Hybridihoiva

Kysymyksessä on mahdollisimman monipuolisesti soveltamiskelpoinen hoivan (katkaisuhoidon asiakkaat, psykiatriset potilaat, lastensuojelun asiakkuus, Asperger-, ADHD- yms. tavoin lisäongelmaiset, päivätoiminta-asiakkaat, edunvalvonnassa olevat, pitkäaikaistyöttömät, henkilökohtaista avustajaa tarvitsevat kansalaiset, invalidit, vammaiset, kehitysvammaiset, traumapotilaat, identiteettikriisiin ajautuneet, sotapakolaiset, seniorit, vanhukset (yksin kotonaan asuvat, vanhainkodissa asuvat ym.), avohoitopotilaat, saattohoitopotilaat, periaatteessa mistä hyvänsä pitkäaikaisesta laitosasumisesta, sijoitusasunisesta tai muusta vastaavasta poikkeusolosuhteesta, siviiliin siirtyvät kansalaiset, jne.) järjestämisen perusrakenne.

Keskeisiä seikkoja mm. elämän sekä hyvinvoinnin puolustaminen, terveyden edistäminen, kontaktin omaisiin/sukuun/läheisiin säilyttäminen, hengellisen vakaumuksen tukeminen, heitteillejäämisen/-jättämisen ennaltaehkäiseminen, kuntoutuminen/tavoitteellisuus/ratkaisukeskisyys/mielekkyys, turvallisuus, laadullinen arvioitavuus, järjestelmällisyys, selkeys, vilpittömyys.

Tämän menettelyn taustoja ovat monien tahojen mielipiteet, että Suomessa tällaiset hoiva-asiat (lähimmäisistä, sukulaisista, vanhuksista jne. huolehtiminen) ovat yleisesti ottaen retuperällä, erääksi perusselitykseksi ehdotettu työikäisen väestön/omaisten katkeamaton kiireellisyys ja juurettomuus, muita organien kieroon kasvaneet rakenteet, kilpailutus (kriteerit määritelty väärin tai järjestäjä yliarvioinut omat voimavaransa), "rahasamporefleksi" (yksi tilaa, toinen toteuttaa, kolmas rahoittaa, kuten esim. vakuutusyhtiöt), "hankehumpparefleksi" (yksi tarjoaa ehdollista, mutta reguloimatonta määrärahaa, rahoituksen tarvitsijat pyrkivät limboamaan määrärahoja esimerkiksi hatusta heitettyjen projektisuunnitelmien varjolla taikka esimerkiksi uuden yrityksen toimintasuunnitelman varjolla).

Hopealuodiksi tähän perusongelmaan on ajateltu mm. henkilöstön hankkiminen ulkomailta ja hoitoalalle kouluttaminen (jossa ratkaisussa on jo todettuina käytännön ongelmina mm. hieman korkeamman koulutustason tehtävissä ilmenevä kielimuuri, rahoitusteknisenä ongelmana, että koska yleisesti ottaen etenkin äveriäissä Länsimaissa on hoivahenkilöstön tarvetta ja toisiaan reflektoiden kaikki pyrkivät hankkimaan hoivahenkilöstöä ulkomailta, "eksoottisemmista maista", jolloin ylikuumentuva kilpailu henkilöstöstä aiheuttaa palkkatasojen karkaamisen korkealle ja toisaalta pakkokompromisseja osaamistasossa. Tämä edelleen mm. sellaista, että prospektiivisesti tuodaan maahan ihmisiä, jotka eivät lopulta olekaan motivoituneita kouluttautumaan tällaisiin töihin. Edelleen, moraalisina ongelmina mm. että puolestaan lähtömaissaan tämän ulkomaalaistaustaisen maahanmuuttajaväestön omat omaiset jäävät heitteille ja elinkeinoelämä työikäisten puutteessa näivettymään. Lisäksi kulttuurien väliset konfliktit (mm. länsimaisen liberalistisen elämänkatsomuksen/hegemonian/filosofian hyväksymisen kanssa).

Puolestaan "yhteiskunnalliseksi pelastusrenkaaksi" hoivapuolen ongelmiin on muodostumassa/muotoutumassa/asettumassa lyyrisessä mielessä armomurha, teknisessä mielessä teloitus, neutraalissa kielenkäytössä avustettu itsemurha. Tämä seikka yhdistuu nk. porttiteorian sekä kaltevan pinnan teorian käytännön ilmenemismuotoihin sellaisessa mm. juridiikassa erittäin tavallisessa ilmiössä, että tietyn maailmantilanteen, ympäristöolosuhteiden ja elämänkatsomuksen mukaisella visiolla säädetty säädös alkaakin em. seikkojen muuttuessa realisoitua ennalta-arvaamattomin tavoin mm. kumuloiden edelleen uusia vastaavankaltaisia säädöksiä, mikä vastaavasti vaikuttaa ihmisten elämänkatsomuksia radikalisoiden (mm. laajentaen aiemmin säädettyjen säädösten sovellettavuuteen liittyvää konsensusta) jne.

Kaiken kaikkiaan hoiva-sektorin suur-yleis-moniongelmaisuus on harvinaisen selvä asia.

Tässä artikkelissa ei käsitellä mitään uutta konseptia, vaan aivan yleisesti käytössä olevaa ja hyödylliseksi havaittua mallia.

Siirtymät sijainnista toiseen

Siirtymisellä paikasta toiseen päivittäin esimerkiksi kävellen on monia erilaisia hyötyjä.

• vuorokauden rytmittyminen aktivoi henkisesti
  • pakottaa päivärytmiin, ja vähintäänkin elimistö hyötyy päivärytmistä.
• konkreettinen kosketus ja tuntuma luonnolliseen ympäristöön ja säähän sekä jalkapohjatuntuma maaperään on joidenkin potilaiden mielestä terapeuttinen kokemus.
  • systemaattisuus vähentää stressitasoja
  • muutos/orosessiin itse osallistuminen haastaa luonnetta
• käveleminen ylläpitää koordinaatiota, motoriikkaa, yleiskuntoa ja pitää elossa pitempään eli toisin sanoen ennaltaehkäisee/myöhentää elämisen laadun romahtamista ks. mm. artikkeli laajahkosta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin tavallista kävelyä)
• siirtyminen standardina välivaiheena yksinkertaistaa uusien asioiden implementoimista päiväohjelmaan todella paljon
• paikkojen vaihtuminen parantaa perspektiiviä/yleistä suhteellisuudentajua ja tukee maalaisjärkeä sekä uusiin asioihin keskittymistä ja näin ollen oppimista
• hoivahenkilöstön vaihtuminen osittain tai kokonaan ennaltaehkäisee "hullun tohtorin syndroomia" ** terveydenhuollon ammattilaisten pöhöttymistä saattaen johtaa mm. pillerien määräilyyn/hoitojen ohjelmointiin käypähoitosuositusten vastaisesti / lääkeaineiden soveltamiseen valmistajan/oppikirjojen opastaman käyttötarkoitusten vastaisesti / potilaan tarkoituksellinen saattaminen lääkekoomaan. Tällaiset ovat sinänsä yleisinhimillistä, koska potilastapaukset voivat olla esimerkiksi liian monimutkaisia tai liian yksitoikkoisia tai työilmapiiri huono tai potilas pelottaa hoitohenkilöstöä tai hänen mielialan muuoksien taustatekijöitä/syitä ei ymmärretä tai hän käyttäytyy vaihtelevasti siviilissä tai hänellä ei ole omaisia tai hän on ulkoisen organisaation ylläpitämässä edunvalvonnassa tai pakkohoidossa suljetussa hoitolaitoksessa, jossa vallitsee omintakeinen työkulttuuri.
  • Mahdollisuuksia on monen monta, ja on järkevää orientoitua niin, että tällaiset syndroomat eivät ole ainakaan epätavallisia, joskaan eivät välttämättä tavanomaisiakaan. Vaikkakin arvattavasti sellaista tapahtuu eriasteisesti joka mestassa, ja sen tähden sellaiseen kannattaa oppia suhtautumaan suhteellisuudetajuisesti - eikä missään tapauksessa ainakaan denialistisesti.

Lähtökohtaisesti tässä hybridihoiva-mallissa toimittaisiin niin, että asiakas/potilas yöpyisi avustetussa laitoksessa/hoitokodissa/asuntolassa/tuvissa ja siirtyisi päiväajaksi erilliseen päivätoimintaan tai omaistensa pariin. Tällöin esimerkiksi olisi mahdollista välttyä asiakkaan/potilaan aamuiselta ylilääkitsemiseltä jalattomaksi tarpeettomasti, mikäli öisin rauhaton potilas/asiakas on kuitenkin päivisin/ympäristöolosuhteista/henkilöstöstä riippuen tolkuissaan ja yhteistyökykyinen.

Palvelukotien ja vanhainkotien yms. asumisyksiköiden tarve, määrä ja saavutettavuus

Vanhojen, etenkin erakkojen/yksin asuvien kansalaisten auttaminen asumaan kotona on järkevä ja asiakaslähtöinen ratkaisu sinänsä, etenkin mikäli asumispalveluyksiköiden puutteessa vaihtoehto B:ksi jäisi vanhusten "hilloaminen" [jemmaan keräily] sairaalan peteihin, huonokuntoisissakin tapauksissa täytyy kallistua kotona asumiseen. Näiden kahden mariginaaliratkaisun välissä siis on moninainen tarve asiakaslähtöisille palveluratkaisuille / siirtymävaiheille. Hoitopaikkojen puutteessa, so. soveltuvan henkilöstön suhteessa hoitajamitoituksen mukaiseen tarpeeseen puutteessa, sitä suuremmalla syyllä tarve ratkaisuille, joissa vanhuksille suunnatun hoivapalvelun tuottaminen ei vaatisi hoitajamitoituksiin yltämistä (kun hoivamitoituksiin yltäminen tapahtuu korottamalla intensiivisemmän hoidon tarpeessa olevien vanhusten hoidon piiriin pääsemis kynnystä). Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että palveluyksiköiden sijainti ja saavutettavuus on kaikille tärkeä seikka, eli periaatteessa kannattaa melko lähelle kaupungin liikekeskuksia pyrkiä pääsemään.

Ensiksikin tulkoon todetuksi, että Suomessa on runsaasti sellaisia arkkitehtonisia ratkaisuja, joiden asumiskelpoisiksi saaminen edellyttää luovuutta sekä luonteenlujuutta irroitella ja editoida huoneistoa (asunnon omistajan hyväksynnällä; lähtökohtaisesti/aina kannattaa ristiriitojen välttämiseksi pyrkiä uuden asunnon visuaalisen ilmeen säilymiseen entisellään sekä palautettavuuteen entiselleen). Miksi tällaisia ajattelemattomia arkkitehtonisia ratkaisuja on tehty ja vieläpä toteutettu, johtuu mahdollisesti sellaisesta, että ellei jokin arkkitehtoninen ratkaisu ole erityisesti suojattu - kuten vaikkapa joku kulttuurihistoriallinen rakennus - niin sen suunnitelmilla/arkkitehtuurilla ei ole immateriaalisuojaa, jolloin on oikeastaan niin, että ellei uudisrakennuksen tilaaja tarvitse yksilöllistä ratkaisua, hän voisi "lainata kirjastosta" (tai kopioida naapurilta) tulevan rakennuksensa piirustukset ja arkkitehtoniset ratkaisut. Ainakin osaksi tästä johtuen nykyajan arkkitehtoniikka on pakotettu "villeihin ratkaisuihin".

Lisäksi tulkoon tiedostetuksi, että Suomessa on asuntojen ylitarjontaa, mikä tarkoittaa, että asuntoja (ilmeisesti epäkäytännöllisemmästä päästä) odottaa tarvitsijoitaan.

Asuinrakennuksen / huoneistojen muuntaminen palveluasuntoloiksi ei välttämättä vaadi mitään rakenteekkisia korjauksia. Kotkotuksiin ja kelpotteluihin sortumisen välttämiseksi kannattaakin kaikkia nahdollisia kiireellisiksi perusteltuja rakenteellisia muutostarpeita välttää, tosiasiassa oleelliset muutostarpeet ilmenevät tilojen käytön yhteydessä ja tilojen käyttäjien toimesta/havainnoista. Jos rakennusyhtiölle - tai vaikkapa yliopistolle - lyödään sokeasti esimerkiksi 10 miljoonan määrärahat remontointiin, koko potti saadaan kulumaan vaikka juomavesikaivon parantelemiseen. Vaikka rakennusliike sinänsä toteuttaisi kustannustehokkaasti toimituksensa, liike ei ole arvo sinänsä, vaan vähintään yhtä oleellisia asioita ovat hankkeen maalaisjärkisyys ja lopputuloksen tarpeellisuus [olisi periaatteessa toivottavaa, mutta käytännössä ei luultavasti koskaan realisoidu luonnostaan sellainen, että jonkun ison hankkeen/projektin jokaisella osapuolella/toimijalla olisi samat motiivit osallistua siihen].

Siviilissä elämisen haasteita

Ks. mm. artikkeli Asettuminen. Keskeisiä haasteita on kykeneminen huolehtimaan omista velvollisuuksistaan / juoksevista asioistaan häiritsemättä/passoottamatta/hyväksikäyttämättä/tuskastuttamatta sukulaisiaan, lähimmäisiään ja muita liian usein. Jos sellainen tapa tulee, joka näyttäytyisi ulospäin lähinnä viitsimättömyytenä, niin sukulaisten ja tuttavien katsomassa käymiset harvenevat huomaamatta valitettavasti.

1. päivittäistavaroiden, ruuan varmuusvarastojen sekä vierasvaran pitämiseksi tarvitaan ravinnon monipuolisena pysymiseksi
   • soveltuvat säilytystilat
   • elintarvikkeiden tarpeettomien pilaantumisten välttämiseksi ja (ravintoaineiden heikentyvän imeytymisen vuoksi sitä suuremmalla syyllä ruokavalion monipuolisuudesta huokehtimiseksi
   • ateriasuunnittelua lähipäiville, niitä vastaavat hankintasuunnitelmat ja hankintasuunnitelmia vastaavat ostoslistat.
   • ruokavarastojen ylläpitoa ja inventaarioita silloin tällöin.
2. laskujen ajallaan maksupalveluun siirtymiseksi saatetaan tarvita hieman luovuutta kuten
   • suoraveloitusta (hankala, koska suoraveloitussopimus monimutkainen perua sekä saattaa hankaloittaa palveluntarjoajien/palvelusopimusten kilpailuttamista),
   • laskunsaajan laskujen asettamista toistuvaan kuukausiveloitus-maksupalveluun (ketterämpi, mutta edellyttää samana pysyvää viitenumeroa sekä edes jokseenkin ennakoitavissa olevaa kuukausittaista laskun summaa, lisäksi mahdollisesti sellaista asiakastiliä/asiakkuutta, johon voi siirtää etukäteen rahaa),
   • kuukausittain toistuvan maksun maksaminen kuukausikaupalla etukäteen on ainakin asuntovuokrien tilityksissä lain mukaan täysin mahdollista, ja näin ollen samaa periaatetta todennäköisesti sovelletaan joissain muissakin vastaavissa maksusopimuksissa.
   • toimeksiannon toimittamista pankille postitse (lähes unohtunut tapa, mutta periaatteessa kaikkien paperilaskujen laskukuitin taulukon alareunassa edelleenkin lukee pikkupräntillä, että tällainen toimeksianto (asianomaisen kuittausta vastaan) on itse asiassa mahdollinen,
   • lisäksi yksityishenkilö (tai pankin blokkaama yhdistys) voi laskun saatuaan (sijoittaa sen avattuun kuoreensa ja) nostaa kaupassakäyntinsä yhteydessä pankkiautomaatilta taikka vähittäiskaupan kassalta täsmällisen määrän rahaa käteisenä, jonka summan hän sijoittaa puhtaaseen kirjekuoreen yhdessä kyseisen laskun kanssa. Tämän jälkeen hän sulkee tämän kirjekuoren (tai sinetöi vanhan avatun kirjekuoren tiukasti kiinni liimalla tai teipillä (tärkeää, jotta kirjesalaisuus palautuu eikä vaikkapa lapset vahingossa löydä ja kiinnostu erikoisesta kirjekuoresta) ja pyytää jotakuta luotettavaa lähimmäistään suorittamaan maksun omalta tililtään jonka nimi kirjoitetaan uuteen kirjekuoreen saajaksi taikka vanhan kirjekuoren nurjalle puolelle (c/o asianosainen).
   • "Konstit on monet..."
     • Nordea-pankin listaamat viralliset laskujenmaksukäytännöt
3. liikkuminen paikasta toiseen,
   • liikkumiseen motivoituminen
   • liikkumiskykyisenä pysyminen (tarvittava jumppailu, esivalmistelut kuten vessassakäynti, valmistautuminen kuten energiapatukat)
   • apuvälineet, (kuten sähköpyörätuoli)
   • julkisen liikenteen aikataulujen tajuaminen
   • taksikortti (taksipalvelun luotettavuus esimerkiksi varattaessa hyvissäajoin etukäteen, taksikuskin mahdollinen avuliaisuus avustamaan matkalaista esim. kenkäkaupassa)
4. varkauksien kohteeksi joutumus riskit
   • narkkarit kaupunkien keskustoissa
   • rauhattomien asuinalueiden kautta kulkeminen tai sellaisilla reiteillä reippaileminen yksin
   • hämärät vuorokaudenajat
   • muista ihmisistä autiot seudut
   • terävämielisyys, teräväkielisyys, puhetaito, puhekyky, puheäänen kuuluvuus
   • merkkaustussit, turvasuihkeet, sähkölamauttimet, jääpiikki-kävelykepit, rannekkeet ja senioripuhelimet (SOS-nappeineen) ym. vanhusten taktiset apuvälineet ja taidot hyödyntää niitä oikea-aikaisesti ja lainmukaisesti.
   • liian monimutkaisuudessaan, vaikeakäyttöisyydessään, yksipuolisuudessaan, kokonsa puolesta ja/tai lyhyestä akunkestosta johtuen käyttökelvottomat matkapuhelimet

Esteettömyysasiat

Ensiksikin kannattaa huomioida, että esteettömään kulkemiseen kiittyvät vaatimukset ovat vasta viime vuosina kuvioihin tullut "villitys", tätä ennen on pärjätty kotona ilman. Mutta kuitenkin on niin, että esteettömyysasioiden järjestäminen ei ole mitään tähtitiedettä eikä välttämättä yhtään kallistakaan toteuttaa.

Kynnykset

Sisäovien karmien kynnykset, jos sellaisia ylipäänsä rakennuksessa on, ovat tavallisesti irroitettavia, ja näitä kynnyskohtia / lattioiden liikuntasaumoja ei kannata mielenosoituksellisesti jättää irvistämään, sillä niihin pystytään helposti asentaa toisenlainen kynnys. Kynnyksen merkitys on oviaukon äänieristys, jota äänieristystä voidaan parantaa liimaamalla/teippaamalla/nitomalla oven alle esimerkiksi harjasmainen tiivistenauha (sisäoven irrottaminen saranoiltaan onnistuu yleensä löysäämällä yksi ripustusruuvi per sarana).

1. Esimerkiksi standardikokoisille oville on olemassa valmiita viiluista/vanerista valmistettuja litteitä kynnysaihioita. Mikäli huoneiden lattioiden välillä on korkeuseroa, tämän lattakynnyksen alle voidaan (pyykkipoikien avulla) liimata kohotuskaistale tai esimerkiksi teipata jäykähköä tiivistenauhaa, kitata tai silikonoida.
   • kynnysaihio korotuskaistaleineen kannattaa todennäköisesti jiirisahata, vuolla, höylätä ja/tai hioa pykälättömäksi siirtymäksi huoneesta toiseen. Ja akryylimaalata kevyesti/ohuesti sävyttäen + spraylakata.
   • uusia kynnyksiä ei kannata "valaa" kiinni taloon ja polttaa vanhoja kynnyksiä takassa, vaan vaikkapa naulata viimeistelynauloin tai ruuvata (mahdollisimman ohuin ruuvein) sijoilleen tai, etenkin mikäli sivukarmien alapäihin jäisi epäsiistiä maalirajaa, kiilata paikoilleen karmeihin kiinnitettävin lyhyin listan- tai rimanpätkin.
2. kynnystenkohdat voidaan myös maalarinteipillä rajaten massata, maalata ja/tai lakata tasaiseksi.
   • Tällainen ratkaisu on paras etenkin mikäli korotetut kynnykset halutaan laittaa takaisin paikoilleen iltaisin. Tällöin kynnysten päähän kannattaa kiinnittää parit huopatassut, jotta kynnys kiilautuisi kätevästi sijoilleen karmien väliin.

Seinäkaiteet

Seinäkaiteet saattavat olla rollaattoria/pyörätuolia mielekkäämpi ratkaisu kotona.

1. Seinäkaiteita voidaan sijoittaa niin rakennuksen ulkokylkiin kuin sisäseiniinkin. Seiniin kiinnitettäviä kaidepuita varten on tarjolla edullisia seinäankkurointikiinnikkeitä/amppelikiinnikkeitä. Niitä voi aivan yksinkertaisesti hiomapaperilla tai ihmesienellä vähän karhentaa ja sitten esimerkiksi autospraymaalilla sävyttää jos katsoo hyväksi.
   • Mikäli proppausreiät piikkaa siististi kiviseinään, pikkuproppujenkin ulosvetovoimat riittävät aivan hyvin ulkokaiteen tarkoitukseen.
   • Injektiomassa-konekierretappi sekä lyöntitulpat ovat hyvä vaihtoehto, mikäli kaiteet halutaan kiinnittää seinään esimerkiksi sormin kiristettävin silmukkamutterein. Tällöin aluksi kaiteen silmukkamutterin kiinnitystappiin kannattaa aluksi kiristää tavallinen mutteri, jonka kiristyksen jälkeen ylmenevä rvvitappi sahataan/leikataan pois, minkä jälkeen ruuvi poistetaan, leikkauskohtaa siistitään mm. Vesihiomapaperilla ja sitten kiristetään silmukkamutteri paikoilleen.
   • Jos haluaa minimoida esimerkiksi puupaneeliseinään jäävän kiinnitysjäljen, voi tehdä niin, että teippaa huolellisesti kiinnitysreikien alueet ennen ohuiden ruuvinreikien poraamista, sitten kyllästää ruuvinreiät liimainjekrioin ja sitten ruuvaa ohutvartiset (ruuvikierteiset tai konekierteiset) ruuvit sijoilleen, pyyhkii liiat liimat ja poistaa suojateipit. Kaideankkurin puolelle liimaa ankkurointiruuvien reikien eteen huopatassut, joihin on tehty paperiarkin rei'ittäjällä tai naskalilla keskelle reikä.
   • Varsinaiset käsikaideosat voivat olla vaikka luonnollista riukua tai heinäseivästä.
2. Käsikaiteen voi periaatteessa ankkuroida myös puunrunkoihin. Tällöin esimerkiksi rautalangalla tai metallinauhoin kiristetään/kiilataan puukapuloita rungon ympäri/kuoren suojaksi, ja sitten ankkuroidaan kaidekannatin tavalliseen tapaan johonkin näistä puukapuloista.
3. Sisäseiniin sekä ovien kylkiin voidaan asentaa esimerkiksi pelkkiä käsikahvojakin. Niiden valikoima on laaja, joten kannattaa suunnitella ja mallata.
   • Kodin sisustusratkaisuja voi olla tarpeen revisioida lisäkaiteiden kiinnittämiseksi tai niiden tarpeen vähentämiseksi.
4. Myöskin mitä tulee esimerkiksi ovenpalauttimin varustettuihin kerrostalojen ala-auloihin, niin jotta niistä pääsisi esimerkiksi omatoimisesti rollaattorein läpi, niin molemmin puolin ovea/kulkuaukkoa kannattaisi olla lisäkahvat. Tällöin kahvat kannattaa itse hankkia, mutta huoltoyhtiö asentaa. Teräsrukoisiin oviin ja vastaaviin karmeihin on todennäköisesti hyvin yksinkertainen asentaa kahvoja itseporautuvin ruuvein tai sitten kierteyttämällä/rihlaamalla poranreiät konekierreruuveille. Mahdollisten ovikellopiuhojen vaurioituminen lyhytteräisen läpäisyporauksen yhteydessä on erittäin epätodennäköinen skenaario.
5. Joissain rappukäytävissä saattaa olla oelkästään toisella reunalla kaide, vaikka olisi teknisesti ottaen mahdollista lisätä sellainen pystyseinänkin puolelle.
   • Lisäksi portaikon varrelle/välitasanteille saattaisi olla aivan realistista asentaa "auditoriopenkkejä" (joiden istunosa nousee pystyyn).

Ulkoportaat, rampit, luiskat ja pitkospuut, lauteet ja laverit

Periaatteessa koska aivan siistejä ja tukevia puisia pyörätuoliluiskia jne. on jo pystytettynä monin paikoin, tässä yhteydessä käydään läpi eräs tällainen konseptiratkaisu, työnimitykseltään Hutera Rimpula ^TM.

Hutera Rmpula koostuu periaatteessa pelkistä laudoista, eikä siinä tarvita lankkuja välttämättä lainkaan.

1. Huteran Rimpulan vaakatasoiset osuudet koostuvat poikkisuuntaisista vaakalaudoista, jotka kiinnittyvät päistään vetäväkantaisin torx-terassiruuvein pituussuuntaisten lautojen lyhyitä alalappeita vasten, joita on 3 kpl per kiinnitys.
   • Mikäli mahdollista, valitaan tiheämpi ruuvikierre harvemman sijaan, jotta ruuvikiinnitysten löystyminen olisi vähäisempää.
   • Lisäksi näiden ripustuskiinnitettävien vaakalautojen kiinnityskohtien alapintoja vasten voidaan laittaa kokolevyiset tai leveältä lappeeltaan halki sahatut laudat/rimat (kohottamaan näitä kävelytasanteen vaakalautoja tasaisen maan pinnasta, jotta lautojen välit eivät täyttyisi heti hiekasta. Tällainen ratkaisu kuitenkin vaikeuttaa ajan saatossa löystyvien torx-ruuvien kiristelyä (torxkärki-räikkäratkaisulla).
   • Tämän lisäksi kävelytasanteen vaakalautojen alapintaan keskilinjan vaiheilla kulkee ruuvein leveä lape ylöspäin lauta, jolla ensiksikin estetään laiturimaisen rakenteen taipuminen salmiakille sekä toisekseen jäykistetään tämä kävelytasanne niin, että se voidaan rakentaa sivusuunnassa kaarevaksikin kulkureitiksi. Kolmanneksi tämä lauta jakaa mahdollista pistemäistä kuormitusta (esimerkiksi sähköpyörätuoli) useille laudoille ja lisäksi estää spekulatiivisen yksittäisen laudan ruuvikiinnitysten repeytymisen irti pitkittäislaudasta.
   • tätä kävelytasanteen jäykistelautaa voidaan myös kovertaa/katkoa pois tieltä esimerkiksi tasanteen laskemiseksi porrasaskelmia, betonitasannetta tai maasta kohoavaa puunjuurta tai kalliota vasten.
   • Hutera Rimpula kävelytasanne/ramppi pystytään siis alentaa aivan pohjan pintaan asti, koska "kansiosan" alapuolella ei ole pitkittäisiä niskapalkkeja periaatteessa lainkaan.
2. Huteran Rimpulan niskapalkitus koostuvat kävelytasanteen poikkilatojen yläpintoja vasten molemmilla sivuilla kulkevien pystylapelautojen lisäksi niiden yläpuolella esimerkiksi kahdella korkeudella pituussuunnassa kulkevasta kaidelaudasta, jotka ankkuroituvat toisiinsa tulevien käsikaiteiden pystypuiden välityksellä, jotka on sijoitettu arkkitehtonisesti sopivalla jaolla.
   • Näiden pystysuuntaan asemoitujen pituussuuntaisten lautojen yhteenlaskettu leveys määrittää lujuusteknisesti ottaen kävelytasanteen jännevälin kantavuuden. Mikä yksinkertaistaa lujuuslaskelmia siinä mielessä, että laskelmissa voidaan hyödyntää teoreettisten lujuuksien sijaan käyttää lautatavaran tosiasiallisia koeponnistuslujuuksia.
   • Näiden reunakaiteiden yläpintaan asennetaan lisäksi käsikaiteena sekä rakenteellisena jäykisteenä toimiva kokoleveä tai kavennettu lapelauta vaakalappeelleen pitkittäin. Tämän käsikaidelaudan yläpinta voi olla esimerkiksi sadeveden pois valuttamiseksi kuperaksi höylätty, ja kaarteisen kävelytasanteen tapauksessa se on valmistettu jäljempänä selitetyllä menetelmällä kaarevaksi, kaiteen lisäjäykisteeksi.
3. Osa tai kaikki kaiteiden pystypuut voidaan ulottaa maanpintaan saakka, esimerkiksi mikäli kävelytasanne kulkee ilmassa epätasaisen alustan yläpuolella taikka kysymys on luiskasta/rampista.
   • Näiden "kannatinjalkapystyjen" maanpinnan puoleiset sahauspinnat kyllästetään esimerkiksi liimalla, kuten pikaliimalla, vedenkestäviksi. Kannatinjalan alapuolelle upotetaan maahan esimerkiksi ulkolaatta tai luonnonkivi, jonka alta humusmaa on korvattu esimerkiksi kivituhkalla.
4. mikäli Huteran Rimpulan konseptilla toteutetaan pitempiä jännevälejä esimerkiksi joen yli, voidaan pitkittäiset pystyniskalaudat korvata tuumaa tai kahta korkeammilla laudoilla ja/tai kapeammalta lappeeltaan paksummilla lankuilla ja/tai sitten laittaa niitä useampia päällekkäisiä varveja. Kannen alla kulkevia jäykistelautoja on myös syytä leveydeltään ja/tai lukumäärältään lisätä jännevälin nurjahtamisen/kiepsahtamisen välttämiseksi. Mikäli ylitettävän alueen pohja kantaa eikä virtaus jäädy tlvisin, voidaan kenties vedenpohjaan ulottaa välituentojakin (huom. mm. ahtojäät).
   • koska käytännöllisesti katsoen tällaiset, jännevälit rakennetaan valmiiksi elementeiksi "maan kamaralla", niin myöskin tarvittavat rynnäkkökuormitustestit voidaan järjestää maassa turvallisesti.

Porrasaskelmat

1. Huteran Rimpulan porrastasanteet ovat rakenteeltaan sellaiset, että kylkilautojen porrasaskelmien puoleisia lappeita vasten on ruuvikiinnitetty portaikon vaaka- ja pystylautojen kannatinhyllyiksi vinosahattuja laudanpätkiä, joiden vinosahauslape voi periaatteessa ulottua kylkilautojen (lyhyiden) ylälappeiden tasalle asti, jolloin se on helppo viimmeistelysahatakin siistiksi. Nämä kylkilautojen koko lappeen yläosan levyiset hyllyt voidaan siis kiinnittää (oletusarvoisesti portaikon puolelta päin) ruuvein periaatteessa niin tukevasti kuin halutaan, ulkonäkösyistä voidaan myöskin liimatapittaa.
2. pysty- ja vaakasuuntaiset poikkilaudat ruuvikiinnitetään alapuolelta päin näiden kolmionmuotoisten hyllyjen vaaka- ja pystypintoihin.
3. porrasaskelman reunimmaiset poikkilaudat asettuvat ylimmän pysty-poikkilaudan lyhyttä ylälapetta vasten, ja sisimmäiset poikkilaudat ruuvikiinnitetään alinta pysty-poikkilaudan lyhyttä alalapetta vasten, jolloin porrasaskelman kansi on varsin jäykkä ilman keskisidoslautaakin, mutta mikäli porrasaskelma on käytännöllisesti katsoen pitempi porrastasanne, niin tällöin reunimman ja sisimmän poikklaudan väliin olisi hyvä vetää keskilinjan vaiheille sidoslauta, jotta jalkatuntuma ei vaihtele, jolloin esimerkiksi portaiden kulkeminen ilman käsiä saattaa aiheuttaa horjahtelua.
4. porrasaskelmien kolmionmuotoisten hyllyjen sekä kylkilautojen muodostaman vinotason päälle kiinnitetään mahdollisesti kavennettu lauta sadesuojapaneeliksi, pyörätuoln ylöspäinrehaamisikiskoksi sekä omia rajojaan etsivän nuorison iloksi.

Mutkittelevat väylät

Kaarevoitettu Huteran Rimpulan osuus edellyttää, että kaikki sivukaiteiden pitkittäispuut esikaarevoitetaan sekä lisäksi että käsikaidepuut valmistetaan kaareviksi jäykisteiksi.

1. sivukaiteiden pitkittäispuut esikaarevoitetaan esimerkiksi ruuvaamalla ne riviin tasaamattomista päistään poikkilautoihin.
   • Kaksi ruuvia per kiinnityskohta, jotta aihio ei väänny salmiakille seuraavassa vaiheessa.
2. nämä pitkittäispuuelementit kastellaan ensin läpeensä, sitten kahdella kiristysliinalla pikku hiljaa kiristellen jännitetään tämä aihio kaarelle, joka on hiukan yli tulevan kaarteen jyrkkyyden.
3. annetaan jännitetyn aihion kuivua kunnolla, sitten pinnoitetaan puut esimerkiksi homeenestoainein, maalein, lakoin, petsein, parafiinein, öljyin tms.
4. aihio kannattaa purkaa, eli jännitys vapauttaa, vasta kaarevan osuuden kokoamisvaiheessa.
5. käsikaideosuus, joka halutaan muuttaa kaarevaksi, kannattaa valmistaa kyllästämättömästä tavarasta, ellei esimerkiksi xyleenin tms ohenteen ja/tai erikoisliiman avulla pystytä saamaan aikaan lujia liimauksia.
6. suojataan esimerkiksi maalarinteipillä laudan leveiden lappeiden pinnat tulevalta kaarevalta sahauslinjalta, jonka kaari on tulevan kaarteen jyrkkyyden mukainen. Molemmin puolin. Hahmotellaan esimerkiksi kynällä tämä kaareva sahauslinja.
   • huomioi, että oikean- ja vasemmanpuoleisen käsikaiteen kaarevuus on eri. Kaarevuus määritellään käsikaiteille yhteisen kaarevuuskeskipisteen suhteen (esimerkiksi pitkällä mittanauhalla).
7. siirretään irti sahattu kaareva käsikaidepuun osuus täsmälleen vastakkaiselle puolen lautaa ja liimataan se siihen kiinni (eli suorat lyhyet lappeet vastatusten).
   • ruuvipuristiemien sijaan voidaan käyttää esimerkiksi sellaisia itse rakennettuja elementtejä, joissa on kaksi rimanpätkää, jotka asetetaan vastakkaisille puolille liimattavan lauta-aihion alle ja päälle poikittain, ja sitten nämä rimanpätkät kiristetään ruuvein toisiinsa molemmin puolin lauta-aihiota, esimerkiksi sentin etäisyydeltä liimattavasta lauta-aihiosta, jolloin ne tässä vaiheessa siis kiristävät lauta-aihion halkioita kohdakkain. Lopuksi "ikkunankarmien puukiiloin" kiilataan näiden rimanpätkien välisten ruuvien paljaiden varsiosuuksien välityksellä liimattavat pinnat tiukalle toisiaan vasten. Tällaisia tähän tarkoitukseen sovltuvia keskenään identtisiä rima-aihio-vipstaakeja on yksinkertaista valmistaa monia.
8. kun em. Ensimmäinen liimausoperaatio on valmistunut, mutta vaadittu kaarevuuskulma on ollut tätä jyrkempi, jatketaan sahaanalla edelleen seuraava jänneosuus ja liimataan uudet halkiot jälleen vastakkaisilta lappeiltaan yhteen.
9. lopuksi viimeistelläön esimerkiksi höylällä sekä uudet kaarevat särmät pyöreiksi hiomapaperilla hioen nämä elementit.
10. kaareva osuus kootaan kokoon siten, että aluksi ruuvataan keskilinjan jäykistyslautaan/-lautoihin esimerkiksi pästä ja keskeltä alkaen kansilautoja oikeaan kaarevuuteen harvakseltaan.
11. seuraavaksi ruuvataan kansilautojen päitä mukailevat esikaarevoitetut pitkittäisniskalaudat paikoilleen.
12. sitten ruuvataan kaiteiden pystylaudat sekä ylimmät esikaarevoitetut pitkittäisniskalaudat.
13. sitten käsikaidepuut sekä mahdolliset välikorkeuksien pitkittäisniskalaudat.
14. lopuksi loput poikittaislaudat, joilla samalla mallataan kurvit symmetrisiksi/hienosäädetään elementin ryhti.

Viiluvahvisteinen mitallistetun puutavaran jäykistetty puskuponttiliitos

Seuraava menettely soveltuu esimerkiksi juuri kaidepuiden jatkamiseen esimerkiksi mutkittelevassa väylässä taikka jos halutaan valmistaa erityisen pitkä yhtenäiseltä näyttävä lauta/lankku. Tai jakaa 90 asteen käännöksen kohta (esimerkiksi ulkokurvi) useampaan loivemnan astekuman kaidepätkäksi.

1. aluksi sahataan jatkoskohtien puskut haluttuun astekulmaan.
   • jos halutaan vältyä liimatahroilta lopputuloksessa, niin ennen puskujen sahaamista suojataan lankkujen päät tarkoituksenmukaisella teipillä kyllin etäälle liitoskodasta
2. seuravaksi kiristetään yksitellen kukin käsiteltävä puutavaranpätkä kahden mitallistetun (neljältä lappeeltaan höylätyn) lankunpätkän väliin niin, että näiden lankunpätkien etulappeet sekä käsiteltävän puutavaran puskupinta ovat samassa tasossa.
   • esimerkiksi tällaiset lankunpätkät mitoitetaan pituudeltaan reilusti yli käsiteltävän puutavaran lappeen leveyden. Näiden lankunpätkien päihin ankkuroidaan käsiteltävän puutavan paksuiset ja vähintään puolikkaan puutavaranleveyden levyiset "kenkäpalat". Nyt näiden kenkäpalojen sekä lankunpätkien keskelle kiristettävän puutavan välisten rakojen kohtiin ruuvataan vetokantaiset ruuvit (1 tai 2 kpl), jolloin keinulautamekanismi muodostaa leikkausvoiman, josta aiheutuu laminaarinen puristusvoima puutavaran kevää lapetta vasten, (jolloin se ei lommoudu).
3. kiinnitetään esimerkiksi ruuvein jommankumman lankunpätkän avoimen lappeen kylkeen (mahdollisin korotusviiluin, -prikoin, -listoin tms.) käsisirkkelin sahauslinjan kylkikuljetin (käsisirkkelin oma säädettävä sivuohjuri on varmasti liian epätarkka).
4. sahataan käsisirkkelillä ensimmäisen puutavaran päähän (sahanteränlevyinen) naaraspontti.
   • ohjurin ansiosta sahaussyvyyttä voidaan lisätä vaiheittain (periaatteessa mitä syvempi ura, sen tukevampi pontitus)
5. huomioidaan, että toisen puolen puutavara on asetettava vastaavasti, mutta peilikuvaisesti em. lankunpätkien väliin, jotta samalla kylkikuljetinsäädöllä sahatut päätyponttiurat asettuisivat täsmällisesti vastakkain.
6. Liimausvaihetta varten tarvitaan kaksi samankaltaista lankunpätkäkiristintä kuin edellä kuvattu. Nämä kirustetään yhteenliitettävien puiden liitoskohdan tuntumaan, kuitenkin näiden päätyponttiurien taakse. Näihin lankunpätkäkiristimiin ei kuitenkaan ankkuroida samanlaisia kenkäpaloja, vaan pitemmät rimanomaiset pätkät, joilla nämä kaksi lankunpätkäkiristintä yhdistetään toisiinsa, jolloin ne osaltaan kohdistavat puskuponttiliitospätkiä (mikäli ponttien väliin pujotettava viilunpätkä on väljä, kaiteet eivät asetu täsmälleen kohdakkain).
7. liimausoperaatio tehdään kahdessa osassa, ensiksi liimataan käsiteltävien puutavaroiden päätyponttiaihioiden puskupinnat kohdakkain (huom. Päädyt imevät runsaasti liimaa).
   • puskuliimaus kiristetään vakaaksi pakottamalla esimerkiksi vasaralla naputellen lankunpätkäkiristykset liukumaan em. rimanomaisten pätkien ohjaamana (nämä liukupinnat voidaan rasvatakin.
8. ensimmäisen liimauksen onnistuttua, esimerkiksi taltalla, mattoveitsellä, fileointiveitsellä tms. siistitään väli, johon urospontitus rakennetaan kahdesta viilusta, jotka tullaan pujottamaan molemmista sivuaukoista paikoilleen.
   • etenkin kun rakennetaan sarjatyönä monia puskuponttiliitoksia, niin periaatteessa kaikkien niiden ponttiviiluaihiot ovat identtisiä, jolloin ne on yksinkertaista valmistaa sirkkelöimällä puutavarasta ensin teränlevyistä, suorasyistä soiroa, jotka leikataan samaan pituuteen, eli 2x näiden ponttiurien sirkkelöintisyvyys. Tämä pätkien pituus voi jäädä väljäksi, mutta viilun paksuus olisi hyvä olla tiukka. Toisaalta, viilunpätkät voidaan myös tarkoituksellisesti sahata hieman ylipitkiksi tai sitten aavistuksen verran kiilapäisiksi, jotta ne voidaan puukolla muotoilla jäämään "pänniin" (ks. seuraava vaihe).
9. nämä viilunpätkät (2 tai 3 kpl per liitoskohta) tarvittaessa aavistuksen pyöristetään liitoksen sisään pujotettavista kyljistään, jotta kohdistus olisi helppoa.
   • ylipitkät viilut voidaan vuolla kiilautumaan pituussuunnassaan sopivasti väliin.
   • vaikka puskuliitoksen ponttiraon keskilinja jäisikin "ontoksi", sillä ei ole lujuusteknisesti juuri mitään merkitystä. Kun viilunpätkiä painetaan seuraavaksi paikoilleen, niitä ei ole syytä päntätä väkisin syvemmälle (jos kiilaus ottaa vastaan).
10. seuraavaksi viilunpätkät asetetaan liimaan likoamaan (esimerkiksi minigrip-pussiin), jolloin ne muuttuvat puukomposiitiksi.
11. yhteenliitettävien puutavaroiden ponttiväleihin saattaa olla järjevä levittää puuliimaa ensiksi, ainakin sahausten pohjauriin, joissa puunsyiden päät imevät sitä runsaasti.
12. sujautetaan/naputellaan liimaiset viilunpätkät molemmilta sivuiltaan puskuliitoksen ponttiväliin ja painetaan puristimilla (klossipaloin) puskuliitoksen alta ja päältä tiukaksi.
13. liiman kovetuttua sahataan esimerkiksi japanilaisella sahalla ylimenevät viilusoirot pois, arvioidaan samalla silmämääräisesti, että onko puuliima vaikuttanut koko viilun paksuudelta ja ellei, niin levitetään vielä näihin sahattuihin viilujen kylkipintoihin puuliimat.
14. poistetaan suojateipit sekä viimeistelyhiotaan (vaiheittain karkeasta hienompaan edeten hiekkapaperilla) liitoskohta. Periaatteessa tällainen liitos on visuaalisesti huomaamaton, rakenteellisesti jäykkä, lujuusteknisesti luja ja laadullisesti säänkestävä, eikä se tarvitse muusta kaiteesta poikkeavaa pintakäsittelyä.

Hoitokulttuuri

Mitä paremmin - esimerkiksi organisaation hallituksen jäseninä - asukkaiden/asiakkaiden/potilaiden omaiset osallistuvat / pysyttelevät mukana laitoksen, asuntolan, palvelukodin, tuetun asumisen, lastensuojelun jne. osaston toiminnassa, sitä tolkullisempana sen toiminta säilyy. Vastaavasti mitä eristetympää, itsenäisempää, "teflonimpaa" osaston toiminta on, sen intensiivisemmin se on vaarassa pöhöttyä. Riippumatta onko kyse yksityisestä vai julkisesta organisaatiosta ja millaisia näennäisiä hyveitä tarkkaillaan/miten toimintaa reguloidaan. Miksi tällainen yleismaailmallinen ilmiö, se on varmaan useamman eri tekijän summa.

1. ensiksikin yritystoiminnan lainmukainen tavoite on, ellei perustamisasiakirjassa (PRH:sta tilattavissa maksullisesti) toisin todeta, taloudellinen tuotto.
   • tämä oikeustekninen ilmiökenttä on todella laaja, joitakin mainitsemisen arvoisia mekanismeja ovat esimerkiksi julkisen puolen ja yksityisen puolen "markkinasektorien" erilaisuus, yksityisen puolen toimiessa tuottavuusmotiiveista (motiivina tuloksen maksimointi eli mm. korkeakatteisiin palveluihin keskittyminen, matalakatteisidta palveluista vetäytyminen; julkisen puolen toimiessa lainsäädännöllisten velvoitteiden täyttämiseksi (prioriteettina hoidon järjestäminen "hinnalla millä hyvänsä")
   • palvelun tilaajan, toimittajan ja rahoittajan "pyhä kolminaisuus": kun yksi sitoutuu rahoittamaan toiminnan, jonka toinen taho katsoo tarpeelliseksi tilata kolmannelta taholta (toimittaja/toteuttaja), neljäs taho, toiminnan objekti, potilas/asiakas saattaa päätyä tällaisen palvelutuotannon pelinappulaksi (esimerkiksi siten että tätä pyritään suostuttelemaan sekä häntä pyritään tulkitsemaan tai saamaan sanomaan suullisesti asioita muodossa, joilla pystytään perustelemaan palvelujen tarjoamista 'pyhän kolminaisuuden' tahtomassa muodossa), muita tähän liittyviä lieveilmiöitä jäljempänä.
   • kilpailutuslainsäädäntö velvoittaa julkista puolta kilpailuttamaan hankinnat, joita tarvitaan julkisen puolen lakisääteisten velvoitteiden järjestämiseksi ja valitsemaan taloudellisesti edullisin tarjous. Yleisen resurssipulan (aika, raha, henkilöstö, kulkuyhteydet, taustafasiliteetit) vallitessa mikäli laki esimerkiksi velvoittaisi järjestämään silmälääkäripäivystyksen Saanan huipulle, ja kilpailutuksen edullisin tarjous olisi hankintakustannukseltaan miljoona euroa kuukaudessa, laki velvoittaisi Kilpisjärven kaupungin ostamaan sen sillä hintaa. Tämä oli tietysti kuvitteellinen tilanne, mutta siltikään todellisuus ei merkittävästi eroa siitä.
   • muita äkkiseltään mieleen tulevia oikeusteknisiä käytännön jippoja ovat että yritys pyrkii vakiinnuttamaan itseään "omaa lenkkiään" mahdollisimman vakituiseksi osaksi julkisen palvelutuotannon ketjua - julkiselta kilpailutukselta suojautumiseksi eli oman pitemmän aikavälin liiketoimintansa turvaamiseksi sekä liiketoimintaympäristön ennustettavuuden parantamiseksi eli liiketoimintansa kehittämisen, suunnittelun, päivittämisen täsmentämiseksi so. tehostamiseksi.
     • esimerkiksi isot yritykset "lobbaamalla lobbaavat" lainsäädäntöön mm. säädöstöä, jollaisiin toimintaympäristön uusiin vaatimuksiin ja mekanismeihin juuri kyseinen yritys pystyy mahdollisimman koherentisti vastaamaan
     • esimerkiksi hankkimaan henkilöstöä pois kilpailijoilta sekä julkiselta puolelta (sekä suoraan "koulunpenkiltä" että jo-rekrytoituja), jolloin muodostuu palvelukysynnän ja palvelutarjonnan epätasapaino (jolloin yrityksen neuvotteluasema vahvistuu ja toisaalta suoraankin, muut tahot joutuvat ostamaan "konsultteja" selvitäkseen omista palveluntarjontavelvoitteistaan.
     • asiakkaita/potilaita pyritään sitouttamaan "palveluntuottajan leiriin"/palveluketjuun mahdollisimman (sopivan) pitkäaikaisesti monin erilaisin tavoin, mm. "sulkemalla ovia" 'objektin' selän takana
     • edellälueteltujen yhteisvaikutuksena tilanne saattaa objektin kannalta näyttäytyä vaihtoehtojen / "pirran" harventumisena ja yksisuuntaistumisena, jopa henkisen/fyysisen toimintakyvyn rapistumisena ennenaikaisesti, "laitostumisena", invalidisoitumisena, päätöksentekokyvyn/päättäväisyyden/johdonmukaisen ajattelun vaikeutumisena.
   • eräänä reseptinä tähän - jos lähdetään oletuksesta, että yksityisen terveydenhoidon ja julkisen terveydenhoidon täysin erilaiset toimintaympäristöt ja lainalaisuudet leivotaan, rrrusennetaan, surrrrvotaan, sotttketaaan ja kahlitaan yhteen, tällöin muutosvoimaksi "jää" terveydenhoitohenkilöstön motiivit hakeutua alalle: keillä kutsumus, keillä korkeat ansiot, keillä valtion työllistämispolitiikka. Mitä isompi osa henkilöstöstä toimii kutsumellisista motiveista, sitä vahvempi julkisen terveydenhoidon asema, mitä isompi osa työvoimasta "juoksee rahan perässä", sen paremmat kortit yksityisellä puolella, mitä isompi osa henkilöstöstä on "ajelehtinut alalle", sitä enemmän valtion rakentellisissa uudistuksissa on "liikkumavaraa"/"liikkuvia osia". Sillä periaatteessa on niin, että jos halutaan ihmisten työskentelevän tällä yhteiskunnallisella sektorilla vapaasti ja tehokkaasti, silloin tämän sektorin on rakenteellisesti mukailtava niitä samoja motiiveja ja tuettava heidän kyseisiä edesottamuksiaan. Tällainen psykologinen "noidankehä" periaatteessa ruokkii itse itseään.
     • Eli mahdollisesti on niin, että kaikkein arvokkain/keskeisin muuttuja (virranjakaja) terveydenhuollon sektorilla, sote-uudistuksessa, on: kunkin opiskelijan/työntekijän omat henkilökohtaiset motiivit hakeutua/keskittyä alalle (sekä asettua/pysyä alalla). Näihin motiiveihin vaikuttavat monet inhimilliset tekijät. #*** Periaatteessa "synteettisellä arvostamisella/kasvojenkohotuksella" voidaan lisätä alan houkuttelevuutta, mutta käytännössä arvostus/kasvojenkohotus "kumpuaa" hoitohenkilöstön autenttisesta sisäisestä asennoitumisesta so. mielenkiinnonkohteista, ajatuksista, ideoista, kokonaiskäsityksistä, ongelmanratkaisuista, itseohjautuvasta toimintojen järkeistämisestä.
2. Toinen, edellämainittuun etäisesti liittyvä, ilmiö on teknisesti inhimillisempi: työhyvinvointi, työkulttuuri, työn mielekkyys, työntekijöiden työurien etenemiseen/osaamisen kehittämiseen panostamisen ilmapiiri, työn kuormittavuus, koulutustaustan, ansioluettelon, vakanssin, tittelin, ammattiosaamisen, ihmisten sekä työpanosten keskinäinen arvostaminen, esimiestaidot, työyhteisön toimien tarkkarajaisuus, johtoportaikon jyrkkyys jne. yritystoiminnan ja työelämän perusseikat, joita on mielin määrin tutkittu tieteellisesti vuosikymmenten varrella. #* Periaatteessa ihmisen arkiseen aherrukseen työntekijänä vaikuttaa moni motiivi, joista eräs on pyrkimys mukavuuteen, mikä toisen työntekijän kohdalla voi tarkoittaa helppouden ja vaivattomuuden, laiskottelun tavoittelua, toisen kohdalla työajan tuloksellisuuden maksimointia, kolmannen kohdalla työajan ulkopuolisen ajan/aktiivisuuden priorisointia, neljännen kohdalla maskuliinisuutta, viidennen kohdalla mutinaan, valittamiseen, kitinään, ärsyttämiseen ja ärsyyntymiseenperustuvaa smalltalkia.
   • periaatteessa tällaiset sosiaaliset, mielialoihin liittyvät seikat kumuloivat toisiaan ja vaikuttavat työkulttuuriin. Työkulttuuri vaikuttaa ruohonjuuritasolla "objektien" hyvinvointiin niin palveluntuotannon (laadullisena, tosin ko. käsite korruptoitunut nykyisin), tilannetajuna, ongelmien tulkitsemisena, ratkaisukeskeisyytenä, "objektien" tosasiallisiin tarpeisiin vastaamisena, lisäksi työkulttuuri vaikuttaa oleellisesti työpaikan so. palvelupisteen/osaston ilmapiiriin ja tällöin myöskin siihen miten "objektit" viihtyvät siinä.
3. kolmantena työntekijöiden reguloiminen/mittailu esimerkiksi kameravalvonnalla, tilastoimisella, vertailulla (muihin palveluyksiköihin, työntekijöitä toisiinsa), "kilpailuttaminen keskenään"
   • esimerkiksi työmäärän ollessa massiivinen suhteessa tekijöiden määriin (mm. pitkät potilasjonot), ja toiset työntekijät tekevät huomattavasti toisia tuloksellisemmin ylitöitä, työntekijöiden henkilökohtaiset jaksamiset / turnauskestävyydet / saturaatiotasot eivät pääse esille, koska joko suoraan suullisesti tai sanattomasti alettaisiin suhteellistamaan työntekijöitä toisiinsa, todeten, että "sähän jaksat tosi hyvin, koska noihan tekee kaheksankyttuntista työviikkoa ja kyllähän neki jaksaa". Tai "koska noi varmastikin muita ärsyttääkseen tekee kaheksankyttuntista viikkoa, kokeillaas kestääkö kamelin selkä yheksänkyttuntista työviikkoa." Tai "koska noi tyypit on sellasii joihin mä hajoon, mun täytyy ärsyttää niitä takas, jotta ne hajois ekan." Tai "Koska noi juttelee keskenään ilman et mä kuulen, niin niillä on mahdollisesti jotain mua vastaan, jolloin nyt mun täytyy ymmärtää alkaa suojella itteäni, eli mä en saa ruveta aliarvioimaan niiden todennäköistä pahantahtosuutta, mut koska mä en voi olla sataprosenttisen varma, mun on olosuhteiden pakosta alistuttava vain viljailemaan muille asiasta - no vähintään siinä mielessä Olen uhri eikä elämä kohtele mua oikein."
   • eräänä reseptinä, mikäli mahdollista, pyrkiä olemaan lainkaan vertaamatta muita työntekijöitä ja -kavereita itseensä, ainakaan negatiivisessa hengessä / kielteisessä mielessä.
4. neljäntenä seikkana määrärahat ja budjetti "toiminnan ohjauskeinona", mikä on hieman vastaava kuin (ent.) YT-neuvottelut ja konkurssihärjestelyt. Taloudellisten resurssien vajaus. Aiheuttaen esimerkiksi vaikeita haasteita toiminnan järjestämiseen sekä edellämainittujen seikkojen kanssa tasapainoilemiseen sekä ongelmia yltää oman palveluntuottamisen laadussa omaan moraalikäsitykseen.
   • Suomen valtion pitkäaikaisen ylivelkaantumisen problematiikka, uhkakuvat, ja tämän realiteetin sovittaminen em. pyrkimyksiin/tavoitteisiin/motiiveihin mahdollisimman inhimillisen ja rehellisen ratkaisun tavoittelu.
     • Muutosprosessit ja siirtymävaiheet sekä tulevaisuuteen ja tulevaan liittyvät avoimet asiat sekä epävarmuudet. Toimintakyvyn ja ympäristönhallinnan pysyminen/säilyttäminen muutosvoimien keskellä.
     • Hysteria, joukkohysteria, laumasieluisuus, avoimen ajattelun / asioiden kokonaisvaltaisen tarkastelemisen uuvuttavuus.
     • Oikeat/väärät ratkaisut, ajatusvirheet, ajattelemattomuus, järkevyys, järjettömyys, julkinen keskustelu, sosiaalinen paine. Aatteelliset, periaatteelliset ja elämänkatsomukselliset jne. perusasioiden äkkinäiset arvomurrokset.
     • keinoälyn hyödyntämisen riskien moninaisuus.
   • Esimerkiksi tällaisista syistä johtuen tämä artikkeli.

Paikallinen sopiminen sosiaalialojen noidankehänä

1. Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee lakisääteisesti järjestää, mutta toimiakseen tämä instituutio sisältää ja tarvitsee paljon erilaista korkeakoulutasoista ja lääketieteellistä erikoisosaamista, kuten myös suurta voluumia monenlaisia matalamman koulutustason ammattilaisia.
2. sote-sektorilla on voimakas ja monipuolinen työvoimatarve.
3. kun valtio ei ole pystynyt tulevaisuusennakoimaan tilannetta oikein ja ohjaamaan (mm. opinto-ohjaamalla rohkaisemaan) opiskelijoita kiinnostumaan alasta ja kouluttautumaan tälle sektorille, muodostuu - yhteisvaikutuksena em. julkisen ja yksityisen sektorin nalkkitilanteen kanssa - epätasapainotilanne tarpeen ja tarjonnan välillä.
   • organisaatiotasolla ongelmaa pyritään ratkaisemaan järkeistämällä toimintoja, mikä merkitsee niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla suurin piirtein samaa, eli kompromissiratkaisuja, jotka heijastuvat mm. ylitöiden yleistymisinä sekä hoitopalveluiden laadun heikentyminä.
   • Valtio pyrkii ehkäisemään työvoiman puuttumisesta johtuvaa hoidon laadun heikkenemistä mm. kiristämällä kriteereitä, kuten esimerkiksi hoitajamitoitukset pikkulasten päiväkodeissa sekä vanhusten ympärivuorokautisissa palveluasuntoloissa. Lisäkso julkisen ja yksityisen sektorin rakenteellista erilaisuutta pyritään loiventamaan mm. muuttamalla työehtosopimusjärjestelmää "enemmän paikallisen sopimusen suuntaan".
   • ko. epätasapainotilaa pyritään hallinnollisella tasolla tasapainottamaan tarjoamalla sote-alojen ammattilaisille korkeampaa palkkaa, eikä siltikään päästä tavoitteisiin.
4. alalle koulttauuneet ammattiosaajat näkevät tilanteen länsimaisten yhteiskuntien elinkeinoelämissä sekä kansalaisten arkielämässä (aikataulutettu yleiskiire, markkinointisektorin sisäinen kilpailu lietsoo kulutushysteriaa, mihin kokonaistilanteeseen monet kansalaiset reagoivat low-life -elämäntavalla) niin, että työpaikkaa hakeva ammattilainen määrittelee itselleen yritysmaailmasta tuttuja keventäviä työehtoja, kuten puolipäivätyön sekä ylimääräisiä lomia. Joihin ehtoihin esimerkiksi julkisen puolen rekrytoijalla ei ole neuvottelumomenttia.
5. erilaatuiset työehdot eri aikoina rekytoiduille työntekijöille samanarvoisesta tai jopa työstä tai inversiomaisesti realisoituvasta toimesta asettaa työnantajan hankalaan tilanteeseen sekä vaikuttaa kielteisesti työilmapiireihin.
6. lopputloksena isompi määrä työntekijöitä, joilla isompi palkka ja vähäisemmät viikotyötunnit.
   • sosiaalialoilla (asiakaskunnan kohtaaminen mm. lastenhoito- ja hoiva-alalla) työtunnit ovat imerkiksi julkisen puolen periaatteessa itseisarvo, joten työvoiman osalta työn tehokkuuden/osaamisvaatimusten ja työssäolomäärän yhtälön kannalta tilanne muuttuu erikoiseksi.
   • periaatteessa aikapainotteisen työn työvoimantarve lisääntyy
   • työvoimantarjonta vähenee
   • jo-rekrytoitu työvoima aktiivisesti kiristää omia työehtojaan, tai sellaiseen ajaudutaan sillä tavoin etupainotteisesti reagoimaan.
7. hopealuotina sote-instituution romahtamishetkellä poikkeustilalaki
   • yleinen työehtojen tasapuolistaminen hallinnon kynsienpidennysten sijaan [koska kyseessä pitkälle aikajänteelle ulottuva laaja-alainen ja monimutkainen ongelmavyyhti].
     • tasapuolisen palkkatason määritteleminen koulutustason, kouluttautumisajan sekä työkokemuksen funktiona
     • työajan hinnoitteleminen esimerkiksi vuorokaudenajan, työvoimantarpeen ja työn vaativuuden/kuormittavuuden funktiona
     • tekemättömän työn tekemiseen motivoiminen / motivoituminen miinlaisin kannustimin kuin rahalla.

Lisälukemistoa

• https://www.valkeakoskensanomat.fi/uutiset/art-2000009787744.html

106 vuotiaan Arvi Hämäläisen ajatuksia

• https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kl/45801cc1-b8a4-4614-941c-d48b4e2cf515

Eräässä organisaatiossa kokeiltu ja toimivaksi havaittu kikka

• https://yle.fi/a/74-20049052

THL:n syksyllä 2023 teettämä kysely kaltoinkohteluista vanhuspalveluissa; huomaa kyselytutkimusasetelmaan liittyen:

1. sekä vastaajien itsekriittisyyteen että vallan kolmijakoon liittyvät jääviysongelmatiikat kuten että millaisia epäkohtia työntekijät ilmoittavat oman yksikkönsä esimiehille tai vastuuhenkilöille, ja puolestaan ovatko nämä miten vilpittömästi/objektiivisesti/kliiniseen dataan nojaten ilmoittaneet niitä edelleen tähän kyselytutkimukseen;
2. tutkimuksen rajausongelmatiikka eli pelkistyminen sosiaalisiin seikkoihin, vaikka vanhushoitoon liittyvää kaltoinkohtelua on muunkinlaista, kuten esimerkiksi yliampuva lääkitys, raskas byrokratia, virikkeetön/riisuttu toimintaympäristö, "laitosruoka", asuntolan (fyysinen ja psyykkinen) etäisyys kotoa ja omaisista;
3. tilannearvioiden subjektiivisuus eli tämänkaltaisten sosiaalisten ilmiöiden kliinisen jälki-diagnosoinnin konstikkuus kuten arjen haasteiden suhteellistaminen oman työpaikkansa arvoihin
4. artikkelin aamuisessa julkaisuversiossa oleva kirjoittajan/toimittajan prosenttitarkasteluihin liittyvä joko väärinymmärrys tai sitten huolimattomuusvirhe koskien sitä ettei prosenttiluvulla tarkoitetakkaan sitä että monessako prosentissa kotihoidon asiakassuhteita on ollut tulkittavissa kaltoinkohtelua eikä että moniko yksittäinen työntekijä on sellaista tunnistavinaan
5. tutkimusraportissa ei ole otettu kantaa haastateltujen olekotihoidon yksiköiden kokoihin, kuten keskimääräiseen asiakassopimusten kokonaisvastuuseen per yksi kotihoidon yksikkö, taikka toimittaja ei sitä maininnut
6. tutkimusraportissa ei mainittu mikä osuus haastatelluista toimintayksiköiden esimiehistä tai vastuuhenkilöistä toimii ympärivuorokautisen asuntolahoidon puolella ja mikä kotihoidon puolella (ja jos yksi hoitoyksikkö toimiikin molemmissa, niin missä määrin);
7. uutisartikkelin kuvituksen (lähde: THL) perusteella kyselytutkimus on käsittänyt vain kolme peruskysymystä, eli 'onko yksikössänne havaittu, että toinen asiakas / omainen / henkilöstö olisi kaltoinkohdellut asiakasta?', jollaisessa kysymyksenasettelussa ei rajaudu esimerkiksi, että viitataanko kaltoinkohteluihin olemassaolevien aktiivisten asiakassuhteiden osalta, kuluvan vuoden ajalta, vastaavan esimiehen/vastuuhenkilön viran vastaanottamisen ajalta vaiko yksittäisen palveluyksikön koko toimintahistorian ajalta: esimies/vastuuhekilö tulkitsee kysymyksen joko niin laajasti kuin se kätevästi onnistuu, tai sitten tulkitsee kysymyksen siten kuin otaksuu muidenkin vastaajien sen tavallisimmin tulkitsevan.

• Vaikka kyselytutkimus kohdistuukin tärkeään/keskeiseen asiaan Suomen yhteiskunnassa, niin tämä kyselytutkimus on todella monessa mielessä karahtanut kiville, mistä syystä sen perusteella ei vielä voida tehdä suorastaan mitään johtopäätelmiä tutkimuksen kohteena olevasta asiasta.

• https://yle.fi/a/3-12279940

THL:n v. 2022 alussa teettämä kysely koskien kotihoidon yksiköiden kapasiteetteja eli esimerkiksi viikottaisten ylitöiden määriä

• https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/142999/TR27_2021_.pdf

Kotihoidon asiakassuhteiden luonnetta kuten käyntimääriä per asiakas ' Koronavuotena ' 2020 käsittelevä tilastotutkimus, josta ilmenee mm. että yksittäisiä kotihoitokäyntejä oli tuolloin kaikkiaan noin 40 miljoonaa.

synteesinä, Ylen uutinen antaa ymmärtää THL:n kyselytutkimuksen koskeneen Suomen kaikkia hoitoyksiköitä "Vanhuspalvelujen toimintayksiköistä lähes puolet raportoi havainneensa asiakkaan kaltoinkohtelua. ", jolloin jos asiakassuhteita vuonna 2020 oli 208 000 ja niiden tiimoilta yksittäisiä kotihoitokäyntejä 40 000 000, niin yksi asiakassuhde tarkoitti keskimäärin 192,3 kotihoitokäyntiä vuodessa (=3,7 käyntiä/vko) per vuosi, ja mukaanlukien myöskin ympärivuorokautiset vanhustenhoitoyksiköt, 2700 kpl, yhdellä hoitoyksiköllä olisi keskimäärin 76,7 aktiivista asiakasopimusta ja 14815 kotihoitokäyntiä vuodessa eli 40,6 käyntiä vuorokaudessa [koska jakaja sisältää kotihoitoa tarjoavien ohessa myöskin kiinteät palveluyksiköt, niin todelliset keskiarvot ovat itse asiassa merkittävästi korkeampia].