Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Kivet

Wikikko - kansan taitopankkista
Versio hetkellä 22. elokuuta 2022 kello 22.58 – tehnyt imported>WikikkoSysop (→‎Timantti C)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Geologia[muokkaa]

Geologia tutkii maapallon alkuperää, kehitystä, koostumusta ja muodostumia tuottavia prosesseja.

  • Maankuori koostuu kiinteästä kallioperästä, joka on peittynyt usein maalajeilla (sedimenteillä). Kallioperä muodostuu kivilajeista ja kivilajit yhdestä tai useammasta mineraalista (vrt. graniitti – kalkkisälpä). Mineraali koostuu yhdestä tai useammasta kiinteässä muodossa olevasta alkuaineesta (atomista).
kallioperä --> kivilaji --> mineraali(t) --> alkuaine(et) eli atomi(t)
  • Kivilaji = yksi tai useampi mineraali
  • Mineraali = esim. graniitti, kalkkisälpä
  • Moreeni. Kallioperän kiviainesta ja aikaisemmin muodostuneita maalajeja. Peittää 63 % Suomesta. Väri pohjaveden korkeudesta. Vesi ei lajittele – konglomeraatti.
  • Syntytavan mukaan jaotellaan magmakivilajeihin, sedimenttikivilajeihin ja metamorfisiin kivilajeihin. Ensimmäiset syntyneet sulasta kiviaineksesta kiteytymällä paineen ja lämpötilan vaikutuksesta, toiset rapautumisen, uudelleenkerrostumisen ja kovettumisen tuloksena ja kolmannet uudelleen kiteytyneet kivilajit ja kiteiset liuskeet.
  • Harjusora (kivennäismaalaji), Moreeni (K), Sora (K) – konglomeraatti, Hiekka (K) – hiekkakivi, Hieta (K), Hiesu (K), Savi (K) kun vähintään 30 paino-%.– savikivi, Turve (Eloperäinen) – kivihiili, Lieju (E).
  • Eräät kivilajit sisältävät usein määrättyjen mineraalien rikastumia kuten gabron yhteydessä nikkeliä, kromia, rautaa, titaania ja pegmattiittijuonissa kvartsia, maasälpää, litiumia, cesiumia, rubidiumia.

Malminetsintä[muokkaa]

Työvälineet[muokkaa]

Veitsi, teräspiikki, magneetti, vasara, suurennuslasi, lasittamaton posliini, kompassi, muistiinpanovälineet, kartta, suojalasit. Mahdollisesti hengityssuojain, suolahappo 10 % karbonaattimineraaleille.

Vinkkejä[muokkaa]

  • Korkeat kalliot ovat usein kovia kivilajeja, harvoin huomionarvoista mineraalisaatiota. Nykyään etsi matalista paljastumista, vähäisen maakuntan peittämistä kallioista, niiden reunamilta ja maanrajan piileviä osia sekä liepeiden lohkarerikkoja. Mieti mikä on malmin isäntäkiven rapautumiskesto tai malmin itsensä.
  • Kalkkikivestä vesi liottaa "munakennoiksi".
  • Kallioperästämme on paljaana noin 2,7 %. Jäätikkö peitti moreenilla kalliot, mutta sekoitti moreeniin kallionkappaleita, jotka nyt ovat tulkittavina missä sijaitsevat alkuperäiset malmivarannot.
  • Kun löydät lohkareen merkitse paikka karttaan ja selvitä myös jään suunta. Etsi sitten pintakiviä ks. perusteella. Nykyään etsi paikoista, missä paljastuu maan alta kiviä; metsätiet, -ojat, auraukset, vesistöjen perkaukset jne.
  • Jäätikkö irrottaa kiviä ja muodostaa kuljettamalla niistä viuhkoja, joiden kärki on siinä missä lohkareiden esiintyminen maan pinnalla loppuu. Viuhkaton puhkeama kun jäätikkö ei ole kuljettanut; paikallinen rapautuma esimerkiksi pakkasen johdosta. Rapautuvia viuhkoja, esimerkiksi kokonaan rapautunut kiisutöhkäksi tai moroksi --> katso lapiolla onko alla malmiutunutta kiveä.
  • Ruosteinen maski; rikkipitoinen malmien pintaosa voi muuttua götiitti tai limoniittipitoisiksi ruosteisiksi korpuiksi (gossan), joiden alla on usein malmi. Lohkareviuhkan keskipituus 3 km, yksittäinen lohkare kulkenut jopa yli 1000 km. Viuhkan kulma noin 10 astetta. Isommat yli 20 cm lohkareet yleensä lähempänä alkuperäistä paikkaa. Pienemmät ja kulmiltaan hioutuneemmat kauempana yleensä. Lohkeilee sitä helpommin mitä karkearakeisempi.

Yleistä[muokkaa]

  • Geologian tutkimuskeskus http://www.gtk.fi harjoittaa systemaattista malminetsintää. Geologiset, geofysikaaliset ja geokemialliset menetelmät sekä kairaus.
  • Geologiset menetelmät. Useimmat malmimineralisaatiot yleisempiä tietyillä alueilla kuin toisilla, alueita kutsutaan malmiprovinsseiksi. Kallioperäkarttaan merkitään tiedot kallioista, kivilajeista ja muodostetaan kuva mitä alueella on tapahtunut menneisyydestä nykypäivään. Suomessa jääkausi on vienyt mukanaan kiviä ja kalliota sekoittaen "pakkaa". Noin 5 % kallioperästä on paljasta. Maalajien seassa olevat malmilohkareet saattavat muodostaa lohkareviuhkan, jonka perusteella löydetään lähtöpaikka. Käytetään hyväksi myös moreeniaineksen suuntauslaskuja ja silokallioiden uurresuuntamittauksia. Lähempänä emäkalliota löytyy enemmän malmilohkareita.
  • Geofysikaaliset menetelmät. Magneettinen, sähköinen,sähkömagneettinen, gravimetrinen (painovoima), seisminen ja radioaktiivinen menetelmä. Magneettisia, sähkömagneettisia, gravimetrisia ja radiometrisia mittauksia tehdään myös lentomittauksina.
  • Geokemialliset menetelmät. Vesistöön liukeneminen, sedimentit, maalajin ja kasvien analysointi.
  • Kairaus. Kallein etsintämenetelmä. Leikataan lieriömäinen enintään 6 m sydännäyte kalliosta.

Näytteen lähetys[muokkaa]

  • Kaivoslakiin perustuen harrastajamalminetsijä voi ottaa ilman maanomistajan lupaa malminäytteiksi otaksumiaan näytteitä sekä kaivoslaissa mainittuja kaivoskivennäisiä ja toimittaa tutkittavaksi. Muussa tarkoituksessa tarvitaan maanomistajan lupa. Arvokkaista näytteistä rahapalkinto.
  • 2 - 3 nyrkin kokoinen pala
    • Numeroi, jätä itsellesi vastakappale, löytöpaikka, nimi, osoite, puhelin numero, kalliosta vai lohkareesta, pitäjä, kylä, kuvaile löytöympäristö, "sisältää malminäytteitä".
    • Ilmaiseksi kun alle kaksi kg.

Kivilaji[muokkaa]

Kts. esim. kuvia http://www.geologia.fi/index.php/2011-12-21-12-30-30/2011-12-21-12-40-22

  • SIJOITA: Sedimenttikivet (kerrostuneet kivilajit). Kivilajien rapautuessa muodostuu lajittuneita ja kerroksellisia maalajeja jotka iskostuvat sedimenttikivilajeiksi. Savesta savikiveä, hiekasta hiekkakiveä, sorasta ja moreenista konglomeraattia, kalkkiliejusta kalkkikiveä, kasvinjätteistä kivihiiltä. Suomessa ei kovin yleisiä.

Metamorfiset kivet (kiteiset liuskeet)[muokkaa]

  • Magmakivet ja sedimenttikivet paineen ja lämpötilamuutosten yhteydessä muuttuvat rakenteeltaan. Graniitista graniittigneissi, basaltista ja gabrosta ja dioriitista amfiboliitti, kvartsihiekkakivestä kvartsiitti, savikivestä kiilleliuske, kalkkikivestä kiteinen kalkkikivi.

Agglomeraatti[muokkaa]

Tulivuorten purkausten yhteydessä karkeista, kulmikkaista tai pyöristyneistä kivilajiheitteleistä syntynyt sedimenttikivilaji.

Amfiboliitti[muokkaa]

Metamorfoitunut tumma kivilaji, joka koostuu pääasiassa amfiboliryhmän mineraaleista, emäksisestä plagioklaasista ja biotiitista.

Andesiitti[muokkaa]

Hienokiteinen laavakivilaji, joka koostuu pääosin plagioklaasista. Tavallisesti siinä on runsaasti tummia mineraaleja kuten sarvivälkettä, augiittia ja biotiittia. Vastaava syväkivilaji on dioriitti.

Basaltti[muokkaa]

Laavakivilaji, jota luonnehtii etenkin emäksinen plagioklaasi. Se sisältää runsaasti tummia mineraaleja, varsinkin augiittia, usein myös oliviinia, harvemmin sarvivälkettä ja biotiittia. Kivilaji on perusmassaltaan hienorakeinen tai tiivis, mutta siinä voi olla hajarakeita tai kaasukuplien aiheuttamaa huokoisuutta. Vastaava syväkivilaji on gabro.

Breksia[muokkaa]

Kivilajimurskaleista koostuva seoskivi. Tektoniset breksiat syntyvät siirrosten ja ylityöntöjen yhteydessä. Kallioperä murskautuu mekaanisesti, jolloin syntyy isompia ja pienempiä särmikkäitä murskaleita. Nämä iskostuvat yhteen sidoksenaan kvartsi, maasälpä ym. Vulkaaniset breksiat (eruptiivi- eli räjähdysbreksiat) vat tuffeja, jotka melkein kokonaan koostuvat särmikkäistä kivilajimurskaleista. Välimassan määrä on pieni ja se on yleensä tummaa.

Dasiitti[muokkaa]

Kvartsipitoinen suhteellisen hapan laavakivilaji. Vastaava syväkivilaji on kvartsidioriitti.

Diabaasi[muokkaa]

Pystyinä juonina tai patjamaisina kerrosjuonina esiintyvä kivilaji. Se sisältää samahtmlineraalit kuin gabro, mutta sillä on ofiittinen rakenne, jossa satunnaisesti suuntautuneet plagioklaasiliistakkeet esiintyvät tummassa välimassassa. Diabaasit esiintyvät usein juoniparvina.

Dioriitti[muokkaa]

Dioriitti on suhteellisen emäksinen syväkivilaji. Sen vaaleana mineraalina on plagioklaasi. Tummina mineraaleina voivat olla, yhdessä toistensa kanssa tai yksinään, sarvivälke, augiitti tai biotiitti. Vastaavia pintakiviä ovat andesiitti ja dasiitti.

Dolomiitti[muokkaa]

Karbonaattikivilaji, joka koostuu pääosin dolomiittimineraalista CaMg[CO3]2. Dolomiitin ja kalkkikiven kaikki välimuodot tunnetaan. Käytetään sekä mineraalin että kivilajin nimenä.

Emäksinen kivilaji[muokkaa]

Vähän piihappoa SiO2 sisältävä tummista mineraaleista koostuva kivilaji. Siinä on runsaasti kalsiumia, magnesiumia ja rautaa, joiden paljoussuhteet vaihtelevat. Ei sisällä kvartsia vapaana mineraalina.

Eruptiivinen kivilaji[muokkaa]

Sulasta magmasta jähmettymällä syntynyt syvä- tai pintakivilaji.

Fylliitti[muokkaa]

Heikosti metamorfoitunut hienorakeinen liuskeinen kivilaji, joka on syntynyt savi- ja liejukivien muuttumisen tuloksena. Kiilleliuske syntyy voimakkaamman muuttumisen tuloksena kuin fylliitti.

Gabro[muokkaa]

Emäksinen syväkivilaji, joka sisältää plagioklaasia ja augiittia ja (tai) rombista pyrokseenia, usein myös oliviinia, harvemmin sarvivälkettä tai biotiittia. Oliviinia sisältävää gabroa sanotaan oliviinigabroksi. Rombista pyrokseenia, hypersteeniä, sisältävää gabroa sanotaan noriitiksi. Gabroa, joka pääosin koostuu emäksisestä plagioklaasista ja sisältää hyvin vähän tummia mineraaleja sanotaan anortosiitiksi. Vastaava pintakivi on basaltti.

Gneissi[muokkaa]

Rakennenimi, joka ilmaisee, että kivilajin mineraaleista alle puolet on sellaisia, jotka ovat suuntautuneet ja litistyneet paineen ja liikuntojen alaisuudessa. Nimen yhteydessä käytetään usein etuliitteinä rakennetta tai mineraalisisältöä kuvaavia sanoja (silmägneissi, suonigneissi, granaatti-kiillegneissi). Vrt. liuske.

Gneissigraniitti[muokkaa]

Alueellisessa metamorfoosissa gneissiksi muuttunut graniitti. Kiven alkuperäinen graniittinen luonne on vielä täysin näkyvissä.

Graniitti[muokkaa]

Harmaa tai punainen syväkivilaji, joka koostuu kvartsista ja maasälvistä sekä pienemmistä määristä tummia mineraaleja, etenkin biotiitista tai sarvivälkkeestä, harvemmin augiitista. Happamimmissa tyypeissä esiintyy joskus myös muskoviittia. Vastaava pintakivi on ryoliitti. Graniitti on maasälpä, kvartsi, kiille.

Graniittigneissi[muokkaa]

Graniittisen koostumuksen omaava gneissi.

Granuliitti[muokkaa]

Voimakkaasti metamorfoitunut, suuntautunut ja runsaasti granaattia sisältävä kivilaji. Suomessa granuliittia esiintyy Inarissa ja Utsjoella.

Hapan kivilaji[muokkaa]

Piihappoa SiO2 runsaasti sisältävä kivilaji. Piihappo esiintyy sekä omana mineraalina, kvartsina, että muihin mineraaleihin sitoutuneena. Happamissa kivilajeissa esiintyy lisäksi kalimaasälpää ja plagioklaasia (An <20 - 30).

Hiekkakivi[muokkaa]

Kiveksi kovettunut hiekka. Siihen sisältyvistä mineraalirakeista valtaosan muodostavat kvartsi ja maasälpä. Metamorfoitunutta kvartsihiekkakiveä sanotaan kvartsiitiksi.

Kalkkikivi[muokkaa]

Pääosin kalsiitista CaCO3 koostuva kivilaji. Vrt. dolomiitti.

Karsi[muokkaa]

Rauta- ja sulfidimalmien seuralaisena esiintyvä, kalkkikiveen silikaattimineraalien vaikutuksesta syntynyt muuttumisvyöhyke. Sisältää kalsium-, alumiini-, rauta- ja magnesiumpitoisia silikaatteja, kuten granaattia, diopsidia, vesuvianiittia, tremoliittia, epidoottia, kalsiittia ja dolomiittia.

Kiilleliuske[muokkaa]

Savimineraaleja sisältävistä sedimenttikivistä syntynyt voimakkaasti metamorfoitunut kiillepitoinen liuske.

Kimberliitti[muokkaa]

Porfyyrinen alkaliperidotiitti, jossa on sekä sivukiven murskaleita että hajarakeita. Hajarakeet ovat tavallisesti serpentiiniytynyttä tai karbonaattiutunutta oliviinia ja kloriittiutunutta flogopiittia sekä mahdollisesti kromipitoista pyrooppigranaattia hienorakeisessa oliviinin ja flogopiitin muodostamassa perusmassassa. Harvinaisina hajarakeina voi esiintyä myös timantteja. Väriltään kimberliitit ovat tummia, sinertäviä tai vihertäviä, rapautuneena myös keltaisia. Kovaa kimberliittiä kutsutaan myös sinimaaksi, siitä rapautuvaa keltaista pehmeää rapautumistuotetta keltamaaksi. Kimberliitit esiintyvät yleensä ns. piipuissa, jotka ovat yläosistaan ylösalaisen kartion muotoisia muinaisten tulivuorten purkauskanavia. Piippuja pitkin kimberliittinen magma on tunkeutunut kymmenien kilometrien syvyydestä maan pinnalle. Kanavien läpimitta voi vaihdella muutamasta metristä aina puoleen kilometriin. Suomestakin on viime aikoina löydetty muutamia kimberliittipiippuja, jotka sisältävät myös jalokiviluokan timantteja.

Kloriittiliuske[muokkaa]

Kivilaji, joka koostuu pääasiassa liuskeisuuden kanssa yhdensuuntaisista kloriittisuomuista. Siinä on hiukan kvartsia, epidoottia, magnetiittia ja granaattia.

Konglomeraatti[muokkaa]

Kerrostunut kivilaji, joka sisältää eri kivilajeja pyöristyneinä mukuloina. Mukuloiden sidosaineena on savinen, kalkkipitoinen tai kvartsinen iskos. Suomen konglomeraatit ovat yleensä metamorfoitumalla muuttuneita metakonglomeraatteja.

Kvartsiitti[muokkaa]

Pääosin kvartsista koostuvasta hiekkakivestä metamorfoitumalla syntynyt kivilaji. Hiekkakiven alkuperäinen rakenne on enemmän tai vähemmän kadonnut. Tätä nimeä käytetään myös kvartsivaltaisista kivilajeista, jotka ovat muodostuneet liuoksista sulfidimalmin synnyn yhteydessä.

Laava[muokkaa]

Maan pinnalle purkautuvaa sulaa magmaa sanotaan laavaksi. Laavasta kiteytyneistä pintakivistä käytetään usein myös pelkkää laava-nimitystä, vaikka selkeämpi olisi kutsua niitä laavakiviksi. Laavan nimen yhteydessä voidaan käyttää etuliitteitä kuvaamaan kivilajikoostumusta (esimerkiksi andesiitti-, basaltti- ja ryoliittilaava).

Leptiitti[muokkaa]

Metamorfoitunut hapan, vulkaaninen kivilaji (laava tai tuffi).

Liuske[muokkaa]

Rakennenimi, joka ilmaisee, että kivilajin mineraaleista yli puolet on sellaisia, jotka ovat suuntautuneet ja litistyneet paineen ja liikuntojen alaisuudessa. Nimen yhteydessä käytetään usein etuliitteitä kuvaamaan liuskeen mineraalisisältöä (esim. kiilleliuske, stauroliitti-kiilleliuske, kvartsi-maasälpäliuske jne). Vrt. gneissi.

Magmakivi[muokkaa]

Sulasta kiviaineksesta eli magmasta kiteytymällä syntynyt kivi. Jaetaan tavallisesti koostumuksen mukaan happamiin, emäksisiin ja ultraemäksisiin ryhmiin: syvä-, pinta- ja juonikiviin. Kaikilla on sama mineraalikoostumus, ulkonäkö ja rakenne poikkeavat.

  • Pintakivet (vulkaaniset kivet) jähmettyvät maanpinnalle purkautuneesta sulasta magmasta nopeasti. Mineraaliyksilöt eivät ole kovin suuria. Ei esiinny Suomessa.
  • Juonikivet
    • Syvä- ja pintakivien välimuotoja. Syntyneet kallioperän rakoihin tunkeutuneesta magmasta.

Marmori[muokkaa]

Metamorfoitunut, hienokiteinen kalsiitti- tai dolomiittikivi, jota käytetään rakennus- ja koristekivenä. Helposti kiillottuvia samoihin tarkoituksiin käytettäviä kerrostuneita kalkkikiviä kutsutaan myös marmoreiksi.

Migmatiitti[muokkaa]

Graniitin ja gneissin välimuotoa edustava seoskivilaji, joka on muodostunut kivilajin osittain sulaessa. Kivisula muodostaa sulamattoman, gneissimäisen kiven sekaan graniittisia suonia tai raitoja. Suonet ja raidat voivat olla myös alkuperäisen kiven sekaan muualta tunkeutuneista graniittisista aineksista peräisin.

Muistomerkkikivi[muokkaa]

Veistoksiin, muistopatsaisiin ja etenkin hautakiviin käytettävä kivi, yleensä syväkivi. Gabroa, dioriittia tai diabaasia kutsutaan rakennuskivikaupassa "mustaksi graniitiksi".

Oliviinikivi[muokkaa]

Pääosin oliviinista koostuva ultraemäksinen kivilaji, duniitti.

Pegmatiitti[muokkaa]

Syväkivilajin erityisen karkearakeinen muunnos. Kivilaji esiintyy useimmiten juonina eräiden graniittien ja suonigneissien yhteydessä. Pelkästään graniitin mineraaleja: kvartsia, maasälpiä ja kiilteitä sisältäviä pegmatiitteja kutsutaan yksinkertaisiks i pegmatiiteiksi. Berylliä, turmaliinia, topaasia ja harvinaisia alkuaineita sisältäviä pegmatiitteja kutsutaan puolestaan kompleksipegmatiiteiksi. Myös muiden syväkivilajien pegmatiitteja tunnetaan. Näitä ovat esimerkiksi gabropegmatiitit.

Peridotiitti[muokkaa]

Peridotiittiluokan syväkivi, jonka päämineraaleja ovat oliviini, pyrokseenit ja sarvivälke. Nimi tulee oliviinin korukivimuunnoksesta, peridootista.

Porfyyri ja porfyriitti[muokkaa]

Porfyyri (porfyriitti) on yleisnimitys eräille pinta- ja juonikiville, joiden tiiviissä tai hienorakeisessa perusmassassa esiintyy hajarakeina muita mineraaleja. Suomessa kiven nimi on porfyyri, jos hajarakeet ovat kvartsia ja/tai kalimaasälpää. Jos hajarakeet ovat plagioklaasia tai muita mineraaleja, nimi on porfyriitti.

Porfyyrinen kivilaji[muokkaa]

Kivilaji, jossa jotkut mineraalit esiintyvät muita suurempina hajarakeina hienorakeisessa tai tiiviissä perusmassassa.

Rakennuskivi[muokkaa]

Kivilaji, joka täyttää määrättyjä vaatimuksia ulkonäön ja lujuuden suhteen ja jota käytetään rakennus- tarkoituksiin, mm. julkisivujen verhoilumateriaalina. Esimerkkeinä mainittakoon graniitti, marmori ja erilaiset liuskeet.

Rapakivi[muokkaa]

Graniitti, jonka perusmassa muodostuu keskirakeisesta kvartsista, maasälvistä ja biotiitista. Yleisimmässä tyypissä perusmassan seassa on suuria, pyöristyneitä plagioklaasikehän ympäröimiä kalimaasälpäkiteitä (ovoideja). Eräät rapakivityypit rapautuvat nimensä mukaisesti erittäin helposti. Rapakivi-sana on levinnyt suomenkielisessä muodossaan useisiin eri kieliin. Suomessa rapakiviä esiintyy mm. Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa sekä Kymenlaaksossa.

Saviliuske[muokkaa]

Metamorfoitunut rakenteeltaan liuskeinen savi- tai liejukivi.

Serisiittiliuske[muokkaa]

Kivilaji, joka on syntynyt sulfidimalmien muodostumiseen liittyvien liuosten aiheuttaessa muutoksia sivukiveen. Päämineraalina on hienorakeinen muskoviitti (serisiitti). Lisäksi kivi sisältää hieman kvartsia.

Serpentiinikivi[muokkaa]

Pääosin serpentiiniryhmän mineraaleista koostuva kivilaji, joka on syntynyt oliviinikiven muuttumisen tuloksena.

Suonigneissi[muokkaa]

Migmatiitti, jossa graniittiset suonet vaihtelevat tummemman, gneissimäisen aineksen kanssa kerrosmaisesti. Suonet ovat tavallisesti liuskeisuuden kanssa yhdensuuntaisia.

Syväkivilaji[muokkaa]

Sulasta kiviaineksesta, magmasta syntynyt suuntautumaton kivilaji, joka on hitaasti kiteytynyt syvällä maankuoressa. Syväkivet ovat yleensä keski- tai karkearakeisia, ja niiden mineraalit ovat vailla omaa kidemuotoa. Syväkivet ovat syvällä maankuoressa kiteytyneitä suuntautumattomia tasarakeisia kiviä.

Tuffi[muokkaa]

Vulkaanisesta tuhkasta ja tulivuoren purkauksessa räjähtäneestä laavasta kerrostumalla syntynyt kivilaji. Tuhkan seasta usein löytyviä isompia kappaleita kutsutaan lapilleiksi ja vulkaanisiksi pommeiksi.

Tuffiitti[muokkaa]

Tuffi, johon kerrostumisen yhteydessä on sekoittunut muita sedimenttejä, kuten hiekkaa ja savea.

Vuolukivi[muokkaa]

Metamorfoitunutta pehmeää talkkia ja karbonaattimineraaleja sisältävää kivilajia sanotaan vuolukiveksi. Hyvän lämmönvarauskykynsä ansiosta sitä käytetään mm. uuneissa. Väri vaihtelee vaaleanharmaasta keskiharmaaseen, mutta saattaa myös olla merenvihreään tai mustanvihreään vivahtava.

Mineraali[muokkaa]

Kts. esim. kuvia http://www.geologia.fi/index.php/2011-12-21-12-30-30/2011-12-21-12-40-07/mineraalit-a-oe
  • Mineraali = esim. graniitti, kalkkisälpä
  • Ulkonäkö ja muoto. Saattaa olla, että ei erota ilman suurennuslasia, asultaan se voi olla mm. rakeinen, kuituinen, ruosteinen (sis. rikki- tai magneettikiisua).
  • Yleisin mineraali on kvartsi --> useita nimiä. Suomen peruskallion kivet ovat syntyneet syvällä. Atomit ryhmittyvät mineraaleissa seitsemällä eri tavalla toistensa suhteen --> 7 kidejärjestelmää. Saattaa näkyä myös ulkoisessa muodossa, jolloin kidepintojen väliset kulmat ovat tietyssä järjestyksessä.
  • Maankuoren kivilajeja muodostavista mineraaleista noin 200 voi kiteytyessään muodostua jalo- tai korukiviksi, jotka siis ovat mineraaleja tai usean mineraalin yhdisteitä eli kivilajeja. Koru- tai jalokivi on aina luonnontuote. Jalokivi = mineraalimaailman valioyksilöitä, joiden arvo säilyy. Hinnoittelu karaattipaino. Karaatti= 200 mg eli 1/5 g. Korukivi = kaunis kestävä kivi koristeeksi. Punnitaan g, kg
  • Malmi on mineraalikasauma, mineraaliesiintymä, jota kannattaa louhia taloudellisesti ja siitä voidaan valmistaa metallia. Malmimineraalit jaetaan rautamineraalit, sulfidimineraalit ja muut malmimineraalit. Harmemineraali on muu kuin malmimineraali. Malmimineraalista voidaan valmistaa metalleja tai muita tuotteita. Teollisuusmineraalia käytetään teollisuudessa ja usein sellaisenaan.
  • Malmio on malmi 3-ulotteisena kappaleena.
  • Puhkeama on kallion pinnassa näkyviin tuleva malmion osa.
  • Ekonominen malmi on ympäristöönsä nähden hyvin pieni geologinen yksikkö.
  • Sokea malmi sijaitsee nykyisen kallioperän leikkaustason alapuolella. Malmi saattaa olla ollut nykyisen leikkaustason yläpuolella, mutta kulunut pois jäätikkökuljetuksessa ja kulkeutunut muualle.
  • Syvämalmi on usean sadan metrin syvyydessä.
  • Malmimania eli tempaus joskus ennen malmien löytämiseksi. Näytelaatikot kouluihin.
  • Malmit rapautuvat mahdollisesti pois ja maata tulee päälle, jolloin malmi piiloutuu.

Kovuus[muokkaa]

  • Naarmutussuunta saattaa vaikuttaa.
  • Rosiwallin kovuusasteikko osoittaa suhteellisen kovuuden toisiinsa nähden.
  • Mohsin kovuusasteikko (seuraava naarmuttaa edellistä).
1. TALKKI. Kynsi uurtaa helposti
2. KIPSI. Naarmu kynnellä. Meripihka, jaloserpentiini
3. KALSIITTI. Veitsen kärki uurtaa helposti. Helmi, koralli.
4. FLUORIITTI. Naarmu veitsen kärjellä. Malakiitti, rodokvosiitti, kyaniitti.
5. APATIITTI. Veitsen kärki naarmuttaa heikosti. ~ikkunanlasi. Pyrokseenit, lapislatsuli.
6. MAASÄLPÄ. Naarmuttaa heikosti lasia. Maasälvät (amatsoniitti, aurinkokivi, kuukivi, spektroliitti), hematiitti, opaali, prehniitti, rikkikiisu, rodoniitti, turkoosi, piilasi, graniitit, nefriitti, dernantoidi, epidootti, peridootti, kornerupiini.
7. KVARTSI. Naarmuttaa lasia. Korukivet vähintään 7. --> eivät himmene. Zirkoni, jadeiitti, kordieriitti, kvartsit, granaatit, (almandiini, hessoniitti, pyrooppi), turmaliini, berylli.
8. TOPAASI. Naarmuttaa kvartsia. Spinelli, topaasi, krusoberylli.
9. KORUNDI. Naarmuttaa helposti kvartsia, heikosti topaasia. Rubiini, safiiri, smirgeli.
10. TIMANTTI. Kidesärmä leikkaa lasia.

Väri[muokkaa]

  • Malmimineraalien väri on melko vakio.

Viiru[muokkaa]

  • Malmimineraaleilla omanlaiset viirut esimerkiksi vedettäessä posliiniseen sulakkeeseen. Hangatessa lasittamatonta posliinia (sulake) syntyy mineraalijauhetta, joka on usein tunnusomainen. Malmimineraaleista yleensä musta tai voimakassävyinen, harmemineraaleista valkoinen tai hyvin vaalea.

Kiilto[muokkaa]

  • Tuoreen murrospinnan kiiltoa tarkasteltaessa metallikiiltoinen on usein malmipitoinen, rasva- tai lasikiilto kvartsi-, maasälpä- tai kalsiittipitoinen. Jako metallikiiltoisiin ja metallikiillottomiin.
  • Mineraalin kiilto on pintailmiö, jonka voimakkuus heijastuvan valon määrästä; mitä kovempi kivi, sen parempi kiilto. Yleensä värin aiheuttaa epäpuhtaus koostumuksessa. Esimerkiksi puhdas korundi on väritön, lisänä kromia ja syntyy punainen rubiini. Sininen tai muu väri niin kyseessä on safiiri. Berylli + kromi --> vihreä eli smaragdi. Saman väriset kivet voivat olla eri mineraaleja, esimerkiksi kullankeltainen topaasia tai kvartsia, punainen rubiini, granaatti tai spinelli.

Paino[muokkaa]

  • Malmimineraaliset kivet usein painavampia.
  • Ominaispaino ilmoittaa kiven painon suhteen samansuuruisen vesimäärän painoon. Esimerkiksi malmi tuntuu huomattavan painavalta.

1. Rautamineraaleja[muokkaa]

Hematiitti Fe2O3[muokkaa]

Hematiitti ei ole magneettista. Kovuus 5 - 6, ominaispaino 5. Viiru lasittamattomassa posliinissa punaruskea tai kirsikanpunainen. Muita ominaisuuksia ovat teräksenharmaa, joskus hieman punertava väri ja metallinen kiilto. Kiteet ovat joskus laattamaisia tai suomumaisia, mutta myös jauhemainen olomuoto tunnetaan (punamulta). Hematiitti sisältää 70 % rautaa ja se on tärkein rautamalmimineraali.

Limoniitti a-FeOOH+H2O (a=alpha)[muokkaa]

Limoniitti on pehmeää, ruosteenruskeaa ja multamaista rautasaostumaa, jota kutsutaan suo- tai järvimalmiksi. Viiru vaihtelevan keltainen, kovuus 1 - 5 ja ominaispaino noin 3 - 4. Limoniitilla ei ole taloudellista merkitystä sen pienestä rautasisällöstä johtuen.

Magnetiitti Fe3O4[muokkaa]

Magnetiitti on nimensä mukaan magneettista, ja se vaikuttaa myös kompassiin. Viiru musta, kovuus 5,5 - 6 ja ominaispaino 5. Magnetiittipitoisen kiven pinnassa näkyy usein pieniä mustia, himmeän metallinkiiltoisia kiteitä. Puhdas magnetiitti sisältää noin 72 % rautaa. Magnetiitti on yleinen mineraali gabrossa ja peridotiitissa. Se sisältää joskus ilmeniittiä suotautumina. Se voi olla myös vanadiinipitoinen.

2. Sulfidimineraaleja[muokkaa]

Sulfidit ovat metallien ja rikin yhdisteitä. Niistä jalostetaan muutamia tärkeimpiä ja arvokkaimpia metallejamme kuten kuparia, nikkeliä, kobolttia, sinkkiä, lyijyä ja molybdeeniä.

Arseenikiisu FeAsS[muokkaa]

Väri vaihtelee hopeanvalkeasta teräksenharmaaseen. Viiru musta ja kovuus 5,5. Veitsi pystyy juuri ja juuri naarmuttamaan arseenikiisua. Ominaispaino noin 6. Arseenikiisu tuoksahtaa valkosipulille sitä vasaralla iskettäessä. Arseenikiisu sisältää joskus kultaa ja kobolttia.

Borniitti Cu5FeS4[muokkaa]

Borniitin tuore murtopinta on väriltään punertavan ruskea, mutta mineraalin pinta hapettuu ilman vaikutuksesta hyvin nopeasti sinisen tai violetin kirjavaksi. Tämän johdosta borniittia kutsutaan myös kirjavaksi kuparikiisuksi. Viiru harmaanmusta, kovuus 3 ja ominaispaino 5. Borniitin, kuten muidenkin kuparimineraalien yhteydessä saattaa usein esiintyä sinivihreää kuparihometta.

Kuparihohde Cu2S[muokkaa]

Väriltään lyijynharmaa, mikä on myös viirun väri. Esiintyy rakeisena tai hyvin hienorakeisena, tiiviinä massana. Ominaispaino vaihtelee 5:n molemmin puolin. Kovuus 2,5 - 3. Kuparihometta esiintyy silmiinpistävän usein kuparihohteen seuralaisena.

Kuparikiisu CuFeS2[muokkaa]

Mineraali muistuttaa rikkikiisua, mutta väri vivahtaa vihreään. Se on myös pehmeämpää kuin rikkikiisu. Viiru vihertävän musta ja kiilto metallinen. Kovuus 3,5 - 4 ja ominaispaino 4,2. Kuparikiisu esiintyy usein yhdessä muiden sulfidimineraalien, kuten rikkikiisun, magneettikiisun ja sinkkivälkkeen kanssa. Kuparikiisu sisältää noin 35 % kuparia, 30 % rautaa ja 35 % rikkiä.

Lyijyhohde PbS[muokkaa]

Kiilto metallinen ja väri siniharmaa. Viiru musta. Pehmeä mineraali, kovuus vain 2,5 (veitsi naarmuttaa helposti). Ominaispaino 7,5. Kiteet ovat kuutiollisia. Palaa irrotettaessa mineraali lohkeaa helposti portaittain ja irtoaa kuutioina. Hopea saattaa esiintyä yhdessä lyijyhohteen kanssa.

Magneettikiisu FeS[muokkaa]

Magneettikiisu on usein magneettista. Väri pronssinkeltainen ja viiru musta. Kovuus 4 ja ominaispaino 4,5. Sellaisenaan mineraali on vailla merkitystä, mutta emäksisissä syväkivissä se voi joskus sisältää nikkelipitoista pentlandiittia.

Molybdeenihohde MoS2[muokkaa]

Väriltään molybdeenihohde on teräksensininen, erilainen kuin himmeämmän harmaa grafiitti. Viiru siniharmaa ja hiukan metallinkiiltoinen. Tämä tavallisesti suomuina esiintyvä, tahraava mineraali on erittäin pehmeä, kovuus vain 1,5. Sitä voi naarmuttaa kynnellä. Ominaispaino 4,5 - 5. Rapautuu keltaiseksi molybdeeniokraksi.

Pentlandiitti (Ni,Fe)9S8[muokkaa]

Magneettikiisun yhteydessä usein esiintyvä, mutta siitä vaikeasti erotettava ruskehtavan pronssinkeltainen mineraali. Viiru musta, kovuus 3,5 - 4 ja ominaispaino 4,6 - 5,0. Jos dimetylglyoksiimi syljellä kostutetun näytteen pinnalla muuttuu punaiseksi, on kyseessä pentlandiitti. Se on tärkein nikkelimineraali ja sisältää usein kobolttia.

Rikkikiisu eli pyriitti FeS2[muokkaa]

Rikkikiisu, jota sanotaan myös pyriitiksi, on maankuoren tavallisin sulfidimineraali. Väri messinginkeltainen ja kiilto metallinen. Viiru musta, kovuus 6 - 6,5 (veitsi ei naarmuta) ja ominaispaino 5. Esiintyy usein pieninä kuutioina. Sitä käytetään rikkihapon valmistukseen.

Sinkkivälke a-(Zn,Fe)S (a=alpha)[muokkaa]

Usein vaikeasti tunnistettava mineraali. Väri saattaa vaihdella melkoisesti, keltaisesta tummanruskeaan tai mustaan. Tuoreen pinnan kiilto on voimakas, metallimainen. Vanhan pinnan kiilto on hartsimainen. Viiru vaihtelee vaalean keltaisesta ruskeaan ja on aina itse mineraalia vaaleampi. Kovuus 3,5 - 4 ja ominaispaino 4. Sinkkivälke esiintyy usein yhdessä lyijyhohteen ja muiden sulfidimineraalien kanssa.

3. Muita malmimineraaleja[muokkaa]

Antimoni Sb[muokkaa]

Tinanvalkea metallinkiiltoinen hauras mineraali. Viiru lyijynharmaa, kovuus 3,5 ja ominaispaino 6,8. Mineraali on harvinainen, mutta sitä on tavattu Seinäjoella ja Nurmossa.

Hopea Ag[muokkaa]

Hopea on väriltään samanlaista kuin se hopea, jonka näemme sormuksissa ja muissa koruissa, mutta luonnossa esiintyvä hopea on usein mustan sulfidikerroksen peittämä. Pehmeä ja sitkeä metalli, kovuus 2,5 - 3. Taottaessa hopea litistyy, kun taas sitä muistuttavat sulfidimineraalit jauhautuvat. Ominaispaino 10,5. Hopeaan veitsellä tehty naarmu on hopeanhohtoinen. Hopea esiintyy harvinaisena yhdessä sulfidimineraalien kanssa.

Kulta Au[muokkaa]

Kullan väri ja viiru ovat kullankeltaisia, metallinkiiltoisia. Myös kultaan veitsellä tehty naarmu on väriltään kullankeltainen. Hopean tavoin kulta on pehmeä ja sitkeä metalli, joka on helposti taottavissa litteiksi levyiksi. Kovuus noin 2,5 - 3. Puhtaan kullan ominaispaino on 19,3. Kulta esiintyy yhdessä sulfidimineraalien kanssa, mutta useimmiten vain hyvin pieninä määrinä. Suomesta on viime aikoina löydetty myös lupaavia kalliokultaesiintymiä. Lisäksi Lapissa huuhdotaan moreenista pieniä määriä kultaa. Pallomainen muoto vanhaa, särmikäs nuorta.

1. Lemmenjoen ja Ivalojoen alueet. Rapakallio --> jääkaudella kulunut. Kvartsisuonista irronnut jään mukaan --> rikastuminen.

2. Saostunut kultahipuiksi -teoria.

3. Kalliokulta. Granuliitti --> kvartsisuonia --> kiteistä kultaa. Sekahippu = kultaa + kvartsia.

Kassiteriitti SnO2[muokkaa]

Väri vaihtelee mustasta ruskeanmustaan. Mineraalin kidepinnoilla on voimakas metallin- tai timantinkiilto. Viiru kanelinruskea ja kovuus 6 - 7. Ominaispaino 7. Suomessa kassiteriittia on tavattu monin paikoin pieniä määriä greiseneissä (graniittisissa juonikivissä), karsissa, kvartsiiteissa ja pegmatiiteissa. Sitä kutsutaan myös tinakiveksi.

Kromiitti Cr2FeO4[muokkaa]

Väri vaihtelee ruskeanmustasta mustaan. Viiru ruskea, kovuus 5,5 ja ominaispaino 4,5. Mineraali muistuttaa magnetiittia, mutta ei ole magneettista. Esiintyy mustissa tai heikosti vihertävissä oliviiniperidotiiteissa tai serpentiniiteissä.

Uraniniitti ja pikivälke UO2[muokkaa]

Uraniniitti on rakeinen, väriltään teräksenmusta tai ruskea ja lohkopinnoiltaan kiiltävä mineraali. Viiru ruskeanmus ta. Kovuus 5 - 6. Se on hyvin painava mineraali. Ominaispaino 6,5 - 10,9. Pikivälke on nimensä mukaisesti piki mäinen, väriltään musta tai ruskea mineraali. Viiru musta. Kovuus 4 - 6 ja ominaispaino 6 - 8. Molempien rapautu mistuotteet ovat voimakkaan värisiä, vihertäviä, keltaisia tai oransseja ja multamaisia. Uraniniitti ja pikivälke ovat tärkeimpiä uraanimineraaleja. Uraaninetsintä onnistuu parhaiten radioaktiivisuuden mittauslaitteilla, skintillometrillä ja geigermittarilla. Uraniniittia samoin kuin muitakin radioaktiivisia näytteitä tulee käsitellä tietyllä varovaisuudella, eikä niitä ole syytä varastoida kotiinsa!

Scheeliitti Ca[WO4][muokkaa]

Scheeliitillä on vaihteleva harmaanvalkea väri, jonka takia sitä on hyvin vaikea erottaa maasälvästä. Viiru valkoinen ja kovuus 5. Painava mineraali, jonka ominaispaino on 6. Kun mineraaliin kohdistetaan UV-lampulla ultraviolettivaloa, se säteilee kirkkaan sinivalkeaa valoa. Parhaan tuloksen saa tekemällä tämän kokeen täysin pimeässä. UV-lamppu on kohdistettava tuoreeseen murrospintaan tai hyvin puhdistettuun kiveen. Pinnassa ei saa olla jäkälää eikä sammalta, koska niiden eräät lajit aiheuttavat samankaltaisen säteilyilmiön.

Volframiitti (Fe,Mn)WO4[muokkaa]

Väri vaihtelee tummanruskeasta mustaan ja kiilto on heikosti metallinen. Viiru ruskeanmusta. Kovuus 4,5 - 5. Sitä voi naarmuttaa veitsen kärjellä. Ominaispaino 7,1 - 7,5.

Teollisuusmineraaleja[muokkaa]

Näihin kuuluvat ne mineraalit, jotka ovat teknisesti ja taloudellisesti tärkeitä olematta metallien raaka-aineita. Eräät näistä mineraaleista ovat hyvin yleisiä ja tavallisimpien kivilajiemme päämineraaleja.

Andalusiitti Al[6]Al[5][O|SiO4][muokkaa]

Harmaa, punertava tai vihertävä mineraali, joka esiintyy poikkileikkaukseltaan lähes neliön muotoisina kiteinä. Kovuus 7,5 (eriasteisten muutosten seurauksena usein pehmeämpi). Ominaispaino 3,1 - 3,2. Käytetään korkeita lämpötiloja kestävänä keraamisena materiaalina. Andalusiitti esiintyy monin paikoin kiilleliuskeissa kyhmyinä yhdessä kordieriitin kanssa.

Apatiitti Ca5[F|(PO4)3][muokkaa]

Esiintyy valkoisena, vihertävänä tai punertavana rakeisissa kasaumissa. Kovuus 5. Ominaispaino 3,1 - 3,4. Apatiittia esiintyy vähäisessä määrin useimmissa kivilajeissa. Tärkeä fosforihapon ja fosforilannoitteiden raaka-aine, jota Suomessa louhitaan Siilinjärvellä.

Asbesti (ulkoasusta johtuva yleisnimi)[muokkaa]

Antofylliitin, aktinoliitin, tremoliitin ja serpentiinin hienokuituisia muotoja kutsutaan asbesteiksi. Kuituisen asunsa perusteella asbesti on myös helposti tunnistettavissa. Se on pehmeää, taipuisaa ja väriltään valkeaa tai vaaleanvihreää. Asbestilla on ollut noin 3000 eri käyttöalaa, varsinkin mineriittilevyjen mutta myös lämpöeristeiden ja jarruhihnojen ym. valmistuksessa. Nykyään asbestin käyttö on kielletty sen aiheuttamien terveyshaittojen johdosta. Asbestipölyn hengittämistä on vältettävä!

Berylli Al2Be3[Si6O18][muokkaa]

Omamuotoisina kuusikulmaisina pölkkymäisinä kiteinä pegmatiiteissa esiintyvä lasikiiltoinen mineraali. Kovuus 7,5 - 8. Ominaispaino 2,7. Väri vaihtelee värittömästä keltaisen, vihreän, sinisen ja punaisen sävyihin. Beryllistä valmistetaan berylliumia. Kirkkaita, läpinäkyviä beryllejä käytetään jalokivinä (smaragdi, akvamariini, morganiitti). Luumäeltä on tavattu jalokiviluokan beryllejä.

Biotiitti K(Mg,Fe,Mn)3[(OH,F)2|AlSi3O10][muokkaa]

Tummanruskea tai musta kiillemineraali. Biotiitin kiillesuomut eivät ole yhtä läpinäkyviä kuin toisen yleisen kiilteen, muskoviitin suomut. Ohuiden suomujen pinkkoja on helppo avata kuin kirjan sivuja. Kovuus 2,5 - 3. Ominaispaino 2,7 - 3,3. Esiintyy yleensä yhdessä kvartsin ja maasälvän kanssa. Biotiitti muuttuu rapautuessaan kullankiiltoiseksi, jolloin sitä sanotaan kissankullaksi.

Dolomiitti CaMg[CO3]2[muokkaa]

Dolomiitilla on kalsiitin tavoin kolme etevää lohkosuuntaa. Väriltään dolomiitti on harvoin valkoista kuten kalsiitti, vaan harmaat ja ruskeahkot sävyt ovat sille tyypillisiä. Kovuus on hieman suurempi kuin kalsiitilla vaihdellen 3,5 - 4. Ominaispaino 2,8 - 3. Muistuttaa ulkonäöltään suuresti kalsiittia. Parhaiten dolomiitin erottaa toisesta karbonaattimineraalista, kalsiitista, suolahapon avulla. Dolomiitti liukenee laimennettuun, noin 10 prosenttiseen suolahappoon heikosti kuplien kalsiitin liuetessa voimakkaasti kuohuen. Dolomiittia käytetään mm. maanparannus kalkkina.

Flogopiitti KMg3[(F,OH)2|AlSi3O10][muokkaa]

Biotiittia muistuttava, mutta väriltään vaaleampi kiillemineraali, jota käytetään mm. muoviteollisuudessa ja rakennusaineteollisuudessa sekä biotiitin tavoin lannoitteiden kalilähteenä. Suomessa flogopiittia tavataan mm. Siilinjärvellä.

Grafiitti C[muokkaa]

Alkuaineena hiili on sikäli erikoinen, että se muodostaa sekä kovimman tunnetun mineraalin, timantin (kovuus 10), että pehmeimmän, grafiitin, jonka kovuus on 1. Ominaispaino 2,2. Grafiitin väri vaihtelee mustanharmaasta mustaan. Grafiittia muistuttava molybdeenihohde on väriltään sinertävämpi. Viiru musta. Kiilto metallinen. Mineraali esiintyy suomuisina, usein hyvin pieninä kiteinä. Grafiitti on erittäin hyvä sähköjohde. Sitä käytetään mm. lyijykyniin, sulatusuunien elektrodeihin ja voiteluaineena. Mustaliuskeiden ja eräiden gneissien sisältämää hienojakoista grafiittia ei pystytä käyttämään taloudellisesti hyväksi. Grafiitin suomukoon tulee olla yli 0,1 mm ja pitoisuuden yli 5 %, jotta sitä voitaisiin louhia kannattavasti.

Ilmeniitti FeTiO3[muokkaa]

Ilmeniitti on musta, magnetiitin näköinen mineraali, jonka tuoreella pinnalla on metallinen kiilto, muutoin se on kiilloton. Ilmeniittiä esiintyy vähän miltei kaikissa magmakivissä, mutta se on yleinen mineraali erilaisissa gabroissa. Ilmeniittirakeet ovat tavallisesti pyöreähköjä tai pitkänomaisia, mutta pegmatiitti- ja kvartsijuonien ilmeniitti on yleensä levymäistä. Lohkosuuntia ei ole, vaan murros on simpukkamainen tai epätasainen. Kovuus on 5-6, hauras. Viiru on musta tai mustan ruskea. Ominaispaino on 4,6-4,8. Ilmeniitti ei ole magneettinen, mutta siinä voi olla magnetiittilamelleja, jolloin koko rae on magneettinen. Ilmeniittimalmit, joissa ilmeniitti esiintyy puhtaina rakeina, liittyvät suuriin anortosiittisiin tai pienehköihin emäksisiin kerrosintruusioihin.

Kalimaasälpä K[AlSi3O8][muokkaa]

Kalimaasälpä yhdessä plagioklaasimaasälpien kanssa on maankuoren tavallisimpia mineraaleja. Niitä on useimmissa kivilajeissa. Kalimaasälpä lohkeaa hyvin kahdessa toisiaan vastaan melkein kohtisuoraan olevassa suunnassa. Väri saattaa vaihdella, mutta punertavat sävyt lihanpunaisesta valkoiseen ovat tavallisimpia. Pinta on lasimainen tai helmiäismäinen. Hyvä tuntomerkki on pertiittijuovaisuus, joka näkyy mineraalin lohkopinnoilla mutkittelevana ohuena, läpikuultavana juovikkuutena. Kovuus 6. Ominaispaino 2,5. Kalimaasälpää louhitaan pegmatiiteista ja se on posliini- ja lasiteollisuuden tärkeä raaka-aine. Jotta esiintymä olisi taloudellisesti hyödynnettävissä, maasälvän on oltava hyvin puhdasta ja esiintymän on oltava vähintään 200 m2:n kokoisessa paljastumassa.

Kalkkisälpä eli kalsiitti CaCO3[muokkaa]

Väritön tai valkoinen karbonaattimineraali. Pienet epäpuhtaudet voivat antaa sille muunkin värin. Dolomiitin tavoin kolme etevää lohkosuuntaa. Kovuus 3. Ominaispaino 2,7. Sen voi varmuudella erottaa dolomiitista tiputtamalla siihen laimennettua suolahappoa. Jos suolahappo kuohuu voimakkaasti mineraalin pinnalla, on kyseessä kalsiitti. Kalsiitti on kalkkikiven päämineraali. Kalsiittipitoista kalkkikiveä käytetään raaka-aineena sementin valmis tuksessa, kemian teollisuudessa ja terästehtaissa. Hienokiteistä kalkkikiveä ja dolomiittia sanotaan marmoriksi ja sitä käytetään mm. rakennuskivenä.

Kaoliniitti Al4[(OH)8|Si4O10][muokkaa]

Kaoliniitti on maasälpien ja muiden alumiinipitoisten mineraalien rapautumistuotteena syntynyt multamainen mineraali. Esiintyy savimaisena, vaaleana tai punertavana, kosteana helposti muovailtavana massana. Multamai- suudesta ja savimaisuudesta johtuen kaoliinin ominaisuudet ovat vaikeasti tunnistettavissa. Kovuus 2 - 2,5. Omi- naispaino 2,6. Kaoliniitin tunnistaa savimaisesta hajusta siihen henkäistäessä. Keraamisen- ja paperiteollisuuden raaka-aine.

Kvartsi SiO2[muokkaa]

Kvartsi on eräs luonnon tavallisimmista mineraaleista. Väri saattaa vaihdella, mutta on tavallisesti valkoinen. Esiintyy usein omamuotoisina, kuusikulmaisina kiteinä kallioperän onteloissa. Pinta on rasvankiiltoinen ja mur topinnat simpukkamaisia. Kovuus 7 ja ominaispaino 2,6. Kvartsi naarmuttaa lasia. Vuorikide, ametisti, savukvartsi, maitokvartsi ja ruusukvartsi sekä limsiö ovat kvartsin muunnoksia. Kvartsia käytetään moneen tarkoi tukseen ja se on esimerkiksi tärkeä posliinin ja lasin raaka-aine. Ollakseen louhintakelpoinen kvartsiesiintymän täytyy olla vähintään parin sadan m2:n suuruinen, ja kvartsin tulee olla erittäin puhdasta.

Kyaniitti Al[6]Al[6][O|SiO4][muokkaa]

Valkoinen, harmaa tai sininen, joskus vihertävä sälöinen mineraali. Kovuus 4,5 (sälöjen pituussuunnassa) - 7 (sälöjen poikki). Ominaispaino 3,5 - 3,7. Käytetään korkeita lämpötiloja kestävänä keraamisena materiaalina. Sitä tavataan Itä- ja Pohjois-Suomessa gneisseissä, kiilleliuskeissa ja kvartsiiteissa. Ks. kuva sivulla 5.

Magnesiitti MgCO3[muokkaa]

Karbonaattimineraali. Ulkonäöltään dolomiitin ja kalsiitin kaltainen. Kolme etevää lohkosuuntaa. Väri vaihtelee valkeasta harmaan eri sävyihin, joskus myös ruskehtavaan. Magnesiitin rapautumistuotteet ovat multamaisia ja väriltään ruskeita. Kovuus 3,7 - 4,3. Ominaispaino 2,9 - 3,4. Liukenee kuumaan laimeaan suolahappoon, mutta ei kylmään. Kuumaa suolahappoliuosta käsiteltäessä on noudatettava varovaisuutta! Käytetään tulenkestävien materiaalien raaka-aineena ja magnesiumin valmistukseen. Suomen vuolukivien yhteydessä esiintyvä rautapitoinen magnesiitti ei sovellu em. tarkoituksiin.

Muskoviitti KAl2[(OH,F)2|AlSi3O10][muokkaa]

Läpinäkyvä heikosti kellertävä tai ruskehtava kiilleryhmän mineraali. Esiintyy pegmatiiteissa yhdessä kvartsin ja maasälvän kanssa. Muskoviittisuomut on helppo irrottaa toisistaan esim. veitsen kärjellä. Kovuus on 2,5 - 3. Ominaispaino 2,7 - 3,0. Hyvin hienosuomuista, vaaleaa muskoviittia kutsutaan serisiitiksi. Yli kämmenen kokoisia muskoviittilevyjä voidaan käyttää m.m. sähkölaitteiden eristeinä ja uunien tulenkestävinä tarkkailuikkunoina. Vaahdottamalla rikastettavaa serisiittiä käytetään täyteaineena maali-, muovi- ja paperiteollisuudessa.

Plagioklaasi[muokkaa]

Na[AlSi3O8] albiitti

Ca[Al2Si2O8] anortiitti

Plagioklaasi on kahden eri maasälvän, albiitin ja anortiitin seossarja. Eri määrät albiittia ja anortiittia sisältävät seokset on nimetty omilla nimillään. Näitä ovat albiitti, oligoklaasi, andesiini, labradoriitti, bytowniitti ja anortiitti. Plagioklaaseilla on kalimaasälvän tavoin kaksi etevää lohkosuuntaa. Eräillä lohkopinnoilla saattaa olla havaittavissa eri lohkosuuntien yhteisen särmän suuntaista kaksoisviirukkeisuutta, mikä helpottaa mineraalin tunnistamista. Mineraalin kiilto on lasimainen tai helmiäismäinen. Väriltään plagioklaasi on yleensä vaaleanharmaa tai punertava, mutta lähes valkeita tai mustiakin värimuunnoksia tunnetaan. Kovuus 6. Ominaispaino 2,6 - 2,7. Plagioklaasisarjan maasälvät yhdessä kalimaasälvän kanssa ovat maankuoren tavallisimpia mineraaleja. Niitä on useimmissa kivilajeissa. Albiitti on posliini- ja lasiteollisuuden tärkeä raaka-aine. Suomessa koruteollisuuden raaka-aineena käyttämää, sateenkaaren väreissä esiintyvää labradoriittia kutsutaan spektroliitiksi. Lähes pelkästään labradoriitista, bytowniitista tai anortiitista muodostuvaa gabroluokan magmakiveä, anortosiittia, käytetään rakennuskiviteollisuudessa.

Sillimaniitti Al[6]Al[6][O|SiO4][muokkaa]

Lasikiiltoinen väritön, valkoinen, ruskehtava tai vihertävä mineraali, joka esiintyy neulasmaisina kiteinä tai kuituisina kasaumina. Kovuus 6 - 7. Ominaispaino 3,2 - 3,3. Käytetään korkeita lämpötiloja kestävänä keraamisena materiaalina. Sillimaniittia tavataan metamorfisten kivien ja pegmatiittien yhteydessä.

Spodumeeni LiAl[Si2O6][muokkaa]

Omamuotoisina kiteinä esiintyvä, yhden etevän lohkosuunnan omaava mineraali, joka lohkeaa helposti laattamaisiksi liistakkeiksi. Väri vaihtelee harmaan valkeasta vihertävään ja punertavaan. Kovuus 6,5 - 7. Ominaispaino 3,1. Esiintyy pegmatiiteissa, joskus hyvinkin suurina kiteinä. Käytetään keraamisessa teollisuudessa ja litiumsuolojen raaka-aineena. Läpinäkyviä muunnoksia käytetään myös jalokivinä.

Talkki Mg3[(OH)2|Si4O10][muokkaa]

Suomumaisina kiteinä esiintyvä mineraali. Suomut ovat taipuisia mutta eivät elastisia. Puhtaana väriltään valkoinen tai vaaleanvihreä. Tuntuu sormissa liukkaan saippuamaiselta. Kovuus 1. Ominaispaino 2,6 - 2,8. Talkilla on monta käyttöalaa. Keraamisen teollisuuden ohella kosmetiikka-, väri-, kumi- ja paperiteollisuus käyttää talkkia. Talkki on vuolukiven päämineraaleja. Kuva seuraavalla sivulla.

Timantti C[muokkaa]

Hiilen kiteinen olomuoto. Kiteet ovat tavallisesti oktaedreja. Kovin tunnetuista aineista (kovuus 10), mutta lohkeaa varsin herkästi oktaedripintojen suunnassa. Ominaispaino 3,5. Väri vaihtelee värittömästä kellan, vihreän, sinisen ja punaisen sekä ruskean eri sävyihin, mutta kirkkaat ja läpinäkyvät timantit ovat harvinaisia ja arvokkaita jalokiviä. Voimakas valontaittokyky on timantille tyypillinen. Tästä johtuu hiottujen timanttien värileikki. Noin neljännes kaikista löydetyistä timanteista kelpaa jalokivikäyttöön. Läpinäkymättömiä, väriltään tummia, jopa mustia tai muuten heikkolaatuisia timantteja käytetään teollisuustimantteina esimerkiksi kivisahojen tai syväkairauslaitteiden terissä. Hienojakoisia, teollisuustimanteista valmistettuja tahnoja käytetään timanttien ja muiden jalo- ja korukivien hiontaan. Pääosa maailman timanteista tuotetaan mm. Zairessa ja Etelä-Afrikan tasavallassa. Tuotantoa tapahtuu lisäksi eräissä muissa eteläisen ja päiväntasaajan Afrikan valtioissa, sekä Etelä-Amerikan itärannikon valtioissa. Myös Intiassa, Indonesiassa ja Australiassa tuotetaan timantteja pienemmässä määrin. Timantit esiin tyvät lähes aina vulkaanisten kivilajien, kimberliittien tai niistä lähtöisin olevien, rapautuneiden ja rikastuneiden maalajien yhteydessä. Viime vuosina on myös Suomesta löydetty timantteja sisältäviä kimberliittipiippuja. Varsinkin Kaavin Lahtojoen kimberliittipiippua on tutkittu jo parikymmentä vuotta timanttien määrän ja laadun suhteen. Suurimmat timantit ovat olleet noin karaatin (0,2 g) kokoisia mutta keskikoko on ollut vain millin luokkaa. Timanttikaivosten kannattavuus perustuu jalokiviluokan eli hiontakelpoisten timanttien tarpeeksi suureen määrään. Koska timantteja on parhaimmassakin timanttimalmissa vain joitakin kiteitä malmitonnissa, niin kannattavuuden arviointi edellyttää kymmenien ja satojen tonnien malmimäärien koelouhintaa.

Topaasi Al2[F2|SiO4][muokkaa]

Esiintyy värittömänä tai keltaisen, vihreän, sinisen, ruskehtavan ja vaaleanpunaisen eri sävyinä. Etevä lohkeavuus. Murtopinnat epätasaisia ja simpukkamaisia. Kovuus 8, hauras. Ominaispaino 3,5 - 3,6. Topaasia tavataan granii teissa ja pegmatiiteissa. Läpinäkyviä muunnoksia käytetään jalokivinä.

Vermikuliitti (Mg,Fe,Al)3(Al,Si)4O10(OH)2·4H2O[muokkaa]

Vaalea kiillemineraali, jonka suomut eivät ole yhtä elastisia kuin muskoviitilla. Suomupinkkoja kuumennettaessa vermikuliitti paisuu tilavuudeltaan huomattavasti, noin 16-kertaiseksi, muodonmuutoksen jäädessä pysyväksi. Käytetään eriste- ja pakkausmateriaalina.

Wollastoniitti Ca3[Si3O9][muokkaa]

Kalkkikivien yhteydessä esiintyvä valkoinen tai vaaleanharmaa, silkkikiiltoinen ja sälöinen tai neulasmainen mineraali. Kovuus 4 - 5, hauras. Ominaispaino 2,8 - 2,9. Wollastoniittia käytetään keraamisen-, muovi-, kumi- ja maaliteollisuuden raaka-aineena.

Maakuntakivet[muokkaa]

Uusimaa[muokkaa]

Sarvivälke. Sarvivälke on tummanvihreä, nelikulmaisin, välkehtivin pinnoin lohkeileva amfibolimineraali. Se on erilaisten mustien kivilajien päämineraali. Uudenmaan runsaasti sarvivälkettä sisältäviä kiviä käytetään nykyään vähäisessä määrin rakennus- ja monumenttiki vinä.

Varsinais-Suomi[muokkaa]

Punainen graniitti. Punaista, tasarakeista rapakivigraniittia esiintyy vain Vehmaan massiivin alueella, Vehmaan Uhlussa ja Taivassalon Helsingin kylässä, noin 5 km:n läpimittaisissa pahkuissa. Vehmaan punainen kuuluu kauneimpiin ja kalleimpiin rapakivigraniitteihimme.

Ahvenanmaa[muokkaa]

Fossiilipitoinen kalkkikivi. Noin 470 milj. vuotta sitten meri oli täynnä eläimiä, joiden kuorista on syntynyt kalkkikiveä. Kalkkikiveä on Ahvenanmaalla vain lohkareina, joista pääosa on poltettu kalkiksi. Ainoa kalkkikivipaljastuma on Lumparnin selällä sijaitseva kari.

Satakunta[muokkaa]

Hiekkakivi. Suunnilleen 1 200 milj. vuotta sitten alkoi noin kilometrin syvyinen Satakunnan hautavajoama hiljalleen täyttyä erilaisista rapautumistuotteista. Yli 100 km pitkään ja 20 - 30 km leveään altaaseen kerrostui jokien kuljettamana, vuorokerroksin, pääasiassa hiekkaa ja soraa, ja vähän savea.

Kanta-Häme[muokkaa]

Kirjomaasälpä. Kirjomaasälvässä on noin 30 % kvartsia ja 70 % maasälpää. Tumma kvartsi muodostaa kolmiulotteisen verkoston punaisen tai harmaan maasälpäkiteen sisälle. Verkosto on poikkileikkaukseltaan levy-, puikko- tai putkimainen. Kuvio muistuttaa heprealaista tai ar abialaista kirjoitusta.

Pirkanmaa[muokkaa]

Pallokivi. Pallokivi on tavallisen syväkiven erikoinen rakennetyyppi. Pallokivessä on ydintä ympäröivien kehien lisäksi sälömäinen säteittäisrakenne. Pirkanmaalta on löydetty kaikkiaan 10 eri pallokiveä. Suomessa vain Kurun pallokivestä on tehty pöytälevyjä ja muist okiviä.

Päijät-Häme[muokkaa]

Diabaasi. Päijät-Hämeen alueella on noin 50 diabaasijuonta. Monet niistä ovat kilometrien pituisia ja useimmat kymmenien metrien, jopa yli 100 m:n levyisiä. Suurimpia juonia pidetään tulivuorien purkauskanavina. Sopiva kemiallinen koostumus ja luja rakenne tekevät siitä hyvän kiuaskiven.

Kymenlaakso[muokkaa]

Rapakivi. Puolet Viipurin rapakivimassiivista sijaitsee Kymenlaakson alueella. Yleisin tyyppi on ruskehtava viborgiitti. Maakuntakiveksi on valittu harvinaisempi, punainen, karkearakeinen rapakivi. Sitä louhitaan rakennuskiveksi Anjalankoskella, Kotkassa ja ennenka ikkea Virolahdella.

Etelä-Karjala[muokkaa]

Spektroliitti. Spektroliitti on sateenkaaren väreissä loistavan plagioklaasin korukivinimi. Väri-ilmiö syntyy, jos maasälpä koostuu erittäin ohuista lamelleista. Parhaat esiintymät ovat Ylämaalla. Spektroliitti on Suomen tärkein ja tunnetuin korukivi.

Etelä-Savo[muokkaa]

Marmori. Hienokiteistä karbonaattikiveä kutsutaan marmoriksi. Kerimäellä ja Virtasalmella on marmoria louhittu kalkin polttoon, maatalouskalkiksi ja täyteaineeksi. Virtasalmen Ankeleen valkeaa tai vihertävää marmoria on käytetty rakennuskivenä, lattia- ja seinälaa toiksi sahattuna.

Pohjois-Savo[muokkaa]

Apatiitti. Apatiitti on maankuoren yleisin fosforimineraali. Sitä on kaikissa kivilajeissa, mutta hyvin vähän. Siilinjärven esiintymässä on noin 10 % apatiittia vaalean vihertä vinä raitoina ja kiteinä. Vuodesta 1979 lähtien siellä on toiminut Länsi-Euroopan ainoa a patiittikaivos.

Pohjois-Karjala[muokkaa]

Vuolukivi. Vihertävän harmaa vuolukivi sisältää pääasiassa talkkia, ja lisäksi karbonaattia, serpentiiniä ja kloriittia. Vuolukivi on tärkeä paitsi tulisijojen rakentamisessa ja rakennuskivenä yleensä, myös talkin malmina. Tärkeimmät esiintymät sijaitsevat Polvijärv ellä ja Juuassa.

Keski-Suomi[muokkaa]

Dioriitti. Dioriitti on graniitin kaltainen syväkivi, jossa on 2/3 maasälpää ja 1/3 tummia mineraaleja, eniten sarvivälkettä. Dioriittia on louhittu rakennuskiveksi Jyväskylän lähellä, Viitasaarella ja Korpilahdella. Väriltään se on harmaa, mutta kiilloitettuna lähe s musta.

Etelä-Pohjanmaa ja Vaasan rannikkoseutu[muokkaa]

Kärnäiitti. Meteoriitti iskeytyi nykyisen Lappajärven kohdalle noin 77 milj. vuotta sitten. Paikalle syntyi 17 km:n läpimittainen kraatteri. Kärnänsaaren kallioperä on iskun voimasta murskaantunutta ja osin sulanutta, laavamaista kiveä, kärnäiittiä.

Keski-Pohjanmaa[muokkaa]

Gneissi. Yleisin keskipohjalainen gneissityyppi on kiillegneissi. Se on harmaa tai punertava, raitainen ja liuskeinen kivi, jossa 0,2 - 3 metriä paksut, karkearakeiset kerrokset vuorottelevat ohuiden, hienorakeisten kerrosten kanssa. Punertavat graniittiset suonet ovat yleisiä.

Pohjois-Pohjanmaa[muokkaa]

Liuske. Liuske on runsaskiilteinen, keski-karkearakeinen kivilaji. Kiilteen ja tummien mineraalien määrästä riippuen liuskeet ovat väriltään harmaita, vihertäviä tai mustia. Liuskeet lohkeavat tasaisina laattoina. Niitä käytetään takkojen tai sokkelien verhoiluun ja käytävälaattoina.

Kainuu[muokkaa]

Vihreäkivi. Vihreäkivet kuuluvat maailman vanhimpiin kivilajeihin. Ne ovat merenalaisten tulivuorten tuhkaa ja laavaa, joka on uudelleen kiteytynyt hienorakeiseksi, vihertäväksi kiveksi. Vihreäkiviin liittyy maailmalla monenlaista malminmuodostusta: uraania, rautaa, kuparia, kultaakin.

Lappi[muokkaa]

Kulta. Kultaa on huuhdottu yli sadan vuoden ajan pääasiassa Lemmenjoen, Ivalojoen ja Tankavaaran alueella. Perinteisen lapiohuuhdonnan rinnalle on 1980-luvulla tullut koneellinen kullankaivu. Ensimmäinen kultakaivos, Saattopora, on tuottanut vuodesta 1989 lähtie n noin 1 000 kg kultaa vuodessa.

Suomen kansalliskivi[muokkaa]

Graniitti. Erilaiset graniittiset kivilajit muodostavat Suomen kallioperän yleisimmän kivilajiryhmän. Graniitin väri on maasälvän väristä riippuen harmaa, punertava, ruskehtava tai vihertävä. Raekoko ja rakenne vaihtelevat, vaikka keskirakeinen ja tasarakeinen grani ittityyppi onkin yleisin. Graniitteja on perinteisesti käytetty rakennus- ja monumenttikivinä.

Historia[muokkaa]

4700 miljoonaa vuotta sitten (vs.) (4,7 miljardia) maapallo syntyi nykyisen ajattelun mukaan.

3000 vanhempi vuorijonopoimutus (saamilainen)

2700 Itä-Suomessa Alppien kaltainen vuorijono, josta jäänteenä gneissigraniittia, jota on levinnyt Pohjois-Pohjanmaalle asti. Mukaan kuuluvat myös muuttuneet gneissit, jotka keskenään muodostavat migmatiitteja eli seoskivilajeja. Suomen maankamara on peruskalliota, jonka vanhimmat kivilajit ovat siis gneissigraniittia.

2600 pohjagneissi. Kulumista, kerrostumista, sedimentti- ja vulkaanisia kiviä.

2150 nuorempi vuorijonopoimutus (svekokarjalainen)

2000 syntyi Lapin graniittigneissi ja granuliitti (kivilaji, sis. kvartsia, maasälpää ja granaattia) -alue.

1800 syväkiviä, vanhemmat kivet metamorfoituvat. Suurin osa maankamarastamme kuuluu svekokarjalaisen vuorijonopoimutuksen alueisiin, sis. liuske, gneissi, graniitti, vuolukivi, talkkiliuske, kvartsiitti (Koli, Vuokatti), dolomiittinen kalkkikivi. Eteläinen svekofennialainen osa sis. liuske, kalkkikivi, vulkaniitti.

1650 kiteytyi Kaakkois- ja Lounais-Suomeen ja Ahvenanmaalle rapakivigraniitti. Nuorinta ovat vuorijonojen rapautumisaineksista kerrostuneet savi- ja hiekkakivet Oulujoen ja Kokemäenjoen painanteissa.

400 Käsivarressa Kaledonidien vuorijonovyöhykkeen reunaosaa.

280 Kuusamon Iivaarassa ja Soklissa alkalikiveä. Suomi sijaitsee prekambrisen Fennoskandian kilven keskellä. Prekambrisia kilpiä kaikilla mantereilla ja ne ovat alueita joilla yli 570 miljoonaa vuotta vanha kallioperä on paljastunut nuorempien kerrostumien alta. Koillisraja Kilpisjärvellä (esim. Saana-tunturin rinteessä) eteläraja Suomenlahden pohjassa. Suomi on osa arkeeisen maankuoren ja Etelä-Suomen proterotsooisen maankuoren rajaseutua. Nuorimpia osia rapakivigraniitti, gabro-anortosiitti, diabaasi, Jotunikauden hiekkakivi.

Lapin granuliittivyöhyke on sauma johon on puristunut gneissejä kahden arkeeisen mannerlohkon törmätessä yhteen.