Polttopuut

Mitat ja käsitteet

Pinokuutiometri eli pinottu puu, hyötytilavuus noin 2/3 kiinteän puun tilavuudesta. Se on enemmän kuin irtokuutiometri.

Motti

Irtokuutiometri eli heittokuutiometri on kuormattu satunnaisesti, vapaasti lavalle, hyötytilavuus noin 40 % kiinteän puun tilavuudesta.

Pinokuutiometri on siis järjestyksessä, heittokuutiometri satunnaisesti heitetty. Ostaessasi puuta kysy määrä pinokuutiometreinä. Pilkkeet lajitellaan kolmeen laatuluokkaan.

Halko on noin metrin mittainen pyöreä, rangasta katkottu, kertaalleen halkaistu puu.

Pilke, klapi, nalikka eli pienhalko on noin 25 cm – 50 cm eli neljäsosa metrin - puolen metrin mittainen halkaistu puu.

Polttopuun kuivaaminen

Polttopuu on syytä polttaa ainakin sisätiloissa vain ja ainoastaan kuivana. Riittävän pitkä kuivaaminen ulkona ja ennen polttamista sisätiloissa viikko-pari kannattaa. Polttopuut on syytä kaataa mielellään ennen kevättä ja kuivattaa ainakin loppukesään asti, koivu jopa kaksi vuotta. Kuivunut puu palaa selvästi paremmin, eikä vaurioita vanhoja hormirakenteita. Tuoreen puun kosteus on noin 50%, puuvajassa kuivanut noin 20%, sisällä kuivaneiden alle 15%. Kuiva puu on kevyen tuntuinen ja sitä lyötäessä toista kuivaa puuta vasten ääni on napakka, terävä kalahdus.

Kuivatus tuulessa ja auringonpaisteessa, ei suoraan liiteriin. Isompien puiden kuivumista voi edesauttaa vetämällä kuoren irti yhdeltä tai kahdelta sivulta.

Pinon paikaksi kannattaa valita kuiva paikka, johon aurinko paistaa ja tuulee sopivasti. Pinon alle aluspuut, jotka nostavat selvästi pinon irti maasta, ja päästäen ilman vaihtumaan tehokkaasti pinon alla. Pinoa puut kuori alaspäin väljästi parantaaksesi kuivumistehokkuutta. Minkä muotoista pinoa tahansa tehtäessä kannattaa puut asettaa hiukan kaltevaan asentoon seinää tai pyöreän pinon keskiosaa kohti, jotta pino on tukeva ja ei kuivuessaan kaadu. Pyöreä pino kannattaa lisäksi laittaa ylöspäin levenemään, jolloin vesi ei valu pinon sisään. Pyöreän pinon sisällä puut ovat järjestämättä. Päälle suojaksi halkoja kuori ylöspäin viistoon kuin harjakatto tai tuohia kuori ylöspäin tai pintalautoja limittäin räystäällä. Sivuilta auki. Parin kuukauden ulkokuivatuksen jälkeen liiteriin. Pinotaan liiterissä viiden sentin päähän seinästä tuuletuksen parantamiseksi. Mitoita puuvarasto 2-3 vuoden tarvetta varten.

Eri puiden soveltuvuudesta

Lämpöarvosta puhuttaessa on tärkeä muistaa, että kaikilla kotimaisilla puulajeilla on suunnilleen sama lämpöarvo per painoyksikkö. Koivun ja männyn lämpöarvo on 1 % suurempi kuin kuusen, 2,4 % suurempi kuin lepän ja 3,8 % suurempi kuin haavan. Koivulla ja jaloilla lehtipuilla taas on niiden suuremman tiheyden johdosta selvästi suurempi lämpöarvo per tilavuusyksikkö, pinokuutiossa koivua on 25 % enemmän energiaa kuin pinokuutiossa mäntyä. (Lähde: Motiva ja http://www.halkoliiteri.com/?id=587) Yleensä käsitys jonkin puulajin huonosta lämpöarvosta perustuu väärinkäsityksiin siitä, verrataanko lämpöarvoa per tilavuusyksikkö vai painoyksikkö, ja siihen, etteivät verrattavat puut ole kosteudeltaan samat.

3 kg vastaa noin 1 öljylitraa energiasisällöltään. Hiilen ja vedyn palaessa vapautuu energiaa, joten näiden runsas määrä puissa antaa korkean lämpöarvon. Hapen ja typen määrä alentaa. Latvojen, oksien ja pienikokoisten puiden lämpöarvo on suurempi. Kuorien lämpöarvo vaihtelee myös merkittävästi, jonka seurauksena esimerkiksi koivun tuohi on sytykkeenä hyvä.

KOIVU Kuumat löylyt, tuohen terva-aineet saattavat aiheuttaa tikua eli kitkua, joten viimeinen pesällinen vain kuoretonta puuta. Puuaineen tiheys korkea, ei räisky, palaa jotenkin märkänäkin. Hyvä hiillos ja saadaan tuhkaa moneen.

LEPPÄ Harmaaleppä hyvä polttopuu, mutta huono lämpöarvo, savuttaa vähän, savusaunaan paras kenties mutta ei nuotiopuuna hyvä, palaa nopeasti. Kalan savustukseen

MÄNTY Pihkainen eli palaa pitkällä liekillä àkorkeampi tulipesä, kipinöi paljon, kuivuu rasissa hyvin, tuoreena ei pala hyvin

KELO Kelohonka eli pystyyn kuollut laatumänty. Harmaapintainen ja punainen sydänpuu. Erityisesti rakovalkeaan hyvä.

TERVAS Tuoksuu voimakkaasti ja syttyy märkänä ja sateessa. Palaa parhaiten, löytää tervaskannoista, keloista ja keloittuneiden puiden latvuksista. Syntyy kun mänty tekee kuolemaa ja siirtää aineitaan kantoon. Puu kaatuu pois.

KUUSI Paukkuu palaessaan, palaa nopeasti eli varaa yöksi riittävästi, kipinöitä lentää tehden pieniä reikiä varusteisiin, korkea lämpöarvo, kuivuu hitaasti rasissa. Kuusi sopii erittäin hyvin keskuslämmityskattiloihin puhtaan nokeamattoman palamisensa takia. Huonosti palaessaan nokeaa hormeja.

HAAPA Teho vaatimaton eli liekin lämpöarvo pieni, hiekkaisena tylsyttää työkalut, palaa kuin taula, nopea syttymään ja palaa nopeasti, helppo halkoa suorasyisyyden takia. Tulitikut on myös haavasta tehty.

KATAJA Savuaa aluksi, mutta lopulta syttyy ja palaa hyvin kuivana

RAITA Kosteaa, mutta käy jos ei ole muuta sopivaa

PAJU palaa hitaasti pienellä liekillä, räiskyy, ei ensisijainen nuotiopuu

Puiden pilkkominen, halon hakkuu

Nämä ohjeet ovat yksi tapa monista pilkkoa puita. Muista huolehtia turvallisuudesta ja toimia vain omien taitojen mukaisesti!

Puiden pilkkominen ei katso ikää, se sopii alle kouluikäisistä kuolemaan asti, ja sopiipa puusouvionnettomuus perisuomalaiseksi tavaksi lähteäkin. Tahti vaihtelee vain iän myötä, taito karttuu tehdessä. Halkoja on mukava hakata yhdessä tai yksinään, oppimisen kannalta kannattaa hakeutua halkoja pilkkoneen oppiin jo lapsena, katsomalla ja samalla tekemällä oppii parhaiten. Liika varovaisuus ja "emmä osaa" -asenne on yleensä vaarallisempaa kuin aito halu oppia.

Puu halkeaa paremmin pakkassäällä kuin suojalla, varsinkin tämän huomaa kun halkoo metrin mittaisia koivuja. Polttopuut kannattaa hakata aina tuoreeltaan. Kuivia puita halotaan vain, kun tarve vaatii esim. sytytykseen.

Kirves

Kirveitä on moneen lähtöön, vuosikymmeniä vanhat halkaisukirveet eivät ole menettäneet uusien muovikirveiden tultua asemaansa! Nykyaikaisissa kirveistä osa on tarkoitettu juuri halkomiseen, osa samaan tarkoitukseen tarkoitetuista soveltuu paremmin kivien halkomiseen.

Venäjän puolella pilkkoessa saa tottua painaviin ja leveisiin kirveisiin, joiden käytössä varsinkin kannattaa kiinnittää huomiota taitoon, ettei väsy heti monikiloisen kirveen kanssa heiluessa.

Halkomiseen tarkoitetut kirveet erottaa yleensä siitä että ne ovat huomattavasti kiilamaisempia eli paksunevat melko jyrkästi terän suusta. Veistokirves on ohuempi ja helposti tällainen ainoastaan uppoaa puuhun mutta ei halkaise sitä ja on vaikea saada irti.

Ote kirveestä saa olla rento, löysähkö. Tähän vaikuttaa myös oikea varren muotoilu, riittävän kitteä.

Katso oma sivu Kirves

Kirveen teroitusohjeeseen tästä

Pilkottava puu

Pitemmät puut kannattaa sahata oman käyttötarpeen mukaisesti, uunien ja takkojen mittoihin niiden ohjeiden mukaan. Pisimpiin leivinuuneihin menee 1 m pitkät puut, pienempiin 50 cm ja vielä pienempiin 30-35 cm.

Alusta

Hakkuupölkky

Pilkkomista varten kannattaa valita joku suunnilleen polvien korkuinen tukin pätkä hakkuupölkyksi. Kova puu kestää paremmin käyttöä hakkuupölkkynä kuin pehmeä. Leveä hakkuupölkky on turvallisempi kuin kapea, koska kirves ei lipsahda sen ohi helposti ja pölkky ei kaadu hakattaessa. Pölkyn halkaisijan pitäisi olla vähintään 30 cm.

Hakkuupölkkyä ei kannata kuoria, jottei se halkea kuivuessaan. Hakkuupölkky kannattaa säilyttää varjossa ja syksyisin sateelta suojattuna. Jos alusta on kostea, pölkky kannattaa kaataa käytön välillä, koska pystyssä puun syyt imevät maan kosteutta pahemmin.

Pölkylle hyvä paikka on sellainen jossa kirvestä saa käsitellä vapaasti jopa hiukan eri suunnista, eikä yläpuolella ole mitään mihin kirves voisi tarttua. Eikä myöskään edessä mitään hajoavaa tai ihmisiä johon mahdollisesti irtoava kirveen terä lentäisi. Myös halkeavat puut voivat lentää pitemmälle tai niistä kimmota puunpalasia. Tilaa ympärillä olisi hyvä olla myös kertyvälle klapikasalle kunnes ne siirretään muualle. Itse alustan on hyvä olla tasainen jalkojen alla ja tukeva, ettei pölkky jousta turhaan ja kuluta iskun voimaa.

Käytännöllinen konsti on laittaa autonrengas pölkyn päälle ja halkaista puut sen sisällä, jolloin klapit eivät lentele ympäriinsä ja lipsahtanut kirves pysähtyy renkaaseen. Halkaistut klapit on helppo poimia renkaan sisältä ja siirtää eteenpäin.

Aluspuut

Alustana voi käyttää myös kahta pitempää aluspuuta, joista lähinnä oleva on paksumpi ja toimii halkaistavan puun alustana ja sen edessä kauempana pilkkojasta oleva estää kirveen sattumisen maahan. Paksumpaan voi tehdä pienen loven kirveellä että puu pysyy halutussa asennossa. Yleensä tätä vaihtoehtoa käytetään kun halotaan metrin mittaisia puita.

Puita voi halkaista eri tavoin, päähän lyömällä tai puun kylkeen päätyyn.

Puun päähän lyötäessä

Tässä lähes 100 vuoden taidolla.

Aseta puu pölkyn keskelle tai takaosaan tyvipää alaspäin ja käännä se puulajista riippuen oikeaan asentoon. Puu halkeaa yleensä paremmin tyvipuoli alaspäin. Tunne puusta sen helpoin halkeamiskohta, sen tuntee kokemuksesta, mutta sitä voi yrittää katsoa esimerkiksi puun ytimen läpi kulkevasta ydinhalkeamasta. Havupuu halkeaa oksasta / (oksien välistä) leveämmältä puolelta. Kiero puu halkeaa oksaan lyötäessä tyvipäästä ja lylyn puolelta eli tummemmalta puolelta. Lehtipuu taas halkeaa kapeammalta puolelta aina oksien välistä. Osittain lahonnutta isketään keskelle tuoretta osaa. Puun tulee pysyä paikoillaan itsestään.

Ota tavaksi, ettet koskaan iske kirvestä sellaiseen suuntaan jossa on ihmisiä, irtoava kirveen terä voi lentää useamman kymmentä metriä. Ota kirveenvarren päästä kiinni kädet peräkkäin, älä purista turhaan liikaa. Ole rentona. Asetu sopivalle etäisyydelle puusta, niin että osuessasi puuhun, kädet ovat lähestulkoon suorat. Jalat tukevasti tasaisella alustalla ja sopivasti erillään toisista ja halottavan puun keskilinjalle vartalo. Yksinkertaisesti hae mukava, tukeva, tasapainoinen asento.

Kirves ei voi osua jalkaasi ohilyönnissäkään, jos lyönnin aikana koukistat polvia reilusti lähes istuma-asentoon, siten että kirveen varsi on likimain vaakasuorassa tullessaan (matalan) aluspölkyn tasolle. Toisin sanoen: Jos lyöt voimakkaasti, älä tee sitä suorin jaloin. (niinkuin viereisessä kuvassa!)

Muista että puiden halkominen ei ole voimalaji. Anna kirveen terän ja pitkän varren tehdä tehtäväsä. Puiden halkominen on kokonaissuoritus joka alkaa saapumisesta pilkontapaikalle ja siitä poistuttaessa, kaikki tapahtuu kuin huomaamatta. Toki, jos koskaan ei ole pilkkonut puita on asiaan suhtauduttava huolella ja myös aina muulloinkin.

Kokemuksesta pystyt tuntemaan minkälaisen iskun puu vaatii haljetakseen. Heilauta kirves selän taakse ja samantien pölkkyyn, käytä kirveen liikuttamiseen lihasvoimaa juuri silloin kun se lähtee selän takaa, mutta älä tuhlaa energiaa enää sen jälkeen kun kirves on ylittänyt pääsi. Kirves kyllä kulkee halkaistavan puun läpi. Muuten pilkkomisesta tulee helposti raskasta ja epämiellyttävää mitä sen todellakaan ei tarvitse olla ja sen takia sitä voi tehdä 90 vuotias naishenkilökin aivan hyvin. Iske kirves kohtaan jonka tunnet halkeamiskohdaksi, yleensä isku suunnataan lähelle puun takareunaa ja nk. avataan pölkky. Jos isku ei onnistunut tai puu on niin leveä että yksi isku ei riitä, tapauksesta riippuen iske aivan samaan viiltoon uudestaan tai viiltoa jatkaen lyömättömään puuhun etureunaa kohti.

On erityisen tärkeää että kirveen lähtiessä olet ajatuksissasi iskemässä kirveen pölkyn päähän kiinni, älä ajattele iskeväsi halkaistavan puun päätä! Tällöin halkaistava puu on yksi osa ilmaa jonka läpi kirves kulkee.

Turvallisuudessa on puutteita. Pölkky on kapea ja pilkkoja ei käytä käsineitä. Lyhyt kirveen varsi ja lyhytvartiset saappaat lisäävät jalkojen loukkaamisriskiä.

VARO! Kirves voi puusta ohilyötäessä osua terän kylki puuhun ja näin lähteä yllättävän nopeasti jopa jalkaan.

Puu ei välttämättä tarvitse iskua selän takaa, hyvin halkeaville puille riittää kirveen terän iskeytyminen omalla painollaan.

VAROITUS: VAARALLINEN TAPA: Harjaantuneilla hakkaajilla voi olla tapana iskeä yhdellä kädellä pään tasalta tai matalampaa tarpeen mukaan. Vapaalla kädellä voidaan estää vielä lisää halkaistavan osan poislentämistä ja tarvittaessa tukea puuta pysymään pystyssä. Tällöin vedetään käsi pois riittävän ajoissa ennen iskun osumista puuhun. Hyvin harjaantuneet kirveenkäyttäjät saattavat pitää kättä iskun aikanakin puussa kiinni, mutta silloin puusta on tapana pitää kiinni peukalon takana olevalla kämmenenpuoleisella syrjällä aivan puun reunasta. Tällöin isokin puu pystytään halkomaan nopeasti tarvittaviin pilkkeisiin. Puusta kiinni pitäminen on kuitenkin vaarallista. Virhelyönti voi osua käteen

VAROITUS: Halkaistavasta puusta kiinni pidettäessä moni on lyönyt kirveellä sormeensa tai käteensä. Turvallisempaa on, ettei puista pidetä käsin kiinni, vaan ne tuetaan halkaistessa pystyyn esim. pölkyn päälle laitetun autonrenkaan sisälle. Jos kirveen varresta pitää kiinni molemmin käsin, ovat sormet turvassa. Halkaistaessa kannattaa käyttää tukevia käsineitä suojana.

Puuta ei välttämättä tarvitse iskeä aina aivan halki asti, vaan puun voi iskeä niin, että se jää kiinni alareunastaan aivan vähän ja näin puun voi halkoa moneen osaan, kuitenkin sen pysyessä yhtenä. Pinottaessa käsin voi irrottaa pilkkeet toisistaan.

Joskus näkee pilkottavan lyömällä kirves pölkyn päähän, ja kun puu ei haljennut ja kirves jäi kiinni käännetään kirves puun kiinni ollessa ylösalaisin ja aletaan iskeä kirvestä pölkkyä vasten puu sen päällä. Tämä on kyllä yllättävän tehokas tapa, mutta myös pilkkojalle raskas, kirveelle raskas ja vaarallinen siinä mielessä että puu saattaa irrota ja tippua pilkkojan päälle.

Halkojen, eli metristen puiden, halkaisu kylkeen lyömällä

Metristen pöllien halkaisu haloiksi ei ole niin paljon raskaampaa kuin pelkästä kokoerosta lyhyempiin pölleihin voisi kuvitella. Varsinkin talvella ja jäisenä etenkin oksaton puu halkeaa helposti riittävän suurella kirveellä.

Metristen halkojen etu lyhyempiin klapeihin verrattuna on, että puiden käsittely ja pinoaminen kuivumisvaiheeseen asti on nopeampaa. Haittapuolena on se, että puut pitää yleensä vielä sahata lyhyemmiksi ennen lopullista käyttöä.

Aseta puu aluspuuta vasten. Puun pää voi tulla 5-10 cm yli aluspuusta. Pienellä ylityksellä halutaan varmistaa, ettei puu lipeä aluspuun takapuolelle ensimmäisen iskun voimasta. Ylitys ei saa olla liian suuri, sillä jos isku osuu aluspuun etupuolelle, iskuenergiaa menee hukkaan halkaistavan puun takapään nostamiseen ilmaan.

Jos halkaistava puu ja aluspuu ovat suuria, kuten kuvassa, ei tarkalla kohdalla ole merkitystä, sillä halkaistava puu pysyy yleensä paikallaan lipeämättä.

Käännä puu sellaiseen asentoon, kuten edellä on kuvattu lehti-/havupuun mukaan. Kuvan tapauksessa helpointa on lyödä tämän ison halkeaman suuntaisesti, koska halkeama tulee menemään oksien välistä.

Kun tähän kohtaan iskee keskelle suunnilleen aluspuun kohdalle,

halkeaa puu usein yhdellä iskulla.

Kummatkin puoliskot kaatuvat sivuille aluspuun päälle ja ne on helppo iskeä saman tien halki. Toisin sanoen isommankin metrisen puun voi iskeä kolmella peräkkäisellä lyönnillä neljään osaan eli sopiviksi haloiksi kuivumaan.

Sitkeämmät puut halkeaa kun jatkaa iskun tekemää halkeamaa toista päätä kohden tai iskee suoraan toiseen päähän. Jos vieläkään ei halkea kannattaa kääntää puu 180 astetta ja iskeä toiselle puolelle halkeamaa. Ja jos vieläkään ei tehoa, niin kiila puree, joko metallinen tai joku puun säle.

Jos pölli on hyvin paksu tai puu on kaadettu alkukesällä kosteimmillaan, myös kuori, etenkin sen nilakerros, vastustaa merkittävästi puun halkeamista. Kuoren hakkaaminen halki arvioidulta/alkavalta halkeamalinjalta helpottaa halkaisua. Jopa sellaiset puut, joihin kirves osuessaan päästää pehmeän äänen, eikä edes alkuhalkeamaa tunnu alkavan muodostua, voivat olla kirveellä halkaistavissa, kun kuoren ensin halkaisee.

Epäonnistunut isku, joka ei osu aivan keskelle ja uppoa puuhun saattaa kimmottaa kirveen jommalle kummalle sivulle. Voipa kirves huolimattomissa käsissä sujahtaa myös kohti jalkoja, joten on aina hyvä pitää jalat hiukan harallaan ja suunnata lyönti suoraan alas jalkoja polvista joustaen. On turvallisempaa aina pysyä aluspuun takana.

Kiiloilla

Ks. Suojelumateriaali#Halkaisukiila

"Laitteella"

Retkeilyalueilla, esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa saattaa nähdä autiotuvan seinään kiinnitettyjä kuvan kaltaisia laitteita. Pilke asetetaan terän ja sopivan hampaan väliin ja halkaistaan pilke sopivan levyiseksi.