Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla
Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)
Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.
Niitty
Sanottua[muokkaa]
> Toinen hyöty on laiduntajista jotka juurikin pitävät yllä > perinneniittyjä. Mutta mitkä alunperin ovat olleet näiden > perinneniittyjen edeltäjiä sillä kovin kauaa ei karjaa ole meillä > pidetty?
mulla ei tule muita teorioita tähänhätään mieleen kuin majavien pato->
luonnon niitty sukkessio,joka on nykyään täysin olematon niin
teoriassakuin käsitteenäkin.johtuen kiihkeästä hyötykäyttö
kulttuuristamme.
sekä joidenkien hirvieläinten talvilaidunnus "hotspotit".myös kevat aika
vesikasvien hyötykäyttöineen.näihin vaikuttaa pitkälle paikalliset
suurpeto populaatiotkin.
tulvivat vesistöalueet
ja muut paikalliset eläinten liikkumiseen ja ravinnon käyttöön liittyvät
tekijät,unohtamatta myöskään luonnonilmiöitä-sääolosuhteita ja vaikkapa
kärjistymis pisteeseen saakka kasvaneita ja tiettyihin kasvilajeihin
kohdistuneita "tuholaiskantoja".
- Nykyisin laitumina käytetään äärimmäisen harvoin niittyjä: miltei kaikki laitumet ovat tuottoisia, mutta vähälajisia kylvettyjä nurmia. Ennen ihmisen harjoittamaa karjataloutta perinnebiotooppien lajisto on ollut riippuvaista esimerkiksi tulipalojen, tulvien ja majavien aiheuttamista häiriöistä. Ihmisen toiminta on vähentänyt luontaisia niittyjä ja niittyaukkoja, mutta sittemmin laiduntalous lisäsi merkittävästi niittylajistolle sopivia elinympäristöjä. Lajit uhanalaistuivat, kun niittyala romahti 1900-luvulla. Noin 1/3 Suomen uhanalaisesta lajistosta elää perinnebiotoopeilla, ja lisäksi yli puolet eliölajeistamme hyötyy niitosta ja perinteisestä nautakarjan laidunnuksesta (mm. lukuisat perhoset, pistiäiset ja kovakuoriaiset). [1]