Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Ruusukvittenit

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lajit[muokkaa]

Japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica) menestyy jopa IV-vyöhykkeellä ja tuottaa sielläkin kypsiä hedelmiä.

Viljely[muokkaa]

Siemenet kerättävä kypsinä eli kun ovat tummanruskeita. Kuopiossa IV-vyöhykkeellä siemenet tuleentuivat vasta aivan syyskuun lopulla. Keskellä kuuta olivat vielä raakoja Kypsän hedelmän erottaa punoituksesta ja keltaisesta väristä. Itävät jopa suoraan oksista roikkuvista hedelmistäkin keväällä. Helppo lisätä siementen kautta ja hyvä itämisprosentti.

Kasvupaikan tulisi olla varsinkin pohjoisessa hyvä, mieluiten rinne johon vesi ei jää seisomaan ja halla ei keräänny. Lumipeite suojaa pensasta talvella ja se siksi menestyykin pohjoisessa jopa paremmin kuin etelässä.

Kuopiossa Muuruvedellä ammattiopistossa on pohjoisimpia marjovia japaninruusukvitteneitä. Kirjoita tähän jos tiedät vielä pohjoisempia!

Käyttö[muokkaa]

Ruusukvitteniä kasvatatetaan lähinnä sen loistavanpunaisen kevätkesäisen kukinnan vuoksi, mutta sen hedelmät ovat erittäin aromikkaita joskin myös hyvin kovia ja happamia.

Hedelmät vaativat kypsyäkseen pitkän ajan, mutteivät välttämättä lämmintä syksyä. Kypsä hedelmä on väriltään kalvakkaankeltaisesta kullankeltaiseen ja voi jopa punertaa osin. Ensin kypsyvät hedelmät voi kerätä etukäteen, ne säilyvät ulkona esimerkiksi peitetyssä korissa viikkojakin jos sää on viileän puolella. Viivyttelijät voi jättää jopa pakkaisen puraistaviksi, minkä jälkeen ne on syytä viimeistään kerätä ja valmistaa. Käytettäväksi sopivat myös puolikypsät, vaaleanvihreänkellertävät hedelmät; eivät kuitenkaan pieneksi jääneet vihreät.

Kerää kaikki hedelmät ja varmista, ettei pensaiden juurille jää pudokkaita--ruusukvitteni on ruusukasvina altis muumiotaudille. Kierrä hedelmät varoen irti, tarvittaessa useita kierroksia, varjellaksesi kukintakannuksia repeämästä.

Vaikka joku hurja saattaa kirpeää kvitteniä syödä tuoreenakin, on yleensä parasta valmistaa sadosta hyytelöä tai hilloa. Niitä varten halkaise ja perkaa hedelmät siemenistä ja tarvittaessa pilaantuneista kohdista. Kuoren ja siemenkodan rippeet voi jättää. Pane hedelmät isoon kattilaan ja keittele lauhkealla tulella niistä mehustuvat ja läpeensä pehmeät.

Sitten:

  • Hyytelöä varten valuta mäskistä mehu ensin lävikössä ja sitten harsokankaassa lempeästi puristaen. Hyytelöi ja säilö purkkeihin. Mäskin voi vielä halutessaan valmistaa hilloksi.
  • Hilloa varten paseeraa mäski verkkosiivilän läpi esimerkiksi kauhalla tai pienellä astialla hieroen. Keitä hilloksi ja säilö purkkeihin.

Kvittenihyytelö sopii erinomaisesti voimakasmakuisille lihoille ja leipäjuustolle, miksei muidenkin juustojen seuraan, hillo esimerkiksi vaniljajäätelön tai kermakakun mausteeksi. Kvittenin runsaasti sisältämän pektiinin ansiosta hillosta tulee tanakkaa, ja se sopiikin hyvin lusikkaleipien väliin ja kestää uunissa leviämättä vaikkpa joulutortun tai hillosilmäpullan täytteenä.

Sokeroimatonta kvittenimehua voinee käyttää sitruunamehun tavoin lisäämään ruokiin aromia ja hapokkuutta.