Kasvit

Historia

• 600 miljoonaa vs. nauhamaisia leviä
• 400 miljoonaa vs. maaelämään kasvit, sammalia, alkusanikkaisia. Jää ulottui laajimmillaan Tanskaan, Pohjois-Saksaan, Puolaan, idässä n.100 km Äänisestä.
• 11 000 vs. jään reuna perääntynyt Suomen rajoille. Vapautunut alue etelässä meren peitossa, Ilomantsin alueella maata. Kylmempi kausi pysäytti jään peräytymisen, mutta jää liikkui ja muodosti Salpausselän.
• 9 000 vs. reuna Tornionjoen toiselle puolen. Sulamisvaiheessa reuna peräytyi n. 200 m/v. Itärajalla paljastui lähinnä maata ja muualla saaristoa ja merta. Pari vuotta jään alta paljastuneella maalla härkkejä, nätiä, haarikoita, kohokkeja, rikkoja, leinikkejä. Hiukan kauempana pajuja, varpuja, variksenmarjaa, juolukkaa, lapinvuokkoa. 10 vuoden ikäisellä maanpaljastumalla aromaisesti marunaa, korkeita ruohoja ja heiniä. Peuroja. Ensimmäiset pensaat tyrni, harmaaleppä, suomyrtti typpeä sitovina, sitten pajut, pihlaja, koivu, mänty. Kuusi paljon myöhemmin. Jään möyhentämä maa ravinteikasta, mutta typetöntä. Painanteiden järviin lintujen mukana vesikasveja näkinruohoja, karvalehtiä, vitoja. Kun veden ravinnetaso laski, muuttui lajisto nykyisenkaltaiseksi. Valtaosa luontaisesta kasvi- ja eläinlajeista paljastumisen myötä idästä. Lehtolajit Laatokan ja Äänisen kannaksen kautta. Ilmassa leviävät ja muurahaisten mukana, jokia myöten, eläinten karvoissa, ulosteessa. Alkoi varjostus ja maaperän hapantuminen, muodostui humusta. Meneillään useita vaiheita koko Suomen alueella, osassa jäätä, osassa puustoa. Märillä mailla ravinteet huuhtoutuivat tai sitoutuivat, sammaleet muodostivat turvetta, syntyi suot, jotka reheviä lettoja. Rahkasammalen valta levitti lopulta suot. Lämpökaudella pähkinäpensas Savossa asti ja Hämeessä lehtometsiä paljon. Muistoksi jääneet mm. taarna, lehtokattara, tuoksumatara, metsälitukka, lähdesara. Harjumasmalo ainoa endeeminen kasvi Suomessa.
• 4000 vs. viileni ja sateisempaa, kuusi leviää-->lehtometsät häviävät, soistuminen lisääntyy. Merkkejä maataloudesta 4000 vs. laidunkasvien siitepölyn perusteella, viljelyssä esim. peltohatikka, ukontatar. Ihmisten tuomien tulokkaiden jako muinaistulokkaisiin ja uustulokkaisiin. Raja n. 1600-l alku. Muin.t. mm. peltojen rikkaruohot, kuivien niittyjen kasvit Euroopasta. Uustulokkaat historiallisena aikana mm. koristekasvikarkulaiset, liikenteen mukana. N. 1/3 (400) ihmisen mukana tulleita. Suomessa alkuperäisiä noin 900. Suomi. Grönlannin eteläkärki, Kanadan Luoteisterritorioiden erämaa alueet Helsingin tasalla. Golfvirta tuo Meksikonlahdelta lämpöä. Meille matalapaineen ja sateen tuomana. Terminen kasvukasi eli keskilämpötila per vuorokausi suurempi kuin +5 astetta on Ahvenanmaalla 180 pv ja Enontekiöllä 100 pv.

Pääosa Suomesta pohjoista, boreaalista havumetsävyöhykettä, keskieurooppalainen lehtimetsävyöhyke ulottuu vain lounaisimpaan osaan. Pohjoisimmat, metsänrajan yläpuoliset osat arktis-alpiinista vyöhykettä. Kasvimaantieteellinen aluejako perustuu ensi sijassa kasvillisuuteen, mutta myös kasviston yleisluonteeseen.

1. Taigalajisto eli idästä havumetsävyöhykkeen valtalajisto.

2. Keskieurooppalainen lehtometsävyöhykkeen lajisto etelästä ja lännestä.

3. Arktis - alpiininen lajisto, jääkauden jäättömät alueet eli refugiot.

Ympäristöministeriön mukaan. Lajeissa tuhansien heittoja. Selkärankaiset 500, selkärangattomat 25 000, alkueläimet 3000. Sinilevät 1000, muut bakteerit 5000. Sienet 10 000, jäkälät 1500, levät 5000, sammalet 1000, putkilokasvit 2000.

Sota

Huoltokuljetukset toivat mukanaan kasveja. Suomensuurruhtinaskuntaan tuotiin rehua ja viljaa Venäjän aroilta saakka varuskuntiin. Myös Saksan armeija erityisesti Pohjois-Suomeen.

Vain Pohjois-Suomessa

Tunturinurmikka, tunturivihvilä, tunturikohokki, jääleinikki, tunturiängelmä, tunturipitkäpalko, sinirikko, lapinvuokko, tunturipoimulehti, lapinorvokki, kurjenkanerva, sielikkö, riekonmarja, uuvana, tunturitädyke, punakko, lääte, pohjansinivalvatti.

Vain Etelä-Suomessa

Käenrieska, lehtoarho, kevättähtimö, mustakonnanmarja, sinivuokko, valkovuokko, keltavuokko, kevätlinnunsilmä, kevätlinnunherne, haisukurjenpolvi, metsäorvokki, aho-orvokki, imikkä, lehtopähkämö, kalliokielo, mäkitervakko, lituruoho, ahomansikka, rohtotädyke, peltoemäkki, vuohenputki, hullukaali, kamomillasaunio, seittitakiainen, keltamaksaruoho, kangasajuruoho, leveäosmankäämi, keltakurjenmiekka, vesitatar, lumpeet, rantakukka, ketohanhikki, keto-orvokki jne.

Taksonomia

Luokittelu

Carl von Linné 1700-luvulla. Kaari -phyta, alakaari -phytina, luokka -opsida tai -atae, lahko -ales, heimo -aceae. Muodolla ei omaa erillistä levinneisyyttä, vain 1 ominainen pakka. Kasvisto käsittää alueella tavattavat lajit. Kasvillisuus erilaisista kasviyhdyskunnista muodostuvaa kasvipeitettä. Nimet yhdyssanoja. Oikea nimi vanhin kasville annettu ja julkaistu nimi. Nykyisin kasvimuseoon talletetaan tyyppinäyte kasvista, johon voidaan verrata. 30 kasvia sisältää etuliitteen tunturi.

Kasvikunta ( kasvikunta jakautuu sekovartisiin ja putkilokasveihin)

Ääntäminen ja latinankielisiä nimiä

ae = ee Andreaea (andreea), c=k Ceratodon (keratodoon), ch=k Chenopodium (keenopodium), ph=f Phragmites (fragmiitees), rh=r Rhinanthus (riinantus), th=t Aphthosa (aftoosa)

album, albus, valkoinen. alpestris, alpinus, Alpeilla tai tuntureilla kasvava. angustifolius, kapealehtinen. annuus, yksivuotinen. aquaticus, vedessä kasvava. arvensis, pelloilla kasvava. borealis, pohjoinen. caespitosus, mätästävä. campestris, kedoilla kasvava. canescens, harmahtava. communis, yleinen. erectus, pysty. filiformis, rihmamainen. fluitans, kelluva. gracilis, hento. gramineus, heinämäinen. lacustris, järvessä kasvava. lapponicus, Lapissa kasvava. latifolius, leveä lehtinen. litoralis, rannoilla kasvava. longifolius, pitkälehtinen. majalis, toukokuinen. medius, välillä oleva. minor, pienempi. nemoralis, nemorosus, lehdoissa kasvava. nigrum, musta. nutans, nuokkuva. odoratus, tuoksuva. officinalis, rohdoksena käytetty. pallescens, kalpeneva. palustris, soilla kasvava. perennis, monivuotinen. pratensis, niityillä kasvava. repens, suikertava. reptans, suikertava, juurehtiva. rivalis, purojen varsilla. rotundifolia, pyöreälehtinen. saxatilis, kallioilla kasvava. silvaticus, silvestris, metsässä kasvava. spicatus, tähkällinen. stellaris, tähtimäinen. strictus, jäykän pysty. trifoliatus, kolmilehtinen. uliginosus, kosteilla paikoilla. vernalis, vernus, keväinen. vulgaris, vulgatus, yleinen.

Syötäviä marjoja ja hedelmiä

Aito hopeapensas, hapankirsikka, harakanmuro, japaninhappomarja, juolukka, karpalot, karviainen, katajanmarja, kriikuna, kultaherukka, lillukka, lyhtykoiso, mahonia, mansikat, marjaomenat, mesimarja, mustaherukka, mustaselja, mustikka, mykerömuro, omenat, orapihlajat, oratuomi, paprika, pihlaja, punaherukka, puolukka, riekonmarja, ruohokanukka, ruusu, sianpuolukka, suomuurain, tuomi, tuomipihlaja, tyrni, variksenmarja, vadelma.

Myrkkykasveja

• [http://www.ars-grin.gov/duke/highchem.html Dr. Duke's

Phytochemical and Ethnobotanical Databases - High-Low Chemical query]

- Syötä myrkkykemikaalin nimi englanniksi niin saat listattuina kaikki ko. kemikaalia sisältävät kasvit!

Luonnonvaraiset

Alvejuuret, aurankukka, haisusauramo, hukanputki, hullukaali, hulluruoho, kalliokielo, katkera maksaruoho, keltakurjenmiekka, keltamo, ketotyräruoho, ketunlieko, kielo, koiranköynnökset, konnanmarjat, kullero, kuntio, kuusamat, käärmeenpistoyrtti, laukut, lehtoakileija, lehtokielo, leinikit, luhtakuusio, maitikat, marjakuusi, mustakoiso, myrkkykatko, myrkkykeiso, myrkkykirveli, nuottaruoho, näsiä, oravanmarja, paatsamat, pahaputki, peltoemäkki, pohjoinen pärskäjuuri, pohjolan ukonhattu, punakoiso, pysty kiurunkannus, päivännouto, rentukka, sarjatähdikki, sinijuuret, sinivuokko, sorsanputki, sudenjäkälä, sudenmarja, suokorte, suokukka, suomyrtti, suopayrtti, suopursu, suovehka, syyläjuuri, taponlehti, torajyvä, tyräkit, vaivero, valkovuokko, vehka, villakot, villikaali, vuokot, värimaratti.

Koristekasvit

Elvikit, elämänlanka, idänunikko, joulutähti, kukonkannus, kullero, köynnöspiippuruoho, lehtoakileija, lehtopalsami, lupiinit, mooseksenpalavapensas, myrkkylilja, narsissit, oleanteri, oopiumiunikko, parsa, piikkiherne, pikarililjat, risiini, rohtosormustinkukka, ruusupapu, saksanherne, sormustinkukka, tarhapioni, tuliunikko, tulppaani, tupakat, tyräkit, vaalea jouluruusu, väriherne ym.

Koristepensaat ja -puut

Aitalikusteri, euroopansorvarinpensas, hevoskastanja, japanintihuköynnös, kanadantuija, koiranheisi, kultasade, kuusamat, lumimarja, marjakuusi, pihajasmike, pitkähaarainen kultavihma, rohtokataja, ruohoselja, terttuselja.

Kerrokset

Pohjakerros sammalet, jäkälät.
Kenttäkerros varvut, ruohot, heinät.
Pensaskerros <2 m pensaat ja lehtipuun taimet
Puukerros.

Anatomia, fysiologia

Apomiksi

Ei hedelmöitystä. Jälkeläiset emoyksilön kaltaisia. Ei sama asia kuin itsepölytys. Ankarissa olosuhteissa hyvä vaihtoehto. Voi olla rinnan suvullisen lisääntymisen.

Itusilmu

Nurmitattarella, ruskoliljalla, hammasjuurella, iturikolla, itunadalla, tunturinurmikoilla, lapinnurmikalla, tunturilauhalla. Suvuton lisääntyminen, runsaasti vararavintoa.

Historia

Kukkakasveja n. 250 000, itiökasveja sienet mukaan lukien 1-2 milj. Tropiikin tutkimus kesken. Ensimmäinen jako kasvi- ja eläinkuntaan, nykyisin 5 eli alkeistumalliset, alkeiseliöt, kasvi-, eläin-, ja sienikunta. Virukset ulkopuolella. Alkeistumallisissa yksisoluiset alkueläimet, limasienet, levät, mahdollisesti myös levät.

Lisääntyminen

Itsepölytys, ristipölytys. Hyönteispölytys, tuulipölytys. Siitepöly emin luotille --> siitepöly kasvattaa luotin ja vartalon läpi siemenaiheeseen putken --> siittiö hedelmöittää munasolun ja toinen solu joka hedelmöittää kantasolun --> munasolusta kehittyy alkio, kantasolusta siemenvalkuainen --> siemen ja emistä hedelmä --> itäminen heti tai myöhemmin. Kasvullinen lisääntyminen.

Rakenne

Soluseinä on pääasiassa selluloosaa. Kasvin muoto vaihtelee kasvupaikan mukaan. Juuri, varsi, lehdet, sukupuolielimet --> kukka, verholehdet, terälehdet, heteet, emit --> heteen palho ja ponsi, emin luotti, vartalo ja sikiäin. Pohjaluku eli verho-, terälehtien ja heteiden lukumäärä. Yksikotisella hede- ja emikukat samassa kasviyksilössä. Kaksikotisella eri kasviyksilöissä. Yksineuvoisella hede- ja emikukkia, kaksineuvoisella samassa kukassa heteet ja emit.

Ruska

Talveentumiseen liittyvä ilmiö, joka käynnistyy päivien lyhetessä ja voimakkuuteen vaikuttaa vallitseva säät. Värikkäin kun pitkän ja lämpimän kesän jälkeen tulee vähäsateinen, kuulas ja kylmä syksy. Lyhyen ja sateisen kesän jälkeinen sateinen syksy tekee vaatimattomamman ruskan. Valon vähetessä ja lämpötilan laskiessa yhteyttäminen vähenee, lehtivihreä hajoaa ja sen aineosat muiden arvokkaiden aineiden joukossa siirtyvät silmuihin, varsiin ja juuriin. Värin haalistuessa alta paljastuu keltaiset karotenoidit ja punaiset antosyaanit. Aineita syntyy jatkuvasti lisää ja värit voimistuvat. Väriaineet ovat ilmeisesti aineenvaihdunnan sivutuotteita, joita ei kannata varastoida. Keltaisia kasveja ovat mm. koivu, lehtikuusi, haapa, vaahtera ja saroja. Antosyaaneja vaahteran, pihlajan, vaivaiskoivun, juolukan ja riekonmarjan lehdissä. Voimakkuus riippuu solunesteen happamuudesta, hapan punaista, emäksinen sinertävää. Tammella parkkihappo muuttaa lehdet ruskeiksi. Leppä ja syreeni eivät ota lehtivihreää talteen. Etelä-Suomessa havumetsien runsaus antaa kuvan tehottomammasta ruskasta.

Talvehtiminen

Sopeutuminen. Valmistautuminen. Pakkanen. Kuivuminen. Jäätynyt maa. Lehtien rakenne. Vaha- ja korkkikerros.

Kasvit usein kärsivät talvella kuivumisesta, ennemmin kuin pakkasesta. Maa on vielä jäässä ja aurinko pistää kasvit haihduttamaan, jolloin kasvi kuivaa.

Yhteyttäminen

6H₂O + 6CO₂ + valo → C₆H₁₂O₆ (glukoosi) + 6O₂. Kasvit käyttävät ravintonaan epäorgaanisia yhdisteitä, kuten vettä ja hiilidioksidia. Auringonvalon kanssa syntyy mm. sokereita. Valon sitoo viherhiukkasten lehtivihreä. Keltaiset karotenoidit avustavat lehtivihreätä, sinipunaiset antosyaanit suojaavat uv- säteilyltä. Valkoinen väri syntyy ilman täyttämistä soluista valon heijastuessa.

Käyttö

• Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases - High-Low Chemical query

- Syötä kemikaalin nimi englanniksi niin saat listattuina kaikki ko. kemikaalia sisältävät kasvit!

Värjäys

Keltainen - keltalieko, koivu, paatsama. Punainen - rätvänä, ahomatara, lepän kuori. Ruskea - lepän lehti, kuusen käpy. Harmaa - pajun kuori. Sininen - morsinko. Puretetaan värin voimistamiseksi ja pysyvyyden parantamiseksi tuhkalla, raudan ja alumiini suoloilla, keltalieolla.

Signatuurioppi

1500- ja 1600-luvulla, luoja ilmaisi muodoilla ja väreillä mihin tauteihin kasvi auttaa. Linnunsilmä pernavaivoihin, sinivuokko maksavaivoihin, saksanpähkinän aivomainen poimuisuus pääsairauksiin, kämmeköiden kivestä muistuttavat juurakot potenssin nostoon.

Maan tunnuksina

Kanada-vaahtera, Sveitsi ja Itävalta-alppitähti, edelweiss, Irlanti-apila, Hollanti-tulppaani, Englanti-ruusu, Skotlanti-kruunuohdake. Suomessa 1. valinta 1934, jolloin ehdotettiin ruiskaunokkia ja päivänkakkaraa, ei valittu. 2. valinta 1967, jolloin kanerva, kielo, kissankello, lumme, pihlaja ja suopursu. Kielo voitti. 1982 järjestettiin Kotien Kukkasrahaston äänestys maakuntakukista ja kielo hyväksyttiin kansalliskukaksemme. Kansallispuu rauduskoivu äänestettiin 1986.

Suurimmat puut

Enintään 130 cm korkeudelta ympärysmitta tai haaroittumiskohdan alapuolelta. Tammi 766 cm, pihlaja 529, mänty 496, kuusi 470, hieskoivu 369, kataja 264. Pituus mänty 36.7m, kuusi 43.2m, hieskoivu 25.5m.

Yrtit

Aiheesta oma sivu Yrtit

Luonnonilmiöitä

Aarniometsä

Vanha, (luonnontilainen), yleensä metsäpalon jälkeen kehittynyt. Puusto tuoreilla mailla vähintään 100 v., karuilla 150 v. Aarnio = suuri, iäkäs elävä puu. Pökkelö on pystyyn kuollut lehtipuu. Maapuu eli liekopuu on kaatunut pökkelö tai kelo tai vasta maassa lahoava tuulenkaato.

Aho

Kaskeamisen jälkeen luonnontilaan tai laitumeksi jäänyt niitty.

Happamoituminen

Taivaalta hapanta typpi- ja rikkilaskeumaa vesistöön, jota ravinnepäästöt teollisuudesta ja taajamista sekä maa- ja metsätaloudesta sekä vesiemme humuspitoisuus puskuroivat. Veden humusaineet saostuvat ja vesi kirkastuu-->pohjalehtiset hyötyvät. Metallipitoisuus kasvaa ja ravinteet saostuvat. Levälajisto muuttuu ja kasviplankton vähenee kun happamoituu, mutta vesisammalet ja muutamat rahkasammaleet runsastuvat.

Hiekansitojat

Ensimmäisenä mm. merisinappi ja merikaali. Myöhemmin rantavehnä, suola-arho ja merivihvilä. Myös merinätkelmä, hietikkopaju ja hietikkosara.

Keto

Kuivien niittyjen yleisnimitys.

Lähde

Etelä-Suomessa runsasvetisten harjunlaiteiden lähteiköt, lettomaiset sammalhetteiköt ja pienialaiset lähdepuroniityt. Myös savikkoalueiden lähteet. Luhtatähtimö, hetekaali ja purolitukka osoittavat lähteen. Lähdevesi on hapekasta, uusia ravinteita tuova --> rehevä kasvillisuus. Tasalämpöisyys vaikuttaa kasvukauden pituuteen; kesällä viileitä, talvella roudattomia.

Mutaranta

Pohjalehtiset pienikokoisia, usein 1-vuotisia, hyvin lisääntyviä versonpätkistä ja siemenistä. Kasvavat siellä, missä häiriöt pitävät kookkaammat kasvit poissa. Jako 1)kirkkaiden vesien pohjaruusukkeisiin lajeihin, 2)kasvittomalle pohjalle hakeutuviin pohjaversoisiin lajeihin ja 3)vesirajan mutayrttikasvillisuuteen.

Niitty

Heinää ja ruohoa kasvava alue, jota voidaan niittää ja laiduntaa. Ei ole kynnetty eikä kylvetty. Kuului niiton jälkeinen laidunnus, mutta 2. niitto käy korvaamaan laidunnuksen. 1. niitto puolivälissä heinäkuusta loppuun, haravoidaan parin vrk. kuluttua ettei juuristo vioitu. Uusi niitto 2-3 vk kuluttua. Yleensä lajeina nurmilauha, niittyhumala, nurmirölli ja tuoksuimake.

Nurmi

Heinää kasvava karjanrehun tuotantoon valjastettu pelto. Korsirehun eli kuivan heinän tuotantoon käytettyä peltoa sanotaan myös heinäpelloksi. Nurmikko pihalla ja puistoissa lyhyeksi leikattuna.

Pauke

Syksyllä kasvit poistavat soluistaan vettä talven takia, jolloin soluneste väkevöityy. Solujen väliin jää kuitenkin tiloja, joissa on vettä ja nämä muodostavat pienilläkin pakkasilla kiteitä ja jäätyvät. Lisäksi kuolleisiin soluihin kuten puun rungon sisäosan puuaineksen soluihin saattaa muodostua kiteitä. Jään vaatiessa suuremman tilan kuin vesi se repii kasvin soluja ja solukoita erilleen toisistaan ja aiheuttaa paukahtelua. Pääosin rungon sisuskunnan repeillessä.

Rehevöitymistä osoittavia kasveja

karvalehti, sahalehti, vesiherne, pohjanlumme, vesikuusi, kilpukka, vesitähti, pikkulimaska, uistinvita, rantapalpakko, keiholehti, leveäosmankäämi. Karujen vesien lajeja järvisätkin, nuottaruoho, rantaleinikki, äimäruoho. Luontainen rehevöityminen jopa vuosituhansien kestävää kehitystä. Runsasravinteiset eli eutrofiset, vähäravinteiset eli oligotrofiset. Saastuneisuutta mitataan suolistobakteerien määrällä vedessä. Maalta huuhtoutuva typpi rehevöittää karuja järviä -->kasviplankton ja kelluslehtiset varjostavat pohjalehtisiä--> nitraattityppeä käyttävät upos- ja kelluslehtiset kärsivät, mutta ammoniumtyppeä käyttävät rahka- ja sirppisammalet sekä rentovihvilä hyötyy. Rehevä järvi kestää hyvin hapanta laskeumaa, kallio- ja harjualueiden herkät järvet huonommin. Nopeasti rehevöitymiseen reagoivat irtokellujat ja -keijujat, joiden aineenvaihdunta on kokonaan veden välityksellä. Monet vesisammalet ja uposlehtiset runsastuvat ravinteiden lisääntyessä. Indifferentti ei reagoi likaantumiseen lainkaan. Parhaita puhtaan veden ilmaisijoita pienikokoiset pohjalehtiset. Suurvesikasveja eli vesimakrofyyttejä ovat pysyvästi vedessä kasvavat putkilokasvit, vesisammalet ja kookkaat levät, sekä ilmaversoiset eli helofyytit.

Rotkolaaksot

Myöhäisjääkautisen viileän vaiheen ja hieman myöhempien lajien turvapaikkoja. Varjo- / valopuoli. Erityisesti Kuusamo-Salla. Harjut 8000 vs. arokasvien leviämisteitä.

Sorakuoppa

Harjuun avattuun sorakuoppaan ilmestyy karuihin oloihin sopeutuneita kasveja ja hyönteisiä. Ensimmäisinä yleensä maamehiläiset kaivaen pesänsä rinteisiin. Hyönteisten perässä tulevat niitä syövät linnut ja tuovat mukanaan kasvien siemeniä. Uudet kasvit houkuttelevat lisää hyönteisiä ja kasveja syöviä eläimiä. Hietakiitäjäiset tarvitsevat lämpöä ja hakeutuvat sorakuoppiin. Muurahaiset ilmestyvät pian. Ensin maitohorsma, myöhemmin niittynätkelmä, metsänätkelmä.

Suksession päätösvaihe

Rehevillä mailla kuusikko ja karuilla mänty.