Pakkopaastot osa 3 - Muutoshistoria

Wikikkosysop: /* Pakko-hiilineutraalius */

2024-03-22T22:45:16Z

Pakko-hiilineutraalius

← Vanhempi versio		Versio 23. maaliskuuta 2024 kello 01.45
Rivi 833:		Rivi 833:

	====Pakko-hiilineutraalius====		====Pakko-hiilineutraalius====
			Maailman geologinen/biologinen ongelma, miksi hiilidioksidin määrän lisääntyminen ilmakehässä fossiloituneita kasveja polttaen on mahdollisesti ongelmallinen asia, [[Katovuodet#Pakko-luomuautoilu\|johtunee siis sellaisesta]], että aikana, jolloin nämä nykyiset mm. öljyksi ja kivihiileksi fossiloituneet biologiset eliöt ovat eläneet, maailman ekosysteemit ovat toimineet huomattavasti tehokkaammin kuin nykyisin, ylläpitäen huomattavasti isomman määrän biosfääriä. Maapallon nykyiset ekosysteemit eivät kykene joistain teknisistä esteistä johtuen enää ylläpitämään vastaavankaltaista biologista järjestelmää. Puolestaan hiilen aktiivinen pumppaaminen maaperään, esimerkiksi puuparruina tai grillihiilinä, edellyttäisi nopeampaa tempoa kuin tätä hiiltä vastaavasti kaivetaan toisaalla käyttöön. Sikäli kuin nykyistä, teollistumiskaudesta eteenpäin huomattavasti lisääntynyttä hiilen pitoisuutta pidetään ongelmallisena, hiilen palauttaminen takaisin pois kierrosta on toistaiseksi täysin tekemätön paikka. Sen sijaan / kompromissiratkaisuksi tähän on päädytty tavoittelemaan nk. hiilineutraaliutta, eli sellaista valtiokohtaisesti laskentakaavoin määriteltävää hiilen ilmakehään vapautumisen tasetta (fossiilisten päästöjen ja hiiltä pois ilmakehästä sitovien toimien erotusta), joka olisi enintään nolla, mieluusti jopa hivenen negatiivinen.

			::Melko suurella todennäköisyydellä on niin, että nämä käytettävät kaskentakaavat perustuvat osittain "hatusta heitettyihin" arvioihin, eivätkä näinollen vastaa todellisia ilmakehään vapautuvan fossiilisen hiilen päästötasoja, mutta laskentakaavoihin pohjautuvalla regulaatiolla (sateelliittimittauksiin pohjautuvien maksujen sijaan) haetaan sellaista, että teollisuus eli suuryritystoiminta pystyisi suunnittelemaan ja optimoimaan omaa liiketoimintaansa systemaattisemmin, jolloin tällaisen "ilmastonsuojeluäkseerauksen" on mahdollista muodostua osaksi yritysten markkinasektorien ympäristötekijöitä (lainsäädännöllä muotoillut puitteet eri yrityksille harjoittaa liiketoimintaa ja yrityskilpailua keskenään).


			[https://rainforests.mongabay.com/09-carbon_emissions.htm Oheisessa tietokannassa] (referenssinä [https://climate.nasa.gov/news/3251/nasa-space-mission-takes-stock-of-carbon-dioxide-emissions-by-countries/ Nasan sateelliittimittauksia]) on diagrammeja, joista likipitäen kaikissa nähdään aivan selvänä asiana, että ilman Kiinan sekä Intian apua ei maapallon ilmastoon mahdollisesti tavalla ja/tai toisella liittyviä fossiilisen hiilen vapautumista hiilidioksidina ilmakehään ole mahdollista saada hallintaan. Asetelma on siinä mielessä ongelmallinen, että Kiinan ja Intian tuottaessa enenevän osan kaikkien muiden maailman maiden tarvikehyödykkeistä, niin muiden maiden maailmassa rajoittaessa omaa teollisuuttaan, tuotanto painottuu entistä enempi nimenomaan Kiinaan sekä Intiaan, joissa tuotannon hiilijalanjälkeen kiinnitetään lähinnä muodollisesti huomiota. Tällöin ilmastonsuojelutoimenpiteet vaikuttavat käänteisesti, itsessään entisestään lisäten ilmastopäästöjä maailmassa.

			::Näiden valtioiden, Kiinan ja Intian, osallistumisen "ilmastotalkoisiin" eräs pullonkaula on, että näiden maiden kansalaisten elintasoerot ovat suuria, eikä näin ollen kansalaisten osallistaminen kyseisiin "talkoisiin" vaikuttaisi juurikaan näiden maiden 'ilmastopäästöihin'. Myöskään ei ole nähtävissä, että ylikansallisen teollisuuden tuotantovoluumit (muista maailman maista Kiinaan ja Intiaan siirtynyt tarvikkeidentuotanto) olisivat vähenemässä näistä maista, päinvastoin. Todennäköisesti järkevin (yksi harvoista tosiasiallisesti efektiivisistä) lähestymistapa ongelmatiikkaan olisi pyrkiä selvittämään, kartoittamaan ja suunnittelemaan soveltamiskelpoisia ratkausuja nimenomaisesti näiden maiden ilmastopäästöjen vähentämiseen yritystasolla yhteisesti asianosaisten kanssa. Käytännöllisesti katsoen ek. energiateollisuuteen liittyviä ratkaisuja.

			=====sekoitevelvoiteproblematiikka=====
			Eräitä esimerkkejä teoreettisten laskelmien ja käytännön välisestä ristiriidasta ovat tietysti jo kätelty täyssähköautojen elinkaaren ympäristönkuormitus, mutta myöskin sekoitevelvoite, eli fossiilisiin liikennepolttoaineisiin nykyisin vaadittujen palmuöljypohjaisten biopolttoaineiden elinkaaren [https://www.lansivayla.fi/paikalliset/5936753 vastaavasti korkea ympäristönkuormitus]. Tällaisen järjestelyn tähtäimessä on ollut toisaalta fossiilisilla polttinestejakeilla ajelun kallistumisen myötä motivoida ihmisiä siirtymään muihin markkinoilla oleviin liikkumisratkaisuihin, toisaalta määrällisesti vähentää fossiilisten polttonesteiden kulutusta korvaamalla osa siitä biologisella palmuöljyllä, joita öljypalmuja viljellään mm. [https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Palmuöljy#Ympäristöongelmat plantaaseilla, joiden tieltä on mm. kaskettu laajoja sademetsäalueita]. Eli tässäkin asiassa ilmastoa suojelevien toimien kokonaisvaikutukset ovat mahdollisesti olleet taas päinvastaiset. Sen lisäksi, että menettelyllä rikotaan yleistä länsimaista periaatetta, että ruokatarvikkeita (mm. rapsi- ja rypsiöljyä) ei käytettäisi polttoaineena. Toisin sanoen tämä ongelmatiikka saattaisi olla ratkaistavissa niin, että sademetsiin jo raivattujen plantaasien viljelyä jatkettaisiin ravintokasvein ja jakeluvelvoite kompensoitaisiin kukin valtio kansallisin ratkaisuin, kuten verotuksella ja/tai synteettisin polttoainein. Tällainen ratkaisu siis periaatteessa saattaisi lisätä 'päästöoikeuksien tarvetta', mutta siis siitä syystä, että nämä teoreettiset mallit eivät pidä paikkansa, ja tästä syystä olisi hypoteettisesti mahdollista kokonaan epätä perusteettomana (oikeusteknisesti ottaen rauettaa) kyseinen päästöoikeuksiin liittyvä velvoite.
			::Tällaiseen ratkaisuun päätyminen sisältäisi samalla sellaisen oikeusteknisen periaatteen kuin fossiilisten ja biologisten primäärienergianlähteiden erilainen verotus: vaikka tämä ero "verorasituksessa" säilytettäisiinkin muodollisen vähäisenä. Tällä puolestaan olisi sellainen vaikutus energiateollisuuteen, että primäärienergian hankinnoissa huomioitaisiin skenaario, että eroa verotuksessa kasvatettaisiin, jolloin liiketoimintaa alettaisiin mukauttaa esimerkiksi päivittämällä olemassaolevia polttovoimalaitoksia joustavammiksi eli esimerkiksi hybridipoltolle (seospolttoaineille soveltuvammaksi. Olemassaolevia laitoksiahan mieluummin päivitetään kuin rakennetaan kokonaan uusiksi, sillä voimalaitosten uudisrakentamisessa teknisten ratkaisujen on täytettävä state-of-the-art tekniset laatuvaatimukset mm. savukaasujen puhdistuksen osalta, kun taas modulaarisissa päivityksissä ei.

			======State-of-the-art -moduuliratkaisut======
			Kiinan ja muiden Aasian valtioiden ohessa USA on merkittävä hiilidioksin tuottaja. Luultavasti eräs selity tälle on se, että koska uusien voimalaitosten on täytettävä state-of-the-art tekniset laatuvaatimukset, mutta olemassaolevien laitosten vain käyttönnottoajankohdan aikaiset tekniset laatuvaatimukset, niin on järkevämpää ns. ajaa loppuun vanhat voimalaitokset, ja tämä saattaa selittää osaa maan fossiilisperäisen hiilidioksidin päästöistä. Toisin sanoen modulaarisilla teknisillä konsepteilla, kuten esimerkiksi savukaasujen sähkösuodatus jne jälkikäsittelyt, joilla pystyttäisiin tuomaan lisäksi taloudellista lisäarvoa prosessiin, kuten parempi polton hyötysuhde (vaikkapa turbottamalla paloilmansyöttöä tai optimoimalla polttolämpötilaa erilaisten polttoainejakeiden sekoittelun avulla) saattaisi olla hyvät kansainväliset markkinat sekä lisäksi tosiasiallisestikin vaikutusta valtioiden primäärienergian kokonaistarpeeseen. Ja mitä hillitympi primäärienergian tarve on, sitä paremmat mahdollisuudet on tehdä laadullisia valintoja hankinnoissa, varsinkin kun olemassaolevia laitoksia ei tarvitse purkaa. Ja laitoksen tullessa tiensä päähän, moduuliratkaisut voidaan esimerkiksi myydä eteenpäin. Lisäksi moduuliratkaisut "palvelupaketilla" periaatteessa mahdollistaisivat huoltoseisokkien ketterän moduulien vaihtamisen uusiin hankalien korjaus-, hulto- tai ylläpitoseisokkien sijasta.

			======Tuotteiden elinkaari, elinkaarianalyysit, luontoystävällisyys======
			Katovuosiin, nälkävuosiin, ylipäänsä tavalla tai toisella hankaliin vuosiin soveltuvat parhaiten tuotteet ja tarvikkeet, joiden elinkaari on pisin. Yleensä tällöin tuote kestää käyttöä parhaiten eli tuote on käyttövarma. Yleensä tällöin tarkoitetaan kestäviä materiaalivalintoja, mutta toisaalta myös hyviä teknisiä ratkaisuja. Esimerkiksi retkeilyvaate voidaan valmistaa huonommin tai paremmin kulutusta kestävistä materiaaleista ja kankaan kude voi olla rakenteeltaan kestävää (esimerkiksi ripstop-rakenteet) tai kehnompaa (itsepurkautuvaa sorttia). Nyrkkisääntönä, lähes kaikki tuotteet ja tarvikkeet valmistetaan teollisesti, ja teollisuudessa pyritään maksimoimaan myyntimäärät. Tämä tarkoittaa yleensä tuotteen elinkaaren pituuden optimointia ei liian lyhyeksi, muttei myöskään liian pitkäksi. Tuotetta valitessa kannattaa siis ymmärtää miten pitkään kestävän tuotteen tarvitsee. Nyrkkisääntönä, mitä enemmän biologisia komponentteja tuote sisältää, sen nopeammin se maatuu. Toisaalta, muistisääntö "kivi-paperi-sakset": eli että tuote, joka ei maadu lainkaan, saattaa aivan hyvin ollakin yhtä ympäristöystävällinen tai paljon ympäristöystävällisempikin valinta kuin osittain tai kokonaan maatuva tuote. Koska markkinointipuolen päätavoite on aina myydä markkinoitava tuote/hyödyke / edistää yrityksen tuotteiden myyntiä, eikä koskaan arvioida/arvostella tuotetta, niin ostajan pitää arvioida ja vertailla omin avuin tuote- ja käyttötarkoituskohtaisesti tuotteen kelvollisuus.

	[[Luokka:SHTF]]		[[Luokka:SHTF]]

Wikikkosysop: /* Pakko-minisammakkoesteet */

2024-03-22T22:44:55Z

Pakko-minisammakkoesteet

Näytä muutokset

Wikikkosysop: /* Pakko-lälläriasiointi */

2024-03-22T22:44:35Z

Pakko-lälläriasiointi

← Vanhempi versio		Versio 23. maaliskuuta 2024 kello 01.44
Rivi 683:		Rivi 683:
	=====Pakko-lälläriasiointi=====		=====Pakko-lälläriasiointi=====


			Sellaiseen, että henkilötunnistusta vaativa nettiasiointi sekä langaton maksuliikenne käy mahdottomaksi, ei periaatteessa paljoa vaadita. Esimerkiksi keinoäly pystyy nykyisin jo jammaamaan ne, kuten myös imitoimaan sähköisiä varmennuksia. Kuten ilman keinoälyäkin on jo moneen kertaan tehty. Puolestaan osittaisilla kirjautumistiedoilla voidaan sabotointimielessä lukita kohteen kirjautumismahdollisuus omalle verkkopankkitililleen (lukituksen avaaminen onnistuu vain käymällä paikan päällä pankkikonsernin konttorissa tai palvelupisteellä, joita ei ole).

			:::Hypoteettisena esimerkkiskenaariona, että [https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Geostationaarinen_kiertorata#Käyttö geostationaarisen kiertoradan] käyttöoikeuksista syntyisi kiistaa taikka esimerkiksi syystä, että sinne on ilman lupaa hivutettu kokeellisia sateelliitteja, jotka esimerkiksi toimi/lennä täsmällisesti ja siksi/lisäksi pirstoutuvat omia aikojaan avaruuspölyksi/-romuksi, jota muut sateelliitit eivät pysty väistellä, vaan muodostuu geostationaaristen sateelliittien rikkoutumisten dominoefekti. Periaatteessa tällöin voi tapahtua, että kaikki traditionaalinen lautasantennein toimiva sateelliittivälitteinen tietoliikenne [https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/9200c032-a333-4246-9eab-a3db7bbc03fd poistuu käytettävistä vuosikausiksi ellei jopa lopullisesti].

			::::Avaruusromua saatetaan saada siivottua kiertoradalta ratkaisulla, jossa kaksi suunnilleen samanmassaista avaruusromun kappaletta tai avaruusromunippua ensiksi kytketään muutaman metrin pituisella vaijerilla toisiinsa, sitten asennetaan toiseen kappaleeseen/lastiin yksinkertainen rakettipoltin, kaasupullo tai vastaava kiihdytin. Kytketään poltin päälle niin, että se kiihdyttää kiertorataan nähden poikkisuutaisessa tasossa näitä kahta massakappaletta pyörimään toistensa ympäri, kunnes vaijeri pettää ja molemmat kappaleet sinkoavat vastakkaisiin suuntiin ulos kiertoradalta (todennäköisesti jompikumpi massakappale maan vetovoiman suuntaan ja toinen ulkoavaruuteen päin, mutta joka tapauksessa erittäin pienellä todennäköisyydellä sinkoutuen uudelle kiertoradoille, ja jos, niin mahdollisesti törmäävät toisiinsa ennen pitkää; tietysti optimaalinen tangenttikulma voidaan myös ohjelmoida kuten ajastaa vaijerinvapauttimeen ja voidaan se kaukolaukaistakin, niput voidaan myös kiihdyttää ulkopuolisella laitteustolla, jossa on esimerkiksi kaksi karuselliparia (yhteensä neljä massakappaletta), jolloin myöskin neljän vaijerin yhtäaikainen vapautus olisi oltava kiihdytinmoottorilaitteistoon integroituja mekanismeja ja tällöin massakappaleet olisi myöskin helppo lingota nimenomaan painovoimasuoralle, kaikkien vaijerien täytyisi kuitenkin kestää laukaisuhetkeen saakka katkeamatta ja laitteistossa olla hätävapautin katkeamisten varalta).


			Seuraavalla loppujen lopuksi varsin tietoturvallisella proseduurilla eliminoituu myöskin viime vuosina myllyyn ilmestynyt lisätunnistus [https://www.mikrobitti.fi/uutiset/mb/8d3de8f1-aa70-4456-824e-9faf9596ceeb varmennuskoodi-tekstiviestillä].

			Lälläriasioinnissa viranomaistahon kanssa tarvitaan puheyhteys, jonka osapuolista voidaan olla jokseenkin varmoja (että toimeksiantaja on sama kuin soittaja ja puheluun vastaaja on tosiasiallinen viranomainen eikä esimerkiksi jokin virtuaalinen välimies). Lälläriasioinnissa yhteydenottaja on aina se osapuoli, jonka on määrä varmentaa henkilöllisyytensä. Mikäli yhteys on jokseenkin hyvin salattu (ei kuulu esimerkiksi lasten radiopuhelimella), niin toimeksiantaja voi puhua viranomaiselle omat "nettipankin kirjautumistunnuksensa" (jonkin käyttäjänimen ja salasanan). Tämän jälkeen viranomaistaho pystyy kysyä jotain (kertakäyttöistä) tunnuslukua henkilön fyysiseltä tunnuslukukortilta. Tunnuslukukortti on siis fyysinen kortti, jossa on yleensä toista sataa kertakäyttöistä "salasanaa" virallisille toimeksiannoille.

			::Mikäli sabotointia/huijausyrityksiä epäillään tapahtuneen / tunnuslukukortti kadonnut tai joku kopioinut sen, viranomainen voi henkilön toimeksiannosta / suostumuksella keskeyttää henkilötilin käytön.

			::Mikäli halutaan entisestään lisätä tunnistuksen luotettavuutta, voidaan määrittää, että henkilövarmennukseen tarvitaan myös toisen henkilön samassa yhteydessä omalta osaltaan varmentama henkilöllisyys, jolloin kyseinen henkilö samalla toimii ensisijaisen henkilön todentajana. Tämä toinen henkilö voi olla periaatteessa kuka hyvänsä (saman operaattorin asiakas toimeksiantajan lähipiiristä).


			Menetelmä soveltuu [https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/5626866 periaatteessa kaikkeen luottamukselliseen viestintään], periaatteessa jopa kaupan kassatietojen välittämiseen pankille LA-puhelimella. Asia saattaa ajankohtaistua mm. [https://yle.fi/a/74-20011165 Auringon toiminnan alkaessa poukkoilla].


			Tietysti on pakko ottaa huomioon myös mm. [https://yle.fi/a/74-20011750 huumemaailman] sekä keinoälyhakkeroinnin vahvistumisen Suomessa mukanaan tuomat haitat järjestelmien toimivuuteen ja luotettavuuteen, eli esimerkiksi korruptio tavallisten ihmisten keskuudessa ja vaikkapa yksityisen ja julkisen sektorin toimintojen lomittuessa, lisäksi kalasteluhuijausyritysten oveluus ja pelkällä erittäin etevän intensiivisen mainostamisen rahoituspohjalla pyörivät yhteiskunnan toiminnot. Mainittakoon vielä keikarointi poliittisella kentällä sekä joukkopsykologia sodankäynnin ulottuvuutena.

			:Sanonta <small>''>>rehellisyys maan perii>>''</small> viittaa todennäköisesti siihen ilmiöön, että totuuteen ja vilpittömyyteen pyrkivät kansalaiset tahtovat ja tavoittelevat elää toimivassa ja oikeudenmukaisessa oikeusjärjestyksessä ja omalta osaltaan rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, ei manipuloimaan ja keikaroimaan sitä ja siinä.

			Ks. myös artikkelit [[Morsettaminen\|morsettamisesta]] sekä [[Salaus#Päiväkirjasalaus\|sähkösanoman salaamisesta]]: Mikäli henkilövarmennettavia sanomia aikoo välittää nanotietokoneille avoimissa ympäristöissä, on asianmukaista suojata ne kertakäyttöisellä XOR-avaimella, esimerkiksi päiväkirjasalauksella. Lisäksi kannattaa harkita [https://www.freecodecamp.org/news/md5-vs-sha-1-vs-sha-2-which-is-the-most-secure-encryption-hash-and-how-to-check-them/ varmenteiden] eli tarkistussummien hyödyntämistä (salaamista ja tarkisteita ei tarvitse laskea ensisijaisesti käsin, vaan kunhan tekninen periaate on itse tajuttu ja manuaalikäyttö hallitaan, niin voi esimerkiksi koodata sellaisen apuohjelman graafiseen laskimeen ja käyttää sitä).


			:::''Verkkovarmennusten ongelmallinen rajapinta ja akilleenkantapää lienee, että miten sallia viranomaisille vapaa pääsy kansalaisen tietoihin, mutta estää näihin tietoihin penetroituminen kaikilta kolmansilta osapuolilta ja samalla tarjota käyttövarma henkilövarmennus kansalaiselle. Periaatteessa koska oman henkilövarmennustavan lukittuminen on aivan arkipäiväinen skenaario, ja kun kaikki arkiset viranomaisasiat pyörivät nykyisin netissä henkilövarmentein, niin tästä syystä jokaisella kansalaisella on järkevää ja perusteltua olla järjesteltynä vaihtoehtoisia tapoja henkilövarmennukselle, mutta mikäli tämä samalla tarkoittaa, että kansalainen aktivoi itselleen mahdollisimman erityyppisiä tapoja varmentaa henkilöllisyytensä, tällöin hänen henkilövarmennuksensa on yhtä vahva kuin paletin heikoin lenkki. Ja voisi pitää melkeimpä selviönä, että nykyajan virtuaaliviidakossa monikin tarjolla olevista henkilövarmennusmenetelmistä kosahtaa keinoälyllä hakkeroiden. - Tästä syystä järkevin olisi pitää ainoastaan harvaa erityyppistä, mutta usean eri palveluntarjoajan, henkilövarmennusprotokollaa aktiivisena. Esimerkiksi tilanteessa, että älylaitteeseen on asennettu ns. [https://www.tivi.fi/uutiset/tv/25e64b48-6e94-4850-b981-c2dc012d6907 takaportti sähköisen varmennuksen manipuloimiseksi], niin kyllä myös ultraluotettava sähköinen varmennus naruttuu 100% luotettavasti. Langaton tietoliikenne [https://www.findance.com/uutiset/63672/pentagon-valmistautuu-avaruussotaan-huolena-ohjukset-laserit-ja-kyberhyokkaykset naruttuu sekin] yllättävän helposti, sillä tietoliikennesateelliitit kiertävät maapalloa kuin jonglöörauspallot, ja mikäli väisteltävää romua kertyy sateelliitin kiertoradalle liikaa, [https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/satelliitin-tankkaus-36000-km-korkeudessa-maksaa-20-miljoonaa-avaruusyhtio-kehittaa-tankkausverkostoa-jonka-ensimmaiset-asemat-laukaistaan-vuonna-2025/3533df20-0c7b-4e01-86c4-0c47154b3952 satelliitiin omien rakettien suorituskyky] ei riitä esteiden jatkuvaan väistelemiseen. Sateelliitteihin perustuvan tietoliikenteen säilyminen vastaisuudessakin käyttökelpoisena ei ole kiveen hakattua.''

			=====Pakko-teksti-TV=====
			Varsin monet nettisivustot, joihin ei kirjauduta voidaan netin puuttuessa periaatteessa tarjota [https://www.tara-systems.de/success-stories/teletext-evolution/ teksti-TV] -muodossakin, mikäli televisiosignaali kuten sateelliitti-TV edelleen näkyisi (esim. keinoälyllä toteutetussa kokonaisvaltaisessa [https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e0f0199c-196e-42d1-8a0c-8279f225e723 kyberhyökkäyksessä] tai sen uhkassa tai jossakin yleisessä tuetoliikenneyhteyksien häiriötilassa, kuten valokuituyhteyksien reitittimien rikkoutuessa). Spekulatiivisesti niin digitaalista kuin myöskin perinteistä analogilähetystä voitaisiin tarjota suunnatun lautasantennin kautta sateelliitista.

			* klassisen teksti-TV -standardin sivumäärän ollessa 899-100=799,
			** joista kullakin voi olla 99 revolverisivua' ja
			*** televisiokanavia voi olla esimerkiksi 100, niin
			**** yleinen teksti-TV nykylaittein - ja vähän vanhemminkin - saattaisi tarjota jopa noin 8 miljoonaa teksti-TV-sivun surffailut. Periaatteessa kokonaan internetittä kaikille.
			***** kirjautumiset tai muun asioinnin (kuten joissain "nettikaupoissa" shoppailut) saattaisi olla mahdollista jossain määrin linkittää teksti-TV:n ohjesivuihin esimerkiksi puhelinliittymän tai tunnuslukukortin kautta.


			<br>

			=====Pakko-sadan pisaran mustekasettien porkkanahakkerointimenetelmä=====

			Katovuosina mustekasettien tyhjennyttyä uusia mustekasetteja ei välttämättä ole saatavilla kohtuuhintaan. Ratkaisu on tällöin mustekasettien täyttäminen itse elintarvikevärein. Joihinkin [https://en.m.wikipedia.org/wiki/Laser_printer laserprinttereihin/painokoneisiin] menetelmä ei välttämättä sovellu, mutta tavanomaisiin [https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Mustesuihkutulostin mustesuihkutulostimiin] oletettavasti kyllä.

			# Mustekasetin printtauspää (josta muste tulostuu paperiin) on herkkä, joten älä koske siihen suojahansikkainkaan. Alkuperäisetkin musteet ovat vesiliukoisia, joten erittäin sotkuista kasettia voi esimerkiksi suihkepullolla koittaa siistiä.
			#* mikäli mustekasetti on kuivanut, [https://www.cartridgepeople.com/info/blog/guide-print-head-cleaning ohjeita kasetin syväpuhdistamiseksi]
			# Mustekaseteissa (esim. Hewlett-Packard) saattaa etiketin alla olla valmiit täyttöaukot asia selviää lämmittämällä teippipintaa muutama sekunti esimerkiksi leivänpaahtimen päällä, sitten veitsenterällä irrottaen etiketti.
			#* Mikäli näin ei ole, esimerkiksi [https://www.cartridgepeople.com/info/blog/how-refill-ink-cartridges tältä nettisivustolta] saattaa löytyä täyttöreikien porausohjeet. Poraa (väliaikaisesti poistetun) etiketin kohdalta kahdet pienet reiät juuri ja juuri läpi kasetin kotelomuovin, esimerkiksi d=2mm. Toinen reikä on ilmausteikä.
			#* Mikäli mustekasetissa ei ole eikä siihen ole porattavissa kuin yksi reikä, poraa se kyllin leveäksi, esimerkiksi d=4mm.
			#* mustesäiliö on täynnä vaahtomuovia, joten mahdolliset mustesäiliöön päätyvät porauskarstat eivät haittaa mitään.
			# työskentele keittiössä, esimerkiksi leivinpaperoidun uuninpellin päällä varaa talouspsperiarkki sekä kostutettu rasvasta puhdas mikrokuiturätti.
			#* silikonihanskoja kannattaa käyttää, vaikkei homma kovin sotkuista ole.
			# poista mustekasetti printteristä vasta täyttöoperaation alussa, jolloin printtauspäät eivät ehdi kuivahtaa.
			#* kolmivärikasetissa tarvittaessa identifioi oikea väri per täyttöreikä esimerkiksi hammastikulla.
			#* ota ensiksi musta kasetti käsittelyyn, sillä sen piripintaan täyttämisestä ei koidu haittaa, kun taas joissain kolmivärikaseteissa värit sekoittuvat kasetin sisällä keskenään, mikäli mustesäiliöt täytetään piripintaan.
			# arvioi mustan mustekasetin säiliön tilavuus suhteessa värimustepatruunan/-noiden säiliöiden tilavuuteen. Tiputa mustetta kasetin täyttöaukkoon suoraan elintarvikeväripullon suuttimesta pisara kerrallaan laskien pisarat.
			#* mustesäiliön täyttyessä, kahden reiän tapauksessa mustetta alkaa kohota ilmausreiästä, yhden reiän tapauksessa reikä yksinkertaisesti täyttyy.
			# Pyyhi ja imeytä ylimääräinen väriaine paperiin, puhdista pinta mikrokuituliinalla ja teippaa etiketti alkuperäiselle paikalleen huolellisesti.
			# täytä moniväripatruunan kuhunkin väriainesäiliöön mustetta/elintarvikeväriä sen verran vähän, että mikään säiliöistä ei varmasti ylitäyty.
			#* mustekasetin täyttäminen pisaratekniikalla on sen verran yksinkertaista, että vaikka kasetit eivät tulisi kuin esimerkiksi puolitäyteen, sillä ei ole merkitystä.
			#* esimerkiksi sadalla mustepisaralla saa jo aika monta tekstisivua printattua. Printterimustepisaran koko on "lähes täsmälleen" sama kuin pisaran "erittäin laimeasta" saippuavedestä: jolla periaatteella arvioida musteen määriä millilitroissa.
			#* mustesäiliön pinnantasoa saattaa pystyä arvioimaan esimerkiksi hammastikulla.

			=====Pakko-minisammakkoesteet=====

Wikikkosysop: /* Pakko-blankkaus */

2024-03-22T22:44:10Z

Pakko-blankkaus

← Vanhempi versio		Versio 23. maaliskuuta 2024 kello 01.44
Rivi 632:		Rivi 632:
	=====Pakko-blankkaus=====		=====Pakko-blankkaus=====

			Joitakuita kannettavan tietokoneen käyttäjiä saattaa häiritä varsin tarpeeton videokamera näytön yläreunassa. Sen saa peitettyä esimerkiksi kuulakärkikynän ripustusklipsillä kätevästi. Tietysti myöskin pikku-laastarilla pysyväisemmin. Tabletin ja älypuhelimen naamakamerat esimerkiksi pitelykäden peukalolla. Kameran linssin voi myös teipata täysin pimeäksi, laitteen akunkeston parantamiseksi jopa radikaalisti.

			=====Pakko-hotspotti=====
			Sähkömagneettisen säteilyn eri taajuuksilla on erilaisia vaikutuksia kudokseen. Esimerkiksi mikroaaltotaajuudet lämmittävät säteilylähteen lähellä olevia kudoksia (esimerkiksi Wikipediassa [https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Langaton_tekniikka#Mahdolliset_vaikutukset_terveyteen mainitaan] aiheesta, huom nykyaikana Wikipedia-artikkelien luotettavuuden keinoälyvaraus). Mikäli preferoi esimerkiksi bluetooth-taajuuksia tai wifi-taajuuksia tai laitteita, jotka eivät tue 4g:tä ja uudempia, niin voi sijoittaa kannettavan "mokkulan" (tai sopivan uudenaikaisen kännykän hotspotteineen) esimerkiksi auton peräkontin savukkeensytytinpistokkeeseen (tai jatkuvaan akkukytkentään), jolloin kehoa vasten olevat päätelaitteet käyttävät vain toivottua allonpituusaluetta. Myöskin saattaa olla olemassa "generation decreaser" -konverttereita oman lokaalin P2P matkapuhelinverkon muodostamiseksi, taikka mokkuloita, jotka toimivat bluetoothin kautta hallinnoitavina matkapuhelimina, eli ylläpitävät paikallista yhteyttä suoraan handsfree-korvanappilaitteelle, rannepuhelimelle tai bluetooth-kännykälle.

			Lähetin, eli mokkula tai älypuhelin, pysyy autossa omistajan läheisyydessä ja latautuu säännöllisesti (tahi pysyy alati kytkettynä).

			======Pakko-EMR-grillaus======
			Sähkömagneettisen säteilyn mahdollista haitallisuutta biologisille eläin- ja kasvikudoksille on [https://defendershield.com/emf-radiation-5g-standards-around-the-world puntaroitu] pitkään, periaatteessa jo ensimmäisistä lennättimistä lähtien ja enenevästi. Sähkömagneettisen säteilyn ongelmatiikka liittyy sellaiseen, että eri taajuiset (yhtäläisellä valonnopeudella etenevän säteilyn taajuudesta riippuu sen aallonpituus, mutta taajuus on tässä tapauksessa merkityksellisempi ominaisuus) säteilyt resonoivat (energian absorboituminen), heijastuvat ja/tai läpäisevät erilaisia materiaaleja (molekyylejä) eri tavoin. Lisäksi esimerkiksi biologisten toimijoiden (mm. kasvit ja eläimet) pintasuojaukset (kuten nahkealehtisten kasvien pinta, iho, solukalvo) ei suojaa eliötä kudosta osittain läpäisevää sähkömagneettista säteilyä vastaan, jolloin teoriassa on mahdollista, että säteily läpäisee normaaleja kudostyyppejä, tavoittaen sellaisia toisenlaisia elimistön sisäisiä kudoksia, joihin se absorboituu (tai joista heijastuu). Tällaisia kudoksia voisivat olla esimerkiksi luu (mm. röntgensäteily) sekä solujen DNA (ml. sukusolut sekä sukuelimet yleensä; mm. [https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Gammasäteily ydinsäteily] eli korkeataajuuksinen röntgensäteily). Sähkömagneettisen mikroaaltosäteilyn, joka ei ionisoi, vaan oikeastaan vain lämmittää kudosta sisältä (toisin kuin tavallinen lämpösäteily, joka lämmittää materiaalipintoja tai heijastuu niistä), problematiikka liittyy siis siihen, että lämpötilanmuutos (ylikuumeneminen) joko saattaa kohdistua erityisesti joihinkin tiettyihin kudostyyppeihin tai sitten jotkin tietyt kudostyypit saattavat olla muita herkempiä lämpötilanmuutoksille. Tämä eroavaisuus voi liittyä myöskin esimerkiksi eri kudosten erilaisiin sähkönjohtavuusominaisuuksiin. Tällainen herkkyyttä ilmenee arvatenkin nimenomaan solutason prosesseissa, jotka tapahtuvat molekyylimittakaavassa (sähkömagneettisen säteilypulssin eräänlainen yksittäisen säteen valokeila vaikuttaa, mitä korkeataajuuksisemmasta aallosta kyse, sen lyhyempi aallonpituus ja [https://en.m.wikipedia.org/wiki/Electromagnetic_radiation#Wave_model geometrisesti ohuempi aalto] se on, ja sitä pistemäisemmin se lämmittää kudosmolekyylejä). Näin ollen kyseiset molekyylit saattavat [https://en.m.wikipedia.org/wiki/Electromagnetic_radiation#Radio_and_microwave pistemäisesti ylikuumentua] ja lakata toimimasta oikein esimerkiksi solukalvossa. Syy miksi nykyisin huomio on kiinnittynyt ennen kaikkea [https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Mikroaallot mikroaaltoihin] on se, että käytännössä kaikki langaton dataliikenne FM-radiokanavien metatietoja lukuunottamatta menee mikroaalloilla.
			* [https://en.m.wikipedia.org/wiki/File:Cont_emspec2.jpg Ilmeisesti NASA:n julkaisema havainnollistus] sähkömagneettisesta säteilystä

			Säteilyn kansalliset rajat koskevat toisaalta sähkömagneettisen säteilyn intensiteettiä, toisaalta henkilön/eliön altistumisaikaa sille, mikä siis suomeksi sanottuna merkitsee, että tällaisen säteilyn [https://en.m.wikipedia.org/wiki/Electromagnetic_radiation#Biological_effects haitalliset vaikutukset kudoksille] tiedostetaan ja tunnustetaan, mutta se, miten iso tämä niistä aiheutuva konkreettinen haitta on, on jokseenkin epäselvä asia, jolloin kompromissiratkaisuna on pyritty siihen, että säteilyrajoituksilla ei ainakaan tyystin estettäisi niihin perustuvan teollisuuden kehittymistä, mutta pyrittäisiin vaikuttamaan niiden markkinaympäristöön niin, että laitteiden säteilytasovaatimukset pysyisivät sopivan matalina, mikä vaikuttaa samalla positiivisesti säteilytekniikan eteenpäin kehittymiseen.


			Säteilyn potentiaaliseen haitallisuuteen kiinnitetään nyttemmin entistä enempi huomiota syystä että mitä enemmän mikroaaltojen taajuusalueita fasilitoidaan käyttöön (esimerkiksi 5G ja 6G verkkojen perustaminen, sitä monikertaisemmaksi langattoman tietoliikenteen resurssit käyvät ja sitä potentiaalisemmaksi niiden markkinat, jolloin sitä enemmän yritystoimintaa, markkinakilpailua ja periaatteessa mahdollisimman runsaasti dataa lähettävien aitteiden käyttö käy. Suomeksi sanottuna siis kun jokin uusi mikroaaltojen taajuusalue fasilitoidaan saataville, se alkaa täyttyä, ja tukkeutumiseen asti täyttyykin lopulta, datavirrasta. Miksi: luonnostaan siksi, että uudet markkinapotentiaalit pyritään ottamaan käyttöön, ja toisaalta tällaista kehityskulkua/taajuusalueen elinkaarta pyritään yhteiskunnallisin ohjauskeinoin myöskin keinotekoisesti edistämään (eli luomalla mm. lainsäädännöin, suosituksin ja markkinoinnin eli yleisen kulutuskäyttäytymisen voimin) syystä että tätä kautta saadaan pedattua edelleen seuraavan sukupolven taajuusalueiden fasilitoimista yhteiskuntaan sekä yritysten kiinnostusta lähteä myöskin näille markkinoille kilpailemaan. Yleisesti ottaen tämä merkitsee erilaisten mikroaaltotaajuuksisten säteilyjen lisääntymistä yhteiskuntien arjessa hiljalleen, mikä käytännöllisesti katsoen merkitsee esimerkiksi säteilyn haitallisuuden pitkäaikaisten tarkastelumahdollisuuksien hankaloitumista sekä toleranssin asioihin puuttumiseksi kohoamista (teknisen kehityksen aikaansaaman yhteiskunnallisen pöhön takia).


			Pakko-EMR-grillauksessa upotetaan joko istutettavia siemeniä taikka valmiita kasveja kuten kukkia astiaan (tai minigrip-pussiin), jossa on kylmää vettä. Sitten poistetaan puolet näistä upotetuista kukista tai siemenistä (placeboryhmät). Jäljelläolevalle veteen upotetulle annokselle sitten näytetään vain sen verran mikroa (pyöräytetään mikrossa täydellä teholla hetkinen), että vesi lämpenee haaleaksi (parin taikka korkeintaan muutaman asteen verran). Sitten palautetaan kukat pöydälle tai istutetaan siemenet maahan. Verrataan placeboryhmään.

			======Pakko-EMR-splittaus======
			Hotspottauksen sijaan tai lisäksi voidaan myös järjestellä niin, että langatonta verkkoa tarvitseva työpöydältä päin käytettävä laite kytkeytyy langalliselle tietoliikenneyhteydelle silloin, kun älypuhelin tai Mifi-laite kytketään esimerkiksi lataukseen. Tällöin koneen USB-porttiin kytketään joko suoraan tai USB-jatkoksella splitter-yksikkö, jossa on oma erillinen virransyöttönsä. Edelleen, langattoman yhteyden lähetin/mokkula/reititin kytketään jälkeen suoraan tai USB-jatkoksella yhteen splitterin USB-pistokkeista.

			Tällä tavoin EMR-lähetin ja käyttäjä voivat sijaita etäämpänä toisistaan. Tällä saavutetaan merkittävää mikroaaltosäteilyn intensiteetin alenemaa, sillä säteilyn määrä on suoraan verrannollinen EMR-laitteesta / sen lähetinantennin ympärille piirretyn kuvitteellisen pallon pinta-alaan, eli toisin sanoen etäisyyden neliöön:
			* jos D=0,1m säteilyn intensiteetti on 100%,
			* D=0,5m säteilyn intensiteetti on 4%
			* D=1m se on 1%
			* D=3m se on 0,1%
			* D=5m se on 0,04%
			* puolestaan kun D=0,05m niin säteily on 400%
			* ja kun D=1" niin säteily on 1600%
			* lämmittääkö EMR-lähettimen taustatiedonsiirroilla mm. sukuelimiään päivisin ja toisaalta sijoittaako sen huoneen toiseen päähän yöksi, ero säteilyn intensiteetissä on 40 000 -kertainen eli "neljä miljoonaa prosenttia".

			=====Pakko-nettisuppailu=====
			Tilanteissa, joissa päätelaitekohtaista netin kaistaa joudutaan kaventamaan - kuten vaikkapa sotatilasta johtuen - esimerkiksi ≤ 0,1 MB/s tahtiin, niin tällöin nykyiset nettisivut latautuvat kyllä, mutta aika madellen. Tällaista nettisuppailua varten voidaan järjestää online-välityspalvelimen kaltainen sekä esimerkiksi perinteisten näppäimistöpuhelinten Web-selaimesta tuttu nettisivujen emulointi. Emuloinnin kautta onnistuu myöskin log-in kirjautumiset kuten henkilövarmennuksetkin (ainakin tunnuslukukortti -menettelyllä). Nettisuppailu-välityspalvelin avautuisi esimerkiksi automaattisesti aina kun yritettäisiin avata nettisivua, joka sisältää ulkomaille johtavia elementtejä, kuten cookiesien ottamat yhteydet tietopakettien siirtämiseksi puolin ja toisin, tai sivuston palvelin itsessään sijaitsee ulkomailla. Tällainen järjestelmä ulkomaisille servereille kannattaa siis ottaa etupainotteisesti käyttöön eli jo ennen vedenalaisten siirtoyhteyksien katkeamisia, jotta pystyttäisiin resurssien käyttöasteen ja minäkin hetkenä käytettävissä olevan kapasiteetin mukaan virtaviivaistaa netiä, minimoiden kriittisten yhteyksien halvaantumisen aiheuttamat tosiasialliset haitat ja riskit. Periaatteessa myöskin ≤ 0,01 MB/s voisi tulla kysymykseen olosuhteiden pakosta, ja olla aivan joviaali siirtonopeus (''nykyaikaiset'' eli pakkaamattomat nettisivut latautuvat kuvineen ≤0,2 MB/s nopeuksilla varsin nopeasti). Ks. [https://fast.com/fi/ internet-yhteyden online-nopeustesti].


			:Nettisuppailu-välityspalvelin -systeemi voi olla käytännössä esimerkiksi tunneloitu (salattu) verkkoyhteys suppailupalvelinten (eri toimialueilla maailmassa) välillä.


			::emuloinnin idea on siis, että nettipalvelimien ei tarvitse tarjota sivustostaan "WAP-versiota", vaan sellainen rakennetaan niin, että anonyyminen välitypalvelin osaa poimia fiksusti pelkästään keskeiset elementit tiedonsiirtoon. Ks. myös [https://fi.m.wikipedia.org/wiki/XML XML]:n periaate. Modulaattori voisi myös esimerkiksi pilkkoa sivun elementit erillisiksi tiedostoiksi (joilla on tietyt riippuvuudet toisiinsa, eli muistuttaen jossain määrin linux-käyttöjärjestelmien ohjelmistokirjaston paketteja). Paketteihin jakamisen hyötyjä olisi esimerkiksi sivustojen esilatautuminen proggressiivisesti sekä se, että esimerkiksi sivuston ulkoasut sekä stabiili tekstisisältö (mm. java painikkeiden opastetekstit) voivat olla esiladatut selaimessa (tai jopa manuaalisesti USB-tikulta esiasennettuna päätelaitteen "ultralite-nettiselaimessa"), jolloin monimutkaisenkin nettisivuston reaaliaikaisesti muuttuva sisältö, kuten uutisportaalin klikkiotsikot uutisartikkeleineen, päivittyvät muutaman hassun kilobitin kokoisin tiedonsiirtopaketein, (jopa SMS-viestin pituisin koodinpätkin).


			::Vertailun vuoksi, 90-luvulla modeemin tavanomainen toteutuva tiedonsiirtonopeus oli erittäin hyvä, kun se oli 5 kB/sek, yhden mp3-tiedoston lataamisen omalle koneelle keston odotusarvo noin 10 minuuttia (rikos vanhentunut).

			=====Pakko-postuuminetti=====
			Joissain olosuhteissa saattaisi olla käytännöllisintä toimittaa supattu verkkosivu (salattuna) kooditulosteena (pieni tekstikoko), joka avataan esimerkiksi verkkoselaimen laajennuksella, joka lukee verkkosivun koodin skannauksesta tai valokuvasta. Ja vastaavasti tulostaakin nettisivun koodina paperille. Näin eksoottinen tarve saattaisi ilmaantua esimerkiksi jos kaikki langaton ja langallinen tietoliikenne olisi pitempiaikaisesti kaatunut. Koodisivuja voisi julkaista esimerkiksi fyysisten sanomalehtien ja aukakausilehtien lisäsivuilla.

			Ks. myös wikikkoartikkeli [[Salaus\|Salaus]].

			=====Pakko-lälläriasiointi=====

Wikikkosysop: /* Pakko-sandboxaus */

2024-03-22T22:43:45Z

Pakko-sandboxaus

← Vanhempi versio		Versio 23. maaliskuuta 2024 kello 01.43
Rivi 589:		Rivi 589:
	=====Pakko-sandboxaus=====		=====Pakko-sandboxaus=====

			Edellä mainittuun live-järjestelmän permanent-asennuksessa USB:lle sisältyy sellainen tietosuojaongelma, että tällainen järjestelmä tosiasiassa tallentelee myöskin tietokoneelle käyttötietoja/tilannevedoksia (mikä saattaa olla kansainvälinen viranomaismääräys, mutta [https://www.digi77.com/the-little-secret-on-digital-forensics/ altistaa esimerkiksi yrityksiä] tietoturvahyökkäyksille). Mikäli haluaa toteuttaa [https://tietosuoja.fi/tietosuoja henkilökohtaista tietosuojaa] mahdollisimman hyvin, voi tehdä niin, että ajaa aina pelkkänä live-käyttöjärjestelmänä, ja asentaa uudet ohjelmat ja päivityspaketit (kuten office-ohjelmiston kielituki), niin lataa ja tallentaa nämä paketit latauspaketteina arkistoon erikseen. Sitten vastedes kun uudelleenkäynnistää live-käyttöjärjestelmänsä, niin manuaalisesti asentaa näistä valmiista paketeista kunakin kertana tarvitsemansa ohjelmat. Tällöin periaatteessa täysverinen käyttöjärjestelmä on käytettävissä live-versionaan silkassa offline-ympäristössäkin.

			::Jossain vaiheessa elämää saattaa tulla ahaa-elämys, että nyt nenän edessä on täydellinen käyttöjärjestelmä huippuunsa viritettynä: sellaisesta [https://www.maketecheasier.com/6-tools-to-easily-create-your-own-custom-linux-distro/ kustomoitu] live-boot-käyttöjärjestelmän tekeminen ([https://www.linux-live.org/#explore esimerkki]) saattaa olla hyvinkin ketterä ja aikaasäästävä ratkaisu varsinkin mikäli käyttöjärjestelmää ajetaan kokoajan samalta koneelta. Nimittäin kun jonkun käyttöjärjestelmän uusia ja toisinaan downgreudautuvia versioita pulpahtelee saataville, vanhojen versioiden saatavuus heikkenee ja loppuu, kuten ennenpitkää päivitystukikin. Vanhat versiot eivät siis välttämättä ole uusia kehnompia, vaan ne ovat vain eri tavalla viilattuja. "Täydellisen käyttöjärjestelmän" menettämisen jälkeinen uudelleenasennus saattaa vaatia vuoden ankaran jaakobin, tai pyrrhoksen, painin. Sama problematiikka on esimerkiksi keskussairaaloiden potilastietojärjestelmissä, että palvelusopimukseen kuuluva upgreidaus osoittautuu peruuttamattomaksi downgreidaukseksi. Mahdollisesti tietoturvankaan kannalta uusi ja edistyksellisempi ei ole vanhaa parempi, vaan pahempi, kukaties [https://www.is.fi/digitoday/tietoturva/art-2000009463869.html jopa varsinainen pandoran lipas].

			Tietoturvan takia live-boot-distroihin ei kannata jättää salaamattomia henkilökohtaisia tiedostoja, tietoturvasyistä järjestelmä kannattaa asentaa joko CD-R -levylle tai SD-kortille, jossa on mekaaninen lock-vipu (vain luku-tila). Kun tällaisen kustomoidun live-käyttöjärjestelmän luominen onnistuu, kannattaa luoda useampia kopioita siitä, jolloin tarvittaessa pystytään turvallisesti tekemään päivityksiä siihen, kuitenkin kannattaa säästää vähintään yksi kopio, johon ei ole tehty mitään muutoksia.

			Käyttöjärjestelmän päivitys uuteen versioon ja ohjelmien, ajurien ym päivitykset ovat eri asia: käyttöjärjestelmän päivitys liittyy lähinnä kismetiikkaan/arkkitehtuuriin eikä se välttämättä ole missään määrin hyödyllinen. Jonkun käyttöjärjestelmän version ylläpidon loppuminen ei tarkoita, että se olisi mitenkään käyttökelvoton sen myötä, ennemminkin 'valmis' (ajurien ja ohjelmien päivittämisten jatkuessa, puolestaan niiden ylläpito mm. tietoturva-aukkojen osalta jatkuu tavalliseen tapaan, vaikka käyttöjärjestelmän, josta päin niitä käytetään, ylläpitoa ei enää jatkettaisi), ja näin ollen kustakin käyttöjärjestelmistä kannattaa jättää yksi tai useampi raaka asennuslevyke sillensä eikä suinkaan ylikirjoittaa uudemmalla versiolla tai heittää vanhaa menemään.

			:Puolestaan mikäli kymmeniä vuosia sitten loppuneen käyttöjärjestelmän ylläpidon jälkeen käyttöliittymässä pomppaa 'uusi käyttöjärjestelmäpäivitys ladattu, asenna painamalla OK" -ilmoitus, tällainen on 1% varmuudella turha, 99% varmuudella hakkerointi, ja mikäli teknisesti ottaen mahdollista, poista kyseinen automaattinen päivityslataus. Jos ei ja järjestelmällä useita käyttäjiä, voi olla kipeästi tarpeen esimerkiksi lisätä teippaus näytön reunaan, jossa kielletään päivittämisen hyväksyminen (sillä saman päivityksen hyväksymiskysymys voi ilmestyä myös muissa muodoissa, kuten "päivitys ladattu ja asennetaan automaattisesti ensi yönä, OK?" jne, jolloin kiireisen ja/tai impulsiivisen käyttäjän keskittymiskyky muuten helposti herpaantuu: "OK"). Ylipäänsäkin, tunnetusti, jos kolmeen kertaan kysytään/mainostetaan/agitoidaan samaa käsitystä eri suunnista, 'rokottamaton'/höveli käyttäjä/asiakas/enemmistö taipuu.

			=====Pakko-välmäys=====
			Tämä ei liene tietoturvallisin vaihtoehto, mutta vaivattomuudessaan kenties lasten, koululaisten ja opiskelijoiden käyttöön soveltuva (tietokoneiden graafisten käyttöjärjestelmien alkaessa yleistyä, yksityisyyden ja tietoturvan taso sekä hakkeroimisen kynnys oli korkea, mm. koska modeemiyhteydet olivat väliaikaisia, kun nykyisellä keinoälykaudella laitteet automaattisestikin toimittavat runsain määrin henkilökohtaisia tietoja kolmansien osapuolien käyttöön paitsi nettisivujen evästeiden, niin älylaitteiden taustaprosessien välityksellä ääninauhoitteita sekä esimerkiksi Google tallentaa oletusarvona henkilön joka hetken sijaintitiedot periaatteessa hänen koko elämänsä ajalta, jotka omat sekä kaverien vastaavat samoilut nähtävissä mm. netistä omissa google-asetuksissaan). Lasten ja nuorten kuten ei aikuistenkaan tietoturvan tasoa ei ole syytä madaltaa. Kokonaisvaltaiseen ihmisiksi elämiseen kannattaa kannustaa kyllä.

			Pakko-välmäys muistuttaa sandboxausta, siihen tarvitsee valita sellainen live-käyttöjärjestelmä, jossa on oletuksena taikka johon asennetaan myöhemmin kustomoidun livekäyttöjärjestelmän asennin, kuten Linuxin kohdalla Linux Live Kit tai vastaava, jolla konfigurointeineen voidaan kopioida/kloonata nykyinen käyttöjärjestelmä uudelle tikulle ilman viruksia ym. haittatiedostoja. Lisäksi tarvitaan kaksi periaatteessa identtistä ulkoista tallenninta (kuten USB-tikut tai SD-kortit). Toinen merkitään esimerkiksi 'A' ja toinen 'B'. Näihin molempiin tikkuihin voidaan esimerkiksi osioida identtiset salatut asemat omille tiedostoille tai sitten luoda tavallinen kansio juurikansioon.

			Aina kun on tehty oleellisia muutoksia käyttöjärjestelmän ominaisuuksiin, niin kloonataan uusi live-käyttöjärjestelmä toiseen tikkuun 'tyhjennä koko levy' -esiasetuksella. Ennen asennuksenjälkeistä uudelleenkäynnistämistä voidaan jo kopioida mainitun salatun aseman sisältö tuoreen käyttöjärjestelmän kylkeen joko uudelle partitioinnille tai esimerkiksi aseman juurikansioon (ehtii tehdä myöhemminkin. Toissijaiseksi jäävä tallennusväline (esimerkiksi samassa avainrenkaassa) voidaan esimerkiksi merkata teipillä: sen takia, että tuoreeltaanhan molemmat versiot ovat identtisiä, jolloin tähän toissijaiseen käyttöjärjestelmään kaikkine tiedostoineen voidaan palata ensisijaisen kaatuessa, tai todettaessa kloonauksen epäonnistuneen; puolestaan jos toista tikkua käytetään pelkkänä varmuuskopiointiasemana, niin inhimillisistä virheistä johtuen molemmat tikut korkataan eli hakkeroidaan ennen pitkää ja lisäksi molempiin päätyy haittatiedostoja.

			Aina kun oleellisia muutoksia käyttöjärjestelmään ei tehdä, käyttöjärjestelmää ajetaan livenä, josta ei periaatteessa jää mitään jälkiä, paitsi mahdolliset omat tiedostot asemaansa tai kansioonsa. Tällöin vaikka käyttöjärjestelmään olisi surffailun yhteydessä sujahtanut cookieseja, viruksia, seurantaohjelmia ja vastaavia, jotka katoavat heti käyttöjärjestelmän sammuttamisen yhteydessä. Toisin sanoen kun muuttelee asetuksia ja uudelleenasentaa live-käyttiksen, ei kannata samalla käyttökerralla hortoilla netissä.

			======Pakko-neliapila======
			Neljän USB-aseman kimppu, joista ensimmäinen USB-käyttöjärjestelmä (live-käynnistin permanent-levyosioinnein taikka sitten USB-levylle tehty käyttöjärjestelmän tavanomainen permanent-asennus (huom. tällöin käynnistyslataaja asentuu itse tietokoneeseen, jolloinka tämä "permanent-USB" käynnistyy ainoastaan kyseisessä tietokoneessa), toinen USB-tikku olisi äskeisen käyttöjärjestelmän live-klooni (uudelleenasennusten varalle sekä kun käyttöjärjestelmää käytetään muilla tietokoneilla, kolmas USB on käyttäjän tarvitsemille tiedostoille, neljäs USB harvemmin tarvittujen tiedostojen arkisto.

			Menettelyn vahvuuksia ovat "sandboxit" eri tiedostoille, mahdollisuus "pelastaa" tiedostoja ja uudelleenasentaa käyttöjärjestelmää lennosta, lisäksi turvallisuus, ettei vahingossa itse enterinpainalluksella, lapsi supermagneettileluineen tai hakkerimohikaani Oxycontininpuutteessaan formatoi "elämää" bittitaivaaseen. Mahdollisuus hyödyntää pieniä ja edullisia USB-tikkuja, koska yksittäisen tikun tilantarve ei välttämättä ylitä 8 GB. Menetelmän heikkouksia ovat todennäköisesti hieman hitaammat lukunopeudet sekä mahdollinen tietoturvattomuus, että tietokoneeseen päätyy tallentumaan esimerkiksi lokitietoja 'istunnoista'.

			:::Kaikenlaiset automaattiset päivitykset (Software & Update) kannattaa kytkeä pois päältä mm. koska varoittamatta käynnistyvä päivitys (unattended update) voi jumittaa koneen tuntikausiksi, ja käyttöjärjestelmäpäivityksen keskeyttäminen luonnollisesti tuhoaa sen), Lisäksi koska vilpilliset päivitykset vapauttavat koneen käyttöjärjestelmän hakkereille, sellaisten automaattisuus toki sitä suuremmalla syyllä. Kolmanneksi, kun automaattisten päivitysten salliminen on pois päältä, sellaisten ilmaantuminen siitä huolimatta indikoi hakkereista.

			:::Tärkeää muistaa, että flash-muistit, CD-romit ja DVD:t ovat onnettomia pitkäaikaisiin arkistointeihin, mistä syystä esimerkiksi omat potilastiedot, talouskirjanpidot, tiliotteet, ansioluettelot, osa valokuvista jne. Dokumentit on syytä tulostaa paperimuotoon (kansioihin). Siksi, että datan kanssa on '''aina''' yli nollan prosentin todennäköisyys tietojen selittämättömälle ja selvittämättömälle katoamiselle, vaikka data olisi ajettu VHS-kasetille.

			:::Kuitenkin esimerkiksi tärkeiden vaiheiden jälkeiset varmuuskopioinnit CD-R-levylle (finalisoiden levyt) vähentää mahdollisuutta, että [https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/fedb1e0b-8a27-46d8-bcb4-5e169e175983 hakkeri tai haittaohjelma pääsisi salaamaan kriittiset tiedot yrityksen tai organisaation ulottumattomiin]. Hyvin säilyttäen levyt todennäköisesti säilyvät lukukelpoisina aivan tarpeeksi pitkään. CD-levyjen fyysisen varastamisen varalta tällaiset tiedot kannattaa puolestaan itse salata kyllin vahvalla salausalgoritmilla (tarkistussummineen tai CD:npolton jälkitarkistuksineen). Nyrkkisääntönä, avoimen lähdekoodin eli Linuxin ympäristössä salaukset todennäköisesti ovat sitä mitä väittävät ja suljetun koodin puolella pienellä onnenkantamoisella.


			::::[https://www.mikrobitti.fi/testit/kokeilussa-linux-mint-debian-edition-6-evoluution-huipulla-on-helppo-hymyilla/57f424b9-d0c1-4874-969d-29c50d0aadcd Linux Mint -editio], josta "lähteä liikkeelle"
			::::* todennäköisesti kohtalaisen luotettava, mutta ei erityisen tietoturvallinen jakelu, minkä ansiosta käyttäjälle ei myöskään muodostu illuusiota sen tietoturvallisuudesta. Mahdollisesti pystyy, omalla vastuulla, täydentämään ohjelmistokirjastosta järjestelmän tietoturvaa.
			::::* mahdollisessa käyttökelpoisuudessaan siinä mielessä tutustumisen arvoinen jakelu, että tällaisen perustalle saatetaan lähteä rakentamaan monenlaisia eri järjestelmiä, kuten vaikkapa monipuolisesti toiminnallinen (esimerkiksi puolustusvoimien ja siviilin eri TH-sektorien, perusterveydenhoidon- ja erikoissairaanhoidon välillä sekä julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä) yhteensopiva (ylläpitokustannuksiltaan edes kohtuullinen) virallinen potilastietojärjestelmä. Lisäksi vaikkapa monien teollisuuden mallintamisohjelmien alustat.
			::::** järjestelmien suunnitteluissa nimenomaan käyttäjäkunta osaa parhaiten selittää mitä tarvitaan ja optimoida käyttölittymän ulkoasun, paremmaksi kuin nykyiset (tosiaan kalliit ja erittäin kankeatkin) erikoissairaanhoidon järjestelmät pistäminen vaatii jonkin verran, mutta ei paljoa, vaivaa.
			::::** työaikaa säästyy, ylläpito-optimointi yksinkertaistuu ja noupeutuu, määrärahaa saadaan ohjattua potilastyöhön lisää (vuositasolla satoja miljoonia euroja), adaptiibiset sodanaikaiset potilastietojärjestelmät osana maan huoltovarmuutta (esimerkiksi potilaan diagnoosi ja metatiedot voidaan tarratulostaa QR-koodina tai [https://metar-taf.com METAR-säätiedotteen] kaltaisena avoimena tai [[Salaus\|XOR-salattuna]] lähetettävänä [[Morsettaminen\|morse-koodina]]).
			::::* avoimen lähdekoodin kanssa teoriassa mahdollista suojautua erilaisilta viruksilta, [https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/5e44d5ae-9ca4-4351-ac16-93c6c1eb6137 takaporteilta] yms. viralliselta sekä epäviralliselta urkkimiselta [[https://dawn.fi/uutiset/2023/10/03/europol-csam-massavalvonta systeemiseltä keinoälyurkinnalta]].
			::::** mahdollisuus ratkaista maalaisjärjellä näennäisen monimutkaisia haasteita, joihin nykyisin tyrkytetään ainoana ratkaisumahdollisuutena keinoälyä.
			::::** järjestelmän mahdollinen turvallisuus rakenteen säilymisen ihmisen inhimillisen ymmärryksen rajojen sisäpuolella myötä.
			:::* [https://yle.fi/a/74-20062859 Suomalaisia pilottitestailuja] yksityisesti kehitetyillä järjestelmillä.

			=====Pakko-blankkaus=====

Wikikkosysop: /* Ultrakonkka-akku */

2024-03-22T22:43:26Z

Ultrakonkka-akku

← Vanhempi versio		Versio 23. maaliskuuta 2024 kello 01.43
Rivi 555:		Rivi 555:

	====Ultrakonkka-akku====		====Ultrakonkka-akku====
			Kondensaattorin valmistaminen pensselillä, spraymaaleilla tai esimerkiksi printterillä onnistuu periaatteessa kätevästi maalaamalla vuorotellen sähköäjohtavia kalvoja ja sähköeristekalvoja päällekkäin kahden navan väliselle alueelle, kalvoja ei perinteiseen tyyliin tarvitse rullata. Tällaiseen ultrakonkkaan saadaan periaatteessa hyvin iso ampeerimäärä matalajännitteistä sähköä ladattua hyvin pienellä sisäiseklä jännitteellä siten, että maksimivirta, joka laitteesta saataisiin ulos, voisi olla todella iso (jännitteen ollessa kuitenkin sangen pieni ja näin ollen sähköturallisuuden sangen hyvä). Ongelmia syntyisi lähinnä mikäli laite varataan liian isolla jännitteellä, mikä kondensaattorin varautuessa aiheuttaisi ennen pitkää läpilyönnin, ja oikosulku kuumentaisi "maalimöhkäleen" polttavan kuumaksi.

			====Wrap-konkka====
			Leikataan esimerkiksi mattoveitsellä alumiinifoliorulla kahtia. Sitten kääritään A4-arkin ympärille kahta foliota sekä alumiinikelmua. Kapeampi folio sekä leveämpi kelmu voidaan kääriä toisiinsa nähden 90-asteen kulmassa eli s=20 cm foliot vuoroin lyhyemmän särmän kautta, ja yhtä s=30 cm kelmua pidemmän särmän kautta. Kohtisuorien rullausten ansiosta lopputuloksesta tulee timmi levypaketti.

			====Hydro-ours -pienvesivoimala====
			Kantosiipialuksista tuttuun hydrauliseen nosteeseen perustuva turbiinityyppi, joka on [https://www.aerominetechnologies.com Aeromine] -yrityksen soveltaman siipirofiilinostetta hyödyntävän turbiinin hydrofoil-sovellus. Hydro-oursi voidaan asentaa esimerkiksi jokivarsilaiturin alapuolelle. Tällöin kannattaa joen pohjaa laiturin kohdalla ruopata ja soratäyttää sekä/taikka levyttää koholle, virtauksen supistamiseksi (nopeuttamiseksi). Pitkänomainen hydro-ours -siipi on asemoitu ylösalaisin em. supistus-levytyksen yläpuolelle, kellukkeiden varassa kellumaan lähellä joen pinnan korkeutta. Tämä kelluke kannattaa olla levymäinen lämpöeristelevy, jolloin se talvisaikaan pitää hydro-ours -voimalan kohdan sulana talvisin.

			Hydro-ours -voimalan turbiini on rakenteeltaan pitkänomainen hydrauliöljyn kiertopumpuista tuttu rataspumppu. Tämä hydro-ours -siipivälin myötäinen rataspumppu on sijoitettu siipiprofiilin vastaisen levytyspinnan taakse (alapuolelle; koneiston roskaantumisen sekä talvisen jäätymisen estämiseksi). Rataspumppu voi olla pienikokoinen tai isokokoinen, umpinainen, valettu, ontto, veistetty jne, ja se voi olla myös samoille vetoakseleille sijoitettuja useita erillisiä rattaisto + veden poistovälpät moduuleja. Rattaisto voi olla alaosistaan avoin, kunhan se on suojattu esimerkiksi pitkittäisin välpin kaloilta ja irtoroskilta: pumpun toimintaperiaatteen kannalta sylinterivaippaa ei tarvita kuin reilun yhden ratasvälin syvyydeltä eli hyvin kapealti, ja tämä mahdollistaa samalla helpon kokoamisen sekä (esimerkiksi jousitoimisen) ratasmännän ja sylinterivaipan välyksen säätämisen. Jousitoiminen välyksen säätyminen samalla ennaltaehkäisee rakenteellisia vaurioita yksittäisistä rattaan ja vaipan väliin osuvista irtoroskista johtuen.

			Hydro-ours -laitteisto ei muodosta turvallisuusriskiä kaloille, äyriäisille eikä esimerkiksi lapsille. Vaikka hydraulinen hydrofoil-efekti/-noste onkin tyypillisesti varsin voimakas (muodostaen verrattaen hitaan mutta erittäin voimmakkaan vääntömomentin vetoakseleille), niin alapuolisten välppien sekä joen nopeahkon virtauksen aiheuttamana niin roskat kuin sukeltelijatkin kulkeutuvat imuaukkojen ohitse alavirtaan, juuttumatta niihin kohtiin kiinni veden alle. Turbiinigeneraattoriksi soveltuu nykyajan tuulivoimatekniikasta tuttu suoravetogeneraattori. Voimakkaamman virtaaman kohassa olevien lämpöeriste-kellukkeiden ansiosta paksu jääpeite oletusarvoisesti ulottuu eristeen reunoihin asti puskuun, jolloin avovettä ei välttämättä ole talvisin näkyvissä eikä edes huomattavasti muuta kenttää heikompaa jääpeitettä (hydro-oursin toiminnan siitä kärsimättä), jolloin esimerkiksi Suomessa talvehtivat linnut eivät vahingossa päädy jään alle alavirtaan sukellellessaan hydro-ours -laitoksen edustalla.

			====Pakko-offlinaus====
			Tietokoneiden käyttöjärjestelmien uudelleenasentamiseen liittyvät toinet saattavat vaatia mahdottomasti aikaa ja vaivaa. Puhumattakaan, että kriittiset työkoneet tai serverit kaatuisivat nettiyhteyksien ja aputietokoneiden ulottumattomissa kuten hakkereiden melskeessä ja/tai palvelunestohyökkäysten keskellä. Lisä-miestyövuosilta ja tarpeettomalta servereiden grillaamiselta säästymiseksi seuraavassa kuvattu yksinkertainen tietoturvallinen perusmalli servereiden ja käyttöjärjestelmien ylläpitämiseksi ajantasaisesti päivitettyinä, tietoturvassa ja nopeasti minimivaivalla uudelleenpystytettävissä ilman nettiyhteyksien kriittistä tarvetta. Menetelmä perustuu keep-it-simple -peruaatteeseen, jolloin mahdolliset häiriötkin ovat melko helposti paikannettavissa ja korjattavissa.

			* tarvitaan kolme erillistä USB-muistitikkua (fyysisesti erillistä tallennusasemaa, ei siis saman taltion eri partitiointeja). Tietysti nopeampi USB-muistin v 3.0 lukunopeus on parempi kuin hitaampi, koska kyseinen tekijä on ohjelmistojen ajonopeuksien pullonkaulana, mutta loppujen lopuksi hitaampikaan lukunopeus ei häiritse päivittäistä tietokoneenkäyttöä (jäljempänä tarkennusta), yhteensopivuus erilaisten laitteiden kanssa on prioriteetti ainakin muistitikussa 1). Erilliset tikut ovat myös "tamperproof", koska etenkin uudelleenasennusten yhteydessä on mahdollista itse vahingossa formatoida varmuuskopiot lukukelvottomiksi sekä tietysti hakkerit ja virukset voivat vaivatta osallistua uudellenasennuksiin sekä ylipäänsä järjestelmän ylläpitoon, mutta erillisinä asemina ei käytännössä pidetä netin kanssa tietokoneeseen kytkettynä kuin yhtä tikkua.
			*# ensimmäinen muistitikku on kooltaan tarkoituksenmukainen, että siihen voidaan tallentaa nk. Live-käyttöjärjestelmä (ei mitään muuta).
			# Tällaisen live-käyttiksen käyttäminen ei periaatteessa tarvitse tavuakaan enempää tilaa muistitikulta kuin mikä kyseisen tallenteen koko levyllä jo on (vastaava live-käyttöjärjestelmä voitaisiin periaatteessa polttaa esimerkiksi CD-levylle), mutta kannattaa ottaa huomioon ensiksikin, että erilaisia live-distroja, käyttöjärjestelmäjakeluita, on saatavilla kymmenittäin erilaisia ja kustakin eri julkaisuversioita: tämän tikun live-käyttiksen pystyy esimerkiksi kokeilun vuoksi korvaamaan jollain toisella mahdollisesti käyttökelpoisemmalla käyttöjärjestelmällä (muistitikulta 3 käsin) turvallisesti. Toisekseen, tavanomaisen ISO-tiedostopaketin sijaan live-käyttöjärjestelmän saattaa osoittautua kätevämmäksi asentaa OVA-pakettina, joka saattaa olla hieman kookkaampi. Näin ollen tämän tikun koko kannattaa olla vaikkapa vain kaksinkertainen suhteessa live-käyttöjärjestelmävedoksen tarvitsemaan muistitilaan. Useita vaihtoehtoisia live-käyttöjärjestelmiä ei kannata asentaa rinnakkain samalle tikulle.
			# tämän live-käyttöjärjestelmän prioriteettina on yhteensopivuus erilaisten 'rautojen' kanssa. Sen ei tarvitse olla kovin nopeakaan, sillä periaatteessa (mikäli kone on pelkästään omassa hallinnassa) live-käyttöjärjestelmää on mahdollista hyödyntää 'persistence' -järjestelmän kaltaisesti asettamalla shutdown -toiminnon/-painikkeen tilalle hibernate, eli käyttöjärjestelmän sammuttamisen sijaan adettaa se aina pelkkään horrostilaan. Näyttö/näytönsäästäjä kannattaa lukita salasanalla siksi, että horrostilan aikana muistitikun 1 voi irrottaa asemasta käyttökertojen välillä, kunhan muistaa laittaa sen samaan USB-tikkupaikkaan ennen käyttöjärjestelmän herättämistä horrostilasta. Jos tietokonetta yrittää herättää ilman kyseistä muistitikkua, käyttöjärjestelmä jää halvaantuneeksi joko viimeisimmälle auki jääneelle näytön näkymälle tai sitten em. näytönsäästäjään, ja kyseisen istunnon kaikki asetukset, tiedostolataukset, ohjelmistojen asennukset jne. muutokset menetetään samassa hetkessä.
			#* hibernate-tekniikka on toisaalta paljon tietoturvallisempikin kuin vaikkapa tietokoneen omalta muistiasemalta ajettava käyttöjärjestelmä, mutta toisaalta käyttöjärjestelmän saaminen takaisin käyttöön on myös nopeampaa, vaikka olisi kuinka hidas tikku, kone herää välittömästi, kun taas sen käynnistäminen vie aina tovin, vaikka rauta olisi kuinka nopea.
			*# toisessa muistitikussa on mm. monien käyttöjärjestelmien asennusvaiheessa mahdollista ulkoisten ohjelmalähteiden / suljettujen ohjelmistojen tausta-asentamista varten tallennetut/varmuuskopioidut paketit. Lisäksi sinne talkennetaan erilaisia muistivedoksia, kuten nettiselaimen Bookmarks sekä selaushistorian, lisäosien yms. varmuuskopiovedokset, verkkopohjaisista ohjelmustokirjastoista ladattujen asennuspakettien varmuuskopiot sekä käyttäjän omia henkilökohtaisten tiedostojen varmuuskopioita (arkistointia varten). Tämän tikun dataa ei välttämättä kannata salata, jotta esimerkiksi kun pääkäyttäjästä aika jättää, niin nämä tiedostot olisivat muidenkin tarkasteltavissa. Toisaalta tietysti osan varmuuskopioista voi olla järkevä salata esimerkiksi jos tikku varastetaan.
			# Koska periaatteessa näitä tietoja ei alati muutella, tiedostojärjestelmän formaatiksi soveltuisi FAT32 parhaiten, sillä tällöin tältä tikulta 2 voidaan myös silloin tällöin esimerkiksi katsella valokuvia televisiosta ja kuunnella musiikkia autoradiosta. Tällaisissa ulkoisissa lukijoissa saattaa kuitenkin olla yhteensopivuusongelmia esimerkiksi USB 3.0:n kanssa ja liian isojen levykokojen kanssa. Arvovalinta tyytyykö USB 2.0:aan ja 32 GB:iin vai tarvitseeko omasta mielestään 3.0 ja 256 GB.
			# tälle toiselle tikulle sopii myös tallennella varastoon ISO-vedoksia muista live-käyttöjärjestelmistä, esimerkiksi jos välillä tarvitsee asentaa tikulle 1 ja sitten ajaa livenä jotain eri käyttöjärjestelmää, koska jokin perusominaisuus puuttuu vakituisessa käytössä olevasta käyttiksestä.
			*# kolmannessa muistikussa on joko nk. 'persistence' -osa käyttöjärjestelmää (jos haluaa hifistellä ja ajaa kahdelta tikulta, sekä 1 että 3, omaa käyttöjärjestelmäänsä) tai sitten 'persistent' -asennus eli live-käyttöjärjestelmän tavanomainen kiinteä asennus, jota käyttäjän säätämine asetuksineen pystyy muuttelemaan, päivittämään ja muuten ylläpitämään pysyvästi.
			# Myöskin tätä kiinteän asennuksen tikkua voidaan live-tikun tapaan käyttää hibernate -periaatteella, mikä on hyvin käyttäjäystävällistä.
			#* yleensä kaikissa käyttöjärjestelmissä on melkeimpä Windows 95:stä alkaen oletuksena olemassa tai lisättävissä nk. 'nuke' nappi ('tuhoa'), jota esimerkiksi vahingossa kokeilemalla kyseisen muistitkun kaikki tiedot tuhoutuvat palautuskelvottomaksi silmänräpäyksessä. Tästäkin syystä kiinteä käyttöjärjestelmä kannattaa asentaa erilliselle asemalleen, eikä tikkuja kannata - eikä tarvitsekaan - pitää yhtäaikaisesti koneeseen kytkettynä kuin tarvittaessa eli silloin tällöin, ja tuolloin fyysisen nettipiuhan voi väliaikaisesti irrottaa. Periaatteessa vain yhtä tikkua tarvitsee "grillata" kerralla, mutta koska nämä kolme muistitikkua muodostavat akrobaattisen proseduurin, niin niitä kannattaa säilyttää toistensa yhteydessä, jotta em. yksinkertaiset taktiset temput olisivat missä ja milloin vain suoritettavissa, eli siis ajankäytöllisesti ja vaivannäöllisesti kriittisissä olosuhteissakin ilmenevien ongelmatilanteiden pitämiseksi hallinnassa, esimerkiksi jos tekee lääkärinä Kilpisjärvellä etätöitä.
			# esimerkiksi Linux-pohjaisissa käyttöjärjestelmissä käyttöjärjestelmän peruskäyttö pääkäyttäjän oikeuksilla, 'super-userina', altistaa järjestelmän hakkereille ja vastaaville häiriöille, joten kannattaa miettiä pituudeltaan överiksi menevä pääkäyttäjän salasana, jolloin sitä ei tule rutiininomaisesti käyttämään. Eikä välttämättä sitten ongelmatilanteissa muistamaankaan.

			* [https://www.freecodecamp.org/news/md5-vs-sha-1-vs-sha-2-which-is-the-most-secure-encryption-hash-and-how-to-check-them/ tarkisteilla], eli esimerkiksi varsin luotettava SHA-256 -hash, voidaan näppärästi ja varmuudella todeta esimerkiksi tiedostopakettien, kuten vaikkapa sen live-käyttöjärjestelmän ISO-latauspaketin taikka tikulle 1 asennetun käyttövalmiin partitioinnin tietojen alkuperäisyys.
			** Tarkisteen laskemiseen jostain tiedostosta tarvitaan erillinen apuohjelma. Toki kyseinen apuohjelma voi itsessään olla hakkeroitu, esimerkiksi jos sen alkuperä on epämääräinen, mutta tuskin. Voihan sitä laskea tarkisteen monella eri apuohjelmalla varmuuden vuoksi.
			** mikäli datassa on bitinkin ero, yhdellä vilkaisullakin näkee, että tarkisteet eivät ole samoja. Siksi ei ole välttämätöntä samalla laitteella sekä laskea tarkistetta että tutkia esimerkiksi tiedostolähteen tarjoamaa vertailutarkistetta, vaan vertailutarkiste voi olla esimerkiksi jo ennen tiedoston lataamista muistivihkoon kirjoitettuna. Etenkään omista henkilökohtaisten tiedostojensa paketeista ei voi tallentaa tarkisteita luotettavasti "tiedoston viereen", vaan manuaalisesti paperille kirjoittaen. Periaatteessa parinkin merkin koko tarkisteesta kirjoittaminen muistiin riittää, mutta käytännössä nykytietokoneille ei ole mikään vaiva judota juuri kyseisiä "käyttäjän sattumanvaraisesti valitsemaa otetta" (tarkisteen viittä viimeistä merkkiä) identtisiksi ([https://en.m.wikipedia.org/wiki/File_verification#Integrity_verification false-positive]), joten eikö tarkisteen voi kokonaisuudessaan kirjata ylös, jos ylipäänsä päättää kirjata mitään. Ja voipa sitä siltikin kirjoittaa ylös tarkisteen, vaikka jälkikäteen, tiedostokorruptioiden toteamisista huolimatta, taipuisikin menemään niillä?

			=====Pakko-sandboxaus=====

Wikikkosysop: /* Pakko-kaksoisvirranmaa */

2024-03-22T22:43:05Z

Pakko-kaksoisvirranmaa

← Vanhempi versio		Versio 23. maaliskuuta 2024 kello 01.43
Rivi 501:		Rivi 501:

	======Pakko-kaksoisvirranmaa======		======Pakko-kaksoisvirranmaa======
			Menettelyssä rakennukseen asennetaan kaksi rinnakkaista sähköverkkoa, joista toinen toimii omalla paikallisella virtalähteellä (kuten aurinkopaneelisto tai generaattori puskurivirtapankkeineen). Tämä paikallinen, toissijainen pistorasiasto johtoineen pinta-asennetaan kulkemaan esimerkiksi jalkalistan yläpuolella. Kaapeli voidaan läpivetää ulos esimerkiksi oviaukotuksen ja ovenkarmin välistä.

			Menetelmän toteuttaminen edellyttää olemassaolevaan sähköverkkokaapelointeihin lähinnä, että valaistuksen sulakkeidenjälkeisille syöttöjohdoille valmistellaan pistorasia-pistoke-ulostulot.

			Menetelmän tarkoitus on mm. yksinkertaistaa omien sähkönlähteiden hyödyntämistä sekä helpottaa arkielämää sähköverkon kaatumistilanteessa. Virtaverkot ovat siis mekaanisesti erillisiä, pinta-asennettu periaatteessa pelkkä seinään naputeltu jatkoroikkalinja (ilman kiinteää virtalähdettä).

			<br>

			=====Pakko-kaukosäätöliekit=====

			Johdollisten joulukuusenkynttilöiden lisäksi on olemassa myöskin johdottomia, paristotoimisia, joita hallitaan (valosävy, kirkkaustaso, päälläoloajastus, mahdolliset liekkiefektit ym.) kaukosäätimellä sekä manuaalisesti LED-kynttilän pohjasta/patteriloteloa pyöräyttämällä. Tällaiset valosarjat ovat verrattsin edullisia poikkeustilanneratkaisuja huoneistoihin sekä esimerkiksi mökille (oksanipsuttimin esimerkiksi kuppiin pöydällä kiinnittäminen sekä mukana kuljettaminen). Tällöin kaikkein keskeisin ominaisuus on montako tuntia LED-kynttilän valaistusaika on ennen paristojen vaihto-/lataamistarvetta. Kynttilän jatkuvatoiminen kaukosäätösignaalin vastaanotin vie virtaa, lisäksi mikäli kynttilässä ei ole ajastusmahdollisuutta, se saattaa olla epäkäytännöllinen esimerkiksi WC:n/huussin yövalona.

			<br>

			=====Pakko-sähköautotus ja -sähköautonakutus=====
			Polttomoottoriauton akun hyödyntämiseksi varavirtapankki-generaattorina tarvitsee autoon asentaa aurinkosähköpaneelin ohjainlaite (MPPR- tai PWR-toimintaperiaate), jossa siis on ensiksikin säädettävä alhaisen akkuvirrantason katkaisin, jolla turvataan akun suorituskyky etenkin paukkupakkasilla kylmäkäynnistäessä. Kyseinen terminaali, jota ei kannata ohituskytkeä, antaa jonkun rajallisen sähkötehon, mutta kaapeleiden pituuksista johtuen kovin ampeerimääriä tehoja ei autotallista/-katoksesta kannata siirtääkkään.
			* periaatteessa järkevintä olisi kytkeä 220 VAC -invertteri suoraan autoon, jolloin vältytään isommilta siirtohäviöiltä. Inverttereissä harvemmin kuitenkaan on alhaisen lataustason (syöttöjännitteen) manuaalista säätömahdollisuutta, jolloin on riski, että akku ei riitä auton kylmäkäynnistämiseen, siksi aurinkopaneelin ohjainyksikkö siltikin tarvitaan.
			* aurinkopaneelin ohjainyksikön sijoittaminen autoon mahdollistaa lisäoptiona auton akun/akuston turvallisen lataamisen aurinkopaneeliterminaalin kautta. Kyseisen paneelin tosiasiallinen antovirta kannattaa optimoida akun kapasiteetin kanssa, koska esimerkiksi taskulaskimen kennoilla autonakun lataaminen kuluttaa akkua.
			** paneelin voi asentaa esimerkiksi autotallin katolle, auton suksiboksikiskoihin tai vaikka pakkassuojaksi syylärin eteen.
			* periaatteessa koska auto osaa käsitellä 12 VDC -virtaa, siihen kannattaa kiinnittää varavirtaan liittyvää tekniikkaa ompahan sitten telttaillessa ja mökkeillessäkin käsillä.
			** jos ei käytä auton pääakkua varavirtalähteenä, vaan aikoo käyttää vain ulkoisia lisäakkuja, joita ladattaisiin auton tupakinsytytinpistorasioiden kautta, tällöin kannatta tehdä esimerkiksi lisäakkukohtaisesti niin, että tupakinsytytinpistokkeen perässä on säädettävä jännitteenalennin, jonka jälkeen aurinkopaneelin ohjainyksikkö, josta siis liitetään akkuun terminaalinsa sekä invertteriin terminaalinsa. Jännitteenalentimesta säädetään syöttöjännite sellaiseksi, että lisäakun ollessa 'tyhjä', latausvirta auton moottorin käydessä alittaa tupakinsytytinpistokkeiden sulakekoon. Aurinkopaneelin ohjainyksikkö puolestaan optimoi lataustehon akun lataustason kannalta.
			*** mikäli lisäakun kapasiteetti sekä sen kanssa järkevästi mitoitetun ohjainyksikön nimellisteho rajoittaa maksimi-virranoton tupakinsytytinpistorasian sulakekoon alapuolelle - eikä ladata useampia lisäakkuja tai käytetä muita sähkösyöppöjä kuten 12 VDC -kylmälaukkua yhtäaikaa - niin jännitteenalenninmoduulia ei tarvita väliin.

			====Pakkotuutti====
			Poikkeustilassa selviytymiseksi on suositeltu hankkimaan patteritoiminen radio. Mutta ketkä tapaavat katspa televisiota, pystyy varautua myöskin patterikäyttöisellä töllöttimellä (mm. lasten iloksi). Televisioita ja vastaavia, jotka mahdollisesti tarvitsevat katkeamatonta sähkönsyöttöä (esimerkiksi jottei kanava-asetukset nollaudu), jotka laitteet toimivat standardilla 19 VDC jännitteellä, voidaan varsin yksinkertaisesti kytkeä 18V akkuadapteriin (käytännössä 16...20 V jännitealue). Kyseinen vakiintunut jännitestandardi on nimenomaan litiumionikennojen jännitteen monikerran takia 19 voltta, vaikkei laitetta alunperin suunniteltaisikaan akkukäyttöiseksi, vaan muuntajan päähän.

			Tällaisen laitteen akku-virransyötössä on siis kaksi akkuistukkaa, jotka kytketään keinukytkimellä vaihdeltaviksi virtalähteiksi laitteen 19 VDC muuntajajohtoon. Tarvittava johto voidaan katkaista alkuperäisestä muuntajasta lisäämällä katkaisukohdan molemmin päin sähköeristesukitetut lattaliittimet. Positiivisten sekä negatiivisten tulo- ja meno liittimet laitetaan kaikki naarasliittimiksi. Nämä liittimet kytketään auton lattasulakkeiden välityksellä (lattasulakkeiden sekä mini-lattasulakkeiden kynnet ovat sama lattaliitinstandardi).

			Toisin sanoen yksi tällainen yksinkertainen irtoakku-istukka mahdollistaa katkeamattoman sähkönsyötön talouden jokaiselle 19 VDC laitteelle. Periaatteessa miksei myös 40V laitteille. Käytettävässä akkutyypissä saattaa olla alijännitesuojaus, joka katkaisee virransyötön akun tyhjentyessä liikaa eli jännitteen laskiessa tarpeeksi alas. '''Mikäli näin ei ole''', akun jännitettä voi tarkkailla esimerkiksi liittämällä pakkotuuttiin alijännitteestä varoittavan hälytinmoduulin tai muistettava tarkkailla akun tasoa esimerkiksi akun kylkeen integroidusta lataustason ilmaisimesta tai munakellottamalla käyttöä. Osaksi moduulia voi myös sarjakytkeä led-diodeja siten, että niiden herätejännite on alajännitteen taso, jolloin ledien sammuminen ilmaisee käytössä olevan akun tyhjenemisen. Tällaisia korkean herätejännitteen ledejä ovat esimerkiksi LED-polttimokäyttöön valmistettavat non-dimmable -ledit. Voi myös hankkia sellaisen irtoreleen, jonka säätönapojen herätejännite on sama kuin alajännite, ja jonka kytkeä pakkotuutin lattaliittimiin ulkoisesti. Li-ioniakun tyhjentyminen liikaa huonontaa sen suorituskykyä tai jopa rikkoo sen.

			====Pakkosumppisuihku====
			Mikäli lämmintä suihkuvettä ei ole tarjolla, mutta sähköä kilowatin teholla, voidaan halutunlämpöistä suihkuvettä valmistaa kahvipannullinen kerrallaan siten, että täysinäisestä kahvinkeittimen pannullisesta kylmää vettä kaadetaan haluttu määrä "kuppeja" kahvinkeittimeen, jättäen loput kylmät vedet pannuun, johon kuuma vesi valuu takaisin. Kahvipannun kaatonokka soveltuu itse asiassa peseytymisnappoa paremmin peseytymiseen. Lasten pesemisessä aikuinen voi annostella vettä toisella kädellä ja toisella pestä lasta. Varapannu kannattaa hankkia toisaalta pakkosumppisuihkun jouhevoittamiseksi, toisaalta varmuuden vuoksi, jos toinen pannu esimerkiksi putoaa maahan ja menee rikki.

			====Pakkoretkisuihkut sekä sisävesitornit====
			Retkisuihku on oksaan ripustettavaksi suunniteltu noin kymmenen litran kangaspussi, joka täytetään peseytymisvedellä ja avataan pussin pohjan suihkuhana. Kotitalouskäytössä tällaista järjestelyä varten voidaan kylpyhuoneen suihkupisteen eteen taikka lattiakaivon kohtaan kiinnittää madalletun katun puuniskan kohtaan metallikoukku tällaista tarkoitusta varten.

			Sisävesitornin toteuttamista varten tarvitaan ämpäri/saavi, jonka kiinnittää suihkupisteen yläpuolelle katonrajaan. kattoon ripustamisen sijaan voidaan myös käyttää A-tikkaita "vesitornina". Vesihanan suihkukahva tipautetaan vesisaavin laidan yli saaviin ja sitten suihkukahvan vedentulo avataan (esimerkiksi suhkuletkulähdön vetotappi teipataan yläasentoonsa). Suihkuletku ei yleensä tyhjene joutoaikana, joten lapporeaktion pitäisi käynnistyä itsestään. Mikäli ei, suihkuhana sulki, irrotetaan suihkuletku suihkuhanasta sekä suihkukahvasta, upotetaan vesisaaviin, tukitaan sormella toinen pää, ruuvataan toinen pää suihkuhanaan, ruuvataan suihkukahva takaisin paikoilleen taikka kiinnitetään jonkinlainen paino pitämään avoin pää saavin pohjalla, esimerkiksi saavin pohjalle tiiliskivi, jonka alta letkun imupää kulkee. Avataan suihkuhanan vedentulo suhkuletkun suuntaan.

			Saavia kannattaa täyttää "etukäteen", jottei sitä tarvitsisi kokoajan ilmata. Tällainen sisävesitorni toimii huoneiston käyttövesiputkiston lähimmän takaiskuventtiiliin (vesimittarit) laajuudelle asti, eli periaatteessa jakotukin kautta huoneiston kaikille vesipisteille, jotka ovat saavin korkeutta alempana. Veden olisi oltava juomakelpoisen puhdasta. Kaikkein paras olisi kaivovesi, lähdevesi taikka esisuodatettu ja kiehautettu hulevesi, sulavesi, jäästä sulatettu vesi, järvivesi tms. pibtavesi (jollaisissa vesilaaduissa ei juurikaan diffusoitunutta happea), jolloin vesiputkiston liitokset eivät juurikaan kuluisi (hapettuisi) käytössä. Etukäteen varastoitu hanavesi sisältää happea, mikäli se on valutettu tavanomaisen poresuuttimen kautta, mutta toisaalta voihan sen valuttaa samaisen suihkuletkujärjestelyn kautta hitaalla virtaamalla saaviin päinkin, jollainen etukäteen varastoitu saavivesi on jokseenkin hapetonta.

			: käyttövesisaavin sijaan voi esimerkiksi asettaa "valkoisen jätesäkin" puulaatikkoon, jonka asettaa saunan lauteille. Sitten hankkii 1/2" jatkosnippoja sekä suihkuletkuja ulottumaan suihkulta saunanlauteille saakka. Jollaista sovellusta on helppo huoltaa käytönaikaisesti, ja sisävesitornin vetoisuutta voi huoletta lisätä yli sadan litran. Tarkoituksenmukaisen puulaatikon saattaa saada rakennettua itse esimerkiksi kääntämällä puinen tuoli ylösalaisin ja sitten vetäen tuolinjalan sisimmän särmän pitkittäin peittävä kaksipuolinen teippi, sitten vuorotellen puurimoittamalla tuolinjalkojen sisemmät kyljet ("heinäladon seinän näköinen seinämä"). Rimanpäiden sahaaminen lopuksi tasan tuolinjalkojen pintaa vasten antaa siistimmän lopputuloksen kuin rimojen pituuksien etukäteen mittaileminen, sahan vastainen tuolinjalan maalipinta kannattaa suojata maalarinteipillä tai ohuella pahvisoirolla.

			: mikäli pyykkikoneen vedentulo on kytkettynä lavuaarihanan juureen / mikäli kylpyhuoneen lavuaarin juuressa on avoin (tulpattu) KV-lähtö (yleensä 1/2" urosliitin), siinä ei yleensä ole sisäänrakennettua takaiskuventtiiliä. Tällöin kyseiseen lähtöön voidaan suoraan liittää tavanomainen suihkuletku, mikä on mahdollisesti käytännöllisin ratkaisu. Tällöin täytyy esimerkiksi jakoavaimella pitää urosliitospala vakaasti paikoillaan samalla kun letkua pyörittää paikoilleen! Jotta putkilähdön pään ja urosliitospalan ankkurointi ei löystyisi käyttökelvottomaksi.

			====Pakko-palomiesbidee -konsepti====
			Etenkin tilanteissa, joissa suihkutilat/WC sijaitsee ulkoseinää vasten avattava ikkuna tuulettamista sekä hätäpoistumistietä varten), voidaan bidee-letkua jatkaa useiden metrien pituiseksi, jolloin huoneistopalotilanteessa sillä pystytään melko turvallisesti, suhteellisen tehokkaasti ja omia vaatteitaan vedellä jäähdytellen tekemään esisammutusta (hajottavalla painevesisuihkulla). Tällöin WC/KH:n ikkuna täytyy ensiksi avata ainakin raolleen, jolloin ilmastointijärjestelmä alkaa imeä raitista ulkoilmaa sinne, huoneiston palokaasujen huonetilaan imemisen sijaan. Tällöin raitista ilmaa samalla valuu lattiantasolla huoneistopalon tilaan hengitettäväksi, mutta toisaalta paloa lietsoen. Kuitenkin isoltakin/laajaltakin näyttävä palo saattaa olla esisammutettavissa ja korvaamattomat palotuhot vältettävissä esisammuttamalla, ja esisammutuksen onnistuessa eli säikähdyksellä selvittäessä kokemus jää positiiviseksi. Puolestaan esisammutuksen epäonnistuessa täytyy letku vetää takaisin ja WC/KH:n ovi vetää kiinni (huom. ilmanpaine-eron takia täytyy käyttää hieman enemmän voimaa, jotta oven saa kiinni.

			Vaikkei pesutiloja olisi palo-osastoitu erilleen, niin kuitenkin "keskimäärin" kylppäriä vasten on enemmän kiviseinää ja muuten hitaammin palavaa jäykempää seinärunkoa kuin huoneiston muissa väliseinissä (jotta kaakelit pysyisivät seinällä), joten WC/KH on lähtökohtaisesti paloturvallisempi tila kuin muut huoneet. Periaatteessa on myös niin, että (kantamattomien) väliseinien pystyruoteiden kohdat kun joka tapauksessa palavat paljon hitaammin, niin seinäkaakelit pysyvät paikoillaan ja hidastavat palo-osastoinnin kaltaisesti kipsilevyn puhki palamista ja palon etenemistä WC/KH tilaan. WC/KH-tilan säilymisessä palovaurioitta saattaa olla sellainenkin etu, että saattaa olla mahdollista järjestää asukkaiden hätämajoittuminen sinne, kunnes korvaava asuinpaikka järjestyy.

			Palavia 230 VDC sähkölaitteitakin uskaltaa yrittää sammuttaa bidee-suihkulla (mahdollinen oikosulku kulkee joka tapauksessa vesiputkistoon päin, eikä ylipäänsä vaihtovirta pysty muodostamaan pisaroiden kautta kulkeutuvaa valokaarta). Asukkaiden kotonaollessa ilmeisiä huoneistopalon alkuja on sähkölaitteet, ek. sähkökojeiden akut. Kuten makuuhuoneessa latautuvasta älypuhelimesta.

			Tällainen ylipitkä bidee soveltuu myös erikoistilanteisiin kuten sisäkukkien sekä toisaalta tilusten kasteluun sekä lasten pihaleikkeihin ja kuravaatteiden pesuun pihalla. Ulkosuihkuttelutarpeita varten kannattaa maata vasten levittää puutarharalleja tai esimerkiksi siirtolava. Metallijousirsatkaisulla päällystetty bideeletku on tällaiseen käyttötarkoitukseen huonompi ratkaisu kuin yksiosainen (mahdollisesti kromijousikoristeinen) muoviletku, koska metallijousiratkaisussa paineenvaihtelu kun hanan avaa aiheuttaa letkun liikuskelua lattialla. Puolestaan [[Metsäpalo\|metsäpaloista]] löytyy oma Wikikko-artikkelinsakin.

			====Ultrakonkka-akku====

Wikikkosysop: /* Pakkovirtapankit */

2024-03-22T22:42:46Z

Pakkovirtapankit

← Vanhempi versio		Versio 23. maaliskuuta 2024 kello 01.42
Rivi 465:		Rivi 465:

	====Pakkovirtapankit====		====Pakkovirtapankit====

			''Huom. latausvirran rajoittamiseksi tarvitaan erillinen [https://en.wikipedia.org/wiki/Current_limiting lisämoduuli] . Esimerkiksi [https://www.candlepowerforums.com/threads/super-simple-power-mosfet-linear-current-regulator.236260/ MOSFET-transistoriin perustuva virranrajoitin], joka on todennäköisesti kätevin, turvallisin, käyttövarmin ja edullisin ratkaisu tähän tarpeeseen. Niiden yhteydessä suositellaan nimellistä maksimivirtaa hieman suurempaa sulaketta tulopuolelle, laitteiston muiden osien suojaksi. Toisin sanoen valitaan nelipaikkainen sulakerasia, joista kaksi kytketään rinnankytkettynä tähän väliin (esim. 16A) ja kahta verkkovirtainvertteriä ennen (joiden ampeerimäärä puolestaan jonkin verran invertterin nimellisteoa pienempi). Vaihtoehtoisesti on olemassa piirikomponentti nimeltään [https://www.theengineeringknowledge.com/introduction-to-current-regulator-diode/ virranrajoitindiodi], jossa virran vaihtelu ei vaikuta syöttöjännitteeseen, eli sellainen current regulating diode rinnankytkien olisi periaatteessa soveltuva komponentti tähän järjestelmään, paitsi että niitä tarvitsisi liittää aika monta sarjaan, koska läpipäästövirrat ovat ≤ 1A. Kolmantena vaihtoehtona step-down converter, jossa on sekä "voltage regulator" että "current regulator" (elektroninen moduuli, joka rajoittaa sekä syöttöjännitettä että syöttövirtaa sekä mahdollisen step-up -ominaisuuden lisäoptiona on toista tekijää rajoittaessaan samalla kohottaa toista lähemmäs maksimitasoa. Toisaalta latausjännite saattaa tällöin laskea liian alhaiseksi (vanhentaen akkua ennenaikaisesti) liian alhaisella lähtöjännitteellä kikkailtaessa. Optimaalinen latausjännite AGM-akuille on 14,8 V ja normaaleille autonakuille 14,4 V, toisin sanoen step-down -moduulissa aluksi säädetään kuormittamaton maksimijännite akulle optimaaliseksi, sitten esimerkiksi uhri-sulakkeen avulla säädetään maksimivirta halutuksi''

			Kannettava 230 VAC varavirtalähde. Varavirtalähteelle oletusarvoinen piirre on, että lataaminen ja purkaminen tapahtuvat vuorotellen, eikä siis samanaikaisesti kuten mm. autoissa. Tästä syystä valitaan syväpurkausta kestävä [https://www.yeint.fi/uutiset/akkujen-erot akku].
			* Akun kapasiteetti kannattaa valita optimaalisen latausvirran mukaan, jotta akun käyttöikä olisi pisin. [https://portablementor.com/maximum-charging-current-voltage-for-12v-battery/ Yleisesti ottaen] tämä optimaalinen latausvirta on 10-20-25% akun kapasiteetin suuruudesta, esimerkiksi 40 Ah akun optimaalinen latausvirta on 4-8-10 ampeeria. Akun specseissä voi myös olla määritetty maksimi latausvirta ("initial current"). Toinen tekijä on invertteriin haluttu akun maksimi purkuteho ("cold crank amperes"). Kolmas akun valintakriteeri on fyysinen koko ja paino.
			* Seuraavaksi valitaan akun latauksen ohjausyksikkö, jollaisia on [https://solvoltaics.com/what-a-solar-charge-controller-does/ kahta eri päätyyppiä, MPPT ja PWM] (isommille akkukapasiteeteille eli latausvirroille kannattavin maximum power point tracking ja pienemmille akustoille kätevämpi pulse width modulation). Tässä pakkovirtapankissa jokaiselle akulle tarvitsisi hankkia oma ohjausyksikkönsä, asentaen ensimerkiksi silikonilla akun kylkeen (huomioi akun sekä laitteen jäähdytystavat). [https://spheralsolar.com/mppt-vs-pwm/ PWM- ohjain on pitkäikäisempi ja edullisempi, mutta MPPT-ohjain energiatehokkaampi sekä soveltuvampi kylmiin ilmastoihin]. PWM-ohjain kontrolloi akun latausvirtaa [https://fi.wikipedia.org/wiki/Regulaattori#Hakkuriregulaattori hakkurilla], mutta ei kuitenkaan jarruta sitä (esimerkiksi [https://fi.wikipedia.org/wiki/RLC-piiri RCL-piirein]): ohjainyksikön syöttövirran ampeerimäärän on siis sovelluttava ladattavalle akulle, siis ollen suuruudeltaan esimerkiksi nelinkertainen suhteessa akun kapasiteetin suuruuteen, ja toisaalta kestäen akun "initial current" -lataamista, (isomman nimellisvirran laite on suunnilleen samanhintainen kuin pienempi).
			* Ohjainyksikölle tuleva maksimi-latausvirta kannattaa olla auton tupakinsytytinliitännän sulaketta pienempi, jotta tätä varavirtapankkia voidaan turvallisesti ladata minkä vain auton tupakinsytyttimestä. Maksimivirta asetetaan esimerkiksi [https://www.allaboutcircuits.com/technical-articles/the-basic-mosfet-constant-current-source/ MOSFET-rajoittimen] avulla. Näin siksi, että se on [https://www.candlepowerforums.com/threads/super-simple-power-mosfet-linear-current-regulator.236260/ yksinkertainen piiri ja suhteellisen käyttövarma ratkaisu].
			* aurinkopaneelin / rinnankytkettävän paneeliston nimellisteho (maksimivirta) kannattaa valita virranrajoittimelle sopivaksi, hieman yli, jotta täyttä lataustehoa saataisiin paneeleista systemaattisemmin.
			* invertteri (12VDC ⇒ 230 VAC) kytketään lähtökohtaisesti akun juureen, ohjainyksikön ohi, koska laitteessa on oma alijännitesuojaus akulle, tämä [http://www.meeknet.co.uk/e38/E38_Battery_SOC_Table.jpg katkaisujännite jonkin verran riippuu akkutyypistä], ollen silti varmastikin tarpeeksi korkea päästämättä mitään akkutyyppiä syväpurkautumistilaan. Huomioitavaa oheisessa taulukossa, että syväpurkautumisen rajamaille tyhjentynyt akku saattaa vaurioitua akun lämpötilan muuttuessa tämäkin toleranssi on todennäköisesti huomioitu invertterissä. Ohjainyksikön läpi voidaan syöttää virta esimerkiksi tupakinsytytinpistorasiapaikkaan, josta saada tasavirtaa sellaisille pienkojeille.
			* sulakerasia tarvitaan periaatteessa ainoastaan invertterin juureen, koska ohjainyksikkö säätelee omien napojensa virrankulkuja automaattisesti. Valovirtajännitteeseen tarvitsee esimerkiksi sähköiskujen varalta laitteen nimellistehoa vastaavaa virtaa alhaisemman sulakkeen. MOSFET-virranrajoittimen yhteyteen on suositeltu maksimivirtaa hieman isompaa sulaketta, koska oikosulkutila saattaisi vaurioittaa tätä rajoitinta siten, että se päästäisi virtaa rajoittamatta sitä, vaurioittaen muita komponentteja.

			Tällainen kannettava valovirta-akkujärjestelmä soveltuu akun lataamiseen monenmoisista eri virtalähteistä, lähestulkoon mistä tahansa. Virranrajoitin sekä PWM-ohjain optimoivat varsin laajalta jännitealueelta sähkövirran käytettävän akkutyypin lataamiselle optimaaliseksi. Optimaalisen latauksen minimivirta on 10% akun virtakapasiteetista, jolloin millään kännykänmuuntajilla tai powerbank-aurinkokennoilla ei ole järkevää pakkovirtapankkia latailla. 20-25% akun kapasiteetista on optimaalinen tehokkaan lataamisen virta.


			::'''''Esimerkkilaskelma:''' oletetaan, että auton tupakinsytyttimen sulake on yleensä 20A, näin ollen voidaan turvallisesti säätää virranrajoitin enintään 14 A:lle sekä valita PWM-ohjausyksikkö, jonka nimellisvirta 20A, jolloin sitä pystyy tarvittaessa lataamaan missä vain autossa turvallisesti (vanhemmissa autoissa pitkäaikainen virranotto lähellä sulakekokoa saattaa lämmittää johtojen kytkentöjä, 14 A on kyllin kaukana, mutta kuitenkin suhteellisen tehokas). Tällöin akun/rinnankytkettävien samanlaisten akkujen optimaalinen kapasiteetti olisi hyvä olla vähintään 14*4 = 56 Ah. Optimaalisen latausvirran annon olisi hyvä olla välillä 5,6 - 14 A. Lataukseen soveltuva jännitealue (minimi- ja maksimijännite) riippuu ohjainyksiköstä. 14 ampeerin virranrajoitus liitetään periaatteessa ohjainyksikön juureen tulopuolelle, jolloin siis mahdollistetaan latausjärjestelmän liittäminen sellaisiinkin jännitelähteisiin, joissa olisi isokin antovirta, kuten muihin paneelijärjestelmiin. Kuitenkin periaatteessa on oikosulkuvaara tupakinsytytinpistokkeesta, jos se on irrallaan aurinkopaneeleista akun lataamisen aikana, ja muualta ladatessa aurinkopaneelisto hukkaa lataustehoa. Näin ollen järkevintä on joko asentaa kaikkiin tuloterminaaleihin omat virranrajoittimensa taikka sitten syöttää aurinkopaneeliston tulovirta yhden ja saman tupakinsytytinliitännän kautta ohjausyksikölle (eli 12V tupakinsytytinpistorasiasta paneelien puolella). Johon syöttöpuolelle 20 ampeerin sulake yhdenmukaisuuden vuoksi. Eli optimaalinen paneelisto 14A latausjärjestelmälle kannattaisi olla nimellisvirraltaan enintään 140% (jolloin on todennäköistä, että laturi saa siitä täyttä tehoa pilvisinäkin päivinä). Pääasia että käytettävissä olevan varavirran määrä per vuorokausi on säännönmukainen (ennakoitavissa): siksi ei kannata rohmuta akun, joka on tämän pakkovirtapankkijärjestelmän lyhytikäisin, arvokkain ja raskain elementti, kapasiteetissa. Kuitenkin esimerkiksi työkoneita kuten rälläkkää käytettäessä kannattaa akkua samalla ladata, jolloin tarvitaan isompitehoinen invertteri, jolloin käytännössä akkukin, käytännöllisesti katsoen työkoneita pyörittäessä kannattaa invertteri kytkeä auton akkuun suoraan, eli tämän kannettavan pakkovirtapankin akkukapasiteettia ei kannata työkoneita varten määrittää. muuten työpäivän sujuvuus helposti alkaa riippua tupakinsytyttimestä. Verkkovirtainvertterin tyyppi ja nimellisteho kannattaa valita sen mukaan, missä sähköä käytetään, akun CCP-virranvoimakkuudesta se ei helposti jää riippumaan, kun esimerkiksi joku ruohonleikkurin pikku starttimoottorikin saattaa täyteen ladattuna jaksaa pyörittää 700 W mikroaaltouunia puolisen tuntia täydellä teholla. Antovirta laskee logaritmisen kuvaajan mukaisesti, mutta toisaalta laadukkaan invertterin sähkötekniikka kätevästi paikkaa akun antovirran ja syöttöjännitteen muutoksia. Sähkölaitteissa on nykyisin pelkkiä hakkuritoimisia muuntajia, mistä syystä ne tarvitsevat puhdasta siniaaltoa, modifioitu siniaalto kuitenkin pyörittää tavallisia moottoreita kuten imuria, pakastinta ja sähkövatkainta hyvin, muttei esimerkiksi 230 VAC ledilamppuja eikä edes työkoneiden akkujen latureita. Todennäköisesti eniten sähkötehoja tarvitsevat kodinkoneet ovat imuri, joka käy modifioidulla sinilläkin, sekä pyykkikone, joka jo tarvitsisi puhdasta siniaaltoa."''

			====Pakkojouluvalot ynnä valovirtapankit pakko-pikaliittimin plus pakko-rosvous====
			Nykyasunnoissa hyödynnetään paljon 12 VDC tai 24 VDC ledivalaisua, kuten sellaisia jouluvalojakin ja kausivaloja. Sähkökatkojen varalle voidaan siis varata helposti siireltäviä 12V (ja 12+12=24V) akkuja.

			# ensiksi kiinteän valaisun osalta tehdään tasavirtalähteen ja himmentimen väliselle osuudelle esimerkiksi n. 15mm välikuorinta, jotka taitetaan keskeltä ja pyöritellään rosvokarvoiksi, joihin liitetään sähkölitospalat: sähköeristevuoratut naaras-lattaliittimet. Merkitään esimerkiksi tussilla positiivinen ja/tai negatiivinen liitin.
			# seuraavaksi kunkin akun navat johdotetaan, joihin johtojen päihin liitetään samanlaiset eristetyt naaras-lattaliittimet. Merkitään esimerkiksi tussilla positiivinen ja/tai negatiivinen liitin.
			# lattaliittimet kytketään toisiinsa hillityn suuruusluokan ampeeriluvun sulakkeiden välityksellä (joissa lattasulakkeissa on siis uros-lattaliitinkarvat). Liian ison ampeerimäärän attasulakkeita ei (turvallisuussyistä) kannata hankkia lainkaan laatikoihin pyörimään.
			#* tällä periaatteella saadaan kätevästi liitettyä paikalle tuotu akku tasavirta-valojärjestelmään niin yhden akun rinnankytkentänä kuin kahden akun sarjakytkentänäkin.
			# periaatteessa jos akkua/akkuja ei käytetä kuin tällaiseen valaisuun, niin niiden laturiin/latausratkaisuihin kannattaa myöskin järjestää vastaavat naaras-lattaliittimet. Kyseinen yksinkertainen ja edullinen pikaliitosmenetelmä on toisaalta paloturvallinen, toisaalta myöskin lapsi- ja nuirisoturvallinen (kytkentöjä ei pysty tehdä ilman sulakkeita, jolloin myöskin mahdollinen oikosulkukytkentä vain polttaa kyseisen sulakkeen, nuori puolestaan saattaa olla kiinnostunut virittämään sähkölaitteita, kuten esimerkiksi ämyreitä, mutta tällöin takuuvarmasti ei laita sulakerasiaa väliin).
			# erikoistilanteessa voidaan teoriassa tehdä jopakolmivaihevirtakytkyjä katkaisematta virransyöttöä (hätätilassa, kuten esimerkiksi jonkun tärkeän tuotantokoneen taikka sairaanoitolaitteiston kytkeminen lennosta varavirtalähteeseen sähköverkosta)
			#* eli '''''spekulatiivisesti''''' (huom suuri sähköiskun vaara), aluksi kuoritaan kahden sähköpistokkeen keltavihreää maadoitusjohtoa, jotka kieritetään molempiin ranteisiin ja kytketään samaan virranjakanaan (keskenään oikosulkuun sekä lisäksi maadoitukseen. Käsiin tarvitaan vähintäänkin kirurgin kaksinkertaiset nitriilikäsineet.
			#* Tehdään virtakaapelin uloimman kumivaipan välikuorinta mattoveitsen terällä niin, että ensin esimerkiksi teipillä merkitään, sitten terällä viiltohelmataan kuorittavan alueen päät (kyllin pitkältä matkalta), sitten varovasti taitellaan kumivaipan helmaukset poikki asti. Sitten vuolemalla ohennetaan paikallisesti tätä ulointa kumivaippaa ja revitään halki taikka kynsisaksilla leikataan kumi pitkittäin ja poistetaan.
			#* Tehdään tässä vaiheessa kaapeliin vedonpoisto kietaisemalla lenkki välikuorintakohdan yli, joka stabiloidaan nippusiteellä lenkin tyvestä kaapelit niputtaen. Tähän vedonpostonippuun kannattaa lisäksi kolmantena kaapelina sisällyttää varavirran syöttöjohto.
			#* Sitten teipataan mattoveitsen terä (sähköeristämiseksi) ja viiltohelmaten (tai kuten osa autosähköammattilaisista tekee, kalastussetistä löytyvin pikku katkaisupihdein) kuoritaan yksi kerrallaan kukin napa paljaaksi, joka sitten saman tien pyöritetään rosvokarvaksi ja tähän asennetaan suojaeristetty naaras-lattaliitin.
			#* kytketään kolmivaihevirtakone hetkeksi "yhden navan käynnistysmoodiin". Selvitetään sulakekynällä mikä kolmesta virtajohdosta on toiminnassa.
			#* liitetään kyseinen napa varavirtaan samalla kun kone poistetaan valtakunnanverkosta (sulakekaapista toinen irrottaa kaikki kolme sulaketta samalla hetkellä kun toinen kytkee tämän aktiivisen navan.
			#* seuraavaksi uhrisulakkeiden avulla kokeillaan mahdollisimman minimaalisilla sulakeko'oilla (toinen napa taikka kaikki kolme napaa paikoilleen kytkien), että kummin päin kone jatkaa toimintaansa ja kummin polttaa sulakkeen kun käynnistysmoodin kytkee kolmivaiheiseen työmoodiin. Periaatteessa vaikka ensimmäisellä kerralla näyttäisi arvanneen oikein, on syytä testata myös oletettu takaperinkytkentä (johtopäätöksen oikeellisuuden varmistamiseksi. Kun virtakytkentöjen suunta on selvillä, vaihdetaan kokeilusulakkeiden tilalle oikeankokoiset sulakkeet. Käyttövalmis.
			#* periaatteessa vedonpoistolenkin lattasulakkeet toimivat samalla laitteen varavirran "hätäseis" -kytkimenä, joten lattasulakkeet voidaan esimerkiksi kaksipuoliselka M3 -teipillä teipata nippuun niin, että näiden samaan yhteyteet teipataan vetolenkki. Varavirran syöttöjohdon ollessa vedonpoistoniputettuna, tästä vetolenkistä vetäisten kolmivaihevirran syöttö eliminoituu sähköturvallisesti. Paitsi tietysti elkei käy niin, että lattaliitinpalojen puristusliitokset ovat jääneet löysiksi tai ne on tehty liian tynkien karvojen kärkiin.


			======Pakko-kaksoisvirranmaa======

Wikikkosysop: /* Pakko-perunakaulahuivit ja pakko-maakellarointi */

2024-03-22T22:42:27Z

Pakko-perunakaulahuivit ja pakko-maakellarointi

← Vanhempi versio		Versio 23. maaliskuuta 2024 kello 01.42
Rivi 407:		Rivi 407:

	====Pakko-perunakaulahuivit ja pakko-maakellarointi====		====Pakko-perunakaulahuivit ja pakko-maakellarointi====
			Perunat jonkin verran hengittävät (hiilidioksidia ja vesihöyryä ja tuottavat omaa lämpöä talvisin. Tästä syystä automaattisen säätöjärjestelmän tueksi voisi olla järkevää asentaa esimerkiksi hallin kulmaan tai tuuletusluukun yhteyteen counterflow-ilmanvaihtojärjestelmä. Lämmönvaihdinkennosto koostuisi esimerkiksi ohuesta aaltopeltilevyistä, joiden väleihin on pujotettu kapeat huopasoirot ylä- ja alapäihin. Kyseisistä kohdista levyt on pultattu nippuun. Kennostojen Kyljet täytetään umpeen uretaanipistoolilla. Kun kaikki reunat on kaikkialta ilmatiiviit, voidaan pakan ylä- ja alapäihin porata molempien ilmanvaihtokanaalien kokoiset läpimenot ja sitten uretaanilla tukkia joka toinen kanaalivälit, vierekkäisissä putkissa eri kanaalit. Kyseinen pakka voidaan ankkuroida pystyyn ulkoseinän sisäpintaan, sitten aukottaa oikeisiin kohtiin venttiilisäleikköjen läpimenot ulos (alareunaan). Pakan etupinta peitetään ohuella XPS-levyllä, johon upotetaan alareunan aukotusten kohtiin vastakkaisiin suuntiin puhaltavat 12VDC puhaltimet (katonrajaan).

			Ilmanvaihto ylläpitää sopivan matalaa ja happipitoista ilmastoa perunavarastossa ja vähentää muun luukuttamisen tarvetta. Vaikuttaa todennäköisesti sen verran vähän varastohallin lämpötiloihin, että olemassaoleva automatiikka voidaan antaa toimia taustalla entiseen malliin. Puhaltimien (todennäköisesti rinnankytkeminen on fine) tehonsäätö manuaalisella led-himmenninkytkimellä.


			* *


			Maakellarin perusidea on, että kellaritilan sivuseinämien takainen maamassa johtaa maalämpöä kellariin ja maakellari sijoittuu tällöin routakerroksen alapuolelle. Jolloin periaatteessa erillistä lämpöeristystäkään ei seinissä tarvita.

			Maan pinnalla olevan varastohallin kohdalla maakellarointi onnistuu ensin muovittamalla tai sopivasti routaeristämällä seinää, sitten pengertämällä maamassa ulkoseiniä vasten vähintään kivijalka peittoon (jolloin mahdolliset lattian reunojen vehingolliset kylmäsillat muuttuvatkin hyödyllisiksi "lämpösilloiksi", ehkä jopa esimerkiksi parin metrin korkeudelle. Ulkoseinävaipan alareunan ilmaraon tuuletus huomioiden esimerkiksi muovittamisen sijaan tai lisäksi jakamalla tasaisin välein aaltopeltiprofiililevyä umpeenpengerrettäviä ulkoseinäpintoja vasten. Tietysti kannattaa esimerkiksi ruohoistutuksin pyrkiä vakauttamaan maamassa huuhtoutumasta esimerkiksi kevätsateiden mukana Perämerelle. Kun hallin pohja sekä seinien alareunat lämpiävät maaperästä päin, tällöin periaatteessa hallin sisäilma sekoittuu passiivisesti, lämpimän ilman kohotessa keskilattian kohdilta ylöspäin ja valuessa ylkoseinäpintoja myöten takaisin lattianrajaan. Tällöin periaatteessa kannattaa jättää rakoa ulkoseinäpintojen eteen ilmakonvektiolle, joka siis tasaa varastotilan sisälämpötilaa. Alimpia ulkoseinien vastaisia perunalaatikoita saattaa olla järkevä esimerkiksi pressulla suojata kylmältä, mikäli varastoitavien perunalaatikoiden ympäri pääsee kävelemään, edullisin ratkaisu saattaisi olla käydä tukun kautta ja "paalata" tuorekelmulla alalaatikot.

			Mikäli perunavarastoon päättäisi hankkia ilmalämpöpumpun, se kannattaisi sijoittaa suunnilleen lattianrajaan, puhaltamaan luonnollisen konvektion suuntaisesti ilmaa laatikoiden alle. Ylipäänsä miten perunavarastotilaa lämmitetäänkään talvipakkasilla, kannattaa huomioida perunoiden sekä lattialaatan kaiken kaikkiaan todella iso ominaislämpökapasiteetti sekä lämpötilan tasauspuskuri, minkä/joiden ansiosta on mahdollista esimerkiksi kelloajastamalla osan puhaltimista lämmittämään keskilattioita (puhallus perunalaatikoiden alle, huom. alalaatikoiden muovitetut kyljet) edullisimmilla klo 00:00-05:00 tunneilla.
			* varastatotilassa kun meluhaitasta ei ole kuin hyötyä (häiritsee rottia), niin tavallisen hallilämmittimen sijaan voisi olla syytä käyttää hyvän hintalaatusuhteen hiustenkuivaajia. Niillä on helpompi kohdistaa puhallus halutunlämpöisenä kunkin laatikkojonon alle. Oman kenttäkokemuksen (omakotitalon leijupetikattilan puhallin) hiustenkuivaajat jaksavat pyöriä moitteettomasti kuukausia ja senkin jälkeen vain sammahtavat (hiustenkuivaajan sisäänrakennetut suojaominaisuudet) teoriassa hiustenkuivaajan elinkaarta voi pidentää aavistuksen asentamalla se vakaalle alustalle (hyrrävoimat eivät kuormittaisi puhaltimen akselia)
			* lämpötilapuskurin lisäämiseksi voisi olla järkevää sijoittaa välittömästi puhaltimen edustalle tai mahdollisesti keskemmälle perunalaatikoita (lattiakerrokseen) kuution vesisäiliöitä. Veden ominaislämpökapasiteetti 4186 J/kg*K tarkoittaa, että viiden kelvinin lämpötilaero vesikuutiossa sisältää 21 MJ lämpösisällön (5,8 kWh).


			Huom. hallirakennuksen yläpohjan lisäeristämismahdollisuudet sekä [[Katovuodet#Hybriditoimisen_ilmalämpöpumpun_esivalmistelut/viimeistelytyöt\|mahdollisuus asentaa ilmalämpöpumpun ulkoilman puoleinen yksikkö ilmatieyhteyteen välikaton kanssa]]. Periaatteessa voidaan myös orsittaa ja läpinäkyvällä rakennusmuovilla tai XPS-koteloiden kanavoida ilmayhteys välikatolta maanpinnan tasalle jo-asennetun ulkoyksikön taa (lauhdutusilman imupuoli). Jollaisella ratkaisulla periaatteessa saadaan koottua sekä seinien ilmavälien että välikaton hukkalämpövuot talteen.

			=====Pakko-muumipappapatteri=====
			:Alun alkaen herttaisille pikkulapsille suunnatut muumihahmot löivät läpi ek. sellaisella ominaispiirteellään, että nämä olivat ankaria viininläträäjiä/dokaajia.

			Lasiset viinipullot kannattaa täyttää vedellä ja asettaa esimerkiksi leivinuunin pankolle tai keskuslämmityspatterien päälle ikkunoiden alla. Periaatteessa kannattaa hyödyntää kertaalleen kiehautettua vettä (hapetonta), tai lorauttaa vaikkapa lasinpesunestettä, etikkaa tai suolaa sekaan (mahdollinen lattialle loiskahtanut pullo (esim. kotieläimen jäljiltä) olisi helpompi todeta (haju) ja kuivata (ei niin akuutti kriisi, koska kostunut kohta ei homehdu niin nopeasti, välttämättä ollenkaan) periaatteessa voi myös hankkia korkkaamattomia viinipulloja varkaille vietäväksi. Muumipappapatterista on hyötyä lähinnä lämpötilan puskurointiin eli pistemäisesti ylilämpimät kohteet eivät tuhlaa lämpöenergiaansa entropiaan sekoittuessaan viileän huoneilman kanssa, vaan ensiksi lämmittävät lämpöpuskurin, jolloin kyseinen pistemäinen lämpötilaero pienenee ja lämmönluovutus pitenee. Lisäksi lämpimiä pottuja on yksinkertainen siirtää lämmön lataamiseksi (esimerkiksi sisäsaunan, puukiukaan, varaavan takan kiertoilmakanavien, savuhormin yläosien tai keittiön sähköuunin jälkilämmöstä) ja vapauttamiseksi (esimerkiksi sängyn jalkopäähän, iltaisin jääkylmien jalkojen esilämmittämiseksi).

			=====Pakko-kahvitermarilämmitysjärjestelmä=====
			Menetelmä perustuu tukussa tai inyernetissä tarjolla olevaan edulliseen ohueen silikoniputkeen, jota on pitkä yhtenäinen pätkä, useita kymmeniä metrejä. Periaatteessa voidaan haaroittaa useampaan rinnakkaiseenkin, jos halutaan lisätä lämmitystehoa (nopeuttaa kuuman veden imuvirtausta termarista), mutta loogisempaa olisi mielummin käyttää useampaa erillistä silikoniputkea.

			# Huoneiston jonkun huoneen pöydälle asetetaan esimerkiksi termospullo tai [[Katovuodet#Pakkokokkaustaloudellisuus\|kattila eristekuupassaan]] turvallisesti pöytätasolle, jossa lämpöeristetyssä astiassa vettä, jonka annoksen sisältämä lämpöenergia (lämpötilaeron perusteella) tiedossa.
			# levitellään silikoniputki huoneistoon siten, että sen alkupää ulottuu lämminvesiastiaan ja loppupää kylpyhuoneen lattiakaivoon (tai lavuaarin pystyviemäriputken alapäähän saakka).
			# silikoniputken päihin voidaan tarvittaessa pujotella/pyöritellä muttereita (tai 'jatkomutteri') painoksi sekä esimerkiksi magneettiankkurointia varten.
			# työnnetään silikoniputkea noin metrin verran lämminvesiastian pinnan alapuolelle, painetaan sen jälkeisestä osasta putki littuun sormella, vedetään vedenalaiset lämpsät kattilan ulkopuolelle ja vapautetaan putken virtaus. Lappo käynnistyy.
			# lappo siirtää veden astiasta viemäriin jäähdyttäen sen täysin huonelämpötilaan eli vapauttaen lämmön tasaisesti huoneistoon.
			# määritetään veden hupenemisvauhti eli lämminvesiastian vedenpinnan laskemisnopeus esimerkiksi rullamitalla - taikka lattiakaivon puolelta tyhjällä litran maitopurkilla.

			=====Pakko-lämpöilmapumppu (LIP)=====
			Tilanteessa (kuten saunamökki tai retkeilykämppä), jossa saatavilla on kuumaa vettä, mutta ei sähköä, voidaan rakentaa 'lippi': asetetaan kaksi esimerkiksi kannellista sankoa lattialle vierekkäin, esimerkiksi 5cm etäisyydelle toisistaan ja niiden taakse pieni ja hiljainen USB-pöytätuuletin. Puhallus voidaan suunnata sängyn/sänkyjen alle tai esimerkiksi puhaltamaan pöydän alta nukkujia kohti.

			:kun pöytätuuletin puhaltaa tämän raon läpi (kohti huoneen käyttäjiä, samalla sekoittaen huoneilmaa sinänsä) ilma lämpiää, ja täten toisaalta jäähdyttäessään vesiä sangoissa, sankojen vesi pyörii pystysuunnassa ympyrää sankojen sisällä (tasaten vesien lämpötiloja sangoissa.


			Lipin karvalakkiversio olisi ämpärin, jossa kuumaa vettä asettaminen tuolin päälle keskelle huonetilaa. Tällöin toisaalta huoneilma rupeaa kiertämään, mutta ilma kohoaa suoraan kattoon, lämmittäen kattopaneeleja ja siten säteilylämmittäen nukkujia miedosti ennen jäähtymisen yhteydessä valumistaan ulkoseinien myötäisesti takaisin lattiatasolle mahdollisesti lisäten vedon tunnetta.

			=====Pakko-tassutäkki=====
			Iltaisin maata mennessä kylmien jalkojen lämmittämiseksi voi peiton jalkopäähän, peiton alle, laskostaa viltin (tai päiväpeiton). Sängyssä pujottaa alaraajat tämän viltin alle/laskosten väliin, ja jalkojen lämmettyä tulee unissaan potkittua kyseinen lisäviltti sivuun/lattialle.

			=====Pakko-selänlämmitin=====
			Selän saa lämpimäksi istahtamalla verhotetun ikkunan alapuolelle (esimerkiksi matolle) hyödyntäen lämpöpatteria selkänojana. Tällainen tapa ei heikennä huoneiston lämmityksen hyötykerrointa periaatteessa lainkaan, sillä sisälämpötilan ylläpitämisen tavoitteena on lopulta huoneessaolijoiden kohtuullisen ruumiinlämmön pysyminen yllä.

			====Pakko-autofryer====
			Taipuisan alumiiniputken asentaminen (esimerkiksi nippusitein) auton moottoritilaan: putkensuulle tai sisälle mahdutettavissa pikkufööni tai isompi hiustenkuivain. Putken puhalluspään vieminen sytytys- tai hehkutulppien edustalle. Periaatteessa voi myös mattoveitsellä alumiiniputkeen kylkiviilto, jonka peukalolla painaa sisäänpäin, puhalluksen jakamiseksi useisiin pistemäisiin osiin moottoria.

			Hiustenkuivaaja lämmittää moottoritilaa laajemmin kuin lohkolämmitin (moottoriöljyä), jolloin moottoritilan esilämmitys hiustenkuivaajalla merkitsee vähemmällä sähkön kokonaiskulutuksella parempaan lopputulokseen pääsemiseen. Lähtökohtaisesti tavoitteena on sylinterien palopesien esilämpiäminen moottorin kylmäkäynnistymisen parantamiseksi, toissijaisina tavoitteina moottorin muiden liikkuvien osien esilämmittäminen niiden kulumisen kylmäkäynnistämisessä ehkäisemiseksi sekä autonakun antotehon parantamiseksi. Kylmä eli hieman jähmeämpi öljy (jota "lämmitysroikalla" lämmitetään ei varsinaisesti kuluta moottoria eikä jarruta moottorin käynnistymistä yhtään, eikä öljyn lämmittäminen ole siksi mikään "silver bullet".

			Hiustenkuivaajan kanssa lisävaivana on, että se on asennettava manuaalisesti moottoritilan sisälle, eli siten, että föönin tarvitsema tuloilma on moottoritilan esilämpiävää ilmaa, lisäksi konepelli on lämmittämisen ajaksi suljettava kokonaan (moottoritilan yläosien ilmatiiveys). Ja tämä hiustenkuivaaja on pölyyntymisen estämiseksi otettava manuaalisesti pois moottoritilasta ennen auton starttaamista.

			: Lämpötila-anturin avulla pystytään mm. määrittämään moottoritilan ideaalinen lämmitysaika (lyhin lämmitysaika moottorin esilämmittämiseksi tietylle vakioesilämpötilatasolle kussakin ulkolämpötilaasa). Moottoritilaan voidaan esimerkiksi viileämpiin alaosiin tahi hiustenkuivaajan imupuolen läheisyyteen tai vaikka moottorin paloilman muoviseen syöttöputkeen sijoittaa langaton ulkolämpömittarisensori, moottorin lämpenemisen seuraamiseksi asunnon sisältä käsin. Tällä tavoin siis pystytään optimoimaan moottorin esilämmittämiseen tarvittava sähkönkulutus minimiksi. Mikäli puhaltimen lämmittäessä moottoria todetaan konepellin ulkopinnassa lämpimiä alueita (kylmäsillat), voi niitä kohtia lisäeristää moottoritilan puolelta tarkoituksenmukaisilla sekä moottoriääniä että kuumuutta eristämään tarkoitetuilla elastisilla liimapintaisilla äänieristelevyillä. auton edustan voi myös huputtaa lämmittämisen ajaksi, jolloin samalla tuulilasin kuura pehmenee tai sulaa.

			====Pakkovirtapankit====

Wikikkosysop: /* Pakko-pikaeristys */

2024-03-22T22:42:03Z

Pakko-pikaeristys

← Vanhempi versio		Versio 23. maaliskuuta 2024 kello 01.42
Rivi 345:		Rivi 345:

	====Pakko-pikaeristys====		====Pakko-pikaeristys====
			Kiertovesipatterien takana seinäpinnan lämpötila on kohonnut, kuten myös lämmönhukka / sisälämpötilan ylläpitämisessä vallitseva epäkohta. Pikaeristyksen tavoitteena on "palauttaa lämpötilajakauma ulkoseinärakenteen poikkileikkauksessa/höyrysulun kohdalla normaalitasolle". Toisin sanoen lisäeristys tehdään ulkoseinän sisäpinnalle. Ylilämmöstä johtuen tällainen poikkeus (sisäpinnan puoleinen eristäminen) ei ole LVI-teknisesti ongelmallinen (laskennallinen kastepiste ei siirry höyrysulkupintaan, kosteutta ei kondensoidu huoneenpuoleiseen pintaan höyrysulkumuovia.

			Kiteytettynä, umpisolumuovisista telttapatjoista leikataan vesipatterien alakannattimien päälle asettuvia laikkuja, jotka teljetään seinäpintaa vasten pujottamalla telttapatjan ja patterin väliin tasaisin välein umpisolumuoviputkiloita, jollaisia saa esimerkiksi purettua sateenkaarenvärisistä lasten retkeily-istuinalusista. Telttapatja maksaa nelisen, istuinalunen pari euroa. Vesipatterityypistä riippuen telkeäminen voidaan tehdä myös telttapatjasta leikatuin kapein soiroin (ylipitkinä soirot on helpompi pujottaa patterin ja patjan väliin), ja toisaalta umpisolumuoviputkiloita voi halkaista kapeammaksi (elastisemmaksi) tai litteämmäksi.

			Laikku kannattaa mitoittaa leveydeltään sellaiseksi, että verhot mahtuu pujottamaan lämpöpatterin taakse eriyttämään ilmakonvektioita ilkunalasipinnasta, toisin sanoen ellei verho mahdu telttapatjan väliin, patjan leveys yläpinnastaan yläkannakkeiden leveys, alapinnastaan alakannakkeiden leveys. Laikun tarvittavat leikkaukset saa tehtyä puhtaasti mittailemalla patterin takaisen alueen ulokkeita (huom asennusten mahdollinen epäsymmetrisyys) ja/taikka sitten vaihe vaiheelta mallailemalla laikkuja paikoilleen. Seuraavassa osviitaksi (asennuskohteeseen sovellettavaksi malliksi) hifi-metodologia tällaisten telttapatjaeristeiden asentamiseksi:
			# ennen aloittamista kannattaa arvioida patterin yläkiinnikkeiden uudelleenpaikoittamisen tarve (ks. [[Energiataloudellisuus#Sähköenergian_säästökikkoja\|Energiataloudellisuus-artikkelin sähkönsäästövinkki ~14.]]). Periaatteessa järkevintä olisi uudelleenpaikoittaa yläkiinnikkeet patterin/ikkuna-aukon keskikohtaan vieri-viereen, mikälin tällaisen seinäankkuroinnin patterin taakse vain saa tehtyä tukevasti. Tällöin sivuverhot saa tarvittaessa pujottaen vesipatterin taa vedettyä aivan kiinni asti.
			#* Yläripustusten tarkoitus on estää patteria "kaatumasta", josta syystä kannattaa laittaa ei vain toista vaan molemmat ripustimet siltä varalta että jompikumpi vahingossa löysähtäisi ja irrottaisi otteensa patterista. Esimerkiksi lasten kurotellessa ikkunaan.
			# aluksi mitataan vesipatterin alakannattimien ulompien sivujen välinen etäisyys sekä sisempien sivujen välinen etäisyys. Eristelevyn (telttapatja) alareunan leveys mitoitetaan molemmilta puolilta viitisen senttiä yli alakannakkeiden, koska ne lopuksi taitetaan kaksinkerroin.
			# seuraavaksi asetellaan eristelevyn '''ylä'''kulma vesipatterin sivukautta sen alakannaketta vasten ja kynällä tai patterin yläsärmää vasten painaen merkataan patterin korkeus patjaan. Tämä mitta kopioidaan eristelevyn toiseenkin alakulmaan.
			# seuraavaksi merkataan eristelevyn alareunaan keskikohta kynällä ja sen avulla keskittäen merkataan patterin alakannakkeiden sisempien sivujen välinen etäisyys. Leikataan eristelevyn molempiin alakulmiin hahlot/"inversiokulmat", jotta tämä eristelevy "loksahtaisi" paikoilleen.
			# pujotetaan eristelvy (telttapatjan rullamainen muoto kääntäen niin päin, että se luonnostaan patterin keskivaiheilla kaareutuu seinäpintaa vasten) varovasti patterin sivukautta paikoilleen. Mikäli on liian ahdas pujottaa eli telttapatja on turhan kookas, voidaan alakannakkeiden loveusta madaltaa, tai vaikka kokonaan poistaa ne, leikkaamalla patjaa alareunasta kapeammaksi. Kun patja on paikoillaan vesipatterin takana, varovasti painellaan yläkannakkeiden kohdat patjaan. Poistetaan eristelevy vesipatterin takaa ja leikataan nämä yläkannattimien kohdat auki.
			# nyt kun nähdään yläloveukset ja alaloveukset, voidaan leikata eristelvyn sivusärmät niiden suuntaisiksi.
			# lopulsi pujotetaan paikoilleen ja napaloidaan molemmat sivureunat kaksinkerroin (esimerkiksi yläkulmista alkaen jonkun puulastan avulla. Voidaan myös esimerkiksi em. sateenkaarenvärisestä lasten istuinalusesta irrotetuista tötteröistä leikata patterivälin paksuuden pituisia palasia, jotka tönätään paikoilleen pelkästään telttapatjaeristelevyn kulmista. Vedetään pois mahdolliset aaltoumat eristelevystä, minkä jälkeen valmis.


			Myöskin voidaan selkaisessa tapauksessa, että tämä eristepatja sujahtaa ongelmitta paikoilleen, niin hifistellä ja patjan muotoonsa leikkaamisen jälkeen päällystää se molemmilta puolin alumiiniteipillä. Tällöin eristepatjasta tulee suoran litteä pinta, jäykkä "kortti", jolloin se on kätevä esimerkiksi sijoittaa syksyisin patterin taa ja poistaa keväisin. Vaikkei eristepatja menisi sujuvasti, voidaan se folioida ja sitten leikata poikki ja ujuttaa puolikkaina paikoilleen.

			* folioteipatessa (100mmleveällä kiiltävällä alumiiniteipillä) mattoalue tasaiselle pinnalle. Tarvittaessa kiinnittäen teipinpaloin tai kirjapainoin.
			* Teipattava pinta puhdistetaan.
			* teippiosuus leikataan ja jotain pöydän särmää vasten toinen pää teipaten poistetaan alapuolinen suojakalvo koko matkalta.
			* pidetään pinteessä ja laskettaessa kohdilleen maton pintaan tehdään samalla pientä edestakaista sivuttaisliikettä teipin takertumisen estämiseksi, painetaan täsmälleen paikoilleen (noin 10mm lomittaisuus teippikaistaleiden saumoissa), kevyesti painaen vedetään sormella ensin kevyesti kiinnittymislinja päästä päähän, sitten silottaen loput.
			* lisäksi pehmeällä rätillä painetaan teippikaistale kunnolla umpisolumuovin pintaan.

			* Levyt viidaan vaikkapa suunnitella teipattavan sijoilleen seinään patterin taa ensin esiteippaamalla kapeiksi soiroiksi leikattua alumiiniteippiä eristelevyn reunasärmiin niin, että kun levy teippeineen on ujutettu paikoilleen, alumiiniteipit saatellaan seinäpintaan kiinni. Onnistuu näiden alumiiniteippisoirojen teippaaminen paikoilleen jälkikäteenkin.


			Tämän välin voi myös esimerkiksi sillata, villata tai räsyvaattein eristää umpeen, jolloin kuitenkin lämpöpatterin radiaattoripintojen lomaiset ilmakonvektiot jonkin verran estyvät, jolloin lämpöpatteria - jonka lämpöteho on suunnitteluvaiheessa mitoitettu huonetilalle ominaisen lämmönhukan perusteella - joutuu säätämään tavanomaista kuumemmaksi. Tällaista ylilämpöä ei välttämättä tule tarpeeksi, jos lämminvesikiertojärjestelmässä on ulkolämpötilan perusteella automaattisesti optimoituva sekoitussuntti ("oumanni"), joten siksi litteämpi telttapatja - tai vielä ohuempi joogapatja - on käytännöllisempi ratkaisu.

			====Pakkoripsauttelut====
			Mikäli imurointi ei voi tulla kysymykseen esimerkiksi sähkön säännöstelyn takia, kannattaa asunnon lattioilla olla useampia pienehköjä mattoja isojen persialaismattojen sijaan. Pieni natto on helppo nostaa ilmaan ja varovasti omalla paikallaan ripsauttaa muruset paljaalle lattialle. Jolloin ne voidaan lastata kasaan, rikkalapioida, pyyhkiä kostealla rätillä taikka sitten jättää maton alle esimerkiksi naapurin Rollen tupatarkastusta odottamaan.

			=====Pakko-imusieppari=====
			Mikäli edellisen sijaan nimenomaan halutaan imuroida kaikkea, voi imurin varren ja suulakkeen väliin kiilata nylon-sukan tai ohuehkon puuvilla-polyester-sukan. Tällaisen vipstaakin funktio on kopata isommat roskat ja vaikkapa lego-palikat sekä lisäksi vähäisiä määriä vettä imuroidessa (esimerkiksi likatahraa vesikostuttamalla poistettaessa) kopata vesipisarat siten, että ne jatkavat sukasta matkaansa höyrystyneenä kaasuna (pölypussin lävitse, kastelematta sitä). Ks. Myös Pirkka-niksi [[Katovuodet#Lisälukemistoa\|lisälukemiston]] puolella.

			====Pakkomääräaikaiset sähkösopimukset====
			Sähkönhinnan vaihdellessa voimakkaasti, monikaan sähköyhtiö ei uskalla enää tarjota yksityisasiakaskunnalleen tasahintaista sähköä, edes vaikka sähköyhtiöllä olisi omaa sähköntuotantoa (ei tarvitse ostaa kaikkea sähköä pörssisähkönä). Tähän [https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/04e2f106-d50d-440d-995a-9afaa7267da7 yleistilanteeseen] todennäköisenä selittävänä tekijänä on ison osan kotitalouksista muuttuminen sähkön suurkuluttajaksi sähköautoilun myötä. Toisaalta sähköautoilijatalouksien on yksinkertaisempi sopeuttaa vuorokautista sähkönkulutustaan pörssin hintavaihteluihin.

			Toisin sanoen sähköautojen lataaminen kannattaisi eriyttää kokonaan omaksi sähkösopimuksekseen, jolloin kotitalouden muu vuorokautinen sähkönkäyttö palautuu sähkökauppiaiden laskentamallien raameihin, ja autojen lataaminen voidaan hinnoitella tarkoituksenmukaisemmin, esimerkiksi spot-hintaan ja spot hinnan integraaliin (hinnan muutoskerroin tai sotten proggressiivisesti vaihteleva spot-hinta) sitoen. Periaatteessa tällöin sähköautojen latailu painottuisi aggressiivisesti pelkille vuorokausivaihtelun kaikkein kevyimmille varteille ja sähköenergiayhtiön oma tuotanto riittäisi huomattavasti paremmin kattamaan oman asiakaskunnan tosiasiallisen akuutin sähkönkulutustarpeen - jollaisiin puitteisiin omia sähkölaitoksia hyödyntämän sähköyhtiön liiketoiminnat on alunperin perustettukin.

			Periaatteessa sähkömarkkinajärjestelmä ei ole valuvikainen, mutta sähköntuotantokapasiteetin ollessa alijäämäinen - puhumattakaan että merkittävästi alijäämäinen - tarpeeseen nähden, sähköautoilijat yrittävät paniikinomaisesti saada edes omat autonsa ladattua täyteen, mikä hankaloittaa valtakunnan sähköverkon palauttamista häiriötilanteista. Tällöin syystä akuutimmin sähköä tarvitsevat tahot, joilla on samantasoisia pörssisopimuksia kuin sähköautojen latauspisteillä, joutuvat kiipeliin.

			: eräs ratkaisukonsti tähän valtakunnalliseen sähkötaseongelmaan voisi olla sellaisten sähköliittymien, joissa on sähköautojen latausta, systemaattinen viikkorytmittäminen sammutellen niitä tietysti tosiasiallisesti kriittisten kulutushuippujen aikoihin, mutta vakiona pysyvien viikkoaikataulutusten mukaan (jolloin esimerkiksi taloyhtiön saunavuorot olisivat uudelleenjärjesteltävissä).


			:''Kuriositeettina''

			::''[https://i.postimg.cc/1RMZKmNQ/image.png Tuulivoimala (laajoista tuulivoimapuistoista puhumattakaan)] tarvitsevat nimelliskapasiteettinsan verran säätövoimaa, ennenkuin tuulivoimala voidaan laskea valtakunnan sähköntuotantokapasiteettiin. Säätövoimalaitoksen ylösajo sekä alasajo maksavat rahaa. Tästä syystä sähkömarkkinoiden mekanismit saattavat ratkaista tuotannon ja kulutuksen epätasapainotilanteen kustannustehokkaimmin [https://www.site-shot.com/lgxLsmEoEe22hAJCrBEAAg sähkön spottihinnan pudottamisella nollille] eli ylituotantosähkön tuhlaamisesta maksamista. Tällöin kyseiset sähkön ylituottajat ottavat takkiin kyseisinä ilmaistunteina''

			::''Edellä kuvatun toimintaperiaatteen mukaan mitä tehokkaampi tuulipuisto tai yksittäinen tuulivoimalaitos, sen enemmän tuulen nopeuden muutokset kustantavat laitoksen varavoimalaitoksineen omistajalle. Toisin sanoen mitä tasaisempaa tuulisuus vuorokauden mittaan on, sen kannattavampaa tuulivoima on, muttamitä isompi nimellisteho tuulivoimalaitoksessa/-puistossa sekä mitä ennakoimattomampaatuulen nopeuden muuttuminen, sen poskettomampi riski investoinnissa.''

			::''Edelleen yleistettynä valtakunnalliselle tasolle, mitä enemmän tuulivoimaa ja aurinkovoimaa yhteiskunnassa tuotetaan (sekä mitä enemmän sähköautoilijoita suurteho-latausasemineen), sitä vaikeampi sähkökauppiaan on etukäteen mallintaa asiakaskuntansa sähkönkulutusta sekä toisaalta sähköntuottajien spottihinnoitella tuottamaansa sähköä.''

			::''Tällöin toisin sanoen sitä riskialttiimpaa on investoida energiatalouteen, kuten simerkiksi laatia jonkun voimalaitoksen kannattavuuslaskelmia. Näin ollen todennäköisesti yleisesti ottaen sitä nihkeämmin uusia sähköntuotantolaitoksia halutaan rakentaa, koska isommat riskit.''

			::''Näin ollen sähkön spottihinnan [https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/porssisahkolaiset-hereilla-maanantaina-sahkon-hinta-satakertaistuu-huonon-tuulen-vuoksi/8789868 aggressiivinen poukkoileminen jatkuu], kunnes esimerkiksi sähköautoilijat velvoitetaan lataamaan autojaan ainoastaan aurinko- ja tuulivoimalla taikka sitten ilmoittaen muutaman päivän etukäteen minä kellonajan aikavälillä sitoutuu lataamaan sähköautoaan.''

			:::''vaihtoehto beenä markkinoiden vakauttamiseksi voisi olla ylitarjontasähkön kiehuttaminen kaukolämpövedeksi (vastaava säästö kaukolämpölaitosten polttoaineissa). Vaihtoehto ceenä yhteiskunnan sähköverkon tasetta (so. vaihtovirran taajuutta) tarkkailevat lisälaitteet, joilla esimerkiksi kytkeä kotitalouksien varaavia laitteita kuten lämpimän käyttöveden boileri, päälle ylituotannon aikaan. Sen sijaan tietoliikenneyhteyksin etäohjattavat kodin sähkölaitteiden hallintapäätteet paitsi eksponentiaalisesti lisäävät epäsymmetrisen sodankäynnin uhkia ja vahinkojen laajuutta, myöskin heikentävät sähköjärjestelmien toimintavarmuutta esimerkiksi ukkoskelillä, ja tällaiset ratkaisutavat siksi ovat poissuljettuja tietenkin.


			Toisin sanoen kuten ylläolevan linkin artikkelista ilmenee, Suomen tämänhetkisin (2022) avuin valtakunnan sähköntuotannon tase lyhyellä aikavälillä melko suurella todennäköisyydellä ja pitkässä juoksussa väistämättömästi jäädään vakavasti alijäämäiseksi talven paukkupakkasjaksojen aikana (korkeapaine, jatkuva tyyni keli). Kyseisten jaksojen aikoina (tuntihinnalla sähköä hankkiva) teollisuus joutuu säästämään sähköä, mutta yhtä lailla yksityisasiakkaille, kansalaisille, jotka käyttävät sähköä joko tasahintaisin sähkösopimuksin tai sitten tuntihintaisin. Koska sähköyhtiöt sekä yksityiset kuluttajat yleisesti ottaen ovat paitsi teollisuutta vakavarattomampia, niin myöskin yhteiskunnan toiminnan (elinkeinoelämän) kannalta toissijaisia toimijoita, kelluvana sähkön kohoaa rajusti, kunnes sähkön hinnan kohoaminen pudottaa köyhimpiä pelureita pois, kuten valitettavasti meidän yksityisten sähkönkuluttajien lisäksi matalakatteisia alkutuottajia. Ratkaisu on sähkön säännöstely. Tässä artikkelissa sivujuonteena käsiteltävät poikkeusmenettelyt ovat siksi aivan asiallisia siis.

			====Pakko-perunakaulahuivit ja pakko-maakellarointi====