Kuksa

Kuksa on perinteinen suomalainen puusta tehty juoma-astia, jota tietysti voi käyttää myös ruokailuunkin. Nykyisin kuksaa käyttävät monet retkeilijät esimerkiksi kahvikuppina.

Kuksa voi olla tavallisesta puusta, visakoivusta, loimukoivusta tai koivunpahkasta kaiverrettu kuppi, jossa yleensä on jonkinlainen korva tai pieni kahva. Joidenkin mielestä oikea kuksa on tehty koivunpahkasta niin että se on koverrettu seuramalla puunlustoja. Oikea kuksa kyllästetään suolavedessä raaka-aihiona. Suolaus tekee puusta vihamielisen ympäristön homeille, bakteereille ja muille haittamikrobeille. Lisäksi se imee ilmasta kosteutta puuhun ja vähentää halkeamisvaaraa.

Kaupassa on joskus myytävänä halpoja ulkomailla tehtyjä "kuksia", joiden rakenne on kömpelö ja materiaali jokin tropiikin puu, esimerkiksi kumipuu. Tällaisia puumukeja tuskin voi kuksaksi kutsua.

Kuksan hyvinä puolina on, että se ei polta käsiä tai huulia juotaessa ja se pitää juoman lämpimänä kylmälläkin säällä tai vaikka lumeen laskettuna, koska puu toimii lämmöneristeenä.

Käyttöönotto

Uusi kuksa tulee käsitellä tietyllä tavalla käyttöönoton yhteydessä, jotta siitä saadaan kestävä ja kelpo käyttökalu. Kuksan "vihkimisestä" liikkuu kaikenkarvaisia luuloja, joista osa on harmitonta taikauskoa ja osa kuksalle vaarallisia kuvitelmia.

• Kuksaa ei saa liottaa vedessä tai seisottaa alkoholilla täytettynä suolanmaun heikentämiseksi tai muutenkaan--kuksan puun on oltava suolaista, jotta se säilyy hygieenisenä eikä kuiviu ja halkea.
• Kuksan sisäpuoli ja mieluusti reunat pitää kyllästää rasvalla, jottei käytössä suola pikku hiljaa liottuisi pois ja toisaalta juomista imeytyisi puuhun sekalaisia aineita.
• Kuksan kyllästykseen käytettävän rasvan on kestettävä liukenematta kuumassakin (kahvin, teen yms. vuoksi).
• Jos kuksan haluaa vihkiä viinaksilla, tulee se tehdä kyllästyksen jälkeen ja pikaisesti pikku tilkalla, ei seisottaen.

Parhaiten saatavilla oleva kyllästysrasva on kahvirasva--sama aine, joka muodostaa kahvipannun ja suodatinsuppilon seiniin kellanruskean kalvon. Kahvirasva ei lähde ilman hankaamista kiehuvallakaan vedellä, ja lisäksi se on täysin vaaratonta ja maultaan mietoa.

Kuksa kyllästetään siten, että siihen kaadetaan hetkeksi kahvinkuumaa vettä. Vesi kaadetaan pois ja kuksan sisäpintaan hierotaan runsaskätisesti tuoreeltaan käytettyjä kahvinpuruja, kunnes purut ovat kuivat. Syntyvä kahvirasvakalvo suojelee kuksaa juomilta ja juomia kuksalta. Käsittelyn voi toistaa useita kertoja, ja joko monet moninaiset kerrat puruilla hierottu tai sadat kahviannokset tarjoillut kuksa on pesästään mustanpuhuva.

Kuksan pesemistä ja huuhtelemista on vältettävä viimeiseen--ne ovat puun keston kannalta sama kuin liottaminen tai käyttö ilman kyllästämistä. Kahvirasvakalvo estää juoman rippeitä imeytymästä puuhun: ne saavat rauhassa kuivahtaa. Kuksa itsessään taas pysyy yhtä suolaisena, kestävänä ja hygieenisenä kuin ennenkin. Tarvittaessa kuksan pohjalta voi pyyhkäistä (ei kuitenkaan voimakkaasti kaapia) puuronjämät tai muut sakat.

Työkaluja

• puukko
• kourutaltta
• viila.