Sähkötyöt

Johdanto

Sähkövirta jaetaan tasavirtaan (DC, Direct Current) ja vaihtovirtaan (AC, Alternative Current). Tasavirrassa on plus (+) ja minus (–). Vaihtovirrassa nolla ja vaihe. Tasavirtaa käytetään varavoimakoneen moottorissa itsessään, sen akuissa ja esimerkiksi taskulampuissa. Vaihtovirta saadaan sähköverkosta tai sitä tuotetaan varavoimakoneella. Jännite (voltti, V, tunnus U). Virta (ampeeri, A, tunnus I). Teho (pätöteho, watti, W, tunnus P). Resistanssi (ohmi, Ω, tunnus R). Yksivaihevirta (valovirta, seinävirta) on jännitteeltään 230 V. Kolmivaihevirta (voimavirta) on jännitteeltään 360 V.

Sulake

SULAKERASIAKUVA TÄHÄN Kuvassa yksivaihevirran sulakkeita. Sulakkeen tarkoitus on suojata johtimia ja laitteita. Laitteen häiriössä tai muusta syystä sähköjärjestelmän kuormittuessa liikaa, sulake ”palaa” ja virrantulo laitteeseen katkeaa. Sulake siis kestää kyseiselle sulakkeelle enintään sallitun kuormituksen, joka ilmaistaan mittayksiköllä VA. Sulake muodostuu ryhmäkeskuksen sulaketaulussa varokekotelosta, pohjakoskettimesta, sulakkeesta ja kierrekannesta. Sulakkeen kapea kärki ei sovi kooltaan pienempään pohjakoskettimeen, joten tämä estää liian suuren sulakekoon käyttämisen. Sulakkeen koko määräytyy laitteen virrantarpeen määrän mukaan. Tavallisimmat sulakkeiden nimellisvirrat ovat 6 A (vihreä), 10 A (punainen), 16 A (harmaa), 20 A (sininen), 25 A (keltainen), 35 A (musta), 50 A (valkoinen) ja 63 A (kupari). Sulakkeen koko selviää sen kyljestä ja edellä mainitusta tunnusvärinapin väristä. Lisäksi sulakkeet jaetaan nopeisiin ja hitaisiin (etana–kuvake). Automaattisulakkeessa on painike, joka laukeaa ylikuormituksesta ja voidaan palauttaa takaisin vaihtamatta sulaketta. Tavanomaisen sulakkeen palaessa, sen kannassa oleva tunnusvärinappi irtoaa ja sulake on käyttökelvoton. Palaneen sulakkeen voi nähdä kierrekannen pienen ikkunan läpi. Joskus paikallaan olevasta tunnusvärinapista huolimatta sulake voi olla palanut. Sulake kierretään napakasti kiinni, ei ylikiristetä.

• Sähkövirta jaetaan tasavirtaan (DC, Direct Current) ja vaihtovirtaan (AC, Alternative Current). Tasavirrassa on plus (+) ja minus (–). Vaihtovirrassa nolla ja vaihe. Tasavirtaa käytetään varavoimakoneen moottorissa itsessään, sen akuissa ja esimerkiksi taskulampuissa. Vaihtovirta saadaan sähköverkosta tai sitä tuotetaan varavoimakoneella. Jännite (voltti, V, tunnus U). Virta (ampeeri, A, tunnus I). Teho (pätöteho, watti, W, tunnus P). Resistanssi (ohmi, Ω, tunnus R)
• Yksivaihevirta (valovirta, seinävirta) on jännitteeltään 230 V.
• Kolmivaihevirta (voimavirta) on jännitteeltään 360 V.
• Mikrokytkin: Mikrokytkimiä käytetään suojassa usein paine- ja kaasutiiviissä ovissa ja venttiileissä. Niistä johtaa sähköjohto näyttötauluun, jolloin kohteen tila nähdään valvomossa.

• Yksivaihevirran sulake
  • Sulakkeen tarkoitus on suojata johtimia ja laitteita. Laitteen häiriössä tai muusta syystä sähköjärjestelmän kuormittuessa liikaa, sulake ”palaa” ja virrantulo laitteeseen katkeaa. Sulake siis kestää kyseiselle sulakkeelle enintään sallitun kuormituksen, joka ilmaistaan mittayksiköllä VA. Sulake muodostuu ryhmäkeskuksen sulaketaulussa varokekotelosta, pohjakoskettimesta, sulakkeesta ja kierrekannesta. Sulakkeen kapea kärki ei sovi kooltaan pienempään pohjakoskettimeen, joten tämä estää liian suuren sulakekoon käyttämisen. Sulakkeen koko määräytyy laitteen virrantarpeen määrän mukaan. Tavallisimmat sulakkeiden nimellisvirrat ovat 6 A (vihreä), 10 A (punainen), 16 A (harmaa), 20 A (sininen), 25 A (keltainen), 35 A (musta), 50 A (valkoinen) ja 63 A (kupari). Sulakkeen koko selviää sen kyljestä ja tunnusvärinapin väristä. Lisäksi sulakkeet jaetaan nopeisiin ja hitaisiin (etana–kuvake). Automaattisulakkeessa on painike, joka laukeaa ylikuormituksesta ja voidaan palauttaa takaisin vaihtamatta sulaketta. Tavanomaisen sulakkeen palaessa, sen kannassa oleva tunnusvärinappi irtoaa ja sulake on käyttökelvoton. Palaneen sulakkeen voi nähdä kierrekannen pienen ikkunan läpi. Joskus paikallaan olevasta tunnusvärinapista huolimatta sulake voi olla palanut. Sulake kierretään napakasti kiinni, ei ylikiristetä.

Sähkögeneraattori

Sähkömoottorit jaetaan yksivaihe- ja kolmivaihemoottoreihin, joista jälkimmäisistä yleinen on oikosulkumoottori. Oikosulkumoottorin tyyppikilvessä on merkintöjä, esimerkiksi kolmivaihemoottori (3 ~), jaksoluku (f=50), teho (2.2 kW), jatkuvaan käyttöön (Cont), pyöriminen kumpaankin suuntaan (kaksi kaarevaa nuolta), kierrosluku (1400 r/min), laakereiden tyyppi ja suojaus (SKF 6206/C3), moottorin paino (34 kg).

Kumpaankin suuntaan pyörivä kolmivaihesähkömoottori voi pyöriä väärään suuntaan kytkettäessä se toiseen pistorasiaan tai kytkettäessä. Tällöin esimerkiksi puhallin voi pyöriä väärään suuntaan.

Suorakäyntinen oikosulkumoottori käynnistetään napista painamalla. Yli 3 kW:n tehoiset moottorit yleensä tähti–kolmio–käynnistimellä.

Vianetsintä

Sähkömoottorin ylikuormittuessa se kuumenee ja usein haisee poikkeuksellisesti ja sähkömoottori voi myös hurista ilman että se ei lähde käyntiin. Usein seurauksena on sulakkeen palaminen tai automaattisulakkeen laukeaminen. Toimimattoman laitteen vianetsintää voi aloittaa esimerkiksi sulakkeen tarkistamisesta, laitteesta irronneista johdoista. Kannattaa myös tarkistaa, onko laite, jota sähkömoottori pyörittää jumissa pyörittämällä sitä (työturvallisuus!). Harvinaisempia vikoja voivat olla moottorin palaminen, vioittuneet moottorin laakerit, johdon katkeaminen sen kuoren sisältä tai viallisesta käynnistyskytkimestä.

Valaistus

Loistelamppu

Loistelamppu (loistevalaisin) sisältää sekä loistelampun ja sytyttimen. Kumpikin voivat olla viallisia. Sytyttimiä on erilaisia. Loistelamppu vaihdetaan kääntämällä sitä pituusakselinsa ympäri 90 astetta ja kevyesti vetämällä irti. Kiinnittäminen tapahtuu päinvastoin.