärä 2) vuotuinen liikevaihto 3) tilikauden taseen loppusumma. Jos henkilöstön määrä on 250, yritys ei ole pk-yritys. Yritys voi valita soveltaako se liikevaihdon vai taseen kynnysarvoa. Kumpaakin ei tarvitse täyttää eli toisen voi ylittää ja yritys katsotaan tällöin kuitenkin pk-yritykseksi. Kaupan ja jakelualan yrityksillä on suurempi liikevaihto kuin valmistusteollisuuden yrityksillä.
   2. Laskelmissa käytetään viimeisen hyväksytyn tilinpäätöksen tietoja.
3. Tulkitaan em. kolme kelpoisuuskriteeriä ja sovelletaan niitä.
   1. Henkilöstömäärä
      1. Henkilöstön määrään lasketaan a) kokopäiväiset b) osa-aikaiset c) määräaikaiset ja d) kausityöntekijät. Sisältää seuraavat: 1) työntekijät 2) henkilöt, jotka ovat yrityksen palveluksessa ja siellä työkomennuksella ja jotka katsotaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti työntekijöiksi (voivat sisältyä määräaikaiset tai tilapäiset työntekijät) 3) yrityksen johtamiseen osallistuvat omistajat 4) yrityksessä säännöllisesti työskentelevät rahamääräisiä etuja saavat yhtiökumppanit.
      2. Henkilöstön määrää ei lasketa a) oppisopimussuhteessa tai ammattillisessa koulutuksessa olevia opiskelijoita b) äitiys- tai vanhempainlomalla olevia työntekijitä.
      3. Koko viitevuoden työskentelevä työntekijä on 1 vuosityöyksikkö (VTY). Osa-aikaiset ym. alle vuoden työskenetelvät ovat osa yhtä vuosityöyksikköä.
   2. Vuotuinen liikevaihto ja tilikauden taseen loppusumma
      1. Yrityksen tavanomaisen toiminnan piiriin kuuluvien tuotteiden myynnistä ja palveluiden tarjonnasta saadut tulot MINUS mahdolliset alennukset = vuosiliikevaihto. Liikevaihtoon ei sisälly arvonlisäveroa (ALV) tai muita välillisä veroja.
      2. Tilikauden taseen loppusumma = keskeisen omaisuuden arvo.
   3. Soveltaminen
      1. Jos yritys ylittää jonkin em. kynnysarvon KAHTENA perättäisenä tilikautena, yritys menettää tai saa pk-yritysaseman. Eli esimerkiksi jos pk-yritys ylittää kynnysarvon viitevuden aikana, se säilyttää saman pk-yritysaseman kuin tilivuoden alussa, mutta jos ylitys tapahtuu kahtena perättäisenä vuotena, yritys ei ole enää pk-yritys.
      2. Jos yritys ylittää jonkin em. kynnysarvon omistajavaihdoksen vuoksi sulautuman tai yrityskaupan seurauksena, kyse ei ole yleensä tilapäisyydestä eikä epävakaudesta. Tällöin yritys menettää tai saa pk-yritysaseman YHDEN viitevuoden mukaan. Arvio tehdään välittömästi muutoksen ajankohtana ja muutos voi näin tapahtua kesken kirjanpitokauden.
4. Määritetään mitkä tiedot on huomioitava ja arvioitava kynnysarvoihin nähden ja missä määrin tai missä suhteessä näin tehdään.
   1. Selvitetään onko yritys a) riippumaton yritys b) omistusyhteysyritys vai c) sidosyritys.
   2. Nämä lopulta määrittävät täyttääkö yritys pk-yritysten kynnysarvojen vaatimukset. Ts. otetaanko huomioon ainoastaan yrityksen omat tiedot, osuus tiedoista kun omistusyhteysyritys tai kaikkien yritykseen yhteyksissä olevien muiden yritysten tiedot.
   3. Yritysten maantieteellisellä alkuperällä tai toiminta-alalla ei ole merkitystä.
   4. Kyn kyseessä on luonnollisten henkilöiden kautta syntyvä yhteys, markkinat, joilla yritykset toimivat ovat kuitenkin määrittävä tekijä.

• Mikroyritykset ja pk-yritykset kynnysarvot (arvioidaan kokoa):

1. vähemmän kuin 250 työntekijää JA
2. vuosiliikevaihto enintään tasan 50 miljoonaa TAI taseen loppusumma enintään tasan 43 miljoonaa euroa

• Pk-yritysten luokat:

	Työntekijät	ja liikevaihto tai tase
Mikroyritys	vähemmän kuin 10	enintään tasan 2 miljoonaa
Pienyritys	vähemmän kuin 50	enintään tasan 10 miljoonaa
Keskisuuri yritys	vähemmän kuin 250	liikevaihto enintään tasan 50 miljoonaa tai taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa

• Aloittava yritys on alle kolme vuotta vanha.
• Pk-yrityksen tunnusmerkkien täyttymistä selvitettäessä on kiinnitettävä seuraaviin seikkoihin huomiota:
  • Pk-yritykset erotellaan kolme eri yritysluokkaa. Luokat kuvaavat suhdetta, joka yrityksellä voi olla toiseen yritykseen. Luokat ovat: itsenäinen, omistusyhteys ja sidosyritys.
  • Määräysvaltaa on oikeudellista ja tosiasiallista. Määräysvalta määrittää sen, katsotaanko yritys omistusyhteysyritykseksi vai sidosyritykseksi. Arvioinnissa huomioidaan sekä pääoma tai osakkeiden omistus sekä määräysvalta yritysten välillä.

• Määräysvalta: Määräysvaltaa käytetään aina, kun yrityksen toimintaan ja rahoitukseen vaikuttavat toisen yrityksen toiveet. Määräysvaltaa käyttäviin kuuluvat myös julkiset elimet, yksityiset tahot ja luonnolliset henkilöt. Esimerkiksi:

1. Yrityksen osakkaalla on veto-oikeus liiketoiminnan tai rahoituspolitiikan strategisiin päätöksiin, vaikka osakkaalla ei ole yksinään valtaa tehdä tällaisia päätöksiä. Sisältyy esim. vaikutus budjettiin, liiketoimintasuunnitelmaan, merkittäviin investointeihin, ylemmän johdon nimityksiin.
   1. Liiketoimintasuunnitelma: Vähimmäisvaatimuksina olisi pidettävä a) taloudellinen ennuste tuloslakselmasta, taseesta ja henkilöstömäärästä b) kuvaus yhtiön ydintoiminnasta ja odotetusta markkina-asemasta c) päivätty d) yhtiötä sitovia päätöksiä tekevän allekirjoitus.
2. Osakkeiden omistukseen liittyy erityisiä oikeuksia (etuoikeutetut osakkeet) vaikuttaa strategiseen kaupalliseen toimintaan.
3. Pitkäaikaisista sopimuksista tuleva valta yrityksen johdon ja resurssien määräämiseen tai varojen hankintaan. Esim. yrityksen vuokraaminen.
4. Toimittajien tai asiakkaiden tarjoamat erittäin merkittävät pitkän aikavälin toimitussopimukset tai luotot yhdistettyinä rakenteellisiin sidoksiin.

Riippumaton yritys

• Yritys on riippumaton yritys seuraavissa tapauksissa:

1. Yritys on täysin itsenäinen, eli sillä ei ole osakkuuksia muissa yrityksissä eikä muilla yrityksillä ole osakkuuksia yrityksessä.
2. Yritys omistaa enintään/vähemmän kuin 25 % yhden tai useamman muun yrityksen pääomasta tai äänimäärästä (suurempi näistä kahdesta ratkaisee).
3. Ulkopuolisilla yrityksillä on enintään/vähemmän kuin 25 % omistus yrityksen pääomasta tai äänimäärästä (suurempi näistä kahdesta ratkaisee).
4. Yritys ei ole toisen yrityksen sidosyritys luonnollisen henkilön kautta 3 artiklan 3 kohassa tarkoitetulla tavalla.
   1. "Pk-yrityksiä koskevan suosituksen liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan yhteydessä puhutaan luonnollisten henkilöiden välisistä yhteyksistä, ja perhesiteitä on pidetty riittävänä syynä katsoa, että luonnolliset henkilöt toimivat yhdessä. Luonnollisten henkilöiden, jotka työskentelevät yhdessä vaikuttaakseen kyseisten yritysten kaupallisiin päätöksiin, mikä sukee pois näiden yritysten pitämisen taloudellisesti toisistaan riippumattomina, on katsottava toimivan yhdessä mainitun liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla riippumatta siitä, onko näiden henkilöiden välillä sopimussuhteita"

• Jos yritys on riippumaton yritys, se ei ole omistusyhteysyritys eikä sidosyritys.
• Yritys voi olla riippumaton, vaikka useilla sijoittajilla olisi kullakin alle 25 % osuus yrityksestä, kunhan nämä sijoittajat eivät ole yhteydessä toisiinsa 2.3.3 kohdan (”sidosyritykset”) mukaisesti. Jos sijoittajat ovat sidossuhteessa toisiinsa, yritys voidaan tilanteen mukaan katsoa omistusyhteysyritykseksi tai sidosyritykseksi.
• Jos yritys on riippumaton yritys, tarvitsee ottaa huomioon vain kyseisen yrityksen henkilöstömäärä ja tilinpäätöksen talousluvut kynnysarvojen laskennassa.

Itsenäinen yritys

• Jos yritys on täysin riippumaton tai sillä on 1 tai useampia vähemmistökumppanuuksia (kukin enintään/vähemmän kuin 25 %) muiden yritysten kanssa.
• Vaikka 25 % kynnysarvo saavutetaan tai ylitetään enintään 50 % saakka, kyse on itsenäisestä yrityksestä, jolla ei ole omistusyhteysyrityksiä, jos kyse on seuraavista sijoittajatyypeistä:

1. julkinen sijoitusyhtiö
2. riskipääomayhtiö (venture capital company): Yksityinen pääomasijoitusrahasto tai riskipäärahasto. Väline, jolla joukko sijoittajia voi yhdistää sijoituksensa yritysten (kohdeyhtiö) osakkeisiin tai niihin liittyviin arvopapereihin (kuten oman pääoman luonteisiin välineisiin). Yleensä yksityisiä yhtiöitä, joita ei noteerata pörssissä. Voi olla muodoltaan yhtiö tai yhtiöimätön, esim. ky. Tarkoituksena hyötyä osakkeiden arvon noususta osakkeiden myyntihetkellä.
   1. Huom! Yritysten riskipääomayhtiö (corporate venture capital) ei ole tässä kohdassa tarkoitettu sijoittajatyyppi. Tällaisena pidetään tavallista yhtiötä, joka oheistoimintana sijoittaa rahaa toiseen yritykseen samalla kun se jatkaa omaa ydintoimintaansa.
3. enkelisijoittaja (bisnesenkeli, business angel): Yksityishenkilö, joka a) sijoittaa omia varoja pk-yrityksiin tai b) yksityishenkilöitä, jotka tekevät sijoituksia ryhmänä, jossa tyypillisesti yksi enkelisijoittaja toimii johtavassa asemassa. Enkelisijoitta tarkkailee ja tarjoaa mentoritukea yritykselle.
4. korkeakoulu, voittoa tavoittelematon tutkimuskeskus
5. yhteisösijoittaja, aluekehitysrahasto
6. pieni itsenäinen paikallisviranomainen, jonka vuosibudjetti on alle 10 milj. euroa ja joiden alueella on alle 5 000 asukasta.

• Ts. yhdellä tai useammalla em. sijoittajista voi yksinään olla enintään 50 % osuus yrityksestä ja ettei kyseiseen yritykseen ole yksinään tai yhdessä sidosta.
• Enkelisijoittajien rahoitusosuuden yhdessä yrityksessä on oltava alle 1 250 000 euroa.

Omistusyhteysyritys

• Kyseessä on rahoituskumppanuussuhde toisiin yrityksiin ilman, että jokin yritys hallitsee suoraan tai epäsuorasti toista.
• Omistusyhteysyritys ei ole itsenäinen yritys eikä sidosyritys.
• Jos omistukset muiden yritysten kanssa ovat vähintään 25 % mutta vähemmän kuin 50 % (25 - 49 %), suhteen katsotaan olevan omistusyhteysyritysten välinen.
  • Tällainen suhde vastaa sellaisten yritysten tilannetta, joilla on muissa yrityksissä merkittäviä omistuksia muttei välitöntä tai välillistä määräysvaltaa.
  • Omistusyhteysyritys ei ole riippumaton yritys eikä sidossuhteessa toiseen yritykseen.
• Yritys omistaa vähintään 25 % toisen yrityksen pääomasta tai äänimäärästä JA/TAI toinen yritys omistaa vähintään 25 % yrityksen pääomasta tai äänimäärästä eikä yritys ole toisen yrityksen sidosyritys. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että yrityksen äänimäärän toisessa yrityksessä (tai päinvastoin) on oltava enintään/alle 50 %.
• Jos toinen yritys on omistusyhteysyritys, on lisättävä yrityksen tietoihin tietty osuus toisen yrityksen henkilöstömäärästä ja talousluvuista, kun selvitetään täyttääkö yritys pk-yrityksen tunnusmerkit eli pk-yritysaseman. Tämä osuus vastaa osakkeiden tai äänimäärän prosenttiosuutta (suurempaa näistä kahdesta), joka on toisen hallussa.
  • Esimerkki 1: Jos yritys A omistaa 30 % yrityksestä B (kumppaniyritys), lisätään yrityksen A lukuihin 30 % yrityksen B henkilöstömäärästä, liikevaihdosta ja taseen loppusummasta.
  • Esimerkki 2: Jos yritys A omistaa 33 % yrityksestä C ja 49 % yrityksestä D ja yrityksellä B on 25 % osuus yrityksestä A, lasketaan seuraavasti: A 100 % + B 25 % + C 33 % + D 49 %.
  • Jos omistusyhteysyrityksiä on useita, sama laskutoimitus tehdään kaikista omistusyhteysyrityksistä, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat yhteysketjussa yritystä.
  • Omistusyhteysyritys, jolla itsellään on muita omistusyhteysyrityksiä, otetaan huomioon vain välittömästi sitä edeltävä tai seuraava yritys.
  • Omistusyhteysyritys, jolla itsellään on sidosyritys, otetaan huomioon 100 % sidosyrityksen tiedoista omistusyhteysyrityksen tiedoissa. Tämän jälkeen kyseisen yrityksen olisi sisällytettävä omiin tietoihinsa prosenttiosuus, joka vastaa sen omistusta omistusyhteysyrityksessä.
  • Lisäksi on huomioitava suhteellinen osuus jokaisen sellaisen yrityksen tiedoista, joka on sidosyritys johonkin yrityksen omistusyhteysyritykseen nähden.
  • Omistusyhteysyrityksen omistusyritysten tietoja ei oteta huomioon.
• HUOM! Yritys ei ole pk-yritys, jos ainakin 25 % sen pääomasta tai äänimäärästä on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman julkisen elimen yhdessä tai erikseen omistuksessa tai hallussa. Itsenäinen yrittäjä-kohdassa luetellut sijoittajatyypit, joilla on kansallisen lainsäädännön mukainen julkisen elimen asema, eivät kuulu tämän säännön piiriin.
• Esimerkki 3 (1): Yritys B omistaa 60 % yrityksestä A (sidosyrityssuhde). Yritys C omistaa 32 % ja yritys D omistaa 25 % yrityksestä B (omistusyhteysyrityssuhde). Laskettaessa yritystä A: A 100% + B 100 % + C 32 % + D 25 %.
• Esimerkki 4 (2): Yritys B omistaa 38 % ja yritys C omistaa 38 % yrityksestä A (omistusyhteysyrityksiä). Yritys B:llä sidossuhde yritykseen D 60 % osuudella. Yrityksillä C ja E omistusyhteyssuhe 40 %. Laskettaessa yritystä A: A 100 % + ?B 38 % + D 38 %? + C 38 %. Yritystä E ei huomioida, koska omistusyhteysyritys ei ole välittömästi yrityksen A edellä.
• Ks. lisää esimerkkejä käyttöoppaan sivulta 28 eteenpäin.

Sidosyritys

• Sidosyritykset ovat yrityksiä, jotka muodostavat ryhmän joko a) yritys hallitsee suoraan tai epäsuorasti toisen yrityksen äänimäärän enemmistöä (yli 50 %) tai b) yritys voi käyttää määräysvaltaa toiseen yritykseen.
• Kokonaan omistettu tytäryhtiö on tyypillinen esimerkki sidosyrityksestä.
• Jos tällainen suhde syntyy, kun omistajana on yksi tai useampia henkilöitä (jotka toimivat yhdessä), yrityksiä pidetään yleensä sidosyrityksinä, jos ne toimivat samoilla tai lähimarkkinoilla.
  • Lähimarkkinat / toisiinsa läheisesti liittyvät markkinat: Tuotteet tai palvelut täydentävät toisiaan tai kuuluvat tuotevalikoimaan, jonka tuotteita sama asiakasryhmä yleensä ostaa loppukäyttäjinä samaan käyttötarkoitukseen.
  • Merkitykselliset markkinat: Tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hinnan ja käyttötarkoituksen vuoksi.
  • Esimerkki: Yhdellä tai useammalla luonnollisella yhdessä toimivalla henkilöllä on yli 50 % omistus samoilla tai lähimarkkinoilla toimivista yrityksistä A ja B: A 100 % + B 100 %.
  • Esimerkki: Luonnollinen henkilö Z omistaa useita konserneja tytäryhtiöineen ja useita yrityksiä, jotka eivät muodosta konserneja. Lisäksi näitä yrityksiä omistaa vaihtelevasti myös muut luonnolliset henkilöt ja muut yritykset. Laskettaessa jonkin tytäryhtiön kynnysarvoja, henkilön Z kytkökset muihinkin yrityksiin ja konserneihin otetaan huomioon. Esimerkkejä: Jos Z omistaa toisesta konsernista yli 50 % on täten kyseessä sidosyritys ja koko kyseinen konserni kuuluu 100 % mukaan arvonlaskentaan. Jos Z omistaa toisesta konsernista 25 - 49 %, otetaan huomioon ?vain yksi porras?
• Jos omistukset muiden yritysten kanssa ylittävät 50 %:n kynnysarvon, näiden katsotaan olevan sidosyrityksiä.
• Tällainen suhde vastaa sellaisten yritysten taloudellista tilannetta, jotka muodostavat ryhmän siten, että yrityksellä on välittömästi tai välillisesti enemmistö toisen yrityksen äänimäärästä tai että se voi käyttää määräysvaltaa toisessa yrityksessä. Nämä tapaukset ovat kuitenkin harvinaisempia kuin kaksi edeltävää yritystyyppiä.
• Sidosyrityksinä pidetään kahta tai useampaa yritystä, joiden välillä vallitsee jokin seuraavista suhteista:

1. Yrityksellä on enemmistö toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä.
2. Yritys on oikeutettu asettamaan tai erottamaan toisen yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistön.
3. Yritys voi käyttää määräysvaltaa toisessa yrityksessä tämän kanssa tehdyn sopimuksen taikka tämän perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen määräyksen nojalla.
4. Yrityksen hallinnassa on sopimuksen nojalla yksin enemmistö toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä.

• Yrityksen tietoihin on lisättävä 100 % sidosyrityksen tiedoista, kun selvitetään, täyttääkö yritys määritelmän henkilöstömäärää ja rahamääräistä kynnysarvoa koskevat edellytykset.
  • Esimerkki: Yritys A omistaa 51 % yrityksestä C ja 100 % yrityksestä D ja yrityksellä B on 60 % osuus yrityksestä A: A 100 % + B 100 % + C 100 % + D 100 %.
• Jos yritys ei laadi konsernitilinpäätöstä ja sen sidosyrityksellä on puolestaan suhde muihin yrityksiin (omistusyhteysyritys tai sidosyritys), kyseisen yrityksen on lisättävä 100 % kaikkien sidosyritysten tiedoista ja suhteellinen prosenttiosuus omistusyhteysyritysten tiedoista omiin tietoihinsa.
  • Laaditaanko konsernitilinpäätös tai ei, tietoihin olisi sisällytettävä: a) omistusyhteysyritykset b) sidosyritykset c) omistusyhteysyritysten sidosyritykset d) sidosyritysten sidosyritykset e) sidosyritysten omistusyhteysyritykset.
• Kahta franchise-yritystä ei välttämättä katsota sidosyrityksiksi. Riippuu sopimuksen ehdoista. Jos sopimuksella syntyy jokin em. neljästä suhteesta, on kyse sidosyrityksestä.

Kevytyrittäjä ja kevytyrittäjyys

Kevytyrittäjä-käsite ei ole vielä niin vakiintunut, että sen määritelmä olisi yksiselitteinen. Se on yhä sekaannusta aiheuttava elävä käsite vuonna 2020. On hyvä aluksi ymmärtää, että kyse ei ole laeista tulevasta yritysmuodosta kuten esim. osakeyhtiö. Toiseksi on hyvä käsittää, että eri lakien mukaan kevytyrittäjä voidaan katsoa samaan aikaan yrittäjäksi tai työntekijäksi. Verohallinto määrittelee kevytyrittäjyyden seuraavasti: "Olet kevytyrittäjä, jos työllistät itsesi ja toimit yrittäjämäisesti perustamatta kuitenkaan omaa yritystä."

• Huom. Seuraavassa on esitetty aiheesta pääpiirteitä sivuuttaen asiaan liittyviä tapauskohtaisesti tärkeitäkin yksityiskohtia. Kevytyrittäjän on syytä tutustua verohallinnon nk. syventäviin ohjeisiin ja muihin lakeihin.

• Otetaan esimerkki, kansalainen A (työn suorittaja, luonnollinen henkilö) alkaa tapetoimaan tilauksesta kansalaisen B (luonnollinen henkilö) olohuoneiden tai yrityksen C (oikeushenkilö) liiketilan seiniä. Toisin sanoen B tai C tilaa A:lta tapetoinnin ja A tapetoi. Ongelmaksi muodostuu, miten B tai C maksaa tapetoinnin B:lle ettei kyseessä ole pimeä työ. Eräs tapa on, että B maksaa sovitun hinnan A:lle työkorvauksena eli tilaaja B kirjautuu Tulorekisteri-verkkosivulle ja tekee maksamastaan korvauksesta ilmoituksen verottajalle. Tämä sama tulee kyseeseen esimerkiksi pianotunnista tai venäjän kielen yksityisestä oppitunnista. Tapetoinnista saatu korvaus otetaan huomioon A:n verotuksessa. Tämä on edullinen muoto hoitaa oman työn laskutus, mutta vaatii B:tä tai C:tä tekemään ilmoituksen sen sijaan että saisi laskun maksettavaksi. Tässä vaihtoehdossa tapetoija A:n ei kuitenkaan tarvitse maksaa laskutuksen hoitamisesta ulkopuoliselle yritykselle, kuten seuraavassa esitetään. Tässä ei siis vielä kuitenkaan ole kyse kevytyrittäjyydestä sillä tavoin kuin se yleisesti ymmärretään.

• Kevytyrittäjyyden voidaan katsoa alkaneen muodostua käsitteeksi nk. laskutuspalveluyritystoiminnan kautta. Kevytyrittäjyyden tässä perusmuodossa kuvaan astuu kolmas osapuoli, laskutuspalveluyritys D, joka on rekisteröity kaupparekisteriin ja sillä on oma y-tunnus. Se voi olla osakeyhtiö, osuuskunta, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö tai yksityinen elinkeinonharjoittaja (nk. toiminimi, tmi). Tämä kolmas osapuoli ottaa hoitaakseen tapetoijan A sellaiset velvoitteet, jotka katsotaan kuuluvaksi yrittäjyyteen (kirjanpito, korvauksen maksu, lakimääräiset ilmoitukset, vakuutukset yms.). A:n tekemä työ tehdään tässä tapauksessa D:n y-tunnuksen kautta ja työn tekevä A on ikään kuin "palkansaaja" yrityksessä D. Tapetoija A sopii yhä itse asiakkaan B tai C kanssa tapetoinnista ja suorittaa tapetoinnin. Työn päätteeksi A kuitenkin ilmoittaa D:lle laskutustiedot ja D lähettää laskun tapetoinnin tilanneelle asiakkaalle B tai C. Kun B tai C on maksanut laskun, D maksaa työn tehneelle A:lle korvauksen.
  • Samalla D huolehtii A:n palkanmaksuun liittyvistä velvoitteista esimerkiksi ennakonpidätys ja sivukulut sekä vähentää "palkasta" myös itselleen rahallisen korvauksen. Kyseessä on siis yrityksen D liiketoiminta ja tapetoija A:n tekemä työ näkyy D:n tilinpäätöksessä. Tapetoija A voi sopia D:n kanssa seuraavasti:
    • Muodollinen työsopimus: D maksaa A:lle palkkana. A toimittaa verokorttinsa D:lle palkanmaksua varten. Tällainen muodollinen työsopimus ei ole työsopimuslaissa tarkoitettu työsuhde A:n ja D:n välillä. D:n velvollisuus on kuitenkin huolehtia työnantajavelvollisuuksista (ennakonpidätys, työnantajan sairausvakuutusmaksu, tulorekisteri-ilmoitus).
    • Laskutussopimus: D maksaa A:lle työkorvauksena. Kuten aivan alussa on esimerkissä esitetty jossa B tai C tekee itse ilmoituksen työkorvauksen maksamisesta tulorekisteriin. Tällöin siis D maksaa ennakkoperintärekisteriin kuulumattoman osalta ennakonpidätyksen ja tekee tulorekisteri-ilmoituksen. Tämä laskutussopimus-vaihtoehto tulee kyseeseen myös alla esitettävässä kevytyrittäjyyden uudemmassa muodossa, jossa tapetoija A on yritys.
  • D:n palkkio A:n laskutuksen hoitamisesta voi olla loppujen lopuksi suuri samalla kun muut oman yrityksen veroedut menetetään. Tässä tapetoija A joutuu punnitsemaan maksaako palvelusta D:lle vai perustaa oman yrityksen, esimerkiksi osakeyhtiön. Kevytyrittäjä katsotaan pääsääntöisesti yrittäjäksi, joten kevytyrittäjän tulee selvittää tarvitseeko kevytyrittäjän ottaa YEL-vakuutus tai ilmoittautua arvonlisäverotukseen. Kannattaa lisäksi muistaa, että lähtökohtaisesti yritys D lisää 24 %:n arvonlisäveron B:lle tai C:lle lähetettyyn laskuun, joten asiakkaan B kanssa on keskusteltava arvonlisäverollisilla hinnoilla ja yritysasiakkaan C kanssa arvonlisäverottomilla hinnoilla jos C on arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
• Kevytyrittäjyyden uudemmassa muodossa kuvassa on myös kolmas osapuoli D ja kuvio on sama kuin edellä esitetyssä perinteisessä muodossa. Tässä kuitenkin tapetoija A on oikeushenkilö, esimerkiksi yksityinen elinkeinonharjoittaja (tmi), jolla on aina oma y-tunnus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että A välttämättä olisi rekisteröitynyt kaupparekisteriin (Kenen ei tarvitse ilmoittautua), mutta on rekisteröitynyt verohallinnon rekistereihin. Nyt tapetoija A on ainoastaan ulkoistanut yrityksen taloushallinnon hoitamisen toiselle yritykselle, D:lle. Tällaista palvelua tarjoaa esimerkiksi OP Kevytyrittäjä ja Ukko Pro. Tässä on kyse perinteisemmästä tilitoimisto-mallista. Katso yllä kohta 'laskutussopimus'.
• Näppärä verohallinnon "toimintaohjeselvitin" löytyy osoitteesta https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/perustaminen-ja-muutokset/uusi-yritys/kevytyritt%C3%A4j%C3%A4

Vuokratyö

• Työvoimaa vuokraava yritys eli vuokralle antaja on vuokratyöntekijän työnantaja.
• Vuokralle antaja ei voi siirtää työnantajavelvoitteita laskutuspalveluyritykselle. Tässä ei siis tarkoiteta perinteisen tilitoimiston käyttämisestä yrityksen taloushallintoasioissa.

Konserni

• Kahden tai useamman oikeudellisesti itsenäisen yrityksen muodostama taloudellinen kokonaisuus. Emoyritys + tytäryritys(kset). Raportoidaan yhtenäisesti konsernitilinpäätöksessä.
• Emoyrityksellä (yksi yritys) on määräämisvalta/määräysvalta tytäryrityksiin (muut yritykset).
• Emoyrityksen tytäryritykset keskenään ovat sisaryrityksiä.
• Tytäryhtiön omat tytäryritykset muodostavat alakonsernin. Eli tytäryrityksellä on emoyhtiö, joka on jonkun toisen konsernin tytäryhtiö.
• Konsernisuhteen tunnistaa lähtökohtaisesti osakeomistukseen perustuvasta ääntenenemmistöstä. Ts. yli puolet (yli 50 %) toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamista äänistä. Tosiasiallisesti on voitava vaikuttaa toisen yrityksen toimintaan, esimerkiksi elinten henkilövalintoihin.
• Konsernisuhde voi muodostua myös taloudellisesta etuyhteydestä eli yhtiöllä on muutoin kuin omistukseen tai sopimukseen perustuen määräämisvalta toisessa yhtiössä ja se saa huomattavan osuuden toisen yrityksen tuloksesta.
• Jos emoyhtiö + tytäryhtiöt, tytäryhtiö tai tytäryhtiöt omistavat ääntenenemmistön jostain yrityksestä, kyseinen yritys on myös tytäryhtiö.
• Ks. mm. osakeyhtiölaki.

Konsernitilinpäätös

• Täysi konsolidointi: Konsernitilinpäätökseen täyden konsolidoinnin muodossa sisällytettyjä yrityksiä käsitellään yleensä sidosyrityksinä.
• Suhteellisen konsolidoinnin menetelmä: Yleensä yhteisessä määräysvallassa olevan yksikön konsolidointiin. Kunkin kondolidoitavan osapuolen taseeseen sisältyy sen osuus varoista, joihin se käyttää yhteistä määräysvaltaa, ja sen osuus veloista, joista se vastaa yhdessä toisten osapuolten kanssa. Osapuolen tuloslaskelma sisältää sen osuuden yhteisessä määräysvallassa olevan yksikön tuotoista ja kuluista. Käsitellään yleensä omistusyhteysyrityksinä.
• Konsolidoinnin pääomaosuusmenetelmä: Pääomasijoitus kirjataan aluksi kustannukseksi ja tämän jälkeen sitä sopeutetaan vastaamaan sijoittajan osuutta osakkuusyrityksen voitosta tai tappiosta. Yrityksiä, jotka sisällytetään toisen yrityksen konsernitilinpäätökseen pääomaosuusmenetelmällä, käsitellään yleensä omistusyhteysyrityksinä.
  • Pääomasijoittaminen (venture capital): Pääomasijoituksella rahoitetaan yleensä pieniä ja yritystoiminnan alkuvaiheessa olevia yrityksiä, joilla on selkeitä kasvu- ja laajentumismahdollisuuksia. Yleensä sisältyy myös neuvontaa ja tukea.
• Ks. mm. kirjanpitolaki.

Palkanmaksu yritystoiminnassa

• Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö (henkilöyhtiöitä)
  • Yhtiömies: a) maksetaan palkkaa tai b) yhtiömies tekee yksityisnostoja, jotka kirjataan yhtiön kirjanpidossa kyseisen yhtiömiehen yksityistilille. Lähtökohtana YEL-vakuutus. Ky:ssä äänetön yhtiömies TyEL:n mukaan.
  • Puoliso, joka on samalla yhtiömies: kuten edellä.
  • Puoliso ja perheenjäsenet, jotka eivät ole yhtiömiehiä: palkka maksetaan työntekijänä.

• Osakeyhtiö
  • Osakas (omistaja): Palkkana. Ei voi tehdä yksityisnostoja.
  • Osakkaan puoliso, puoliso ilman osakeomistusta: Palkkana. Vakuutetaan TyEL.
  • Yrityksen tulos verotetaan yritykseltä.

• Yksityinen elinkeinonharjoittaja, tmi
  • Itse elinkeinonharjoittaja: ottaa työlleen palkan yksityisnostoina.
  • Aviopuoliso ja lapsi joka on ennen verovuotta alle 14-vuotias: yksityisottoina. Kyseinen yrittämisestä syntynyt tulo verotetaan puolisoiden työpanoksen mukaan. Kummatkin YEL-vakuutetaan.
  • Avopuoliso: a) jos elinkeinonharjoittajalla ja avopuolisolla on yhteinen lapsi, ks. kohta aviopuoliso b) jos yhteistä lasta ei ole: maksetaan avopuolisolle palkka työntekijänä.

Osakeyhtiö

Pääomalaina

• Laina. Osakkeenomistajalta tai muilta. Aina kirjallinen sopimus, jossa lainaehdot. Vierasta pääomaa. Huonontaa osingonmaksua. Vähentää nettovarallisuutta.
• Maksetaan oman pääoman salliessa takaisin. Lainaajalle maksettava korko on yritykselle vähennyskelpoinen ja lainaajalle verotuksellisesti pääomatuloa.
• Yhtiön konkurssissa tai purkautumisessa menee osakepääoman edelle. Palautetaan lainaajalle.

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto (SVOP)

• Sijoitus. Osakeyhtiöön

1. sijoitettua rahaa
2. toisesta rahastosta siirrettyä
3. pääomalaina joka muutetaan (konvertoidaan) SVOP:ksi
4. perustettaessa yhtiötä
5. yritysjärjestelystä
6. vanhan osakeyhtiölain vararahaston tai ylikurssirahaston supistamisesta
7. osakeannista
   1. osakeannissa jäljelle jäänyt kun osakkeen merkintähinnasta on vähennetty osakepääomaan merkitty osuus.
8. osakepääoman alentamisesta
9. liiketoiminnan voitosta.

• Sijoitus tehdään vastikkeetta eli ei esim. osakkeita vastaan. Koroton! Näkyy taseessa. Voi kertyä osakkenomistajilta tai tahoilta, jotka eivät omista yhtiön osakkeita. Kannattaa tehdä kirjallinen sopimus. Hallitus tekee päätöksen. Kirjanpidosta tulisi selvitä mistä muodostunut. Lasketaan nettovarallisuuteen.
• Yhtiön konkurssissa tai purkautumisessa on saman arvoinen kuin osakepääomasijoitus eli viimeisenä. Jaetaan kaikille yhtiön osakkaille osakeomistuksen mukaan tai yhtiöjärjestyksen mukaan.
• Käyttö: Palautettaessa osingonjaon edellytykset tulee täyttyä. Hallitus esittelee yhtiökokoukselle.

1. siirto muuhun yhtiön rahastoon
2. osingonmaksu ym. varojenjako

• Verotus: Lähtökohtaisesti verotetaan osinkona eli veronalaista pääomatuloa. Jos enintään 10 vuotta sijoituksesta, luovutusvoittona.

Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö

• Avoin yhtiö (Ay) ja kommandiittiyhtiö (Ky) ovat henkilöyhtiöitä ja niitä kutsutaan myös tuloverolain mukaan elinkeinoyhtymä. Näitä koskeva laki on yhtiöistä annettu AKYL 389/1988.
• Avoimeen yhtiöön kuuluu kaksi tai useampi niin kutsuttu yhtiömies. Yhtiö syntyy rekisteröimällä ja sopimusta kutsutaan yhtiösopimus. Yhtiösopimusta voidaan muuttaa ja muutos astuu voimaan muutoksen allekirjoituspäivästä vasta viranomaisen hyväksyttyä muutoksen eli rekisteröimisen jälkeen. Jos jotain asiaa ei ole määrätty yhtiösopimuksessa, sovelletaan lakia (AKYL). Toisin sanoen yhtiösopimuksessa voidaan määrätä joiltain osin toisin kuin laissa.
• Yhtiösopimuksessa määrätään esimerkiksi laista poikkeavasta omaisuuspanoksesta eli kaikki yhtiömiehet eivät sijoita yhtiöön ja saa tuloa yhtiöstä saman suuruisesti. Tämä ilmaistaan yleensä prosenttilukuna per yhtiömies.
• Ei ole hallitusta, voi olla toimitusjohtaja. Ei vaadita rahallista alkupääomaa, vaan esimerkiksi työpanos tai tavara on riittävä alkupääoma.
• Jokainen yhtiömies (osakas, omistaja) on vastuussa henkilökohtaisella omaisuudella kaikista avoimen yhtiön velvoitteista, myös veloista. Osakas voi lähtökohtaisesti tehdä sitovia oikeustoimia yksinään yhtiön toimialalla. On siis tarpeen luottaa muihin osakkaisiin! Osakas voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö.
  • Kommandiittiyhtiössä yhtiömiehiä on kahdenlaisia: a) vastuunalaisia ja b) äänettömiä. Vastuunalainen vastaa velvoitteista kuten avoimessa yhtiössä. Äänetön yhtiömies vastaa vain yhtiösopimuksessa osoitetun omaisuuspanoksen määrään asti. Pääsääntöisesti äänetön ei voi tehdä päätöksiä ellei yhtiösopimus toisin määrää.
• Yhtiöllä suositellaan olevan oma pankkitili, mutta yhtiön taloutta voidaan hoitaa myös yhtiömiesten henkilökohtaisten pankkitilien kautta. Tällainen tulee kyseeseen esimerkiksi kun osakkaat eivät saa ulkomaalaistaustansa takia avattua pankkitiliä suomalaisissa pankeissa.

• Yhtiö joko maksaa osakkaalle palkkaa (työsopimus) tai osakas tekee yksityisnostoja/yksityisottoja yhtiöstä eli esimerkiksi nostaa rahaa yhtiön tililtä tai käyttää rahaa omalta tililtä joka toimii yhtiön tilinä. Nosto kirjataan kirjanpidossa kyseisen osakkaan yksitysnostoksi/yksityisotoksi. Kullakin osakkaalla on oma yksityistili taseessa eli se on ylivuotinen. Minus-merkkinen tili tarkoittaa, että nostoja on enemmän kuin osakas on sijoittanut rahaa yhtiöön. Plus-merkkinen tili tarkoittaa, että osakas on sijoittanut enemmän rahaa tiliin kuin tehnyt yksityisnostoja. Yksityisnostot eivät ole yhtymän vähennyskelpoisia kuluja. Yksityisnosto pienentää yhtiön omaa pääomaa. Osakkaalle voidaan maksaa päivärahaa ja kilometrikorvauksia.
• Seuraavat tekstit vaativat tarkastuksen:
  • Yhtiö on laskentasubjekti, ei osakkaista erillinen verovelvollinen. Yhtiö ei itse maksa veroa tulosta, vaan voitosta veron maksavat osakkaat, siitä huolimatta että ennakkovero näkyykin yhtiön tileillä. Ts. verosubjekteina ovat osakkaat, ei siis yhtiö itsessään. Vero kuitenkin maksetaan ennakkoverona ja näkyy yhtiön tuloslaskelmassa. Avoimen yhtiön tulos, voitto, jaetaan verotettavaksi osakkaiden tuloina kunkin osakkaan yhtiöosuuden mukaisesti. Jos yhtiö tekee tappiollisen tilikauden, osakas ei maksa yksityisotoistaan ja tuloistaan henkilökohtaista veroa. Jos yhtiöllä on aikaisempia tappiollisia verovuosia, jotka vielä huomioidaan verotuksessa, ne vähennetään ensin laskettavan verovuoden tulosta. Vain plussalla olevasta tuloksesta osakas maksaa veroa. Osakkaan osuuden mukainen tulo verotetaan tulon syntyessä. Osakkaan yhtiöstä tekemästä rahamääräisestä yksityisnostosta ei veroteta osakasta, se ei ole osakkaan veronalaista tuloa. Siitä riippumatta nostaako osakas konkreettisesti [rahana] voittoa yhtiöstä vai ei, tulo-osuus otetaan huomioon osakkaiden henkilökohtaisessa verotuksessa.
  • Osakkaiden yhtiöstä nostamia rahoja, yksityisottoja, seurataan yhtiön kirjanpidossa kirjanpitotileillä (eri asia kuin pankkitili), kunkin osakkaan henkilökohtaisella nk. yksityistilillä. Samalle tilille kirjataan myös osakkaan voitto-osuudet yhtiön voitosta ja tappio-osuudet yhtiön tappiosta ja hänen sijoitukset yhtiöön. Sijoitus ja voitto-osuus lisää ja yksityisotot ja tappio-osuus vähentävät. Jos osakas nostaa enemmän, osakkaan em. yksityistili voi olla negatiivinen ja johtaa negatiiviseen yhtiön omaan pääomaan. Negatiivinen saldo verotetaan yhtiöosuuden luovutuksessa luovutusvoittona.
  • Voitto-osuus kohdistuu yhtiön kirjanpidolliseen tulokseen. Voitto jaetaan yleensä yhtiösopimuksen mukaan.
  • Jos yritys tekee vuosittain tappiota tai on aikaisempia verotuksessa huomioon otettavia tappiota, ei ennakkoveroa tarvitse maksaa. Jos kuitenkin arvioidaan, että verovuonna tullaan tekemään voittoa, ennakkoverolla verot maksetaan ajallaan.
  • Yrityksen tulos voitollinen, osakkaan yksityistili negatiivinen --> verotus?
  • Yrityksen tulos voitollinen, osakkaan yksityistili positiivinen --> verotus?
  • yrityksen tulos tappiollinen, osakkaan yksityistili negatiivinen --> osakkaalle ei synny ansiotuloa, eikä veronmaksua.
  • yrityksen tulos tappiollinen, osakkaan yksityistili positiivinen --> verotus?

1. Yritys maksaa ennakkoveroa tilikaudella.
2. Osakkaat nostavat palkkaa (ennakonpidätys) ja/tai osakkaat nostavat rahaa yhtiön tililtä yksityisnostoina/-ottoina.
3. Tilikauden päätteeksi lasketaan voitto/tappio.
4. Voitto jaetaan yhtiösopimuksen tai lain mukaan osakkaille.
5. Osakas saa henkilökohtaisessa veropäätöksessä veronapalautusta tai "mätkyjä".

• 10/2020:
  • Osakas maksaa veron ennakkoverona tilikauden aikana. Ennakkoveron määrä muodostuu yhtiömiesten henkilökohtaisten verotusten (ansiovero ja pääomavero) mukaisesti. Veron määrä määräytyy päättynyttä verovuotta edellisen vuoden perusteella, esim. vuodelle 2020 vuoden 2018 mukaan.
  • Tarvitaan ?viimeisin? Patentti- ja rekisterihallituksen vahvistama yhtiösopimus. Jos voitonjaosta ei ole määrätty yhtiösopimuksessa, noudatetaan yhtiöistä annettua lakia (AKYL).
  • Yhtiösopimuksen mukaan sekä ay:n että ky:n tilikauden voitto, tulos, jakautuu kaikille osakkaille verotettavaksi tulo-osuuksina. Osakkaalle verotettava tulo on ansiotuloa ja/tai pääomatuloa. Yhtiösopimus määrää voitonjaosta esimerkiksi voitosta 90 % toiselle ja toiselle osakkaalle 10 % tai työpanoksen mukaan tai osakkaiden lukumäärän mukaan jne.
  • ?Jos yhtiösopimuksessa ei muuta määrätä,? ky:n äänettömälle yhtiömiehelle suoritetaan yhtiön voitosta korkolain 3.2 §:n mukaista korkoa vastaava osuus tilikauden alkaessa maksettuna olleelle panokselle. Voiton loppuosa jaetaan vastuunalaisille yhtiömiehille.
  • Yhtiön tappiota ei voi siirtää osakkaille.
  • Voitosta vähennetään edellisten vuosien vahvistetut kyseisen tulolähteen mahdolliset tappiot. Yhtiöosuuksien muuttuminen yli 50 % vaikuttaa lähtökohtaisesti vähennyskelpoisuuteen.
  • Nettovarallisuus = (tulolähteen varat + 30 % ed. 12 kk palkoista) - tulolähteen velat. Nettovarallisuus vaikuttaa osakkaaseen sen mukaan, onko osakkaalla ollut osuus edellisen vuoden nettovarallisuuteen. Kohdistetaan myös muut mahdolliset oikaisut.
  • Yhtiömiehen tulo-osuudesta vähennetään 5 % yrittäjävähennystä.
  • Ensin lasketaan kyseisen tulolähteen pääomatulo, joka on osakkaan osuus edellisen vuoden nettovarallisuudesta, yleensä 20 % eli verotetaan pääomaverotulokannalla (30 % ja yli 30 000 €, 34 %).
  • Jäljelle jäävä on osakkaan ansiotuloa. Ansiotulo yhdistetään osakkaan muihin ansiotuloihin ja verotetaan progressiivisella veroasteikolla.
  • Jos yhtiön tulos on nolla tai tappiollinen, osakkaille ei synny pääoma- tai ansiotuloverotettavaa eli se on nolla. Verotus on nolla myös silloin kun osakas olisi tehnyt vaikka kuinka yksityisnostoja tilikauden aikana. Eli yksityisnostoista ei makseta veroa kuin vasta negatiivisesta saldosta luovutusvoittona kun osakas luopuu osuudestaan.

Yhtiöosuuden luovutus

• Yhtiöosuus on avoimen yhtiön yhtiömiehen (omistajan) omistusosuus avoimesta yhtiöstä. Se on yhtiömiehelle irtainta omaisuutta. Yhtiöosuus syntyy yleensä avoimen yhtiön perustamisessa tai yhtiöosuuden hankkimisessa esimerkiksi kaupalla. Yhtiöosuus voidaan ulosmitata yhtiömiehen omaisuutena tai siirtyä kuolinpesälle.
• Yhtiöosuuden luovutuksesta voidaan sopia myös yhtiösopimuksessa ja luovutuskirjassa. Esimerkiksi yksityistilin negatiivisen tai positiivisen arvon huomioiminen yhtiön velkana tai yhtiön saamisena.
• Jollei yhtiösopimuksessa ole muuta sovittu yhtiömiehen luovuttaessa osuuttaan, siihen vaaditan kaikkien muiden yhtiömiesten suostumus.
• Kysymys kuuluu, mikä on yhtiöosuuden käypä arvo luovutushetkellä?
  • Käypä arvo on omaisuuden todennäköinen luovutushinta toisistaan riippumattomien osapuolten välillä.
  • Perustana ovat ne oikeudet, jotka yhtiöosuuden saaja yhtiösopimuksen ja luovutuskirjan mukaan saa yhtiön varoihin.
  • Vastuunalaisten yhtiömiesten osuuksiin vaikuttavat kunkin yksityistilien saldot ja mitä niistä sovitaan.
  • Ensin määritellään koko yhtiön arvo ja se jaetaan yhtiömiesten varallisuusosuuksien mukaan ja saadaan luovutettavan yhtiöosuuden arvo.
• Kauppahinta on lähtökohtaisesti kauppakirjassa sovittu kauppahinta. Luovutushintaan katsotaan myös aktiivista suoritusvelvollisuutta edellyttävät velvoitteet, esim. myyjältä ostajalle siirtyvä velka.
• Luovutuksessa huomioidaan yhtiöosuudesta luopuvan yhtiömiehen yksityistilin saldo suhteessa muihin yhtiömiehiin ja mitä yksityistileistä sovitaan. Luovuttavalle yhtiömielle voi syntyä veronalainen luovutusvoitto.
• Luovutusvaihtoehdot ovat 1) vastikkeeton (yl. lahja) 2) vastikkeellinen (yl. rahasta tai vaihto johonkin) 3) lahjaluonteinen. Vastikkeelliseksi katsotaan myös jos luovuttajan ei tarvitse suorittaa negatiivista yksityistilin saldoa ja negatiivinen saldo verotetaan luovutusvoittona.
  • Luovutuksen saajaa koskee lahjaverotus vastikkeettomassa luovutuksessa tai jos suoritettava vastike on enintään 3/4 yhtiöosuuden käyvästä arvosta. Ks. kohta Yrityksen arvonmääritys.
• Negatiivinen yksityistilin saldo tarkoittaa että hankintameno on nolla euroa.

Lisätietoa esim. https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/47795/henkil%C3%B6yhti%C3%B6n-yhti%C3%B6osuuden-luovutus-tuloverotuksessa-ja-lahjaverotuksessa

Yrityksen arvonmääritys

• Arvonmääritys eli käypä arvo voi kohdistua luovutuksen yhteydessä esim. osakeyhtiön osakkeeseen ja avoimen yhtiön yhtiöosuuteen. Arvoa määriteltäessä yleensä itse liiketoiminnalle määritellään arvo ja kaupassa siirtyvälle kalustolle. Arvonmääritys liittyy myös perintö- ja lahjaverotukseen.
  • Käypä arvo: tosiasiatietoihin perustuva omaisuuden todennäköinen luovutushinta sijaintipaikalla verovelvollisuuden alkamishetkellä. Verovelvollisuus alkaa esim. luovutushetkellä. Yleensä kyse on tosiasiallisesta luovutushinnasta.
• Osakeyhtiön osake, elinkeinoyhtymän (mm. ay, ky) yhtiöosuus, liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminta: käyvän arvon lähtökohta on todennäköinen luovutushinta.
  • Osakeyhtiön osakkeessa (liikeosake) ensisijaisesti saman yhtiön aiemmat osakeluovutukset eli vertailuluovutukset. Ks. kauppa-arvomenetelmä. Jos vertailuluovutuksia ei voida käyttää, käytetään yl. substanssi- ja tuottoarvoja.
• Yrityksen eri toisistaan riippumattomat toiminnat voidaan arvostaa erikseen.
• Yleisimmät menetelmät ovat: substanssiarvo ja tuottoarvo.
  • Verotuksessa arvo lasketaan lähtökohtaisesti substanssiarvo- tai tuottoarvomenetelmän perusteella. Perustellusti myös muut menetelmät ovat hyväksyttäviä.

1. Lasketaan substanssiarvo
2. Lasketaan tuottoarvo
3. Määritetään käypä arvo seuraavien mukaan:
   1. Jos substanssiarvo > tuottoarvo --> käypä arvo on substanssiarvo
   2. Jos tuottoarvo = substanssiarvo --> käypä arvo on substanssiarvo
   3. Jos tuottoarvo > substanssiarvo --> käypä arvo on (tuottoarvo + substanssiarvo) / 2
4. Huomioidan yrityksen toiminta ja tilanne --> tarvittaessa painotetaan substanssiarvoa tai tuottoarvoa tai määritellään pelkästään jompaa kumpaa käyttäen.
   1. Tuottoarvon käyttöä puoltaa esim. ammattitaitoinen henkilökunta, tuotteet, palvelut, asiakasverkosto, markkinaosuus
   2. Substanssiarvon käyttöä puoltaa esim. tulos on perustunut yrityksen toiminnasta pois jäävän työpanokseen, yritystoimintaa ei jatketa.

Substanssiarvo

yrityksen varat - yrityksen velat

• Määritetään koko yrityksen arvoa.
• Velkojen ollessa varoja suuremmat, substanssiarvo on nolla.
• Tarkasteluajanjakso on edellinen hyväksytty tilikausi ja arvot saadaan taseesta. Jos tilikausi päättyy 2 kk kuluessa verovelvollisuuden alkamisajankohdasta, voidaan lähtökohtana pitää päättyvän tilikauden tasetta. Osatilikauden tasetta voidaan käyttää, jos yhtiökokous on sen vahvistanut.
  • Substanssiarvo lasketaan yritykseen verovelvollisuuden syntyhetkellä kuuluvan varallisuuden mukaan. Jos edellisen tilinpäätöksen tase ja verovelvollisuuden syntyajankohdan välisenä aikana on yrityksen omaisuus olennaisesti muuttunut, tasetta on oikaistava tämän mukaisesti.
  • Varat ovat taseen loppusumma. Velat löytyvät taseen vastattavista, kohdasta vieras pääoma. Vierasta pääomaa ovat pitkäaikainen vieras pääoma ja lyhytaikainen vieras pääoma.
• Varat, velat ja velvollisuudet arvostetaan käypään arvoon. Arvo saadaan taseesta tai muulla perusteella.

Tuottoarvo

(vuotuinen nettotuotto / tuottovaatimus) * 100

• Arvo määritetään todennäköisesti tulevaisuudessa saatavien vuosituottojen nykyarvona.
• Nettotuotto määritetään laskemalla yl. kolmen edellisten tilikausien tulokset yhteen ja jakamalla huomioon otettavien määrällä. Jos tilikausi päättyy pian, voidaan kyseisellä valmistuvalla tilikaudella korvata vanhin tilikausi. Tuloksista on poistettava ensin satunnaiset erät ja tilinpäätössiirrot. Voidaan poistaa myös yrittäjän maksamaton palkka laskennallisena. Jos nettotuotto on negatiivinen, tuottoarvo on nolla. Nettotuotto = (tilikausi 2017 + tilikausi 2018 + tilikausi 2019) / 3
• Tuottovaatimus eli pääomituskorkokanta eli sijoitetulle pääomalle asetettava tuottovaatimus määritetään samanlaisen kohteen tuotosta. Osakeyhtiön osakkeissa ja henkilöyhtiön yhtiöosuudessa 15 %.

Kauppa-arvomenetelmä (vertailuluovutus)

arvo on vertailukohteissa toteutunut kauppahinta

• Edellytyksenä mm. vapaan markkinatilanteen luovutus ja luovutuksen jälkeen ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia liiketoiminnassa.
• Liikeosakkeissa lähinnä saman yhtiön aiemmat osakeluovutukset.

Kustannusarvomenetelmä

verovellisuusajankohdan hintataso - hankinta-ajankohan arvo

Osakeyhtiön osakkeen käypä arvo

yhden osakkeen arvo = yrityksen käypä arvo / osakkeiden lukumäärä

• • Osakkeiden määrä on verovelvollisuuden syntyhetkellä ulkona olevien osakkeiden määrä.
• Jos nettovarallisuus (varat - velat) on negatiivinen, yrityksellä on tuottoarvoa ja yritystoimintaa jatketaan: varat ylittävä velka huomioidaan. Tällöin lasketaan esim. substanssi- ja tuottoarvojen keskiarvo ja siitä vähennetään varat ylittävä velka. Tämän jälkeen lasketaan yhden osakkeen arvo.

Alihintainen luovutus

• "Jos omaisuuden luovutushinta on enintään 75 % omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä, luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan."
• "Kauppa ei ole alihintainen, jos kauppahinta on yli 75 % omaisuuden käyvästä arvosta."
• Esimerkki 1: Käypä arvo 10 000 €. Kauppa on alihintainen jos maksetaan alle 7 500 €. ?Kauppa ei ole alihintainen jos maksetaan 7 501 € tai yli.?
• Esimerkki 2: A myy yhtiön osakkeita 10 000 €:lla B:lle. Luovutushetkellä käypä arvo olisi kuitenkin 50 000 €. Vastaus: ???

Perintö- ja lahjaverolaki

• Yrityskaupassa saattaa tulla sovellettavaksi lahjavero, esimerkiksi alihintaisessa yrityskaupassa.
• Verotuskohde on luovutuksen saajalle luovutuksen kohteesta syntyvä aiempaan varallisuuteen kohdistuva lisäys.
• Jos vastike on enintään 3/4 (75 %), lahja = käypä hinta - vastike.
  • Suhteen voi laske seuraavasti: (maksettu hinta / käypä arvo) * 100

Lähteet:

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/47834/varojen-arvostaminen-perint%c3%b6--ja-lahjaverotuksessa3

Yrityksen perustaminen

Vaihe 1: Lähtötietojen hankkiminen yritystoiminnasta

Yritystoiminnan aloittaminen voisi alkaa esimerkiksi tutustumisesta yritysmaailmaan. Liikeidean kehittämisen jälkeen kannattaa ennen liiketoimintasuunnitelman syvällistä miettimistä tai idean kehittelyä panostaa tutustumiseen voimakkaasti, sillä se tehostaa ajattelua ja laajentaa yritystoiminnan aloittamisen harkitsemisprosessin aiheuttaneita ensimmäisiä ideoita, jolloin ne monipuolistuvat, jalostuvat ja jopa saattaa syntyä kokonaan uusia parempia liikeideoita. Tällaiseen "kehitykseen" ennen liiketoimintasuunnitelman laatimista kannattaa pyrkiä. Ajattelutoimintaa voi entisestään tehostaa esimerkiksi tekemällä konkreettisia liikeideaan liittyviä kokeiluja kuten testauksia. Liiketoimintasuunnitelma on eräänlainen "viimeinen turvallinen askel" ennen yritystoiminnan aloittamista.

Yritysmaailma eroaa "työntekijämaailmasta" siinä, että työntekijä vastaa työntekonsa laadusta, yrittäjä puolestaan vastaa työn järjestämisestä, jotta sitä olisi tehdä.

Vaihe 2: Hanki tekninen tietämys yrittäjyydestä

Mitä velvollisuuksia ja juoksevia asioita yritystoiminnan ylläpitämiseen liittyy. Esimerkiksi miten palkataan työntekijä ja miten hoidetaan kirjanpito. Vaikka sinulla olisi alusta lähtien vakaa suunnitelma ulkoistaa yrityksen koko kirjanpito tilitoimiston hoidettavaksi, kannattaa tähän aihepiiriin kuitenkin itsekin perehtyä, jottei se jäisi eräänlaiseksi sokeaksi pisteeksi ja eräänlaiseksi kummitukseksi yritystoiminnassasi. Yrittäjä vastaa loppujen lopuksi kirjanpitäjän toimista ja kirjanpitäjät tekevät virheitä. Kummitusten – epävarmuustekijöiden - poistaminen on yrittäjälle tärkeää, sillä ne alentavat yrittäjän varmuutta yritystoimintansa suhteen, itsevarmuutta, alentavat motivaatiota. Nämä ovat yritystoiminnan kannalta merkittäviä voimia, sillä yrittäjyys perustuu ns. sisältä ohjautuvuuteen eli luovaan oma-aloitteisuuteen: ei ole ketään ylempää pomoa joka käskee tekemään mitään: "Yrittäjällä on vapaus tehdä niin vähän tai paljon töitä kuin haluaa".

Vaihe 3: Hanki tekninen tietämys yrityksen perustamisoperaatiosta

Kannattaa hakea apua joltain kokeneelta yrittäjältä. Yksinkertaisimmillaan yrityksen perustaminen on parin paperin täyttäminen. Asiaan kuitenkin on järkevää perehtyä vähän tarkemmin, sillä kerran tähän vaiheeseen liittyvää "esitetietoa" on saatavilla runsaasti.

Vaihe 4: Tee liikeideastasi liiketoimintasuunnitelma

Liikeideasta liiketoimintasuunnitelman tekeminen tarkoittaa esimerkiksi suunnitelmaa / arviota / hankesuunnitelmaa / aikataulukaaviota siitä, miten yritystoiminta lähtisi pyörimään kannattavasti. Vastaan tulevia "Panin labyrintteja" ei pidä pelästyä. Liiketoimintasuunnitelman tekemiseen kannattaa paneutua toden teolla, sillä toiminnan jäsentely paperilla etukäteen on parempi kuin kapasiteetin uhraaminen tämänkaltaisten juoksevien asioiden suunnittelemiseen varsinaisen tilanteen ollessa jo päällä. Liiketoimintasuunnitelmaan sisältyy myös tulosennuste.

Vaihe 5: Perusta yritys

Sisältää mm. y-tunnuksen rekisteröimisen sekä mahdollisten starttirahojen hakemiset.

• Määrittele kaupparekisteriin toiminta mahdollisimman laajasti. Tällöin voit hyödyntää vähennyksiä ja arvonlisäveroetuja, jos pystyt myös toimimaan niillä aloilla, joita vähennyksien perusteena käytät. Laaja määrittely ei haittaa suppeaa toimintaa, mutta suppea määrittely saattaa haitata laajaa toimintaa. Jotkut ovat sitä mieltä että laaja määrittely antaa huonon kuvan, joten tämä jää yrittäjän itsensä päätettäväksi. Määrittely on samanhintainen, on siinä yksi tai useampi kohta. Määrittelyn muutos on aina maksullinen.

• Määrittely voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: Suomen ja ulkomaan matkailuun, ohjelmapalveluun, liikuntaan, kulttuuriin ja taiteeseen liittyvät palvelut, järjestysmies-, majoitus- ja ravitsemustoiminta, maa- ja metsätalous, kala- ja riistatalous, viher- ja maanrakennus, puutarhatuotanto, rakentamis-, kunnostus-, entisöinti-, korjaus-, purku-, muutto-, kuljetus-, varastointi-, puhtaanapitotoiminta, isännöimistoiminta, koneiden, laitteiden sekä siirto- ja kuljetusvälineiden rakentaminen ja korjaus, raaka-aineiden jatkojalostus ja energiantuotanto, sosiaalialan palvelut, ihmisten hyvinvointia edistävä toiminta ja palvelut, painotuotteisiin ja valokuvaukseen liittyvät palvelut ja julkaisutoiminta, tietojenkäsittelyyn liittyvä suunnittelu, asennus, ohjelmointi ja ylläpito, maa-alueiden, kiinteän omaisuuden, kiinteistöjen sekä asunto- ja liikehuoneisto-osakkeiden osto-, myynti- ja välitystoiminta ja pankkitoiminta, kaikkiin edellä mainittuihin liittyvien suunnittelu-, tutkimus-, tekniset-, konsultti-, koulutus- ja johtopalvelut ja tuotteiden, tarvikkeiden ja eläinten vähittäis- ja tukkukauppa, valmistus, agentuuritoiminta ja huolto sekä tuonti, vienti, välitys, vuokraus, huolinta Suomessa ja ulkomailla. Yritys voi harjoittaa arvopaperikauppaa, sijoitustoimintaa ja omistaa kiinteistöjä.

Vaihe 6: Tee aloitusvaiheeseen liittyvät toimenpiteet ja suojautumiset

• Ensimmäinen ilmiö, jonka havaitset melko pian y-tunnuksen rekisteröimisen jälkeen, ovat erilaiset puhelimella tavoittelevat yritykset, jotka kauppaavat esimerkiksi luettelonäkyvyyttä tai matkapuhelinpaketteja. Osaltaan tämä johtuu siitä, että olet ilmoittanut julkisesti puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen rekisteröinnin yhteydessä. Alkuvaiheessa kannattaa systemaattisesti vastata tällaisille soittajille, että kysymys on pöytälaatikkofirmasta (eli yrityksestä, joka ei ole toiminnassa) ja pyytää soittajan edustaman yrityksen merkitsemään omaan rekisteriinsä, että markkinointi on jatkossa kielletty. Tämä siksi, että yrittäjä ei ole enää esimerkiksi kuluttaja-asiamiehen suojan piirissä, vaan kaikki tuhlaamasi rahat ovat yritystoiminnalta pois ja osa yrityksistä harjoittaa laillisuuden rajamailla häilyvää yritystoimintaa. Et siis voi turvautua kuluttajasuojan vahvoihin oikeuksiin toista yrittäjää kohtaan, mutta kuluttajat voivat kohdistaa niitä nyt sinuun. Esimerkiksi suostumalla jonkun ilmaisen esitteen vastaanottamiseen, saatat saada 500 euron laskun jostain nettipalvelusta, jonka tilanteen ratkaiseminen vaatii sopimuksen perumisen sopimusehtojen mukaisesti kirjallisen keskeytysilmoituksen kautta kirjeitse, joka "ei saavu vastaanottajalle", siten lisäksi rikosilmoituksen laatimista ja yrityksen reagoidessa siihen rikosilmoituksen. Sellainen vie aivan hirvittävästi ja täysin tarpeettomasti resursseja aivan väärään aikaan. Tarjoukset saattavat myös olla sen verran houkuttelevia, kuten tuhat litraa teollisuuspesuainetta hintaan 50 snt/l. Tämän vuoksi kannattaa kieltäytyä kohteliaasti. Puheluihin on kuitenkin syytä vastata, sillä osa puheluista on viranomaisten soittoja, joissa he antavat tärkeitä vinkkejä ja infotietoutta yritystoiminnan alkuun. Viranomaisen puhelinnumeron yleensä erottaa muista numeroista. Katso sivu Markkinointikielto.
• Kannattaa myös huolehtia, että kuukausittainen tiliote, jonka pankkisi lähettää, olisi kuun ensimmäisestä päivästä viimeiseen, eikä esimerkiksi kahdeksannesta päivästä seuraavan kuun seitsemänteen päivään, mistä koituu riesaa tilintarkastajalle. Uuden tilin avaaminen yritykselle on myös järkevä toimenpide, myös yksityiselle elinkeinonharjoittajalle.
• Kannattaa ottaa auliisti vastaan erilaisia vinkkejä ja kikkoja kokeneilta ammattilaisilta ja virkamiehiltä yrittäjyyden saralla, sillä yritystoimintaa helpottavia laillisia menetelmiä, käytäntöjä ja toimintamalleja on olemassa runsaasti, mutta kaikki yritystoiminnalle tarjotut helpotukset, kuten työnantajan palkkatuki, eivät satu silmään, ellei teema jollain lailla kosketa omia yritystoiminnan intressejä. Muista, että viranomaisilla on hallintolain mukaan velvollisuus vastata heille esitettyyn kysymykseen.
• Vasta tähän vaiheeseen kuuluu myös syvällisemmin yrityslainsäädäntöön verotuslainsäädäntöön ym. tutustuminen tarpeen ja mielenkiinnon mukaan. Näin sen vuoksi, että tekstiä netistä kyllä löytyy, mutta sisällön merkityksellisyyden ja oikeellisuuden arvioiminen on hankalaa ennen käytännön kokemusta yrittäjyydestä. Toisaalta, kyse ei ole yritystoimintaa rajoittavista, vaan lähinnä sitä ohjaavista säädöksistä, joten sikäli ollaan turvallisella maaperällä. Artikkelin lopussa on lasku + maksukehotus + maksumuistutus – nivaska sekä ohjeet sen täyttämiseksi. Automaattisen yhteistäytön idea on helpottaa laskuttamista täyttämällä samalla kertaa kaikki, sillä niihin samoihin laskusetteihin myöhemmin syventyminen on melko uuvuttavaa.

Vaihe 7: Jatka yritystoiminnan pyörittämistä

Pysy jatkuvasti perillä vuosittain muuttuvista luvuista (esim. verotuksessa) ja muustakin ympärillä olevasta. Yritä kehittää kaikkea yritykseen liittyvää entistä paremmaksi, jottet jäisi muiden yrittäjien jalkoihin! Opiskele markkinointia ja yhtä lailla yrityksen johtamista ja talouden numeroita!

https://www.yrittajat.fi/yrittajan-abc/tyonantajan-abc/tyonantajamaksut/tarkeita-lukuja-2018-566541

https://www.ilmarinen.fi/yrittaja/yrittajan-elakevakuutus/yel-maksut/

https://www.yritystulkki.fi/fi/alue/kehitysparkki/aloittava-yrittaja/suunnittelu/

Hankinnat

Rahaa yrittäjälle syntyy esimerkiksi siitä että ostaa tavaroita ja raaka-aineita halvalla ja myy niitä kalliimmalla eteenpäin. Tämä "ilma" tai yrittäjän työ, raha sisäänostohinnan ja kuluttajalle ulosmyyntihinnan välillä ilmaistaan prosentteina. Usein yrittäjä voi antaa asiakkaalle hänen tinkiessään 15 % alennuksen ja sanoa kaupan päälle että "nyt meni nahkoineen". Tuotteesta riippuen hänen sisäänostohintansa on voinut olla yli 100 % ulosmyyntihintaa alhaisempi. Yrittäjä on ostanut tuotteen esimerkiksi 1 eurolla ja myy sen eteenpäin 3 eurolla. Ilmaa tuotteessa on siis ollut 300 %, joten 15 % kuluttajalle annettu alennus on enemmän kuin huvittava. Harvoin kuluttaja kuitenkaan saa tavallisessa kaupassa yli 30 % alennusta. Alennusmyynneissä alennukset ovat vasta 50-70 % jotka kertovat yleisesti useissa tuotteissa olevan valtavat ilmat ja joista normaalisti saa vain 15 % alennusta hyvällä tinkimisellä tai asiakassuhteella. On kuitenkin muistettava että varastoa myydään myös tappiolla pois. Joten yrittäjä jää yleensä joka tapauksessa voitolle, vaikkakin voiton suuruus kärsii per tuote annetuissa alennuksissa. Eihän yritystoiminta muutoin pitkällä aikavälillä olisi mahdollista.

Alennukset

Yrittäjä voi ostoissaan hyödyntää kaikki alennukset, joita hän yrittäjänä saa ostaessaan säännöllisesti, määrällisesti paljon, samasta liikkeestä tai hyvällä supliikilla. Yrittäjällä on ostopaikkoina käytettävissään tukut ja muut yritykset, joihin tavallisella kuluttajalla ei välttämättä ole osto-oikeutta. Toisten yritysten kanssa tekemillään sopimuksilla, tinkimisillä ja määrällisesti suurilla hankinnoilla voi vaikuttaa sisäänostohintaan. Nämä edut voivat kuluttajaan verrattuna olla yli 100 % ja useitakin satoja prosentteja. Eli voi ostaa tuotteita esimerkiksi 50 eurolla kun tavallinen kuluttaja maksaa samasta tuotteesta 150 euroa. Tämän lisäksi vielä nk. vähennysetu (eli ei makseta "palkkaveroa") ja arvonlisäverottomuus ostaessaan liiketoimintaan liittyviä tarvikkeita yritykselleen.

• Osaavien yrittäjien kohdalla on myytti, että yrittäjät ovat jatkuvasti kädet täynnä töitä ja ahkeria yhteiskunnan kannalta. Työttömiä ei yhteiskunnassamme tahdota arvostaa, mutta yrittäjiä arvostetaan vaikka yrittäjän työpanos yhteiskunnan kannalta voi olla käytännössä erittäin heikko. Toisaalta yrittäjät taas tuovat työpaikkoja ja mahdollistavat rahan liikkeen, ja sitä kautta verotuloja, vaikka itse siitä (kohtuuttomasti) hyötyvät.

Eräpäivä

Myyjällä on oikeus saada laskun määrää vastaava summa käytettäväksi tilillään laskuun merkittynä eräpäivänä. Jos ostaja ei ole maksanut laskua ja se ei näy yrittäjän tilillä laskuun merkittynä eräpäivänä, on lasku viivästynyt ja oikeuttaa viivästyskorkoon, perintäkuluihin ja viivästyssakkoon. Käytännössä tällainen usein voi johtaa myös liikesuhteen ongelmiin jatkon kannalta. Näinollen vasta eräpäivänä maksettuun laskuun pankista toiseen lisättävät pari päivää tekevät laskusta myöhästyneen. Viivästyneestä laskusta voi periä enintään 40 euron vakiokorvauksen toiselta elinkeinonharjoittajalta. Sopimuskumppanin kanssa voi etukäteen sopia että eräpäivänä maksettu lasku tarkoittaa oikeaan aikaan maksettua laskua. Eräpäivänä maksetut kuluttajakauppa- ja huoneiston vuokramaksut eivät kuulu edellä kerrottuun.

Auto

Yrittäjä saa käyttää yrityksen nimissä ostamaansa autoaan vain yrityksen ajoihin. Jos yrittäjä käyttää yrityksen autoa myös yksityisajoihin, yrittäjän täytyy pitää ajetuista kilometreistä ajopäiväkirjaa eritellen ajot yritys- ja yksityisajoihin. Yrityksen omistaessa auton, kaikki autoon liittyvät kulut, kuten hankinta, korjaus, katsastus, polttoaine, varaosat ym. kirjataan yrityksen vähennyksiin. On kuitenkin vaikea olla hyödyntämättä työmatkaa yrityksen piikkiin myös yksityisasioiden hoidossa. Eli kun ajaa työpaikalle, käy samalla "kävellen" hoitamassa yksityisasiat. Tietysti työntekijäkin voi saada matkavähennyksiä verotuksessa. Näin ollen kuitenkin yrittäjän etu lienee auton pitämisessä ja käytössä suurempi koska hänen ei tarvitse verotetusta palkkatulostaan maksaa autosta ja sen käytöstä.

Matkat

Alasta riippuen, yrittäjä voi vapaasti päättää mihin matkustaa ja mitä matkallaan tekee. Matkat voivat olla kouluttautumismatkoja, yhteistyökumppanien kanssa käytäviä neuvotteluja, seminaareja yms. Näiden matkojen kulut ovat vähennyskelpoisia ja päivärahakelpoisia. Matkoihin on helpompi yhdistää myös lomailua, jolloin vähintään säästää matkakulut, vaikka loma-ajan maksaakin omasta yksityisrahapussistaan.

Päivärahat

Matkustamalla syntyy päivärahoja, jotka vievät pienyrittäjän voittoa alaspäin. Eli yrittäjän muuten voitollista tulosta voidaan pienentää päivärahoilla. Erotus on varsin merkittävä, jos matkustetaan maissa ja kaupungeissa joissa päiväraha on suuri, mutta syödään edullisesti. Hyöty suurenee matkapäivien kerrannaisvaikutuksesta. Majoitus ja matkustaminen ovat vähennyskelpoisia siitä annettujen sääntöjen mukaisesti.

Vapaa-aika, downshiftaus, omaehtoinen eläke

Kuten tällä sivulla kerrotaan, yrittäjän on mahdollista tienata asunto, auto, harrastusvälineet, kesämökki, elättää perhettä jne. nopeasti ja olla velaton muutamassa vuodessa. Tällöin voi syntyä jo nuorena tilanne että ei ole taloudellisesti pakko enää tehdä työtä kahdeksaa tuntia päivässä. On mahdollisuus ottaa vapaata, koska pienelläkin tulolla tulee hyvin toimeen, muutaman tunnin työpanoksella viikossa. Itse "valtioneläkettä" virallisia eläkepäivä varten ei välttämättä kuitenkaan ole kertynyt riittävästi. Koska yhteiskunta ei anna mahdollisuutta yrittäjän jäädä viralliselle eläkkeelle halutessaan, yrittäjä pystyy jäämään "omaehtoiselle eläkkeelle", vapaaherraksi tai -rouvaksi, millä tässä tarkoitetaan työn tekemistä muutama tunti viikossa tai kuukaudessa. Säilyttäen kuitenkin yrittäjän status ja halutessaan kerryttävän eläkettä varsinaista eläkettä varten. Yritystoiminnan kulut voi ajaa mahdollisimman pieniksi, jolloin tarvittavan työn määrä vähenee entisestään. Tämä on täysin mahdollista käytännössä ja kyse on enemmän moraalista, ahneudesta ja arvoista.

Vastuu

Yrittäjän työ ja vapaa-aika ovat helposti yhtä ja samaa. Eikä se ole hullumpaa kun sen vain osaa ottaa stressaamatta. Vapaa-aikanakin saattaa miettiä yritysasioita, jolloin syntyy ikään kuin työtunteja. Uusi yrittäjä väsyy helposti yrittäjyyteen monesta syystä. Ei ole tullut vielä kokemusta ja sietokykyä pistää yritysasiat sopivasti sivuun tarvittaessa. Usein kysymyksessä on kuitenkin toimimaton liikeidea, jonka eteen tehdään "hulluna" innokkaasti työtä ja osaamattomuus liikkeenjohdollisesti ja taloudesta on heikkoa. Intoudutaan myös investointeihin, joihin sillä hetkellä ei ole varaa tai tehdään vääränlaisia hankintoja. Työntekijät voivat olla tehottomia, mutta työntekijöitä ei uskalleta pistää vaihtoon. Pidetään, että vain itse osataan, muut eivät pysty samaan kuin minä. Uusi yritys on kuin pieni lapsi, joka halutaan kasvattaa itse. Unohdetaan että yritystoimintaa laajennetaan sillä, että palkataan työntekijöitä hoitamaan töitä ja vedetään tästä välistä palkkaa itselle, samalla kun vähennetään omaa liiallista työpanosta.

Uusi yrittäjä voi jopa ottaa lähtökohdakseen sen, että päättää tekevänsä alusta asti vain 3 päiväisiä työviikkoja eli vapaata jää tällöin esimerkiksi to, pe, la ja su. Tällä tavoin yrittäjä pystyy nauttimaan elinaikanaan ennen eläkeikää elämän suomista mahdollisuuksista, mutta kuitenkin ylläpitämään vähintään tavallisen palkkatyöläisen elintasoa. Tämä malli myös paljastaa nopeasti sen, että toimiiko liikeidea ja osaako johtaa yritystään taloudellisesti kannattavasti. Ei ole aina kokonaisuuden etu, että tässä yhteiskunnassa tehdään vähintään kahdeksan tuntia ja viisi päivää viikossa töitä – tuo kansalaisten liikatyö kertyy vain harvoihin kukkaroihin ja oma elämä voi jäädä elämättä.

Osakeyhtiö vs. osuuskunta

• Osakeyhtiö ymmärretään usein välineenä rahan tahkoamiseen, osakkeenomistajien rikastuttamiseen. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, osakeyhtiön ei tarvitse tuottaa voittoa tai varsinkaan ylen määrin voittoa. Osuuskunnan tarkoitus on tarjota jäsenilleen edullisia tuotteita ja palveluita. Osuuskunnassa ei siis ole "sikariporrasta", joka suoranaisesti vain rikastuu. Käytännössä tämä tarkoittaa nykyään pitkälti etukorttien avulla saatavia alennuksia ostovaiheessa tai jälkikäteen. Kuluttaja ja yrittäjä voivat keskittää ostojaan tarpeen mukaan tasapuolisesti osuuskuntiin ja pienyrittäjille kuten yksityisille elinkeinonharjoittajille (toiminimet), avoimille- ja kommandiittiyhtiöille.
• Osuuskunnan kautta työn tekeminen voi olla luonteeltaan täysin yksinyrittäjyyteen verrattavaa. Osuuskunta toimii tällöin vain puitteina yritystoiminnalle ja omaa yritystä ei näin ollen tarvitse perustaa. Työsuhde perustetaan osuuskunnan kanssa ja osuuskunta solmii sopimukset asiakkaisiin. Osuuskunta huolehtii laskutuksesta ja kirjanpidosta ja ottaa tästä välistä sovitun korvauksen. Vastuu toiminnasta on osuuskunnalla. Jos osuuskunta ei hanki työntekijälle työtä, toiminta muistuttaa yrittäjyyttä, koska tällöin "yrittäjätyöntekijä" esimerkiksi markkinoi toimintaansa, hankkii asiakkaat itse, neuvottelee sopimukset ja tekee työn. On esimerkiksi yrittäjiä jotka ovat luopuneet omasta yrityksestään, koska voivat hyötyä yhteisen osuuskunnan kautta toiminnasta. Onhan esimerkiksi kirjanpito ja laskutus järjestettävissä yhteisesti. Osuuskunnan välistä ottama kulu voidaan laskea todellisiin kustannuksiin, jolloin maksimoidaan työntekijäyrittäjälle hänen tekemänsä työ, eikä välistä vetoa synny.

Tietojen poistaminen internetistä ja markkinointikielto

Ks. sivu Markkinointikielto

Vakuutukset

Mitään pakollisia vakuutuksia ei ole, joita tarvitsisi ottaa. Mutta on suositeltavaa ottaa esimerkiksi vastuuvakuutus, varsinkin jos harjoittaa toimintaa jossa voi aiheuttaa suuriakin virheitä vahingossa. Niistä voi joutua korvausvastuuseen. Vastuuvakuutuksen voi määritellä sen mukaan kuinka paljon oma työpanos on. Tarvittaessa voi sitten myös vakuuttaa työvälineitä ym.

• Lakisääteinen työtapaturmavakuutus ei ole pakollinen vakuutusyhtiöstä. Työtapaturmista kohdassa terveydenhoito.
• Tavarankuljetusvakuutus on tarkoitettu kun työkalut kuljetetaan autossa ja niitä säilytetään asiakaskohteessa ja omassa toimipaikassa, varastossa. Vakuutus on kalliimpi kuin omassa varastossa ainoastaan säilyttäminen ilman kuljettamista.

Terveydenhoito

Yrittäjän ei tarvitse ottaa itselleen minkäänlaista työtapaturmavakuutusta tai työterveydenhoitopalvelua. Suomen kansalaisena maksetaan veroina "työtapaturmavakuutusta" ja työterveydenhoitoa, ja näin ollaan oikeutettu käyttämään yrittäjänäkin kunnallisia terveydenhoitopalveluita. Vakuutusyhtiöihin maksaminen on näin ollen tuplamaksamista, mutta saa tällöin tietysti yksityislääkäripalveluita. Sairastuessa voi hakea Kelalta korvausta. Yrittäjänä saatat olla jopa olla hiukan "etusijalla" kunnallisissa terveydenhoitopalveluissa, koska olet mahdollisesti työnantaja ja tärkeä linkki ketjussa.

Työeläke YEL

YEL–maksu on varsin suuri kuluerä alkavalle yritykselle. Se on lakisääteinen, kun arvioitu vuosityötulo ylittää määrätyn summan. Vaikka ylittäisikin, on kuitenkin olemassa epävirallinen mutta todellinen mahdollisuus anoa vapautusta YEL–maksuvelvollisuudesta sillä perusteella, että yritystoiminnan tulonäkymät ovat epävarmat. YEL-maksu on kuitenkin tarkoitettu turvaksi, joten sen maksamatta jättämisellä on seurauksensa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Vähennykset ja verotus

Yrittäjä ostaa toimimillaan aloilla ja siihen liittyviltä aloilta materiaalia ja palveluita lähtökohtaisesti muilta yrityksiltä (oikeushenkilöiltä). Tällaiset ostot kirjataan yrityksen kirjanpitoon "vähennyksinä", koska ne ovat raaka-aineita ja tuotteita eteenpäin myytäväksi. Kun tehdään tilinpäätös katsotaan paljonko yritys on tuottanut myynnillään ja siitä vähennetään kaikki kulut, jotka ovat menneet yritystoiminnan pyörittämiseen eli juuri esimerkiksi nämä vähennykset. Jos ostoja on ollut vähemmän kuin myyntiä, syntyy voittoa ja tästä maksetaan veroa. Eli mitä lähempänä on ostojen määrä myyntiin nähden, sitä vähemmän tarvitsee maksaa veroja. Jos voittoa ei synny ollenkaan, syntyy nollatulosta tai negatiivinen, ei ole mistään mistä maksaa verojakaan, esimerkiksi ostoja ja kuluja on enemmän kuin myyntiä. Jos ostoja, vähennyksiä on enemmän kuin myyntiä, tulos on alijäämäinen, minuksella ja se tallentuu tulevia vuosia varten verottajan rekisteriin ja näkyy verotuspäätöksessä. Se kylläkin häviää sieltä ajan myötä itsekseen. Minukselta pitää vuosittaisilla voitoilla ensin kivuta nollaan ja vasta plussalle päästyä päästään maksamaan veroja. Yhteen lasketaan siis useamman vuoden verotus.

Aloittava pienyrittäjä löytää ensimmäisien vuosien aikana helposti hankittavaa, investointeja, kohteita, joita yritystoiminnassa tarvitaan. Myös liikesuhteiden sopimiset, koulutusmatkat jne. kuluttavat ja luovat vähennyskelpoista menoa. Kaikki nämä ostokset vievät tulosta minukselle, verottomaan päin jos myyntiä ei ole enempää eli ei synny voittoa. Täytyy muistaa aina, että tällainen tavaroiden hankinta lisää niin raha- kuin luonnonvarojen kulutusta, mutta antaa yrittäjälle mahdollisuuden kerätä omaisuutta sen sijaan että maksaa veroja. Yritysmaailmaan kuuluu, että ennen vuoden loppua katsotaan tilanne ja tehdään suuriakin ostoja, vaihdetaan koneita uudempiin jne. Kysymys on siitä, että sijoitetaanko ylimennyt, tienattu raha omaan yritykseen ja omaisuuden kerryttämiseen vai yhteiskunnalle suoraan veroina.

Vähennyksiin oikeuttavat ostot ovat usein pienyrittäjällä sellaisia, joita pystyy myös hyödyntämään yksityiselämän puolella. Tämä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti sallittua, mutta ymmärrettävästi sitä on osittain mahdoton valvoa. Tästä tulee merkittävä säästö tavalliseen palkansaajaan nähden, koska ei ole ensin tarvinnut ansaita rahaa työtä tekemällä ja maksaa siitä veroa ja ostaa vasta sillä käteenjääneellä nettopalkalla tuotteita. Yrittäjä voi ostaa tuotteita ja palveluita suoraan sillä tienaamallaan yrityksen rahasummalla ilman veroja.

Esimerkiksi työntekijä tienaa 100 euroa päivässä, maksaa siitä veroa 30% eli hän voi ostaa illalla 70 eurolla hilavitkuttimen itselleen. Yrittäjä taas tienaa 100 euroa päivässä, ei maksa siitä veroa eli hän voi ostaa illalla 70 eurolla hilavitkuttimen ja 30 eurolla hälläpyörän. Tällöin hilavitkutin ja hälläpyörä ostetaan yrityksen nimiin, koska ne ovat vähennyselpoisia tuotteita yrityksen toiminnan edistämiseksi, koristaa esimerkiksi "toimiston nurkassa". Voi vain siis miettiä miksi yrittäjät voivat elää leveämmin, koska heillä on käytettävissään koko ajan samaan työmäärään nähden enemmän rahaa.

Käytännössä tämän yrittäjälle suodun edun voi hyödyntää niin että tekee vähemmän työtä päivässä tai tekee koko viiden päivän työt parissa päivässä tai yhdessä viikossa koko kuukauden työt. Eli työntekijän tehdessä 70 euron eteen työtä kahdeksan tuntia päivässä, saattaa yrittäjä käyttää tehdäkseen saman rahan, vain 1-2 tuntia päivässä. Eli ei tehdäkään taloudellista voittoa vaan vähennetään työn määrään ja päästään taloudellisesti samaan lopputulokseen kuin työntekijä – sillä erotuksella että vapaa-aikaa on enemmän. Jos sitten taas ajatellaan että yrittäjä tienaa muutamassa tunnissa koko päivän tienistin, mutta kuitenkin tekee koko päivän töitä, viikon ja vuoden kuten työntekijäkin elämänsä päivät on rahasumma melkoinen. Jos yrittäjä ei pysty ostamaan erotuksella tavaroita yritykselleen tai muuten kuluttamaan sitä yritystoiminnassaan tai "edukseen", hän tietysti maksaa siitä veron, mutta lopputulos on todennäköisesti suurempi kuin työntekijän.

Täytyy kuitenkin muistaa että yrittäjä joutuu asiakkaaltaan veloittamastaan rahasta (arvonlisäverottomasta) vähentämään vähintään pakolliset kulut, joita yrityksen pyörittämiseen menee. On kirjanpitoa, laskutusta, toimistotyötä, vakuutuksia, puhelinkuluja jne. Arvonlisävero ei ole yrittäjän rahaa vaan valtion rahaa, yrittäjä ainoastaan siirtää sen kuluttajalta valtiolle. Vähennettäviä kuluja ovat myös asiakkaalle tehdyn palvelun tekemisestä aiheutuneet kulut. Lisäksi toimistotarvikkeita, autokuluja, pankkikuluja ja kirjanpitokuluja. Mutta kaikki nämä kulut ovat sellaisia joiden määrään voi itse pitkälti vaikuttaa. Kaikki raha siis (työeläkkeen jälkeen) on mahdollista kotiuttaa itselle niin kauan kuin toiminta ei ylitä verotusrajaa eli nollarajaa. Verotusrajan ylityttyä maksetaan sitten vero. Voi siis sanoa että kaiken muun pystyy kotiuttamaan, mutta arvonlisäveroa ja voitosta maksettavaa tuloveroa ei pysty, jos se ylittää rajan.

Yrittäjälle kertyvän voiton, tulon hän voi jättää nostamatta yrityksestä, se on sijoitus yritykseen eli ostaa esimerkiksi tavaroita sillä rahalla jotka ovat vähennyksiä ja käyttää niitä sitten laittomasti yksityisenäkin. Lopun voiton voi poistaa itseltään esimerkiksi matkusteluun liittyvällä päivärahalla, jotka myös jättää nostamatta yrityksestä. Kuitenkin kaiken kaikkiaan yrittäjälle voi tämän jälkeen jäädä verotonta ansiotuloa, jolla hän voi ostaa esimerkiksi ruokaa itselle, jota on vaikeampi saada vähennyksiin. Siis eläminen voi muodostua verottomaksi vaikka on ruokaa, yksityismenoja ja koko ajan uusia tavaroita hankkimassa. Palataan kuitenkin takaisin perusasiohin ja muistetaan, että veroilla rakennetaan osaltaan yhteiskunta, joten verojen maksamatta jättäminen on nk. vapaamatkustusta l. muiden työllä elämistä.

Esimerkki

Yrittäjä toimii timpurina ja veloittaa asiakkaaltaan tavanomaisen 50 euroa tunnilta. Tästä hän vähentää arvonlisäveron 24 %. Jäljelle jää 40,32 euroa. Tästä hän vähentää yrityksen kuluja, jotka ovat lähinnä pieniä työkalukuluja koska hän on ostanut laadukkaita kestäviä työkaluja ja auton jolla hän kulkee. Tämän lisäksi hän vähentää kirjanpitäjän kulut, työeläkemaksun, vastuuvakuutuksen, toimistotyötään liittyen laskujen käsittelyyn, puhelinkuluja yms. Sanotaan pyöreästi että hänelle jää tällöin bruttona 33 euroa tunnilta palkkaa. Ja jos hän vielä pystyy pitämään toimintansa alle verotettavan summan, hänen bruttonsa muuttuu netoksi eli hänelle jää puhtaana käteen 33 euroa tunnilta. Siis 33 euroa tunti! Palkansaaja harvoin pystyy verottomaan tulokseen. Jos taas yrittäjän palkkaama timpuri palkkatyöläisenä saa bruttona 15 euroa tunti, ja siitä hän joutuu maksamaan lähestulkoon aina veroa, niin hänen tuntipalkkansa nettona voisi olla esimerkiksi pyöreät 11 euroa. Siis 11 euroa tunti. Tällöin voidaan karkeasti sanoa että yrittäjän etu on tällöin lähes kolminkertainen. Eli yhden tunnin aikana kun palkkatyöläinen tienaa 11 euroa konkreettisesti lompakkoon, niin yrittäjä tienaa 33 euroa. Kumpikin tekevät samanlaista työtä, kiinnittävät kipsilevyä seinään. Niin, kannattaako yrittäjyys? Täytyy kuitenkin muistaa, että yrittäjä maksaa myös yrittäjän eläkettä ym. maksuja tuosta 33 eurosta, jotka voivat kohdistua joka kuukaudelle vaikka työtä ei olisikaan.

Ennakkovero

Ennakkoveroa ei joudu maksamaan jos yrityksen toiminta on tappiollista tai nollatulosta. Jos siis tekee joinain vuosina tappiota, se kertyy minus -saldoksi. Tämä saldo säilyy ja elää vuosittain, eli tappiollinen vuosi lisää summaa minuksen puolelle ja voitollinen vuosi tuo sitä plussalle päin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että niin kauan kuin tulos on minuksella ei tarvitse maksaa ennakkoveroa ja jotta joutuu maksamaan veroa, joutuu ensin tulemaan plussan puolelle ja sitten vielä tuon verottoman nollarajan yli. Tietysti on selvä että menestyksekäs liiketoiminta ja vähän investointeja (esim. työkalujen, tilojen, auton tms. ostoja) tuo tuloksen nopeasti voitolliseksi ja veroja on maksettava, yrittäjällä tällainen voi tapahtua lyhyessäkin ajassa – jopa päivässä. Verottaja ei kuitenkaan katso suopeasti jos tulos on voimakkaasti tappiollista jatkuvasti, joku peruste on oltava tappiollekin. Mutta nollatulos on jo ymmärrettävämpää. Tappiot myös kuoleentuvat vuosien saatossa eli tappiot poistuvat vanhimmasta päästä vuosittain kun tietty aika on kulunut.

Arvonlisävero

Arvonlisäveron suhteen yrittäjä on "valtion orja", joka joutuu omalla kustannuksellaan (kirjanpitokulut) huolehtimaan kuluttajan verojen tilittämisestä valtiolle. Voidaan kuitenkin oikeudenmukaisuuden nimissä nähdä että yrittäjän muut "edut" korvaavat tästä aiheutuneet kulut. Tilityksen yrittäjä tekee niin että saadessaan asiakkaalta rahaa, joka sisältää arvonlisäveron, hän maksaa parin kuukauden viiveellä sen valtiolle.

Jos yrittäjä tänä aikana ostaa itse tuotteita, hän maksaa niissä tuon arvonlisäveron toiselle yrittäjälle, joka tilittää siis tuon asiakkaalta keräämäsi arvonlisäveron lopulta valtiolle saman järjestelyn kautta toisen yrittäjän toimesta tai tämä yrittäjä pistää samalla tavoin sen rahan kulkemaan eteenpäin seuraavalle yrittäjälle. Tämän omien ostojen arvonlisän saa siis vähentää asiakkaiden maksamasta verosta. Ja mahdollinen jäljelle jäänyt kuukausittainen plus merkkinen erotus on maksettava valtiolle. Jos ostoja on enemmän kuin myyntiä, valtio palauttaa yrittäjän tilille minusmerkkisen veron. Tämä erotus on siis nähtävissä laskennallisesti. Eli veron voi maksaa suoraan valtion tilille tai kierrättää sen toisten yrittäjien kautta ostamalla yrittäjänä tavaroita tai palveluita.

Monille yrittäjille tuntuu olevan vaikea käsittää mikä on arvonlisävero. Kun asiakas maksaa laskunsa, käytetään raha kokonaisuudessaan ja sitten kirotaan kun täytyy maksaa arvonlisämaksua. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hahmottaa asia niin, että arvonlisärahaa ei voi itse käyttää mihinkään, koska se ei ole omaa rahaa. Tiestysti asiaa hankaloittaa ostojen kautta tapahtuva arvonlisämaksu. Myynnin ja ostojen arvonlisän ero eli se lopullinen valtiolle mahdollisesti tilitettävän summan seuraaminen kuukausitasolla. Varsinkin pienyrittäjä, joka ei aina välittömästi syötä ostolaskuja kirjanpitoon, ei tule seuranneeksi tarkasti summaa. Jonkinlainen tuntuma pitää kuitenkin olla jatkuvasti!

Yrittäjä ostaa siis toimintaansa tuotteita todellisuudessa 0% arvonlisäverolla. Kun yrittäjät keskustelevat hinnoista keskenään, puhutaan ALV 0% -hinnoista ja kuluttajien kanssa puhutaan hinnoista joihin sisältyy ALV. Tässä syntyy hyöty tavaroita ostettaessa yrittäjälle, joka pystyy hyödyntämään yritykselleen ostamiaan tavaroita yksityishenkilönä. Yrittäjä ostaa siis tuotteita 0 %:lla ja työntekijä esm. 24 %:lla. Tässä syntyy siis taas etu työntekijään nähden. Jos tuotteen kuitenkin ostaa henkilökohtaiseen käyttöön, siitä on maksettava arvonlisävero kuten muidenkin kuluttajien, tämä kirjataan kirjanpitoon ja se lasketaan verotettavaan tuloon.

Kausiveroilmoitus ja kirjanpito

Kausiveroilmoituksen tekee joko yrityksen palveluna hankkima tilitoimiston kirjanpitäjä tai sitten yrittäjä itse. Kuukausittainen kirjanpito kausiveroilmoituksineen ja vuotuisine tilinpäätöksineen on prosessina jokseenkin yksinkertainen, mutta saattaa toisaalta olla työläs ja aikaa vievä hoidettava varsinaisen yritystoiminnan ohessa. Aloittavan yrittäjän on kuitenkin syytä perehtyä kirjanpitoon itse, jotta hän voisi arvioida todellisen tapeensa ulkoistaa kirjanpito tilitoimistolle. Kirjanpidon hoitaminen vie pienyrityksen aktiivisuudesta riippuen muutamasta kymmenestä minuutista muutamaan tuntiin kuukaudessa. Tilitoimiston palveluna se maksaa noin tuhannesta kolmeen tuhanteen euroon vuodessa. Kirjanpito on pakollinen kulu, jos sitä ei osaa tehdä itse. Pienyrittäjä pystyy vaikkapa tietokoneohjelmaa hyödyntäen selviytymään peruskirjanpidosta ja tilinpäätöksestä. Ohjelmisto laskuttaa ja tekee samalla kirjanpidon taustalla. Tilinpäätös on usein se asia, joka saattaa tuottaa vaikeuksia. Vaikka kuukausikirjanpidon osaisi tehdä, tilinpäätös tuottaa mahdollisesti sitä stressiä.

Kausiveroilmoitus on yrityksen talouteen liittyvistä tapahtumista Verohallinnolle tehtävä ilmoitus, jossa verottajalle ilmoitetaan kootusti yksityiskohdat, jotka poimitaan yrityksen kuukausittaisesta kirjanpidosta. Yrityksen kirjanpito koostuu käytännössä tilikauden (12 kk) kaikista kausiveroilmoituksista dokumentteineen (joita ovat mm. tiliotteet, kuitit, laskut, palkkakuitit yms). Ilmoitusjakso on yleensä kuukausi, sen voi yritystä perustettaessa (tai sen jälkeenkin) asettaa vaihtoehtoisesti neljäänesvuosittain tai kerran vuodessa tehtäväksikin. Kausiveroilmoitus toimitetaan joko postitse Verohallinnon optiseen lukupalveluun (siten, että perillä kuukauden seitsemänteen päivään mennessä) tai sen voi tehdä myös Internetissä http://www.verotili.fi -palvelun kautta (kuukauden 12. päivään mennessä). Jälkimmäinen tapa on suositeltavampi. Ilmoitus tehdään viimeistään "puolitoista kuukautta jälkeenpäin", siis esimerkiksi 7. (tai 12.) maaliskuuta mennessä toimitetaan tammikuun kausiveroilmoitus. Tilikauden viimeisen kuun (siis joulukuu, mikäli toimikausi eli tilikausi on asetettu alkamaan 1. tammikuuta) kausiveroilmoitus kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin, jotta aikaa tilinpäätöksen laatimiseen olisi mahdollisimman paljon. Esimerkiksi kirjanpitäjillä on tuolloin kiirettä, sillä kaikki tilinpäätökset on suomalaisille postitettavan veroehdotuksen tulostamisten alkamisen vuoksi toimitettava huhtikuun alkuun mennessä. Vuodenvaihdokseen saattaa liittyä myös muita verottajalle tai vakuutusyhtiöille toimitettavia ilmoituksia edellisen vuoden pohjalta.

Tilitoimistolle voi myös ulkoistaa ainoastaan osan yrityksen kirjanpitotointa, esimerkiksi pelkästään kerran vuodessa toimitettavan tilinpäätöksen kokoamisen yrittäjän tehdessä itse juoksevan kirjanpidon kausiveroilmoituksineen. Tämän tilinpäätöksen laatimisen kustannus voi olla esimerkiksi muutama sataa euroa. Kun yritystoiminta täyttää tietyt mittasuhteet (tarkista nämä kriteerit netistä) täytyy tilinpäätös vielä toimittaa tilintarkastajalle allekirjoitettavaksi, mikä kustantaa usein useamman satasen. Kertaukseksi: nämähän ovat sitten kaikki niitä alv 0 % ostoja, jotka kuuluvat vähennyksiin.

Kirjanpito on pakollinen kulu, jos sitä ei osaa tehdä itse. Pienyrittäjä pystyy nykytietokoneohjelmia apunakäyttäen selviytymään peruskirjanpidosta ja tilinpäätöksestä. Tilinpäätös on ehkä asia, joka saattaa tuottaa vaikeuksia. Kannattaa hankkia ohjelmisto jolla voi laskuttaa ja ohjelma tekee samalla kirjanpidon taustalla. Toteuttipa yrittäjä yrityksensä kirjanpitotoimen kokonaan itse – kynällä ja paperilla tai kirjanpito-ohjelmalla – taikka ulkoistettuna osittain tai kokonaan tilitoimistolle, kannattaa kirjanpidon selkeyteen joka tapauksessa panostaa, sillä kirjanpidossa olevien esimerkiksi poikkeuksellisten tapahtumien mieleen palauttaminen tai metsästäminen monen kuukauden perästä on vaivalloista. Toisaalta kirjanpitäjän on vaivalloista saada selvää huonosti järjestetystä aineistostakaan. Kirjanpito tehdään käytännössä paksuun mappiin (papereiden tavanomainen kokoamisperiaate on "takaa eteen", eli tammikuu jää alimmaiseksi ja joulukuu päällimmäiseksi; hankinnat ovat kuukausikirjanpidossa alimmaisena, tuloslaskelma päällimmäisenä), jossa joka kuukauden kohdalla on oma kansilehtensä tai välilehtensä, jonka jälkeen dokumentointi esimerkiksi seuraavassa järjestyksessä:

1. yksityiskohtainen laskelma kyseisenkauden tuloista (+ alv.) ja menoista (+ alv.)
2. kopio kyseisen kuun kausiveroilmoituksesta ja työnantajasuorituksista – verotili.fi -palvelun kautta täytetyt saa tulostettua 'Lähetetyt ilmoitukset' välilehdellä
3. kyseisen kuun tiliote – tiliotteen olisi syytä olla kuun ensimmäisestä päivästä viimeiseen, näin ei aina ole, vaan voi olla esimerkiksi kuun 8. sta seuraavan kuun 7:een päivään
4. laskut, jotka on tilitetty yritykselle kyseisessä kuussa (+ dokumentit muista saamisista)
5. palkkalaskelmat työntekijöiden palkoista, jotka maksettu kyseisessä kuussa
6. hankinnat eli ostokuitit kyseisenä kuukautena tiliotteessa näkyvistä hankinnoista – ellei maksettu käteisellä (pienet rullakuitit kannattaa nitoa A4 -arkille)
7. yrityksen toimintaan liittyviä mainoksia jne. tiedotteita esimerkiksi mahdollisilta yhteistyökumppaneilta.

Voit esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmalla tulostaa valmiiksi mappiin odottamaan joka kuukaudelle kansilehden, jossa lukee kuukausi, yritys, y-tunnus sekä edelliset seitsemän kohtaa itsellesi muistiinpanona ja toisaalta kirjanpidon sisällysluettelona. Näin ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan joka kerta kun avaa kirjanpitomapin.

Kausiveroilmoituksessa (esimerkiksi jos kirjeitse lähetetään, verohallinnon lomakkeessa 4001v13.pdf) ne kohdat, joihin tavallisesti lukuja kirjoitellaan, ovat sarakkeet 301 (rakennusalalla 309) ja 308 sekä työnantajasuoritusten osalta sarakkeet 601, 602, 609 ja 610.

Kirjanpitäjälle kuukausittain materiaali toimitetaan sovitusti, yleensä seuraavan kuun 15. päivään mennessä postitse. Tällöin lähetetään laskut, ostokuitit, mahdollisesti tiliote ja muu kuukauden aikana kertynyt kirjanpitoon liittyvä materiaali. Kuitteihin kannattaa kirjoittaa tarvittaessa selvennyksiä, esimerkiksi mille kirjanpitotilille kuitti kuuluu tai mikä ostos on käytetty millekin asiakkaalle. Nämä helpottavat esimerkiksi verotarkastajan selvitystyötä kun se käy läpi kirjanpitomateriaalia mahdollisessa verotarkastuksessa. Vuosien takaa erityisten tilanteiden muistaminen voi olla todella hankalaa. Kirjanpitäjille annetaan usein vähintään pankkitilien katseluoikeus ja Katso-palvelussa käyttöoikeus verotiliin ja veroilmoituksen antamisoikeus.

Tilikauden lopussa muistettavat toimet

• Tilikausi on selkeyden vuoksi järkevä asettaa samaksi kuin kalenterivuosi, 1.1 - 31.12, sillä vuosi-ilmoitus joka tapauksessa tehdään kalenterivuosittain, jotta tiedot saadaan kirjattua kansalaisten veroehdotuksiin.
• Vuosi-ilmoitus (ilmoitus menneenä kalenterivuonna maksetuista palkoista, lomake 7801) ilmoitetaan verottajalle https://www.palkka.fi/ tammikuun aikana.
• Joulukuun kausiveroilmoituksen lähettämisen jälkeen kirjanpidosta laaditaan tilinpäätös joko itse tai viedään tilikauden kirjanpitomappi kirjanpitäjälle. Pienyritysten (tarkista kriteerit) ei tarvitse toimittaa kirjanpitoaan (tilinpäätöstä) enää tilintarkastajalle ennen tuloveroilmoitusta.
• Tuloveroilmoitus (laaditaan tilinpäätöksen pohjalta) palautetaan verottajalle huhtikuun alkuun mennessä (postitse tai netissä: http://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Liikkeen_ja_ammatinharjoittaja/Veroilmoituksen_antaminen/Ilmoita_verkossa ).

Työntekijät

Yrittäjän palkatessa työntekijän, hänen on saatava siitä "hyötyä". Tämä työnantaja-työntekijä -suhde toimii yksinkertaisesti sillä tavoin, että työntekijän tehdessä työtunnin, hänelle maksetaan siitä vähintään työehtosopimuksen (TES) suuruinen korvaus. Tämän lisäksi yrittäjä maksaa lain määräämät yrittäjälle pakolliset työntekijän sivukulut ja työntekijän omat pakolliset sivukulut. Asiakkaalta veloitetusta, toiminnasta syntyneestä tuotosta vähennetään työntekijään menneet kulut ja viivan alle on synnyttävä voittoa. Näin ollen yrittäjälle syntyy rahaa tilille, vaikka hän istuskelee pöytänsä takana – ja sitä enemmän mitä enemmän on työntekijöitä ja tuotteita ja palveluita, joita nämä työntekijät tekevät ja myyvät. Voitossa on siis kyse kertoimista. Jos jokainen suomalainen ostaisi samalta yrittäjältä 1 sentin tuotteen päivässä syntyy tuloa noin 50 000 euroa päivässä ja vuodessa 18 miljoonaa.

Palkatut työntekijät (=vakituiset) on lakisääteisesti tapaturmavakuutettava.Tilapäisissä ja keikkaluontoisissa työsuhteissa vakuutuksen ottaminen on vapaaehtoista.

Työsopimuslain mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisen alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (TES) määräyksiä. Palkkausperuste (joka voi olla esimerkiksi työtuntien mukaan tai provisiopalkka eli työsuoritusten mukainen) vaikuttaa yleensä huomattavasti siihen, miten sitoutunut työntekijä on työntekoon eli kuinka tehokkaasti, keskittyneesti ja laadukkaasti tekee töitä. Huomaa, että tämä on yleensä hyvin merkityksellinen seikka mitä työntekijän työsuorituksiin tulee.

Kunhan alalla sovellettavan työehtosopimuksen ehdot täyttyvät, voidaan palkkausperusteeksi sopia vaikkapa sellainen, että tarvikehankintakulujen vähentämisen jälkeinen urakkahinta jaetaan tasan kaikkien urakkaan jollain lailla osallistuneiden henkilöiden kesken heidän työtuntiensa perusteella toimenkuvasta riippumatta (toisin sanoen urakan tuntihinta määritellään jakamalla potti toteutuneiden miestyötuntien yhteissummalla). Tällöin saadaan jokaiselle työntekijälle "raakapalkka", josta lasketaan pois valtiolle ja eläkeyhtiölle tilitettävät osat eli sosiaaliturvamaksu sekä eläkevakuutusmaksu seuraavalla periaatteella:

• Aluksi "hyvitetään" maksimimäärä päivärahoja, kilometrikorvauksia jne. eli käytännössä siirretään niiden osuus pois 'verojen ennakkopidätyksen alaisesta osuudesta' eli bruttopalkasta.
• Lasketaan bruttopalkasta työntekijän sosiaaliturvamaksun (sairausvakuutusmaksun) ja työeläkemaksun suuruudet. Samaten lasketaan työntekijän verokortista löytyvän ennakkopidätysprosentin mukainen verojen osuus, tosin ennakonpidätys voidaan periaatteessa jättää tilittämättäkin, tällöin Verohallinto kirjaa sen osuuden työntekijälle seuraavan vuoden "mätkyihin" - jos näin toimit, muista huomauttaa asiasta selvästi työntekijälle esimerkiksi palkkakuitissa.
• Lopuksi lasketaan työntekijälle tilitettävä nettosumma, joka siis on "työntekijän tarvikehankinnat plus raakapalkka miinus sosiaali- ja eläkemaksut miinus verojen ennakonpidätys", joka maksetaan ja sitten lähetetään palkkausperusteista, palkkalaskelmasta sekä palkanmaksusta koottu selvityskuitti työntekijälle.
• Ilmoitetaan työntekijän työeläkemaksusta työeläkeyhtiölle (tai tilitetään hänen työeläkkeensä suoraan netin kautta).

Verohallinnolle työsuoritus ilmoitetaan palkanmaksua seuraavan kuun kausiveroilmoituksen yhteydessä, kohdassa 'Työnantajasuoritukset':

• Bruttopalkka (=palkka+verot) merkitään sarakkeeseen 601.
• Ennakkopidätysprosentin mukainen vero sarakkeeseen 602, mikäli tilitetty.
• Sotu –maksun alaiset palkat –sarakkeeseen 609 sama mikä on käytännössä sama kohdan 601 bruttopalkka.
• Sotu-maksu kohtaan 610.

Työnantajasuoritukset (palkan maksaminen) siis on ilmoitettava ja sotu-makseut sekä ennakkovero on tilitettävä Verohallinnolle heti seuraavan kuun alussa eli kuukautta ennen kuin palkanmaksukuukauden kausiveroilmoitus. Syy, miksi käytäntö on tämä, saattaa olla se, että täten eläkevakuutusyhtiö ehtii lähettää laskun palkanmaksukuukauden kausiveroilmoituksen tekemiseen mennessä, mikä selkiyttää kirjanpitoa - vaikkei eläkevakuutuksen maksu palkanmaksukuukauden kirjanpitoon yhdenkertaisessa kirjanpidossa kuulukaan.

Vuosiloman ansaintaperiaate

Käsitteet 14 päivän ja 35 tunnin ansaintasäännöt, lomanmääräytymisvuosi, lomanmääräytymiskuukausi. "Täysi loma" tarkoittaa 30 lomapäivää (2,5 x 12kk).

• Seuraava on kirjoitettu vuonna 2013:
• Lomanmääräytymisvuosi alkaa 1.4 ja päättyy 31.3. Työntekijä ansaitsee tämän ajan kuluessa vuosiloman ja se pidetään tämän ajanjakson jälkeen.
• Lomanmääräytymiskuukausi on kalenterikuukausi. Tänä aikana lomaa kertyy jos kertyy. Tähän vaikuttaa työsuhteen kesto, työssäoloaika ja työehtosopimukset (TES).
• Vuosilomaa ansaitaan 2,5 arkipäivää kutakin täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden (vuosilomalaki 5§). Pyöristys tehdään ylöspäin, esim. 22,5 lomapäivää tarkoittaa 23 päivää.
  • Jos lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä työsuhde on yhtäjaksoisesti jatkunut alle 1 vuoden vuosilomaa ansaitaan 2 arkipäivää.
• 14 päivän ansaintasääntö: Käytetään kun työntekijä työskentelee työsopimuksen mukaan kaikkina kuukausina vähintään 14 työssäolopäivää. Työpäivän pituus ei merkitse.
• 35 tunnin ansaintasääntö: Käytetään kun 14 päivän ansaintasääntö ei toteudu. Täysi lomanmääräytymiskuukausi on tällöin kalenterikuukausi, jossa työtunteja on vähintään 35.
• Työntekijä on joko 14- tai 35 -säännön alainen, ei kummankin samanaikaisesti. Jos 14-alaisena työskentelevän kuukaudessa ei kerry riittävästi päiviä, tältä kuukaudelta ei synny vuosilomaa. Ellei työsuhteen ehdot muutu pysyvästi kesken lomanmääräytymisvuoden.
• Työssäoloksi lasketaan myös vuosiloma ja työajan tasaamisvapaa.
• Itsenäisyyspäivä on ainoa palkallinen vapaapäivä työehtosopimuksesta riippumatta. Katso muut työehtosopimuksesta. Työaikaa saattaa lyhentää esimerkiksi uudenvuodenpäivä, pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, vapunpäivä, helatorstai, juhannuspäivä, jouluaatto ja tapaninpäivä.
  • Työajan lyhennys voidaan hoitaa tasoittumisjärjestelmällä.

Työterveyshuolto

• Seuraava on kirjoitettu vuonna 2013:
• Työnantaja hakee työterveyshuollon kustannuksista korvausta Kelalta takautuvasti tilikauden päätyttyä.
• Enimmäismäärät vahvistetaan vuosittain. Enimmäismäärä on korkeintaan 50 tai 60 % kustannusten laskennallisesta enimmäismäärästä. Ylimääräinen osuus on työnantajan kulua.
• Korvausluokkia on kaksi
  • Korvausluokka I - lakisääteisen ehkäisevän terveyshuollon kustannukset
  • Korvausluokka II - yleislääkäritasoisen sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon kustannukset

Sairausaika ja lääkärintodistus

• Lääkäri ei määrää sairauslomaa vaan antaa ainoastaan työnantajalle arvion ja suosituksen. Työsopimuslain mukaan työnantaja päättää työntekijän sairauslomasta. Riitatilanteessa asian ratkaisee tuomioistuin. Työnantaja voi tehdä päätöksen sairaslomasta siis myös ilman lääkärintodistusta. Lääkärintodistuksen ei ole pakko olla yrityksen käyttämästä työterveyshuollosta. Työnantaja voi vaatia käyntiä työnantajan osoittamalla lääkärillä ja jos työntekijä kieltäytyy tai lääkäri toteaa hänet työkykyiseksi voidaan sairausajan palkka jättää maksamatta.
• Työkyvyttömyys on tehtäväkohtaista, onko estynyt tekemään juuri omaa työtään. Työntekijälle voitaneen tarjota muuta työtä yrityksessä jossa kyseinen vamma ei haittaa.
• Työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan jos työkyvyttömyys johtuu sairaudesta tai tapaturmasta. Työnantaja voi pyytää taustaselvitystä päätöksensä perusteeksi sairaslomasta jos se ei aidosti ole selkeä.
• Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyyden tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työnantajan on pystyttävä tällöin todistamaan työkyvyttömyyden aiheutumistapa.
• Työntekijän valehtelu sairasloman suhteen voi oikeuttaa työsuhteen päättämiseen.