Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla
Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)
Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.
Varpuluuta
Näin mummini opetti:
Varpuluudat tehdään yleensä koivusta, karheamman saa kuusen eli näreen oksista kun neulaset ovat kuivuneet ja pudonneet. Varreksi oksaton kuusiseiväs.
Luudat ovat myös käytännöllinen lahja ja niitä on mukava tehdä yhdessä kaikenikäisten. Yhden luudan tekemiseen menee metsästä valmiiksi noin tunti ja tietysti vähemmän kun tekee monta samalla. Hinta noin 10 senttiä, joten voidaan puhua aika hyvästä omavaraisuudesta ja säästöstä.
Varpumetsään mukaan vesuri tai kirves.
Luuta-aineksia keräämään sopii lähteä lehtien varistua ja kun metsässä on vielä helppo kulkea vaikka lunta olisikin jo maassa. Kuvan metsässä oli juuri tehty harvennus ja sopivaa raaka-ainetta on yllin kyllin.
Metsällä kerätään yhtä varsivarpuluutaa varten kolme kourallista, käsiluutaa varten puolet vähemmän. Luutia kuluu vuoden aikana useita, joten materiaalia kannattaa varata reilusti.
Työkaluiksi käyvät puukko ja pihdit. Rautalangaksi käy esimerkiksi hehkutettu 2 mm kauppalanka, jota saa rautakaupasta kilotavarana (yleensä minimi 5 kg).
Poista oksat jotka sojottavat täysin väärään suuntaan. Tässä on noin kolme kourallista aika pieniä varpuja.
Kasaa varvut yksitellen nipuksi, nipun ei ole hyvä liikaa pullistella, mutta eipä se niin vaarallista ole. Oksia kääntelemällä pystyy muotoilemaan luutaa, mutta käytettäessä luuta hakee muotonsa. Tehdään siitä materiaalista mitä on saatavilla ja luuditaan sen mukaan. Ei haittaa vaikka päät ovat eri tasassa.
Kierrä kaksi kireää pantaa rautalangasta, toinen tyveen, toinen melkein puoliväliin. Kierrä pari kertaa varpunipun ympäri, kiristä käsin tiukalle ja lopuksi kierrä langan päät toisiinsa huolellisesti pihdeillä. Tasaa puukolla tyvi.
Vuole puukolla kuusiseipään paksumpi pää kiilamaiseksi. Mittaa kiilan syvyys, että kärki menee kummankin pannan yli. Lyö kiilapää luutaan, jolloin luuta kiristyy pantoja vasten. Kuvassa on käytetty koivua, kun kuusta ei ollut saatavilla. Jälleen kerran: käytetään niitä materiaaleja mitä on saatavilla.
Lyöminen tapahtuu iskemällä varren päätä kovaa alustaa vasten pitämällä samalla kiinni varresta. Luudan latvan kärjet voi lyhentää heti ja saada luutaan näin napakkuutta enemmän tai tehdä sen myöhemmin. Voipa samalla puukolla iskeä pahasti ulospäin törröttävät pikkuoksat pois. Varsi katkaistaan sopivaan mittaan.
Vanhat luudat[muokkaa]
Ylivuotinen ja kuivunut luuta eli kapero saadaan taas käyttökuntoon keittämällä sitä suolavedessä.
Tarinoita[muokkaa]
"Mummini on tehnyt luudat aina itse, eivät ole eurot vilahtaneet kauppoihin näiden suhteen. Varpuluudalla on polku mummin luo luotu, leveä puolipyöreä polku, jonka reunoissa näkyy luudan raidat. Siinä on mukava lähestyä mummin luo ja ennen ovesta kulkua samaisella luudalla puhdistaa huopikkaat."